Olen selvittänyt itselleni otsikon lausahduksen syvimmän olemuksen, eli miksi shelttejä jostain kumman syystä aina tuntuu lisääntyvän mystisesti perheisiin yhden jälkeen kaksi, ehkä kolmas, ja kohta niitä on jo vino pino. Syy on tietysti se, että ne ovat niin perhanan H-E-L-P-P-O-J-A. Ja ihmiset usein tuppaavat kaipaavan haastetta elämäänsä. Jos elämä tuntuu muuten rullaavan ongelmitta, niin ehkä tekeminen loppuu kesken ja yksi ratkaisu on ottaa toinen pentu (toinen tietyntyyppisten usein käyttämä vaihtoehto on kehittää ongelmia sellaisesta mikä ei ongelma olekaan, onneksi minulla ei ole tällaista taipumusta). Omistapa ensin yksi koikkeri, pyrri tai muu rotu joka saattaa suuremmalla todennäköisyydellä olla "with issues" ja kokeile sen jälkeen shelttiä - et voi uskoakaan miten helppoa sen kanssa on.
Eilen treeneissä juteltiin Lotan kanssa aiheesta sen jälkeen, kun olin ensin käynyt lämppälenkin Tessin ja Fionan kanssa. Tessi meni vapaana ja voi morjes mikä ero kuin yöllä ja päivällä jos vertaa Lokiin. Ihmettelin moneen otteeseen että mihin se nyt katosi, vain huomatakseni että se oli nilkoissani kiinni ja katsoi minua sen näköisenä että tässähän minä. Jos se jäi taaksepäin niin max 10 metriä ja pinkoi minkä pienistä kintuistaan pääsi että saisi kiinni. Jos sitä kutsui, niin ei silmää ehtinyt räpäyttää kun se oli jo vieressä. Nenä meni maahan ehkä kaksi kertaa koko lenkin aikana.
Treeneissä kävi kyllä ilmi ehkä shelttien suurin "ongelma", jos sitä niin voi nimittää. Eihän noin helpolla rodulla ole oikeasti mitään ongelmia. Mutta se haukkuminen, voi morjes. Toki fiksumpi olisi kouluttanut Tessiltä pois tuota jo aiemmin eikä sitten vasta kun se tulta täynnä seinässä kiljuu että "MUN VUORO!!&%¤!!". Naksuttelin sille hiljaa olemisesta ja kyllä se silloin ihan hiljaa jopa pysyi. Sanovat, että oppivat nopeasti, katsotaan. Ei vaan voi yhtään pitää sitä vielä seinässä toisen vuorolla, jos ei itse ole vieressä kouluttamassa olemaan hiljaa. Sama ongelma se tosin Lokilla on, mutta sekin on kovasti työstössä (no ainakin työstössä).Lotan vuorolla Tessi murtautui kahden näköesteaidan välistä raapimalla ja siirtämällä aitoja paikoiltaan. Se myös onnistui kaatamaan vieressä olleen mustan tuolin - ja sen jälkeen kiipeämään tuolin päälle tarkastamaan josko siitä pääsisi helpommin radalle. Tessin luonnetestin/mh-kuvauksen tulokset kiinnostaisi, vielä enemmän kuin Lokin.
Tessi on täpäkkä, reagoi todella nopeasti ja (shelttimäiseen) tapaan seuraa liikkeen mukana nanosekunnissa perässäni jos en ohjaa kunnolla. Ja kun esteiden haku ei vielä ole kovin hyvää niin kärsivällinen pitää olla. Palkkaantuu repimislelusta, namialustasta, pallosta, repimisreikäpallosta. Repimisreikäpallon hyvä puoli selvisi kyllä treenien lopussa, kun mietin miten saisin sen fokuksen enemmän eteenpäin kuin tavallisella pehmolelulla. Reikäpallo lentää pisimmälle ja sitä voi repiä. Tästä eteenpäin pidän kyllä aina mukana tuota lelua Tessin treeneissä. Ehkä voisi jättää tuolla leikkimisen pois arjesta (Salla ja äiti, huom), vaikka en kyllä tiedä onko sillä Tessin leikki-intoon suurta vaikutusta. Mutta onhan eksklusiivinen treenilelu aina treenilelu ja superisti parempi :)
Ensin tehtiin muuria namilätkällä ja pituutta samoin. Kun tarpeeksi läheltä otti niin ei mitään ongelmaa. Tauon jälkeen nälkä kasvoi ja testasin hieman liian pitkää pätkää, se oli liian vaikea. Parit helpotetut pätkät ja onnistumisia. Vähän putkiin hakemista. Lopussa vielä muuri-pituus-putki-hyppy pätkää ja oi kun meni hienosti. Pysyin itse paikallani ja annoin Tessin hakea putkeen. Jos liikun mukana niin saa olla tosi tarkka ettei käänny ennen putken lukitsemista pois tai hiljennä vauhtia kun koira tulee niin herkästi mukana. Lukee putken (tietysti) vielä vain paljon lähempää kuin Loki mikä on itselle hieman hankala muistaa. Oletan että kyllähän se menee, mutta ei mene jos en ole tarkka. Muuri ja pituus näin yksillä palikoilla meni kyllä paremmin kuin oletin enkä usko että niissä tulee mitään ongelmia olemaankaan. Onnistuneet treenit, vaikka ei pussia mentykään.
Minulla on tapana omilla koirilla keskittyä monesti niiden negatiivisten puolien valittamiseen täällä blogissa, mutta kun näen Tessiä sen verran harvoin ja monesti vain treeneissä niin en voi olla kuin hehkuttamatta sitä. Helppo kuin mikä ja harrastuskoirana unelma. Arkihelppoudesta kertoo ehkä jotain se, että voi olla että saa joskus kaverin, rodusta ei liene epäselvyyttä.
Väittävät, että shelteillä on arkuutta ja luonneongelmia paljon, mutta itse lähinnä agilityä harrastavia tavanneena oma kokemus on kyllä erilainen. Toki on näitä haastavampia tapauksia en sitä mitenkään väheksy. Mutta kyllä se vain niin on, että jos haluat välttää turhia ongelmia, niin todennäköisyyksien valossa ota sheltti. Kun elämä on liian helppoa niin ota toinen, kolmas, neljäs... Ja tässä vaiheessa ehkä havahdut päässeesi samaan lopputulokseen kuin ottamalla yhden koikkerin.
Ootko ikinä ajatellu, että voisit omien koirien suhteen relata hiukan? Ei tarvi mennä pipo kireellä, vois helpottaa sitä arkeakin.
VastaaPoistaLisäksi, koikkeri on kasiryhmän koira ja sheltti ykkösryhmäläinen. Eri käyttötarkoitus, eri vietit. Ehkä myös yksi miettimisen arvoinen juttu.
Ai oonko ajatellut :). Lähes joka päivä, yritys on kova. Paha se vaan on omaa perusluonnetta lähteä muuttamaan. Konkreettisia vinkkejä tähän otetaan vastaan.
VastaaPoistaTiedän että ovat erilaisia rotuja, tämä oli tämmöinen pohdinta siitä miten ne omaan elämääni tietyiltä osin istuvat. Usein kuulee pohdintaa nimenomaan näiden rotujen välillä.
Mutta kiitos anonyymi kommentistasi, paljon järkeä.
Haha, hauska teksti :D Sheltti tietyllä tapaa on helppo koira, mutta silti yleensä hyvä harrastuskoira! Ei ihme, että ovat niin hirveän suosittuja.
VastaaPoistaItsekkin mietin vakavasti toiseksi koiraksi shelttiä, mutta nyt olenkin ottamassa cockerin. Sheltti tuntui aina "järkevimmältä" valinnalta, mutta silti mulle tulee taas lurppakorva. Kummallista. Sunkin tekstistä voisi päätellä seuraavan koiran olevan sheltti, mutta mahtaako sulle käydä kuten mulle? :D
Ja juu, eihän cockeri pääsääntöisesti mikään vaikea rotu ole ollenkaan, muttei myöskään paimenkoiramaisesti kokoajan kuulolla ja hajut saattaa viedä urakalla. En tiedä paljon shelteissä on vielä arkuutta ja luonneongelmia, mutta sellaisen koiran saaminen ei olisi kivaa eikä varmasti missään määrin helppoakaan.
Sheltin jälkeen bordercollie on ollut moninkertaisesti helpompi koira. :D
VastaaPoistaMä kuulun siihen ryhmään, joka ei ikinä ottaisi shelttiä. Oon tavannut monia yksilöitä, joista jokainen on ollut joko kovin arka ja/tai agressiivinen. Meidän agilityryhmässäkin oli eräs sheltti ja sen lähelle ei kyllä uskaltanut tai olisi käynyt kiinni, se myös saattoi yhtäkkiä kesken oman vuoron lähteä hyökkäämään toisen koiran päälle. Muuten vaikuttavat ihan kompakteilta pakkauksilta, joten nuo luonneominaisuudet harmittvat. Varmasti on kyllä kivojakin koiria tässä rodussa, mun kohdalle vaan ei oo pahemmin osunut. :)
VastaaPoistaSheltin helppous totta tosiaan korostuu oman ensimmäisen koiran ollessa ei-niin-helppo. Mukava vertailu ja hyvin shelttimäisiä asioita olit listannut. Lisäyksenä vielä se, että en ole koskaan kuullut toisesta rodusta, joiden yhteislenkit sujuvat mutkattomasti kun kymmenet koirat huitelevat vapaana. Paavo ei muuten ole kyljessä kulkija lenkeillä, se menee hyvin itsenäisesti omia teitään, mutta sinkaisee aina lopulta lauman luo. Kuten arvata saattaa, oma rotuvalinta seuraavan kohdalla tulee olemaan hyvin helppo.
VastaaPoistaAnne, joo ei kyllä ihmetytä toi sheltin yleisyys, tosi monelle juuri täydellinen rotu. Mulla on tullut tiettyä "shelttivastarintaa" tässä viime aikoina, juuri samoja ajatuksia kuin sulla että järkeväähän se olisi, mutta joku silti sotii vastaan! Ehkä se on se, kun on toiseen rotuun ihastunut niin vaikea siitä on vaihtaa. Kun mun aika on valmis uudelle pennulle, niin varmaan katselen eri roduilta kivoja pentueita ja valitsen sitten sen yhdistelmän mikä tuntuu oikealta, mutta olen avoin monille eri roduille. Nyt tuntee/tietää kuitenkin ihan erilailla koiria livenä kun on pyörinyt harrastuspiireissä.
VastaaPoistaEva, eli se meneekin siis bordercollie - sheltti - muut rodut :D
Riina, henkilökohtainen kokemus roduista tekee kyllä tosi paljon. Arat ja agressiiviset leimaa niin helposti ja jää mieleen :/. Eikä tee edes mieli tutkia lisää rotua jos itelle on muodostunut negatiivinen kuva. Mutta sitten toisaalta joku yltiöihana tapaus voikin muuttaa mielikuvaa hetkessä jos vaan semmoiseen sattuu törmäämään.
Saana, hyvä että tulit vahvistamaan mun epäilyksiä :). Tuo yhteislenkkiasia on kyllä niin totta! Sisko on kettuillut koikkerilenkeistä mulle että "niin menette sinne ja koirat on 10m välein hihnoissaan ettei syö toisiaan". Mä sanon että siinäs kettuilet, ei kaikkien tarviikaan tulla kaikkien kanssa toimeen :)
VastaaPoistaShelties are easy they said. Mulla on vissi mielipide asiasta joka ei ehkä mairittele ihan yhtä paljon shelttejä harrastuskaverina :D
VastaaPoistaSamaa mieltä. Jos kokee sheltin olevan vaikea, ei kannata hankkia toisen rotuista koiraa. Toki yksilöitä löytyy kaikista ääripäistä – on aggressiivisia cavaliereja, lehmänlauhkeita amstaffeja ja jokaisesta narahduksesta pimahtavia shelttejä. Keskimääräinen sheltti peittoaa monipuolisuudessaan ja vaivattomuudessaan suuren osan muista roduista. Siksi se sopii niin monen tyyppisille ihmisille ja menestyy keskimäärin paremmin vähän heikommissakin käsissä. Harrastuksessa sheltin kanssa on lähes mahdotonta täydellisesti epäonnistua. Omasta vinkkelistäni huutelen, että harrastaminen olisi paljon tylsempää, jos sheltti tai bordercollie olisi ainoa vaihtoehto, vaikka hyviä ovat. Himosheltisti ei ymmärrä edellistä lausetta.
VastaaPoistaJannika, Raxua mäkin usein mietin kun ajattelen niitä hieman haastavampia shelttejä :). Mutta vaikeamman koiran kanssa ne onnistumiset on sitten monta kertaa sen arvoisia!
VastaaPoistaSanna, noinhan se juuri menee! Rodun valinnassa ei voi muuta kun pelata todennäköisyyksillä ja loppu on ylemmissä käsissä.
Tuntuu että jos ainoastaan kiinnostaa ja haluaa panostaa nimenomaan harrastamiseen tietyssä lajissa, niin helpot rodut säästää paljolta murheilta, kun se kaikki ympäröivä tulee enemmän ilmaiseksi. Haastavampien rotujen kanssa joutuu/pääsee sitten säätämään ties mitä asioita kaiken sen itse lajin ympärillä.