16 viikkoa ikää!

Ehdin tänään jo ottaa 4kk juhlakuvia, kunnes tajusin että eihän Fiona tässä vielä täyttänyt 4kk vaan vain 16 viikkoa. 4kk täytetään sitten 22 päivä. Kuitenkin, tässä paras otos:

Fiona 16 viikkoa:

Toiset rokotukset menivät yhtä hienosti kun ensimmäisetkin. Edellisten rokotusten jälkeisen mahataudin takia päätettiin varmuuden vuoksi ottaa rabies erikseen. Painoa oli 2150 grammaa. Korvat olivat puhtaat eikä hampaissa tai silmissä ollut mitään huomautettavaa. Lääkärille Fiona ei inahtanutkaan, mutta odotustilassa olevalle rotikalle piti vähän yrittää murista. Parempi vain, että oppisi olemaan hiljaa tuon kapasiteetin koirille, tulee muuten nopeasti turpiin.

Tuli muuten omistajansa kanssa vapaana oleva dopermanni myös odotustilaan omaa vuoroaan odottamaan. Hienostihan se käyttäytyi, mutta voisi sitä silti hieman muita kunnioittaa sen verran, että edes eläinlääkärillä pitäisi eläimensä kytkettynä.

Niin ne virheet kostautuu

Ihmisten kanssa Fiona pärjää jo hyvin. Kaikki halukkaat vastaantulijat saa hännän heilutuksia ja iloista pomppimista ja nuuskimista, ihan niinkuin pitääkin. Koirien kanssa onkin sitten eri asia.

Kuten edellisessä tekstissä mainitsin, Fiona ei eskarissa päästänyt juuri ketään iholle haistelemaan, haisteli kyllä itse aina kun selän takaa pääsi turvallisesti haistelemaan. Tämän jälkeen tapahtui valitettava tapaus eräässä pikkukoirien tapaamisessa mihin uskaltauduttiin menemään. Fiona joutui kärsimään yhden koiran mustasukkaisuudesta omistajaansa kohden siten, että toinen koira sähähti ja kaatoi Fionan maahan. Siinä vaiheessa päästiin väliin, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut. En vielä tiedä mitä siitä seuraa vai seuraako mitään. Toivon todella, että Fiona ei säikähtänyt kovasti ja saanut pahempia traumoja. Lisäksi harmittaa, että itse ei pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuommoisiin tilanteisiin. Kaikki tapahtuu niin sekunnin murto-osissa. Paikalla oli kyllä runsaasti nätisti haistelevia koiria, toivottavasti niistä tuli sitten positiivista koirakokemusta.

Tänään käytiin Raholan eläinlääkäriaseman pentupiirissä, jossa oli paikalla kymmenisen muuta pentua. Alussa Fiona haisteli, varovaisesti tosin, muita pentuja mutta ei uskaltanut leikkiin mennä mukaan. Pientä haistelua jatkui niin kauan, että itse turhauduin ja koira varmasti aisti sen. Loppuvaiheessa Fiona hieman haastoi toista pentua, mielestäni kyse ei ollut pelkästä leikkimisestä. En tiedä oliko kyse mustasukkaisuudesta jommankumman puolelta (istuimme toisen koiran omistajan kanssa vierekkäin, ja kummankin koirat olivat välillä molempien sylissä mikä olisi saattanut laukaista mustasukkaisuuden), pelkästä leikistä, Fionan arkuudesta vai mistä. Fiona myös näytteli hampaitaan pennuille, jotka tulivat haistelemaan sen ollessa sylissäni. Loppuvaiheessa Fiona alkoi haukkailla ilmaa ja läpsiä tassulla jos joku tuli liian lähelle. Nyt yritän kovasti miettiä onko Fiona vain vielä arka vai yrittikö se jotenkin puolustaa minua. Ja että miten tuohon pitäisi suhtautua.

Olen miettinyt mitä olen saattanut tehdä pennun kanssa väärin, mikä olisi vahvistanut tai laukaissut tätä arkuutta. Keksin heti ainakin yhden mahdollisen syyn: Olen voinut yrittää sosialistaa pentua liian "väkisin", eli pakottanut Fionaa liikaa tilanteisiin muiden koirien kanssa mistä se olisi itse saattanut paeta. En ole tarpeeksi suojellut sitä, jos se tulee luokseni toista koiraa piiloon. Olen myös saattanut vahvistaa pelkoa yrittämällä rohkaista Fionaa väärin, esimerkiksi lepertelemällä silloin kun olisi itse pitänyt olla vahva ja rauhallinen. Mietin myös voisiko kyse olla siitä, että se haluaa suojella minua. Se on voinut arvioida että en pysty suojelemaan sitä muilta koirilta, joten sen täytyy hoitaa suojelu. En kyllä jotenkin usko, että kyse olisi siitä.

Mikäli saisin aloittaa uudelleen kahdeksanviikkoisen pennun kanssa, veisin sen heti alusta lähtien tuonne pentupiiriin ja Pikkuhukan vauvaryhmään. Silloin kun se on kaikista herkin sosialistumaan. Antaisin pennun myös paremmin tutustua muihin omilla ehdoillaan, enkä yrittäisi rohkaista sitä tai todistella sille, että ei tilanteessa ole mitään pelottavaa. Suojelisin sitä paremmin muilta koirilta, mikäli näyttää siltä että se ei uskalla niitä kohdata. Ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta aion näitä myös jatkossa toteuttaa. Uskon vahvasti, että tähän mennessä tapahtuneiden vastoinkäymisten seuraukset on mahdollista korjata, jos vain antaa koiran edetä itse ja sitä mukaa kun se uskaltaa.

Ensi viikolla saatiin vielä mennä pentupiiriin, aion kyllä suhtautua siellä pentuun eri lailla mitä nyt. Ja hillitä itseni paremmin jos alkaa tuntua siltä, ettei siitä vieläkään mitään tule.

Mutta kuuluu meille jotain positiivistakin. Fiona taisi pyytää tänään ensimmäistä kertaa ulos! Se rapsutti ulko-ovea, milloin syöksähdin salamana sohvalta ja vein sen pihalle mihin tulikin sitten pissat. Hienoa! Opetin pennun myös viidessä minuutissa seisomaan, mitä olin epäonnistuneesti yrittänyt jo monta kertaa. Tällä kertaa tein niin, että pidin namia nyrkissäni ja kun koira meni seisomaan eteeni pää oikeaan nyrkkiini niin avasin nyrkin ja annoin namin. Tämä meni nopeasti perille ja nyt kuullessaan sanan "seiso" Fiona menee eteeni seisomaan pää oikealle päin. On tuo kyllä vaan nopea oppimaan.

Loppuun vielä hieman kuvia 15 viikkoisesta Fionasta.

Eskarissa

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa vauvaryhmässä. Vaikka meidän pentu on jo 15 vk, oli se parin muun poikkeuksen lisäksi ainut joka ei vielä antanut kenenkään haistella. Kovasti kyllä pomppi muiden suuntaan ja härnäsi, mutta iholle ei päästänyt.

Ryhmässä harjoiteltiin häiriöitä, luoksetuloa sekä mörköjen kohtaamista. Fiona suoriutui kaikesta lähes mallikelpoisesti, tottakai nyt kun oli nakkia tarjolla! Tuntui ettei se pystynyt keskittymään mihinkään kun oli niin hyvät namit mukana. Pitääkin miettiä, jos ottaisi ensi kerralla jotain vähemmän hyvää myös mukaan. Kouluttaja tuntui oikein mukavalta toistaiseksi. Saatiin lupa käydä vielä ensi viikon tunnilla, mutta sen jälkeen pitää jäädä odottelemaan alkeiskurssin alkamista maaliskuussa. Sillä aikaa pitää sitten vain kovasti itse harjoitella. Ainoa huono puoli tuolla oli se, että oli niin pirun kylmä. Itse olin aivan jäässä ja koira myös. Vaikuttaa kyllä siltä, ettei tuo Hurtan toppamanttelikaan pidä Fionaa lämpimänä. Enkä haluaisi nopeasti kasvavalle pennulle kyllä ostaa lisääkään vaatteita. Varmaan tuolla nyt sinnitellään kuitenkin tämä talvi vielä ainakin.

Illalla pihalla tuli vastaan omistajansa kanssa bichon frise, jonka Fiona antoi ihan itse haistella! Edistystä! Ehkäpä Fiona huomasi jotain lievää samankaltaisuutta koiran kanssa mikä sitten tuntui tutulta ja turvalliselta.

Tänään olisi mahdollisuus mennä Iidesjärven jäälle muiden koirien kanssa peuhaamaan, mutta en tiedä uskallanko tuota vielä viedä. Toisaalta se varmasti nauttisi leikkiseurasta ja sosialistaminen tekisisi sille hyvää, mutta toisaalta sillä ei ole vielä rokotuksia ja se todennäköisesti pelkäisi ja jäätyisi heti. Pitää miettiä.

Olen myös miettinyt mitä tekisi rabies rokotteen ja muiden kanssa, ottaako samalla kerralla vai erikseen. Tekisi suuresti mieli säästää hieman aikaa ja rahaa ja ottaa kerralla, mutta sitten kun miettii miten tuo on nyt jo ehtinyt sairastaa mahataudin ja korvatulehduksen niin ehkä olisi hyvä varmuuden vuoksi ottaa erikseen. Tänään pitäisi varata aika ensi keskiviikolle, sillon sitten viimeistään päättää mitä tehdään.

Ai niin, ostan uuden kameran :). Varasin jo Stockmannilta omani, enää pitää odotella tekstiviestiä että ne ovat vihdoin tulleet. Kamerassa on Full HD tason videokamera, hienoa. Tulisipa se jo tänään, haluan jo ottamaan hienoja kuvia!

"Onks pakko jos ei haluu?"

Fiona on tainnut vihdoin keksiä, että ei ole pakko suostua protestoimatta kaikkeen mitä sille tehdään. Enää ei kaikkea tarvitse pelätä, vaan voi jopa vähän tapella vastaan.

Ensimmäinen tapaus sattui viime föönauksen aikana, minkä loppuvaiheessa Fiona rupesi hieman murisemaan tosissaan ja taisipa jopa kokeilla ottaa hampaillakin kiinni. Edeltävän pesun aikana tutistiin vielä kuin ennenkin ja yritettiin kiivetä käsivartta pitkin syliin piiloon (tekee muuten mukavaa kynnet jotka pureutuu käsivarteen kun toinen yrittää henkensä edestä päästä piiloon).

Toinen tapaus sattui sisarustapaamisen jälkeen illalla, kun nostin Fionan pois sängystä lattialle nukkumaan. Neiti oli niin äkäinen herätessään, että murisi kovempaa mitä on koskaan ennen murissut. En olisi ihmetellyt vaikka olisi puraissut. Lopetti kyllä taas murinan kun vähän korotin itse ääntä.

Ja kolmas ja viimeisin tapahtuma sattui tänä aamuna kun poistin rähmiä silmistä. Jälleen (nyt jo tuttua) murinaa ja sormesta otettiin (vielä onneksi varovaisesti) hampailla kiinni. Fiona kyllä hyvin tietää että pureminen on kiellettyä, mutta näköjään yrittää sillä vielä päästä epämiellyttävistä tilanteista pois. Pienen tappelun jälkeen oli hetken paikoillaan milloin pääsin putsaamaan toisen silmän. Jätin homman siihen ja palkitsin.

Myös harjaussessioista on tullut hieman haastavampia. Selän harjaaminen on sujunut jo pitkään hyvin, mutta mahaa on hankalampi harjata. Tuo rotta kun ei kyljellään pahemmin makoile. Mutta pitää vain olla entistä määrätietoisempi. Olen myös alkanut useaan kertaan päivässä silittelemään Fionan kuono- ja naamakarvoja, jotta tottuisi niidenkin käsittelyyn paremmin.

Olihan tuo jo liian helppoa ollakseen totta :P

Koirakavereita

Tällä viikolla oli rutkasti sosialistumista toisiin koiriin. Ensin tutustumisen kohteena oli Miina the rottweiler ja huuuuuui kun meitä pelotti! Miinan innokkuus vieraaseen ajoi Fionan ensin auton alle ja sisälle päästyämme jalkoihin piiloon. Puolentoista tunnin arkailun jälkeen uskallettiin vihdoin hieman häntää heiluttaa uudelle suurelle kaverille. Leikkiin ei koirat ehtineet kun piti jo lähteä. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen Fionan koirakaveritapaaminen meni erittäin hyvin. Osoitti ainakin sen, että ei kaikki isot ja tummat koirat ole pahoja.


Toinen hienosti mennyt tapaaminen oli eilen kasvattajan luona. Paikalla oli kasvattajalle jääneen Kukan lisäksi sisko Vappu omistajineen. Aivan ihania pentuja olivat molemmat! Tytöt olivat ehtineet jo päivän peuhata ennen kuin Fionan kanssa mentiin paikalle. Silti meno oli sellaista että huhhuh! Fionaa ujostutti tällä kertaa paljon vähemmän, johtui varmaan kavereiden pienemmästä koosta ja siitä, että ehkä jossain mielenperukoissa tunnisti leikkikaverit. Tai sitten teki vain niin kovasti mieli päästä leikkimään.

Pari tuntia taisivat pennut juosta ympäri taloa, kuka milloin kenenkin päällä. Fionakin selvästi nautti erittäin paljon kokoisestaan leikkiseurasta. Kuulemma Fionan hassu haukkuminen, "kiekuminen" tai mikä lie ääntelehtiminen on isältä tullut :). Sitä saatiin kuulla kun Fiona päätti härnätä aidan taakse laitettuja isoja haukkuja. Toiset tytöt painoivat hieman alle 3 kiloa, meidän neidille mitattiin 1960 grammaa. Muilla oli myös turkki hieman pitempi kuin meidän rääpäleellä. Kiintoisaa seurata tullaanko täältä vielä kirimään.

Suurin osa kuvista oli vain epämääräisiä karvakasoja, mutta yhdessä näkyy jopa melkein kaikkien pentujen nassut. Niin kovin suloista sakkia!