Kokemuksia vessanraikastinpannasta

Olen silloin tällöin tuskaillut Lokin vahtihaukun kanssa, mutta talvikautena kun aktivointia on vähemmän kuin muulloin ja lisäksi viime aikoina, kun olemme yöpyneet enemmän muualla kuin kotona, tuo käyttäytyminen on tuntunut taas lisääntyneen. Loki haukkuu muutamia haukahduksia vieraiden tullessa, ovisummerin/ovikellon kuullessaan ja ajoittain myös muulloin rappukäytävän äänille. Nämä tilanteet on toki handlattavissa kun on itse kotona ja Loki kyllä hiljenee hyvin nopeasti. Joskus se kuitenkin haukkuu myös silloin, kun itse tulen vasta kotiin ja kävelen rappukäytävässä. Asumme ensimmäisessä kerroksessa kolmi- (vai -neljä..?) kerroksisesta talosta ja ylärappujen asukkaat kulkevat meidän oven ohi mennessään koteihinsa. Olenkin alkanut epäillä, että se haukkuu myös naapureiden äänet kuullessaan. Lisäksi se saattaa öisin haukkua oudoille äänille jos yövymme muualla kuin kotona.

Olen ajatellut, että pitäisi nauhoittaa sen yksinoloja taas pitkästä aikaa, mutta sitten sainkin kivasti siskon kaveriltaan saaman Petsafe haukunestopannan lainaan Lokille testattavaksi. Tässä ensimmäisiä testihavaintoja tästä maagisesta (vaikkakin hieman jakautuneen vastaanoton koiraihmisiltä saaneesta) sitruunapannasta/haukunestopannasta.

Pantaa testatessa kävi ilmi, että oma luonnollinen haukkumisääneni oli oktaavia liian korkea, matalammalta haukkuessani sen sijaan olisin saanut suihkautuksen nenälleni. Onneksi testitilanteessa tajusin osoittaa laitteella mielummin siskoa päin. Pelkkä haju riitti saamaan Tessin epäluuloiseksi ja häipymään olohuoneesta makuuhuoneeseen.

Pannan alkuperäinen omistaja, eroahdistunut terrieri, oli haukkunut aina pannan säiliön tyhjäksi ja panta olikin sitten melko turha kyseisessä tapauksessa.

Lokilla panta näyttää ainakin toistaiseksi toimivan hyvin. Ensitestaaminen oli lauantaina, kun peli-iltaan lappasi väkeä summerin sekä ovikellon kautta. Muutaman ensimmäisen ihmisen kohdalla Loki haukahti kerran, sai suihkautuksen naamallensa ja oli loput kerrat hiljaa. Tarkkailin mahdollista ahdistumista pannasta, mutta sitruunaisen suihkautuksen aiheuttaman muutaman pärskähdyksen jälkeen Loki oli lähinnä ihmeissään, ei mitään ahdistumisen merkkejä mikä oli kiva. Hiljaa ollessaan se saa tietysti myös aina kehuja tai herkkuja kiitokseksi nätistä käyttäytymisestä.

Toinen testikerta oli, kun Loki sai pannan kaulaansa jäädessään yksin vähän tuntemattomampaan paikkaan. Takaisin mennessä rappukäytävässä ja hississä oli hiljaista koko ajan, mutta asuntoon mentyä nenään osuva mukava sitruunan tuoksu paljasti, että yritys pelastaa talo pelottavilta hississäkulkijoilta, meiltä tai joiltain muilta, oli käynyt pojan mielessä.

Kolmas testikerta oli yöllä, kun Loki juoksi ilmoittamaan lehdenjakajalle että "täällä vahdin minä!", sai suihkautuksen naamallensa ensimmäisen haukun jälkeen ja kipitti nolona poikana takaisin sohvalle jatkamaan unia.

Neljäs testikerta oli välioven aiheuttama koirapoikaa epäilyttävä "omg joku tulee" ääni mille piti haukkua kerran, saada taas suihkautus ja parin aivastuksen jälkeen jättää vahtihommat ihmisille.

En tiedä alkaako Loki jossain välissä muistaa että haukkumisesta seuraa suihkautus, mutta ainakin panta näyttäisi jättävän haukut yhteen kertaan. Toivon, että Loki on sen verran pehmoinen pieni koirapoika, ettei totu sitruunan hajuun ja jatka haukkumista suihkeesta huolimatta. Toki pitäisi päästä palkitsemaan myös aina niitä kertoja kun on hiljaa, että vahvistuisi se oikea käyttäytymismalli. Lisäksi aktivointia pitää muutenkin lisätä, että on sitten myös väsytetty koira kotona.

Onneksi kevät ja nätit aurinkoiset päivät alkavat olla täällä! Tänäänkin käytiin taas reilu puolitoista tunti juoksemassa, kevätaurinkoiset canicrosslenkit on ehkä parhautta!

Sometimes we need to be cruel to be kind

"UUOUOUUIUOUIUIUIUIUIUIUIOOOUU"

Loksulle koittaa taas astetta julmemmat ajat. Naapurista kuului, että meidän asunnosta on kuulunut erään punavalkoisen ääntä aivan liikaa viime aikoina. Kuulemma ulvonta on "joka päiväistä", sanoo yövuorossa työskentelevä alakerran naapuri, joka herää huutoon minun ollessa töissä. On tää vaan kumma, kun Fionan yksinolot on sujunut niin hyvin pitkän aikaa niin sitten se on tuo toinen mölyapina joka aiheuttaa harmaita hiuksia.

Sinänsä ongelma ei ole niin paha kuin voisi, koska pelkoa häädöstä tms. ei ole, koska olen muuttamassa tästä joka tapauksessa. Pitää sanoa se naapurille, niin hän voisi sietää meidän menoa vielä vähän pitempään. Ei se kuitenkaan hyvää lupaa tulevillekaan naapureille, joten ongelma lähtee samantien extratreeniin.

Epäilen ongelman (tämän kertaiseksi......) laukaisijaksi kämppistä, joka helmikuun majaili nurkissa ja nyt muutti omaan kämppäänsä. Hän teki vuorotyötä ja oli kotona epäsäännöllisesti. Olen myös antanut Lokin vahtia vähän liikaa, ne molemmat Fionan kanssa pitävät konserttiaan ajoittain esimerkiksi rappukäytävän äänille ja olen tämän sallinut kunhan hiljenevät käskystä. Kyllähän sen pitää saada vahtia on saattanut jotkut sanoa. Eihän vahtiminen ja eroahdistus suoraan toisiinsa liity, mutta mitä enemmän sen antaa ääntään käyttää vahtimiseen niin sitä enemmän luulisi sen käyttävän sitä myös muuten. Luulisi? Meillä alkaakin nyt nollatoleranssi äänen käytölle, hiljaa asioihin reagoimisesta (eli tarkemmin sanottuna täydestä reagoimattomuudesta) palkitaan ja mölyämisestä pistän makkariin. Itsenäisyyden vahvistamiseksi vessaan seuraamiset loppuu ja sängystä häädän sen taas lattialle nukkumaan (nyyh). Uskon rutiinien ja uusien talon sääntöjen auttavan ongelmaa ihan hyvin, toivottavasti. Päivisin Lokin epäilen vahtivan makuuhuoneen ikkunasta ulos katsellessaan, mutta jos se oikeasti ulvoo ulvoo eikä hauku, niin ei silloin kyse ole päivisin vahtimisesta.

Kaikki tämä vain Loksun omaksi parhaaksi. Ja minun. Nyt kun löytäisi vielä sen kämpän.

Auttaisi myös, jos pystyisi nauhoittamaan noiden menoa päivisin. Se valitettavasti vaatisi oman läppärin.

En kuitenkaan yöuniani ajatellut tämän vuoksi menettää, kokemus sanoo että näitä ajanjaksoja tulee ja menee. Vaikean toki tekee se, että lähtiessä ja kotiin tullessa Loki on ihan rauhallinen, siinä välillä vaan jotain innostuu mölisemään.

Entäs Fiona sitten? No se ärsyttää minua ihan toisilla tavoilla. Nimittäin olemalla äärimmäisen aktiivinen. Fionasta ja Lokista huomaa täysin mikä ero on koiralla, jonka kanssa on sisällä leikitty ihan pienestä pitäen ja koiralla, jonka kanssa on touhuttu ulkona ja sisällä enimmäkseen rauhoituttu. Ei olekaan kahta kysymystä siitä kumpaa tapaa tulevilla koirilla tullaan noudattamaan. Calm gets you everything.

Minua nimittäin ärsyttää suunnattomasti jos koirat tulevat vinkumaan tekemistä ja tuomaan lelua. Oikeastaan kotona ollessa ignooraan ne melko täydellisesti - paitsi kun tulevat viereen nukkumaan tai rapsutuksia haluamaan. Mutta leikitä meillä ei juuri koskaan, paitsi tietysti treenisessioissa.

Tuu mun vaimokseeeeinn...

Fiona tapasi pari päivää sitten aivan älyttömän söpön pikkuisen Hugon lenkillä. Huugoa oli naapurin koira purrut ja se pelkäsi kovin. Fiona oli jopa pikkuisen isompi joten sitä Hugo ei pelottanut vaikka se olikin kokonaan musta. Hugolla oli pystyt korvat ja siinä oli kuulemma ainakin chihuahuaa ja yorkshirenterrieriä. Yleensä ei lenkillä morjesteta tuntemattomia, mutta Hugo oli niin puoleensa vetävä ja Fionakin lähestyi sitä niin nätisti että päästin ne haistelemaan (ja kun Hugon omistaja vaihtoi meidän puolelle tietä..).

Jotain siinä juteltiin kun Hugon omistaja sanoi, että "näille kahdelle tulisi varmaan tosi söpöjä pentuja" :). Olin jo valmistautunut vastaamaan, "sori, mutta tää on steriloitu" mutta ei kosintaa sitten tullutkaan. Ehkä se oli vain semmoista ääneen miettimistä.

Eilen Fiona oli pisimmän ajan yksin mitä koskaan ennen - peräti seitsemän tuntia! En ole tainnut päivitelläkään tänne meidän eroahdistusongelman nykytilannetta. Se nimittäin ratkesi itsestään. Pissaa tulee kyllä yhä säännöllisesti, mutta huutanut Fiona ei ole moneen moneen viikkoon. Heinäkuussa minulla oli ensin pari viikkoa että en käynyt käytännössä missään ilman Fionaa. Tuolloin tapahtui kuitenkin tosi paljon ja unohdin koko eroahdistusongelman. Taisi olla samoja aikoja kun käytiin naturopaatilla, joten mietin Fionan terveyttä enemmän kuin eroahdistusta. Sitten oli viikko, jolloin minun oli pakko joka päivä käydä samaan aikaan 2h yliopistolla. Kun ne yksinolot sujuivat todistetusti hiljaisissa merkeissä, kävin seuraavana viikkona 3h yliopistolla joka päivä. Siitä se sitten alkoi ongelma ratkeamaan eikä sen jälkeen ole huutoa ollut vaikka poissaolot ovatkin olleet melko epäsäännöllisiä. Nyt en enää edes nauhoita mahdollisia ääniä kun koskaan ei mitään kuulu kun tulen kotiin. Mikä hienointa, Fiona on ollut yksin aamupäiviä, iltapäiviä, iltoja ja jopa muutaman yön (jonkun 10-02 välin) kun olen ollut itse kaupungilla. Tekee tosi hyvää minun sosiaaliselle elämälleni että pääsen taas liikkumaan talon ulkopuolella eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa ja pelätä että Fiona huutaa jatkuvasti. Hienoa! Niin se vain oli sitä muuton aiheuttamaa ahdistusta mikä itsekseen hävisi.

Pitkän aikaa olen rajannut Fionan aluetta vaakatasossa olevalla peilillä ja nahkapallilla olohuoneeseen ja keittiöön, että ei pissailisi eteiseen ja jos se jotain auttaisi eroahdistukseenkin. Hyvin on toiminut eristys tähän asti, mutta eräänä päivänä kun tulin kotiin vastassa oli tällainen näky:

Että se siitä eristyksestä sitten :). Olisi kiva tietää kuinka kauan se on vaihdellut puolelta toiselle hyppimällä esteen yli. Se oli nimittäin selvästi kivaa hommaa kun leikin yhteydessä pomppi tuon nahkapallin kautta puolelta toiselle. Jospa ne jalat hieman antavat osteopaatin käsittelyjen jälkeen enemmän periksi? Esteen päätin joka tapauksessa ottaa pois kun ei se enää tarkoitustaan ajanut, joten nyt Fionan käytössä on taas koko kämppä.

Eilen oli tosiaan sitten kaikista pisin aika kun Fiona oli yksin, eli seitsemän tuntia. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, on Fionan vatsa ollut sekaisin viime päivinä. Eilen se ei ollut kakannut pitkään aikaan ja kun ei aamullakaan tullut mitään, olin ihan varma että kotona on yllärit kun pitkän päivän jälkeen saavun kotiin. Ja niinhän se olikin, hajuseinämä iski päin näköä jo tuulikaapissa tosi pitkästä aikaa. Mukavasti vielä Fiona oli steppaillut aikaansaannoksissaan joten lattian siivoamisen jälkeen pesulle pääsi myös Fiona. Sen kanssa ei kyllä tarvitse turhaan vaivata päätään sillä milloin pitäisi siivouspäivän. Eilen innostuin sitten Fionan pesemisen jälkeen pesemään lattiat kunnolla uudella pesuaineella ja samassa innon puuskassa siivosin kämppää muutenkin. Hyödyllinen sisäkakka siis. Jotain muutakin hyvää oli havaittavissa, nimittäin pari pökälettä oli ihan suhteellisen kiinteää. Oli sitä luirukakkaakin tullut, mutta parempaan päin ainakin.

Yhden kysymyksen voisin kyllä esittää itselleni: Mitä IHMETTÄ ajattelit kun ostit jotain sensitive hajusteetonta lattianpesuainetta?!?!??!?!?!

Ilman tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita olisin ollut pulassa. Pitää kyllä lisätä kauppalistalle joku kunnolla pissanjämiäkin poistava hyvän tuoksuinen pesuaine.

Vähemmän kiva arkeen palaaminen

Juhannus oli kiva. Sisko oli kylässä ja grillailimme, uimme ja joimme viiniä. Kaikkea mitä mökilläkin siis voi tehdä, mutta kaupungissa. Fiona jäi lauantai-iltana yksin joiksikin tunneiksi kun lähdimme istuskelemaan kaupungille ja ajattelin, että se menisi nukkumaan kun oli niin myöhä. Turha luulo. Se oli kiljunut kuin hyeena muutamia viiden minuutin kestäviä taukoja lukuun ottamatta ihan koko ajan. Pahoittelut vaan miellyttävää ja ihanan hiljaista juhannustaan kotona viettäville naapureille.

Minullahan oli tarkoituksena opettaa Fiona siihen, että se pääsee öisinkin ulos jos on hätä. Noh, tästähän seurasi se, että joinakin öinä sain avata sille kolme kertaa terassin oven ja siltikään se ei olisi tajunnut käydä pissalla jos en olisi käskenyt. Se selvästikin tajusi, että saa minut ylös ja voi testata esimerkiksi josko olisi ruoka- tai leikkiaika vai pitääkö mennä takaisin nukkumaan. Koskaan en ole tietenkään sitä ruokkinut tai leikittänyt yöllä. Tänä aamuna Fiona raapi ovea joskus kuuden aikaan, mutta jätin sen huomioitta kuten viime öinäkin. Seitsemältä kun kello soi niin huomasin ison pissaläikän Fionan pedin vieressä.

Eipä tuo vielä mitään, mutta kun tulin hurjalta kahden tunnin työpäivältäni kotiin hieman ennen kymmentä, sain huomata eteisen lattialla sekä pissat että isot kakat. Voi arvata mitkä loppupäivän fiilikset tulevat olemaan kun kymmeneen mennessä on joutunut siivoamaan hirveät läjät scheissea ja kahdet pissat. Keinot alkavat olla kohta vähissä. Jos käytän sen aamulla edes lyhyellä lenkillä, se jää niin virkeänä kotiin että huutaa koko parin tunninkin työpäivän. Koska se selvästikin välttää omalle pihalle kakkimista niin jos vain päästän sen terassille niin se ei kakkaa sinne ja sitten tulee hätä työpäivän aikana.

Olen kyllä tehnyt jo sotasuunnitelman siltä varalta, ettei keskiviikkona lääkäristä jää käteen mitään konkreettista apua. Käyn ostamassa Fionalle juoksupöksyt sekä sitruunapannan joita totuttelemisen jälkeen alan käyttää sillä yksinollessa, pöksyjä myös öisin. Sen pidätyskyky ei ole voinut tässä kuukauden sisällä muuttua niin radikaalisti ettei pystyisi enää öitä pidättelemään. Siis tietysti olettaen ettei fyysistä vikaa tai sairautta löydy. Työpäivä ei myöskään ole liian pitkä sen pidätyskyvylle, koska viimeisen kuukauden olen käynyt töissä 2h aamulla ja loput tehnyt kotoa. Ken tietää missä tilanteessa olisin, jos joutuisin joka päivä olemaan työpaikalla 8h. Kenties paremmassa, Fiona olisi tottunut rytmiin jo viikossa? Pyyhin tuon mahdollisuuden olemassaolon mielestäni nanosekunnissa.

Kyllä tämmöinen suuri stressi elämässä syö miestä, tai naista, ja välillä tuntuukin siltä että olisin kävelevä hermoraunio. Yksi pissa lattialla tai epäonnistunut yksinoloharjoitus ja lukittaudun makuuhuoneeseen keräämään itseäni reiluksi tunniksi. Ja tuntuu etten halua nähdäkään koiraa, lenkittämisestä tai leikittämisestä puhumattakaan. Kohta pitää varmaan varata itsellekin aika lääkärille, meinaan psykologiselle sellaiselle. Kyllä tässä väkisinkin tulee mieleen mikä on liikaa stressiä ja kärsimystä omistajallekin. Pikkuhiljaa alan ymmärtää niitä, jotka esimerkiksi käytösongelmien takia koiran lopettavat. Jos koira on vaikka 2v ja huutanut yksin ollessaan yli vuoden jatkuvasti ja kaikki keinot clomicalmia ja käyttäytymisterapiaa myöten on kokeiltu ja huomattu tehottomaksi, ei siinä paljon vaihtoehtoja enää omistajille jää.

Tämä nyt oli taas tätä, kai voisin pikkuhiljaa siirtyä olohuoneen puolelle.

Päivitys. Kävin viisi minuuttia ulkona sillä seurauksella että lattialta löytyi taas pissat. Ei riitä voimat ei.

Päivitys numero 2. Tein tässä välissä useamman viiden minuutin yksinoloharjoituksen ja sujui hyvin. Äsken olin poissa n. 20 minuuttia ja taas pissaläikkä lattialla! Mikä ihme tässä nyt on tuntuu että yksinolotkin menevät huonompaan suuntaan?!

Näkymätön ystävä

Tänään oli vähän liian lämmin päivä pitkälle lenkille, joten päädyimme Fionan kanssa vain lähipuiston penkille tunniksi istuskelemaan. Kyllä Fiona hetken kirmaili vapaana onnensa kukkuloilla, mutta nopeasti alkoi läähätys ja sitten mentiinkin pikapikaa varjoon. En oikein tiedä saisiko tuossa lähipuistossa pitää koiraa vapaana, mutta kun on näin läheisriippuvainen koira eikä ketään näköpiirissä niin kyllä minä silloin pidän. Itse asiassa ainoastaan kerran olen edes nähnyt toisen koiran tuolla puistossa, ei taida olla kauhean suosittu lenkkeilypaikka. Vaikka ihan normivuorokauden aikoina käydään.

Vaikka kovasti tekisi mieli vielä angstata Fionan eroahdistuksen kehittymättömyydestä, pakko on myöntää että olemme edenneet sen suhteen viime aikoina. Hitaasti mutta varmasti. Voin käydä ulkona ulko-ovesta ja viipyä siellä yli puolikin tuntia näin iltapäivällä/illalla ilman huutoa. Äskenkin kävin kaupassa ja Fiona oli ollut (muutamaa pientä vingahdusta lukuun ottamatta) nätisti. En ole tällä(kään) viikolla pystynyt menemään joka päivä töihin, vaan olen parina päivänä tehnyt kotoa, joten rutiini aamun suhteen on jäänyt muodostumatta. Pari tuntia menee yleensä nippanappa aamuisin ihan ok. En tiedä onko Fiona nyt vaan sopeutumassa tähän asuntoon, mutta yhden olosuhdemuutoksen olen myös viime päivinä tehnyt. Huomasin, että jos televisio on päällä niin Fiona ilmeisesti kuvittelee etten voi jättää sitä pitkäksi aikaa (fiksu koira, kuka nyt haluaisi koko päivän tuhlata televisioon sähköä). Viime päivinä Fionalla onkin ollut täällä näkymätön ystävä juttelemassa yksin ollessa, mikä on tietysti radio. Ylen puheohjelmat ajavat vissiin hieman samaa asiaa kuin televisio, huomattavasti vähemmällä sähköllä vaan. Jospa se radion kanssa tottuisi ensin olemaan niin sitten voisi pikkuhiljaa hiljentää volyymia ja lopulta pistää kokonaan pois päältä.

Nyt pyhitän lopun iltaa maksalaatikolle ja puolukkahillolle, irtokarkkipussille ja muutamalle oluttölkille. "Viihdytyksestä" vastaa ensin elokuva Lilja-4-ever ja sen jälkeen frendit ja lopuksi varmaan kuninkaallinen gaalakonsertti. Olen seurannut ruotsin häitä yllättävän paljon, varmaan niin vähän muuta tekemistä. Ja huomenna samoin aion katsoa koko lähetyksen. Pitää varmaan varata kunnolla nenäliinoja jos ne meinaavat kirkostakin näyttää..

Tänään on mennyt 5000 lukijan raja rikki laskurissani! Kiitoskiitos kaikille ihanille lukijoille! Pakko kyllä myöntää, että itse olen käynyt varmaan 1000 käynnin verran kun monta kertaa päivässä käyn katsomassa tuosta blogilistalta että ketkä muut ovat päivittäneet. Mutta eipä se niin tarkkaa ole. Viikonloppuja rakkahat lukijani, minulta ja taas ihan suhteellisen hyvin voivalta Fionalta!

Tuumasta toimeen

On tämä vaan hyvä, että voin tehdä kotoa töitä! Eilen ja tänään käväisin puolenpäivän aikoihin kotoa poissa, joten suunnitelmasta poiketen en olekaan mennyt aamulla töihin. Molempina päivinä käväisin reilun tunnin verran poissa, tänään 1h 45min, eikä kumpanakaan kertana ollut pissoja eteisen lattialla! Molempina kertoina kylläkin audacity paljastaa, että Fiona on huutanut hyvin tiuhaan tahtiin. Mutta pissaamattomuus on sentään edistystä.

Eilen hain tuttavalta lainaan DAP-haihduttimen ja kävin ostamassa siihen täyttöpullon. Siitä asti se on ollut seinässä kiinni erittämässä rauhoittavia feromoneja. Vielä ei ainakaan ole merkittävää eroa näkynyt Fionassa, vaikutuksen tosin pitäisikin vasta huomenna olla vahvimmillaan. Haihduttimen pistin Fionan olohuoneen petipaikan lähettyville. Siitä noin kolmen metrin korkeudella katonrajassa on kylläkin ilmanvaihtoventtiili, joten en tiedä pitäisikö sen paikkaa vaihtaa. Muutama asia mitä seuraavan muuton yhteydessä teen toisin on ainakin koiran pitäminen hoidossa muuttorumban ajan ja DAPin törkkääminen seinään jo paria päivää ennen muuttoa. Eipä tuota toisaalta voinut tietää aiheuttaako muutto Fionalle ongelmia vai ei. Maalaisjärjellä olisi kyllä voinut aika hyvin veikata..

Tänään kävin katsomassa kaverini Tytin uutta perheenjäsentä, 7 viikkoista kooikerhondjetyttöä Janaa. Ja voi hellanlettas mikä pikkuinen pomppija ja hiusten metsästäjä sieltä löytyikään :). Tosi rohkea koikkeripennuksi, minuakin tuli heti ulkona moikkaamaan nenää haukkaamalla kun kyykistyin Janan tasolle. Jana on Fionaa hieman pienempi, mikä tarkoittaa sitä että Fiona tuskin sen kokoista pentua pelkäisi. Kiva tietää näin tulevaisuuden kannalta ;). Mieli olisi kyllä tehnyt pistää Jana laukkuun, niin lutunen se oli pehmoisine pentukarvoineen, naskalihampaineen ja pennun ääntelyineen. Jospa jonain päivänä omankin vielä saisin.

Kotiin tultuani tein lisää sotasuunnitelmia Fionan eroahdistuksen hoitamiseksi. Pelkkä välioven taakse meneminenkin saa aikaan paniikkia, joten istuskelin läppärin kanssa yli puoli tuntia tuulikaapissa välillä sulkien välioven kokonaan ja välillä pitäen sitä enemmän auki. Fiona ei tykännyt jäädä oven toiselle puolelle vaan olisi mielellään tullut tuulikaappiin mukaan. Lopetin harjoituksen siihen, kun sain oven pistettyä kiinni ja odoteltua pari kymmentä sekuntia ilman raapimista tai inisemistä. Illalla varmaan jatkamme. Huomenna palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja menen töihin puoli seitsemältä tai kahdeksalta. Kotiin tulen sitten kun siltä tuntuu.

Hieman mietityttää, että teenkö tästä sopeutumisesta liian suurta numeroa. Olisiko oikea ratkaisu vain mennä töihin 8h ajaksi viitenä päivänä viikossa, kyllä Fiona siihen todennäköisesti sopeutuisi. Nyt tämmöinen ajoittainen kotona oleminen ja poissaolo ei ylläpidä mitään rutiinia mikä varmasti myös tuntuu koirasta kummalliselta. Jospa tämä tästä rauhoittuisi kun vaan saan itseni valumaan aamuisin yliopistolle.

Asunnon anatomiaa ja koiraportteja

Mikäs sen mukavampaa kuin seitsemältä herätä piirtelemään asunnon pohjapiirrustusta vanhalla kunnon paintilla! Halusin vähän hahmotella mitä kaikkia mahdollisuuksia Fionan tilan rajoittamiselle on ja tässä lopputulos. Mittakaavat kusevat varmasti (ainakin piha näyttää paljon pienemmältä mitä on), mutta huoneiden järjestys on ainakin oikea:

Punaisilla viivoilla merkityt esteet rajaavat Fionalle alueen eteiseen. Joka kerta sen pissat ovat rajoittuneet tuohon keltaiselle läntille, mikä sinällään on ihan ok, koska eteisessä ei mattoja ole. Nyt järkeilin, että jos alan pitämään Fionaa tuossa tilassa sekä öisin että aina yksin ollessaan, se tottuisi siihen ja omaksuisi siitä itselleen pesäpaikan eikä pissaisi enää kyseiselle alueelle. Yleensä yksin ollessaan Fiona myös odottelee eteisessä, joten siihenkin tuo sopii.

Viime yön Fiona itse asiassa vietti jo tuolla alueella ja sopeutui siihen mielestäni ihan hyvin. Illalla se jonkun aikaa yritti murtautua pahvilaatikkoviritelmistä läpi, mutta kävi sitten tyynyllensä nukkumaan. Yöllä pari kertaa steppaili ja oli parit hätäpissat pissannut, mutta kovaa ääntä se ei missään vaiheessa pitänyt.

Tuulikaapin sekä vessan ovet pidän öisin ja pois lähtiessäni kiinni ja makkarin ovelle ajattelin tilata/ostaa ihan perus koiraportin vaikka carlsonilta. Portteja on markkinoilla (ainakin ulkomailla) paljon erilaisia, mutta koska käyttötarkoitukseni on vielä vähän auki en ole osannut päättää mikä olisi paras.

Esimerkiksi tällainen halpa ja yksinkertainen Mini Gate riittäisi Fionalle ihan hyvin. Tästä se pääsisi tarvittaessa kulkemaan läpi.

Mikäli päätän, ettei kukaan koira koskaan tule pääsemään makuuhuoneeseen, voisin ostaa sinne Lil Tuffy portin. Tässä ei ole ovea, mutta sitä on tosi helppo siirrellä ja mataluutensa (60.96 centimeter) takia siitä on helppo kävellä itse yli.

Jos kuitenkin tulevaisuudessa on tarvetta eristää toinen koira esimerkiksi makkariin, pitäisi oven olla semmoinen, että siitä pääsee isompikin koira läpi tarvittaessa. Esimerkiksi Extra Wide Gate sopisi tähän tarkoitukseen hyvin.

Yksi vaihtoehto on pitää ovea yksinkertaisesti kiinni, mutta silloin makuuhuoneeseen voi tulla liian kuuma kun ilma ei öisin pääse lainkaan vaihtumaan.

Tässä rajauksessa on yksi vielä suurempi ongelma, nimittäin eteisen ja olohuoneen rajaaminen toisistaan. Leveyttä tällä välillä on melkein kaksi metriä, joten perusportit eivät siihen riitä. Tavoitteena olisi portti, mikä on helppo avata tai sitten siirtää pois tieltä päiväksi. Lisäksi portin täytyy pysyä itsestään pystyssä, koska tuo pari metriä on laskettu vain kaappien reunaan asti. Jos portin haluaisi pistää kaapin ohi ihan seinään asti, niin leveyttä tulisi lähemmäs kolme metriä. Ei haittaisi, jos portti (tai aita) olisi matala jotta ei ihan kovin tekisi asunnosta pienen näköistä.

Muutaman vaihtoehdon olen löytänyt. Toinen olisi ehkä parempi, nimittäin Hawthorne 5 panel pet gate with door. On muutamiin vastaaviin (suurempiin) verrattuna puolet halvempi sekä ei niin massiivinen (vain 50cm korkea). Lisäksi tästä löytyisi ovi. En vaan valitettavasti tiedä noita portteja myytävän Suomessa ja ulkomailta tilaaminen voisi tulla melko kalliiksi :(.

Toinen vaihtoehto on halvempi, 43cm korkea Four Paws 5 panel freestanding wood gate. Tässäkin on vain se ongelma, etten tiedä mistä noita Suomesta saisi.

Lisäksi jos haluan ajatella hieman pidemmällä tähtäimellä, niin pitäisi suunnitella myös mihin seuraavan koiran rajaa, olettaen että haluan ainakin alkuun pitää koiria eri tiloissa. Lisäksi ei koskaan voi tietää miten koirat tulevat toimeen. Makuuhuone olisi toiselle hyvä paikka, mutta kumpi sitten on "korkea-arvoisemman" koiran odottelutila? Kumpaan pitäisi ostaa matala ja kumpaan korkea portti?

Minulla on kyllä ärsyttävä tapa saada yksinkertaisistakin asioista niin pirun monimutkaisia o_O

Kaiken lisäksi nämä järjestelmät saattaisivat olla voimassa vaan sen aikaa, että Fiona oppii olemaan täällä yksin. Sen jälkeen sen voi huoletta päästää mihin vain. Ehkä siis toistaiseksi kaikista järkevintä olisi pysytellä pahvilaatikoissa ainakin tuossa olohuoneen ja eteisen rajaamisessa, kunnes näen auttaako tämä rajaaminen. Makuuhuoneen oveen periaatteessa voisi tuollaisen jonkun perusportin ostaakin, eiköhän sille joskus olisi käyttöä kuitenkin kun perus oviaukkoon menee.

Tai sitten vaihtoehto ö, että tänään m&m:ssä käydessäni katson mitä sieltä löytyy ja otan sen mikä sattuu tarttumaan käteen.

Ongelmana eroahdistus

Ollaan asuttu reilu viikko tässä asunnossa ja Fiona kärsii selvästi muuton aiheuttamasta eroahdistuksesta. Muutaman kerran olen ollut 3-4h poissa ja nauhalta kuunneltuna ensimmäiset 30-40 minuuttia on hiljaista, mutta sen jälkeen alkaa jatkuva huuto mikä ajoittaisia hiljaisia kymmenehkön minuutin pätkiä lukuun ottamatta jatkuu siihen asti kun olen tullut kotiin. Yli tunnin pituisen poissaolon jälkeen on lähes poikkeuksetta pissat eteisen lattialla.  En huomioi sitä mitenkään ennen lähtöä enkä tietysti tullessakaan. Noin puolisen tuntia ennen lähtöä käytän sen puolen tunnin lenkillä ja sen jälkeen rauhoitutaan.

Missään muualla kuin entisessä asunnossamme Fiona ei ole oppinut olemaan yksin. Porukoilla Espoossa se huutaa, samoin autoon yksin jäädessään. Se on sinällään sääli, koska se oppi edelliseen asuntoon niin hyvin. Nyt en toisaalta yhtään muista huusiko se ihan aluksi, mutta tosi nopeasti se kuitenkin oppi jäämään yksin. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, että pientä koiraa ahdistaa, kun ensin yksi henkilö laumasta lähti pois ja pian sen jälkeen vaihtui vielä pesäkin.

Viime viikolla on ollut vähän sitä ongelmaa, että poissaoloni ovat olleet hyvin epäsäännöllisiä ja koska olen tehnyt töitä kotoa, ovat yksin jäämiset keskittyneet lähinnä iltoihin. Aikaa rauhoittumiseen yksin jäädessä varmasti tulee menemään enemmän tai vähemmän, mutta nyt ajattelin tehdä kirjallisen suunnitelman mitä noudatan edistääkseni ongelman ratkeamista.

Fionan eroahdistuksen hoitamisen suunnitelma

Viikko 1:

• Joka päivä muutaman tunnin yksinolo, mielellään aamuisin. Tällöin Fiona on vielä väsynyt, joten todennäköisimmin menee takaisin nukkumaan. Teen siis niin, että herään seitsemältä, menen töihin pariksi tunniksi (sopivasti niin voi jättää vielä autonkin yliopiston 2h kiekkopaikoille) ja sitten tulen takaisin kotiin. Mikäli ääninauhalta kuulostaa siltä, että tämäkin aika on liian pitkä niin sitten alan käydä vain tunnin poissa. Iltaisin muutamien minuuttien poissaoloja, esimerkiksi roskien viemistä ja niin edelleen. Myös viikonloppuna pitäisi pyrkiä käymään jossain mielellään aamupäivällä.

Viikot 2 - ?:

• Mikäli parin tunnin poissaolot sujuvat rauhassa ilman huutoa ja ulvontaa, pidennetään aikaa pikkuhiljaa. Esimerkiksi muutama päivä 2,5h ja sen sujuessa ok 3h ja niin edelleen.
  

Mahdollisia kokeilemisen arvoisia asioita jos näyttää epätoivoiselta:

• Kongin tai luun jättäminen yksin jäädessä. Todennäköisesti Fiona kuitenkin järsisi sitä hetken ja sen jälkeen alkaisi huutaminen. Tarkoitus kuitenkin on rauhoittua yksin jäädessä, joten tekeminen pitäisi pitää mahdollisimman minimissä.
• Tilan rajaaminen. Tällä hetkellä Fiona saa kulkea koko asunnossa vessaa lukuun ottamatta, ihan kuin sai edellisessäkin. En usko, että tilan rajaaminen tässä tilanteessa auttaisi, koska se on tottunut vaihtamaan nukkumispaikkaa makuuhuoneen ja olohuoneen välillä ja makaamaan niin, että se näkee ovelle. Epäilen, että sen eristäminen esimerkiksi makuuhuoneeseen ahdistaisi sitä vielä enemmän. Pissat on onneksi tullut koko ajan eteiseen missä ei ole mattoja. Edellisessäkin asunnossa se huusi kuin syötävä jätettäessä yhteen huoneeseen, koska ei ollut siihen tottunut.
• Radion jättäminen päälle. Edellisessäkään asunnossa ei pidetty radiota päällä Fionan ollessa yksin kotona, joten en usko että tällä olisi suurta vaikutusta. Lisäksi en halua opettaa sitä siihen, että on aina ääniä vaan sen pitää oppia olemaan myös rauhassa kun on hiljaista.
• DAP-haihdutin. Onko kellään jolta voisin lainata? Täyttöaineet ostaisin tietysti itse, mutta en tuota vehjettä haluaisi ostaa kun on kuitenkin niin kallis eikä takeita ongelman helpottamisesta ole.
• Yöksi eristäminen pois makuuhuoneesta. Niinhän sitä sanotaan, että jos koira nukkuu eri tilassa kuin omistajansa se ei voi kärsiä eroahdistuksesta. Mutta voikohan tämä auttaa enää tässä vaiheessa kun ahdistus jo on? Voikohan tästä olla haittaa jos kokeilen, voiko se tässä tilanteessa myös pahentaa eroahdistusta? Silloin voisin alkaa sulkea makuuhuonetta pois Fionan käytöstä myös päivisin. Onkohan tässä väliä näkeekö Fiona makuuhuoneeseen, eli pitäisikö pistää ihan ovi kiinni vai riittääkö jos on vain joku este välissä?
• Odottaa, että aika kuluu. Ei ole mitään, mihin aika ei olisi Fionaa totuttanut. Esimerkiksi pään yli laitettavaa pantaa se pelkäsi aluksi kauankin, mutta tottui lopulta. Koska on kuitenkin olemassa pelko siitä, että se ei loppujen lopuksikaan totu tarpeeksi hyvin tähän asuntoon tai että tottuminen vie esimerkiksi vuosia, on parempi yrittää tehdä asialle jotain ettei siitä tule liian pinttynyt tapa.
• Viimeisenä keinona jos häätö uhkaa: sitruunapanta. Tätä haluan kyllä välttää niin kauan kuin mahdollista. Kuitenkin jos varoituksia alkaa satelemaan niin ei ole enää paljon vaihtoehtoja.

Samantien alan miettimään vakavasti ainakin DAP-haihdutinta sekä eristämistä pois makuuhuoneesta yöksi. Koetan ehkä eristystä heti ensi yöksi. Raportoin tänne ongelman etenemisestä, jos siitä jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle olisi vaikka apua joskus vielä.

Kuulisin myös mielelläni teidän (mahdollisten) lukijoiden kokemuksia eroahdistuksesta (tai sen puutteesta) muuton yhteydessä? Teittekö jotain "turvatoimia" ongelman minimoimiseksi vai sujuiko ongelma itsestään? Vai eikö ongelmaa koskaan tullutkaan?

What would Victoria Stillwell do?