Loki liekeissä

Näyttelyn jälkeen siirrymme viikonlopun toiseen koiraharrastusosioon, agilityyn. Ja sitähän riitti! Ja Loki oli ihan paras!

Lauantaina ajelimme suoraan hallille Tampereen Pikkukoirien järjestämään Elina Jänesniemen koulutukseen. Ensin rakensimme radan, kävimme läpi koirien tasoa ja katsoimme mitä osaa radasta tehtäisiin. Loki taisi olla aloittelijoin kurssilla ja nuorin myös. Hieman etukäteen mietin saisinko näin alkuvaiheessa olevan koiran kanssa koulutuksesta paljon irti, mutta pelko oli turha.

Tähän väliin Tytin kanssa askartelemamme video Elina Jänesniemen koulutuksesta. Vaikka videon tekemisessä vaihdeltiinkin hieman kiivaita sanoja ja mielipiteitä miten se pitäisi mennä, on lopputulos kuitenkin ainakin omasta mielestäni todella hieno! :)

Loki oli ensimmäisessä parissa. Ensimmäisen vuoromme käytimme esteiden 1-3 hiomiseen, tuossa välissä piti tehdä valssi, mikä oli minulle tosi vaikea. Mehän ollaan Lokin kanssa agilityssä harjoiteltu periaatteessa laajoja käännöksiä ja koiran kuljettamista tämmöisessä tapauksessa pitkälle ja sitten vasta valssaamista, minkä Elina käski heti ensimmäiseksi tehdä toisin. On se erikoista miten kouluttajilla voi olla niin erilaisia käsityksiä hyvistä tekniikoista ja koulutustavoista. Valssi ei meinannut onnistua toistoista huolimatta millään, ennen kuin Elina erään toiston aikana kirjaimellisesti tökkäsi minut oikeeseen suuntaan :). Ja jo löysi koirakin putkeen!

Toisella vuorolla harjoiteltiin niistoa ja persjättöä. Kumpikin olivat meille ihan uusia, mutta lopussa kumpikin meni hienosti(?)! Kuten videolta voi havaita. Tässä vielä siis Lokin Elinan koulutuksen pätkät.

Sunnuntaina oli päivä uusi, ja oma vuoro varattu hallille (kiitos varaajalle!!!!). Tytti oli etsinyt meille netistä radanpätkän, missä harjoiteltiin vauhtia ja irtoamista, takaakiertoja ja takaaleikkausta, mitä ei olla Lokin kanssa juurikaan tehty. Mustaputki oli radalla mutkalla, joten siinä tuli hyvää mustan putken treeniä. Lisäksi putkeen lähetyskulma oli aiemmista poikkeava, ja noita kummallisia kulmia pitäisikin tehdä paljon lisää. Ohjattiin koiria myös päittäin, ja voin kertoa että oli ERITTÄIN valaisevaa katsoa Lokin menoa Tytin kanssa. Siinä oli ihan erilaista draivia mitä omassa menossani! Sain paljon uskoa siihen, että koira todellakin osaa kun vain ohjaus on kunnossa. Itse ohjaan epäselvästi, vähän töpöttäen ja muutenkin hyvin amatöörimaisesti, mikä näkyy heti koiran menossa. Tytin kanssa mennessään Lokin juokseminenkin oli parempaa sen lisäksi että se irtosi ja haki esteitä paremmin. Janaa ohjatessani Jana oli kuin sunnuntaikävelyllä, ihmetteli varmaan että mitä hittoa sä nainen yrität mulle kertoa :P. Tytin kanssa oli jälleen aivan erilainen meno ja meininki.

Tuon pätkän lisäksi tehtiin Lokin kanssa ensimmäistä kertaa A:ta. Minullahan on omat pelkoni ollut siitä(kin) esteestä, että ei Loki sitä tulisi menemään reippaasti vaan arastelisi. Pari viikkoa sitten kuulemani tarina koirasta joka A:lta pudotessaan mursi molemmat etujalkansa ei varsinaisesti lievittänyt epäluulojani. Mutta vielä mitä! Kolmisen toistoa pelkkiä kontaktien naksuttamisia alastulolla ja sen jälkeen koko A (hihnassa tietysti), eikä minkäänlaista ongelmaa uskaltamisen kanssa! Tässä tulee hulluksi kun ainoa aiheuttaja Lokin "ongelmiin" olen todennäköisesti vain ja ainoastaan minä :P. Suunnittelin jo ensi talvelle joka viikkoista "Tytin keinukoulua" Loksuttimelle, se oppisi keinunkin varmaan parissa kuukaudessa kun päästäisiin Tytin psyykkaavan katseen alle. Valitettavasti tuota mahdollisuutta meillä tuskin on, joten olisikin korkea aika saada tuo sama draivi ja itseluottamus mikä Tytin kanssa treenatessa on, siirrettyä tänne pk-seudulle. On se kyllä toisaalta hienoa huomata mikä voima on pelkästään ajatuksessa ja uskossa siihen, että joku juttu onnistuu. Nojoo nyt menee jo niin syvälliseksi että pistetään Lokin viikonlopun mielestäni parhaat palat sisältävä video tähän.

Tämä olisi pitänyt kirjoittaa aiemmin, olisin varmaan muistanut enemmän asioita. Mutta viikonlopun agilitytärppeinä jäi erityisesti mieleen seuraavat seikat:

• Tietysti niisto, persjättö ja takaaleikkaus, mitkä olivat meille lähes kaikki uusia.
• Ohjataan koira ns. "tökkäämällä" se siihen kohtaan, mistä se esteelle ponnistaa.
• Kaarrokset tulisi olla mahdollisimman tiiviitä, leveiden käännösten opettaminen kostautuu myöhemmin.
• Se rintamasuunta!
• Koiralle tulee kertoa jo ennen estettä, että mihin siitä edetään. Ei sellaista koiran "huijaamista" mitä olemme tähän mennessä usein tehneet.
• Liike esim. putkeen ohjatessa ei saa katketa yllättäen, vaan pitää rytmittää ohjaus niin ettei äkkijarrutuksia tule.
• Treeniä niin, että palkkauksen jälkeen oma liike jatkuu.
• Vaikeat putkikulmat treenin alle.
• Yksittäiset esteen treenaukset treenin alle, tiukka takaakierto, niisto ja takaaleikkaus myös hypyn kanssa.
• Elinan mielestä Lokin rimoja tulisi nostaa jo hieman, n. 20 senttimetriin, että se oppii myös hyppimään eikä vaan vauhkona juoksemaan niiden yli. Ehkä voisikin vaihdella korkeutta 10-20cm.
• Lokin kestää huomattavasti pitempiäkin treenipätkiä väsymättä, kuin mitä olemme tähän asti tehneet.

Loki sai Elinalta kommenttia, että se kyllä irtoaa ihan hyvin, kun vaan ohjaan sen kunnolla. Tämä oli kiva kuulla!

Pakko kyllä pistää Tampereen Pikkukoirien agilityn pentukurssille suuret kiitokset. Elinassa oli toinenkin pentukurssilla ollut koira, ja kyllä huomaa selkeästi miten hyvät eväät on tuolta kurssilta saatu! Kumpikin koira on aivan kerrassaan riemuissaan agilitystä. Jatkakaa samaan malliin Tapit!!! :)

Lokin agilityuralla on ehkä tiedossa muutoksia piankin, sillä tänä sunnuntaina olemme menossa I-HAH:in jäsenkatselmukseen. Katselmuksesta kerrottiin näin:

"Katselmus koostuu hallittavuustestistä sekä agilityosuudesta. Hallittavuustestissä käydään läpi koiran hallittavuuteen, luoksepäästävyyteen ja ryhmäkäyttäymiseen liittyviä asioita soveltaen nettisivuiltamme löytyvää alkeiskurssin hallittavuustestin kuvausta. Agilityosuuden tarkoituksena on arvioida koirakon agilityosaamista, jotta voisimme löytää oikean ryhmätason I-HAH:n koulutusjärjestelmässä."

Pari osiota tuossa minua ehkä hieman huolestuttaa, mutta muuten uskon testin menevän ihan ok, jos ei mitään kivoja ylläreitä tule. Mikäli joskus päästään kisaamaan asti, niin on kiva että on tiedossa oma seura mitä sitten jonain päivänä edustaa. Jos päästään I-Hah:lle, tarkoitus on sen lisäksi pitää yksi Ainon kerta viikottaisessa kalenterissa. Pari kertaa viikkoon kuulostaa juuri sopivalta tahdilta Loksuttimelle.

Kuulemma edellisestä postauksesta jäi eräälle lukijalle hieman katkeran kuuloinen maku suuhun (ehkä ihan syystäkin :D), joten pistetään tämän postauksen loppuun suuret kehut täydelliselle Loksukalle jota saavat tulevaisuudessa agilityn mm-koirakot varoa! Beware, we are coming! Drumroll! Fireworks!

Neitsytmatka ja peuran jäljillä

Lokin muuten tylsän viikon pelasti viikonlopun aktiviteetit - jälki ja haku. Nyt takana on vasta jälki, huomenna mennään pitkästä aikaa hakuilemaan.

Eilen käytiin ennen jäljen tekoa tutustumassa Lokille ensimmäistä kertaa junaan. Tajusin yksi päivä, ettei poika ole kulkenut edes bussilla kertaakaan. Oli siis korkea aika tutustua mahdollisiin tulevaisuuden kulkuvälineisiin. Eilen Saara erittäin ystävällisesti toi Tampereelta minulle Tampereen Pikkukoirien teettämän hupparin ja t-paidan. Iso kiitos Saaralle! Hain vaatteet Helsingin rautatieasemalta ja ajattelin tässä olevan hyvä lyhyt kaupungissa junalla käymismatka Lokille.

Fionan rentoon matkustamiseen tottuneena ihan ihmettelin ensin miten Loki reagoi junaan. Mutta ihmekös tuo kun ensimmäistä kertaa oli kyydissä. Totta puhuen en ole varma oliko ihan viisasta viedä se ensimmäistä kertaa junaan juuri suurimpaan ruuhka-aikaan ja niin, että juna vielä 15 minuutin matkalla pysähtyi n. 7 kertaa ja äänet olivat sen mukaiset koko ajan. Lisäksi ihana valtion rautatiemme oli sitä mieltä, että tuskainen 15 minuuttia ei ollut tarpeeksi matkustaa panikoiva Loki sylissä täpötäydessä ruuhkajunassa, sillä ensin odotimme useita minuutteja muita junia ja sitten Helsingissä sopivasti tapahtunut sähkökatkos pysähdytti junamme johonkin Huopalahden jälkeen. Sopivalla huumorintajulla ja mukavalla juttelulla vastapäätä istuvan sileäkarvaisia pieniä portugalinpodengoja kasvattavan naishenkilön kanssa siitä kuitenkin selvittiin. Vaihdettiin myös naisen kanssa hauskoja katseita kun Loki pyrki sylissäni kauemmas junan ikkunasta ja meni hönkäilemään ihanaa raikasta hengitystään n. 10cm päähän vieressäni istuneen nuoren mieshenkilön kasvoista. Miehen ilme oli valokuvauksen arvoinen, harmi että kamera jäi kotiin. Mieskin varmasti olisi mielummin ollut missä tahansa muualla.

Rautatieasemalla Loki oli selvästi iloissaan kun pääsi pois junasta (jonne se muuten piti nostaa sinne ja takaisin, ei ole mitään niin pelottavaa kuin pieni hyppyaskel suureen pelottavaan junaan) eikä ihmispaljous jänskättänyt sitä enää lainkaan. Lähinnä se oli innoissaan maassa lojuvista ruoantähteistä ja sainkin noukkia sen suusta ainakin parit mäkkipaperit. Vihdoin löydettiin Saara ja Loki moikkasi tuttua ihmistä extrainnoissaan pomppimalla suoraan Saaraa päin - pahoittelut, pesulalaskut voi lähettää tänne Espoon suuntaan! Saivatpa läheiset rautatieaseman musisoijaihmisetkin tervehdykset Lokilta. Oikeastaan vaativat saada tervehtiä Lokia (luulisin, en ymmärtänyt heidän kieltään).

Sitten ei muuta kuin takaisin junaan, tällä kertaa odottelin suosiolla pari minuuttia pidempään junaa joka ei pysähtynyt kuin 2 kertaa matkan varrella. Tilaakin oli enemmän ja Loki malttoi rauhoittua maahan aina välillä. Malttoi se tietysti myös puhdistaa junan lattian sinne pudonneista salaatinpalasista mutta ruoan metsästys onnistunee vaikka pienessä stressitilassakin. Tämä matka oli kokonaisuudessaan miellyttävämpi vaikka kannoinkin Lokin jälleen junaan ja takaisin. Kotiin saavuttua Loki oli selvästi iloinen reissun olevan takanapäin, mutta minä olin ihan tyytyväinen että otin pojan mukaan pienelle sosialistamisreissulle.

Tappi hupparin selkämys, oikealta väriltään huppari on nätin turkoosi.

Melkein heti kotiin päästyämme lähdettiin uudestaan reissuun tällä kertaa omalla autolla. Käytiin Suvin kanssa tekemässä Lokille ja Mikolle jäljet, Lokin jälki oli helpon näköisessä suhteellisen avarassa maastossa, n. 60m pitkä suora jälki. Koko metsä oli viime aikaisten sateiden jälkeen tosi märkää ja kumpparit oli ihan välttämättömyys. Hyttysiä ei ollut yhtään eikä onneksi hirvikärpäsiäkään tullut vastaan.

Jäljen teon jälkeen päästettiin Loki ja Miko vapaaksi juoksentelemaan polulle. Tuo ulkoilualue on vähän siinä ja siinä viitsiikö siellä päästää vapaaksi, mutta nyt löydettiin niin suojainen polku ja väkeä ei tuntunut olevan paljon liikkeellä että uskalsin Lokin päästää. Jos johonkin olen Lokin kohdalla tyytyväinen niin luoksetuloon, ainakin vielä se on tosi hyvä. Saa nähdä alkaako se jossain vaiheessa testaamaan. Loki ja Miko tulivat yhä ihanan hienosti toimeen keskenään, Loki näki Mikon nyt ensimmäistä kertaa vapaana ja ensin säikähti hieman että apua se liikkuu noin lujaa :). Pian kuitenkin kaverukset lähtivät juoksemaan kilpaa - Loki äänekkäänä hännänhuippuna. Kivaa näytti olevan kummallakin. Mutalammikoissa tuli uitua ja niin korkealta hypittyä että omistaja sai jo pidellä henkeään. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Kotiin lähtikin tosi väsynyt koirapoika.

Tänään oli sitten vuorossa jälkien ajo. Suuresta metsästäjästä nappasin kännykällä pari todistusaineistokuvaa, taustalla Gessin valmistama jälkiliina ja päällä Rakkaiden Haukkujen valjaat. Välineurheilua parhaimmillaan.

Loki oli jotenkin ihan täpinöissään kun Suvi kävi viemässä sorkan kaadolle, en tiedä vinkuiko Loki Suvia, sorkkaa, jäljestämistä vai yleisesti mitä vaan. Alkumakaukselle Loki veti huimasti ja aika makausta haisteltua lähdettiin jäljestämään. Hukkasin itsekin jäljen ja sitten oltiinkin jo n. 5 metriä jäljeltä sivussa, mistä ohjasin Lokin takaisin jäljelle. Kovin malttamattomasti poika eteni ja vauhti oli vähän liian lujaa. Olisi pitänyt enemmän hidastaa poikaa ja ohjata haistelemaan. En ole varma menikö Loki mielestään jälkeä, tekikö jotain varmistuskeikkoja, oliko sade levittänyt hajua tosi laajalti vai seikkailiko Loki muuten vain välillä vähän muissa puuhissa, mutta pari kertaa se olisi lähtenyt jäljeltä sivuun. Lopussa Loki meni sorkan luo selvästi ilmavainulla. Kyllä jäljellä oli ihan hyvännäköistäkin jäljestystä, mutta lähinnä teema oli jälleen liika innokkuus ja malttamattomuus. Ensi kerralla pitää lähteä jäljelle itse tosi rauhallisena ja pyrkiä rauhoittamaan poikaa ennen jälkeä ja jäljen aikanakin hidastamalla matkan tekoa. Ja kehottaa nuuskimaan eikä niin että rynnitään vain eteenpäin asenteella "täältä se jostain tulee mennään äkkiä!!!11!!".

Maltti on valttia - eipä sitä voi liikoja vaatiakaan tuolta alle 10 kuiselta vaavilta :). Jos saisin euron joka kerta kun unohdan miten nuori tuo herra on niin olisin miljonääri.

Tokoa ja agilityä

Tylsä otsikko mutta todenmukainen. Ollaan pitkästä aikaa vähän tokoiltu. Nyt kun on pari päivää satanut lähes nonstoppina siitä asti kun pääsen töistä siihen asti kun mennään nukkumaan niin pitää taas alkaa kehittää jotain fiksua tekemistä Lokille sisätiloissa. Pari päivää se jaksaa olla tekemättä sen kummempia, mutta sitten siitä näkee että sillä on tylsää.

Olen alkanut opettaa Lokille tokoa lelupalkalla, ihan siitä syystä että se saa siinä leikkiä mutta joutuu kuitenkin tekemään jotain palkkansa eteen. Me ei siis leikitä siksi että opetellaan tokoa vaan opetellaan tokoa siksi että saadaan leikkiä :). Loki osaa jo sivulletulon aika hyvin, käsiapuja se kyllä tarvitsee ja asento pitää melkein poikkeuksetta kerran ainakin korjata, mutta tosi hyvin se hakee siihen nähden miten vähän ollaan harjoiteltu. Seuraamista Loki on treenaillut lenkillä melkein pennusta asti, mutta se on ollut semmoista yleistä vierellä kulkua. Nyt olen alkanut opettaa sille seuraa-käskyä ja yhdistää sitä oikeassa paikassa seuraamiseen. Seuraamisesta sivulle pysähtyminen tuli siltä luonnostaan ja tänään aloin opettaa maahan menoa sivulta ja siitä istumaan nousemista. Löytyyhän tuo Tie Tottelevaisuuvalioksi kirjakin hyllystä (tai no itse asiassa muuttolaatikoista Riihimäeltä..), mutta taidetaan vielä ainakin mennä ihan mututuntumalla.

Minun mielikuvitukseni temppujen suhteen on vähän huono ja tykkään ajatuksesta, että jos joku ihme tulisi ja me kaikki liikkeet osattaisiin niin voisi jopa kokeissa käydä. Olen jotenkin ajatellut, että toko on kovin tylsää sekä ihmiselle että koiralle, mutta tämä tokon opettaminen siksi että päästään leikkimään on kivaa kummastakin, ei mitään turhaa hinkkaamista (ainakaan vielä). Oi näitä valaistumisia!

Viime perjantaina Tampereen Pikkukoirat järjesti viimeisen agilityn teemakerran minkä aiheena oli lähdöt. Kouluttajana oli Tiina Tamskilta. Me tungettiin Lokin kanssa tietysti mukaan niinkuin kaikkiin spesiaaliagilitykoulutuksiin kun ei omaa treenipaikkaa ole.

Teemaan sopiva kuva - Loki odottamassa lähtölupaa.  (c) Tytti Käyhkö

Radat olivat tosi lyhyitä hyppy-hyppy-putki yhdistelmiä, kun lähtöjä kerran treenattiin. Lopussa pääsin jopa parin esteen päähän heiluttelemaan käsiäni eikä Loki lähtenyt mihinkään. Tuo oli tosi kiva treeni, kun normaalisti yrittää päästä aina mahdollisimman nopeasti vain radalle eikä malta keskittyä lähdössä paikalla pysymiseen. Nyt vaan vielä enemmän häiriötä ja pitemmälle esteille niin että Loki malttaa odottaa paikoillaan. Treeniaika oli 2h ja oli mielenkiintoista huomata, miten tuo valppaana lähtölupaa odottaminen oli raskasta koiralle, ennen viimeistä Lokin vuoroa huomasin sen nukkuvan häkissään, mitä se ei koskaan agilitykentällä vuoroa odotellessa ole tehnyt (pikkupentuajan jälkeen). Ei sitten enää treenattu. Taas tuli kouluttajalta kommenttia, että Loki on lupaava ja ihanan innokas koira, kunhan ohjaaja vaan kehittäisi taitojaan yhtä nopeaan tahtiin.. Seuraavaan agilitytreeniin on harmiksi ärsyttävän pitkä aika, ei ole edes tiedossa milloin ensi kerran päästään :(

Suunnittelin että voisi viikonloppuna näyttelyn jälkeen iltasella käydä tekemässä Lokille jäljen ja sunnuntaina ajaa sen. Se olisi ensimmäinen omatekoinen jälki ilman opastuksia. Tarttis vaan se sorkka jostain hommata, tietäiskö joku mistä pk-seudulla voi ostaa sorkan? Voisinkin huomenna soitella barffikauppoja läpi jos jostain sattuisi löytymään. Sattuukohan kukaan blogin lukijoista metsästämään peuroja? :)

Syntynyt jäljestämään

Niin kauan kuin mahdollista haluan hyödyntää Tampereen Pikkukoirien järjestämiä tapahtumia. Tänä viikonloppuna oli tutustuminen verijälkeen. Tavoitteiksi taisin pistää että Loki liikkuisi rohkeammin ja itsevarmemmin kuin edellisellä eli ensimmäisellä kerralla. Nyt oli vuorossa siis Lokin toinen jälki. Eilen mentiin Tappiporukalla tekemään jäljet ja siinä jo oli kunnon erämetsän tuntua. Meitä oli tutustumassa kuusi koirakkoa ja pariuduttiin ja pareina tehtiin siis kahdet jäljet. Kukin oli pikku-Pennyn jälkeä lukuunottamatta suurin piirtein 50m pitkä ja tietysti ensikertalaisille mahdollisimman helppo.

Tappimaiseen tyyliin missä tappi siellä kamera, eli Tytti napsi todistusaineistoa tytöistä metsässä.

Ensin luetaan ohjeet ja sitten aletaan tositoimiin.

Ai teekkarien vappu pulloineen ja serpenttiineineen? No ei kun tappimejää!

Muutamaan jälkeen tuli hieman haasteellinen oja ja parissa poistuminen vaati akrobaattisia suorituksia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin verestys sujui tosi hienosti ja informaatiota tuli lajista Saaralta tosi paljon. Sitten ei muuta kun nukkumaan (tai minun tapauksessani pakkaamaan, pakkasin kokonaiset neljä laatikkoa, jee!) ja odottamaan jäljestystä!

Tänä aamuna kukonlaulun aikaan (no melkein, puoli 9) kello herätti ja ei muuta kun puuroa naamaan ja ajelemaan jälkipaikalle. Lokin jäljellä oli pieni oja ja poistumisreitillä sai hieman kuvitella olevansa tasohyppelypelissä, mutta muuten jälkimaasto oli tosi hyvää. Pituutta oli abouttiarallaa 50m eli samanmittainen kuin viimeksi. Kun Saara ja jäljen merkinnyt Tytti kävivät viemässä kaadolle sorkan ja palkkioboksin, Loki haukkui tosi paljon heistä lähteneille äänille ja mietin jo että onkohan se jäljelläkin niin epäluuloinen.

Pois kuitenkin kaikki epäilykset ja luulot, Loki oli ihan mahtava! Kauheasti en jäljestä muista mutta yritän jotain muistella, voi olla että iloiset jälkifiilikset hieman värittivät varsinaisesta jäljestä jäänyttä muistikuvaa :) Alkumakausta Loki haisteli ja siitä lähti varmasti etenemään. Kehuin sitä paljon rauhallisesti ja mielestäni kehut saivat siihen enemmän vauhtia ja se meni reippaammin. Jouduinkohan kerran palauttamaan Lokin jäljelle (en ole ihan varma), ennen kuin tuli oja, hyvin pieni tosin, olisiko joku 30cm ollut märempää välissä. Siinä tuli tenkkapoo, Loki haisteli ojan viertä ja palasi hieman takaisinpäin jälkeä ja sitten tuli eteeni istumaan että mitäs nyt. Kehotin sitä menemään ojan yli ja Loki pomppasikin heti pienen ojan yli ja sieltä löysi heti jäljen ja lähti sitä seuraamaan. Sitten mentiin taas suhteellisen vauhdilla ja ennen kaatoa Loki taisi jotenkin haistella vähän ilmaa, kun muistan osoittaneeni sille että tuossa on kaato. Loki kiinnostui sorkasta huomattavasti enemmän kuin viimeksi (kun istui sen päälle eikä huomannut mitään :) ja pian namiboksin sisältö katosikin pojan suuhun. Jälki tuntui tosi lyhyeltä ja meni kovin nopeasti, joten ehkä se kertoo siitä, että Loki jäljesti melko nopeaa tahtia.

Makauksella Loki tiesi jo heti mistä on kyse.

"Tänne suuntaan se meni!"

Ojan kohdalla poitsu ei tiennyt mitä pitäisi 

tehdä, mutta nopsaan ylitti joen kehoituksesta.

Ja lopussa suuri metsästäjä saa ansaitsemansa palkkion!

Huomatkaa uudet valjaat ja lainassa oleva jälkinauha, oma on tilauksessa.

Minulla oli Lokille mukana purkissa nakkia, naudan mahaa ja sen omaa ruokaa. Täydensin pakettia tuolla ruoalla kun ajattelin että on kiva jos koiralle jää muisto että tuossa hommassa tulee vatsa täyteen kun aamupala jäi välistä, siitä en tiedä oliko se sitten turhaa vai ei :). Loki kyllä haisteli sorkkaa, mutta ei muuten ollut siitä kiinnostunut. Toisin kuin esimerkiksi villakoira Rusina joka onnessaan kantoi sorkkaa ja meinasi haudata sen puun alle :D. Ilkeä ohjaaja otti vain sorkan pois tässä vaiheessa.

Ihan kuin oikeassa mejäkokeessa, jokainen koirakko sai kouluttajalta kirjallisen palautteen siitä miten jäljestys meni. Lokin palaute sanoi näin:

"Lokille jälki oli jo toinen ja meininki sen mukainen, Loki selvästi tiesi mitä tehdään. Vähän tartti apuja ojan kanssa, tuommoisia pähkinöitä voi jäljille alkaa lisätä vähän kerrallaan niin ei mene tylsäksi. Pituutta vähitellen ja kehumista kannattaa alkaa häivyttää myös, luottoa Lokille, kyllä se osaa."

Oli tosi kiva saada kirjallista palautetta! Nyt tietää miten lähteä Lokin kanssa tästä eteenpäin mejän suhteen harrastamaan (pitäisi varmaan hommata treenipäiväkirja kohta kun ei aivoihin varmaan enää kauaa mahdu missä lajissa ollaan missäkin tilanteessa). Oli ihan huippujuttu että mahduttiin mukaan tähän touhuun. Saara oli tosi ammattimainen kouluttaja ja muutenkin meininki oli erittäin hyvin suunniteltua ja mietittyä. Iso kiitos Saaralle meidän ja viiden muun innokkaan pikkukoirakoirakon opettamisesta mejän saloihin!

Seuraava mejäkerta on sopivasti kahden viikon päästä kooikerhondje ry:n kesäpäivillä. Odotan jo innolla miten Loki siellä jäljestää. Tuon jälkeen ilmat ovat varmasti jo viilentyneet sen verran, että voisi itsekin käydä tekemässä jälkiä. Muut tarvikkeet löytyy helposti kaupasta, mutta siitä en tiedä mistä sorkka pitäisi löytää. Luulisi että pk-seudulta jostain sorkan löytää, pitää varmaan soitella barffikaupat läpi että olisiko jossain. Tai sitten huudella netissä josko jollain miljoonista metsästäjäystävistäni sattuisi olemaan ylimääräistä sorkkaa.. Mutta eiköhän tuon jostain löydä niin pääsee treenaamaan lisää. Kyllä Loki vaan oli tänään niin innostunut ja huimasti parempi kuin viime kerralla että toivottavasti tästä tuli yksi pysyvä laji lisää harrastusrepertuaariimme.

Vauhti&motivaatio agilityä ja hakuilua

Tämä viikonloppu vietetään Tampereella. Eilen oltiin illalla Tampereen Pikkukoirien järjestämällä agilityn teemakerralla, mikä kesti peräti kaksi tuntia. Paikalla oli Lokin lisäksi kooikerhondjet Huugo ja Ella, lagotto Sumi ja havannankoira Raisu. Tappien toiminta ei todellakaan ole kyllä hinnalla pilattu, kun 4e maksulla pääsi osallistumaan tähän kahden tunnin koulutukseen jonka veti Tamskin kouluttaja Maiju Ojamies.

Loki oli ainoa pentu ja skippailikin muutamia esteitä, ainakin kepit ja renkaan. Ensimmäistä kertaa Loki näki muurin ja pituuden ja kumpikin meni radan osana käytännössä ilman mitään ongelmaa. Muuri oli vähän vaikeampi, varmaan paksujen reunatornien (minkä lie) takia. Puomia koitettiin ilman hihnaa, Loki yhdellä toistolla pysähtyi, toisella melkein pysähtyi ja kolmannella veti pitkäksi. Saatiinkin ohjeeksi mennä puomia vielä hihnassa.

Loki meni rataa varmaan noin 5 esteen pätkissä. Radalla mentiin vauhdilla ja ai että kun se oli haastavaa! Olisi ehkä pitänyt harjoitella ensin ohjaamista jonkun hitaamman koiran kanssa, Lokin kanssa nimittäin olen suurimman osan ajasta ihan pihalla. Edelleen suurin ongelmani lienee se, että heilun kuin heinämies enkä ajattele mitään. Ei siinä vaan ehdi ajatella :). Irtoamisen merkitystä korostettiin ja se tuleekin jatkossa treenilistalle. Loki on niin nopea, että ehtii paljon minun edelleni ja kun ei irtoa tarpeeksi hyvin niin eihän siitä mitään tule. Maijun sanoin: "Loki juoksee yhdessä minun kanssa" :). Maiju oli tosi miellyttävä kouluttaja ja jäi erittäin hyvä mieli treeneistä. Loki pääsi menemään vauhdilla, meni kaksi uutta estettä ja hieman puomia ja minä sain hyviä neuvoja jatkon varalle.

On kyllä tosi hyödyllistä käydä usealla eri kouluttajalla, jokaiselta meitä tähän mennessä opastaneelta olen saanut kullanarvoisia vinkkejä. Odotan innolla kooikerien kesäpäiviä, kun pääsee taas kuulemaan mielipiteitä ja opasteita uusilta kouluttajilta.

Tytti oli mukana ja napsi kuvia, kiitos kuvista siis Tytti Käyhkö!

Listaanpa tähän muistiin asioita, mihin olen ajatellut että voisi keskittyä tässä vapaatreenaamisemme aikoina ilman kouluttajaa:

• Pussi
• Puomi (kotiharjoittelu: kontaktien palauttaminen mieleen yleensäkin)
• Rengas (kotiharjoittelu: mopon renkaan ostaminen treenivälineeksi)
• Irtoaminen
• Paikallaolo (kotiharjoittelu: yleistä paikallaolotreeniä)
  

Maiju sanoi Lokista, että se on tosi kivan oloinen nuori pentu. Lisäksi hän sanoi että pitäisi ottaa vaan rauhallisesti, ettei meidän tarvitse vielä mennäkään mitään kolmosten ratoja :). Mutta minkäs teet kun omistajalla riittäisi innostusta lajia kohtaan reippaasti enemmän mitä taidot antaisi myötä! Yksi ryhmäläinen sanoi lopuksi Lokia siliteltäessä jotain, että muuten hän ei niin kooikereista innostu mutta Loki on siinä täysi poikkeus. Tulipa hyvä mieli Loksukkaisesta :)

Tänään sitten päästiin pitkästä aikaa hakuilemaan myös Tappiporukalla. Mukana oli juuri juoksujaan lopetteleva Jana, pienenpieni sekarotuinen kaikkia rakastava pusukone Veeti sekä kaksi haussa kokeneempaa borderterrieriä. Lokille piiloon meni kolme ihmistä, yksi helppoon paikkaan (Tytti), toinen polusta vähän sivummas ja kolmas toiselle puolelle, mikä oli selvästi kaikille koirille haastavampi puoli tuulen suunnan takia.

Tytillä oli kamera mukana ja tällä kertaa pääsette eläytymään Lokin hakutunnelmiin videon muodossa, kiitos Tytille! Videolla erityisen kiinnostavia kohtia on muutama:

• 1:28: Hieno kintunnosto ;)
• 1:47: Loki katsoo täsmälleen sinne missä kolmas ukko on. Näytti ihan kuin olisi huomannut ukon, mutta ei reagoinut mitenkään joten ehkä ei sittenkään sitä vielä huomannut. Näillä main Loki vähän vaikuttaa hukanneen mitä oltiin tekemässä ja pyörii vähän sekalaisesti ympäriinsä.
• 2:23: Loki löytää kolmannen ukon, mutta toisin kuin kaksi ensimmäistä, tätä pitää vähän jäädä tuijottamaan kauempaa ja lähestyä vasta toisella yrittämällä.

Hankintalistalla on Lokille työliivi (joku hieno missä lukee Pelastuskoira nro 1 :D) sekä jäljestysvaljaat. Pk-puolen liivit ovat luultavasti Lokille liian isoja, että varmaan jossain vaiheessa väsään jonkun epämääräisen viritelmän itse.

Haun jälkeen vietiin Tytin kanssa hetkeksi Loki ja Jana juoksentelemaan metsään. Kaveruksethan eivät ole nähneet toisiaan moneen viikkoon ja mietinkin miten Loki suhtautuu ehkä juoksuiselta haisevaan Janaan. Ihan alussa Loki haisteli Janaa mielenkiinnolla, mutta sitten into lopahti eikä Lokia sen jälkeen enää kiinnostanut. Kotiintultua parkkipaikalla Jana yritti kovasti saada Lokia leikkiin möyrimällä sen edessä mikä oli Lokista ensin tosi outoa, yleensä Loki on se joka möyrii :). Kyllä siitä olisi kunnon leikki lähtenyt käyntiin, mutta valitettavasti oli vähän myöhäistä kun koirat olivat hihnoissa ja kotiin menossa. Tytin ja Janan käännyttyä eri suuntaan piti Loksukkaisen vielä sydäntäraapaisevasti itkeä parivaljakon perään ja talon toisella puolella se hienosti jäljesti kohti toisen puolen ulko-ovea.

Kiitos Tapeille sekä hausta että agilitystä! Kyllä Tampereella vaan tällä hetkellä on parhaat harrastusporukat. Jos joku tietää pk-seudulta hakua harrastavaa porukkaa niin meille saa vinkata, mentäisiin mielellämme mukaan. Itse asiassa tokoporukkakin olisi kiva, sitä on jostain syystä hankala treenata itse kun ei koskaan saa aikaiseksi mutta ryhmässä tokoiluun olisi enemmän motivaatiota.

Mistä pk-seudun harrastusryhmistä saa tietoa? Onko pk-seutulaisille jotain yleistä koirafoorumia olemassa? Anyone?

Hirviöitä ja Tappi-agilityä

Varoitus kaikille Tampereen suunnalla asuville! Pitäkää kiväärit tanassa, sillä tällaisen Loch Nessin hirviön on havaittu metsästävän viattomia ohikulkijoita järven rannassa. Kuuluisa extremekuvaaja Tytti Käyhkö ikuisti tämän ennalta tuntemattoman luontokappaleen oman henkensä menettämisen uhalla, pikaisesti ennen kuin pakeni pedon tieltä.

Me ei onneksi tuohon otukseen törmätty, vaikka Loki pääsikin tänään peräti kahdesti veden äärelle. Ensin heti aamusta mentiin Tytin konkkaronkan kanssa uittamaan koiria. Tällä helteellä se on kyllä ihan ehdoton viilennyskeino Lokille. Tack for Tytti för kuvista.

Ensin hyppy veteen..

Ja sitten uidaan nätisti niinkun hyvin koulutetun koiran kuuluu. Ei yhtään metsästetä kuplia.

Uinnin jälkeen hain Lokille ruokaa eläinlääkäristä, sillä yhdessäkään pk-seudun eläinlääkärissä mihin soitin (varmaan 7 asemalle) ei myydä Virbacin Dermatology Junior nappulaa.. Tästä syystä Loki on pari viime päivää ollut pienemmällä annoksella, että sain ruoan riittämään edes jotenkuten. Nyt pari päivää se saakin ottaa vähän kiinni isommilla annoksilla. Onneksi kohta saan vaihtaa aikuisnappulaan ja samalla normaalimpaan merkkiin mitä ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa.

Loksutin painoi eläinlääkärin vaa'alla tasan 10,0 kg ja korkeus näytti Tappien säkämitalla 38-39cm.

Uinnin jälkeen Loki sisään, Fiona ulos, Fiona sisään ja minä Ikeaan ja Ideaparkiin. Viideltä takaisin, koirat ulos, Fiona sisään ja Lokin kanssa suunnattiin Tampereen Pikkukoirien agilityn teematunnille. Vetäjänä oli Outi Harju (tuleva agilityn mm-mestari ;) ja teema oli oikea-aikainen ohjaaminen. Pakko sanoa, että Loki oli ihan liekeissä! Radalla oli puomi, putki ja miljoona ja yksi hyppyä, joten vauhti oli taattu. Loki pääsi menemään ensimmäistä kertaa puomia ja vauhtia olisi ollut kuin muille jakaa. Nyt lisää treeniä puomilla hihnassa, ettei Loki ala hyppimään puomille ja sieltä alas ylös- ja alasmenoissa, mitä tänään oli hieman ilmassa. Ota-käsky on hyvin hallussa ja poika pysähtyikin joka kerta hienosti alastulolle. Esteitä taisi radalla olla peräti jotain 8-9, mikä on eniten mitä ollaan koskaan treenattu. Ja näköjään Lokilla voi alkaa tekemään näinkin pitkiä ratoja sillointällöin, kun ohjaaminen vaan on kunnossa tietysti.

Kiitos Tytille tästä pätkästä!

Kun vaan itse oppisi olemaan heilumatta noin päättömästi ja ohjaamaan selkeästi. Ei ole vaikea päätellä kumpi on heikompi lenkki tässä yhtälössä. Ja vielä hieman Tytin ottamia kuvia:

Omaa vuoroa (äänekkäästi) odotellessa.

Töpöhäntäinen kooiker :)

Taas tuli paljon uusia ideoita ja neuvoja mitä pitäisi harjoitella seuraavaksi. Seuraavia aksatreenejä ei harmiksi ole vielä tiedossa, mutta eiköhän hätä keinot keksi :)

Loki fanitti vielä Ollia hurjasti, mutta Olli alkaa myös olla jo sitä mieltä, että voisi poika pikkuhiljaa kasvattaa aivot palliensa kavereiksi. Pitäisi varmaan alkaa enemmän hillitsemään tuota Lokin hyrräilyä, ettei vaan saa köniinsä kun näköjään haiskahtaa muiden nenään jo niin aikuiselta, vaikka miten maassa köllisikin ja muita mielistelisi. Semmoinen muut ignooraava koira olisi bueno.

Treenien jälkeen käytiin uittamassa koiria ja Loki jälleen polski sydämensä kyllyydestä. Voisin kuvitella, että huomenna on uimislihakset pojalla hellänä, niin paljon se tänään ui. Hihnassa tietysti.

Huomenna aamulla vielä hakua ja sitte on pojan aktiiviviikonloppu plakkarissa. Sen jälkeen voin itse suunnata rauhassa terassille ja jättää väsyneen pojan nukkumaan univelkojaan B)

Aksa Finale

Nyyhkis plyyhkis, tänään oli Lokin mahdollisesti viimeinen agiliitokerta pitkiin aikoihin. Tai ainakaan seuraavat kerrat eivät ole tiedossa. Ensi viikolla on vielä pieni mahdollisuus että päästäisiin kun torstai on vapaa eli voisin tänne ajella, eri asia sitten miten hyvin jaksan ensimmäisen työpäivän jälkeen lähteä ajelemaan.

Onneksi treenit menivät loistavasti! Tai onneksi ja onneksi, nyt on vielä ärsyttävämpää jäädä pakotetulle tauolle.. Kaikki ei mennyt niinkuin strömssössä, mutta Loksutin oli liekeissä ja vauhtia riitti ja vaarallisia tilanteita :). Tällä kertaa ei myöskään kakattu keskelle rataa niinkuin viime viikolla :D

Kiitos Iinalle kuvaamisesta!

Vielä kun ohjaaja lakkaisi heilumasta kuin heinämies niin meno olisi tuplasti parempaa. Ei ole nuo tanssiaskeleet ihan hallussa vielä tällä tasapainonhallinnalla.

Seuraavat agilityt ovat huonolla tuurilla vasta kun Loki täyttää vuoden ja päästään hakemaan johonkin pk-seudun kurssille minkä jälkeen voisi sitten aueta vihdoin treenipaikka. Harmi ettei tällaista pentuagilitymahdollisuutta ole käytännössä kuin vain täällä. Se on sääli, kun pojalla on niin paljon potentiaalia kun vain ohjaaja saisi tarvittavat tiedot ja taidot. Tavoitteena on kuitenkin tulevaisuudessa kisaaminen, joten nyt näyttää tosi lupaavalta kun Loki on syttynyt agilitystä. En kovin pitkää taukoa siksi haluaisi pitää, mielellään edes silloin tällöin kävisin muistuttamassa tuolle mieleen mistä on kyse, ennen kuin sitten joskus jos päästään vakituisesti treenaamaan.

Jospa sitä jotain itsenäisiä treenejä pääsisi harrastamaan muiden siivellä vielä tässä välissä o:)

Agsaa, tokoa ja vihreitä miehiä

Torstain pentuagissa harjoiteltiin itsenäisesti kontakteja ja sitten hieman ohjauskuvioita hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy meiningillä. Loki oli aiemmin päivällä ihmetellyt ruohonleikkaajamiestä, joten joku haukkuhepuli oli jäänyt treeneihinkin. Alkulämmittelystäkin vähän myöhästyttiin joten tehtiin se poikkeuksellisesti itseksemme mikä oli Lokista epänormaalia ja hieman epäilyttävää.

Ekalla omalla vuorolla se haukkui takana olevat koirat ja ihmiset ja sillä oli muutenkin vähän keskittymisvaikeuksia, mutta innostui radasta kun vähän muistuteltiin mistä oli kyse. Ei kuitenkaan osannut noin montaa estettä vielä, varmaan kun meininki oli muutenkin vähän hakevaa. Loki meni hienosti kun vain ohjaaja hallitsisi raajansa ja ohjaamisen.. Lopputreenit Loki oli oikein kiva (muistaakseni) vaikka toistoja tuli parilla kerralla aika paljon kun ohjaaja ei ihan käsittänyt mitä haettiin. Loppuun saatiin kuitenkin onnistunut suoritus ja kaikki olivat tyytyväisiä :). Vähän vaikea selittää näköjään nyt jo näitä treenejä, kun ei ole kuvaa radasta. Tämän treenikerran opetus oli "älä hukkaa koiraa" :). Sain myös oman hiekkaan piirretyn apuviivan, mitä pitkin piti juosta hyppy-hyppy välillä etten hyppyjen välissä mennyt liian lähelle koiraa.

Loki ei tuntunut olevan ihan niin kiinnostunut nameista kuin yleensä, ehkä se kertoo jotain siitä että ruoan määrää voisi himppasen pienentää ainakin niinä päivinä kun nameja sataa enemmän.

Treenien jälkeen Loki pääsikin pariksi tunniksi häkkiin, kun jäin katselemaan kooikeragin edistyneempien treenejä. Parit kuvat napsaisin odotellessani, täällä loput, muutama meidän penturyhmästä, seuraavan ryhmän koirista ja myös kooikereista. Kooikereita oli paikalla Jana, Indy, Dina, Eemeli ja Olli. Loki pääsi loppulenkille mukaan ja oli jälleen aivan innoissaan rotutovereistaan, riemusta kiemurrellen tervehdittiin Olli ja Jana ja Indylle piti ihan maassa kieriä että viesti iloisesta pienestä kooikerista menisi varmasti perille. Aivan pieni pentunen se on henkisesti näiden isompien edessä, vaikka korkeudessa alkaakin ottaa isoja poikia kiinni.

Eilen Tampereen pikkukoirat järjesti epäviralliset tokokisat, jotka menivät tosi hienosti ja menestyksekkäästi. Itse olin buffetissa myymässä sapuskaa. Kuvia kannattaa bongailla Tytin galleriasta.

Fiona oli minulla mukana, koska en uskaltanut jättää sitä noin moneksi tunniksi kotiin. Huomaa, ettei sitä ole pentuna totutettu olemaan häkissä muualla kuin omassa autossa, se nimittäin huusi kuin syötävä aina kun joutui häkkiin odottamaan. Kun pääsi häkistä pois niin oli kyllä ihan nätisti vieressäni makoilemassa. Tytti kuvasi kaikki suoritukset ja Fionakin pääsi muutamaan kuvaan.

Välillä kuikuiltiin kentälle että mitä siellä oikein tapahtui.

Siinä kisoja katsellessani en voinut muuta ajatella kuin että nuohan on ihan helppoja asioita opettaa koiralle :P. Kotiin päästyä 6h kisarupeaman jälkeen olikin pakko tokohöyryissä viedä energinen Loki lähikentälle ja harjoitella tokojuttuja. Mentiin ihan perusjuttuja, perusasentoa, seuraamisen alkeita, maahanmenoa ja paikalla pysymistä. Kiva olisi joskus tokossakin kisata, ja kun kerran liikkeet on niin helppoja niin pianhan meitä jo kisakentillä sitten näkee ;). Opeteltiin lelulla palkkaamista ja palkkautumista, niin repimislelulla kuin munalelullakin. Kyllä tuo vaan lelustakin syttyy kun sitä oikein osaa käyttää.

Tokon jälkeen oli vielä energiaa (mitä ihmettä) joten päätin ajella nurmikon. Sen jälkeen koirat pääsivät hepuloimaan juuri ajellulle nurmikolle ja tietäähän sen mitä siitä seuraa:

Toivottavasti nuo nurmikon värjäymät ei turkissa kestä yhtä kauaa kuin vaatteissa.

Tänään oli Lokin touhupäivä, aamusta mentiin Nokialle mätsäriin ja sen jälkeen Tytin kanssa vietiin koirat uimaan. Näistä myöhemmin kun saan kuvia uimareissulta.

Tokoepikset ja Tommy Wirénin luento

Tampereen Pikkukoirat ry järjestää

EPÄVIRALLINEN TOTTELEVAISUUSKOE

Aika: Lauantai 21.5.2011 klo 10.00 alkaen
Paikka: Hervannan ammattiopisto (Hepolamminkatu 10), E- ja F-rakennusten välinen aidattu kenttä
Luokat: Mölli, ALO, AVO
Rajoitettu osallistujamäärä: 25 koirakkoa
Tuomarina Mimoza Vierikko

Sitovat ilmoittautumiset 7.5.2011 mennessä osoitteeseen tapit@tapit.fi
Ilmoita viestissä oma nimesi, koiran nimi, rotu ja mihin luokkaan koira osallistuu.
Saat paluuviestissä vahvistuksen ja maksutiedot.
Koirien rokotukset tarkastetaan koepaikalla, muista rokotustodistus!
Maksut: Jäsenet 5 €, muut 8 €
Paikalla buffet ja palkintoja sponsoroimassa Musti ja Mirri sekä Gessi.

Tervetuloa!
Tiedustelut: tapit@tapit.fi

****

NAKSUTINKOULUTUKSEN PERUSTEET

Naksutinkoulutuksen perusteet-luennolla tutustutaan ideologiaan naksutinkoulutuksen taustalla. Naksutinkoulutuksesta tulee luennoimaan kaikille tuttu Tommy Wirén. Hintaan sisältyy kahvitus.

• Aika: 10.5.2011 alkaen klo 18.00 (kesto 2-3h)
• Paikka: Pohjois-Hämeen kennelpiiri, Tampereentie 484, 33880 LEMPÄÄLÄ
• Hinta: 10 € jäsenet, 15 € ei-jäsenet
• Mukaan mahtuu 30 kuuntelijaa
• Sitovia ilmoittautumisia otetaan vastaan 11.4.2011-9.5.2011 osoitteessa kurssit@tapit.fi

Viikon toiset agsat

Innokas kurssilainen odottaa nätisti omaa vuoroa.

Oli ihan huiput treenit tänään Tappien pentuagilityssä! Opeteltiin valssausta, takaakiertoa ja uutena esteenä pussia. Mentiin hyppy-putki-hyppy-sama putki yhdistelmää ja kiertämisessä yhtä hyppyä. Oli jotenkin tosi mahtavaa mennä tuota pitempää pätkää, valssaaminen sujui tältä parivaljakolta kuin unissaan ;). Loki tiesi (melkein) heti mitä siltä pyysin ja itsekin sain jalat tottelemaan ilman kummempia kompasteluja. Ykskakskol vaan. Alkoi olla jo ihan agilityn tuntua, kun mentiin vauhdilla ja vähän pitempää matkaa. Tätä lisää!

Kiitos Iinalle Lokin kuvista!

Taktiikkapalaveri ennen putkea.

Kiertämistä ollaan harjoiteltu Loksuttimen kanssa lähikentällä hieman, joten se sujui pojalta myös tosi hienosti! Olin aivan ihmeissäni, kun Loki jopa vinkui innostuksesta kiertäessään estettä, selvästi sitä ahdisti ettei päässyt pikkujaloillaan lujempaa :)

Kiertämistä

Pussi uutena esteenä oli Lokille tunnin jännittävin juttu. Ensin se ei meinannut millään mennä vaan sitä ahdisti ja pelotti pussin alkuosa, mikä ropisi ja kaikui kivistä kun Loksutin astui sisemmäs. Lyhennettiin pussin loppuosaa reippaasti, mutta silti alusta oli niin jännittävä ettei vaavi meinannut tulla läpi. Koira häkkiin ja seuraavalla vuorolla uudestaan, tällä kertaa niin että pussin koko kangas osa oli kasattu alkuosan päälle ihan lyhyeksi. Näin houkuttelemalla suostui Loki nakin perässä tulemaan esteen läpi jonkun neljä kertaa joka kerralla reippaammin. Tästä se lähtee, sitten vaan pussia laskemaan alemmas tosi varovaisesti. Kyllä katselin kateellisena kun kaksi portugalinpodengoa meni pussin kuin vettä vaan ilman minkäänlaista epäilyksen häivää :). Ei vaan, kyllä Lokikin tuota varmasti menee kun vain toteaa ensin vaarattomaksi.

Tytti: "Tuletuletule!"
Minä: "Menemene!"

Jaaaaa vihdoin läpi!

Ainakin melkein :D

Kotiin tultua odotti postilaatikossa Pirkkalan Piskien jäsenlehti ja suureksi ilokseni sain huomata, että Lokista oli peräti KOLME Tytin ottamaa kuvaa päässyt lehteen! Yksi missä loki on Janan kanssa tottelevaisuuskoulutuksista kertovassa jutussa (hehehee) ja kaksi agilitykuvaa agilityjutussa.

Mamman pieni lehtijulkkis sen kun kasvattaa suosiotaan!

Hakua ja ortopedisia palloleikkejä

Koirien vappu sujui rauhallisesti. Mielessä käväisi viedä Loki vappupäivänä koskenrantaan "sosialistumaan", mutta se olisi varmaan mennyt enemmänkin kategoriaan traumatisoituminen, joten jätin välistä.

Lauantaina alkoi Lokilla hakutreenit. Kurssilla on 5 kertaa ja järjestäjänä on Tapit. Loki teki ensimmäisellä ja varmaan seuraavallakin kerralla tekee pelkästään makkararinkiä, tarkoituksena opettaa koiralle että metsässä olevat ihmiset on nakkikoneita. Lokilla on nyt meneillään pahemman laatuinen mörköikä, joten heti kun se näki että ihmisiä oli kyykyssä kauempana paikoillaan tuli se hyvin epäluuloiseksi. Hetken kesti, että ehti yhtään lähestyä aluetta. Kun itse menin eteenpäin niin Loki seurasi ja uskalsi mennä hakemaan parilta ihmiseltä nameja. Ihmisiä oli joku kuusi ja parin luo mentiin epäillen, parin luo hieman varmemmin ja toiseksi viimeisen kohdalla Lokin päässä pienet aivosolut yhdistyivät ja se hoksasi hieman mistä on kyse. Nimittäin kun Loki bongasi viimeisen ihmisen maassa niin se syöksyi sen luo häntä vispaten mitään pohtimatta. Siihen oli hyvä lopettaa, jospa seuraavalla kerralla menisi alusta asti innolla ihmisten luo.

Treenien jälkeen mentiin metsään Nipsun, Wilmerin ja villakoira Rusinan kanssa. Kaikki tulivat tosi hienosti toimeen ja juoksuleikkejäkin nähtiin. Loki kävi parit mutakylvyt ottamassa lammikoissa ja oli sen näköinenkin. Kotona pääsikin sitten pesulle.

Kulmahampaiden lähdön jälkeen olen yrittänyt tehdä Lokista pallohullua, pallon suussa pitäminen kun auttaisi kulmahampaita menemään oikeille paikoilleen. Loki ei vain jostain syystä yhtään osaa leikkiä pallolla. Ehkä pitäisi mennä lähikentälle heittelemään sille palloa, jos tajuaisi vähän mistä on kyse. Askartelin hienon ortopedisen pallolelun sukkahousuista ja pallosta. Idea on, että Loki ottaa pallon suuhun ja minä vetelen sukkahousuista kiva vetoleikin aikaansaamiseksi. Tästä Loki jonkun verran innostui. Näin pienellä palloleikillä tuskin kuitenkaan on mitään oikeaa hyötyä hampaiden suhteen, joten kiva olisi että se innostuisi pelkästä pallostakin.

Kiva lelu tuo silti oli, tässä Fiona, Loki ja sukkahousut.

Voisihan niitä hampaita sormillakin väännellä, mutta se on saanut aikaan semmoiset rimpuilut että en millään haluaisi sillä tuota kiduttaa. Varmasti tekisi hallaa koiran ja omistajan suhteelle.. Toinen kulmuri on parempi, mutta toinen puoli huolestuttaa enemmän. En uskalla ilmoittaa Lokia mihinkään näyttelyyn ennen kuin näen mihin hampaat asettuvat. Pitäisi ehkä omaa pettymystä lieventääkseen alkaa suhtautua niin ettei ne näyttelyt niin tärkeitä ole, mutta kyllä se vaan on suuri pettymys jos joutuisi alkamaan kulmuria katkaisemaan. Vaikka koiran terveys tietysti on ykkössijalla, mutta olisi maailman surkein tuuri että rotu missä purentaongelmia on niin vähän niin tietysti minun koiralleni sellainen tulisi.

Jos niin kuitenkin käy niin sitten vaan keskitytään entistä enemmän agilityyn ja muihin lajeihin. Tällä viikolla meillä onkin kiva tilanne, kun on peräti kahtena päivänä agilityä. Torstaina normaali pentuagi ja huomenna kooikereiden aloittelija-agi. Muuta ei tällä viikolla olekaan mikä on ihan hyvä niin saa Loksutin levätäkin.

Pienet pirulaiset ja Fiona updatea

Saanko esitellä, Lokin yläkulmahampaat ja joku välihammas:

Tadaa!

Näiden lisäksi lattialta löytyi heti kuvan ottamisen jälkeen tosi pieni välihammas. Lisäksi yksi välihammas löytyi pääsiäisenä kun Loki jäysti sitä. Hampaita tuntuu löytyvän sieltä täältä. Vetoleikeistä oli vihdoin tänään hyötyä kun viimeinenkin kulmuri lähti sen aikana. Loki ei edes ole viime päivinä paljon ottanut vetoleikissä lelusta kiinni, varmaan suu on ollut arka. Sen verran kuitenkin otti että hampaita lenteli tänään ja eilen. Nyt on vihdoin kaikki kulmurit irti, jeejee. Vetoleikit voidaankin sitten vaihtaa palloleikkeihin, jotta alakulmureita voitaisiin pallon avulla auttaa paikoilleen. Oikeat luut otan myös nyt enimmäkseen pois, kun ne tuntuvat sekoittavan Lokin vatsaa jos se niitä liikaa jäystää.

Hampaiden lisäksi pieniä pirulaisia oli tänään Tappien pentuagin ensimmäisellä kerralla. Nämä pirut kuitenkin toimivat tosi hienosti. Lokin lisäksi oli vain kaksi pentua paikalla. Kumpikin Lokin lempikoiria, pieniä portugalinpodengoja. Loki on alkanut olla hieman valikoiva leikkikaverien suhteen, mutta noista kumpikin saa pienen koirapojan pepun mutkalle. Loki pääsi myös pitkästä aikaa hetken tapaamaan Ollia, jota niinikään tervehdittiin häntä rullalla eikä olisi maltettu millään päästää pois.

Oltiin ulkokentällä ja Loki meni erittäin innokkaasti. Se alkaa ilmaista lieviä putkihulluuden piirteitä, hienoa. Osaisipa vaan itse ohjata sitä :). Vetäjä sanoikin jotain siihen suuntaan, että Loki menee upeasti silloin kun saa itse päättää miten menee. Opeteltiin uutena asiana takaaleikkauksia (kai?) ja ne toimivat hyvin Lokin kanssa, kun se ei vielä malta odottaa lähtöä vaan juoksee esteelle esteeltä päästyään.
 
Ryhmäläiset nappasi Lokista tämän kerran agilitytodistusaineiston. Mentiin ensimmäistä kertaa mutkaputkea ja ei puhettakaan että se olisi ollut jotenkin haasteellista tälle koiralle, putkeen meni niin että humahti. Liekö edes huomasi, että putki oli vinossa.

Kohta olen ajatellut tiputtaa Lokilta päiväruoan pois. Eli saisi vain kaksi kertaa. Yleensähän ruokakertoja tiputetaan silloin, kun koira ei enää syö niin usein, mutta tämän kooikerin kanssa sitä tilannetta tuskin koskaan tulisi. Kahdesta kerrasta en olekaan ajatellut enää tiputtaa eli Loki saa aikuisenakin ruoan todennäköisesti kaksi kertaa päivässä.

Sitten voisi kertoa jotain Fionasta. Se nimittäin "juoksee" taas. "Juoksee" lainausmerkeissä siksi, että sehän on leikattu. Kuitenkin sillä on selkeästi havaittavissa lievää merkkailua ja alapään putsailua ja töhnimistä ja Loki on kovin kiinnostunut isosiskostaan. Eihän Loki vielä mitään kukista ja mehiläisistä tajua, mutta selvästi on huomannut että siskossa on jotain kummallista. Joskus steriloinnissa käy niin, että osa hormoneita tuottavasta kudoksesta (mitä kudosta lie olikaan) jää poistamatta ja aiheuttaa juoksujen kaltaisia oireita. En keksi mitä muutakaan tämä olisi, kun loppukesästä viime vuonna oli jonkun aikaa ihan samanlaisia merkkejä. Toki jos pitkään jatkuu niin sitten mennään eläinlääkärille siltä varalta, että kyseessä on jonkin sortin tulehdus.

Minulta on jonkin verran kysytty miten Fiona voi, se kun on jäänyt vähän vähälle huomiolle blogissa viime aikoina. Fiona voi ihan hyvin. Kakka sillä vaihtelee silloin tällöin jopa lievästä ummetuksesta löysään läjään, mutta kun on hyväksynyt että semmoista se vaan on, elämä on ollut paljon helpompaa. Se myös yhä nuolee välillä tassujaan tai muuta, mutta lopettaa pyynnöstä. Läähätys mitä joskus pidin oireena jostain, on palannut ja johtuu uusien tulkintojen mukaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kuumuudesta. Katsokaas kun koirat joskus tuppaavat läähättämään. Usein kun Fiona alkaa läähättää se menee sen jälkeen juomaan. Fiona voi niin hyvin, että olen jopa harkinnut kokeilevani ruoan antamista sille vain kaksi kertaa päivässä. Pianhan siitä näkee jos se ei sovi.

Eipä muuta tällä kertaa. Onpa tässäkin kuussa tullut tosi paljon päivityksiä. Eiköhän se tahti siitä hidastu kun koira kasvaa eikä niin paljon tule kirjoitettavaa.

Huonoa esimerkkiä agilityradalla

Niinhän sitä sanotaan, if you can't be a good example, then you just have to be a horrible warning. Se oli aika sopiva motto omalle toiminnalleni maanantain agilitytreeneissä. Kylläpä taas huomasi miten itse olen ihan pihalla tästä touhusta. En yhtään muista miten hyvin meillä Fionan kanssa meni, osasinko sillonkaan sen paremmin. Onneksi on paljon aikaa oppia ja sehän se kaikista antoisinta harrastamista on :)

Mentiin taas hyppyä ja ensimmäistä kertaa mutkaputkea. Hypyt menivät hyvin, mutta putki oli selvästi uusi asia kun oli mutkalla. Tässä meidän onnistuneita harjoituksia. Loki lähes 4kk ja kolmas agilitykerta. Kiitos Johannalle videon ja kuvan ottamisista!

Meitä oli paikalla vain kaksi koiraa ohjaajan koiran lisäksi, joten ehdittiin tekemään aika paljon. Loki ei kyllä enempää olisi varmaan enää jaksanut, viimeisellä meidän vuorollamme se oli selvästi jo vähän väsy. Loki meni putkesta tosi mielellään ja ongelma olikin, ettei se ymmärtänyt yhtään mitä minä yritin sille kertoa. Nyt kun ei enää saanut namia jokaisesta putkesta sujahtamisesta vaan tarkoitus oli, että minä ohjaisin sen putkeen. Lisäksi kun ohjaaminen on sen näköistä kuin tuossa videolla (verratkaa vaikka loppuun kun Tytti ohjaa Lokin putkeen) niin en yhtään ihmettele jos yhteys ei oikein pelaa. Kerran taisin jopa työntää Lokin vahingossa putkeen :O

Mutta pääasia, että koira nautti ja oli selvästi innoissaan siitä mitä teki. Se jopa odotellessa häkissä piti mekkalaa, että pitäisi jo radalle päästä. Häiriönä meillä oli Tytin Hila, joka ei ollut häkissä. Lisähäiriötä toi treenikaverin vesikoira, joka osoitti houdinimaisia taitojaan ja luikahti useamman kerran häkistään yhden harjoituksen aikana :D. Loki ei kiinnittänyt mitään huomiota kumpaankaan koiraan, vaikka vesikoira juoksi Lokin ympärillä. Hyvää harjoitusta ja hieno oli poika!

Pakko kyllä sanoa, että on tosi hyvä, että ohjaaja on joku tutumpi kuin vain agilityssä tavattava ohjaaja. Tuttu ohjaaja sanoo suoraan mikä mättää vaikka sitä mättöä olisikin astetta enemmän :). Tuntemattomampi ohjaaja saattaisi ystävällisyyttään hienostella asioita. Haluan oppia huonoista tavoista mahdollisimman nopeasti pois, koska en halua pilata koiraa, jolla vaikuttaisi olevan kiinnostusta lajia kohtaan.

Agilitytunnin jälkeen on aina innostusta treenata kotonakin näitä asioita. Tein patjasta putken ja sen perään pistin namialustan. Loki sujahteli innoissaan putken korvikkeesta ja vähän harjoiteltiin paikallaoloakin. Lisäksi harjoiteltiin taas kontakteja, joista huomasin, että Loki on ottanut tavaksi peruuttaa kontaktille. Tämähän tietysti ei ole kovin hyvä agilityradalla, juosta kontaktin ohi ja peruuttaa sille takaisin. Nyt keskityttiin siis menemään kontaktille toiselta puolelta tai sivulta.

Ehkä minusta vielä joskus monien treenien jälkeen jonkun näköinen ohjaaja saadaan :)

Tänään lähdetään ensimmäistä kertaa Lokin kanssa (ja Fiona tietysti mukana) Espooseen porukoilleni. Takaisin tullaan varmaan lauantaina.

Tampereen Pikkukoirat ry

Toivottakaa tervetulleeksi Tampereen koirakulttuuriin uusi yhdistys, nimeltään Tampereen Pikkukoirat ry. Itse toimin yhdistyksen hallituksessa. TaPit järjestää paljon erilaista koiratoimintaa alle 43cm säkäisille koirille ja niiden omistajille, esimerkiksi agilityä, tokoa, mejää, hakua, arkitottelevaisuutta sekä tuntemattomampiin lajeihin tutustumisia ja kenties tulevaisuudessa pitempiä kursseja. Lisäksi yhdistyksen kautta voi osallistua yhteislenkeille ja retkille.

Tamperelaisten pikkukoirien omistajat tutustukaa :). Yhdistyksellä on lisäksi foorumi, joka on avoin kaikille. Foorumin kautta järjestetään toimintaa kaikille pikkukoirille, ei siis tarvitse olla yhdistyksen jäsen. Foorumilla on muutakin höpötystä ja pörinää, joten jos kaipaatte uusia koiratuttuja niin tervetuloa mukaan.

Viime sunnuntaina Tampereen Pikkukoirat järjesti laskiaisretken Kaarinanpolun laavulle. Mukana oli kahdeksan koiraa ja omistajaa. Itse olin Lokin kanssa mukana. Reissussa vierähti reilut 2 tuntia kävelyineen ja tietysti makkaranpaistoineen.

Tässä hieman siis esimakua tulevasta yhdistyksen toiminnasta retken kuvien muodossa.

Kuten kuvista näkyy, hauskaa oli sekä koirilla että omistajilla. Loki viihtyi erityisesti portugalinpodengojen Nalan ja Kelmin kanssa painisilla.

Itse olen tosi tyytyväinen, että olen ollut mukana Tampereen Pikkukoirien toiminnassa aiemmin (virallinen yhdistys siitä tuli vasta tänään), sillä sitä kautta olen saanut paljon uusia ihmis- ja koirakavereita. Koiratutut ovat moninkertaistuneet sitä kautta ja on ollut kiva päästä Tampereen koirapiireihin mukaan. Enpä koiraa ottaessani tiennytkään, minkälainen sosiaalinen muutos se tulisi olemaan. Toivottavasti yhdistyksen kautta pääsen tutustumaan vielä useampiin samanhenkisiin koiraihmisiin :)