Blogin tähdet äänessä ja agilitytreenailua

Juuri kun olin vailla jotain leppoisaa tekemistä, huomasin että Penny ja Ansku ovat heittäneet meitä haasteella! Mutta mitä, tässä haasteessa näköjään ei omistaja yksin pääsekään pulisemaan, vaan blogin tähdet heitetään myös estradille! Annetaanpas siis näppäimistö minun lisäkseni Fionalle ja Lokille. Pistin luettavuuden takia valkoisen taustan tälle alueelle kun oli aika hasardin näköistä sininen ja punainen teksti tuota normaalia taustaa vasten..

Tunnustuksen mukana tuli 7 kysymystä.

1) Lempinumero:
Oma lempinumeroni on aina ollut isosiskolta pöllimä 31, mikä on siis nasevasti 13 väärinpäin. Myöhemmin sisko suuttui kun kuuli että pöllin tuon häneltä, joten sen jälkeen ei ole ollut lempinumeroa. Mutta kyllä se on aina ollut tuo, hähähää (älkää kertoko sille)!  
Mun lempinumero on 5-6, koska tuolloin on ruoka-aika! Hyvänä kakkosena tulee 2-3-4, koska tuolloin äiskä tulee kotiin!  
Mä sanoisin sitten taas 12, koska niin monta keppiä osaan jo pujotella! Ihan itte, äänitehosteitten kanssa! Mitä kovempaa sen kovempaa!

2) Alkoholiton suosikkijuoma:
Monta kivaa. Kahvi, kahvin korvikkeena usein Forsman Tean Mate Kuuma tanssi -tee. Ihanan jouluinen lemppari ollut jo kauan. Monet vihreät teet on hyviä. Simasta olen myös aina tykännyt, kunhan siellä lilluu seassa moooonta rusinaa. Äitin tekemänä tietysti. Niin sima ei rusinat. Glögi on myös jees, varsinkin kun löysin sokerittoman vaihtoehdon viime viikolla (*köhpunaviinilisälläköh*). Ja paljolla rusinoilla ja manteleilla ja ajoittain hifistelyn vuoksi jopa cashew-pähkinöillä.
Onneks alkoholittomat on määrätty pois, mä en ainakaan yhtään tykkää viineistä. Ne saa mut aina kurtistamaan naamaa. Mutta mitä ne muut juomat on? Voiko juoda muutakin kun vettä?
Kyllä se on puhdas vesi, mutta mutavelli kelpaa kans. Lasketaanko ripuli jos sitä juo maasta?

3) Lempieläin:
Mä sanon lyhyesti ja ytimekkäästi että koira.
Vaikea kysymys, koirat on kyllä ihan kivoja kun niille saa aina huutaa. Mutta toisaalta kissoillekin saa. Mut kyllä mä silti taidan sanoa että ihminen. Oma sellainen.
Jänislintupeurahirvimäenosaapäättää!!!111!!!!11 Jos se on kuollut ja mädäntynyt niin mikä tahansa on lempieläin. Jos se on haavoittunut ja sen saa itse tappaa niin se on tietysti paras. 

4) Facebook vai Twitter:
Facebook.
Facebook.
Facebook.

5) Intohimoni:
Vältän sanomasta että suklaa. Karkki. Voin syödä kerralla kilokaupalla eikä tunnu missään - paitsi jälkeenpäin on niin ällö olo että alta pois. Onneksi nykyään on pitänyt vähentää.
Kalat, pienet punaiset. Tuulen heittämien lehtien jahtaaminen.
Lenkki, minne vain milloin vain. Mielellään metsään, mielellään vapaana. Jänisten jahtaaminen. Jäljestäminen. Akiliity. Ruoka. Tytöt. Pallot. Ei välttämättä tässä järjestyksessä.

6) Suosikkiviikonpäivä:
Perjantai, lauantai hyvänä kakkosena. Perjantai-ilta erityisesti, tietysti. Tukka takana ja elämä edessä. Työtkin on perjantaina kivaa kun on kaikki niin viikonloppufiiliksellä.
Päivät kun pääsee mummolaan on suosikkeja. Siellä on paljon rapsutuksia ja aamukurkkuja.
Torstaina on agility. Ja välillä maanantainatiistainakeskiviikkonaperjantainalauantainataisunnuntaina. Kaikki päivät mitkä päättyy "taina" on suosikkeja.

7) Suosikkikukka:
Kukka?? Mikä kysymys tämä nyt on? Öö. Tekisi mieli sanoa että lilja, mutta en muista miltä ne näyttää. Sanon että leskenlehti, kun siitä tietää että kevät on tullut.
Kukat mitkä tulee lenkillä suoraan nenän eteen on kivoja, kun ne saa sitten siitä nyhtää irti. Voikukkien silppuaminen on kivaa ja se tekee kuulemma hyvää maksalle syötynä.
En tiedä mikä kukka se oli, mutta se oli littana, kirjava, niitä oli monta ja se oli pyöreä. Sitä oli kiva jahdata ja sille oli kiva haukkua mökillä ja komentaa ihmisiä että joku heittäisi sen. Harmi että rikoin sen hampaillani ja sen jälkeen se ei enää pyörinyt.


En haasta ketään tiettyä, vastatkoon ken tunsivat kutsumuksekseen :)

Olen käyttänyt hyväkseni alkuviikon, kun ohjaaja ei ole vieläkään vastannut enkä pääse jatkamaan gradua. Maanantaina käytiin 2h iltalenkki ja melkein eksyttiin keskuspuistoon. Siinä vaiheessa kun kyltissä luki "kauniainen" käynnistin jo kännykän karttasovelluksen kämäsestä nokiastani, mutta onneksi tie veikin ihan oikeaan paikkaan. Oli kivan reipas iltalenkki ja toi vähän virtaa tähän ankeaan syksyyn.

Eilen oli ensin siivouspäivä ja sen jälkeen käytiin vielä juuri ja juuri valoisan aikaan lenkillä aksakentän kautta. Lokin kanssa tehtiin keinua, se on jo lähes vaakatasossa ja poika menee sen hienosti. Tällä kertaa jostain syystä keinun alla käyttämäni maksipöytä oli tooosi surkea, huojui ihan koko ajan joten en kovin montaa toistoa uskaltanut ottaa. Lisäksi tehtiin keppejä alla olevalla parilla esteellä.

Viime viikon ohjatuista treeneistä (mistä en ole muuten lainkaan kirjoittanut, oho) jäi kaivertamaan vähän kepit, sillä vaikka Loki meni ne tosi hyvin niin sain yhden epäonnistuneen toiston jälkeen ohjeeksi rytmittää menoa omilla askeleilla. Tätä jäin miettimään ja etäkoutsikin mietti että kannattaako tuohon lähteä kun on opettanut ns. itsenäiset kepit ja niihin pyrkii.

Tänään sitten tein niin että olin itse käytännössä ensin paikallani ja liikuskelin vähän miten sattui ja Loki meni aivan upeasti kepit silti! Oli mahti poika ja ihan täynnä virtaa, "ynfynf" äänet vaan kuuluui taas kepitellessä. Kyllä se joka kerta näköjään ääntelehtii, hauska nähdä jääkö pois vai voimistuuko kun varmuutta tulee lisää.

Sitten otettiin takaakiertona hypyn takaa kepit ja putkeen ja meni ihan upeasti. Toinen toisto toisinpäin ja jälleen upeasti. Pidin kulmat aika helppoina, kun Lokilla tuntuu nämä "helpot" suorat kulmat olevan kaikista vaikeimpia. Ohjailin myös vähän eri puolilta ja hieman oli hakemista kun vaihtelin puolta. Kyllä meillä varmaan kepit menee jo ihan radan osana, palkata voisi kyllä keppien jälkeen vielä ja jos radalla on esim. joku outo persjättötilanne ennen/jälkeen keppien niin sitä voisi aina tehdä ensin itsekseen.

Torstain treeneistä nopeasti sen verran, että vihdoin meillä oli ohjaajana Savioja ja on muuten ehdottomasti yksi lempikouluttajistani, jos ei peräti paras! Tuntui koulutusperiaatteet, tyyli ja muutenkin persoona sopivan kuin nakutettu meille. Tehtiin ensin rataa missä pääsi menemään kovaa ja koiran piti melko itsenäisesti hakea ja siihen panostettiin. Radalla oli kepit mitkä Loki meni aivan SUPERISTI, vaikka ne päättyivät seinään ja seinän vierellä oli koiria. Palkkasin namitargetilla keppien päässä joka kerta, että rataa ei siitä kohdasta jatkettu. Kävelin vierellä tosi pitkälle ettei lopettaisi kesken eikä lopettanutkaan. Upeaupea poika. Kerran tuli jotain säätöä mihin sitten Savioja sanoi että voisin rytmittää askeleet.

Sylkkäriä jouduttiin vähän hakemaan kun samaa hyppyä oltiin juuri menty toisinpäin ja Loki itsepintaisesti haki samaan suuntaan, toki omakin ohjaus oli vähän hakemista tässä. Saatiin toimimaan kuitenkin hyvin. A:ta tehtiin radalla ja erikseen, kun Savioja halusi nähdä Lokin kontaktien tilanteet. Kehui meidän kontakteja oikein itsenäisiksi ja hyvin opetetuiksi! Samoin kuin kehui muuten meidän keppejäkin, kysyi miten olen opettanut ja sanoi että hienon itsenäiset. Kysyipä Savioja myös että kisataanko ykkösissä vai kakkosissa ja kommentoi myös, että kun nuo kaarrokset saat pysymään tiiviinä niin tuota koiraa ei voita kukaan!! Olin vähän polleana siinä vaiheessa! :D Otin sen myös lupauksena... Ainakin psyykkaus toimi ;)

Lopuksi tehtiin rallattelurataa, eli Savioja improvisoi hieman esteitä niin että radalla oli pari putkea ja hyppyjä, olisiko ollut joku 12 estettä. Sitä sitten mentiin useita toistoja peräkanaa, niin että kun edellinen oli maalissa niin seuraava sai lähteä. Tämä oli ihan superhuippuhauskaa! Tuntui koko halli olevan täynnä adrenaliinia ja siihen Lokin tulee tottua kun emäntä kuitenkin on aina niin häslänä kisoissa.. Suurin osa koirista taisi olla vapaana mutta fiilis oli niin jotenkin sitova, ettei Lokillakaan käynyt pienessä mielessäkään lähteä mihinkään. Radalla oli yksi persjättökohta minkä missasin pikaisessa rataantutustumisessa ja ensimmäisen kerran jälkeen kuulin että se pitäisi tehdä, toisella kerralla yritin epäonnistuneesti ja kolmannella kerralla (jolloin Loki vielä hulluna veti ja pyrki radalle vaikka se oltiin jo tehty kahteen kertaan!) saatiin menemään onnistuneesti koko rata ja Savioja tuli kysymään heti radan jälkeen että "mitkä fiilikset" :D. Oli ihan superhauskaa!

Valitettavasti tämän viikon treeneihin en pääse töiden takia, tai työjutun minkä piti olla mutta näköjään peruuntuikin.. kiva. Tuli kuitenkin päiväksi muuta tekemistä ja eilen käytiin vähän korvaavilla treeneillä ja loppuviikosta voisi mennä vielä samanmoiset ottamaan.

Lenkkiä kaamoksen keskellä

Diagnosoin itselleni syysmasennuksen minkä takia blogiakaan en ole jaksanut päivittää, vaikka ollaan sentään jotain tehtykin läpi viikon. Pistetääs nyt kuitenkin sunnuntaina olleen koikkerilenkin kuvia pari kappaletta. Otin yhteensä kuvia ehkä 4, joista 3 epäonnistui joten suurin osa merkinnän kuvista on Suvin ottamia, kiitos!

Oli nätti päivä ja oli kiva käydä tankkaamassa vähän d-vitamiinia auringosta. Harmittavasti moni etukäteen ilmoittautunut perui, mutta oli meitä silti 10 koiran verran paikalla. Leikkiin ei Lokia saanut edes Gimma, ei tuo vaan leiki kenenkään kanssa, jos ei ole mahdollisuutta päästä pukille.

Miko ja Loki

Loki ei ärähdellyt kenellekään mikä oli kiva, ei edes Vilille joka on ennen ollut ainoa koikkeri jota Loki ei siedä edes nähdä. Nyt nuuskittiin peräkanaa samat puskat ties kuinka monen uroksen kanssa ilman mitään ongelmia. Tietysti Miko oli taas paras.

Pentu Breco oli kovin kiinnostava

Koko lössi

Kotimatkalla käytiin vielä kentän kautta, vaikka epäilin sen olevan virhe kun oli niin ankea olo ja väsytti ihanasta ilmasta huolimatta. Kivat pikkutreenit kuitenkin tehtiin, kokeilin kentän toista keinua mitä ollaan ennen tehty ja samalla korkeudella meni kuin toinenkin keinu. Loki jaksoi ihmeen hurjana riehua ja panostinkin palkkaamiseen ja leikittiin suurin osa ajasta kentällä. Oli kovin mieltä piristävää kummallekin. Keinun lisäksi tein pari takaakiertoa ja yhden A:n ja pari puomia - vahingossa tosin, puomin kun pitäisi olla meiltä tauolla. Että ei siellä päässä ihan sataprosenttisesti leikannut.

Onnistuin myös jotenkin taidokkaasti poistamaan tämän merkinnän heti sen julkaisemisen jälkeen, mistä syystä sen osoite varmaan vaihtui ja blogilistojen linkki vei sivulle mitä ei ole olemassa. Parit kirosanat lensi, ennen kuin huomasin että esikatseluikkunasta pystyi kopioimaan sisällön takaisin. Taidan palata takaisin vällyjen väliin.

Tamperelaiset hoi, bongaa LOKI-BUSSI!

Eläinlääkäriasema Reviiri järjesti kuukausi takaperin kilpailun, jossa pyydettiin lähettämään kuvia lemmikeistään. Voittajakuvat pääsevät bussin kulkeen Tampereelle. Tytti Käyhkö otti ja lähetti Lokista viime kevään studiokuvan kilpailuun ja poitsu pääsi 9 valitun kuvan joukkoon! :)

Olisi kiva saada kuva Lokista bussin kyljessä, joten jos joku Tamperelainen bongaa Loki-bussin niin kännykkäkamerat vilkkumaan! Kuvat mainostavat Reviiriä neljä viikkoa alkaen huomisesta. Esiintymistiheydestä, bussilinjasta, aikataulusta tai muusta ei ole tietoa.

Kuvat näyttävät olevan myös Reviirin etusivulla vaihtuvana kuvana, tällä hetkellä ei näy Loksutinta siellä.

You are my arrow and I am your bowwow

Toissatorstaina treenit meille veti Tuulia Liuhto ja viime viikolla päästiin tutustumaan mieheensä Timo Liuhtoon. Kumpikin pitää mielellään näköjään tekniikkatreenejä joten kun toissa viikolla niistettiin niin viime viikolla opeteltiin ihmisnuolta, puolivalssia, U-putkesta kääntymistä, päällejuoksua, valssia ja pakkovalssia. Esteitä mentiin 12 kappaletta ja kaikki nuo ohjaustekniikat oli tarkoitus tehdä. Meinasin paeta takavasemmalle kun näin/kuulin radan, mutta enpä sitten onneksi niin tehnyt.

Liuhto tykkäsi vissiin matematiikasta kun lateli useampaan kertaan uskottavan kuuloisia lukuja, siitä montako askelväliä pitää tiettyyn kohtaan ottaa tai miten ohjaustekniikka riippuu siitä minkälaisessa kulmassa esteelle lähdetään tai siitä jatketaan. Eikä vaan summittaisesti puhunut vaan ihan asteiden tarkkuudella :)

Ihmisnuoli oli meille täysin uusi tuttavuus mutta näytti toimivan Lokin kanssa ihan hyvin. Hyödynnetään usein lähdössä ja oikeastaan vain silloin, jos seuraavalle esteelle pitää tehdä 180 asteen käännös eli radalla lähdössä kakkosesteen jälkeen. Tarkoitus hidastaa koiran vauhti ennen estettä ja odottaa että koira "kasaa itsensä" ennen hyppyä - ja silloin kun tuntuu oikeastaan jo tyhmän myöhäiseltä niin siirtyy pois tieltä kohti seuraavaa estettä.

3-4 ja 4-5 esteet ohjattiin puolivalssilla (meni rumasti kun mikä mutta onnistuttiin sentään hyppimään hypyt oikein päin), 6 putkeen mennessä piti lähettää itse mahdollisimman kaukaa ja juosta jo kohti toista päätä putken takana, jotta koira osaisi sinne päin kääntyä. Loki meni ensimmäisellä toistolla putkesta tullessaan samaan putken päähän takaisin kun en ollut tarpeeksi pitkällä. Myös kutsuääni oli hyvä tässä. 8 hypyn jälkeen päällejuoksu, tuntui menevän vähän huonosti mutta ei sitä hinkattu yhtään, Liuhto varmaan hoksasi etten mikään pro ole joten antoi mennä pienet ja vähän suuremmatkin virheet ja keskityttiin muutamiin kohtiin vain tarkemmin. 9 hypyn jälkeen valssi. Tai no, ennen, koska valssin pitää kuulemma olla valmis 1 laukka-askelta ennen edellistä hyppyä. Arvatkaa oliko? Jos oli edes valssi minkä ylipäänsä tein niin olen tyytyväinen :). 11 esteelle pakkovalssi, mitä ei olla varmaan koskaan ennen juurikaan tehty, mutta meni aika hyvin! Tuntui kivalta ohjauskuviolta, enemmän pitäisi vaan treenata niin oppisi itse katsomaan mihin se sopii.

Olin tosi yllättynyt että saatiin rata menemään näinkin puhtaasti läpi, vaikka oli näin vaikea. Takaperinjuoksutkin meni oikein vaikka ajattelin kompastuvani omiin jalkoihini tai sitten muuten yrityksen päätyvän johonkin katastrofiseen suoritukseen. Jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis treeneistä eikä Lokikaan ollut niin läähättävä lopussa kuin viimeksi, en yhtään tiedä kauan treenattiin mutta eiköhän lopetettu taas vähän etuajassa.

Lotta kuvasi meidän menoa hieman videolle, kiitos paljon! Ensimmäiset räpellystoistot ei ole (onneksi) videolla. Videolta huomaa, että vaikka mennäänkin enimmäkseen ihan oikein, niin olen varmaan joka ohjauksessa myöhässä. Eli pitäisi vaan uskaltaa tehdä aiemmin, mikäköhän siinä on niin vaikeaa. Kuulkaa taustalla upeat hurraa-taputukset kun saadaan menemään hyvin :D

 

Timo Liuhto on varmaan tosi hyvä tekniikkakouluttaja ja sitä olinkin hänestä kuullut. Hänellä oli kovin rauhallinen tyyli, mikä sai ehkä koiran innostamisen ja palkkaamisen vaikuttamaan vähän "tyhmältä", kun oli muuten niin hiljainen ja rauhallinen meininki. Hiljaiset ja ankeat talvihallit pääsevät minusta oikeuksiinsa ehkä enemmän sellaisella kouluttajalla, joka itse pitää mölyä ja ääntä niin paljon että treenattavatkin malttavat kunnolla palkita ja riehuttaa koiria eikä tule semmoista oloa että pitäisi olla hiljaa. Taitaapi kuitenkin olla aloittelevimpien ongelma, kokeneet treenaajat tietävät että väliäkös sillä minkälainen kouluttaja kun itse pitää aina oman tyylin samana ja kiljuu vaikka miten lujaa jos koira siitä tykkää ja on siihen tottunut.

Ehdotukseni kahden tunnin / 8 koirakon jakamisesta kahdeksi 4 koirakon ryhmäksi sai kovin nuivan vastaanoton. Perusteet toki ihan ymmärrettäviä tavallaan, eli kun ryhmässä on niin paljon vuoronsa kertaluonteisesti ostaneita koirakoita niin jos järjestäisi säkäluokittain aikataulut niin eivät ne kuitenkaan koskaan pitäisi kun koirat vaihtuvat niin paljon. Itse olin ajatellut, että kyllä sitä pystyy improvisoimaan eikä se niin justiinsa ole jos joskus treeniaikaa on vähän vähemmän ja joskus vähän enemmän ja pointti olisikin ollut ehkä tehdä joustava sisääntulo ja poislähteminen, eikä niinkään tarkka minuuttiaikataulu. Eli jos tietäisi että medit on viimeisenä niin voisi tulla vähän myöhemmin ja toisinpäin. Ja jos jossain välissä joutuisi rimoja nostamaan tai laskemaan niin näissäkin treeneissä meillä on ollut hyppyjä joku 5, joten menisihän siihen rimojen siirtelyyn ainakin 15-30 sekuntia :P. Lisäksi kun itse voin ihan hyvin treenata Lokilla joko mini tai medihypyillä, ei meillä ole siinä mitään väliä oikeastaan, niin vähän menin hämilleni.. Radan rakentaminen ja purkaminenkaan eivät viime torstaina työllistäneet edes kaikkia 8 ihmistä.

Ehkä tästä voi päätellä, että muilla ei ole töitä, gradua ja useampaa koiraa sovitettavaksi yhteen kiireiseen elämään niin että yksikin tunti on merkityksellinen.. Perusongelmani kärsimättömyys pääsee taas oikeuksiinsa.. Pitääpä sitten vaan alkaa tutkia kunnolla hallin ympäristöä ja käytetään loppuaika hyväksi sitten lenkkeilyyn. Kun Fiona on joka kerta mukana niin en halua pitää koiria/koiraa häkissä koko tuota kahta tuntia. Mutta tuleepahan hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt ainakin.

Fiona-kullan synttärijuhlapäivä!

Moi oon Fiona ja oon jo neljä vuotta!

Yhdessä me voidaan nyt Fionan kanssa laulaa "oon kolmekymppinen..."

Ei uskoisi, että neljä vuotta on jo vierinyt Fionan syntymästä. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus enkä muista tuota aikaa ennen koiria. Paljon harmaita hiuksia on Fiona aiheuttanut ja viime aikoinakin sen pissailu on ottanut pattiin, mutta on se vaan semmoinen mussukka että alta pois. Ei ole ainakaan helpolla päästänyt meikäläistä, mutta samalla opettanut niin julmetusti :)

Iiiisot synttärihalit Fionalle neljävuotissyntymäpäivänään! Samoin Fionan sisaruksille isot onnittelut!

Agilityä @ Tampere & Veikkola

Juuri ajoissa viimeiset agilitypäivitykset, kun tänään on taas vuorossa käydä treenaamassa lisää. Viime lauantaina tosiaan treenailtiin Outin ja Tytin hellässä huomassa, iso kiitos!

Bullbenz Kooi Olly Sade, Bullbenz Kooi Qera Sade ja outsider Harm v.d Schoonheden
(c) Tytti Käyhkö

Treenin jälkeen käytiin vähän käppäilemässä ja napattiin kolmikosta ryhmäkuva. Hienosti pojat kaartavat pois toisistaan... Olli meni vapaana, mutta Lokia en viitsinyt päästää ettei tule sanomista jos joku lähtee juoksemaan ja muut perässä. Loki ei kyllä koskaan mene vanhempia uroksia haastamaan, mutta saattaa mennä ihailevasti nuuskuttelemaan ja siitä Olli ei ole tykännyt enää sen jälkeen kun Loki oli jotain puoli vuotta.

Loki oli ihan täpinöissään kun mentiin halliin, Janan haukunta radalta sai sen ihan hulluksi, ei se koskaan ole tuommoinen ollut. Ollapa joka viikkoisessa Janan ryhmässä, toimisi varmaan parempana motivoijana kuin mikään muu :)

Ratana oli kiva sopivan haastava joku mölli-ykköset? tasoinen rata, sama mitä Outi ja Tytti pistävät pian tulevan Bullbenz + muut agilitypäivän treenaajat tekemään. Melko suoraviivaista, mutta pari semmoista kohtaa mitä sitten olisi saanut hinkata enemmän. Me jumituttiin tarkoituksenmukaisesti esteille 3-4 treenaamaan oikein kunnolla valssia, siis sen jälkeen kun oltiin räpelletty rata "läpi" miljoonalla virhepisteellä ja ohitetulla esteellä. Valssia opeteltiin ihan alusta, "ensin jalka tähän, sitten tähän" - periaatteella, ihan kuin tanssiaskelia olisi opetellut. Ja minähän en koskaan ole ollut mitään tanssijaihmisiä :D. Valssissa haastavaa on se, että tiedän (ainakin nyt) periaatteen miten pitäisi mennä ja se ei todellakaan ole mitään ydinfysiikkaa, mutta se että saa kroppaan lihasmuistiin askeleet on tosi vaikeaa. Pohdin kehtaanko pistää tätä räpellysvideota edes esille, mutta koska olen näin hyvällä itsetunnolla varustettu ei minua hävetä näyttää huonojakaan suorituksia.... Eheh. Huomatkaa nuo jalat, hirveä raksutus päässä selvästi "nyt tähän, sitten jalka tähän-eiku-näinpäin".

Lisäksi tehtiin keppejä, ensimmäistä kertaa muilla kuin oman seuran kepeillä. Ensin Outi oli palkkaamassa namialustalla keppien päässä, mutta eihän siitä mitään tullut kun veto oli liian kova Outin luo eikä Loki edes nähnyt mitään keppejä vaan yritti kaikkensa ansaita Outin namit tekemällä hienoja kontakteja puomin alatulolla.. Outi pois näkyvistä ja itse palkkaamalla sain onnistuneita suorituksia.

Koutsit kiinnittivät huomiota Lokin huohotukseen keppejä tehdessään, muistan itsekin sen huomanneeni, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt paljon huomiota tai ajatellut että se jotain merkitsisi. Nyt nostettiin pinnalle ajatus, että tekniikassa saattaisi olla vielä jotain hiottavaa, Loki myös pujottelee kuulemma aika leveästi, eli voisi mennä tiiviimmin keppien ympärillä. Toki kepit on vielä uudet meille, että ehkäpä tekniikka siitä hioutuu treenin myötä.

Oli kiva päästä treenaamaan, toivottavasti päästään taas joskus uudelleen!

Viime torstaina meidän ensimmäisissä talviryhmän Finnani-hallissa treeneissä vetäjänä piti olla Savioja, sitten Timo Liuhko mutta sairastumisen vuoksi tunnit veti Tuulia Liuhko. Päästiin lähtemään vähän myöhässä joten myöhästyttiin joku kymmenisen minuuttia ja kouluttaja ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä.. En tiedä oliko siellä jotain tapahtunut mutta hieman olin aistivinani jotain negatiivista kun mentiin. Eihän se kohteliasta ole olla myöhässä, mutta jos treenit alkavat klo 17 ja töissä pitää käydä niin tiiviiksi menee ja lämmittelykin jää kokonaan joka kerta tekemättä, eli toivottavasti ryhmässä on niitä jotka pääsevät aiemmin paikalle ja voivat aloittaa. Ehdotin ryhmälle, että jaettaisiin ryhmä kahtia ja vuoroteltaisiin siinä kumpi on 17-18 ja kumpi 18-19, joka toinen viikko voisi hyvin olla mahdollisuus ehtiä aikaisemmaksi paikalle. Muutenkin tuntuu vähän tyhmältä jos treeni on 2h/8 koirakkoa, kun hyvin voisi jakaa ryhmän kahtia niin ei koirankaan tarvitsisi olla lämpimänä niin pitkää aikaa että 7 muuta menee välissä ja lisäksi autossa odotteluaika vähenisi huomattavasti.

Kuitenkin, teemana oli niistot. Piirsin radan alkua siihen asti mihin me päästiin vasemmalla puolella olevaan kuvaan. 2 niisto, 4 niisto, 6-7 valssipersjättömikälie, 8 takaa ja siitä mentiin vielä tuo 4/7 hyppy mutta en muista kumpaan suuntaan.

Jostain syystä niisto oli vähän hakusessa, vaikka luulin että ne menisi hyvin kun ollaan pariin otteeseen tehty ihan ilman ongelmia. 2 hypyllä Loki ei ensin tullut hypyn yli, mutta vasta Terran vuorolla tajusin, että tuossahan olisi voinut käyttää kierrä-käskyä kun kerran takaakierrosta oli myös kysymys.

Sitten hinkattiin vähän liikaa perusniistoa ja tuntui että Loki ajatteli että "en mä enää halua pysähtyä joka välissä, mennään jo kyllä mä tiedän". Niistot saatiin sitten toimimaan ihan suht ok, mutta 6-7 oli ongelma, luonnollisesti kun piti valssata, 8 hypylle en ehtinyt ja muutenkin pakka hajoili jo tässä vaiheessa aika paljon. Jätettiin sitten tähän, kouluttaja sanoi että menkää vielä kerran mutta katsoin parhaaksi lopettaa kun Loki huohotteli jo siihen malliin.

Tekniikkatreenit on jotenkin vielä outoja, ei olla niitä paljon tehty. Outoa siitä tekee se, että ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana vaan koira vaan menee ja minä pyörin ympyrää tai teen jotain omiani keskellä. Esimerkiksi tuo yläreunan hyppyhässäkkä, eihän siinä tarvitsisi liikkua juuri mitään. Se on vaikea mieltää tämmöistä agilityä, kun ollaan enimmäkseen tehty niitä möllitasoisia ratoja missä mennään vauhdikkaasti sekä koira että ohjaaja. Jos oppisin näitä tekniikkoja paremmin niin pysyisin varmaan paremmin Lokin vauhdissa, kun voisi tehdä ratoja missä on tämmöisiä vemputuksiakin eikä vain sitä suoraa.

(c) Tytti Käyhkö

Halli oli aika pieni ja ihmiset ja osa koirista oli hallin reunoilla tosi lähellä esteitä, mutta Lokipa yllätti tosi positiivisesti eikä ottanut mitään häiriötä kenestäkään. Yhtä ihanaa parsonia kävi nuuskaisemassa kun se oli suoraan n. 1m lähtöpaikan takana. Ryhmä vaikutti tosi kivalta ja on kiva että siellä on tuttuja, Lotta Terran tai Leevin kanssa ja Ansku Pennyn kanssa. Lämppä/jäähdyttelylenkille ei vielä selvinnyt onko lähellä mitään kenttää tms. missä voisi vähän vapaana juoksuttaa, se on harmi, sporttarilla oli niin kiva iso kenttä heti hallin vieressä.

Innolla kuitenkin odotan tämänpäiväisiä treenejä, vetäjänä pitäisi olla Timo Liuhko.

Loppuun vielä kännykkäkameralla otettu räpsäisy elisistä keinutreeneistä missä käytiin kotimatkalla. Kuva lähinnä tiedoksi itselle että miten me edistytään. Päätin tehdä treenit extempore, joten nameina toimi tavisjuusto ja nappulat ja leluksi löytyi onneksi autosta Tessiltä lainassa oleva rapuvinkulelu. Mittasin, että siivekkeen ja maksipöydän sai samalle korkeudelle kun laittoi pöydän melko lähelle saranaa, joten siirryin sitten tähän maksipöytään. Useita toistoja ja kolisutusta tehtiin, hieman oli nyt havaittavissa että tämä korkeus on vähän vaikeampi kuin aiemmat, joten en vielä vaikeuta kyllä seuraavallakaan kerralla. Loki meinasi tulla läpi tai että ei odota keinun laskeutumista, mutta kun palkkasin sen keinun päässä niin sitten malttoi siihen pysähtyä. Pistin sen jo kiipeämään pöydän kautta keinulle eli suoritettiin koko keinua, mutta tosiaan vähän epävarmaa oli kunnollinen suoritus kun jouduin vauhtia itse hidastamaan.

Swingaling

Viikonlopun lenkkeilyltä (c) Tytti Käyhkö

Noniin, päivitetäänpä meidän edenneitä keinutreenejä. Lokilla on keinussa kaksi eri osa-aluetta, sen pitää oppia sietämään pauketta kun joku muu menee radalla eikä se näe keinua. Toinen osa-alue, jota tämä postaus koskee, on tietysti että Loki suorittaa keinun itse.

En ole yhtään videoinut meidän keinuttelua, lähinnä koska ollaan käyty kääntymässä kentällä lenkin ohessa jonkun kolme kertaa enkä jaksa kantaa kameraa mukana. Lisäksi en halua tehdä keinusta numeroa, mikä siitä väkisin tulisi itselleni jos virittelisin kamerat pystyyn ajatuksella "nyt kuvataan kun mennään KEINUA" ja sitten menisikin ihan pipariksi. Yhteensä ollaan nyt treenattu keinua ehkä 5 kertaa. Suurin osa näistä on ihan pieniä omia keinutteluja ilman mitään muuta kenttäaktiviteettia, parit harjoitukset ollaan otettu muun treenin yhteydessä. Tahti ollut jotain 2-4 keinuttelua per viikko nyt parin viikon ajan.

Mangustiloikkia (c) Tytti Käyhkö

Olen ollut ihan iloinen edistymisestämme jo tänä aikanakin. Suurin edistys ehkä ollut, että itse en pelkää keinua kun olen nähnyt että Loki ei sitä ole vielä itse yhtään pelännyt sitä suorittaessaan ja olen oppinut luottamaan, että toinen puoli pysyy ylhäällä eikä siiveke anna periksi kuten kävi talvella mistä aiheutui varmaan suurin osin oma keinukammoni ja sitä kautta myös Lokin. Poika jatkaa kuitenkin minun jatkuvaa yllättämistäni, sillä sen hinku keinulle on jostain syystä todella suuri. Usein ihmettelen miten noin kuitenkin perusluonteeltaan rauhallisesta ja ei-terävästä jäpikästä löytyy tuommoista virtaa.

Eilen Loki meni keinua, mikä oli ehkä n. 40cm maasta. En osaa yhtään arvioida korkeutta, mutta keinun toisen pään alla oli siivekkeen matalin pää, eli olemme ohittaneet siivekkeen keinun alla treenissämme ja seuraava askel lienee maksipöytä. Meidän keinutreenin "deadline" lienee 18.11, jolloin on muistaakseni seuran talkoot ja keinu heivataan konttiin. Jonkinlainen välitavoite oli päästä tuohon mennessä maksipöydälle, mutta jos tätä tahtia jatketaan niin ohitetaan varmaan tuo tavoite.

Eikai me häiritä sun kakassa kierimistä? (c) Tytti Käyhkö

Eilen korkeutta oli jo sen verran, että Loki tuli keinun laskeutuessa niin vauhdilla että meni kaksi kertaa läpi eli juoksi namialustalle ilman että keinu pysähtyi. Maahan päästyään palasi 2on2offiin itsenäisesti. Tämän jälkeen otin yhden toiston hihnalla hidastaen. Loki on koko keinutreenit aina turvallisuussyistä hihnassa, mutta tätä ennen en ole käyttänyt hihnaa hidastaakseni sen menoa. En pidä hihnalla hidastamisesta kun se hidastaa Lokia muutenkin koko keinulla, sillä se menee niin haipakkaa että jos vaan ihan päässä hidastan niin se töksähtää ja varmaan lentäisi ohi joka tapauksessa. Tässä vaiheessa pitää varmaan ottaa parit treenit ihan vaan pysyen tässä samassa tasossa, jotta Loki oppii itse hidastamaan.

Tytille kirjoittelin Facebookiin pitkää monologia miten tästä eteenpäin (etäkouluttajan lisäksi Tytti joutuu usein toimimaan etäpsykologina :)) ja päädyin siihen, että nyt toistoja tällä korkeudella niin että Loki menee keinun tässä hyvin, voidaan käyttää esimerkiksi apuohjaajaa palkkaamassa keinun päässä.

Aiempaan keinupostaukseeni saamani Lotan kommentti 2on2offin miellekkyydestä pienelle koiralle ei ole saanut vastausta, koska olen pohtinut asiaa ja vertaillut videoita ja koulutustapoja. Lotta kirjoitti siis, että "en suosittelisi noin pienelle koiralle 2on2offia keinulla! Pieni koira ei saa keinua pidettyä alhaalla pelkillä takajaloillaan eli keinunpää "pomppii" usein ikävästä koiran takatassujen alla. Näin siis jos koiralla on nopia 2on2off, toinen mahdollisuus on että koira huomaa että on helpompaa ensin odottaa että keinu pysähtyy ja vasta sitten mennä asentoon (jolloin se on vain ajan hukkausta radalla)."

Pyörittelin asiaa hieman ja tuo on tavallaan totta, eli siinä voi käydä juuri noin kuin Lotta kirjoittaa. Kuitenkin vertailujen jälkeen päädyin pitämään tämän opetusmetodin, jossa koira hakeutuu keinun päähän 2on2offiin, mutta sen ei tarvitse siinä pysyä kuten puomilla tai A:lla juuri tuon keinun pomppimisen takia. Meidän tavoitekeinu näyttäisi siis tulevaisuudessa tältä:

Suunnitelma jatkoa ajatellen pysyy siis samanlaisena, eli nyt tämä vaikeustaso max parit treenit tai niin kauan että Loki oppii itse hidastamaan ja sitten maksipöytä alle. Toistaiseksi Loki on kiivennyt itse keinulle alasmenopäästä, eli kolauttelee sitä vähän niinkuin "edestakaisin", mutta kunhan päästään maksipöydälle mistä se voi itse kiivetä keinuun aina samalta puolelta niin tämän keinun väärinpäin kulkemisen varmaan jätän kokonaan pois.

Wet'n'muddy @ Tampere

I'm the king of the world!

Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Tampereella. Laukaiseva tekijä matkaan oli kaverin synttärit, mutta fiksu ihminen lisää ohjelmaan myös gradutapaamisen, kypsyysnäytteen kirjoittamisen, agilitytreenit oikein mainiossa ohjauksessa sekä kaksi mutaista mutta sitäkin miellyttävämpää lenkkiä. Tässä kirjoittelen hieman perjantain tapahtumista.

Kuvat on kaikki (c) Mestarikuvaaja Tytti Käyhkö!

Perjantaina aamupäivällä sain luvan viedä Lokin hoitoon Tytille. Pikapikaulkoilutus ja eikun Loki sinne tyttöjen iloksi ja itse suunta kohti yliopistoa. Lapsilla oli ollut kivaa, Loki oli hakenut itsepintaisesti Hilaa leikkimään ja kuulemma jopa saanut, taitaa tulevat juoksut pehmentää neidin pään.. Ennen Lokin leikkiinkutsut on ollut turhia, vaikka Loki niin ihanasti esitteleekin parhaimpia tanssiliikkeitään Hilalle. Jostain syystä ihana Hila on vienyt Lokin sydämen. Loki taitaa tykätä nähdä vaivaa sydämensä valitun villitsemiseen, sillä Janan leikkiyritykset (joita muuten riittää :D) eivät aina ole saanut juurikaan vastakaikua. Tällä kertaa kuitenkin Loki innostui leikkimään myös Janan kanssa, joten joskus sinnikkyys palkitaan! Leikkivideon kuvasi myös Tytti.

Siinä vaiheessa kun tulin kotiin yliopistolta, löytyi Tytiltä enää kolme melko väsähtänyttä koirusta. Niin ja opinnot edistyi kivasti, kypsyysnäyte tuli toivottavasti kirjoitettua hyväksytysti ja tapaaminenkin meni ihan ok. Tilannetta kuvattiin "haasteelliseksi muttei mahdottomaksi" ja siinä mielessä tilanne on hyvä, että koko gradun alkuosio on iteroitu jo käytännössä valmiiksi, nyt pitää vaan saada tuloksista jotain tolkkua. Valmistuminen jouluksi -operaatio näyttää siis todennäköiseltä. Vähän yllätyin sen suhteen, että olin ajatellut/toivonut että gradustani tulisi joku vähän merkityksellisempi tekele, mutta ohjaajilta tulikin sellaista palautetta ettei gradussa kannata eikä edes saa tehdä mitään yleispäteviä johtopäätöksiä, vaan pitää tyytyä kuvaamaan data ja kirjoittamaan pari sivua discussionia siitä miten jokin gradussa ilmennyt tulos saattaa selittyä jollain tämänkaltaisella tai johtaa johonkin tämänkaltaiseen tai sitten just niinkun ei. Että se niistä iltalehtiä vavisuttavista gradun tuloksista sitten :)

Hei Hila oot niin ihana että piilotan korvatkin sua varten!

Tytiltä pakattiin koikkerit autoon ja suunnattiin lenkille. Oli hieman märkää ja mutaista, joten en viitsinyt ottaa kumisaappaita tai tuulihousuja autosta turhaan likaantumaan vaan lähdin farkuissa ja nahkaisissa (nojoo, 20e alunperin cittarissa maksaneilla ikivanhoilla kengillä) matkaan.

Näin paljon minä uhraudun koiran ulkoilutuksen eteen.

Koska mukana oli kaksin verroin kauniita ja komeita punavalkoisia, piti niistä tietysti napsia kivoja kuvia. Tytin käsiala toimi ja kun on näin hyvä handleri mukana, niin saatiin kavereista monta kivaa poseerauskuvaa.

Yövyimme kaverillani Kalevassa, mihin levitin makuupussini osoittamaan Lokin makuupaikkaa melkein ensimmäiseksi kun mentiin sisälle. Loki omikin makuupussin heti, samoin kuin sängyn ja sohvan. Eikä muuten tullut sekunniksikaan minun viereeni lattialle nukkumaan, kun sängylle pääsi ja toisena yönä myös sohvalle. Aamulla Lokilla olikin kivaa juosta kolmiota meidän välillä sen mukaan kuka erehtyi vähän liikahtamaan siihen malliin että voisi olla heräämässä. Sisälle tulleet vieraat Loki tervehti kaikki enemmän tai vähemmän iloisesti ja se saikin viikonlopun aikana oikein paljon rapsutuksia. Jälkimmäisenä yönä Loki oli yksin kämpillä kun omistajaväki oli pahoilla teillä kaupungilla. Törmäsinpä peräti kahteen koiratuttuun Tampereen yöelämässä :). Poika oli kuin kotonaan, tuli venytellen vastaan kun kotiuduimme. Muutenkin se oli tosi helppo matkakaveri, sen voi ihan huoletta jättää näköjään myös vierailupaikkoihin ilman että se sekoaa tai yrittää murtautua ulos.

Ja tämän kirjoittamisen aikana sain varmistuksen, että olen tarpeeksi kypsä valmistumaan eli kypsyysnäyte hyväksytty. Be mature: Check! Nyt sitten pitäisi tehdä enää se gradu loppuun.

Mölliradan uusintaa... hyl ja hyl

Käytiin maanantaina Suvin ja Mikon kanssa ottamassa uusinta viime möllikisojen radasta. Ratapiirrustuksena käytimme siis vasemmalla olevaa, mutta vähän tuntui olevan suhteet tai joku hukassa kun ei ihan saatu tuntumaan samanlaiselta.

Viimeksihän rata meni näin hyvin. Tällä kertaa suunnitelmana oli se mitä pohdin viimeksikin ja meni paremmin, mutta ei siltikään saatu kahdella kerralla mitä tehtiin niin menemään nollana. Mutta ei se mitään, tarkoitus ei ollut jäädä hinkkaamaan vaan pitää hauskaa ja niin ehdottomasti tehtiin! Jäi aivan huippufiilikset treeneistä, mm. jälkimmäisen toiston loppusuoralla juoksin niin lujaa että siteeratakseni jotain elokuvaa mitä en muista, tuntui kuin jalat olisivat lähteneet kohta irti. Meinasin kompuroida ja kaatua ja vauhti pääsi vähän hidastumaan, mutta voi pojat kun oli hauskaa :). Pitäisi hommata vaan paremmat kuteet, nämä ikivanhat nykyään pari kokoa liian suuret tuulihousut ottaa vähän vastaan juostessa ikävästi. Enkä muutenkaan ole päässyt toteuttamaan sisäistä välineurheilijaani agilityrintamalla vielä juurikaan.

Ensimmäisellä suorituksella jäin jälkeen 7 putkella ja päädyin ohjaamaan väärältä puolelta ja jatko meni pipariksi. Toisella toistolla meni hyvin hypylle 10 asti, minkä Loki ohitti ja lopussa tosiaan vähän jämähti ohjaus. Hypyn 12 haki hyvin, tosin taisi olla tällä kertaa vähän helpommassa kulmassa kuin mölleissä. Vielä olisi pitänyt pystyä lähettämään kauempaa ja saamaan enemmän etumatkaa oikeastaan joka suoralle niin olisi voinut olla toivoa ohjata kunnolla.

Tässä meidän tämänkertainen video, kuvauksesta kiitos Suville!

Lisäksi käytiin Fionan kanssa radalla höntsäilemässä, muun ajan se sitten kiljuikin yhtä soittoa kentän laidalta, kuten taustalta kuuluu. Ihan lopuksi leikittiin vielä Fionan kanssa Lokin pallolla mitä poika (tai pojat, Miko yhtyi komeasti kuoroon) protestoi kovaäänisesti. Lokin kanssa tehtiin vauvakeinua siten, että muurin palanen oli toisen puolen alla ja Loki veteli keinua edestakaisin ja palkkasin sitä aina alastulolle. Keinun opetuksessa ei mennä nyt kovin "oikeaoppisesti", vaan keskitytään pitämään hauskaa keinun päällä.

Ollaan keinuteltu joku 3 kertaa ja keinun pää on n. 20cm maasta ja Loki ei oikeastaan edes huomaa mitään kolahdusta ollessaan niin innoissaan jopa namipalkasta ja viimeisen toiston palkkaan aina pallolla. En vaadi 2on2offia, tai tavallaan vaadin mutta "vapautus" tulee samantien eli asentoon ei tarvitse jäädä. Hieman pelkään mitä tämä tekee meidän puomi/A opetukselle, mutta en käytä samoja käskyjä vaan palkkaan sitä nyt jo luontaista 2on2off asentoon pyrkimistä ja siitä sitten lähdetään samantien eteen palkalle.

Lisäksi tehtiin eteen-treeniä radan loppusuoralla Suvin toimiessa namialustan vartijana. Lopuksi 10 hypyltä asti loppusuora niin että itse jäin johonkin pituuden tienoille ja hienosti paineli poika Suvin luo. Tätäkin tarvitsisi tehdä paljon lisää.

Tosi onnistuneet treenit oli, vaikka alkuun tuntuikin että Loki oli aika poikki jo valmiiksi. Meillä olisi tänä torstaina ollut omat treenit, mutta työpäivälle tuli semmoinen meno että en millään ehtisi treeneihin viideksi.. Joten meiltä jää välistä nyt jo toinen kerta. Jos en saa vuoroa myytyä niin voi olla, että käydään hallilla vaikka sitten myöhässä totuttelemassa uuteen halliin, tehdään jotain tosi pientä ja lähdetään samantien pois ettei ihan hukkaan mene vuoro. Ja toki Fiona tällöin pääsee leikkimään radalle - Lokin pallolla luonollisesti.

Loppuun vielä Tessin 9 viikkoiskuvia pari kappaletta.

Kisaturistit

Viime sunnuntaina käytiin turisteilemassa agikisoissa Purina areenalla kokoonpanolla minä + Loki ja Salla + Tessi. On kiva miten paljon täältä pk-seudultakin löytyy tuttuja tämmöisistä tapahtumista. Suvi tuli ensin ilman Mikoa ja sitten Mikon kanssa. Kisaamassa olivat ainakin Lotta + Leevi, Heini + Mato ja Mari + Mizy, lisäksi toinen koikkeri bongattiin ja pari omasta seurasta. Loki oli Leeviin kovin välipitämätön, mutta Mizyn kanssa oli vähän leikintynkää ilmassa.

Leevi

Siis - sen jälkeen kun Loki oli ensin saanut paskahalvauksen saapuessamme halliin. Kaikuvat äänet ja painostava ilmapiiri vaikutti heti ja kun keinu ensimmäisen kerran kolahti maahan niin HUIIIIIIIII kun meitä pelotti aivan vietävästi.. Loki oli aluksi kiipeämässä syliin ja uimassa liiveihin ja pakenemassa paikalta ja mitä kaikkea. Käytiin istumaan niin, että nähtiin koirat radalla ja aika nopeasti Loki pääsi yli suurimmasta pelostaan ja malttoi katsella koiria keinuttelemassa eikä säpsähtänyt enää. Sitten kun nähtiin Suvi ja Mizy joita tervehdittiin oikein iloisesti niin taisi laueta loputkin jännitykset. Suvi on kyllä nykyään yksi Lokin lempi-ihmisistä, harvoja tervehtii niin iloisesti ja Miko paikalle saapuessaan sai myös naamapesut. Ei Loki hallitilanteesta nauttinut vielä lähtiessämmekään, mutta malttoi maata maassa ja katsella rauhassa. Ehdottomasti lisää tätä hallitreeniä.

Radat näyttivät aika vaikeilta, rimat oli korkealla ykkösilläkin, aika vaativia paikkoja oli ja keinu mentiin peräti kahdesti. Tietääpä olla kisaamatta tuon tuomarin radoilla tulevaisuudessa, mutta toisaalta taas meidän keinusiedätykseen tuomari oli oikein täydellinen kun kolisi kahdesti yhden radan aikana.

Tessi lapsonen oli oikein mallioppilas, joka ei näyttänyt ottavan mallia Lokin panikoimisesta. Vauva pysyi sylissä ihmismagneettina koko ajan ja söi namia, ihmetteli meininkiä ja nukkui loppuajan.

Koirat pääsivät ulkona vähän riehumaan Sintti-lagottopennun kanssa, joka oli kovin suloinen ruskea karhunpoikanen. Tessin kanssa juoksentelivat vähän ja Loki meni vapaana porukan mukana. Yksi haju löytyi mikä oli niin ssssupertärkeä, että Iso Herra katsoi oikeudekseen puolustaa sitä Sintiltä.

Fiona oli jäänyt edellisenä iltana täysihoitoon vanhemmilleni. Kun yhden aikaan yöllä kävin koiria sieltä hakemassa, Fiona käpertyi äitini viereen ja kun lähestyin sitä niin köllähti selälleen sen näköisenä että "mä en haluu mä en haluu nouuuuuu!" joten sai sitten jäädä sinne viettämään lepopäivää. Lokin ja Tessin kanssa mentiin kisoista porukoille syömään ja koirat olivatkin kaikki ihan puhkipoikki koko loppupäivän. Taisi olla melkein rankempi päivä Lokille kuin Tessille tämä.

"Koskaan en ole mitään pahaa tehnytkään"

Kyseenalainen nukkumispaikka keinutuolin jalan alla.

Melkoista haipakkaa on ollut meidän ja koirien elämä viime viikkoina pennun tulon jälkeen, joten lepopäivät on ollut aika kortilla. Tänään onkin harvinaislaatuinen päivä, sillä jäin kotiin ja panostan graduun koko päivän. Se tietää täyttä lepopäivää koirille, ja en epäile hetkeäkään etteivät ne nauttisi siitä vähintään yhtä paljon kuin minä :)

Laumadynamiikkaa

Kaksi koiraa muodostaa lauman, kolme muodostaa kolmen lauman. Näin sanoi joku viisas joskus niinkin virallisella kuin suomi24 keskustelupalstalla.

Tessi tepsukka on meidän laumassa tänään ensimmäistä kertaa hoidossa. Aavistelin jotenkin, että jos otan pennun tänne meidän laumaan hetkeksi niin omat koirani ymmärtävät, että uusi jäsen on tullut laumaan jäädäkseen, eikä ole vain mieluisa (Lokin ollessa kyseessä epämieluisa) vieras. Lisäksi tunsin, että pelkkien koirien kanssa pystyn itse olemaan luonnollisimmillani ja rennoimmillani ja silloin koiratkin ovat rennoimmillaan. Hieman on tullut ammennettua suhtautumista myös Cesar Milanilta, eli väsytetyt koirat tuodaan yhdessä rauhallisessa mielentilassa sisälle ja hallitaan niiden mielentilaa. Vähänkö olen ammattilainen.

Käytiin koirien kanssa ensin päivällä hoitamassa vauvaa kun pääsin töistä vähän aiemmin ja hengailtiin pennun luona joku reilu tunti. Enimmäkseen ei ollut mitään kummallisuuksia, pari kertaa Loki vähän mulkoili ja kerran ärähti pennun kauemmas, mutta niin nätisti että jos aiemmatkin ärähdykset ovat olleet tuollaisia niin en ole kyllä yhtään huolissani.

Siskon tultua töistä lähdettiin vesisateeseen väsyttämään koirat läheiselle kentälle. Pidin Fionan tarkoituksella ensin hihnassa ja sinä aikana Tessi ja Loki lähtivät yhteen yhteiseen juoksuleikkiin, mikä päättyi niin, että Loki juoksi Tessin kiinni ja Tessi köllähti ympäri. Loki totesi että jaa se meni maihin ja nuuskaisi kerran ja jatkoi matkaansa. Kehuin tästä hienosta leikistä. Tessi tuntuu kovin tykkäävän Lokista, liekö aistii että poikaa pitäisi enemmän miellyttää. Se hakeutuu Lokin lähelle ja on nuuskivinaan muina miehinä kun Lokikin kerran nuuskii. Samat puskat nuohotaan peräkkäin.

"Bondausretki" jatkui siskon + Lokin + Tessin kanssa Sellon ostoskeskukseen, missä kierrettiin parkkihallia hieman, pyörittiin Faunattaressa ja jäätiin penkeille istuskelemaan ja ihmettelemään ohikulkijoita. Pari perhettä pysähtyi lapsiensa kanssa ja Lokikin sai oikein mukavaa lapsitotutusta. Eräs mies pienen tyttönsä kanssa pysähtyi kanssamme istuskelemaankin hetkeksi ja otti koirista valokuvia. Toinen mies pienen pojan kanssa tuli todella nätisti tutustumaan, mies piti pojasta kiinni takaa ettei poika päässyt yhtään heilumaan yllättävästi. Loki todella "kohteliaasti" kävi tutkimassa lapsen ja totesi että "juu-u, on sekin poika". Vähän hymyilytti kaikkia.

Muuten enemmän huomiota ohikulkijoilta taisi saada pentunen, mutta eräs nainen pysähtyi kohdallemme ja sanoi että hänelläkin on koikkeri. Minä heti ensitilassa kysäisin kukamistämilloin ja selvisi, että kyseessä on joku Black Amiikos, Niken poika Niilo. Naisesta näki että on pidättyväisemmistä koirista kokemusta sillä lähestyi Lokia niin nätisti, että poikapa parkkeerasi suoraan naisen eteen selkä jalkaan kiinni. Nainen kehui Lokia hurmaavaksi ja kevyeksi ja rohkeaksi, oli ihmeissään kun Loki niin tuttavallisesti meni heti tekemään tuttavuutta.

Reissu meni tosi mainiosti, Loki ja Tessi olivat muuten aika toisiaan huomioimatta paitsi ajoittain nuuskivat. Mitään kyräilyä tai muuta ei ollut ilmassa. Selvästikin Loki on sujut pennun kanssa semmoisessa tilanteessa kun jotain tapahtuu, mutta sitten jos ollaan jossain sisätilassa paikallaan ja pentu tulee lähelle niin Lokia ahdistaa. Tosin olen ajatellut niinkin, että pitäähän pennulle kertoa rajat ja ehkä niitä Loki yrittää Tessille opettaa, ainakin näillä näteillä ärähdyksillä ja "menepä pois" -mulkaisuilla. On Fionakin joitain kertoja ärähtänyt pennulle murinan jälkeen kun ei vauva usko vaan häiriköi vaan, Fionan ollessa pieni koira sitä ei vaan suhtaudu siihen samallalailla kun jos Loki ärähtää.

Sellolta suunnistettiin sitten meille minä ja koirat. Fiona ja Tessi menivät takaboksissa ja Loki matkusti pelkääjän jalkatilassa ja jostain syystä oli kovin levoton. Auto on sekä Lokille että Fionalle aika vastenmielinen paikka nykyään jostain syystä, en tiedä voiko syy olla muurahaiset mitä autosta kesällä löytyi. Pitää alkaa taas heitellä juustonpaloja autoon ennen kuin päästän koirat sinne.

Tänne tultua käytiin pikkukävely ja tultiin sisälle, missä Fiona ja Tessi ovat nyt parin tunnin aikana useampaan kertaan rallatelleet. Tessi on useaan kertaan hakenut turvallisen välimatkan päästä leikkimään Lokia, joka pedistään katsoo vuorotellen Tessiä ja vuorotellen minua siihen malliin että "onko tuo kakara nyt ihan tosissaan". Kaikki ovat saaneet ruoan portin takana yksitellen, Tessi on tehnyt tarpeensa ulos ja mahat täynnä ja suolet tyhjinä kaikki sammuivat kuin saunalyhdyt. Kyllä se vaan niin taitaa mennä, että kolme menee siinä kuin kaksi.

Lisäsin blogilistaan Tessin siskon Hillan blogin, se löytyy täältä.