Noniin. Äsken kävin hakemassa takaisin äiskän luo iloisen mutta kovin reikäisen Fionan, verikokeita tai muita tutkimuksia on otettu ainakin kahdesta etutassusta, takatassusta ja kaulalta. Nivusesta on lisäksi otettu joku parin millin koepala (pitääkin muistaa kysyä siitä lisää). Kovin energisenä se tuli ja kotiin päästyäkin piti päästä heti leikkimään. Varmaan kyllä simahtaa kohta.
Sitten niihin tuloksiin. Tämän tutkimuspäivän anti oli se mitä vähän ehkä odottelinkin, eli kaikki muu on täysin normaalia paitsi sappihappo (tällä kertaa 60). Lääkäri sanoi, että onhan Fiona vähän "pikkuinen ja hoikka", mutta muuten yleistutkimus oli ihan hyvä. Verikokeissa ja virtsakokeissa ei sappihappoa lukuun ottamatta mitään poikkeavaa. Ultrassa munuaiset ennallaan, maksasta taisi jotain sanoa mutta en siitä informaatiotulvasta enää muista ihan kaikkea (tässä vaiheessa simahti koira, eipä siinä kauaa mennyt).
Tärkein asia kuitenkin oli tuo sappihappo mitä aletaan nyt tutkimaan. Lääkäri sanoi heti, että ensimmäisenä kannattaa laskea pois shuntti. Joten huomenna tiemme viekin sinne minne oli tarkoitus mennä jo joulukuussa, eli tietokonetomografiaan. Jos sieltä ei mitään löydy niin ensi viikolla sitten maksan biopsiaan laskemaan pois "mikroshuntit", eli se hepatic microvascular dysplasia (MVD) mitä itse epäilin ja ehkä epäilen vieläkin. Shuntti-mörkö se sieltä kuitenkin sitten taas pompsahti esiin. Ammoniakki oli kuitenkin normaali, minkä pitäisi käsittääkseni shunteissa olla koholla. Sen kummemmin emme nyt puhelimessa jutelleet, vaan keskustelemme tarkemmin huomisten tulosten jälkeen.
Heti tuli mieleen se mitä varmaan täällä blogissakin jossain vaiheessa puhelin, että jos shunttileikkaus olisi edessä niin en siihen enää lähtisi. Yhtäkkiä leikkauskaan ei kuitenkaan kuulosta niin huonolta vaihtoehdolta, yllättäen.. Pitää kyllä vaan muistaa ajatella koiran parasta eikä omaa luopumisen tuskaa. Mikäli tie osoittaisi shunttileikkaukseen, kyselen eläinlääkäreiltä ja kasvattajalta ja puolelta maailmalta että kannattaako vaiko eikö. Mikä on liikaa. Ovatko riskit suuremmat kuin saatava hyöty. Esimerkiksi voiko IBD johtua shuntista ja jos ei, niin mikä olisi tulevaisuuden ennuste sekä riskialttiin shunttileikkauksen että IBD:n kanssa.
Toinen mikä heti tuli mieleen oli se mahdollisuus, että IBD on seurausta shuntista. Jotenkin kropan myrkyt aiheuttaneet tulehduksen. Jos näin olisi, olisi se periaatteessa hyvä uutinen, mutta toisaalta minua ottaisi aivan älyttömästi päähän ettei joulukuussa jo löydetty shunttia jos sellainen on. Se tarkoittaisi, että koko tämä vuosi oltaisiin hoidettu seurausta eikä syytä. Monen kuukauden raskas kortisonikuuri, tähystykset, kaikki tässä välissä syödyt lääkkeet, ylimääräiset eläinlääkärikäynnit, kaikki turhaan. Ja tietysti turhaan järkyttävät määrät rahaa mitä olen pistänyt erikoisruokiin, lääkkeisiin ja tutkimuksiin. Ja pieni koira olisikin kärsinyt kaiken ihan turhaan. Jotta ei jouduttaisi isoon leikkaukseen, olisi parempi vaihtoehto tässä vaiheessa tuo MVD, koska sitä ei voi leikata vaan se hoidetaan ruokavaliolla.
Mutta turhaanpa minä tässä spekuloin, huomenna olen taas paljon viisaampi. Tämän päivän lasku oli kuulemma vajaa 300 euroa, huomenna tomografian jälkeen se kasvaa 700 euroon (vai 700 eurolla, en ole ihan varma).
Mitä pissailuun tulee, eläinlääkäri oli sitä mieltä että Fiona kirjaimellisesti kusettaa minua sen suhteen 100-0. Koko tänä aikana kun oli ollut lääkärissä ei ollut pissannut kertaakaan sisälle. Fiona kuulemma on oppinut käskyttämään minua. Pissa oli täysin normaalia ja virtsatiet ihan kunnossa (en kyllä tiedä olivatko varjoainekuvausta tehneet). Minun on vain hyvin vaikea uskoa, että se olisi oikeasti näin. Miten kummassa pärjäisin yhtään vaativamman koiran kanssa kun kolmikiloinen havaneesikin oppii vetämään näin oikeista naruista?
Lääkäri sanoi kyllä, että voi olla että Fionan syömä märkäruoka on jotenkin erityisen kosteaa. Hän oli perehtynyt mukana viemääni terveyspäiväkirjaan (hienoa!) ja sanoi lopuksi, että meidän pitää muutenkin keskustella Fionan ruokavaliosta enemmän huomenna. Apuva, ihan varmasti saan kunnon läksytyksen siitä miten olen vaihtanut ruokaa liian usein tai miten olisi pitänyt heittää teolliset sapuskat kuuseen jo ajat sitten (tai toinen ääripää, miten pitäisi antaa jotain kuivaa erikoisnappulaa). Mutta on kyllä tosi hyvä jos saan sieltä kunnolliset ruokintaneuvot. Ja muutenkin lääkäri vaikutti tosi miellyttävältä ja puhui kovin määrätietoisesti, että nyt tehdään sitä ja nyt tehdään tätä. Tuntui ihan kuin joku olisi sanonut, että "nyt minä otan ohjat käsiini ja pidän huolen, että tämä asia selvitetään nyt eikä ensi vuonna".
Nyt on ihan hyvät fiilikset kun ei tunnu enää siltä, että on ihan yksin vastuussa siitä että päästään tutkimuksiin. Ja kiva tietää ettei Fionalla ole mikään elin räjähtämispisteessä. Jospa tämä tästä. Ja jos pissaileminenkin on jotain (prkln!) kusetusta niin meillähän alkaa sitten ihan uudet kujeet senkin suhteen jos tästä vielä ylös noustaan.
Niin ja kiitos paljon kaikille edellisen viestin kommentoijille, olen kyllä lukenut kaikki kommentit, mutta en ole ehtinyt vielä vastaamaan.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Vähemmän kiva arkeen palaaminen
Juhannus oli kiva. Sisko oli kylässä ja grillailimme, uimme ja joimme viiniä. Kaikkea mitä mökilläkin siis voi tehdä, mutta kaupungissa. Fiona jäi lauantai-iltana yksin joiksikin tunneiksi kun lähdimme istuskelemaan kaupungille ja ajattelin, että se menisi nukkumaan kun oli niin myöhä. Turha luulo. Se oli kiljunut kuin hyeena muutamia viiden minuutin kestäviä taukoja lukuun ottamatta ihan koko ajan. Pahoittelut vaan miellyttävää ja ihanan hiljaista juhannustaan kotona viettäville naapureille.
Minullahan oli tarkoituksena opettaa Fiona siihen, että se pääsee öisinkin ulos jos on hätä. Noh, tästähän seurasi se, että joinakin öinä sain avata sille kolme kertaa terassin oven ja siltikään se ei olisi tajunnut käydä pissalla jos en olisi käskenyt. Se selvästikin tajusi, että saa minut ylös ja voi testata esimerkiksi josko olisi ruoka- tai leikkiaika vai pitääkö mennä takaisin nukkumaan. Koskaan en ole tietenkään sitä ruokkinut tai leikittänyt yöllä. Tänä aamuna Fiona raapi ovea joskus kuuden aikaan, mutta jätin sen huomioitta kuten viime öinäkin. Seitsemältä kun kello soi niin huomasin ison pissaläikän Fionan pedin vieressä.
Eipä tuo vielä mitään, mutta kun tulin hurjalta kahden tunnin työpäivältäni kotiin hieman ennen kymmentä, sain huomata eteisen lattialla sekä pissat että isot kakat. Voi arvata mitkä loppupäivän fiilikset tulevat olemaan kun kymmeneen mennessä on joutunut siivoamaan hirveät läjät scheissea ja kahdet pissat. Keinot alkavat olla kohta vähissä. Jos käytän sen aamulla edes lyhyellä lenkillä, se jää niin virkeänä kotiin että huutaa koko parin tunninkin työpäivän. Koska se selvästikin välttää omalle pihalle kakkimista niin jos vain päästän sen terassille niin se ei kakkaa sinne ja sitten tulee hätä työpäivän aikana.
Olen kyllä tehnyt jo sotasuunnitelman siltä varalta, ettei keskiviikkona lääkäristä jää käteen mitään konkreettista apua. Käyn ostamassa Fionalle juoksupöksyt sekä sitruunapannan joita totuttelemisen jälkeen alan käyttää sillä yksinollessa, pöksyjä myös öisin. Sen pidätyskyky ei ole voinut tässä kuukauden sisällä muuttua niin radikaalisti ettei pystyisi enää öitä pidättelemään. Siis tietysti olettaen ettei fyysistä vikaa tai sairautta löydy. Työpäivä ei myöskään ole liian pitkä sen pidätyskyvylle, koska viimeisen kuukauden olen käynyt töissä 2h aamulla ja loput tehnyt kotoa. Ken tietää missä tilanteessa olisin, jos joutuisin joka päivä olemaan työpaikalla 8h. Kenties paremmassa, Fiona olisi tottunut rytmiin jo viikossa? Pyyhin tuon mahdollisuuden olemassaolon mielestäni nanosekunnissa.
Kyllä tämmöinen suuri stressi elämässä syö miestä, tai naista, ja välillä tuntuukin siltä että olisin kävelevä hermoraunio. Yksi pissa lattialla tai epäonnistunut yksinoloharjoitus ja lukittaudun makuuhuoneeseen keräämään itseäni reiluksi tunniksi. Ja tuntuu etten halua nähdäkään koiraa, lenkittämisestä tai leikittämisestä puhumattakaan. Kohta pitää varmaan varata itsellekin aika lääkärille, meinaan psykologiselle sellaiselle. Kyllä tässä väkisinkin tulee mieleen mikä on liikaa stressiä ja kärsimystä omistajallekin. Pikkuhiljaa alan ymmärtää niitä, jotka esimerkiksi käytösongelmien takia koiran lopettavat. Jos koira on vaikka 2v ja huutanut yksin ollessaan yli vuoden jatkuvasti ja kaikki keinot clomicalmia ja käyttäytymisterapiaa myöten on kokeiltu ja huomattu tehottomaksi, ei siinä paljon vaihtoehtoja enää omistajille jää.
Tämä nyt oli taas tätä, kai voisin pikkuhiljaa siirtyä olohuoneen puolelle.
Päivitys. Kävin viisi minuuttia ulkona sillä seurauksella että lattialta löytyi taas pissat. Ei riitä voimat ei.
Päivitys numero 2. Tein tässä välissä useamman viiden minuutin yksinoloharjoituksen ja sujui hyvin. Äsken olin poissa n. 20 minuuttia ja taas pissaläikkä lattialla! Mikä ihme tässä nyt on tuntuu että yksinolotkin menevät huonompaan suuntaan?!
Minullahan oli tarkoituksena opettaa Fiona siihen, että se pääsee öisinkin ulos jos on hätä. Noh, tästähän seurasi se, että joinakin öinä sain avata sille kolme kertaa terassin oven ja siltikään se ei olisi tajunnut käydä pissalla jos en olisi käskenyt. Se selvästikin tajusi, että saa minut ylös ja voi testata esimerkiksi josko olisi ruoka- tai leikkiaika vai pitääkö mennä takaisin nukkumaan. Koskaan en ole tietenkään sitä ruokkinut tai leikittänyt yöllä. Tänä aamuna Fiona raapi ovea joskus kuuden aikaan, mutta jätin sen huomioitta kuten viime öinäkin. Seitsemältä kun kello soi niin huomasin ison pissaläikän Fionan pedin vieressä.
Eipä tuo vielä mitään, mutta kun tulin hurjalta kahden tunnin työpäivältäni kotiin hieman ennen kymmentä, sain huomata eteisen lattialla sekä pissat että isot kakat. Voi arvata mitkä loppupäivän fiilikset tulevat olemaan kun kymmeneen mennessä on joutunut siivoamaan hirveät läjät scheissea ja kahdet pissat. Keinot alkavat olla kohta vähissä. Jos käytän sen aamulla edes lyhyellä lenkillä, se jää niin virkeänä kotiin että huutaa koko parin tunninkin työpäivän. Koska se selvästikin välttää omalle pihalle kakkimista niin jos vain päästän sen terassille niin se ei kakkaa sinne ja sitten tulee hätä työpäivän aikana.
Olen kyllä tehnyt jo sotasuunnitelman siltä varalta, ettei keskiviikkona lääkäristä jää käteen mitään konkreettista apua. Käyn ostamassa Fionalle juoksupöksyt sekä sitruunapannan joita totuttelemisen jälkeen alan käyttää sillä yksinollessa, pöksyjä myös öisin. Sen pidätyskyky ei ole voinut tässä kuukauden sisällä muuttua niin radikaalisti ettei pystyisi enää öitä pidättelemään. Siis tietysti olettaen ettei fyysistä vikaa tai sairautta löydy. Työpäivä ei myöskään ole liian pitkä sen pidätyskyvylle, koska viimeisen kuukauden olen käynyt töissä 2h aamulla ja loput tehnyt kotoa. Ken tietää missä tilanteessa olisin, jos joutuisin joka päivä olemaan työpaikalla 8h. Kenties paremmassa, Fiona olisi tottunut rytmiin jo viikossa? Pyyhin tuon mahdollisuuden olemassaolon mielestäni nanosekunnissa.
Kyllä tämmöinen suuri stressi elämässä syö miestä, tai naista, ja välillä tuntuukin siltä että olisin kävelevä hermoraunio. Yksi pissa lattialla tai epäonnistunut yksinoloharjoitus ja lukittaudun makuuhuoneeseen keräämään itseäni reiluksi tunniksi. Ja tuntuu etten halua nähdäkään koiraa, lenkittämisestä tai leikittämisestä puhumattakaan. Kohta pitää varmaan varata itsellekin aika lääkärille, meinaan psykologiselle sellaiselle. Kyllä tässä väkisinkin tulee mieleen mikä on liikaa stressiä ja kärsimystä omistajallekin. Pikkuhiljaa alan ymmärtää niitä, jotka esimerkiksi käytösongelmien takia koiran lopettavat. Jos koira on vaikka 2v ja huutanut yksin ollessaan yli vuoden jatkuvasti ja kaikki keinot clomicalmia ja käyttäytymisterapiaa myöten on kokeiltu ja huomattu tehottomaksi, ei siinä paljon vaihtoehtoja enää omistajille jää.
Tämä nyt oli taas tätä, kai voisin pikkuhiljaa siirtyä olohuoneen puolelle.
Päivitys. Kävin viisi minuuttia ulkona sillä seurauksella että lattialta löytyi taas pissat. Ei riitä voimat ei.
Päivitys numero 2. Tein tässä välissä useamman viiden minuutin yksinoloharjoituksen ja sujui hyvin. Äsken olin poissa n. 20 minuuttia ja taas pissaläikkä lattialla! Mikä ihme tässä nyt on tuntuu että yksinolotkin menevät huonompaan suuntaan?!
torstai 24. kesäkuuta 2010
Ajatukset loppuu
Taas tätä sarjaa.
Tänään tuli postissa Veteristä Fionan hoitokertomus kaikesta mitä sille on tapahtunut tämän vuoden puolella. En alkanut edes laskemaan papereita, niin monta niitä tuli. Varmuuden vuoksi otin kopiot ihan kaikista Fionan eläinlääkärilapuista, maitohampaiden poistoja lukuun ottamatta. Paitsi sen kerran otin, kun Fiona sai kramppeja nukutusaineesta. Ei sitä ikinä tiedä mikä on se vihje mikä paljastaa mikä kaiken takana on.
Laitoin kaikki kopiot isoon kirjekuoreen ja merkitsin sen kohdan minkä jälkeen alkaa viime eläinsairaalan käynnin jälkeiset tapahtumat. Aion tulostaa mukaan vielä Fionan terveyspäiväkirjan, jospa jotain eläinsairaalalla kiinnostaisi kunnolla perehtyä Fionan tapaukseen. Hoitoon omistautunut eläinlääkäri meiltä vielä puuttuu, kukaan ei ole "ottanut asiakseen" selvittää mistä on kyse.
Huomasinpa Veterinkin lapuissa lukeneen helmikuussa jotain tyyliin "kalkkeutumaa munuaisaltaiden reunojen ympärillä". Muutenkin ahkera googlaus tällä kertaa ehdotteli kovasti munuaisten vajaatoimintaan liittyviä juttuja. Runsas virtsaaminen ja laimea virtsa johtivat usein munuaissairauksiin. Fiona ei mielestäni juo mitenkään äärettömiä määriä, mutta pissaa vaan riittää. En käsitä mistä se tulee. Voiko pitkän kortisonikuurin keräämät nesteet nyt poistua? Ei niitäkään voi ikuisesti riittää. Pissa on vaaleaa, lähes läpinäkyvää niin että sen päälle astuisi varmasti jos ei ymmärrä katsoa lattiaa valoa vasten, jolloin märät kohdat näkyvät. Samalla kun jotkut vihjeet viittaavat munuaisongelmiin, toiset viittaavat maksaan. Sappihappo ja virtsassa oleva ainakin bilirubiini. Lisäksi on tietysti tämä IBD. TLI oli kaksi kertaa ollut verikokeissa joko viitearvojen ala- tai yläpuolella, en muista kummalla. Toisaalta Vetlabin sivuilla lukee, että epänormaaleja TLI arvoja voi aiheuttaa ohutsuolen sairaudet, kuten varmasti IBD.
Nyt alkaa ahdistaa ensi viikon lääkäri, samaan aikaan pelkään sitä ja silti toivoisin sen tulevan nopeasti. Olen taas pistänyt toivoni siihen, että sieltä jotain löytyisi. Jospa munuaisten kalkkeutuminen, "mineralisoituminen", mikä lie, olisi edennyt. Ehkä jopa toivoisin sitä. Haluaisin jonkun selkeän syyn kaikelle.
Pissaaminen tuntuu pahenevan. Ennen muuttoa Fiona pystyi olemaan muutaman 6h työpäivän ilman pissoja. Uudessa kodissa 3h on ollut maksimi hereillä ollessa. Nyt viime päivinä se pyytää ulos jo kahden tunnin jälkeen. Toisaalta viime päivinä on ollut kuumempi ilma taas. Alussa tein kyllä sen virheen mitä teen vieläkin välillä, että pidän terassin ovea auki niin että se pääsee pissalle milloin haluaa. Eihän se siinä opi pidättelemään. Mutta on se niin sääli että sillä on tämmöisiä pissaongelmia, kun se muuten voi niin hyvin. Tänäänkin peuhasi tunnin entisen naapurin Lunan kanssa. Kotona nukkui kolmisen tuntia ja sitten olisi halunnut taas leikkiä. Energiaa sillä riittää.
Rajasin sille tänään parin neliön alueen, mihin pistän sen kun se näyttää ensimmäisiä merkkejä että haluaisi ulos. Vaan ei auta, sitten se pissailee laimeaa pissaa rajatulle alueelle ja käy säälittävästi makaamaan siellä olevan pyyhkeen päälle pieneen kulmaan. Ei tuo voi olla mitään tahallista toimintaa, en suostu uskomaan.
Jotenkin on voimat lopussa sisäsiisteyden ja eroahdistuksen hoitamisen kanssa, kun odottaa vaan tuota ensi keskiviikkoa. Tuntuu, että onko tässä järkeä yrittää enää mitään hoitaa ennen kuin näkee mitä tuloksia tulee. Taidan pistää kaikki harjoittelut tauolle keskiviikkoon asti. Tämä juhannus tuntuu muutenkin tyyneltä ennen viimeistä myrskyä. En halua lähteä kotoa kovin pitkäksi aikaa ja pala nousee kurkkuun kun Fiona tuo lelua tai hakee huomiota. En tiedä mitä teen jos ei eläinlääkärillä selviä mitään. Toisaalta kun he soittelevat tuloksista niin en päästä tilannetta siihen että "katsellaan". Kysyn suoraan mitä meidän pitää tehdä.
Ilmoittelin Fionan kasvattajalle tämänhetkisestä tilanteesta. Kysyin mitä tehdään jos jostain syystä eläinlääkärit suosittelevat lopettamista. Hän kuulemma luottaa eläinsairaalan eläinlääkäreihin, kuten myös minun arviooni tilanteesta. Voi kun vielä pystyisin itsekin luottamaan omaan arviooni. Kamalaa päättää toisen elämästä. Olen myös yrittänyt miettiä mitä teen, jos eläinlääkärit soittavat päivällä ja suosittelevat lopettamista. Kannattaako siinä vaiheessa mennä sanomaan viimeiset jäähyväiset koiralle, vai stressaako se siitä enemmän? Onko parempi vaan antaa lääkäreiden pistää piikki ilman omistajan läsnäoloa. Toki jos koira on rauhoitettuna jo tässä vaiheessa niin sitten tietysti suoraan piikki. Mutta entä jos se on hereillä.
Tällä hetkellä ei elämääni mahdu mitään muuta kun Fionan sairaus. En tiedä mitä teen jos mitään ei löydy. En myöskään tiedä mitä teen jos Fiona ei enää palaa kotiin eläinsairaalasta.
Tänään tuli postissa Veteristä Fionan hoitokertomus kaikesta mitä sille on tapahtunut tämän vuoden puolella. En alkanut edes laskemaan papereita, niin monta niitä tuli. Varmuuden vuoksi otin kopiot ihan kaikista Fionan eläinlääkärilapuista, maitohampaiden poistoja lukuun ottamatta. Paitsi sen kerran otin, kun Fiona sai kramppeja nukutusaineesta. Ei sitä ikinä tiedä mikä on se vihje mikä paljastaa mikä kaiken takana on.
Laitoin kaikki kopiot isoon kirjekuoreen ja merkitsin sen kohdan minkä jälkeen alkaa viime eläinsairaalan käynnin jälkeiset tapahtumat. Aion tulostaa mukaan vielä Fionan terveyspäiväkirjan, jospa jotain eläinsairaalalla kiinnostaisi kunnolla perehtyä Fionan tapaukseen. Hoitoon omistautunut eläinlääkäri meiltä vielä puuttuu, kukaan ei ole "ottanut asiakseen" selvittää mistä on kyse.
Huomasinpa Veterinkin lapuissa lukeneen helmikuussa jotain tyyliin "kalkkeutumaa munuaisaltaiden reunojen ympärillä". Muutenkin ahkera googlaus tällä kertaa ehdotteli kovasti munuaisten vajaatoimintaan liittyviä juttuja. Runsas virtsaaminen ja laimea virtsa johtivat usein munuaissairauksiin. Fiona ei mielestäni juo mitenkään äärettömiä määriä, mutta pissaa vaan riittää. En käsitä mistä se tulee. Voiko pitkän kortisonikuurin keräämät nesteet nyt poistua? Ei niitäkään voi ikuisesti riittää. Pissa on vaaleaa, lähes läpinäkyvää niin että sen päälle astuisi varmasti jos ei ymmärrä katsoa lattiaa valoa vasten, jolloin märät kohdat näkyvät. Samalla kun jotkut vihjeet viittaavat munuaisongelmiin, toiset viittaavat maksaan. Sappihappo ja virtsassa oleva ainakin bilirubiini. Lisäksi on tietysti tämä IBD. TLI oli kaksi kertaa ollut verikokeissa joko viitearvojen ala- tai yläpuolella, en muista kummalla. Toisaalta Vetlabin sivuilla lukee, että epänormaaleja TLI arvoja voi aiheuttaa ohutsuolen sairaudet, kuten varmasti IBD.
Nyt alkaa ahdistaa ensi viikon lääkäri, samaan aikaan pelkään sitä ja silti toivoisin sen tulevan nopeasti. Olen taas pistänyt toivoni siihen, että sieltä jotain löytyisi. Jospa munuaisten kalkkeutuminen, "mineralisoituminen", mikä lie, olisi edennyt. Ehkä jopa toivoisin sitä. Haluaisin jonkun selkeän syyn kaikelle.
Pissaaminen tuntuu pahenevan. Ennen muuttoa Fiona pystyi olemaan muutaman 6h työpäivän ilman pissoja. Uudessa kodissa 3h on ollut maksimi hereillä ollessa. Nyt viime päivinä se pyytää ulos jo kahden tunnin jälkeen. Toisaalta viime päivinä on ollut kuumempi ilma taas. Alussa tein kyllä sen virheen mitä teen vieläkin välillä, että pidän terassin ovea auki niin että se pääsee pissalle milloin haluaa. Eihän se siinä opi pidättelemään. Mutta on se niin sääli että sillä on tämmöisiä pissaongelmia, kun se muuten voi niin hyvin. Tänäänkin peuhasi tunnin entisen naapurin Lunan kanssa. Kotona nukkui kolmisen tuntia ja sitten olisi halunnut taas leikkiä. Energiaa sillä riittää.
Rajasin sille tänään parin neliön alueen, mihin pistän sen kun se näyttää ensimmäisiä merkkejä että haluaisi ulos. Vaan ei auta, sitten se pissailee laimeaa pissaa rajatulle alueelle ja käy säälittävästi makaamaan siellä olevan pyyhkeen päälle pieneen kulmaan. Ei tuo voi olla mitään tahallista toimintaa, en suostu uskomaan.
Jotenkin on voimat lopussa sisäsiisteyden ja eroahdistuksen hoitamisen kanssa, kun odottaa vaan tuota ensi keskiviikkoa. Tuntuu, että onko tässä järkeä yrittää enää mitään hoitaa ennen kuin näkee mitä tuloksia tulee. Taidan pistää kaikki harjoittelut tauolle keskiviikkoon asti. Tämä juhannus tuntuu muutenkin tyyneltä ennen viimeistä myrskyä. En halua lähteä kotoa kovin pitkäksi aikaa ja pala nousee kurkkuun kun Fiona tuo lelua tai hakee huomiota. En tiedä mitä teen jos ei eläinlääkärillä selviä mitään. Toisaalta kun he soittelevat tuloksista niin en päästä tilannetta siihen että "katsellaan". Kysyn suoraan mitä meidän pitää tehdä.
Ilmoittelin Fionan kasvattajalle tämänhetkisestä tilanteesta. Kysyin mitä tehdään jos jostain syystä eläinlääkärit suosittelevat lopettamista. Hän kuulemma luottaa eläinsairaalan eläinlääkäreihin, kuten myös minun arviooni tilanteesta. Voi kun vielä pystyisin itsekin luottamaan omaan arviooni. Kamalaa päättää toisen elämästä. Olen myös yrittänyt miettiä mitä teen, jos eläinlääkärit soittavat päivällä ja suosittelevat lopettamista. Kannattaako siinä vaiheessa mennä sanomaan viimeiset jäähyväiset koiralle, vai stressaako se siitä enemmän? Onko parempi vaan antaa lääkäreiden pistää piikki ilman omistajan läsnäoloa. Toki jos koira on rauhoitettuna jo tässä vaiheessa niin sitten tietysti suoraan piikki. Mutta entä jos se on hereillä.
Tällä hetkellä ei elämääni mahdu mitään muuta kun Fionan sairaus. En tiedä mitä teen jos mitään ei löydy. En myöskään tiedä mitä teen jos Fiona ei enää palaa kotiin eläinsairaalasta.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Millainen on normaali koira?
Viime aikoina on kakan kanssa ollut hieman ongelmia sillä noin puolet päivän kakasta on ollut melko löysää. Peppua on siis saanut pestä runsaasti. Tänään oli toinen välipäivä kortisonista, nyt aloitin joka kolmannen päivän kortisoniannostuksen. Illalla Fiona sai löysän kakan takia ylimääräisen 1/4 tylosinia. En osaa sanoa onko kakan löysyydellä mitään yhteyttä kortisoniin, mutta päättelin että on parempi antaa vaikka sitten enemmän tylosinia kunhan päästään kortisonista eroon. 30 päivään mennessä tuskin päästään siitä vielä ihan kokonaan eroon, mutta laskin kalenterista, että voisin jättää tuolloin 30 päivä sen myös väliin jolloin siinä tulisi juuri 3 kortisonitonta päivää. Eli tuolloin 30 päivänä "normaalisti" kuuluisi antaa kortisoni. Ellei sitten oksentelu tai muu huonovointisuus tässä nouse paljon reilun viikon aikana.
Erään tuttavan kanssa jonkun aikaa viestiteltyäni rupesin miettimään Fionaa ja sitä minkälainen on "normaali" koira. Minähän en sitä voi tietää, kun ennen Fionaa en varsinaisesti koirien kanssa ollut tekemisissä. Että onko normaalia kaikki Fionan käyttäytyminen. Mikäli Fionan maksassa esimerkiksi on jotain vikaa ja sillä on aivoissa jatkuvasti myrkkyjä, joita maksa ei suodata pois, ja sillä on vaikka jotain keskushermostollisia oireita, enhän minä niitä välttämättä huomaa kun en tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. On hyvin mahdollista, että Fiona on pienestä asti käyttäytynyt jollain tavalla mikä onkin ihan epänormaalia ja aiheutuu vain myrkyistä.
Jos käy ilmi, että Fionan maksa ei toimi kunnolla ja sitä aletaan hoitaa lääkkeillä tai ruokavaliolla ja Fionan käyttäytyminen muuttuu kovastikin, niin voi se olla melkoinen pala nieltäväksi. Siinä voi sitten miettiä olisiko pitänyt paremmin lukea koiran käyttäytymistä.
Yhä yritän suhtautua Fionaan sillä ajatuksella, että nautin jokaisesta päivästä niin kuin se olisi viimeinen. Vältän ajattelemasta sen tulevaisuutta ja mahdollisimman vähän yritän surkutella miten sen käy. Edelleenkään en voi tietää ilmeneekö testeistä jotain minkä myötä se on menoa samantien, tai huononeeko sen vointi muuten yhtäkkiä. Niin voi tapahtua milloin vain. Niin kauan kunnes saan lopullisen ja kaiken näiden ongelmien taustalla olevan aiheuttajan tai aiheuttajat tietooni en halua suunnitella mitään tulevaisuudelle. Melkein tuntuu, että ottaisin minkä tahansa diagnoosin ennemmin kuin epätietoisuuden. Kai siksi, kun Fiona on nyt jo saanut monta eri diagnoosia, on vaikea uskoa että lisää diagnooseja ei tulisi.
Fionan eroahdistusta hoitaessa on samalla tullut kuin itsestään hoidettua myös omaa suhdettani Fionaan. Pyrkiä suhtautumaan siihen vain koirana. Opettaa sille itsenäisyyttä ja opettaa sitä myös itselleni. Vaikka olen yrittänyt välttää, olen suunnitellut jo myös sitä vaihtoehtoa, että Fiona joudutaan lopettamaan. Olen esimerkiksi miettinyt mitä haluan Fionan ruumiille tehdä ja minkä kappaleen laitan taustalle soimaan, kun kokoan Fionasta muistovideota. Jatkuvasti mieleen tulee otsikoita mitä kirjoitan tänne blogiin sitten kun aika on tullut. Ei taida olla ihan peruskoiran omistajan elämää. Paljon mieluummin minäkin suunnittelisin seuraavia agilitytreenejä tai että mihin näyttelyyn sitä seuraavaksi ilmoittautuisi. Tai minkä tempun opettaisi seuraavaksi. Koiran sairaus syö mieltä hitaasti mutta varmasti. Pessimisti ei pety. Haluan elää tässä päivässä. Nauraa sille, kun Fiona kiusaa naapurin koiraa terassilla aidan takaa niin, että toinen juoksee pakoon sisälle. Nauttia sen elämäninnosta kun se vetää hihnassa. Hankkia sille kaverin, jotta sillä olisi aina joku jonka kanssa leikkiä.
Toisen koiran hankkimista olen miettinyt pitkään juuri Fionan terveyden takia. Onko oikein sitä kohtaan ottaa mahdollinen stressitekijä elämään jos se saattaa olla kipeä. Onko oikein toista koiraa kohtaan ensin ottaa se kotiin missä on toinen koira jos tietää että se saattaa kohta jäädä yksin. Tottakai on riski, että Fiona saattaa stressaantua toisesta koirasta. On myös riski, että koirat eivät tule toimeen, missä tapauksessa tietysti toisena tullut saa lähteä. Kun kuitenkin katson Fionaa leikkimässä pienten koirien kanssa joita se ei pelkää, näyttää se niin iloiselta että toivoisin sen saavan nauttia siitä koko loppuelämänsä. Kestää se sitten kuukauden tai kymmenen vuotta niin haluaisin, että se saisi elää onnellisena sen aikaa kun sillä on jäljellä. Kyllä se nauttisi omasta koirakaverista, ei ihminen voi antaa aina samanlaista seuraa koiralle. Kai tämä on sitten taas sitä kuuluisaa koiran inhimillistämistä, mutta sitten on.
Itse saisin toisesta koirasta erittäin paljon, mutta luulisin, että se on jokaiselle blogia lukeneelle selvää miksi minä toisen koiran haluan. Sitä kyllä pelkään, että Fiona joudutaan jostain syystä lopettamaan ennen kuin toinen koira saapuu. Kaikista kamalinta olisi se, että esimerkiksi kuukausi olisi enää pennun odotusta jäljellä. Kiva siinä vaiheessa sitten surun keskellä yrittää päättää kannattaako niin pian ottaa uusi koira vai ei. Jos pentu on jo talossa, niin eipä ainakaan tarvitsisi palata hiljaiseen kotiin.
Tämä nyt oli tällaista lauantai-illan pohdintaa. Kiva, että pääsee purkamaan ajatuksia kirjoittamalla vaikka ei tämä välttämättä mitään kaikista mielenkiintoisinta ole lukea. Mutta tämäpä onkin minun päiväkirjani :)
Erään tuttavan kanssa jonkun aikaa viestiteltyäni rupesin miettimään Fionaa ja sitä minkälainen on "normaali" koira. Minähän en sitä voi tietää, kun ennen Fionaa en varsinaisesti koirien kanssa ollut tekemisissä. Että onko normaalia kaikki Fionan käyttäytyminen. Mikäli Fionan maksassa esimerkiksi on jotain vikaa ja sillä on aivoissa jatkuvasti myrkkyjä, joita maksa ei suodata pois, ja sillä on vaikka jotain keskushermostollisia oireita, enhän minä niitä välttämättä huomaa kun en tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. On hyvin mahdollista, että Fiona on pienestä asti käyttäytynyt jollain tavalla mikä onkin ihan epänormaalia ja aiheutuu vain myrkyistä.
Jos käy ilmi, että Fionan maksa ei toimi kunnolla ja sitä aletaan hoitaa lääkkeillä tai ruokavaliolla ja Fionan käyttäytyminen muuttuu kovastikin, niin voi se olla melkoinen pala nieltäväksi. Siinä voi sitten miettiä olisiko pitänyt paremmin lukea koiran käyttäytymistä.
Yhä yritän suhtautua Fionaan sillä ajatuksella, että nautin jokaisesta päivästä niin kuin se olisi viimeinen. Vältän ajattelemasta sen tulevaisuutta ja mahdollisimman vähän yritän surkutella miten sen käy. Edelleenkään en voi tietää ilmeneekö testeistä jotain minkä myötä se on menoa samantien, tai huononeeko sen vointi muuten yhtäkkiä. Niin voi tapahtua milloin vain. Niin kauan kunnes saan lopullisen ja kaiken näiden ongelmien taustalla olevan aiheuttajan tai aiheuttajat tietooni en halua suunnitella mitään tulevaisuudelle. Melkein tuntuu, että ottaisin minkä tahansa diagnoosin ennemmin kuin epätietoisuuden. Kai siksi, kun Fiona on nyt jo saanut monta eri diagnoosia, on vaikea uskoa että lisää diagnooseja ei tulisi.
Fionan eroahdistusta hoitaessa on samalla tullut kuin itsestään hoidettua myös omaa suhdettani Fionaan. Pyrkiä suhtautumaan siihen vain koirana. Opettaa sille itsenäisyyttä ja opettaa sitä myös itselleni. Vaikka olen yrittänyt välttää, olen suunnitellut jo myös sitä vaihtoehtoa, että Fiona joudutaan lopettamaan. Olen esimerkiksi miettinyt mitä haluan Fionan ruumiille tehdä ja minkä kappaleen laitan taustalle soimaan, kun kokoan Fionasta muistovideota. Jatkuvasti mieleen tulee otsikoita mitä kirjoitan tänne blogiin sitten kun aika on tullut. Ei taida olla ihan peruskoiran omistajan elämää. Paljon mieluummin minäkin suunnittelisin seuraavia agilitytreenejä tai että mihin näyttelyyn sitä seuraavaksi ilmoittautuisi. Tai minkä tempun opettaisi seuraavaksi. Koiran sairaus syö mieltä hitaasti mutta varmasti. Pessimisti ei pety. Haluan elää tässä päivässä. Nauraa sille, kun Fiona kiusaa naapurin koiraa terassilla aidan takaa niin, että toinen juoksee pakoon sisälle. Nauttia sen elämäninnosta kun se vetää hihnassa. Hankkia sille kaverin, jotta sillä olisi aina joku jonka kanssa leikkiä.
Toisen koiran hankkimista olen miettinyt pitkään juuri Fionan terveyden takia. Onko oikein sitä kohtaan ottaa mahdollinen stressitekijä elämään jos se saattaa olla kipeä. Onko oikein toista koiraa kohtaan ensin ottaa se kotiin missä on toinen koira jos tietää että se saattaa kohta jäädä yksin. Tottakai on riski, että Fiona saattaa stressaantua toisesta koirasta. On myös riski, että koirat eivät tule toimeen, missä tapauksessa tietysti toisena tullut saa lähteä. Kun kuitenkin katson Fionaa leikkimässä pienten koirien kanssa joita se ei pelkää, näyttää se niin iloiselta että toivoisin sen saavan nauttia siitä koko loppuelämänsä. Kestää se sitten kuukauden tai kymmenen vuotta niin haluaisin, että se saisi elää onnellisena sen aikaa kun sillä on jäljellä. Kyllä se nauttisi omasta koirakaverista, ei ihminen voi antaa aina samanlaista seuraa koiralle. Kai tämä on sitten taas sitä kuuluisaa koiran inhimillistämistä, mutta sitten on.
Itse saisin toisesta koirasta erittäin paljon, mutta luulisin, että se on jokaiselle blogia lukeneelle selvää miksi minä toisen koiran haluan. Sitä kyllä pelkään, että Fiona joudutaan jostain syystä lopettamaan ennen kuin toinen koira saapuu. Kaikista kamalinta olisi se, että esimerkiksi kuukausi olisi enää pennun odotusta jäljellä. Kiva siinä vaiheessa sitten surun keskellä yrittää päättää kannattaako niin pian ottaa uusi koira vai ei. Jos pentu on jo talossa, niin eipä ainakaan tarvitsisi palata hiljaiseen kotiin.
Tämä nyt oli tällaista lauantai-illan pohdintaa. Kiva, että pääsee purkamaan ajatuksia kirjoittamalla vaikka ei tämä välttämättä mitään kaikista mielenkiintoisinta ole lukea. Mutta tämäpä onkin minun päiväkirjani :)
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Näkymätön ystävä
Tänään oli vähän liian lämmin päivä pitkälle lenkille, joten päädyimme Fionan kanssa vain lähipuiston penkille tunniksi istuskelemaan. Kyllä Fiona hetken kirmaili vapaana onnensa kukkuloilla, mutta nopeasti alkoi läähätys ja sitten mentiinkin pikapikaa varjoon. En oikein tiedä saisiko tuossa lähipuistossa pitää koiraa vapaana, mutta kun on näin läheisriippuvainen koira eikä ketään näköpiirissä niin kyllä minä silloin pidän. Itse asiassa ainoastaan kerran olen edes nähnyt toisen koiran tuolla puistossa, ei taida olla kauhean suosittu lenkkeilypaikka. Vaikka ihan normivuorokauden aikoina käydään.
Vaikka kovasti tekisi mieli vielä angstata Fionan eroahdistuksen kehittymättömyydestä, pakko on myöntää että olemme edenneet sen suhteen viime aikoina. Hitaasti mutta varmasti. Voin käydä ulkona ulko-ovesta ja viipyä siellä yli puolikin tuntia näin iltapäivällä/illalla ilman huutoa. Äskenkin kävin kaupassa ja Fiona oli ollut (muutamaa pientä vingahdusta lukuun ottamatta) nätisti. En ole tällä(kään) viikolla pystynyt menemään joka päivä töihin, vaan olen parina päivänä tehnyt kotoa, joten rutiini aamun suhteen on jäänyt muodostumatta. Pari tuntia menee yleensä nippanappa aamuisin ihan ok. En tiedä onko Fiona nyt vaan sopeutumassa tähän asuntoon, mutta yhden olosuhdemuutoksen olen myös viime päivinä tehnyt. Huomasin, että jos televisio on päällä niin Fiona ilmeisesti kuvittelee etten voi jättää sitä pitkäksi aikaa (fiksu koira, kuka nyt haluaisi koko päivän tuhlata televisioon sähköä). Viime päivinä Fionalla onkin ollut täällä näkymätön ystävä juttelemassa yksin ollessa, mikä on tietysti radio. Ylen puheohjelmat ajavat vissiin hieman samaa asiaa kuin televisio, huomattavasti vähemmällä sähköllä vaan. Jospa se radion kanssa tottuisi ensin olemaan niin sitten voisi pikkuhiljaa hiljentää volyymia ja lopulta pistää kokonaan pois päältä.
Nyt pyhitän lopun iltaa maksalaatikolle ja puolukkahillolle, irtokarkkipussille ja muutamalle oluttölkille. "Viihdytyksestä" vastaa ensin elokuva Lilja-4-ever ja sen jälkeen frendit ja lopuksi varmaan kuninkaallinen gaalakonsertti. Olen seurannut ruotsin häitä yllättävän paljon, varmaan niin vähän muuta tekemistä. Ja huomenna samoin aion katsoa koko lähetyksen. Pitää varmaan varata kunnolla nenäliinoja jos ne meinaavat kirkostakin näyttää..
Tänään on mennyt 5000 lukijan raja rikki laskurissani! Kiitoskiitos kaikille ihanille lukijoille! Pakko kyllä myöntää, että itse olen käynyt varmaan 1000 käynnin verran kun monta kertaa päivässä käyn katsomassa tuosta blogilistalta että ketkä muut ovat päivittäneet. Mutta eipä se niin tarkkaa ole. Viikonloppuja rakkahat lukijani, minulta ja taas ihan suhteellisen hyvin voivalta Fionalta!
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Hieman takapakkia
Eilen Fiona vingahti kesken uniensa tutulla tavalla. Vingahti vielä uudestaan illalla ja arvelin, että nyt on maha kipeä. Viime yönä sitten tulikin aamuyöstä tutut mahahappo-oksennukset. Pitkään aikaan ei ole tarvinnut herätä oksennusääniin, joten taaksepäin ollaan pakostikin menossa.
Muutama mahdollinen syy tälle "flare-up":ille kyllä on. Parina viime viikkona olen hieman epäjärjestyksessä antanut kortisonia, pari kertaa yrittänyt antaa vain joka kolmas päivä mutta sitten tulee hieman ongelmaa ja siirryin takaisin joka toiseen päivään. Se on saanut perunaluita suhteellisen usein, noin joka toinen päivä. Lisäksi toissa päivänä annoin sille piiitkästä aikaa siannahkaluun. Ei se paljon sitä ehtinyt syödä kun otin pois, mutta lieneekö sika sitten yksi oireita aiheuttavista ruoka-aineista? Vielä yksi muutos on viime aikoina tullut, nimittäin olen pyrkinyt antamaan päivän kaksi ruoka-annosta huomattavasti isompina ja yhden pienempinä. Lisäksi vielä zitacia se on saanut vain kaksi kertaa päivässä. Kaiken huipuksi olen totuttanut sitä hampaiden harjaukseen minkä yhteydessä se saa tietysti hieman hammastahnaa.
Liikaa muutoksia yhtä aikaa, jotta syyllisen löytäminen olisi yksinkertaista. Niinpä palaamme joka toinen päivä kortisoniannokseen, kolme kertaa päivässä zitaciin ja kolmeen samankokoiseen ruoka-annokseen ja kaiken ylimääräisen otan pois.
Maanantaina voisi myös soitella eläinlääkärille, että kuinka tärkeää on päästä kortisonista eroon ennen tuota eläinsairaalaan käyntiä.
Muutama mahdollinen syy tälle "flare-up":ille kyllä on. Parina viime viikkona olen hieman epäjärjestyksessä antanut kortisonia, pari kertaa yrittänyt antaa vain joka kolmas päivä mutta sitten tulee hieman ongelmaa ja siirryin takaisin joka toiseen päivään. Se on saanut perunaluita suhteellisen usein, noin joka toinen päivä. Lisäksi toissa päivänä annoin sille piiitkästä aikaa siannahkaluun. Ei se paljon sitä ehtinyt syödä kun otin pois, mutta lieneekö sika sitten yksi oireita aiheuttavista ruoka-aineista? Vielä yksi muutos on viime aikoina tullut, nimittäin olen pyrkinyt antamaan päivän kaksi ruoka-annosta huomattavasti isompina ja yhden pienempinä. Lisäksi vielä zitacia se on saanut vain kaksi kertaa päivässä. Kaiken huipuksi olen totuttanut sitä hampaiden harjaukseen minkä yhteydessä se saa tietysti hieman hammastahnaa.
Liikaa muutoksia yhtä aikaa, jotta syyllisen löytäminen olisi yksinkertaista. Niinpä palaamme joka toinen päivä kortisoniannokseen, kolme kertaa päivässä zitaciin ja kolmeen samankokoiseen ruoka-annokseen ja kaiken ylimääräisen otan pois.
Maanantaina voisi myös soitella eläinlääkärille, että kuinka tärkeää on päästä kortisonista eroon ennen tuota eläinsairaalaan käyntiä.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Helsinkiin tutkimuksiin
Soitin tänään helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa meitä hoitaneelle eläinlääkärille ja hän varasi meille ajan kesäkuun 30. päivälle. Tuolloin vien Fionan tutkittavaksi kunnolla. Fiona ultrataan, erityisesti munuaiset, sappi, maksa, vatsa, suolisto, virtsatiet ja -rakko tutkitaan kunnolla (liekö sitä enää mitään muuta jäikään). Siltä otetaan verikokeet mistä tutkitaan perustestien lisäksi ainakin sappihappo. Lisäksi korostin Fionan pidätyskyvyn ongelmia ja he aikovatkin ottaa myös pissanäytteen, vaikka ei siinä koskaan ennenkään ole mitään ollut. Voisin vielä pyytää heitä tekemään sen mikä varjoainekuvaus onkaan, missä tutkitaan että virtsatiet ovat varmasti kunnossa.
Tänään Fiona on pissannut kahdesti lattialle, molempina kertoina viime ulkoilusta oli noin kolme tuntia. Toisen kerran ihan petinsä viereen. Minulta alkaa olemaan ideat lopussa, nyt se on pitkän aikaa ollut kolmen tunnin ulkoiluväleissä. Kärsivällisyyteni ei kohta enää riitä siivoamaan jatkuvasti pissoja lattialta. Jossain päivityksessä annoin Fionalle kesän aikaa oppia sisäsiistiksi tai muuten pitää vakavasti miettiä mitä sen kanssa teen. Tilanne on edelleen sama kuin tuolloin ja nyt on jo kesäkuu.
Pakko jutella tästä vakavasti eläinsairaalassa, että mitä vaihtoehtoja meillä vielä on jäljellä.
Tänään Fiona on pissannut kahdesti lattialle, molempina kertoina viime ulkoilusta oli noin kolme tuntia. Toisen kerran ihan petinsä viereen. Minulta alkaa olemaan ideat lopussa, nyt se on pitkän aikaa ollut kolmen tunnin ulkoiluväleissä. Kärsivällisyyteni ei kohta enää riitä siivoamaan jatkuvasti pissoja lattialta. Jossain päivityksessä annoin Fionalle kesän aikaa oppia sisäsiistiksi tai muuten pitää vakavasti miettiä mitä sen kanssa teen. Tilanne on edelleen sama kuin tuolloin ja nyt on jo kesäkuu.
Pakko jutella tästä vakavasti eläinsairaalassa, että mitä vaihtoehtoja meillä vielä on jäljellä.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Tuumasta toimeen
On tämä vaan hyvä, että voin tehdä kotoa töitä! Eilen ja tänään käväisin puolenpäivän aikoihin kotoa poissa, joten suunnitelmasta poiketen en olekaan mennyt aamulla töihin. Molempina päivinä käväisin reilun tunnin verran poissa, tänään 1h 45min, eikä kumpanakaan kertana ollut pissoja eteisen lattialla! Molempina kertoina kylläkin audacity paljastaa, että Fiona on huutanut hyvin tiuhaan tahtiin. Mutta pissaamattomuus on sentään edistystä.
Eilen hain tuttavalta lainaan DAP-haihduttimen ja kävin ostamassa siihen täyttöpullon. Siitä asti se on ollut seinässä kiinni erittämässä rauhoittavia feromoneja. Vielä ei ainakaan ole merkittävää eroa näkynyt Fionassa, vaikutuksen tosin pitäisikin vasta huomenna olla vahvimmillaan. Haihduttimen pistin Fionan olohuoneen petipaikan lähettyville. Siitä noin kolmen metrin korkeudella katonrajassa on kylläkin ilmanvaihtoventtiili, joten en tiedä pitäisikö sen paikkaa vaihtaa. Muutama asia mitä seuraavan muuton yhteydessä teen toisin on ainakin koiran pitäminen hoidossa muuttorumban ajan ja DAPin törkkääminen seinään jo paria päivää ennen muuttoa. Eipä tuota toisaalta voinut tietää aiheuttaako muutto Fionalle ongelmia vai ei. Maalaisjärjellä olisi kyllä voinut aika hyvin veikata..
Tänään kävin katsomassa kaverini Tytin uutta perheenjäsentä, 7 viikkoista kooikerhondjetyttöä Janaa. Ja voi hellanlettas mikä pikkuinen pomppija ja hiusten metsästäjä sieltä löytyikään :). Tosi rohkea koikkeripennuksi, minuakin tuli heti ulkona moikkaamaan nenää haukkaamalla kun kyykistyin Janan tasolle. Jana on Fionaa hieman pienempi, mikä tarkoittaa sitä että Fiona tuskin sen kokoista pentua pelkäisi. Kiva tietää näin tulevaisuuden kannalta ;). Mieli olisi kyllä tehnyt pistää Jana laukkuun, niin lutunen se oli pehmoisine pentukarvoineen, naskalihampaineen ja pennun ääntelyineen. Jospa jonain päivänä omankin vielä saisin.
Kotiin tultuani tein lisää sotasuunnitelmia Fionan eroahdistuksen hoitamiseksi. Pelkkä välioven taakse meneminenkin saa aikaan paniikkia, joten istuskelin läppärin kanssa yli puoli tuntia tuulikaapissa välillä sulkien välioven kokonaan ja välillä pitäen sitä enemmän auki. Fiona ei tykännyt jäädä oven toiselle puolelle vaan olisi mielellään tullut tuulikaappiin mukaan. Lopetin harjoituksen siihen, kun sain oven pistettyä kiinni ja odoteltua pari kymmentä sekuntia ilman raapimista tai inisemistä. Illalla varmaan jatkamme. Huomenna palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja menen töihin puoli seitsemältä tai kahdeksalta. Kotiin tulen sitten kun siltä tuntuu.
Hieman mietityttää, että teenkö tästä sopeutumisesta liian suurta numeroa. Olisiko oikea ratkaisu vain mennä töihin 8h ajaksi viitenä päivänä viikossa, kyllä Fiona siihen todennäköisesti sopeutuisi. Nyt tämmöinen ajoittainen kotona oleminen ja poissaolo ei ylläpidä mitään rutiinia mikä varmasti myös tuntuu koirasta kummalliselta. Jospa tämä tästä rauhoittuisi kun vaan saan itseni valumaan aamuisin yliopistolle.
Eilen hain tuttavalta lainaan DAP-haihduttimen ja kävin ostamassa siihen täyttöpullon. Siitä asti se on ollut seinässä kiinni erittämässä rauhoittavia feromoneja. Vielä ei ainakaan ole merkittävää eroa näkynyt Fionassa, vaikutuksen tosin pitäisikin vasta huomenna olla vahvimmillaan. Haihduttimen pistin Fionan olohuoneen petipaikan lähettyville. Siitä noin kolmen metrin korkeudella katonrajassa on kylläkin ilmanvaihtoventtiili, joten en tiedä pitäisikö sen paikkaa vaihtaa. Muutama asia mitä seuraavan muuton yhteydessä teen toisin on ainakin koiran pitäminen hoidossa muuttorumban ajan ja DAPin törkkääminen seinään jo paria päivää ennen muuttoa. Eipä tuota toisaalta voinut tietää aiheuttaako muutto Fionalle ongelmia vai ei. Maalaisjärjellä olisi kyllä voinut aika hyvin veikata..
Tänään kävin katsomassa kaverini Tytin uutta perheenjäsentä, 7 viikkoista kooikerhondjetyttöä Janaa. Ja voi hellanlettas mikä pikkuinen pomppija ja hiusten metsästäjä sieltä löytyikään :). Tosi rohkea koikkeripennuksi, minuakin tuli heti ulkona moikkaamaan nenää haukkaamalla kun kyykistyin Janan tasolle. Jana on Fionaa hieman pienempi, mikä tarkoittaa sitä että Fiona tuskin sen kokoista pentua pelkäisi. Kiva tietää näin tulevaisuuden kannalta ;). Mieli olisi kyllä tehnyt pistää Jana laukkuun, niin lutunen se oli pehmoisine pentukarvoineen, naskalihampaineen ja pennun ääntelyineen. Jospa jonain päivänä omankin vielä saisin.
Kotiin tultuani tein lisää sotasuunnitelmia Fionan eroahdistuksen hoitamiseksi. Pelkkä välioven taakse meneminenkin saa aikaan paniikkia, joten istuskelin läppärin kanssa yli puoli tuntia tuulikaapissa välillä sulkien välioven kokonaan ja välillä pitäen sitä enemmän auki. Fiona ei tykännyt jäädä oven toiselle puolelle vaan olisi mielellään tullut tuulikaappiin mukaan. Lopetin harjoituksen siihen, kun sain oven pistettyä kiinni ja odoteltua pari kymmentä sekuntia ilman raapimista tai inisemistä. Illalla varmaan jatkamme. Huomenna palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja menen töihin puoli seitsemältä tai kahdeksalta. Kotiin tulen sitten kun siltä tuntuu.
Hieman mietityttää, että teenkö tästä sopeutumisesta liian suurta numeroa. Olisiko oikea ratkaisu vain mennä töihin 8h ajaksi viitenä päivänä viikossa, kyllä Fiona siihen todennäköisesti sopeutuisi. Nyt tämmöinen ajoittainen kotona oleminen ja poissaolo ei ylläpidä mitään rutiinia mikä varmasti myös tuntuu koirasta kummalliselta. Jospa tämä tästä rauhoittuisi kun vaan saan itseni valumaan aamuisin yliopistolle.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Asunnon anatomiaa ja koiraportteja
Mikäs sen mukavampaa kuin seitsemältä herätä piirtelemään asunnon pohjapiirrustusta vanhalla kunnon paintilla! Halusin vähän hahmotella mitä kaikkia mahdollisuuksia Fionan tilan rajoittamiselle on ja tässä lopputulos. Mittakaavat kusevat varmasti (ainakin piha näyttää paljon pienemmältä mitä on), mutta huoneiden järjestys on ainakin oikea:
Punaisilla viivoilla merkityt esteet rajaavat Fionalle alueen eteiseen. Joka kerta sen pissat ovat rajoittuneet tuohon keltaiselle läntille, mikä sinällään on ihan ok, koska eteisessä ei mattoja ole. Nyt järkeilin, että jos alan pitämään Fionaa tuossa tilassa sekä öisin että aina yksin ollessaan, se tottuisi siihen ja omaksuisi siitä itselleen pesäpaikan eikä pissaisi enää kyseiselle alueelle. Yleensä yksin ollessaan Fiona myös odottelee eteisessä, joten siihenkin tuo sopii.
Viime yön Fiona itse asiassa vietti jo tuolla alueella ja sopeutui siihen mielestäni ihan hyvin. Illalla se jonkun aikaa yritti murtautua pahvilaatikkoviritelmistä läpi, mutta kävi sitten tyynyllensä nukkumaan. Yöllä pari kertaa steppaili ja oli parit hätäpissat pissannut, mutta kovaa ääntä se ei missään vaiheessa pitänyt.
Tuulikaapin sekä vessan ovet pidän öisin ja pois lähtiessäni kiinni ja makkarin ovelle ajattelin tilata/ostaa ihan perus koiraportin vaikka carlsonilta. Portteja on markkinoilla (ainakin ulkomailla) paljon erilaisia, mutta koska käyttötarkoitukseni on vielä vähän auki en ole osannut päättää mikä olisi paras.
Esimerkiksi tällainen halpa ja yksinkertainen Mini Gate riittäisi Fionalle ihan hyvin. Tästä se pääsisi tarvittaessa kulkemaan läpi.
Mikäli päätän, ettei kukaan koira koskaan tule pääsemään makuuhuoneeseen, voisin ostaa sinne Lil Tuffy portin. Tässä ei ole ovea, mutta sitä on tosi helppo siirrellä ja mataluutensa (60.96 centimeter) takia siitä on helppo kävellä itse yli.
Jos kuitenkin tulevaisuudessa on tarvetta eristää toinen koira esimerkiksi makkariin, pitäisi oven olla semmoinen, että siitä pääsee isompikin koira läpi tarvittaessa. Esimerkiksi Extra Wide Gate sopisi tähän tarkoitukseen hyvin.
Yksi vaihtoehto on pitää ovea yksinkertaisesti kiinni, mutta silloin makuuhuoneeseen voi tulla liian kuuma kun ilma ei öisin pääse lainkaan vaihtumaan.
Tässä rajauksessa on yksi vielä suurempi ongelma, nimittäin eteisen ja olohuoneen rajaaminen toisistaan. Leveyttä tällä välillä on melkein kaksi metriä, joten perusportit eivät siihen riitä. Tavoitteena olisi portti, mikä on helppo avata tai sitten siirtää pois tieltä päiväksi. Lisäksi portin täytyy pysyä itsestään pystyssä, koska tuo pari metriä on laskettu vain kaappien reunaan asti. Jos portin haluaisi pistää kaapin ohi ihan seinään asti, niin leveyttä tulisi lähemmäs kolme metriä. Ei haittaisi, jos portti (tai aita) olisi matala jotta ei ihan kovin tekisi asunnosta pienen näköistä.
Muutaman vaihtoehdon olen löytänyt. Toinen olisi ehkä parempi, nimittäin Hawthorne 5 panel pet gate with door. On muutamiin vastaaviin (suurempiin) verrattuna puolet halvempi sekä ei niin massiivinen (vain 50cm korkea). Lisäksi tästä löytyisi ovi. En vaan valitettavasti tiedä noita portteja myytävän Suomessa ja ulkomailta tilaaminen voisi tulla melko kalliiksi :(.
Toinen vaihtoehto on halvempi, 43cm korkea Four Paws 5 panel freestanding wood gate. Tässäkin on vain se ongelma, etten tiedä mistä noita Suomesta saisi.
Lisäksi jos haluan ajatella hieman pidemmällä tähtäimellä, niin pitäisi suunnitella myös mihin seuraavan koiran rajaa, olettaen että haluan ainakin alkuun pitää koiria eri tiloissa. Lisäksi ei koskaan voi tietää miten koirat tulevat toimeen. Makuuhuone olisi toiselle hyvä paikka, mutta kumpi sitten on "korkea-arvoisemman" koiran odottelutila? Kumpaan pitäisi ostaa matala ja kumpaan korkea portti?
Minulla on kyllä ärsyttävä tapa saada yksinkertaisistakin asioista niin pirun monimutkaisia o_O
Kaiken lisäksi nämä järjestelmät saattaisivat olla voimassa vaan sen aikaa, että Fiona oppii olemaan täällä yksin. Sen jälkeen sen voi huoletta päästää mihin vain. Ehkä siis toistaiseksi kaikista järkevintä olisi pysytellä pahvilaatikoissa ainakin tuossa olohuoneen ja eteisen rajaamisessa, kunnes näen auttaako tämä rajaaminen. Makuuhuoneen oveen periaatteessa voisi tuollaisen jonkun perusportin ostaakin, eiköhän sille joskus olisi käyttöä kuitenkin kun perus oviaukkoon menee.
Tai sitten vaihtoehto ö, että tänään m&m:ssä käydessäni katson mitä sieltä löytyy ja otan sen mikä sattuu tarttumaan käteen.
Punaisilla viivoilla merkityt esteet rajaavat Fionalle alueen eteiseen. Joka kerta sen pissat ovat rajoittuneet tuohon keltaiselle läntille, mikä sinällään on ihan ok, koska eteisessä ei mattoja ole. Nyt järkeilin, että jos alan pitämään Fionaa tuossa tilassa sekä öisin että aina yksin ollessaan, se tottuisi siihen ja omaksuisi siitä itselleen pesäpaikan eikä pissaisi enää kyseiselle alueelle. Yleensä yksin ollessaan Fiona myös odottelee eteisessä, joten siihenkin tuo sopii.
Viime yön Fiona itse asiassa vietti jo tuolla alueella ja sopeutui siihen mielestäni ihan hyvin. Illalla se jonkun aikaa yritti murtautua pahvilaatikkoviritelmistä läpi, mutta kävi sitten tyynyllensä nukkumaan. Yöllä pari kertaa steppaili ja oli parit hätäpissat pissannut, mutta kovaa ääntä se ei missään vaiheessa pitänyt.
Tuulikaapin sekä vessan ovet pidän öisin ja pois lähtiessäni kiinni ja makkarin ovelle ajattelin tilata/ostaa ihan perus koiraportin vaikka carlsonilta. Portteja on markkinoilla (ainakin ulkomailla) paljon erilaisia, mutta koska käyttötarkoitukseni on vielä vähän auki en ole osannut päättää mikä olisi paras.
Esimerkiksi tällainen halpa ja yksinkertainen Mini Gate riittäisi Fionalle ihan hyvin. Tästä se pääsisi tarvittaessa kulkemaan läpi.
Mikäli päätän, ettei kukaan koira koskaan tule pääsemään makuuhuoneeseen, voisin ostaa sinne Lil Tuffy portin. Tässä ei ole ovea, mutta sitä on tosi helppo siirrellä ja mataluutensa (60.96 centimeter) takia siitä on helppo kävellä itse yli.
Jos kuitenkin tulevaisuudessa on tarvetta eristää toinen koira esimerkiksi makkariin, pitäisi oven olla semmoinen, että siitä pääsee isompikin koira läpi tarvittaessa. Esimerkiksi Extra Wide Gate sopisi tähän tarkoitukseen hyvin.
Yksi vaihtoehto on pitää ovea yksinkertaisesti kiinni, mutta silloin makuuhuoneeseen voi tulla liian kuuma kun ilma ei öisin pääse lainkaan vaihtumaan.
Tässä rajauksessa on yksi vielä suurempi ongelma, nimittäin eteisen ja olohuoneen rajaaminen toisistaan. Leveyttä tällä välillä on melkein kaksi metriä, joten perusportit eivät siihen riitä. Tavoitteena olisi portti, mikä on helppo avata tai sitten siirtää pois tieltä päiväksi. Lisäksi portin täytyy pysyä itsestään pystyssä, koska tuo pari metriä on laskettu vain kaappien reunaan asti. Jos portin haluaisi pistää kaapin ohi ihan seinään asti, niin leveyttä tulisi lähemmäs kolme metriä. Ei haittaisi, jos portti (tai aita) olisi matala jotta ei ihan kovin tekisi asunnosta pienen näköistä.
Muutaman vaihtoehdon olen löytänyt. Toinen olisi ehkä parempi, nimittäin Hawthorne 5 panel pet gate with door. On muutamiin vastaaviin (suurempiin) verrattuna puolet halvempi sekä ei niin massiivinen (vain 50cm korkea). Lisäksi tästä löytyisi ovi. En vaan valitettavasti tiedä noita portteja myytävän Suomessa ja ulkomailta tilaaminen voisi tulla melko kalliiksi :(.
Toinen vaihtoehto on halvempi, 43cm korkea Four Paws 5 panel freestanding wood gate. Tässäkin on vain se ongelma, etten tiedä mistä noita Suomesta saisi.
Lisäksi jos haluan ajatella hieman pidemmällä tähtäimellä, niin pitäisi suunnitella myös mihin seuraavan koiran rajaa, olettaen että haluan ainakin alkuun pitää koiria eri tiloissa. Lisäksi ei koskaan voi tietää miten koirat tulevat toimeen. Makuuhuone olisi toiselle hyvä paikka, mutta kumpi sitten on "korkea-arvoisemman" koiran odottelutila? Kumpaan pitäisi ostaa matala ja kumpaan korkea portti?
Minulla on kyllä ärsyttävä tapa saada yksinkertaisistakin asioista niin pirun monimutkaisia o_O
Kaiken lisäksi nämä järjestelmät saattaisivat olla voimassa vaan sen aikaa, että Fiona oppii olemaan täällä yksin. Sen jälkeen sen voi huoletta päästää mihin vain. Ehkä siis toistaiseksi kaikista järkevintä olisi pysytellä pahvilaatikoissa ainakin tuossa olohuoneen ja eteisen rajaamisessa, kunnes näen auttaako tämä rajaaminen. Makuuhuoneen oveen periaatteessa voisi tuollaisen jonkun perusportin ostaakin, eiköhän sille joskus olisi käyttöä kuitenkin kun perus oviaukkoon menee.
Tai sitten vaihtoehto ö, että tänään m&m:ssä käydessäni katson mitä sieltä löytyy ja otan sen mikä sattuu tarttumaan käteen.
Ongelmana eroahdistus
Ollaan asuttu reilu viikko tässä asunnossa ja Fiona kärsii selvästi muuton aiheuttamasta eroahdistuksesta. Muutaman kerran olen ollut 3-4h poissa ja nauhalta kuunneltuna ensimmäiset 30-40 minuuttia on hiljaista, mutta sen jälkeen alkaa jatkuva huuto mikä ajoittaisia hiljaisia kymmenehkön minuutin pätkiä lukuun ottamatta jatkuu siihen asti kun olen tullut kotiin. Yli tunnin pituisen poissaolon jälkeen on lähes poikkeuksetta pissat eteisen lattialla. En huomioi sitä mitenkään ennen lähtöä enkä tietysti tullessakaan. Noin puolisen tuntia ennen lähtöä käytän sen puolen tunnin lenkillä ja sen jälkeen rauhoitutaan.
Missään muualla kuin entisessä asunnossamme Fiona ei ole oppinut olemaan yksin. Porukoilla Espoossa se huutaa, samoin autoon yksin jäädessään. Se on sinällään sääli, koska se oppi edelliseen asuntoon niin hyvin. Nyt en toisaalta yhtään muista huusiko se ihan aluksi, mutta tosi nopeasti se kuitenkin oppi jäämään yksin. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, että pientä koiraa ahdistaa, kun ensin yksi henkilö laumasta lähti pois ja pian sen jälkeen vaihtui vielä pesäkin.
Viime viikolla on ollut vähän sitä ongelmaa, että poissaoloni ovat olleet hyvin epäsäännöllisiä ja koska olen tehnyt töitä kotoa, ovat yksin jäämiset keskittyneet lähinnä iltoihin. Aikaa rauhoittumiseen yksin jäädessä varmasti tulee menemään enemmän tai vähemmän, mutta nyt ajattelin tehdä kirjallisen suunnitelman mitä noudatan edistääkseni ongelman ratkeamista.
Fionan eroahdistuksen hoitamisen suunnitelma
Viikko 1:
Viikot 2 - ?:
Mahdollisia kokeilemisen arvoisia asioita jos näyttää epätoivoiselta:
Kuulisin myös mielelläni teidän (mahdollisten) lukijoiden kokemuksia eroahdistuksesta (tai sen puutteesta) muuton yhteydessä? Teittekö jotain "turvatoimia" ongelman minimoimiseksi vai sujuiko ongelma itsestään? Vai eikö ongelmaa koskaan tullutkaan?
What would Victoria Stillwell do?
Missään muualla kuin entisessä asunnossamme Fiona ei ole oppinut olemaan yksin. Porukoilla Espoossa se huutaa, samoin autoon yksin jäädessään. Se on sinällään sääli, koska se oppi edelliseen asuntoon niin hyvin. Nyt en toisaalta yhtään muista huusiko se ihan aluksi, mutta tosi nopeasti se kuitenkin oppi jäämään yksin. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, että pientä koiraa ahdistaa, kun ensin yksi henkilö laumasta lähti pois ja pian sen jälkeen vaihtui vielä pesäkin.
Viime viikolla on ollut vähän sitä ongelmaa, että poissaoloni ovat olleet hyvin epäsäännöllisiä ja koska olen tehnyt töitä kotoa, ovat yksin jäämiset keskittyneet lähinnä iltoihin. Aikaa rauhoittumiseen yksin jäädessä varmasti tulee menemään enemmän tai vähemmän, mutta nyt ajattelin tehdä kirjallisen suunnitelman mitä noudatan edistääkseni ongelman ratkeamista.
Fionan eroahdistuksen hoitamisen suunnitelma
Viikko 1:
- Joka päivä muutaman tunnin yksinolo, mielellään aamuisin. Tällöin Fiona on vielä väsynyt, joten todennäköisimmin menee takaisin nukkumaan. Teen siis niin, että herään seitsemältä, menen töihin pariksi tunniksi (sopivasti niin voi jättää vielä autonkin yliopiston 2h kiekkopaikoille) ja sitten tulen takaisin kotiin. Mikäli ääninauhalta kuulostaa siltä, että tämäkin aika on liian pitkä niin sitten alan käydä vain tunnin poissa. Iltaisin muutamien minuuttien poissaoloja, esimerkiksi roskien viemistä ja niin edelleen. Myös viikonloppuna pitäisi pyrkiä käymään jossain mielellään aamupäivällä.
Viikot 2 - ?:
- Mikäli parin tunnin poissaolot sujuvat rauhassa ilman huutoa ja ulvontaa, pidennetään aikaa pikkuhiljaa. Esimerkiksi muutama päivä 2,5h ja sen sujuessa ok 3h ja niin edelleen.
Mahdollisia kokeilemisen arvoisia asioita jos näyttää epätoivoiselta:
- Kongin tai luun jättäminen yksin jäädessä. Todennäköisesti Fiona kuitenkin järsisi sitä hetken ja sen jälkeen alkaisi huutaminen. Tarkoitus kuitenkin on rauhoittua yksin jäädessä, joten tekeminen pitäisi pitää mahdollisimman minimissä.
- Tilan rajaaminen. Tällä hetkellä Fiona saa kulkea koko asunnossa vessaa lukuun ottamatta, ihan kuin sai edellisessäkin. En usko, että tilan rajaaminen tässä tilanteessa auttaisi, koska se on tottunut vaihtamaan nukkumispaikkaa makuuhuoneen ja olohuoneen välillä ja makaamaan niin, että se näkee ovelle. Epäilen, että sen eristäminen esimerkiksi makuuhuoneeseen ahdistaisi sitä vielä enemmän. Pissat on onneksi tullut koko ajan eteiseen missä ei ole mattoja. Edellisessäkin asunnossa se huusi kuin syötävä jätettäessä yhteen huoneeseen, koska ei ollut siihen tottunut.
- Radion jättäminen päälle. Edellisessäkään asunnossa ei pidetty radiota päällä Fionan ollessa yksin kotona, joten en usko että tällä olisi suurta vaikutusta. Lisäksi en halua opettaa sitä siihen, että on aina ääniä vaan sen pitää oppia olemaan myös rauhassa kun on hiljaista.
- DAP-haihdutin. Onko kellään jolta voisin lainata? Täyttöaineet ostaisin tietysti itse, mutta en tuota vehjettä haluaisi ostaa kun on kuitenkin niin kallis eikä takeita ongelman helpottamisesta ole.
- Yöksi eristäminen pois makuuhuoneesta. Niinhän sitä sanotaan, että jos koira nukkuu eri tilassa kuin omistajansa se ei voi kärsiä eroahdistuksesta. Mutta voikohan tämä auttaa enää tässä vaiheessa kun ahdistus jo on? Voikohan tästä olla haittaa jos kokeilen, voiko se tässä tilanteessa myös pahentaa eroahdistusta? Silloin voisin alkaa sulkea makuuhuonetta pois Fionan käytöstä myös päivisin. Onkohan tässä väliä näkeekö Fiona makuuhuoneeseen, eli pitäisikö pistää ihan ovi kiinni vai riittääkö jos on vain joku este välissä?
- Odottaa, että aika kuluu. Ei ole mitään, mihin aika ei olisi Fionaa totuttanut. Esimerkiksi pään yli laitettavaa pantaa se pelkäsi aluksi kauankin, mutta tottui lopulta. Koska on kuitenkin olemassa pelko siitä, että se ei loppujen lopuksikaan totu tarpeeksi hyvin tähän asuntoon tai että tottuminen vie esimerkiksi vuosia, on parempi yrittää tehdä asialle jotain ettei siitä tule liian pinttynyt tapa.
- Viimeisenä keinona jos häätö uhkaa: sitruunapanta. Tätä haluan kyllä välttää niin kauan kuin mahdollista. Kuitenkin jos varoituksia alkaa satelemaan niin ei ole enää paljon vaihtoehtoja.
Kuulisin myös mielelläni teidän (mahdollisten) lukijoiden kokemuksia eroahdistuksesta (tai sen puutteesta) muuton yhteydessä? Teittekö jotain "turvatoimia" ongelman minimoimiseksi vai sujuiko ongelma itsestään? Vai eikö ongelmaa koskaan tullutkaan?
What would Victoria Stillwell do?
lauantai 5. kesäkuuta 2010
The cool cat, doesn't even glare.
Tänään oli Fionan pesupäivä. Edellisestä pesusta oli vierähtänyt vähän liikaa aikaa, joten anaaleihinkin oli ehtinyt kertyä hieman enemmän tavaraa. Ulos tuli hienosti, mutta ensi kerralla pitää yrittää muistaa leikata kynnet juuri ennen tyhjennystä. Huomattavasti hankalampi puristella peräaukon seutua kun pitää varoa kynsiä. Samalla tuli varmistettua ettei Fionalla tosiaankaan ole vielä ollut yhtään punkkia. Turhaanpa minä aineita niskaan pistän jos ei se muutenkaan niitä saisi. Onpahan prac-ticit odottamassa sitten kun se ensimmäinen iljetys löytyy.
Pesun jälkeen menin ravistamaan Fionan pyyhettä terassille ja huomasin, että naapurin puolella heti meidän aidan vieressä minua tuijotti iso valkoinen kissa. Fiona tepasteli perässäni ulos ja ei huomannut kissaa lainkaan. Kissa tuijotteli Fionaa varmaan viisi minuuttia ihan paikallaan. Pistin Fionan hetkeksi sisälle ja häädin kissan pois kun en halunnut riskeerata, että se tulee meidän pihalle ja antaa Fionalle turpiin. Hetken se olikin poissa, mutta palasi sitten takaisin tuijottelemaan meitä. Fiona ei kiinnittänyt kissaan mitään huomiota (hyvä vahtikoira) kunnes kissa sanoi "miaauu". Silloin Fiona hätkähti melkoisesti ja aloitti perus ulvomisäänikavalkaadinsa. Kissa nosti melko ärhäkästi selkäkarvat pystyyn ja alkoi sähisemään, missä vaiheessa käskin Fionan uudestaan sisälle ja häädin kissan pois tällä kertaa hieman suuremmalla volyymilla. Toivotaan, että se pysyy ainakin meidän pihalta poissa, Fionasta tuskin olisi sille minkäänlaista vastusta.
Kamerasta loppui akku ja huomasin, ettei akkulaturi toimi >:(. Nyt joudun siis elämään ilman kameraa niin kauan, että käyn ostamassa uuden laturin.
Asunnossa alkaa pikkuhiljaa olemaan enemmän tilaa kun tavarat löytävät paikkansa, kivaa. Nyt Fiona ulos ja sitten kauppaan. Lämmintä kesäkuun alkua kaikille!
Pesun jälkeen menin ravistamaan Fionan pyyhettä terassille ja huomasin, että naapurin puolella heti meidän aidan vieressä minua tuijotti iso valkoinen kissa. Fiona tepasteli perässäni ulos ja ei huomannut kissaa lainkaan. Kissa tuijotteli Fionaa varmaan viisi minuuttia ihan paikallaan. Pistin Fionan hetkeksi sisälle ja häädin kissan pois kun en halunnut riskeerata, että se tulee meidän pihalle ja antaa Fionalle turpiin. Hetken se olikin poissa, mutta palasi sitten takaisin tuijottelemaan meitä. Fiona ei kiinnittänyt kissaan mitään huomiota (hyvä vahtikoira) kunnes kissa sanoi "miaauu". Silloin Fiona hätkähti melkoisesti ja aloitti perus ulvomisäänikavalkaadinsa. Kissa nosti melko ärhäkästi selkäkarvat pystyyn ja alkoi sähisemään, missä vaiheessa käskin Fionan uudestaan sisälle ja häädin kissan pois tällä kertaa hieman suuremmalla volyymilla. Toivotaan, että se pysyy ainakin meidän pihalta poissa, Fionasta tuskin olisi sille minkäänlaista vastusta.
Kamerasta loppui akku ja huomasin, ettei akkulaturi toimi >:(. Nyt joudun siis elämään ilman kameraa niin kauan, että käyn ostamassa uuden laturin.
Asunnossa alkaa pikkuhiljaa olemaan enemmän tilaa kun tavarat löytävät paikkansa, kivaa. Nyt Fiona ulos ja sitten kauppaan. Lämmintä kesäkuun alkua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)