Ekat tokotreenit, oma agilityryhmä ja verestämistä

Nyt on virallisesti alkanut syksy, kun blogi on siirtynyt syksyiseen ulkoasuun. Kävin eilen lenkillä etsimässä jotain kivaa paikkaa missä napsaista kuva yläbanneriin ja tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Aloitetaan tokolla, nimittäin viime tiistaina oli Tulevaisuuden tokovalioiden ensimmäinen kerta (mihin minä pääsin :). Meitä tuli paikalle kolme, vaikka alunperin ilmoittautuneita oli seitsemän. Kato kävi maanantain ja tiistain aikana ja tämä on mielestäni juuri ryhmän tarkoitus, voi perua myöhäänkin jos ei jostain syystä halua/pääse. Sitten ei myöskään itseä katota pahalla jos joskus jätän menemättä kun laiskottaa :)

Paikalla oli Lokin lisäksi Retu-koikkeri ja Saimi niminen labbis. Koko tunti vietettiin tokomaisissa merkeissä ja kivasti saatiin harjoituksia tehtyä. Luoksepäästävyyttä otettiin kolme (vai peräti neljä) kertaa jokaiselle ja Loki oli oikein passeli. Pyysin lopuksi "tuomaria" tulemaan tarkoituksella vähän ylempää ja haastavammin että näkisin miten Loki reagoi. Tuolloin se ei malttanut pysyä paikallaan vaan hieman seikkaili siinä vierellä vähän sillä asenteella että "menehän siitä häiritsemästä - minä metsästän nameja", mutta namitarjoilun aikana seurasi vain kättä eikä välittänyt mitään kopeloijasta. Lopussa otettiin vielä näyttelykopelointia, seisoin Lokin vieressä ja Loki antoi räplätä kivasti.

Paikallamakuuta otettiin pariin otteeseen seisten kaikki rivissä ja jättäen koirat yhtäaikaa (ainakin se oli tarkoitus). Loki ei oikein meinannut pysyä (ei yllätys kun ei olla kertaakaan ennen porukalla tätä treenattu) joten en tiedä saatiinko koiria kertaakaan varsinaisesti yhtäaikaa jätettyä, kun Lokin pysymisaika oli niin lyhyt että olin kerennyt jo palata takaisin ennen kuin muut olivat ehtineet koiraa jättääkään :).

Loki oli muutenkin aika korkeassa vireessä koko ajan joten rauhallisemmat liikkeet ei ollut päivän teema, sivullakaan ei jaksanut kauaa paikallaan istua. Tuossa on selkeästi hieman hakemista että miten jaksottaa ne harjoitukset mistä palkataan leikillä ja ne missä pitäisi olla rauhassa. Toki nyt uusi tilannekin saattoi innostaa poikaa.

Seuraamista otettiin imutuksella ja perusasentoa melkein joka välissä. Hihna on näköjään myös oma haasteensa, kotona kun treenataan aina ilman hihnaa. Tuolla se tuntui koko ajan vievän solmuun käteni tai sitten häiritsi Lokin toimimista. Vapaaksi en uskaltanut päästää kun en luottanut siihen ettei Loki syöksyisi muiden koirien luo tai vaihtoehtoisesti jäisi auton alle kun parkkipaikalla treenattiin.

Tästä kuvasta muokkasin banneriin kuvan. Häiritsee vaan
tuo Lokin korva kun on väärinpäin. Huomatkaa pylväs
minkä photaroin hienosti pois kuvasta! :D

Kotiin kävellessä Loki oli vielä kovin energinen ja kotona sama touhu jatkoi, joten epäilen ettei tuo treeni väsyttänyt sitä juuri yhtään.. Sinällään hyvä ettei tietysti liikaa väsynyt mutta ensi kerralla voi ehkä vähän enemmän tehdä ja pojalta vaatia niin joutuisi käyttämään niitä aivonystyröitänsäkin. Kiva treeni kaiken kaikkiaan, toivottavasti saadaan ensi viikolla tarpeeksi väkeä uusiin treeneihin.

Sitten lajista toiseen. Eilen illalla kävin tutustumassa uuteen agilityryhmäämme mitä vetää Aino Pikkusaari (Kennel Toberoi) Sporttikoirahallilla Espoon Juvanmalmilla. Olin tyylikkäästi viisi minuuttia myöhässä kun paikan löytäminen oli vaikeampaa kuin oletin (miten sitä nykyään onkin aina heti ihan pulassa jos navigaattori ei löydä perille). Autoin radan järjestämisessä ja katselin tunnin minkä jälkeen juteltiin hieman Ainon kanssa.

Ryhmään kuului kolme australianpaimenkoiraa, valkoinen paimenkoira ja joku pienempi terrieri minkä rotua en heti tunnistanut. Meno näytti tosi kivalta ja olen tosi iloinen että saatiin Lokin kanssa paikka tuolta. Osan ajasta palkkailin yhtä aussieta jolla otti koville kaverin lähteminen emäntänsä mukaan radalle, siinä meinasi mennä sormet mukana :). Ryhmä harjoitteli sylikäännöstä ja opinpa siinä samalla hyvin (teoriassa..) itsekin miten se toimii. Ilmoitin halukkuuteni ryhmään Ainolle ja ensi viikolla onkin sitten sopivasti talvikaudenaloituspalaveri keskiviikkona ennen treenejä mistä jatketaan suoraan treenivuoroon, varmaan otan Lokin autoon odottelemaan tuon aloitustapaamisen ajaksi niin päästään siitä heti matkaan.

Loki löysi jotain ihanaa mönjää missä piti ensin kölliä ja sen
jälkeen kuljettaa vatsan sisässä makuuhuoneen matolle..

Kyselin ryhmäläisiltä onko heillä tapana tehdä lämmittelylenkkiä yhdessä ja ei ollut, veinkin sitten heti osan Tappi-perinnettä uuteen ryhmään kun erään kanssa puhuttiin, että voisi jatkossa nähdä siellä sen verran aikaisemmin että ehtii vähän kävelemään :). Tuo on hyvä senkin kannalta, että Loki ehkä siinä kävellessä tottuu vähän isompien koirien seuraan eikä niin panikoisi sitten radalla, siellä kun treenaa useampi koira yhtäaikaa. Saa nähdä miten tuo Lokilta sujuu... Häkin ajattelin ottaa Lokille ainakin alkuun että pääsee odotellessa häkkiin kuten on yleensä tottunut. Ensi kerralla Aino sanoi tekevänsä pienen radan mitä mennään, niin näkevät meidän tason. Toivottavasti ei olla ihan hirveä pettymys :D. Ei vaan, hyvin rehellisesti minä olen kertonut missä mennään.

Tositosi innoissani odotan ensi viikon keskiviikkoa! Näin ne tilanteet muuttuvat ja nyt meillä on sitten vakiotreenipaikka talveksi :). Hintahan tässä on suurempi kuin jos olisi seurassa, mutta ainakin opetus on laadukasta ja sitä vartenhan sitä töissä käydään että voi agilityt maksaa ;)

Loksutin kotiin tullessa hississä.

Jotta lajit eivät vallan loppuisi kesken, vielä hieman voisi kertoilla mejästä. Tänään käytiin siskon kanssa tekemällä Lokille huomiseksi jälki ja sen jälkeen lenkitettiin koiria samassa metsässä. Lokin jälkeen tuli loivahko kulma, kun eteen tuli lähes pystysuora kallio (joo, ehkä se jälkipaikka kannattaisi käydä ensin katsomassa ennen kuin alkaa verestämään). Pituutta oli ehkä joku 40-50m, tosi vaikea arvioida kun en ole mitannut askeleitani. Huomenna mennään ajamaan, nyt panostan Lokin rauhoittamiseen ennen suoritusta ja pidän sen lyhyellä hihnalla niin ei pääsisi haahuilemaan.

Tässä meikäläisen eräänä iltana television edessä askartelemat hienot mejämerkit, hienosti jäivät tänään puitakoristamaan ja ainakin 20 jäi vielä ylikin :). Satsista löytyy 2 vihreää (merkkaamaan polulta metsään lähtemistä ja alkumakausta), 2 keltaista (tulevaisuuden jäljen välillä olevia makauksia merkkaamaan) ja 2 punaista (kaadolle sekä paluumatkan polulta lähtemiseen). Minähän sain Tappien mejän aikana palautetta että merkkejä voisi jättää enemmän, joten jos nyt ei ole selkeästi merkattu niin ei sitten koskaan! ;)

Onnistuneen ohituksen resepti ja agiryhmään tutustuminen

Syyskuu näköjään tykittää kesäkuukausien ennätykset merkintöjen määrässä, mutta minkäs teet kun kerrankin tapahtuu ja aikaakin on kirjoitella.

Meidän ohitusprojekti on ollut hyvin vaitonainen, tasan siitä syystä ettei mitään erityisempää muutosta suuntaan tai toiseen ole tapahtunut. Hetkittäin tuntui, että upottiin syvemmälle pohjamutiin, mutta viime aikoina on näkynyt valoa tunnelin päässä. Toissapäivänä käveltiin jopa useamman koirapuistossa olevan koiran ohitse täydellisessä kontaktissa! Loki kontaktissa siis, Fiona lyhyellä hihnalla takavasemmalla. Kun koulutan Lokia niin Fiona selvästi omaksuu sivussaolijan/seuraajan roolin, eikä usein edes rähjää. Jos Loki rähjää niin Fiona rähähtää samantien, usein toimii kumpaankin suuntaan. Eilen pistettiin sitten vielä paremmaksi, ensin Fionan kanssa kahdestaan koira melkein kontaktissa koirapuiston ohi (missä oli kyllä vain pieniä koiria), ihmisten ohittamista täydessä kontaktissa ja koirien ohittamista ihan läheltä vain pienellä rähjäämisellä. Lokin kanssa illalla tokon jälkeen täydellisessä kontaktissa samalla tiellä pienen mustan rauhallisen koiran ohi! Kuka tunnustaa kouluttavansa näitä öisin tai muulloin kun en näe.

Samalla tiellä ohittamista vältän yhä ja yllättävät liian lähelle ilmestyvät koirakot ovatkin nykyään murheenkryyni itselleni, koska tällöin koirista syntyvä mekkala ja hihnassa repiminen saa usein kirosanoilla höystetyn täsmälleen samanlaisen vastauksen hihnan toisesta päästä. Taitaa omistajallakin olla vähän huono hermorakenne.. Pitäisi vaan pystyä pitämään hihna täysin paikallaan, menemään pään sisällä rannalle ottamaan aurinkoa ja kymmeneen laskettua jatkamaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi tällaisia tilanteita ei hyvällä ennakoimisella tule vastaan edes viikoittain.

Ihan kauhean laatuinen kuva mutta menköön.

Meidän resepti hihnassa rähjäämiseen tällä hetkellä on seuraava (koskee enimmäkseen Lokia jonka rauhoittuminen tuntuu rauhoittavan Fionankin):

1. Vältä liian läheltä tapahtuvia ohituksia
2. Bongaa sopivalla etäisyydellä olevat koirakot tai siirry itse sopivalle läheisyydelle hyvien treenitilanteiden määrän maksimoimiseksi
3. Ota koira kontaktiin ja kehu rauhallisesti
4. Kun (toivottavasti, eihän muuten mitään treeniä tule) koirasi näkee toisen koiran anna sen hetki ihmetellä, kutsu koiraa huomioäänellä, nimellä tai muulla vastaavalla rauhoittavasti tai kehota jatkamaan matkaa yhtä rauhallisella äänensävyllä
5. Odota, että koira itse päättää luopua toisen koiran tuijottamisesta ja lähtee mukaasi, älä itse vedä koiraa poispäin!
6. Mikäli koirasi tuntuu menevän liian kierroksille tai ei muuten malta luopua tuijottamisesta tai alkaa haukkua/murista, voit hieman varovaisesti vetää hihnasta korostaaksesi "mennään" käskyä. Pysy yhä erittäin rauhallisena takapakin minimoimiseksi!!!!! Niele kiukkusi, hyväksy mahdollinen rähjäys ja toista ensi kerralla pidemmällä etäisyydellä toiseen koirakkoon.
7. Kun koira tulee luoksesi ja jatkaa matkaa, palkkaa ja kehu rauhallisesti.

Tästä toivottavasti useiden (kymmenien? satojen?) toistojen jälkeen (epävarma) koira oppii, että ohimeneviin koiriin ei tarvitse reagoida vaan kannattaa jatkaa matkaa luonasi namien toivossa.

Kohta 5 on tuntunut olevan meille aika oleellinen, eli että Lokin tulee itse tehdä päätös toisen koiran ja omistajan tottelemisen/seuraamisen/namin metsästämisen välillä. Että se itse valitsee mitä tekee eikä niin, että omistaja valitsee koiran puolesta. Yritin keksiä miten kirjoittaisin tähän mikä logiikka tai toimintaperiaate tuossa syvellisemmin on, mutta en saa ajatusta puettua sanoiksi. Ehkä se jotenkin liittyy siihen samaan, kuin miten ihminen oppii paremmin tekemällä ja oivaltamalla itse kuin jos joku muu tekee asiat puolesta. Tänään ei selvästikään oikein ajatus kulje.

Asiasta agilityyn, menen tänään tutustumaan uuteen mahdolliseen (yksityiseen) talvikauden treeniryhmäämme! Kouluttaja ja hänen koulutustekniikkansa, -metodinsa ja -periaatteensa kuulostavat tosi lupaavilta, joten erittäin innoissani menen tutustumaan menoon. Mikäli kaikki menee hyvin (tai lähinnä mikäli mitään odottamatonta negatiivista) ei tapahdu, niin minulla ja Lokilla alkaa viikottaiset agilitytreenit ensi viikon keskiviikkona! :)

Tokoa ja aksavideo

Olen innostunut tokosta viime aikoina ja ajattelin hieman listata mitä Loki tällä hetkellä osaa. Nyt kun meidän The Treenitkin kohta pääsevät alkamaan :) (Tulevaisuuden tokovalioissa on muuten jo 17 jäsentä!). Eli tämä on tilanne ennen kuin aloitetaan meidän toivottavasti viikottaiset (tavoitteelliset!) tokotreenit:

0. Perusasento
- Pistän tämän ihan erikseen :). Tulee pienellä käsiavustuksella sivulle, yleensä melko oikeaan kohtaankin jopa. Tosi paljon sisäistänyt sivulletuloa lisää ihan viime viikkoina. Kauaa en ole vieressä istuttanut, ehkä 5 sekuntia vaatinut kontaktia ennen palkkaamista. Seuraamisesta pistää pepun hienosti takaisin maahan pysähdyttäessä.

1. Luoksepäästävyys
- Ihmisestä riippuen pysyy tai ei pysy perusasennossa. Suvin kanssa viime perjantaina ei reagoinut mitenkään. Tuntemattoman ihmisen kanssa en usko että pysyy vaan pakittaa tai sitten menee tervehtimään, riippuu miten pelottava ihminen on.

2. Paikalla makaaminen
- Kotioloissa pysyy kyllä ihan hyvin kun kävelen ulko-ovelle ja takaisin. Ulkotiloissa? No sen näkee kohta. Ei ole aikaa vielä lisätty juurikaan, lähinnä kävelen max parin kymmenen metrin matkan, käännyn ja palaan.

3. Seuraaminen kytkettynä
- Ei meidän seuraaminen vielä mistään ole kotoisin, imutusvaihetta parilla askeleella mennään vasta. Eilen löytyi oikea herkku imutukseen kun pistin juustoviipaleen suikaleiksi. Loki meinasi jopa pistää lähelle tulevan Fionan suikaleiksi ettei vain tulisi apajille.

4. Seuraaminen taluttimetta
- Sama kuin edellinen.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- Vähän ollaan viime päivinä testailtu, ei mene vielä liikkeestä vaan yleensä vaatii että pysähdyn kesken kävelyn.

6. Luoksetulo
- Meidän paras liike! :D Jää ihan hyvin ja tulee sivulle pienellä käsiavustuksella kun kotona treenailen.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä
- Ei olla treenattu.

8. Estehyppy
 - Isän syntikkateline on ajanut n. 5cm korkean esteen virkaa makkarin lattialla. Seison toisella puolella ja heittelen nameja edestakaisin niin Loki pomppii puolelta toiselle. Juuri tajusin, että olen käyttänyt sanaa "hyppy"-mikä on myös agilitykäsky, eli ehdottomasti pitää vaihtaa tokon hypyn käskysanaksi vaikka "este".

9. Kokonaisvaikutus
- Hyvä kysymys!

Odotan jo innolla treenejä. Myös siksi, että Lokille tekee tosi hyvää nähdä itseään reippaasti isompia koiria. Tajusin yksi päivä, että meidän sosialistaminenhan on käytännössä jäänyt ihan puolitiehen kun ollaan enimmäkseen nähty pieniä koiria. Treeniryhmään kuuluu mm. nöffi: iso JA musta koira, mahtavaa! :) Jospa poitsun itsetunto siitä pikkuhiljaa kasvaisi, kun huomaa että näkösällä voi olla ilman että jokainen tulee iholle. Ja että isotkin koirat voivat olla kilttejä eivätkä aina ole suinpäin metsästämässä pieniä kilttejä kooikerpoikasia.

Ethän syö minua!

Uskalsin jo viime viikolla asettaa meille tavoitteeksi ensi kesänä tokon alokasluokassa kisaamisen epiksissä! Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta nyt on ainakin sellainen olo ettei se ihan mahdotonta olisi. Jos vaan into pysyy omistajalla yhtä kovana kuin nyt, viime aikoina on treenattu jotain tokoon liittyvää päivittäin. Ainakin perusasentoa ja seuraamista joka päivä pikku pätkä, kun se on vähän jäänyt.

Suvi kuvasi viime perjantain agilitytreeneissä Lokista videota, kiitos! Sain ohjeita videon perusteella Tamperelaisilta "verkkokouluttajiltani", että pitäisi käyttää namilätkää kontakteilla ja renkaan takana. Ei saisi palkata kädestä! Miten se aina unohtuukin, vaikka sitä on ihan Lokin vauva-ajasta asti yrittänyt sisäistää. Ei sen tärkeys lopu varmaan koskaan, ainakaan tällaisella koiralla joka ei muutenkaan irtoa niin hyvin. Lisäksi pitäisi ostaa treenitaskut (ajattelin tilata kooikerhondje ry:n joukkotilauksessa), ettei tarvitsisi piilotella lelua noin epäkäytännöllisesti selän takana.......

Ihan ekassa pätkässä rengas menee ohi, sitä ei oltu otettu tuolla kerralla yksinään joten ei mikään ihme. Ei mene rengas noin pitkän radan osana vielä siis. Lisäksi tuo kohta kun mennään rata toisinpäin eli aloittaen renkaasta, oli sitä minkä improvisoin täysin ja siksi nuo hypyt menee ihan niin sanotusti reisille :). Lisäksi ohjaukseni on epäselvää ja heilun yhä kuin heinämies. Positiivista sen sijaan on jälleen Lokin vauhti ja "eteen"-käskyn toiminta eli Loki meni viimeisenkin hypyn vaikka jäin jälkeen (lelu tosin lensi liian myöhään, siksi Loki kääntyi hypyn jälkeen takaisin.

Eilen illalla harjoiteltiin vähän kontakteja sohvatyynyn kanssa namilätkän avulla. Poika tajusi heti mihin piti pysähtyä. Ai miten niin ohjaajan pälli toiminta on kehittymisen esteenä?

Tampereen pentunäyttely

Vaikka olin viikonlopun Tampereella ilman omia koiria, en silti malttanut olla täysin ilman koiratonta tekemistä. Kaupissa järjestettiin sunnuntaina pentunäyttely mihin oli ilmoitettu 4 kooikerhondjea joten tokihan minun piti pongahtaa paikalle. Kameran otin mukaan ja kuvaaminen oli kivaa, mutta kuvia katsoessa alkoi (taas) ärsyttämään laatu. Pidin aukon koko ajan 6,3:ssa jotta zoomaaminen onnistui ilman sen kummempia säätöjä ja kuvathan tietysti olivat sen mukaisia. Kuvia löytyy kuitenkin täältä lisää.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että olen luvannut palkita itseni saadessani maisterin paperit käteen ostamalla niin tykin kameran ettei pariin vuosikymmeneen tarvitse sitä enää päivittää. Siinä vaiheessa tosin pitäisi ostaa asunto ja autokin, että saa nähdä miten kamerahankkeen loppupeleissä käy.

Kooikerkehän lisäksi katsoin kun tutun shelttipentunen oli debytoimassa vauvaluokassa ja sitten kuvailin vähän pk holskuja, kun ne sattuivat olemaan huomattavan sankoin joukoin paikalla samassa kehässä ennen shelttejä. On ne vaan ihania otuksia, vaikka nimistä ei ollutkaan mitään tietoa. Holskuväki oli muuten jotenkin melko katu-uskottavaa väkeä verrattuna vaikka kääpiökoiraporukoihin, en tiedä oliko se pelkästään nuo hyeenamaiset koirat vai mikä. Jos minulla olisi holsku niin ulkoiluttaisin sitä pelkästään risaisissa farkuissa, niittivyössä ja jossain päheessä nahkatakissa B)

Kooikereissa oli paikalla 3 Burning Red's pentua ja yksi Estaika's pentu (Estaika's Flare). Hengailin siinä aikani ja kuvailin haukkuja, tulipa nähtyä pentusten kasvattajaa Ninniäkin pitkästä aikaa.

Burning Red's Amazing Do-Little ROP-pentu

Burning Red's Amazing Rosebud VSP-pentu

Estaika's Flare josta en harmiksi saanut kasvokuvaa

Burning Red's Amazing Heffalump

VSP-pentu Fasu oli kyllä kovin leikkisä ja suloinen tapaus dumbo-korvineen, mielenkiintoista nähdä mitä pikkuisesta kasvaa.

Sitten kipinkapin shelttikehään, missä debytoi pieni syötävän suloinen lutuinen Nitro.

Bluemeadow’s Zi Mei Lan hienosti vauvapentujen toinen

Nitroa olen pariin kertaan nähnyt ihan pienestä asti ja siinä on kyllä suloisin sheltti mitä olen nähnyt. Ilme on jotenkin niin hellyyttävä että tekisi mieli vain rutistaa.

Sitten sarjaa muita kuvia:

Ihana sähikäissheltti josta tulee aivan upea miniagilitysheltti <3

Siskosten välistä painia

Pusu veljeltä, ihanaa :)

Paksu(pentu)turkkisin sheltti mitä olen nähnyt.

Oli siellä karvan välissä nassukin!

Muuta koirahommaa ei viikonloppuna ollut, mutta tulipahan suoritettua viimeinenkin tentti pois alta. Oli myös tosi kiva tulla kotiin kun täällä odotti pari epäileväistä tuomasta eteisessä häntä vipattaen kun avasin oven <3. Se on kyllä jännä miten koiralta nuo haisevat kun on itse ollut pitkään pois. Ei sitä hajua kotona huomaa. Tuoltakohan minä haisen tuntemattomien ihmisten neniin, ihanaa :D

Agilityä, vähän tokoa ja uusia kooikerkavereita

Taika, Gimma, Loki ja Miko

Tänään käytiin taas Suvin siivellä Kivikon agilitykentällä. Pihalla meitä tuli tapaamaan Petra ja hänen kooikerinsa Taika (Estaika' Christabel) ja Gimma (Estaika's Gossip Girl) 3kk 3vk. Koirat pääsivät hetkeksi painimaan vapaana ja Loki löysi heti yhteisen sävelen Gimman kanssa. Gimma oli kovin reipas ja rohkea pentu eikä epäröinyt hetkeäkään pistää Loki matalaksi :). Loki tosin köllähteli ihan köllähtelemisen ilosta kun oli ihana tyttö leikkikaverina.

Mä köllähdäääään!

Hurja pentu ja tappajan naskalit

Ei hajuakaan mitä tässä tapahtuu.

Mielenkiintoinen asento pysähtyä lepäämään :)

Aikansa painittuaan pistettiin koirat kiinni ja alettiin koota Suvin kanssa rataa missä oli hyppy-puomi-hyppy-hyppy-muuri-putki-rengas. Lokin kanssa en mennyt puomia vaan keskityttiin taas renkaaseen, mikä ei mennyt yhtään niin hyvin kuin viimeksi. Loki myös hieman niskuroi ja haisteli vähän liian intensiivisesti kenttää eikä tullut kutsusta luokse. Selvästi alun painit olivat väsyttäneet poikaa niin että ylimääräinen energia oli jo kulutettu ennen kuin pääsi radalle. Kun sain sen kontaktiin ja mukaan lähtöön niin siitä kyllä meni aina tosi innokkaasti loppuun asti. Otin kuitenkin Lokin kanssa viime kertaista selvästi vähemmän toistoja. Vaikka se tuntui olevan vähän kierroksilla niin ei silti keskittymiskyky oikein riittänyt olennaiseen. Rengas (mopon harjoittelurengas) radan osana ei tänään sujunut. Muuri sen sijaan menee nykyään jo hienosti.

Toisella kerralla otettiin tuota samaa rataa toisinpäin - mikä meni aivan päin puuta kun en yhtään ajatellut ohjaamista ennen kuin lähdettiin. Vähän seurasi säätöä mutta meni se lopulta jotenkuten. Suvi kuvasi videota mutta meidän videossa en kyllä usko olevan kauheasti katsottavaa tältä kerralta. Sitten vielä vähän kontakteja harjoitustasolla ja leikit perään. Lopuksi kuvailtiin vielä hieman koiria, tässä jotain otoksia.

Gimma ei yhtään tykännyt olla kiinni tyhmässä seinässä.

Ei sen puoleen Lokikaan joka metelöi melkein nonstoppina.

Taika osasi olla nätisti.

Taika ja Miko sivusta.

Miko ja Taika toisesta sivusta.

Otettiinpa Suvin kanssa ihan lopuksi hieman tokon paikallamakuuta ja testasin Lokin luoksepäästävyyttä - pysyi hienosti sivulla kun Suvi kävi räpläämässä. Tosin oli tuttu ihminen mutta halusin ihan vaan testata miten Loki tuohon tilanteeseen reagoi. Pikkaisen tein sivulletuloa mikä meni tosi hyvin.

Yhteensä kolme tuntia meni reissussa, josta tosi pieni osa oikeastaan tehtiin Lokin ja Mikon kanssa agilityä. Niin kiva oli jutella ja katsella kun koirat peuhasivat.

Lokin kaverit.

Nyt on toivottavasti Loki väsytetty pariksi päiväksi (hah), kun itse lähden huomenna Tampereelle jossa olen maanantaihin asti jolloin suoritan toivottavasti maisterin tutkintoni viimeisen tentin ja tulen sen jälkeen takaisin Espooseen. Koirat jäävät tänne porukoiden hoidettaviksi. Jotenkin ei yhtään huoleta miten haukut pärjäävät, enemmän mietityttää miten oma eroahdistukseni selviää parin yön eron omista mussukoista..

Mä tulin voittamaan!

Eikun siis tulen voittajaan, piti sanomani. Maksoin maanantaina kummankin päivän ilmoittautumismaksun Lokille voittajaviikonlopulle, eli Helsingin Voittajaan ja Voittajaan ollaan nyt sitten menossa. HeW tuomari epäilytti pitkään, mutta eipä tuo ole niin justiinsa.. Nyt kyllä satavarmasti mennään kun yhteensä 110 euroa mokomasta huvista maksoin.

Nyt olisi sitten kaikki loppuvuoden näyttelyt maksettu ja kalenteriin merkitty. En sen kummempia ihmeitä odottele, mutta olisihan se kiva jos ei H:ta tai ainakaan sitä huonompaa kovin montaa saisi. Tuo poitsu muuttuu niin kovasti tällä hetkellä, että ei siitä kyllä tiedä yhtään minkälainen on loppuvuodesta, joten vähän on semmoinen olo kuin ostaisi sian säkissä tuon voittajailmon kanssa. Voi olla että mustuainen koira on, tai sitten ihan karvaton :). Eipä sitä pärjäämään siis lähdetä, tykkään vaan niin kovasti tuosta tunnelmasta.

Alkuviikosta vein postiin tilauksen Lokin DLA-tutkimuksesta. Piti jättää lappu jo kesäpäivillä, mutta lomakkeita ei ollut enkä ole tätä ennen saanut aikaiseksi sitä postittaa. Mutta nyt noin kuukauden päästä saadaan tietää minkälaisia haplotyyppejä Lokista löytyy. Toivottavasti siitä on jotain antia kooikerhondjien monimuotoisuustutkimukselle. Kovin mielenkiintoista on kyllä itsekin nähdä mitä haploja pojassa on nyt kun olen aiheeseen perehtynyt ja tiedän jopa mitä se tarkoittaa, kiehtova maailma tuo perinnöllisyysbiologia!

Loksutin alias Harmulainen

Haplotyypit: Kooi007 & Kooi1337 ;)

Harmitti, ettei tänään tullut lähdettyä ensimmäisiin tokoryhmän treeneihin. Lokia en tosiaan uskaltanut vielä viedä ja kun alkoi satamaan niin ei sitten Fionakaan olisi siellä tykännyt olla. Joten jätin sitten itse välistä itse järkkäämäni treenit, mutta sattuuhan tuota. Ensi viikolla sitten entistä innokkaampana mukaan.

Loki 10kk

Tänään 20.9 Loki-junnu ylitti kymmenen kuukauden iän. Yleensä ihmiset ihmettelevät että miten koira on jo noin ja noin vanha, minä ihmettelen miten tuo on vieläkin noin nuori. Tuntuu kuin se olisi ollut jo kotona iäisyyden. Mutta onhan se ihan vauva vielä (onneksi!).

Paino: 10,2 kg (tämä Espoon vaaka näyttää n. puoli kiloa vähemmän kuin kotivaaka millä Loki on 10,8kg)
Säkä: 39-40cm (ei ole mitattu pitkään aikaan, mutta tuskinpa se mihinkään tuosta enää kasvaa)

Kuvat on aika surkeita sisällä pimeällä eilen otettuja ja jos ilme on surkea niin se johtuu siitä, että Loki oksensi noin puolen tunnin päästä kuvien ottamisesta, kuten aiemmin tänään kirjoitetusta merkinnästä kävi ilmi. On se kyllä vaikea kuvata koiraa itse, vaikka saan minä sen seisomaan ja tapittamaan paikoillaan mutta ei siinä ole yhtään sitä innostuneisuuden meininkiä kun vaikka 9kk otetuissa kuvissa. Lisäksi tästä asunnosta ei löydy mitään hyvin valaistua kohtaa missä ei tulisi varjoa koiran taakse (siksi Loki on kuvattu näissä kuvissa kolmessa eri paikassa, mm. sohvalla).

Mielestäni Loki näyttää turkikkaammalta kuvissa mitä oikeasti on. Tuo turkki elää kyllä koko ajan, joka toinen päivä katson että onpa kivan oranssia turkkia tulossa selästä ja toisena päivänä huomaan ihan selkeän mustan raidan uuden turkin kohdalla. Ota tuosta nyt selvää.

Koska vasta nyt huomasin ottaneeni kaikki kuvat samalta puolelta (järjen jättiläinen), tässä yksi random otos missä näkyy toista kylkeäkin.

Kaitalammen kauhut

Sunnuntaina käytiin koirien kanssa pitkästä aikaa pitkällä kävelyllä kunnon maastossa. Askelmittariin tuli askelia yli 13000 mikä mittarin omistajan askeleen pituudella tarkoitti yli 10km matkaa. Aikaa meni yli viisi tuntia, toki pariin kertaan piti pysähtyä eväitä syömään.

Fionaa tarjouduttiin kantamaan useaan kertaan, mutta enimmäkseen se pinkoi syliä karkuun minkä pikkujaloistaan pääsi. Toisaalta kai sillä oli vieläkin ylimäräistä energiaa, niin suurilla hevosvoimilla veti hihnassa suuren osan matkasta.

Lokin en antanut vetää kertaakaan koko reissun aikana, mistä seurasikin että osa matkasta käveltiin muusta porukasta perässä pysähtyen ja taas matkaa jatkaen. Fiona meni oman hihnan kuljettajansa kanssa edellä. Tämä oli toisaalta ihan hyvä, koska koiria tuli vastaan aika paljon ja Lokin kanssa ohitus sujuu näppärämmin jos Fiona ei örise vieressä.

Koska oli nätti aurinkoinen päivä ja väen määrä sen mukainen ja Kaitalammen alueella koirat on muutenkin pidettävä koko ajan kytkettynä (damn you suomen lainsäädännöt) ei haukut saanut juosta vapaana kuin parin rämeikön ajan. Lokille teki tuskaa kävellä parin metrin päästä lammen rannasta, IHAN joka välistä se oli kiskomassa veteen. Koska Kaitalammen koko alueella on myös kielletty koiran uittaminen, ei me tietenkään kunnollisina koiran omistajina päästetty hurttia veteen.

Ulkoilutin kameraa pitkästä aikaa mukana ja napsin päälle 270 kuvaa. Jotta elämä ei olisi niin mukavaa, huomasin viimeisen vartin aikana, että koko reissun ajan kameran tarkennus oli asetettuna kertatarkennukselle.. Sehän sitten tarkoitti sitä, että yli puolet kuvista oli epätarkkoja pelkästään tuon asetuksen takia. Lopuista vähemmän huonoista valitsin muutamia mitkä pistän tähän postaukseen. After all, yllättävän paljon kuvia voi pelastaa parilla ylimääräisellä sharpeningilla ja valotustakin voi jelppiä levelsillä tai muulla kivalla kikalla.

Moi oon Loki ja tässä on mun korvakarvat.

Lokin suusta kerran reissun aikana revittiin kokonainen paistettu kanan rintafile (???), minkä nappasi maasta. Samoin se veteli kyllä muutakin naamaansa matkan aikana. Liekö joku noista tuonut jotain pöpöjä, mutta eilen Loki illalla vinkui kovin levottomana ja oksensi syömänsä ruoat pihalle. Yöllä oksensi vielä kerran mahahappoja. Tänä aamuna houkuttelin sen syömään vähän ja ne on toistaiseksi pysynyt sisällä. Toivottavasti menisi tuolla ohi. Harmittavaa kyllä, että nyt en uskalla viedä Lokia huomisen ensimmäisiin järjestämiini tokon omatoimitreeneihin :(. Enkä viitsi vaihtaa tilalle Fionaakaan siltä varalta, että tuo on tarttuvaa.

On se vaan säälittävä kipeä koira. Jospa olisi jo tänään parempi.