Winner 2012 takes it all

 Kaikki neljä titteliä vei kooikerhondjeissa komea junnu Wisestone's Bluey

Sunnuntain ROP Frisian Gem Bastens Beatrix ryhmäkehässä pyörähtämässä :)

Toissaviikonloppu sujui hyvin koiramaisissa merkeissä, vaikka omia en juuri nähnytkään. Olin sekä lauantaina että sunnuntaina messukeskuksessa Helsingin Voittaja 2012 ja Voittaja 2012 näyttelyissä. Tarkoitus oli mennä lauantaina aikaisin kyttäämään parhaat alelaarit. Taskussa oli tietysti paperilla koirien mitat (selkä, rinnanympärys, kaulan ympärys) että olisi helppo ostaa sitten takit kummallekin.

Myyntitavaraa ja pieni lelukoirakilpailija

Sisko oli mukana kumpanakin päivänä ja tietty siellä oli koikkerituttuja monin verroin. Kumpanakin päivänä kierrettiin paljon kojuja ja osteltiin kaikennäköistä hyvin tarpeellista kun kerran halvalla sai. Koikkerikehät kierrettiin ja lisäksi pyörin shelttikehällä ja ajoittain parilla muullakin. Ostoksista lueteltakoon vaikka:

• Lokille sadepomppa 5e
• Lokille Back on Track takki 64e
• Fionalle peruspomppa 55e

Holskuttimet otti rennosti

Lisäksi ostin Fionalle toisen takin, mutta se oli auttamattomasti liian pieni. Itse asiassa ostin lauantaina sille toppapompan, mutta se oli pieni myös ja seuraavana päivänä vaihdoin sen kokoa isompaan peruspomppaan. Tuo on pituudesta aavistuksen pitkä, mutta kaulasta taas sen verran tiukka ettei yhtään isompi olisi voinut olla. Koska Fiona ei siedä yhtään pään yli pujottamista, ajattelin modata tuota takkia niin että revin sen kokonaan auki edestä ja pistän jonkun napin tai tarrakiinnityksen.

BoT olikin sitten vielä enemmän vääränkokoinen, nimittäin ostin koon 46 ja Loki meinasi hukkua siihen. Mittasin Lokin selän pituudeksi 45cm, mutta kyllä repeiltiin Anniinan kanssa sunnuntaina sitä Lokille sovitettaessa. Onneksi saan sen varmaankin myytyä samaan hintaan pois ja kävinkin jo sovittamassa ja ostamassa Lokille uuden BOT:in, sopivin koko oli peräti 3 numeroa tuota ostamaani pienempi eli koko 37. Ostin tuon uuden Kunnonkoira koirahierojalta Timo Rannikolta, joka siinä sovituksen lomassa sanoi että onpa muuten kovin pikkuinen koikkeri :). Koska takki oli viime vuonna tilattu, sain sen hintaan 65e eli vain euron kalliimmalla kuin tuo messarista ostettu mikä oli -10%. Loppu hyvin kaikki hyvin siis!

Takki on yhä myymättä, eli MYYDÄÄN Back on Track toppaloimi kokoa 46cm, saa tulla sovittamaan :P

Mutta mitä tästä opimme, älä KOSKAAN osta takkia koiralle sovittamatta! Mitat EI riitä. Vaatteiden lisäksi tarttui kassiin tietysti kaikkea muutakin hyödyllistä, kuten:

• Luita
• Säkämitta 25e
• Dentasticksejä 5e/loota
• Näyttelykansio ja numerolapun pidike
• Lokille luurankopanta

Lisäksi ostin sekalaisia nameja ja leluja, mutta niitä koirat saavat vasta 24.12. Taistelupatukan sen sijaan ostin ihan Lokin treenipalkaksi, kun olen ajatellut että pitäisi opettaa se taistelemaan kunnolla patukasta. Saa nähdä miten uusi patukka toimii.

Lauantaina kävimme koikkerikehän jälkeen kuuntelemassa Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luentoa, mistä kirjoitan oman merkintänsä. Tein muistiinpanoja pienelle vihkoselle joista toivottavasti muistan vielä jotain. Kotiin päästiin joskus kuuden ja seitsemän välissä.

Siskon kanssa kierrettiin monia koiralajiesityksiä ja kisoja katselemassa. Pari esitystä katsottiin koiratanssia, jossa pakko myöntää että lievä myötähäpeä pisti pintaan kun ei esitykset kaikilla ihan nappiin menneet. Sisko näytti siltä, että "voi elämä eikö noita hävetä", mutta itseä puri kieltämättä pieni koiratanssikärpänen :D. Tuollainen hassuttelu Lokin kanssa voisi olla ihan hauskaa, kun sen vaan ottaa huumorilla ja menee pitämään hauskaa eikä yritäkään olla vakavasti otettava kuten esimerkiksi upeat Sini ja Sonic.

Hetki ihasteltiin myös hienosti tottelevia koiria tokon pm-kisoissa. Tuli kyllä todettua että eeeei yhtään minun laji. Ehkä ne alkuluokkien liikkeet voisi vielä sujuakin, mutta tuo ylimmän tason toko on kyllä vaan tylsää! Onhan se vaikuttavan näköistä juu, mutta tuon treenaaminen, ei kiitos. Ei riitä kärsivällisyys ja mahtaa tuo olla puuduttavaa. Tuo laji vaatii varmaan ihan erityyppisen ihmisen kuin minä.

Cola

Lokin puoliveli Manusia's Ivo

Näääääin väsyttävää puuhaa

Käveltiin ohi kun menossa oli koirakeilausnäytös, ja se sen sijaan sai syttymään että vitsit kun olisi hauskaa! Yhdellä pienellä koiralla oli minikokoiset keilat ja tuli heti fiilis, että Fiona tykkäisi tuosta. Kirjoitin Fionan puolesta joulupukille lahjatoiveeksi pienet keilat, saa nähdä saako pukki postin perille. Lisäksi mietittiin parin ihmisen kanssa että voisi seuraavilla koikkerien kesäpäivillä järjestää koirakeilauskilpailun, joten eiköhän Lokikin pääse keilaamisen ihmeelliseen maailmaan tutustumaan :). On jo pää täynnä ideoita miten keilaaminen opetetaan, enkä usko että on kovin haastava tehtävä kummallekaan koiralle.

Sunnuntaina katsottiin jälleen koikkerikehät ja jäin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan isot kehät. Olihan se vaikuttava show, ihan olympiajuhlan tuntua.

Kelpais varmaan sullekin

 

Menomestat

Ryhmän parhaita

Paimenryhmän voitti sheltti!

Vuoden näyttelykoiran valintaa, ilmeisesti

Vuoden kasvattajat, keskellä keikistelee kukapa muu kuin Juha Kares

Best in Shown valintaa

Kotiin lähdettiin yhdeksän aikoihin, hain koirat ja mentiin meille. Anniina tuli meille yöksi ja Loki selvästi ajatteli, että koikkeri-ihmisille pitää antaa oikein kiva kuva itsestään. Ensin se yritti lähestyä Anniinaa hieman miehisin elkein, mutta huomattuaan että se lähestymistapa ei tällä kertaa toimi, siirtyi se vain seuraamaan Anniinaa, köllimään selällään ja nauttimaan rapsutuksista. Anniina testaili hieman Lokin leikkimistä ja taistelutahtoa ja oli kiva huomata, että kyllä se myös muiden kanssa leikkii, vaikka liekö koskaan ennen vieras yrittänyt sitä leikittää. Aamulla Loki pääsi astetta lähemmäs, peräti samaan sänkyyn nukkumaan ja siellä se sitten köllötteli koko aamun kun itse tein gradua koneella.

Hyvin koikkeripitoinen viikonloppu kaiken kaikkiaan ja taas tuli selvitettyä kaikennäköisiä asioita ja kuultua hyvinkin mielenkiintoisia näkemyksiä rodusta ja sen tilanteesta. Sunnuntain tuomarin mielipiteet kuulin puskaradion kautta ja kovin mielenkiintoista oli juttua. Tietysti myös parannettiin maailmaa, koiran kasvatusta ja maailman rauhaa. Lisäksi puri tosiaan koiratanssikärpänen, kuin myös näyttelykärpänen, ja mietin että ehkä se seuraava koira on kuitenkin rodultaan semmoinen, jonka kanssa voi pärjätä loistavasti sekä näyttelykehissä että agilityssa :P

Taisin tuoda messarista tuliaiseksi Lokille kennelyskän, sillä poika on tänään yskinyt :(. Voihan tuo vielä olla jotain nopeampaakin, aika näyttää kestääkö yskiminen kauan.

Koikkerierkkari 2012

Gradupäivän alkajaisiksi voisi raapustaa jotain ajatuksia viime lauantain koikkerierkkarista. Tämä oli ensimmäinen varsinainen erkkari missä olen ollut ja koiria oli ilmoitettu melkein sata. Erotus oli huima normaaliin alle kymmeneen koiraan.

Loksuttaja (c) Suvi Tyynismaa

Oli erittäin kiva nähdä vihdoin livenä näin monta koiraa ja todeta minkä eri tyyppisiä koiria tällä hetkellä rodussa onkaan. Seuraavan koiran roduissa koikkeri on kyllä sittenkin tosi vahvoilla, sillä olen nyt jo oppinut tuntemaan niin paljon ihmisiä, kasvattajia ja harrastajia, tulevaisuuden vaikuttajia ;), ja koiria rodun parista ja se toivekuva seuraavan koiran vanhemmista ja niiden tyypistä saa koko ajan enemmän muotoaan. Toisaalta taas sitä on tullut nirsommaksi, joten mahtaisiko sitä koskaan riittää juuri sitä itseä kiinnostavaa pentua minulle juuri siitä yhdistelmästä minkä sitten joskus haluan. Seuraavan narttukoirani todennäköisesti otan tarkoituksena joskus aloittaa sillä oma kasvatustyö mikäli koira on siihen aikuisena sovelias, joten en halua tehdä kompromisseja sitten kun sitä hankin. Tosin tälläkin hetkellä tiedän ainakin 3 tulevaa pentuetta mistä kyllä kyselisin pentua jos olisi nyt tilaa, joten eiköhän niitä tulevaisuudessakin riitä :D

Oli aika mielenkiintoista huomata miten yhden tietyn koiran lapsenlapset olivat kovaa valuuttaa tuomareiden mielestä. Kaksi parasta narttua oli Knopjen jälkeläisiä (upeat Sava ja Mizy) ja uroksissa Knopjen pojan Peterin pojat pärjäsivät upeasti. Komea ja ihana Peter sai itse ERI:n mutta ei sijoittunut, joten voiko tästä päätellä että pojasta polvi paranee, ainakin näyttelyllisesti? :) Metsästin aikoinaan Knopjen pentueita sillä silmällä jos olisi ollut Suomeen tulossa niin olisin kysellyt siitä pentua ja pidän itsekin kovasti sen periyttämästä tyypistä. Knopjea on kuitenkin käytetty tosi paljon ja kaikesta päätellen sen jälkeläisiä tulee löytymään tulevaisuudessa myös suomalaisten koikkereiden sukutaulusta paljon, joten seuraan mielenkiinnolla minkälainen rotu meillä on käsissämme vaikka kymmenen vuoden päästä.

Lydia Erhart (c) Tytti Käyhkö

Omasta näkökulmastani koiran jalostus saa koko ajan mielenkiintoisempia vivahteita, kun alkaa nähdä useampia sukupolvia semmoisia koiria mitä olen itse seuraillut ja tuntenut. Tulee ihan mieleeen banaanikärpäset, melkein yhtä nopeaa tahtia koiria pumpsahtelee maailmaan :).

Mutta palataanpa siihen erkkariin. Matka Riihimäelle alkoi puoli 7 aamulla. Loki ja Adya matkustivat sulassa sovussa samassa häkissä, olivat muuten melkoisen söpön näköisiä siellä makoillessaan. Kun päästiin paikalle huomasimme, että vain Anne oli paikalla joten oltiin ainakin ajoissa :). Pikkuhiljaa alkoi väkeä kuitenkin lapata paikalle ja kun päivä oli sopivan viileä, saivat koirat odotella autossa. Olin lupautunut töihin ilmopisteeseen, mistä tosin kaikkosin ehkä vähän liian aikaisin kun piti Lokia kierrättää alueella ennen meidän vuoroa. Suurin osa porukasta oli kuitenkin jo ilmoittautunut tähän mennessä.

Vasemmalla on toinen päivän "ylijumalista", urosten tuomari Lydia Erhart. Muutama ensimmäinen koira arvosteltiin maassa ja katsoin kauhulla kuinka tuomarin paidan helmat osuivat koiriin ja arvelin että Loki ei kyllä tykkäisi. Onneksi tuotiin pöytä ja loput arvosteltiin sillä.

Lokin kanssa samassa luokassa oli kuutisen koiraa, näistä kolme sai ERI:n. Lokin esiintyminen oli vaihtelevaa. Pöydän luo mentäessämme se yllätyksekseni kurotteli pöydälle kovasti ja olikin ihan suhteellisen kotonaan pöydällä. Loki antoi hyvin tutkia ja kovin tarkkaan tuomari koirat tutkikin. Häntää ja palleja kokeiltaessa Loki pisti pepun maahan. Tuomari rapsutteli Lokia lopuksi pöydällä ja totesi että "what a sweet boy" :). Liikkeiden esittely meni vähän pipariksi kun se alkoi rapsuttaa kesken ravin ja lisäksi taisi laukata ja nenä oli myös maassa paljon. Yhdessä ravatessa se ei millään malttanut ravata vaan olisi laukannut kohti edessä menevää koiraa. Yllätys olikin melkoinen ja naurussa oli hieman pitelemistä, kun kehäsihteeri ojensi meille lopuksi menolipun "parhaat liikkeet" kilpailuun :D. Vai mitä mieltä olette näistä uljaista liikkeistä:

(c) Tytti Käyhkö

Seisominen sujui ihan hyvin, Loki tapitti paikoillaan kuin tatti ja heilutteli häntää käskystä :). Se yritti selvästi tehdä kaikkensa saadakseen hyvän arvosanan tai edes maininnan kivasta luonteesta ;). On jännä miten kuvan ottamiskulmat vaikuttavat siihen miltä koira näyttää seistessä. Esimerkiksi tässä kuvassa Loki näyttää seisovan ihan hyvin, on ryhdikäs ja ketaratkin vasenta etujalkaa lukuunottamatta ihan paikoillaan. Ja häntä vielä upeasti kropan jatkona.

(c) Suvi Tyynismaa

Mutta tässä taas samassa tilanteessa (ainakin melkein, kun äsken seisoin ja olen nyt maassa) Lokin takajalat sojottaa ihan liian taakse ja etujalat on liian edessä. Lokin perusseisomista, mille opin joku aika sitten hyvin kuvaavan termin "keinuheppa" :).

Ainakin toisella meistä oli hauskaa kehässä. (c) Tytti Käyhkö

Ne etujalat, ne etujalat... mutta ainakin selkäkarvat on litassa :) (c) Tytti Käyhkö

Lydia Erhart oli tätä mieltä Lokista:
"18 months. Nice type and size. Well shaped head. Good ears and earrings. Well angulated. Good ribcage. Exc. coat texture. Good color. Intermingled with some black hairs. Good tail. Moved well."
EH4 + mahdollisuus kilpailla parhaista liikkeistä

Päästiin erittäin hyvällä siis vielä kilpailuluokkaan, mutta meidät ohjattiin pian neljännelle sijalle. Tuomari selitti aina luokan lopuksi perustelut sijoituksille ja Lokista sanottiin, että kivan tyyppinen neliönmallinen koira, jolle hän toivoi lisää jotain, ihan kuin olisi näyttänyt päätä mutta puhui jotain front jotain. Eturintaa tai kuonoa luulisin. Lisäksi mainitsi Lokin mustat karvat. Sitä en tiedä millä logiikalla arvostelussa lukee että good color ja maininta mustista karvoista, mitkä eivät ehkä ole ihan niin good color sitten kuitenkaan :). Ihan Lokin näköinen arvostelu kuitenkin ja olihan kilpakumppanit tosi komeita.

Nuorten luokan urokset: Retu, Zito, Flow ja Loksutin. (c) Suvi Tyynismaa

Oman vuoron jälkeen oli taas olo rento ja kiertelin kaartelin paljon juttelemassa muiden kanssa, tutustumassa koiriin ja tietysti nauttimassa talkoolaisen eduista eli syömässä ilmaiseksi buffetissa. Näin ensimmäistä kertaa komean Manusia's Ivon, jolla on sama isä kuin Lokilla. Ehkä näissä jotain samaa on, lähinnä päässä ja selkälinja taitaisi olla samantyyppinen tuollainen hieman laskeva. Muuten Ivo on kyllä paljon komeampi ja on hauska nähdä miten samanlaiset puoliveljet sitten ovat kun Loki on valmiiksi kehittynyt. Mustat karvat Lokilla tulee selvästi äidiltään Cinthalta, joka on myös väritykseltään tummempi.

Manusia's Ivo ja Harm v.d Schoonheden (c) Tytti Käyhkö

Päivä venyi odotettua pitemmäksi toisen kehän seistessä aina kun toisessa oli meneillään kilpailuluokka ja tuomareiden ollessa kivan tarkkoja arvosteluissaan. Loki vietti pari tuntia meidän vuoron jälkeen autossa ja sen jälkeen toin sen ihmisten ilmoille. Se oli kyllä ihanan sosiaalinen poika, kävi leikkimässä pentusten kanssa ja suurimmat painit sillä oli 1-vuotiaan Gimman kanssa. Maassa oli monessa kohdassa jotain toooosi upean hajuista ja Loki lösähtikin kierimään monta kertaa ties missä. Tietysti kunnon mörinöiden kanssa. Ihmisiäkin Loki kävi moikkailemassa ja oli innoissaan tuttuihin törmäämisestä. Uroksia se kävi muutamia hihnassa haistelemassa, mutta sen elekielestä näki ettei se oikein tiennyt miten olisi pitänyt reagoida joten pidin parhaana ajatuksena pitää sen erossa suurimmasta osasta. Jossain vaiheessa alkoi sataa ja Loki majoittautui Outin jalkojen väliin, olikos tuo ihme kun siellä oli McDonalds kassit sekä sateenvarjo pään päällä :)

Loki leikkii pennun kanssa. (c) Suvi Tyynismaa

Kuuden aikaan päätimme lähteä suunnistamaan seuraavaan paikkaan, joten parhaat liikkeet kilpailu jäi meiltä välistä. Harmittaa, Lokihan olisi tietysti upeilla liikkeillään voittanut koko skaban ihan varmasti.. Seuraava etappi oli Klaukkalassa, missä käytiin morjestamassa 3kk ikäistä vitivalkoista parsonrusselikakaraa. Loki juoksenteli pentusen kanssa hetken aikaa pihalla, mutta oli sen verran naattia poikaa ettei varmaan kauaa olisi jaksanut riekkuvaa vaavia :). Loppuvierailun ajan Loki veteli sikeitä autossa ja kotona oltiin joskus yhdentoista jälkeen.

Pitkä päivä, mutta erittäin antoisa! Kiitos paljon kuvaajille Suville ja Tytille ja tietysti Anniinalle ja Adyalle kun tulitte meille vierailemaan :). Ovet ovat auki jatkossakin, jos yöpaikkaa tarvitsette!

Loki ja Gimma (c) Suvi Tyynismaa

Loki ja Gimma (c) Suvi Tyynismaa

Loki ja Gimma (c) Suvi Tyynismaa

Vielä yksi näyttely meillä on tiedossa tänä sunnuntaina ja se on Helsinki kv. Tuomari on Marjo Jaakkola joka Lokin ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli siitä tätä mieltä: "Erinomainen tyyppi, kaunis pää ja ilme, sopiva kaula ja ylälinja, hyvin kehittynyt runko, sopiva luusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu hyvin, miellyttävä luonne". KP ja ROP-pentu

Vähän tuollainen diibadaaba pentuarvostelu, että en ehkä silti laittaisi rahojani likoon Lokin menestyksen puolesta :). Lisäjännitystä tähän näyttelyyn tuo tietysti toive Lokin ensimmäisestä cacibista, mutta kuten sanottu en ehkä sitä todellisuudessa usko tuolta kotiin kantavani :P. Koiria on tulossa Lokin lisäksi joku nelisen kappaletta. Tuon näyttelyn jälkeen jäädäänkin sitten varmaan vähän pitemmälle näyttelytauolle.

-----------------------------------------

Fionalla on huomenna aika varattuna Jan Räihälle, tarkoituksena ottaa verikokeet punkkien aiheuttamien tautien varalta ja kuvata sen jalat. Saanpahan kunnon mielipiteet sen raajoista ammattilaiselta ja varmuuden siitä pitäisikö sitä kenties pitää levossa vai liikuttaa vai mitä. Nyt sen liikkumishalu vaihtelee paljon, se on vähän kuin kissaa ulkoiluttaisi. Mielellään pysähtyisi haistelemaan ja ihmettelemään joka välissä eikä tykkää jos on Lokin kanssa samalla lenkillä ja pitää edetä vähän tahdikkaammin. Silti sen vauhti on kova jos suuntana on koirapuisto, ja sieltä ei haluaisi pois lähteä, joten ota tuosta nyt sitten selvää. Ehkäpä huomenna jotain selviää.

Tap the ass and walk the dog NOW!

Nyt on takana kaksi päivää, yhteensä 9 tuntia, koiran handlaamista Gerard O’Shean handlerikurssilla. Kurssin järjesti Xanaghan´s afgaanit kasvattaja ja paikalla oli useampia afgaaneja, pari salukia, pari yorkkia, pari jackrusselia ja yksittäisiä muun rotuisia koiria, yhteensä meitä oli 15 koirakkoa.

Näin jälkeenpäin pitää myöntää, ettei minulla ollut juurikaan tietoa siitä, mitä kaikkea tuohon ah-niin-ihanaan taiteenlajiin nimeltä koiranäyttelyt ja koiran esittäminen kuuluu. Kurssi olikin hyvin silmiä avaava ja saimme avaimet koiran kokonaisvaltaiseen esittämiseen: ravaamiseen, seisottamiseen, palkitsemiseen, motivoimiseen... Saimme kotona tehtäväksi monia erilaisia harjoituksia joista monet, kuten niin monessa muussakin lajissa, olisi ollut hyvä aloittaa jo ihan pienellä pennulla. Onpa taas jotain mitä voi lisätä listaan "nämä teen erilailla seuraavan pennun kanssa" :P

Saluki saamassa yksityisopetusta.

Ryhmässä oli muutamia ärhäköitä tapauksia (koiria), joten lisäbonuksena saimme koulutusneuvoja koiran "korjaamiseen" ja muidenkin kuin ei-esittämiseen liittyvien asioiden kouluttamiseen. Pidin paljon O'Shean koulutusperiaatteista sekä metodeista. Hän hyödyntää naksutusmenetelmää ja pyrkii mahdollisimman lempeään kouluttamiseen, mutta ei-toivottua käyttäytymistä hän ei siedä ja käyttää tarvittaessa hihnaa tällaisen käytöksen poiskitkemiseen - kuitenkin aina antaen koiralle mahdollisuuden käyttäytyä oikein eikä vaadi sellaista mitä koiralle ei ole opetettu.

Niin "kukkahattu" kouluttaja hän ei mielestäni ollut kuin esimerkiksi Stilwell, muttei myöskään erityisen Cesar-mainen koiran potkija alfauros, vaikkakin selkeästi koirilleen johtaja. Lienee tarpeeksi vaikeasti selitetty. Lisäksi hänellä oli hyvin hauska puhetapa, selkeä englanninkieli eikä hän pelännyt sanoa asioita vaikka päin naamaa jos sitä vaadittiin. Läpi viikonlopun hän antoi yksilöllisiä neuvoja eri henkilöille ja näytti esimerkkejä ryhmämme koirilla. Paljon ihmiset myös esittivät hänelle kysymyksiä.

Lauantaina koirat olivat heti aamusta niin levottomia ja täynnä energiaa, että aloitimme heti harjoitukset. Yleensä O'Shea kuulemma aloittaa teorialla, mutta meidän porukalta puuttui häkkejä niin monelta, että otettiin heti koirat mukaan. Heti kun saavuimme nurmialueelle (joka muuten taisi olla sama, missä käytiin koirakoulu Silkkitassun yhdellä agilitytunnilla), ainakin neljä koiraa kakkasi tai pissasi tekonurmelle. Ylpeänä voin sanoa, että Loki ei ollut yksi näistä.

Kävimme läpi perusperiaatteet, tekniikat ja koulutukselliset teoriat niiden takana. Koirat olivat suurimman osan ajasta mukana, mutta välissä pidimme juttelutuokioita milloin koirat saivat levätä. Loki oli ensin kovin energinen, mutta välissä väsähti selvästi. Veinkin sen sopivan juttelun aikana häkkiin lepäämään. Sitten kun jatkettiin niin energiaa riitti taas. Loki pääsi myös toimimaan yhtenä esimerkkinä.

Sunnuntaina jatkettiin treeniä, juostiin tosi paljon kuten lauantainakin ja seisotettiin paljon. Välillä tuntui kuin olisi ollut armeijassa, kun juostiin rinkiä ja O'Shea huuteli esimerkiksi "STAND THE DOG" ja "TAP THE ASS AND WALK THE DOG" :). Koirat olivat selvästi jo väsyneitä, joten suuri osa ajasta käytettiin puhumiseen ja kaikennäköiseen teoriaan ja esimerkkeihin.

Sen verran paljon pidin kurssista ja kouluttajasta, että kyllä mielelläni menen jatkokurssille jos joskus tilaisuus aukenee. Eihän koira kahden päivän aikana esiintymistä oppinut, vaan lopputulos on täysin kiinni siitä, miten näitä juttuja jaksaa kotona harjoitella. Nyt on ainakin motivaatio korkealla, mutta saa nähdä kauanko se kestää :)

New year adventure of Loksutin

Tällaisia lappuja jaettiin ympäriinsä Espoon Leppävaaraa 31.12.2011 aamulla klo 09-12. Jotta mahdolliset non-facebook kaverit eivät pidättäisi hengitystään koko todennäköisesti pitkän kertomuksen ajan sanottakoon heti alkuun, että loppu hyvin kaikki hyvin. Yritän kirjoittaa tähän kaiken minkä muistan muistoksi verta, kyyneliä ja sydämentykytyksiä aiheuttaneesta Lokin uuden vuoden seikkailusta.

Meidän oli tarkoitus mennä Suvin ja Mikon kanssa agilityyn uudenvuoden aattona jotta Loksutin jäisi väsyneenä porukoiden hoiviin vuoden vaihteeksi. Olimme siis Leppävaarassa vanhemmillani yötä. Aamulla heräsin äidin soittoon joskus hieman yhdeksän jälkeen. Hän oli ollut koirien kanssa juuri lähtenyt aamulenkille, kun vastaan oli tullut mustiin pukeutunut mies rottweiler rotuinen koira vapaana. Koira oli lähtenyt lähestymään äitiä, Fionaa ja Lokia ja vaikka oli ollut ihan ystävällinen koira, Loki oli säikähtänyt pahasti, kiertänyt hihnan äidin jalkojen ympärille ja vetänyt hänet nurin päästen samalla irti panta päässään ja hihna perässään. Rotikan omistaja oli yrittänyt huutaa koiralleen ja oli jotenkin kuulemma ottanut sen kiinni jollain kummallisella koukkuhässäkällä (koiralla oli valjaat joihin mies pisti kiinni pitkän kiinteän koukun jonkun pitkän kepin päässä tms). Äidillä aukesi kaatumisessa polvi. Loki oli juossut suoraan vanhempieni kerrostalon alaovelle, mutta kun äiti pääsi ovelle ei Lokia näkynyt missään. Hetken hän oli pälyillyt ympärilleen, mutta kun Lokia ei näkynyt oli hän soittanut minulle joka nukuin autuaan tietämättömänä sisällä.

Heitin salamannopeasti takin päälle ja kengät jalkaan ja syöksyin ulos. Äidin kanssa kierreltiin hetki Lokia huudelleen. Soitettiin isä sisältä mukaan ja käskin hänen jäädä alaoville siltä varalta että Loki tulisi sinne. Alkoi kolmisen tuntia kestänyt Lokin etsimisoperaatio, jonka aikana soitettiin ainakin Etsijäkoiraliittoon, poliisille (ilmoitettiin myös tästä irti olleesta rotikasta), Espoon löytöeläintaloon ja ilmoitus laitettiin karkurit.fi palstalle. Heti kun tajusin ettei Loki löydy helposti talon lähettyviltä, laitoin statuspäivityksen facebookiin. Tieto levisi tosi nopeasti netin kautta ja useat soittivat huolestuneena ja ilmoittivat tulevansa auttamaan etsinnöissä. Tyttiä pyysin laittamaan karkurit ilmoituksen ja päivittämään Lokista tietoja facebookiin. Siskon hälytin läheltä avuksi ja hän tulikin sopivasti pyörällä ja myöhemmin vei Lokin katoamisilmoituksia läheiseen koirapuistoon ja teiden varsille.

Lokin katoamisilmoitus kauempana olevassa koirapuistossa.

Pariin kertaan kävin hakemassa lisää vaatetta päälle ja tekemässä pikapikaa noita Loki kadonnut -ilmoituksia. Äiti kävi jossain välissä lämmittämässä etsintäporukalle nakkeja mikrossa Lokin houkuttelua varten. Ajeltiin myös autolla ympäriinsä Lokia etsimässä.

Kyseltiin jokaiselta vastaantulijalta ja koirakoilta ja lähes jokainen oli hyvin huolestunut Lokista. Useammat vastaantulleet ihmiset kävivät hakemassa sisältä nameja ja lähtivät auttamaan etsinnöissä. Useat koirakot muuttivat aamulenkin suuntaansa sinne missä Lokin oletettiin olevan. Ihmisten auttamishalu ja ystävällisyys lämmitti oikeasti sydäntä. Yksi nainen sanoi kyseessä olevan "yhteinen huoli" ja välillä tuntuikin että jokainen vastaantulija tiesi jo että koira on kadonnut lähistöllä. Eräs pariskunta lähti viemään lappua kauempanakin olevaan koirapuistoon. Eräs pari kahden belgianpaimenkoiran kanssa oli käynyt haistelemassa Lokin katoamispaikalla ja kiertelivät paljon ympäriinsä alueella. Useat vastaantulijat kysyivät koiran rotua ja nimeä. Parin ensimmäinen reaktio oli "Hui, onko se vaarallinen?". Ehkä vain hieman liioittelen jos sanon että tieto levisi koko Sellon ympärille kulovalkean tavoin.

Ensimmäinen näköhavainto oli kauppakeskus Sellon lähistöllä olevassa puistossa, jossa nainen koiran kanssa oli yrittänyt houkutella Lokia luokseen. Ajoin autolla ohi ja näin naisen kurkkivan puskiin ja pysäytin. Olin jopa näkevinäni vilauksen Lokista, luulin ensin että naisella oli useampi koira joista yksi oli vapaana puistossa. Ehkä oli Loki. Hetken etsittyäni haettiin Fiona paikalle Lokia houkuttelemaan, mutta todellisuudessa Loki taisi olla vain pikaisella ohikulkumatkalla siinä kohdassa, sillä myöhemmin kuulin että vain hetkeä myöhemmin Loki oltiin nähty juoksemassa toiseen suuntaan. Lisää näköhavaintoja tuli hieman myöhemmin Sellon edestä, siellä oltiin nähty Loki juoksemassa hihna perässään Citymarketin/Prisman ja Sellon välissä olevalla tiellä. Loki oli myös jossain välissä istunut keskellä tietä. Mahtoi ihmisiä kummastuttaa Loki vetelemässä tuhatta ja sataa sielläpäin.

Tämän jälkeen tuli hetken aikaa kestänyt katkos näköhavainnoissa ja aloin jo miettiä että kannattiko seudulla haravoida enää vai tulisiko mennä sisälle odottamaan näköhavaintoja. Tuntui että katoamisesta oli jo niin kauan ja Lokin menosta ei ollut tietoa. Lähdin vielä ajamaan autolla Sellon lähettyville apuun tulleen työkaverin kanssa kun kännykkä soi. Sieltä soitti miesvartija, joka oli löytänyt Lokin ja saanut sen kiinni. Helpotus oli aivan sanoinkuvaamaton ja äkkiä ajoin miehen ilmoittamaan paikkaan ihan junaradan viereen vain sadan metrin päähän Sellosta.

Näin Lokin miehen luona ja juoksin heidän luokseen puskien läpi. Loki ensin haukkui hieman, mutta kun tajusi kuka olen niin tuli tervehtimään niinkuin aina. Se oli ihan oma itsensä jo tässä vaiheessa. Mies oli houkutellut Lokia paketilla keittokinkkua, minkä oli ihan sitä varten käynyt ostamassa kaupasta. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia ja kiiteltiin miestä vuolaasti. Hän ei suostunut ottamaan mitään korvausta edes ostamistaan kinkuista.

Sylin täydeltä kiitosta löytäjälle sekä äidille, isälle, Sallalle ja apuun rientäneelle tai rientämässä oleville Laurille, Suville ja Mikolle, Kaisalle ja Veikolle, Anskulle ja Pennylle (joka ihanine juoksun tuoksuineen oli tulossa houkutukseksi paikalle), Iinalle ja kaikille niille tuntemattomille ihanille ihmisille jotka etsivät Lokia meidän kanssa! Kiitos myös Tytille joka ahkerasti päivitti tietoja nettiin ja kaikille netissä tukensa antaneille ja viestiä levittäneille. Etsiminen oli huomattavasti vähemmän kamalaa kun tiesi niin monen olevan pienestä kooikerpojasta huolissaan. Mikon blogista luin, että Sellolla oli ihmisiä myös etsinyt Lokia ja eräs nainen oli käynyt levittämässä Lokin tuntomerkkejä ohikulkijoille. Harmi ettei pääse henkilökohtaisesti kiittämään jokaista mukana ollutta.

Käytiin viemässä lähikoirapuistoon lapulla tieto Lokin löytymisestä ja kiitokset kaikille.

Joku oli sanonut, että pahinta mitä koiranomistajalle voi tapahtua on, että koira katoaa. Vaikka onnistuin pysymään aika rauhallisena koko etsintäoperaation ajan, en halua kuvitellakaan minkälaiset tunnelmat on niillä joiden koira on kateissa yhtään pitempään. Lokin ajoitus oli huono kun oli juuri tulossa rakettien täyteinen yö, mutta onneksi Loki katosi aamulla kun oli valoisaa ja liikennettä vähän. Ja parit kiitokset taisi mennä korkeammille voimille siitäkin, ettei pakkasta ollut kuin aste tai pari.

Katoamispaikka ei ollut paras mahdollinen, sillä isoja teitä menee tuolla alueella ristiin rastiin. Toisaalta taas siellä pyörii todella paljon ihmisiä joten joku olisi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin sen nähnyt tai löytänyt. Yksi huoli tietysti on myös se, minkälainen ihminen sen olisi sattunut löytämään. Mieltäni huojensi se, että Lokilla oli hihna perässään jolloin sen kiinniottaminen oli varmasti helpompaa. Ja suunnitellun agilityn takia sillä oli panta, missä roikkui yhteystietoni. Ilman pantaa ja hihnaa sen kiinniottaminen olisi ollut huomattavasti haastavampaa.

Agility jäi siis välistä, mutta taisi tällä Lokin seikkailulla olla vielä suurempi väsyttävä vaikutus iltaa varten. Olisi mielenkiintoista tietää mihin Loki oli suunnistamassa ja mitä sen mielessä liikkui. Oliko se koko ajan niin sanotusti "pakoon pakoon" mielentilassa vai kävikö etsimässä ruokaa tai muuta. Ensimmäisen silminnäkijän mukaan Loki oli kovasti haistellut maata ja käyttäytynyt kovin "villisti", mikä karanneille lemmikeille on tyypillistä. Eivät välttämättä lähestyisi edes omistajaansa tuossa mielentilassa. Epäiltiin ettei Loki olisi missään nimessä tullut kotia kohti, koska rotikka tuli vastaan ihan kotioven lähellä joten Loki todennäköisemmin pyrki mahdollisimman kauas siitä paikasta.

Sellon läpi ollaan usein lenkillä kuljettu joten ehkä siellä oli tuttuja reittejä Lokille. Tai sitten se oli menossa alennusmyynteihin, M&M:kin mainosti ikkunassa suurin mainoksin että kaikki vinkulelut alennuksessa.. Pitää varmaan jatkoa ajatellen pistää Lokin kaulaan pieni rahapurkki siltä varalta että päättää jatkossa lähteä ostoksille ilman omistajaansa.

Loksutin heti "aamulenkkinsä" jälkeen kotiutuneena. 

Poliisit muuten saapuivat heti ensimmäisen ilmoituksen jälkeen paikalle, rotikkaa tai omistajaansa ei tällöin enää näkynyt. Poliisit kiertelivät jonkun aikaa autollaan ympäri Leppävaaraa, olipa kivasti tehty.

Oli varmaan aika rankka aamu Lokilla, puhumattakaan meistä ihmisistä. Aika näyttää kenelle jää suurimmat arvet tapahtuneesta. Loki on ollut yllättävän oma itsensä tapahtuneen jälkeen, vaikkakin on ehkä ollut hieman enemmän sylivauva ja haukkunut möröille normaalia enemmän. Kaiken kaikkiaan epäilen että se palautuu tästä nopeammin kuin ihmiset. Onneksi tällä viikolla on huomenna agility ja loppiaisena kooikerporukan räpläystreenit. Heti takaisin satulaan vai miten sitä sanotaan niin pääsee tapahtuma unohtumaan mielestä eikä herkän pojan sielunelämä tästä sen enempää ottaisi osumaa.

-------------------

PS. Lisäsin tuohon alas tuon "Luitko: Joo" kohdan, käykääpä klikkailemassa sitä jos luitte tekstit tästä eteenpäin :)

Tampereen pentunäyttely

Vaikka olin viikonlopun Tampereella ilman omia koiria, en silti malttanut olla täysin ilman koiratonta tekemistä. Kaupissa järjestettiin sunnuntaina pentunäyttely mihin oli ilmoitettu 4 kooikerhondjea joten tokihan minun piti pongahtaa paikalle. Kameran otin mukaan ja kuvaaminen oli kivaa, mutta kuvia katsoessa alkoi (taas) ärsyttämään laatu. Pidin aukon koko ajan 6,3:ssa jotta zoomaaminen onnistui ilman sen kummempia säätöjä ja kuvathan tietysti olivat sen mukaisia. Kuvia löytyy kuitenkin täältä lisää.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että olen luvannut palkita itseni saadessani maisterin paperit käteen ostamalla niin tykin kameran ettei pariin vuosikymmeneen tarvitse sitä enää päivittää. Siinä vaiheessa tosin pitäisi ostaa asunto ja autokin, että saa nähdä miten kamerahankkeen loppupeleissä käy.

Kooikerkehän lisäksi katsoin kun tutun shelttipentunen oli debytoimassa vauvaluokassa ja sitten kuvailin vähän pk holskuja, kun ne sattuivat olemaan huomattavan sankoin joukoin paikalla samassa kehässä ennen shelttejä. On ne vaan ihania otuksia, vaikka nimistä ei ollutkaan mitään tietoa. Holskuväki oli muuten jotenkin melko katu-uskottavaa väkeä verrattuna vaikka kääpiökoiraporukoihin, en tiedä oliko se pelkästään nuo hyeenamaiset koirat vai mikä. Jos minulla olisi holsku niin ulkoiluttaisin sitä pelkästään risaisissa farkuissa, niittivyössä ja jossain päheessä nahkatakissa B)

Kooikereissa oli paikalla 3 Burning Red's pentua ja yksi Estaika's pentu (Estaika's Flare). Hengailin siinä aikani ja kuvailin haukkuja, tulipa nähtyä pentusten kasvattajaa Ninniäkin pitkästä aikaa.

Burning Red's Amazing Do-Little ROP-pentu

Burning Red's Amazing Rosebud VSP-pentu

Estaika's Flare josta en harmiksi saanut kasvokuvaa

Burning Red's Amazing Heffalump

VSP-pentu Fasu oli kyllä kovin leikkisä ja suloinen tapaus dumbo-korvineen, mielenkiintoista nähdä mitä pikkuisesta kasvaa.

Sitten kipinkapin shelttikehään, missä debytoi pieni syötävän suloinen lutuinen Nitro.

Bluemeadow’s Zi Mei Lan hienosti vauvapentujen toinen

Nitroa olen pariin kertaan nähnyt ihan pienestä asti ja siinä on kyllä suloisin sheltti mitä olen nähnyt. Ilme on jotenkin niin hellyyttävä että tekisi mieli vain rutistaa.

Sitten sarjaa muita kuvia:

Ihana sähikäissheltti josta tulee aivan upea miniagilitysheltti <3

Siskosten välistä painia

Pusu veljeltä, ihanaa :)

Paksu(pentu)turkkisin sheltti mitä olen nähnyt.

Oli siellä karvan välissä nassukin!

Muuta koirahommaa ei viikonloppuna ollut, mutta tulipahan suoritettua viimeinenkin tentti pois alta. Oli myös tosi kiva tulla kotiin kun täällä odotti pari epäileväistä tuomasta eteisessä häntä vipattaen kun avasin oven <3. Se on kyllä jännä miten koiralta nuo haisevat kun on itse ollut pitkään pois. Ei sitä hajua kotona huomaa. Tuoltakohan minä haisen tuntemattomien ihmisten neniin, ihanaa :D