Pieni potilas, taas

Tänään lähti Fionalta kolme hammasta lisää. Niiden kahden kuolleen takahampaan lisäksi lähti etuhammas, mikä on koko Fionan iän ollut väärässä asennossa. En ole tiennyt sen haittaavan, mutta kuulemma se on tehnyt jo koloa kitalakeen ja kannatti poistaa samalla.

Leikkaus oli jo kahdeksalta aamulla ja koko päivä meni nukkuessa. Kumpikin vedeltiin pitkään sikeitä sohvalla. Neljän-viiden aikaan Fiona ensimmäistä kertaa nousi ylös ja kun kysyin onko nälkä, oli se sekunninsadasosassa jo lattialla. Sitten se kävi piiiiitkällä pissalla pihalla ja kaivautui takaisin peittojen sekaan jatkamaan unia.

Fiona sai illan aikana yhteensä kolme pienehköä annosta ruokaa. Kipulääkkeeksi se sai Tramalia, mikä on niin äkäinen kipulääke, että apteekki ei antanut minulle enää reseptiä ollenkaan takaisin. Se myös selvästikin maistuu äkäiseltä, onneksi sitä ei tarvitse antaa kuin 1-3 päivää tarpeen mukaan. Lisäksi saatiin Hexarinse nimistä nestettä, millä pitää huomisesta alkaen huuhdella Fionan suu kerran päivässä kahden viikon ajan kunnes menemme ien kontrolliin. Fionalla on sulavat tikit suussaan, joten se ei saa repiä, kantaa, pureskella eikä tehdä mitään muutakaan millekään pureskeltavalle tai edes pehmeille leluille ennen tuota kontrollia. Voi olla melko haatavaa pitää se erossa kaikista leluista ja sukista kaksi viikkoa! Myöskään mitään pureskeltavaa syötävää se ei tietenkään saa saada, mutta mietin josko kurkun palat olisivat niin pieniä ja pehmeitä että niitä voisi antaa. Jo nyt illalla se on ollut tylsistynyt ja hakenut leikkimään, saa nähdä mitä sitten puolentoista viikon päästä. Äsken se kökötteli jo uudella päivystyspaikallaan sohvan käsinojalla kuten kuvasta näkyy, mistä minä aina saan pelätä että se tipahtaa.

Nyt on kyllä kiva tietää, että suun osalta kaikki on Fionalla kunnossa eikä siellä ole enää mitään tulehdusta aiheuttavaa tai pahentavaa. Ien kontrollin jälkeen sitten vaan ahkeraa hampaiden pesua niin ongelma pysyykin myös poissa. Eläinlääkäri kyllä suositteli kerran vuodessa varaamaan aika hammaskiven poistoon ja samalla hampaiden röntgenkuviin, koska Fionalla selvästi on taipumusta pahoihin hammasongelmiin.

Fiona on kaiken kaikkiaan viime aikoina voinut ihan hyvin, yhtenä yönä taisi oksentaa mutta muuten ollaan menty ongelmitta. Edelleenkin se saa vain puuroriisiä ja raejuustoa, mutta parin päivän päästä, kun kipulääkkeet ja muut ovat ohi, pitäisi alkaa antamaan sille liotettuja nappuloita osana ruokaa. Jouluna testasin tätä jo kerran huonolla menestyksellä, mutta nyt olen valmistautunut paremmin ja salainen ase on hankittu kaappiin. Ruokajutuista teen varmaan uuden päivityksen sitten kun tiedän miten alkaa sujumaan.

Tämän postauksen ja mahdollisesti seuraavien muutaman kuvat on otettu vanhalla kameralla, kun unohdin uuden kamerani laturin Espooseen. Onneksi saan sen sieltä parin viikon päästä kun pikkusisko tulee sieltäpäin meille kyläilemään.

Nyt nukkumaan ja toivomaan, että kipulääkkeiden vaikutus kestää yön yli ja Fiona saa nukuttua ilman kipuja ja levottomuuksia.

Fionan syndrooma

 

Mistäs sitä taas aloittaisi purkamisen.

Fiona kävi tänään Hakametsässä Anna Chronsilla hammaslääkärissä. Ja onneksi kävi, olisi pitänyt viedä paljon aiemminkin. Tässä ote Fionan kotiutusohjeista:

"Fionalta poistettiin hammaskivi ja neljä maitohammasta, joiden juuret olivat jo lähes sulaneet. Fionalta puuttuu useita pysyviä hampaita. Osan tilalla on vielä maitohammas. Niitä maitohampaita, joiden juuret eivät ole lähteneet sulamaan, ei tarvitse poistaa, jos ne eivät ahtauta purentaa. Fionalle jäi suuhun muutama tällainen maitohammas.

Molempien ala-M1-hampaiden alueella todettiin voimakas ientulehdus, minkä vuoksi hampaat röntgenkuvattiin. Kuvissa nähtiin selvät tulehdusreaktiot juurien kärkien alueella. Lisäksi nähtiin laajat ydinkanavat, mistä voidaan päätellä, että nämä hampaat ovat kuolleet jo jokin aika sitten [puhelimessa Anna sanoi että ehkä peräti jo vuosi sitten, mikä on tosi kummallista sillä tällaisia löytöjä tehdään yleensä huomattavasti vanhemmilla koirilla]. Tulehdusmuutosten takia hampaat tulee poistaa. Myös virheasentoisen vas ylä-l3-hampaan poistoa harkitaan.

Nielurisat olivat ärtyneet. Tämän taustalla voi olla suun tulehdustila.

Varattiin aika hampaiden poistoon: to 30.12. Antibiootti Synolyx hammashoitoon asti."

Siinä virallista tietoa. Sovimme, että haen Fionan luennon jälkeen neljältä, mutta Anna soitti minulle jo aiemmin koska halusi puhua puhelimessa löydöistä. Hän ei uskonut, että olisi osannut niitä tarpeeksi kuvaavasti paperille kirjoittaa. Puhelimessa hän sanoi, että nuo kuolleet takahampaat ovat jo pitkään olleet aikapommi, sillä niiden juuriin on kerääntynyt mätäpaiseet mitkä voivat pahimmassa tapauksessa poksahtaa koiran leuan läpi. Siksi niiden poistaminen on lähes pakollista. Maksan takia hän ei kuitenkaan halunnut heti perään nukuttaa koiraa uudestaan, joten sovimme uuden ajan tuonne kolmen viikon päähän. Sinne asti Fiona syö antibioottia tulehdustilaa helpottamaan. Lopuksi hän totesi, ettei ole varmaan koskaan nähnyt niin kummallista suuta kuin Fionalla, ja se on jo aika paljon sanottu Tampereen ehkä tunnetuimmalta hammaseläinlääkäriltä.

Niin vain se maiskuttelun ja nieleskelyn syy melko varmaksi löytyi sieltä mistä se todennäköisimmin löytyy mutta mistä sitä viimeisenä etsittiin, eli suusta. Saa nähdä alkaako maiskuttelu helpottaa nyt.

Fionalle jää loppujen lopuksi melko vähän hampaita suuhun. Onneksi etu- ja kulmahampaat ovat terveitä (sitä yhtä vinoa etuhammasta lukuunottamatta). Näiden lisäksi Fionalle jää vain muutamat takahampaat. Hieman taas kyseenalaistin että miten on, kannattaako lähteä enää niitä toisia hampaita poistamaan vai taistellaanko tässä vain aikaa vastaan. Anna sanoi, että näiden hampaiden poistamisen jälkeen suun tila on taas ihan hyvä eikä tässä pitäisi olla kyse mistään etenevästä ongelmasta, niin kauan kun jäljelle jääviä hampaita harjataan ja ne pidetään hyvässä kunnossa. Ja hän sanoi, että vähilläkin hampailla koirat tulevat hyvin toimeen joten hän ei nähnyt mitään syytä miksi luovutettaisiin tässä vaiheessa, erityisesti kun vointi on muuten mennyt koko ajan parempaan.

Hammasell ja sisätautiell jolla viime viikolla kävimme olivat jutelleet ja miettineet tätä Fionan juttua. Keskustelusta sai sen kuvan, että ei ihme ettei ole löytynyt mitään diagnoosia Fionalle. He epäilivät, että kyse voisi olla peräti jostain ennalta tuntemattomasta geenivirheestä, joka aiheuttaa kaikki Fionan ongelmat ja koira kärsisi pahemman laatuisesta kehityshäiriöstä. Nyt Fionan taudille on sitten vihdoin saatu diagnoosi, nimittäin Fionan syndrooma :) (epävirallisesti tosin).

Niin ja sanottakoon myös, että kuukauden vähintään 90% lihapainotteinen ruokavalio ei nostanut sappihappoja kuin vähän, puurolla se oli 37 ja nyt 41. Eli ei edes kovin huolestuttavasti koholla kun viitearvo oli nyt 20. Päädyimme kuitenkin maksasairaan ruokavalioon, koska jatkuvasti koholla olevat sappihapot selkeästi kertovat että maksa ei toimi niin kuin pitää. Nyt menee riisipuuro+raejuusto+kananmuna+öljy ja jossain välissä annan vanhat RC hepatic purkit pois ja sitten olisi tarkoitus etsiä joku maksasairaan nappula mitä antaisi osan ruoasta tämän pissailun helpottamiseksi.

Ei jotenkin yllättänyt tämän käynnin löydöt, rutiinilla kuuntelen näitä huonoja uutisia. Eteenpäin mennään niin kuin mummmo lumessa ja katsotaan mitä tapahtuu. Niin kauan kuin Fiona porskuttaa mukana mielellään niin minä porskutan perässä.

Nyt tosin vieressä makaa lääketokkurainen koira, mutta huomenna pitäisi olla taas oma itsensä. Tämän postauksen kuvat on otettu jo aiemmin, kipeää koiraa en ole viitsinyt salamavalolla kiusata. Lauantaina olisi edessä vielä silmä- ja polvitarkastukset, joita en olisi tähän ottanut jos olisin tiennyt että joudun Fionaa viemään muista syistä eläinlääkärille. Ilmoittauduin mukaan kuitenkin jo aiemmin joten en viitsi enää perua, kun ei nuo tutkimukset kuitenkaan niin raskaat ole, ainoastaan stressin kannalta ikävät.

Hifistelyä ja Helpussa

Kävin tänään Tytillä hakemassa eilen maksamani järjestelmäkameran. Uusi kamera on mallia Canon 400D. Tästä se siis alkaa, kunnon hifistely. Heti on tiedossa ainakin salama ja toinen objektiivi, mitkä pitäisi käydä hakemassa. Sitten haaveissa on myös joku tosi laadukas pitkän matkan objektiivi mihin panostaisin ihan kunnolla rahaa, mutta tuo saa todennäköisesti odottaa pitempään.

Testailin hieman kameraa ja Tytin salamaa. Malleiksi pääsivät tietysti Hila ja Jana. Tässä hieman esimakua blogin kuvien tulevasta laadusta:

Jana

Hila

Ja Jana edestä :D

Kotiin päästyäni testasin kameraa heti Fionaan ja totesin että kyllä mustavalkoinen koira vaan on vaikea kuvattava. Totesin myös, että pitäisi ehkä pestä tuo koira lähiaikoina.

Itsenäisyyspäivänä eli ensi viikon maanantaina menen Tampereen ryhmänäyttelyyn, mihin on ilmoittautunut peräti 19 kooikerhondjea. Otan uuden kamerani mukaan uudella salamalla (mikä pitäisi hakea tässä välissä) ja testaan kameraa heti vaikeissa halliolosuhteissa. Siellä saan myös aiemmin syksyllä tilaamani version Club Registeristä (kasvattajia ja muita kiinnostuneita varten jaettava kansio mihin on kerätty tietoa koko maailman kooikerhondjeista, kätevä selvittäessä koirien sukutauluja).

Toissa päivänä käytiin Fionan kanssa Hakametsän eläinlääkärissä eli Helpussa. Varasin ajan Anne Siljamäelle, josta olin kuullut hyvää. Minun piti lähettää etukäteen sähköpostilla ell:lle tietoja Fionan historiasta, mutta pistin paremmaksi. Kirjoitin tänne "tiivistelmän" Fionan terveyshistoriasta tärkeimpine eläinlääkärin lappuineen ja verikoetuloksineen. Anne oli lukenut jutun ja viivyimme vastaanotolla yli tunnin juttelemassa Fionan voinnista. Verikokeista otettiin tietysti sappihappo, maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit ja jotain muita arvoja mitä en muista.

Kun Anne kurkkasi Fionan suuhun, hän sanoi heti että tilanne on tosiaan se mitä epäilinkin, että maitohammas on poistettava nopeasti. Se kerää hammaskiveä viereisiin hampaisiin ja takahampaat (molemmilta puolilta tosin) ovatkin ihan hammaskivessä. Maitohampaan ympäristössä on myös tulehdusta ja ikenet punoittivat. Eli olikin jo korkea aika varata Fionalle aika Helpun ja ehkä koko Tampereen parhaalle hammaslääkärille Anna Chronsille, samalle jonka vastaanotolla käytiin maitohampaiden vaihtumisen aikoihin. Ensi viikon torstaina Fiona siis nukutetaan, maitohammas ja hammaskivi poistetaan ja Anna tutkii ientaskut, nielun ja kaiken muunkin suusta. Sen jälkeen aloitetaan ahkera säännöllinen hampaiden harjaus.

Anne ei yhtään pitänyt mahdottomana, että maiskuttelu ja nieleskely johtuisivat suun tilanteesta. Fionan historian huomioon ottaen hän piti kuitenkin erittäin todennäköisenä, että Fionan maksa ei ole kunnossa ja maksaruokavalio olisi aloitettava. Sanoin mitä olin suunnitellut ja hän oli sitä mieltä että kuulostaa hyvältä. Eli aloitan Fionalle maksasairaan ruokavalion  mikä sisältää lyhykäisyydessään puuroriisiä, kananmunaa ja raejuustoa. Olen kuitenkin pistänyt jo sekaan keitettyä porkkanaa ja tarkoitus olisi korvata riisistä mahdollisuuksien mukaan osa kasviksilla tai marjoilla. Kun tätä ruokavaliota on jonkun aikaa annettu, lisään todennäköisesti mukaan ainakin kaapissa olevat RC Hepatic purkkiruoat. Jos näillä menee kaikki ok, alan mahdollisesti lisäämään ruokaan yksi liotettu nappula kerrallaan myös kuivaruokaa. Anne oli sitä mieltä, että nappulat voisivat tehdä kakan koostumukselle hyvää, edes pienissä määrin. Ideaali olisikin antaa osa ruoasta nappulana ja osa tuona kotiruokana. Pitäisi kurissa pissailun ja maksan toiminnan. Mikäli nappulat eivät sovi niin sitten mennään tällä kotiruoalla ja ehkä tuolla purkilla.

Nappuloista maksasairaalle löytyy ainakin Royal Canine Hepatic, Hill's Canine l/d, Trovet Hepatic ja sitten Anne nosti esiin vielä Specific Food Allergy Managements ruoan, joka on enemmänkin suolisto- ja allergiavaivaiselle koiralle, mutta minkä raaka-aineet ja koostumus käyvät myös maksasairaalle. Pitää alkaa tekemään pientä koostumus ja raaka-aine tutkimusta siitä, mikä näistä ruoista olisi kaikista "puhtain" ja muuten Fionalle parhaiten soveltuvin.

Verikokeiden tulokset muut paitsi sappihappo tulivat tänään. Jokainen arvo mukaan lukien maksa ja munuaisarvot olivat kaikki täysin normaaleja. Proteiinit, ureat, afokset, alat, siis IHAN kaikki olivat niin normaaleja kuin vain voivat olla. Tiistaina soittelen sappihapon tuloksista. Epäilen, että se on jotain 100 pintaan, eli reippaasti koholla.

Näinhän tämä alkaa pikkuhiljaa lutviutumaan. Olisipa lutviutunut n. kuukausi takaperin. Tai olisinpa pistänyt blogin piiloon pari kuukautta takaperin. No joo, minkäs teet. Ajoittain tulee vielä ärsytyspuuskia milloin voisin vaikka vetää päin pläsiä tiettyä henkilöä, mutta elämä on. Nyt kun Fionan ruokavaliokin alkaa löytämään paikkaansa niin voin satavarmasti sanoa ettei mitään ongelmaa olisi tullut, Rouva "minun pentuni ovat liian hyviä sinulle" -kasvattaja.

Löyhkämys maximus

Fionan henki haisee. Siis tosi pahalta. Haistan sen jopa välillä useiden metrien päähän. Omatoiminen hammastarkastus kertoo, että takahampaissa on tosi reilusti hammaskiveä. Eipä ole mikään ihme kun ottaa huomioon ettei Fiona ole voinut syödä luita kunnolla vuoteen, plaqua offia pidetään joidenkin lähteiden mukaan vatsalle epäystävällisenä ja suunnilleen kaikissa hammastahnoissa on maissia. Virbacin hammasharja ja tahna meillä on, mutta en ole uskaltanut harjata Fionan hampaita kuin harvoin.

Fionalla suun huonovointisuudesta saattaa viestiä myös eräs oire/tapa, jota Fiona on viime aikoina usein tehnyt. Se hieroo naamaansa lattiaan, aivan kuin hieroo kroppaansa silloin kun on märkä. Sitten se tassuillaan yrittää hieroa naamaa, kuonoa, korvia tai ehkä jopa silmiä(?). Tarkalleen on vaikea sanoa mihin se tähtää. Lopuksi yleensä se rapsuttaa hieman korvaansa takatassulla. Silmät näyttävät puhtailta joten niissä vika tuskin on. Korvat sen sijaan, hohhoijaa. Ne ovat alkaneet erittää töhnää sen jälkeen kun siirryimme puuroon ja Fiona pistää korvien puhdistusta hanttiin enemmän kuin ennen. Selvästi kipeät. Niinpä tietysti. Se mikä sopii vatsalle ei sovi muualle. Vai onko korvat vain ensimmäinen oire ennen muita.

Mutta likaiset korvatkaan eivät selitä hengityksen löyhkäämistä. Suun oireissa usein suositellaan kääntämään katse päinvastaiseen, eli takapuoleen. Itse anaaliaan Fiona ei nuole, mutta sitä toista aukkoa samalla suunnalla kyllä. Fionan alapään karvat ovat jo reilun kuukauden verran olleet oikeastaan jatkuvasti töhnäiset, välillä enemmän välillä vähemmän. Töhnä on vaaleaa hieman kellertävää. Ensin luulin kyseessä olevan kummallinen ja harvinainen ilmiö nimeltä steriloidun nartun kiima, mikä aiheutuu kropassa vielä sekaisin olevista hormoneista. Joillain nartuilla on jopa vuotoa ns. kiiman aikana, yleensä vain yhden kiiman aikana steriloinnin jälkeen. Sitten hormonitasapainon pitäisi alkaa löytyä. Ja Fionan ensimmäisistä juoksuista oli näiden oireiden alkaessa aika lailla tasan puoli vuotta.

Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä muita syitä, joista päällimmäisenä mikäs muu kuin pissa. Fionan hyvin vaalealle pedille ilmestyy tasaisesti pieniä länttejä, joiden reunat ovat keltaiset, vaikka pesen tyynyä säännöllisesti. En muista mistä olen lukenut, mutta yleensä steriloitujen narttujen virtsankarkailu alkaa aikaisintaan puolen vuoden päästä steriloinnista. Ajankohta täsmäisi siis siihenkin. Jatkuva pissan lutkuttaminen alapään karvoista varmasti vaikuttaa siihen miltä hengitys tuoksahtaa.

Nyt näyttääkin siltä, että todennäköisesti meillä on tiedossa ns. terveystarkastus eläinlääkärikäynti lähiaikoina. Tarkoitus on näyttää silmät, tutkia korvat tulehduksen tai hiivan varalta ja näyttää Fionan suuta, siltä varalta että hampaat ovat jo niin pahassa kunnossa että pitäisi käyttää Fiona hammaskiven poistossa. Todennäköisesti kysyn myös tätä alapään töhnimisongelmaa ja mahdollista virtsankarkailua. Ja samalla kun eläinlääkärillä ollaan niin varmaan otan rutiini verikokeet (ainakin maksa, munuaiset ja sappi). Hammaskiven poisto ei mikään kiva homma olisi, koska maksa- ja munuaisongelmaisille (vai oliko se jompikumpi) nukutus on aina suurempi riski kuin muille. Toisaalta jos kerran käyttäisi siinä niin samalla lääkärit voisivat nyppäistä viimeisen maitohampaan pois ja voisin aloittaa ns. tyhjältä pöydältä hampaiden hoitamisen. Ja lets face it, Fiona on nukutettu niin monta kertaa jo että jos ongelmia nukutuksesta tulisi niin luulisi niiden tulleen jo. Sitä paitsi hampaiden hoidossa ei oikein vaihtoehtoja ole jos ei halua että hampaat mätänevät suuhun.

Pissaongelmaan ennen propalinia haluan yrittää naturopaatin neuvomaa Uretin45+ valmistetta. Voisin myös kysäistä onko hammaskiven ehkäisemiseen mitään vatsaystävällisempää valmistetta kuin plaque off. Toisaalta tuota annetaan päivittäin niin pieni määrä, että on vaikea kuvitella sen vaikuttavan vatsaan.

Nyt hakusessa olisikin Tampereelta uusi eläinlääkäri. Mielestäni Veter hoiti hommansa niin hyvin kuin heiltä voi odottaa, mutta suuren klinikan koon vuoksi koin, ettei heiltä saanut tarpeeksi yksilöllistä ja oikeasti kiinnostunutta palvelua. Nyt haluaisin eläinlääkärin jolle voi soittaa ilman että pitää ensin pyytää puhelinaika. Ja jota oikeasti kiinnostaisi selvittää mistä ongelmat johtuvat. Kuulin villiä huhua, että on olemassa eläinlääkäreitä, jotka jopa soittavat asiakkaan kotiin ja kysyvät miten potilaan vointi etenee. Yksi tällainen meillekin kiitos, eikä olisi haittaa jos eläinlääkäri ei ole jatkuvasti tuputtamassa hillsin ja royal caninin eläinlääkäriruokia vaan hänellä olisi ehkä sydämen asialla hieman luonnollisemmat ruokintamuodot. Plussaa on jos eläinlääkärillä on tietämystä ruoansulatuskanavan sairauksista tai allergioista. Klinikan ei tarvitse olla suuri, suuremmat toimenpiteet voi sitten tehdä vaikka siellä Veterillä mistä ainakin laitteet ja vehkeet löytyy.

Tietääkö kukaan tällaista eläinlääkäriä? Hakametsän eräästä eläinlääkäristä olen kuullut paljon hyvää, joten sinne varmaan menemme jos ei muita löydy.

Sitten toiseen asiaan. Fionalle brändillä on väliä. Tein viikonloppuna uuden puuron ja normaalista pirkasta poiketen laitoin siihen kariniemen kalkkunan jauhelihaa. Ja nyt on jäänyt puuroa kuppiin jo useita kertoja. Yksi vaihtoehto on myös, että kun Fiona on kerran saanut painoa lisää, sillä ei enää ole niin nälkäinen olo kun ennen. Olenkin pienentänyt ruoka-annoksia jonkun verran. Mielenkiinnolla seuraan kun viikonloppuna Fiona menee espooseen hoitoon ja siellä on pakkasessa vielä edellistä puurosatsia. Jos se menee paremmin alas niin sitten pitää varmaan ostaa Fionalle sitä pirkkaa.

Fiona on tosiaan la-su yön porukoilla hoidossa, koska itse menen kotikaupunkiini Forssaan sellaiseen tapahtumaan minkä piti olla niin hamassa tulevaisuudessa ettei sitä koskaan tulisi. Nimittäin luokkakokoukseen. Sieltä se neljännesvuosisadan kriisi pikkuhiljaa tekee tuloaan..

Hierojalla ja ruokapulinaa

Tai oikeammin hieroja kylässä. Nokinassujen Katriina kävi eilen hieromassa Fionaa ja löysikin runsain määrin kivikovia lihaksia. Etujalkojen lihakset olivat ihan jumissa, samoin kuin selkä- ja vatsalihakset. Ostin saman tien viiden kerran kortin minkä sai vähän halvemmalla.

Fiona ei tällä ensimmäisellä kerralla oikein rentoutunut käsittelyssä. Hieronnan jälkeen sillä oli kyllä selvästi vetreämpi olo, kun samantien ylös pompattuaan haki heti lelua. Hetken se jaksoi peuhata, kunnes alkoi ramaisemaan ja se kävi nukkumaan. Sain kotivenyttelyohjeet joita pitäisi vähintään kerran viikkoon tehdä. Olin oikein tyytyväinen hierojan käsittelyyn ja sain itsekin paljon mielenkiintoisia näkökulmia Fionan hoitoon yleensäkin.

Hieronnan jälkeen en ole kummempaa muutosta Fionassa nähnyt. Ehkä ei arista vatsaansa niin kovasti kuin ennen, mutta muuten kävely ynnä muu on ollut samankaltaista. Toivottavasti ensi kerralla antaisi rennommin hieroa.

Toissapäivänä soitti viikin eläinsairaalasta eräs eläinlääkäri meidän oman sijasta. Oma on yövuorossa vielä syksyyn asti, joten oli neuvonut tämän toisen soittamaan meille. Mitään taikakonstia ei sieltäkään löytynyt, vaan eläinlääkärin mukaan edellisestä tähystyksestä on niin kauan, että kannattaisi uusia se siltä varalta, että esimerkiksi jokin bakteeri asustaa vielä suolistossa ja pahentaa oireita. Samalla voisi ottaa maksan koepalan. Jokainen voi itse arvata mitä mieltä minä olen tällaisesta neuvosta. Niin kauan kuin tilanne ei ole todella vakava, en haluaisi tuohon lähteä. Toisaalta olisi kiva saada maksasta lopullinen diagnoosi, mutta en todellakaan halua Fionaa pistää toiseen leikkaukseen jos ei ole ihan pakko. Ruokaneuvona tuli aloittaa kunnollinen eliminaatiodieetti, esimerkiksi bataatilla ja porolla. Maksalle sopisi lohi, mutta sitähän Fiona on syönyt jo nappulassa.

Tänään onkin sitten ollut taas pienoinen takapakkien päivä. Fiona on pissaillut sisälle muutaman kerran minun ollessa kotona ja töissä käydessäni oli kahden tunnin aikana tullut kolmet pissat. Rajasin eteisen pois Fionan kulkuväylältä, jotta näen ainakin aina milloin pissailee.

Ruoan mukana Fiona sai yhden aikoihin neljä vadelmaa. Edellisistä marjoista on yli viikko. Jokin ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen, koska viisi tuntia myöhemmin Fiona oksensi ilmeisesti aika lailla koko ruoka-annoksensa :(. Olisi syönyt oksentamansa ruoan uudestaan, mutta ehdin onneksi siivota pois. Iltaruoka onkin sitten pienempi enkä anna marjoja nyt taas vähään aikaan. Nyt oksentamisen jälkeen Fiona on ollut levoton ja vaeltelee sisällä. Ulkona kovin kauan etsi kakkapaikkaa, mutta mitään ei tullut.

Alan olla pessimistinen Fionan viljan sulatuksen suhteen. 22 päivä aloitin tämän puuron ja sen jälkeen on oksentanut kahdesti, 29 päivä ja nyt tänään. Tietysti saattoi vadelmatkin ärsyttää vatsaa. Kakka on ollut parempaa, mutta muuten en voi sanoa että vointi olisi parantunut. Ja nyt annetaan sentään vielä vasta puolet puuroa. Huomenna soittelen naturopaatille ja kysyn vieläkö kannattaa yrittää tätä puuroa. Oksennuksia on tullut kuukauden sisällä aikalailla suurin piirtein kerran viikossa. Tähän mennessä paras väli on ollut kortisonikuurin ja purkkiruoan aikana, tuolloin oksennuksia oli joku kerran kuukauteen.

Mielenkiintoista kuulla vieläkö naturopaatilla on jotain kikkakolmosia hihassaan. Ja jos näyttää siltä että tämä ruokavalio ei toimi niin mitä hän sitten suosittelee. Itse mietin pitäisikö kokeilla vaikka pelkällä hirssi-kalkkunapuurolla, jos riisi jostain syystä aiheuttaa ongelmia. On niin vaikeaa, kun ruokavalion muutokset voivat näkyä niin hitaasti koirassa. Uusi ruoka voi ensimmäisen kuukauden vaikka pahentaa oireita ennen kuin koiran olo alkaa parantua. Siitä olen ehkä pikkuhiljaa varma, että puurokokeilut voi Fionan kohdalla tämän jälkeen jättää unholaan. Kyllähän sitä pitäisi pikkuhiljaa huomata jos niistä olisi apua.

Ainoa mitä ei ole vielä kunnolla kokeiltu on the oikea eliminaatiodieetti, eli esimerkiksi bataatti ja poro. Toinen vaihtoehto on se kuuluisa barf, joka joko parantaa oireet tai sitten räjäyttää tilanteen käsiin. En usko että sillä ruokavaliolla on välivaihtoehtoa. Toisaalta se olisi hyväkin, näkisi ainakin heti sopiiko se vai ei. Ehkä se kuitenkin olisi kokeilemisen arvoinen, muuten mietin jatkuvasti että voisikohan se kumminkin auttaa. Tuon ruokavalion kokoisin esimerkiksi salaatista ja kesäkurpitsasta ja sitten yhdestä raa'asta lihasta, varmaan taas kana olisi varmin. Raakaruokinnasta on vaan melko vaikea saada maksaystävällistä, ei niitä kasviksiakaan voi 70% ruokavaliosta syöttää. Yksi vaihtoehto olisi viskata maksaruokavaliot sinne mihin aurinko ei paista ja kokeilla kunnon lihaisaa ruokavaliota.

Ehkäpä me katsomme tällä ruokavaliolla vielä viikon pari ja yritän pudottaa puuron kokonaan pois. Sitten katsotaan naturopaatin kanssa vieläkö kannattaa jatkaa. Jos ruokavalion vaihto on edessä niin sitten tehdään barf kokeilu ja jos sekin kusee niin sitten mennään eläinsairaalan ohjeiden mukaan eliminaatiolle. Jos sekään ei toimi niin sitten loppuukin ideat siihen.

Joku sanoi hyvin yahoon IBD groupissa. IBD:n kanssa elämisessä ei pidä yrittää keksiä ratkaisua joka poistaisi kaikki oireet lopullisesti, vaan todennäköisesti elämä on tasapainoilua ja vuoristorataa koiran elämän loppuun saakka.

Jenkkakahvat ja lihasjumeja

Olipas helpottava käynti. Otsikossahan ne tärkeimmät mainittavat asiat tulikin :)

Perustutkimuksessa havaittiin, että Fiona aristi selkää ja todennäköisesti siellä on jonkinasteisia jumeja. Eläinlääkäri kehotti menemään hierojalle, joten se on sitten seuraavana edessä. Kun kysyin, tunteeko eläinlääkäri Fionan vatsassa ummetusmassaa, hän sanoi että pitää kattoa kun koira on unten mailla, tuon rasvakerroksen läpi ei kuulemma oikein pysty tunnustelemaan :). Vaa'alla Fiona painoi 3,6kg. Näköjään se 3,5kg on sitten meidän tavoitepainomme. Tänään oli kriittiset 100 grammaa liikaa. Meinasin kuitenkin haljeta onnesta, kun lääkäri sanoi, että Fionalla on jenkkakahvat. Niin paljon ruoansulatusvaikeuksia tuolla kuitenkin on ollut, että pieni vararavinto on vain hyvää sen varalta, että joskus tulee taas huonompia vaiheita voinnin kanssa.

Polvet eläinlääkäri tutki samalla, sanoi että oikein tiiviit on eikä luksoitunut mihinkään suuntaan. Jee! Virallista tulosta näistä ei tullut, kun ei tosiaan tämä eläinlääkäri virallisia tutkimuksia tee. Ehkä voisi seuraavaan silmien ja polvien joukkotarkastukseen Fionan ilmoittaa, niin saisi silmät tutkittua samalla. Taiteltaessa oikeaa jalkaa joku kyllä ruksahti jalassa, mutta tähän ei löytynyt sen kummempaa syytä. Liekö sitten jumissa olevilla lihaksilla jotain tekemistä asian kanssa?

Sitten niihin kuviin. Selästä otettiin pari kuvaa, molemmat näyttivät oikein hienoilta. Lonkista ja kyynäristä eläinlääkäri ei oikein uskaltanut veikata mitään, joten ne tosiaan lähetettiin kennelliittoon arvioitavaksi.

Sen verran hän sanoi lonkista, että tuskin ovat ihan A:t, mutta kuulemma ehkä joku B olisi todennäköisin. Kuulemma ihan hyvät pikkukoiran lonkiksi. Sain röntgenkuvat sähköpostiini ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa tai joku osaa näitä sen kummemmin tulkita, tässä Fionan lonkat ja polvet:

Kuten odotettiinkin niin kyynärät olivat ne huonoin osa luustoa. Tässä kyynärien röntgenkuvat:

Fionalla on selvästi havaittavissa havoilla ilmeisesti yllättävänkin yleistä kondrodysplasiaa, eli etujalan luiden kasvuhäiriötä. Tämä olisi varmaan näkynyt paremmin, jos kuvat olisi otettu edestä. Näissä virallisissa kyynärkuvissa näkyy kuitenkin myös tuo miten nuo kaksi luuta ovat käyrät. Eläinlääkäri ei uskaltanut näistä antaa oikein mitään arviota, mutta kun kysyin että olisiko ykköset, niin hän sanoi että joo ehkä varmaan, maksimissaan kakkoset.

Minkään näistä ei eläinlääkärin mukaan pitäisi vaivata Fionaa sen elinaikana, mikä oli suuri helpotus ja pääasia meidän käynnissämme. Missään ei ollut nivelrikkoa tai vastaavia eikä mitään muutakaan epänormaalia. Takajalkojen hassulle kävelylle ei löytynyt mitään muuta selitystä kuin selän lihasjumit, joita tosiaan nyt aletaan hoitaa hieronnalla. Edelleen on myös täysi mysteeri, miksi Fiona ei pysty hyppimään sohville tai sängyille.

Jos valmistaudun siihen, että lonkista tulee kennelliitosta C/C ja kyynäristä 2/2 niin ei ainakaan pitäisi voida pettyä. Jos joku osaa noista kuvista jotain kommentteja heittää, niin kuulisin mielelläni.

Kun Fiona oli unten mailla, eläinlääkäri katsoi tarkasti Fionan anaalirauhaset ja tyhjensi ne. Olivat kuulemma hyvin täynnä, mutta töhnä oli silti ihan normaalia. Lisäksi hän tutkaili Fionan alapäätä muutenkin, että onko siellä jotain tulehdusta tai vastaavaa mikä aiheuttaisi runsaan itsensä puhdistamisen. Mitään kummallista ei ollut, varmaan on anaalirauhaset vain pientä koiraa vaivanneet.

Nyt Fiona vetää sikeitä terassin matolla, mihin se sammahti samantien kun tepasteli ihan aineissa ovesta sisälle. Ihan hyvä että nukkuu rauhoitus- ja herätysaineita pois.

---------------------------------------

Soitin lisäksi päivällä Sjömanille, että Fiona saa jonkinasteista ummetusta tai vastaavaa tuosta puurosta. Nyt palaammekin hieman taaksepäin ja alamme antaa Fionalle osaksi purkkiruokaa ja osaksi tuota puuroa. Ainakin sen aikaa, että suolisto alkaa paranemaan ja puuro imeytymään. Viikon päästä soittelen uudestaan hänelle Fionan tilanteesta.

Hieman mietityttää, että voisiko Fiona olla vaan yksi niistä koirista, joille eivät viljat sovi. Mutta eiköhän se selviä tässä pikkuhiljaa, jos puuro jatkuvasti tekee pinkeän vatsan ja mahanpuruja. Eilen annoin selvästi liian suuret annokset puuroa kun Fionalla tuli vatsa kipeäksi. Kulki häntä alhaalla ja oli hieman apaattinen. Tänään sitten paastottiin noiden röntgenkuvien vuoksi ja tänään sen vatsa on pitänyt hirveää lurinaa. Ehkä on ihan hyvä että totutellaan puuroon pikkuhiljaa.

Toisenlaista tiedettä

Katsoin lauantaina netistä, että Veter olisi auki ja ajelin pihaan tarkoituksena hakea säkki trovetin nappuloita. Pulju oli kuitenkin kiinni ja tarkempi nettisivujen tarkastelu kännykällä näytti, että olin kokonaan jättänyt huomiotta pienen tekstin "ei kesälauantaisin" aukioloajoista. Siinä sitten selailin kaikki tampereen eläinlääkäriasemien nettisivujen aukioloajat ja ainoa mikä oli lauantaina auki, oli raholan eläinystäväsi lääkäri. Soitto sinne osoitti kuitenkin, ettei heillä ole myynnissä lainkaan trovetia. Eipä muuta kun takaisin kotiin.

Eilinen soittokierros eläinsairaalaan paljasti, että meidän lääkärimme on tämän viikon lomalla, mutta palaa ensi maanantaina. Minua kehoitettiin laittamaan sähköpostia ja sen tein. Se oli ihan hyvä idea, koska kirjoitin semmoisen romaanin että tuli ainakin kaikki sanottua. Puolet olisin varmaan puhelimessa unohtanut. Koska ei tässä nyt mitään akuuttia ole kuitenkaan, pistin loppuun että lomailee ihan rauhassa ja ottaa yhteyttä sitten kun palailee töihin.

Sen jälkeen siirryin suunnitelmaan B ja soitin edellisessä viestissä mainitsemalleni eläinnaturopaatti Kirsi Sjömanille. Minua hieman jännitti mitä tuleman pitää, mutta pian selvisi, että Sjöman tiesi tosiaankin mistä puhuu ja oli vielä kaiken lisäksi todella mukava. Paljon sain semmoista tietoa mitä eläinlääkärit eivät ole koskaan kertoneet ja Sjöman kertoi, että hänellä on kaapissaan se ainut ohut kirjanen minkä eläinlääketieteellisen opiskelijat joutuvat opiskeluaikoinaan lukemaan ruokinnasta. Ilman itsenäistä perehtymistä, on eläinlääkäreiden tietämys ruokinnasta tosiaankin siis hyvin vähäinen. Paitsi että muistan lukeneeni (eläinsairaalan sivuilta?), että eläinsairaalaan on tulossa ruokintaneuvojia, jotka ovat perehtyneet erityisesti ruokintaan.

Sjöman sanoi, että Fionan suolisto- ja maksaongelmat ruokkivat toinen toisiaan. Maksan puhdistamatta jättämät myrkyt ärsyttävät suolistoa ja vatsaa. Hän kyseli paljon ja minä selitin paljon. Hän sanoi, että sappihapossa näkyvät oikeastaan vain pahimmat maksan ongelmat. Syynkin sanoi, mutta sitä en muista. Ja että Fionan kaikkia sairauksia pitäisi hoitaa yhdessä keskittyen nimenomaan syihin eikä oireisiin. Hän kysyi olenko valmis ajelemaan parin tunnin matkan häntä tapaamaan ja toki minä olen. Huomenna ajelemme Fionan kanssa kuudeksi Sjömanin luo tarkoituksena kehittää Fionalle ruokavalio ja muu hoito, jotta pääsisimme vihdoin lääkekierteestä pois. Olen hieman epäileväinen sen suhteen, pystyykö Fiona olemaan ilman tylosinia ilman että ripuli palaa. Samoin zitacin poisjättäminen epäilyttää, mutta annan kuitenkin luontaishoidoille mahdollisuuden. Jos alkaa näyttää epätoivoiselta niin onpahan ainakin ruokavalio saatu (toivottavasti) kuntoon ja siihen rinnalle voidaan sitten ottaa tarpeen mukaan lääkkeitä.

Täältä saatte, arvoisat lukijani ja satunnaiset googlettelijat, siis kerrankin rehellistä vertailua länsimaisesta lääketieteestä ja toisenlaisista luontaishoidoista. "Case Fiona" on mielestäni melko optimaalinen "tutkimuskohde" sille, miten kroonisiin ja pitkäaikaisiin sairauksiin annetut pitkät antibiootti-, kortisoni- ja muut lääkekuurit voidaan (vai voidaanko niitä?) korvata luontaisemmilla hoitomenetelmillä. Itse menen huomenna paikalle avoimin mielin, mutta lääkkeiden poisjättämiseen olen hieman pessimistinen. Saapa nähdä mitä tuleman pitää. Tagaan Sjömaniin liittyvät merkinnät silti myös eläinlääkäreihin, jotta on helpompi löytää Fionaa hoitaneisiin ammattilaisiin liittyvät kaikki merkinnät.

Fionan äiti Fiina on astutettu kasvattajan luona uudelleen. Fiona lähettelee terveisiä pienenpienille tuleville puolisiskoilleen- ja veljilleen. Toivottavasti astutuksen tuloksena syntyy terveitä pieniä havapalleroita.

Fiona ei joudukaan leikkauspöydälle, vielä

Nyt on lääkärin kanssa soiteltu kuulumiset. Minä kerroin, että Fiona viime yönä pissasi housuihinsa ja päälle oksensi. Lisäksi oksensi uudelleen aamuyöstä ja "kätevästi" sitten vielä kerran äsken puhelun aikana. Nyt pahoinvointia edelsi runsas etutassujen nuoleminen.

Lääkärilläkin oli minulle asiaa. Olivat jutelleet erinäisten ihmisten kanssa ja päätyneet siihen tulokseen, ettei Fionan ole oleellista mennä vielä otattamaan maksan koepalaa. Nyt todennäköisin diagnoosi (hienolta nimeltään primääriepäily) on minunkin epäilemäni hepatic microvascular dysplasia toiselta nimeltään portal atresia eli MVD. Koska Fiona on niin shunttipotilaan "näköinen", eli pieni, heiveröinen ja vähälihaksinen (eli yksinkertaisesti sintti), mutta shunttia ei silti löydy, niin on MVD todennäköisesti taustalla. Siinähän maksan läpi kulkee mikroskooppisen pieniä "mikroshuntteja", joiden läpi menevä veri ohittaa maksan eikä siis puhdistu lainkaan. Oireet ovat pitkälti samanlaiset kuin shunttipotilaalla ja niiden vakavuus riippuu siitä, kuinka paljon suonia on. Tila on synnynnäinen ja kuten shunttikin, todennäköisesti ainakin jonkun verran perinnöllinen. Tätä tavataan shuntin tavoin eniten cairnterriereillä ja yorkshirenterriereillä. Leikkaus ei ole mahdollinen vaan hoito tapahtuu ruokavaliolla ja lääkityksellä.

Toinen ihan mahdollinen epäily oli semmoinen kuin porttosuonen hypertensio (tai sinnepäin). Eli sappitiehyeiden jokin suoni kärsii liiasta paineesta tai korkeasta verenpaineesta. Tämän olisi kuulemma pitänyt näkyä tähystyksessä, joten luotetaan siihen, että Veterillä olisi huomattu jos sappitiehyet olisivat näyttäneet epänormaaleilta. Lisäksi tila on kuulemma hyvin harvinainen.

Kysyessäni voivatko nämä kaksi tilaa, IBD ja MVD, liittyä toisiinsa oli vastaus että todennäköisesti ei. MVD on ihan synnynnäinen ja IBD:tä tutkitaan tällä hetkellä tosi paljon ja epäillään, että tietty kudostyyppi altistaisi sairaudelle. Missä tapauksessa silläkin olisi perinnöllinen alttius (ymmärtääkseni kudostyypit ovat pitkälti perinnöllisiä). Hassua, että en tiedä yhtään havaa jolla olisi kumpaakaan näistä sairauksista. Mikä on toisaalta tietysti hyvä asia, kun tarkoittaa ainakin sitä ettei populaatiossa ole pelkoa sairauksien yleistymisestä. Tosin IBD nyt on semmoinen, että sitä varmaan harvemmin tutkitaan näin paljon. Todetaan vaan, että koiralla on herkkä vatsa.

Ai että mitenkös tästä sitten eteenpäin. Neuvoksi saatiin maksakontrolli puolen vuoden välein (samalla varmaan testataan munuaiset ja muut härpäkkeet kun kerran verikokeet otetaan). Kun/jos ALAT alkaa nousemaan niin sitten mietitään uudelleen koepalan ottamista. Todennäköisesti siinä vaiheessa on eläinsairaalallakin laitteet biopsian tähystyksessä ottamista varten. Fionalla oleellista oli kuulemma se, että kaikki muut veriarvot maksa mukaanlukien olivat niin hyvät. Ei siellä voi olla mitään pahempaa vielä tapahtunut kun arvot ovat normaalit. Juteltiin myös ja oltiin samaa mieltä siitä, että tällä hetkellä IBD ja pidätyskyky aiheuttavat Fionan ongelmat, MVD ei aiheuta (vielä) muuta kuin sappihapon nousun verikokeissa. Kysyin myös eikö yleensä MVD:ssä ammoniakki ole koholla kuten shuntissakin mihin vastaus oli että ei välttämättä. Kropat ovat erilaisia niin koirilla kun ihmisilläkin eikä niihin aina päde keskenään samat säännöt.

IBD:n hoitaminen ruokavaliolla on oleellista tällä hetkellä ja eläinlääkäri pyysikin soittelemaan tarkemmin ruokavaliosta (ja todennäköisestä lääkityksen vaihtamisesta) torstaina. Sitä ennen hän juttelee gastroenterologiaan perehtyneen kollegansa kanssa. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että nykyinen(kään) ruokavalio ei sovi Fionalle, koska se oireilee. Lääkärin mielestä kannattaa aloittaa kunnon eliminaatiodieetti ruoilla mitä se ei ole koskaan saanut (hänen mielestään terveyspäiväkirjan perusteella emme olleet sitä vielä kunnolla tehneet). Peruna ei sula Fionan kropassa todennäköisesti kunnolla, koska kakasta löytyy päivittäin perunakuutioita samanlaisina minä ne menevät sisäänkin. Hän heitti ilmaan porodieetin ja jonkun kummallisen magnaati, magaatti, mangaatti(???) hiilihydraatin mistä en ollut kuullutkaan. Mutta sanoi että juttelee vielä suolistoekspertin kanssa ja ilmoittelee paremmin torstaina.

Minä heitin ilmaan raakaruokinnan, mutta lääkäri suositteli ennemmin kotiruokintaa eli että ei antaisi raakaa lihaa. Sanoi myös, että paljon on puhetta teollisen ruoan aiheuttamista ongelmista, mutta mitään ei ole vielä tieteellisesti todistettu. Kysyin kannattaisiko sitten hiilihydraatti vaihtaa kasviksiin, mutta siihen sanoi, että mitä vähemmän eri aineksia niin sen parempi. Tuosta pitää kyllä kysyä lisää torstaina, en ole nimittäin yhtään vakuuttunut, että esimerkiksi viljat sopivat Fionan vatsalle. Kana-kaurapuuro dieetti oli ainakin loppuvaiheessa sellainen fiasko että hyvä ettei heiniä tullut ulos takapuolesta. Lääkäri muuten sanoi, että on valitettavaa miten yleistä yrjölän puuro on, koska kun koira syö sitä niin samantien tällaisessa tilanteessa lukeutuu pois neljäkin viljaa joita ei voi antaa. Onhan tuokin näkökanta.

Paljon on kysymyksiä vielä mielessä ja olenkin kirjannut niitä ylös puhelun jälkeen torstaita varten. Erityisesti minua mietityttää MVD:n "hoitamatta jättäminen". Vaikka se ei näykään maksan verikokeissa niin voihan se jotenkin oireilla silti. Eikö kannattaisi aloittaa kuitenkin maksaystävällinen ruokavalio varmuuden vuoksi, ettei sohisi tikulla jäät- maksaa. Lisäksi kuulen mielenkiinnolla minkä lääkityksen Fiona saisi. Kortisonia ei ainakaan enää aleta antaa, ei siitä merkittävää apua ollut. Närästys ja vaihteleva kakkahan Fionalla nyt on suurimpina ja oikeastaan ainoina oireina, mitkä pitäisi saada kuriin. Lääkärin mielestä kaikki Fionan oireet aiheutuvat IBD:stä ja maiskuttelu, nuoleminen ja sitten oksentaminen on hänenkin mielestään selkeästi närästystä. Etutassujakin nuolee lääkärinkin mielestä siksi, että on paha olo. Ei siksi että niitä kutittaisi.

Ihan olen tyytyväinen, jos niin voi sanoa, tähän diagnoosiin. Tätä itsekin olisin veikannut joten ei tullut yllätyksenä. Nyt vaan runsaasti googlettelua aiheesta niin olen sitten valmistautunut kunnon kysymystulvalla torstain puheluun :)

Ai niin. Kiinnostaisiko ketään ostaa melkein 200 purkkia Trovetin duck & potato / trovet ankka-peruna / trovet dpd intestinal -ruokaa? -_- SAA MAINOSTAA!!!

Happy happy joy joy

Nyt on Fiona kotiutunut toiseltakin hoitopäivältä ja kovin väsynyt on. Puhelimen läpi kuulin kun se huusi taukoamatta ja kotiin (siis tänne espooseen) tultua kävi heti nukkumaan.

Eniveis. Hyviä ja huonoja uutisia saatiin tänään, aloitetaan hyvistä. Kuten otsikostakin voi päätellä, Fionalta ei löytynyt shunttia minkä pystyisi leikkaamaan (mikroshuntteja voi tietysti vielä olla). Ei siis tarvitse miettiä mennäkö suureen leikkaukseen vai ei. Pissaongelmaan ei myöskään löytynyt mitään ratkaisua, "tällä hetkellä pääepäilynä on käytösongelma virtsanpidätyskyvyttömyyden syynä". Krhm.

Pistänpä tähän mitä lapussa lukee:

"Fiona tuotiin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan sisätautien osastolle korkeiden sappihappojen jatkoselvittelyyn.

Yleistutkimuksessa Fiona oli hoikassa kunnossa. Yleistutkimuksessa ei havaittu normaalista poikkeavaa.

Fionan verinäytteistä tutkittiin:
- maksantoimintatesti eli sappohappotesti: arvot korkeat
- seerumin perusveriarvoja ja lisäksi muutamia ylimääräisiä maksaentsyymiarvoja: urea lievästi koholla (voi liittyä paastoamisen aiheuttamaan lievään kuivumiseen), muut arvot normaalit
- pieni verenkuva: normaali
- ammoniakki: normaali
- hyytymistekijät: normaalit
- ionisoitu veren kalsiumpitoisuus: normaali 

Fionalle tehtiin vatsaontelon kontrolliultraäänitutkimus, jossa maksan kaikuisuus oli normaali ja ultraäänitutkimuksen perusteella porttilaskimon virtaus oli myös normaali. Munuaismuutokset ovat ennallaan: ydinkerroksen alueella runsaasti voimakaskaikuisia pilkkuja eli kyseessä on munuaisten voimakas mineralisaatio. Ultraäänen perusteella ei täysin pystytä poissulkemaan shunttisuonia.  Ultraäänitutkimuksen yhteydessä Fionalta otettiin vatsanpeitteiden läpi pistämällä virtsanäyte, josta tutkittiin perustutkimus ja munuaisten toiminnasta kertova proteiini-kreatiini -suhde. Virtsatutkimuksissa ei ollut löydöksiä. Virtsan proteiini-kreatiini -suhde oli 0,15, joka on hyvä arvo.

Torstaina Fionalle tehtiin maksan alueen viipalekuvaus (tietokonetomografia) nukutettuna. Fionalla ei ole shunttisuonta tai epänormaaleja suoniyhteyksiä maksan alueella.

Fiona pystyi pidättämään sairaalassa molempina päivinä virtsaa lähes 6 tunnin ajan. Fionan virtsatutkimuksissa ja ultraäänitutkimuksessa ei löydy syytä pidätyskyvyn puutteelle. Tällä hetkellä pääepäilynä on käytösongelma virtsanpidätyskyvyttömyyden syynä.

Fionan hoitoja jatketaan toistaiseksi ennallaan. Fionan tilanteesta konsultoidaan sisätautien professoria ensi viikon alussa. Soittakaa tiistaina iltapäivällä hoitaneelle eläinlääkärille jatkotutkimussuunnitelmista.

Mukavaa kesää suloiselle Fionalle!"

Laskua kertyi 580 euroa kiitos hei. Ja jotenkin epäilen, että vakuutus ei korvaa käyttäytymishäiriöitä, eikä välttämättä shunttitutkimustakaan joten mukavasti keveni lompakko ainakin. Mutta kyllä sen verran mielellään maksaa siitä että tietää ettei ole shunttia.

Mitäs muuta. Puhelimessa lääkäri mainitsi vielä tämmöisiä seikkoja:

- semmoisen pidätyskykyyn liittyvän sairauden kuin joku refleksifysingjlkjkljfdia, missä hermoradat eivät toimi kunnolla ja se pahenee koko ajan. Tätä ei voi oikeastaan mitenkään tutkia, mutta muutenkin lääkäri oli tuon käyttäytymishäiriön taustalla kun kerran sairaalassa pidätteli hienosti. Melko hieno sana, "käyttäytymishäiriö". Parempi se on kuin "paskasti koulutettu sisäsiisteys ja höynäytettävissä oleva omistaja".

- että Fiona todennäköisesti kuolee normaalia aikaisemmin jos ei muuhun niin munuaisten pettämisen takia. Lisäsi kyllä, että olikohan se puolella yli kymmenen vuotiaista koirista on munuaisten vajaatoiminta, joten se ei sinällään ole mikään kumma juttu että Fionalla sekin on. Sitä en tiedä voiko se jotenkin alkaa sitten huomattavan aikaisin kun nyt jo on huomattavissa ultrassa.

- suolisto ja vatsa näyttivät aivan normaaleilta(!). Eli käy hyvin yksiin sen kanssa, että sen vatsaoireet ovat vähentyneet huomattavasti.

Huonoja uutisia on lähinnä yksi. Nimittäin se, että seuraava askel on todennäköisesti maksan biopsia ja valitettavasti eläinsairaalalla ei ole vielä laitteita ottaa alle viisikiloiselta biopsiaa tähystyksessä :(. Laitteet ovat kuulemma tulossa, mutta niissä kestää vielä kauan. Se tietysti tarkoittaa sitä, että Fiona avataan taas ja se joutuu parantumaan uudestaan vastaavasti kuin helmikuussa. Plääh, tyhmää. Biopsia kuitenkin ehdottomasti kannattaa kuulemma otattaa, koska Fionan maksassa voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä ja biopsialla todennäköisesti pystyy sen selvittämään.

Yksi mahdollinen sairaus minkä ell heitti ilmoille on perinnöllinen kuparitoksikoosi, jota bedlingtoninterriereillä esiintyy ongelmaksi asti koirakannassa. Sen tapainen sairaus tunnetaan ihmisillä nimellä Wilsonin tauti ja se periytyy resessiivisesti ja molemmille sukupuolille. Tällöin koiran molemmilla vanhemmilla pitää olla sairas geeni x ja olettaen, että vanhemmat ovat vain kantajia eivätkä sairaita, on toinen geeni terve eli niiden geenit ovat sairauden suhteen Xx. Kun kaksi tällaista koiraa yhdistetään on 25% mahdollisuus, että pentu saa kaksi sairasta geeniä xx ja sairastuu tautiin. Jos prosenttien mukaan syntyy pentuja niin yksi neljästä pennusta on sairas. Jos Fiona on sairas niin kolme muuta sisarusta ovat terveitä. Mikäli pennulla todetaan kuparitoksikoosi kannattaa pentueen muut pennut tutkia sairauden varalta.

Kuparitoksikoosissa kupari alkaa keräytymään maksaan (ihmisten versiossa myös aivoihin ja munuaisiin) aiheuttaen oireiksi toisen lähteen mukaan laihtumista, oksentelua, ruokahalun menettämistä, vatsakipua ja/tai keltataudin. Hoitamattomana sairaus on kuolemaan johtava ja onkin tärkeää havaita sairaus ajoissa. Koirille on (ainakin bedlingtoninterriereille) kehitetty geenitesti taudin havaitsemiseksi. Sairaita tai kantajiakaan ei tietenkään suositella käytettävän jalostukseen. Havannoista en tiedä onko koskaan niillä tavattu tautia, mutta jenkeissä kupariin liittyviä sairauksia on tavattu bedlareiden lisäksi ainakin dobermanneilla, westieillä ja cockerspanieleilla.

Siinäpä taas yksi tiivistelmä uudesta sairaudesta. Niitä tänne tuntuu kerääntyvän. Mutta tosiaan syitä voi olla se sata ja yksi ja tuo on vain yksi niistä. Biopsiasta sen saa sitten varmuuden.

Ihan luottava olo on, kun lääkäri konsultoi laitoksen professoria ja lisäksi muita eläinlääkäreitä. Ei varmaan parempaa hoitotiimiä suomesta löytyisikään. Voihan sieltä vieläkin tulla pahoja ongelmia vastaan, mutta nyt on ainakin kiva että shunttileikkaus on poissuljettu vaihtoehto.

Pissailuun sain puhelimessa ihan hyviä ohjeita ja neuvoja, juuri semmoisia mitä tämmöiselle kädettömälle omistajalle paraneekin antaa. Tästä voisin myöhemmin tehdä toisen postauksen. Vilahti se sana "ongelmakoirakouluttajakin" siellä keskustelussa kahdesti, toisen kerran siinä yhteydessä kun kysyin osaako lääkäri antaa arviota onko Fiona ahdistunut vai protestoiko se. Eläinlääkäri veikkasi jälkimmäistä, mutta sanoi että se on hyvin vaikea kokemattoman päätellä.

Positiivisin mielin jatketaan, ainakin jonkun verran sai Fiona tällä käynnillä "lisäaikaa".

Ja ai niin, en ole ottamassa toista koiraa niin kauan kuin Fionan ongelmat jatkuvat. Kyllä me tämä ensimmäinen hoidetaan kuntoon (tai vaihtoehtoisesti lopetetaan) ennen kuin seuraava koira on ajankohtainen. Ei sitä tietysti tiedä meneekö siinä vaikka vaan kuukausi kun ongelmat selviävät. Onneksi ei vielä tarvitse mitään heti päättää. Mutta ei tätä nykyistä kyllä mikään toinen koira voi korvata, vaikka välillä niin itselleni haluankin uskotella.

Tutkimuspäivä number uno

Noniin. Äsken kävin hakemassa takaisin äiskän luo iloisen mutta kovin reikäisen Fionan, verikokeita tai muita tutkimuksia on otettu ainakin kahdesta etutassusta, takatassusta ja kaulalta. Nivusesta on lisäksi otettu joku parin millin koepala (pitääkin muistaa kysyä siitä lisää). Kovin energisenä se tuli ja kotiin päästyäkin piti päästä heti leikkimään. Varmaan kyllä simahtaa kohta.

Sitten niihin tuloksiin. Tämän tutkimuspäivän anti oli se mitä vähän ehkä odottelinkin, eli kaikki muu on täysin normaalia paitsi sappihappo (tällä kertaa 60). Lääkäri sanoi, että onhan Fiona vähän "pikkuinen ja hoikka", mutta muuten yleistutkimus oli ihan hyvä. Verikokeissa ja virtsakokeissa ei sappihappoa lukuun ottamatta mitään poikkeavaa. Ultrassa munuaiset ennallaan, maksasta taisi jotain sanoa mutta en siitä informaatiotulvasta enää muista ihan kaikkea (tässä vaiheessa simahti koira, eipä siinä kauaa mennyt).

Tärkein asia kuitenkin oli tuo sappihappo mitä aletaan nyt tutkimaan. Lääkäri sanoi heti, että ensimmäisenä kannattaa laskea pois shuntti. Joten huomenna tiemme viekin sinne minne oli tarkoitus mennä jo joulukuussa, eli tietokonetomografiaan. Jos sieltä ei mitään löydy niin ensi viikolla sitten maksan biopsiaan laskemaan pois "mikroshuntit", eli se hepatic microvascular dysplasia (MVD) mitä itse epäilin ja ehkä epäilen vieläkin. Shuntti-mörkö se sieltä kuitenkin sitten taas pompsahti esiin. Ammoniakki oli kuitenkin normaali, minkä pitäisi käsittääkseni shunteissa olla koholla. Sen kummemmin emme nyt puhelimessa jutelleet, vaan keskustelemme tarkemmin huomisten tulosten jälkeen.

Heti tuli mieleen se mitä varmaan täällä blogissakin jossain vaiheessa puhelin, että jos shunttileikkaus olisi edessä niin en siihen enää lähtisi. Yhtäkkiä leikkauskaan ei kuitenkaan kuulosta niin huonolta vaihtoehdolta, yllättäen.. Pitää kyllä vaan muistaa ajatella koiran parasta eikä omaa luopumisen tuskaa. Mikäli tie osoittaisi shunttileikkaukseen, kyselen eläinlääkäreiltä ja kasvattajalta ja puolelta maailmalta että kannattaako vaiko eikö. Mikä on liikaa. Ovatko riskit suuremmat kuin saatava hyöty. Esimerkiksi voiko IBD johtua shuntista ja jos ei, niin mikä olisi tulevaisuuden ennuste sekä riskialttiin shunttileikkauksen että IBD:n kanssa.

Toinen mikä heti tuli mieleen oli se mahdollisuus, että IBD on seurausta shuntista. Jotenkin kropan myrkyt aiheuttaneet tulehduksen. Jos näin olisi, olisi se periaatteessa hyvä uutinen, mutta toisaalta minua ottaisi aivan älyttömästi päähän ettei joulukuussa jo löydetty shunttia jos sellainen on. Se tarkoittaisi, että koko tämä vuosi oltaisiin hoidettu seurausta eikä syytä. Monen kuukauden raskas kortisonikuuri, tähystykset, kaikki tässä välissä syödyt lääkkeet, ylimääräiset eläinlääkärikäynnit, kaikki turhaan. Ja tietysti turhaan järkyttävät määrät rahaa mitä olen pistänyt erikoisruokiin, lääkkeisiin ja tutkimuksiin. Ja pieni koira olisikin kärsinyt kaiken ihan turhaan. Jotta ei jouduttaisi isoon leikkaukseen, olisi parempi vaihtoehto tässä vaiheessa tuo MVD, koska sitä ei voi leikata vaan se hoidetaan ruokavaliolla.

Mutta turhaanpa minä tässä spekuloin, huomenna olen taas paljon viisaampi. Tämän päivän lasku oli kuulemma vajaa 300 euroa, huomenna tomografian jälkeen se kasvaa 700 euroon (vai 700 eurolla, en ole ihan varma).

Mitä pissailuun tulee, eläinlääkäri oli sitä mieltä että Fiona kirjaimellisesti kusettaa minua sen suhteen 100-0. Koko tänä aikana kun oli ollut lääkärissä ei ollut pissannut kertaakaan sisälle. Fiona kuulemma on oppinut käskyttämään minua. Pissa oli täysin normaalia ja virtsatiet ihan kunnossa (en kyllä tiedä olivatko varjoainekuvausta tehneet). Minun on vain hyvin vaikea uskoa, että se olisi oikeasti näin. Miten kummassa pärjäisin yhtään vaativamman koiran kanssa kun kolmikiloinen havaneesikin oppii vetämään näin oikeista naruista?

Lääkäri sanoi kyllä, että voi olla että Fionan syömä märkäruoka on jotenkin erityisen kosteaa. Hän oli perehtynyt mukana viemääni terveyspäiväkirjaan (hienoa!) ja sanoi lopuksi, että meidän pitää muutenkin keskustella Fionan ruokavaliosta enemmän huomenna. Apuva, ihan varmasti saan kunnon läksytyksen siitä miten olen vaihtanut ruokaa liian usein tai miten olisi pitänyt heittää teolliset sapuskat kuuseen jo ajat sitten (tai toinen ääripää, miten pitäisi antaa jotain kuivaa erikoisnappulaa). Mutta on kyllä tosi hyvä jos saan sieltä kunnolliset ruokintaneuvot. Ja muutenkin lääkäri vaikutti tosi miellyttävältä ja puhui kovin määrätietoisesti, että nyt tehdään sitä ja nyt tehdään tätä. Tuntui ihan kuin joku olisi sanonut, että "nyt minä otan ohjat käsiini ja pidän huolen, että tämä asia selvitetään nyt eikä ensi vuonna".

Nyt on ihan hyvät fiilikset kun ei tunnu enää siltä, että on ihan yksin vastuussa siitä että päästään tutkimuksiin. Ja kiva tietää ettei Fionalla ole mikään elin räjähtämispisteessä. Jospa tämä tästä. Ja jos pissaileminenkin on jotain (prkln!) kusetusta niin meillähän alkaa sitten ihan uudet kujeet senkin suhteen jos tästä vielä ylös noustaan.

Niin ja kiitos paljon kaikille edellisen viestin kommentoijille, olen kyllä lukenut kaikki kommentit, mutta en ole ehtinyt vielä vastaamaan.

Helsinkiin tutkimuksiin

Soitin tänään helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa meitä hoitaneelle eläinlääkärille ja hän varasi meille ajan kesäkuun 30. päivälle. Tuolloin vien Fionan tutkittavaksi kunnolla. Fiona ultrataan, erityisesti munuaiset, sappi, maksa, vatsa, suolisto, virtsatiet ja -rakko tutkitaan kunnolla (liekö sitä enää mitään muuta jäikään). Siltä otetaan verikokeet mistä tutkitaan perustestien lisäksi ainakin sappihappo. Lisäksi korostin Fionan pidätyskyvyn ongelmia ja he aikovatkin ottaa myös pissanäytteen, vaikka ei siinä koskaan ennenkään ole mitään ollut. Voisin vielä pyytää heitä tekemään sen mikä varjoainekuvaus onkaan, missä tutkitaan että virtsatiet ovat varmasti kunnossa.

Tänään Fiona on pissannut kahdesti lattialle, molempina kertoina viime ulkoilusta oli noin kolme tuntia. Toisen kerran ihan petinsä viereen. Minulta alkaa olemaan ideat lopussa, nyt se on pitkän aikaa ollut kolmen tunnin ulkoiluväleissä. Kärsivällisyyteni ei kohta enää riitä siivoamaan jatkuvasti pissoja lattialta. Jossain päivityksessä annoin Fionalle kesän aikaa oppia sisäsiistiksi tai muuten pitää vakavasti miettiä mitä sen kanssa teen. Tilanne on edelleen sama kuin tuolloin ja nyt on jo kesäkuu.

Pakko jutella tästä vakavasti eläinsairaalassa, että mitä vaihtoehtoja meillä vielä on jäljellä.

Kanttuvei

Nyt on koira operoitu ja makaa ihan kanveesissa makuuhuoneessa. Pikkuisen pää jo nousee ja silmät kuikuilee, muuten ei ole vielä noussut kotiin tulon jälkeen. Kahdelta vein lääkärille ja nukutettiin, hieman kuuden jälkeen haettiin kotiin.


Pikkuinen potilas
Leikkaus oli mennyt hyvin ja virtsarakkoa nostettu onnistuneesti. Tähystyksessä olikin sitten kunnolla löydöksiä. Ohutsuoli ja vatsalaukku olivat molemmat ärtyneet ja imusolmukkeet laajentuneet. Vatsalaukun reunat olivat hyvin ohuet ja kudokset loistivat punaisena, mikä ei kuulemma ole normaalia. Lääkärit olivat aikaisemmin jutelleet keskenään ja päättäneet ottaa suolistostakin koepaloja samalla, kun koira kuitenkin avattaisiin, mikä minulle tietysti kävi. Kymmenisen päivää menee, että saadaan vatsan ja ohutsuolen koepalojen tulokset. Lääkäri epäilee kyseessä olevan joku autoimmuunisairaus, kuten esimerkiksi se Inflammatory Bowel Disease (IBD, tulehduksellinen suolistosairaus) mitä olen itsekin epäillyt. Koepalat varmistavat sitten lopullisen diagnoosin. Kannatti siis todellakin tähystää.

En jotenkin osaa vielä uskoa tuohonkaan diagnoosiin ennen kuin lopulliset tulokset tulevat, niin monesta asiasta sanottu aikaisemminkin että on. Ruoka-aine allergiasta olivat lääkärit "varmoja", samoin shuntista. Olisi kyllä helpottavaa vihdoin saada se oikea diagnoosi, että päästään hoitamaan. Jos kyseessä on IBD (mitä itse epäilen), Fiona pistetään kortisonille, ensin kuurille ja sitten vähennetään annosta hitaasti tarkoituksena jättää se kokonaan pois. Siinä mielessä olen ihan tyytyväinen, että Fionan ruokavalio on nyt kaurapuurossa ja kanassa, kun se on IBD:nkin suhteen ymmärtääkseni ihan hyvä. Että ei ihme, että Fionan olo on parantunut tällä ruokavaliolla (ja aikaisemmin jo z/d:llä). IBD:stähän ei voi milloinkaan varsinaisesti parantua, mutta se pidetään kurissa oikealla ruokavaliolla ja tarvittaessa lääkityksellä. Kovasti toivoa olen saanut Hiro-villakoiran omistajan kertomuksista, toivotaan että meillä lähtee paraneminen menemään yhtä hyvin. Fionalla ei onneksi tila päässyt vielä yhtä pahaksi kuin Hirolla oli ennen diagnoosia. Vaikka ei varmaan pitäisi vielä nuolaista, eihän se välttämättä edes ole IBD. Muita autoimmuunusairauksia en vielä tiedä, enkä varmaan aio tutkiakaan ennen koepalojen tuloksia.

Vanhojen tylosinin ja zitacin lisäksi tuli nyt kipulääkettä (metacam) ja toista antibioottia (synulox) suoliston koepalahaavojen tulehduksen ehkäisemiseksi. On siinä 3,3 kiloisella sulattelemista.. Sitten tulosten tultua ja mahdollisen kortisonilääkityksen aloitettua katsotaan, mitä kortisonin lisänä annetaan.

Kauhea olo kyllä itselläkin, kun niin iloisena Fiona pomppi eläinlääkärille ja noin surkeana tuli pois. Jospa se olo huomenna olisi jo parempi..

Jaa-a.

En voi juurikaan sanoa, että verikoetulokset olisivat olleet oikein missään määrin positiivisia. Toki niistä voi melko varmaksi päätellä, että suurta shunttia ei ole, mutta sen lisäksi ei uutta tietoa tullut oikeastaan lainkaan. Edelleen elämme yhtä suuressa epätietoisuudessa kuin aikaisemminkin.

Virtsakoe oli puhdas, ei tulehdusta. Kuitenkin siitä löytyi lisääntyneet määrät proteiinia sekä pilirubiinia(?), mitkä kuulemma viittaavat maksaongelmaan. Maksa-arvot sekä munuaisarvot kuitenkin täysin normaalit. Mutta se sappi. 0-näyte, eli paaston jälkeen, 13 (viitearvo <10)>100, ja yleensä lääkärit toistavat testin, mikäli arvot ovat vain vähän viitearvoja suuremmat. Ehkä mekin sitten.

Lääkäri myönsi heti, että hänellä ei ole aavistustakaan mistä nämä tulokset voisivat johtua. Suositteli jatkamaan Fionan tylosinkuuria ensin viikon hieman suuremmalla annostuksella ja sen jälkeen ylläpitoannostuksella pitemmän aikaa. Vältän sanomasta "jatkuvasti" tai "koko loppuelämän", koska siihen ei toivottavasti jouduta. Useampi kuukausi kuitenkin kannattaa antaa.

Fionan sterilisaatio aika on 10.2 keskiviikkona. Tällöin myös "kiristetään" virtsarakon liepeitä, niin että se nousee ainakin jonkun verran ylemmäs, jolloin se saa täyttyä enemmän ennen kuin alkaa tuntua pissahätä.

Lääkärin mielipide tähystyksestä hieman yllätti, hän oli nimittäin sitä mieltä, että niin kauan kun tylosinilla pärjätään niin ei kannata tähystää. Kuulemma ei usko, että sillä mitään uutta tietoa enää saataisiin. Itse aion kuitenkin tarkkailla edelleen Fionan olotilaa ja mikäli närästys jatkuu, vaadin tähystystä. Sillä saa kuitenkin monta asiaa taas poistettua laskuista, kuten löysän mahan portin. Lisäksi selviää onko siellä mahassa tai ohutsuolen alkuosassa tulehdusta vai ei. Tai mahahaavaa tai muuta epäilyttävää. Toinen mitä tämän jatkuessa aion pyytää, on koepalan ottaminen maksasta. Siinä näkyy esimerkiksi shuntin sukulainen HMD (hepatic microvascular dysplasia), mikä tarkoittaa mikroskooppisen pieniä verisuonia, jotka ovat ikäänkuin hyvin pieniä shuntteja maksan sisällä.

Valitettavasti viime yönä Fionaa närästi taas tuttuun tapaansa, mikä tarkoitti hyvin huonosti nukuttua yötä ja väärällä jalalla nousemista aamulla, lähinnä meillä kaksijalkaisilla. Omituista närästyksessä oli, että eilen aloitettiin tylosin, mikä aikaisemmin on juurikin poistanut närästystä eikä lisännyt sitä. Siitähän heti alkoi jossittelu, olisiko sittenkin kannattanut vielä odotella ilman. Ei voi tietää.

Sellainenkin "mukava" ylläri ilmeni, että Fionalta ei sitten kuitenkaan ole otettu niitä ruoka-aine allergiatestejä, toisin kuin puhelimessa väitettiin. Eli ruoka-aine allergiatkaan eivät ole ihan täysin poissuljettu vielä. Raakaruokinta kiinnostaisi edelleen, mutta herkkämahaiset eivät sitä usein kestä ja maksaongelmaiselle raaka punainen liha on pahinta mitä voi antaa. Eli ennen maksaongelmien poissulkemista ei raakaa lihaa tulla Fionalle antamaan. Vaikka toisaalta, pääsisi ainakin kunnon tutkimuksiin jos vointi kovasti huononisi sen seurauksena.

Tällä hetkellä omaa mieltä kaivelevat nämä:

• mahan tähystys pitäisi suorittaa ongelmien poissulkemiseksi.
• maksan koepalat ottaa, jotta saadaan tietää onko ongelma siellä.
• sappi tutkia kivien ja esimerkiksi sappitiehyen tulehduksen takia.
  
• ruoka-aine allergiapeikko vieläkin kuiskuttelee taka-alalla.

Emme siis tulleet tämänkertaisista tutkimuksista yhtään viisaammiksi. Jatketaan voinnin seurauksella ja ennen sterilisointia pitää miettiä koiran mukaan vaatiako tähystystä vai ei. Ja antepsinia kuluu..

Parempaan suuntaan(ko?)

Viime aikoina on otettu melko rauhallisesti taas tuon Fionan voinnin takia. Kuten viime viestissä mainitsin, ollaan siirrytty nyt kokonaan NEU:n antamiseen. Ja kas kummaa, närästys on poissa! Ota tuostakin nyt sitten selvää.

Toisaalta ei hyvää ilman jotain pahaakin, nimittäin kakka on löystynyt taas niin, että toissayönä jouduin yöllä heräämään ja siivoilemaan lattioita. Iloksemme on jälleen palannut vaahtomainen, tumma ja hieman limainen kakka, joka tarttuu mukavasti peppukarvoihin ja selvästikin ärsyttää peppua. Tänään Fiona saikin taas tylosinia, jota lääkärin mukaan kannattaa antaa syöttää jatkuvasti, mikäli uloste ei normalisoidu. Vähintään semmoinen neljä kuukautta antaa ja välillä voi toki kokeilla pysyykö kiinteänä ilman. Fiona on ollut myös vaisumpi nyt samalla kun uloste on löystynyt, varmaankin maha on kipeä.

Lääkärissä käytiin eilen, ja melkein aavistinkin etukäteen, mitä ultrassa näkyy. Virtsarakko on normaalia alempana lantiossa, mikä voi aiheuttaa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Kyseessä on ns. pelvic bladder. Lääkäri sanoi heti, että sitä kannattaa vähän koettaa nostaa samalla, kun steriloidaan ja tähystetään. Ilmeisesti yksi virtsarakkokin menee siinä sivussa sitten. Ensin suhtauduin tähän uutiseen kevyesti, koska olin vähän aavistellutkin jotain tämäntapaista. Sen jälkeen tuli pienoinen masennus, tämäkin vielä, niinkuin ei vielä olisi ollut terveyden kanssa tarpeeksi ongelmia.. Nyt olen kuitenkin todennut, että eipä tuota kannata pohtia sen enempää. Nyt pidätyskyky on taas selvästi pidentynyt sen jälkeen kun siirryttiin pois purkkiruoasta, ilmeisestikin siinä oli enemmän vettä seassa kuin tässä NEU:ssa. Fiona myös pitkästä aikaa käy nykyään juomassa taas. Tiputellut ei ole lattialle useampaan päivään. Tänään oli aikaisemmin neljä tuntia käymättä ulkona ja äsken oli viisi tuntia, mistä viimeisen peräti yksin kotona, eikä silti ollut pissannut lattialle. Ja jos tilaa vielä pystyy avittamaan kirurgisesti, niin tuskinpa meillä tämän asian kanssa tulee olemaan hätää.

Reilun tunteroisen päästä soittelen verikokeiden ja pissakokeiden tuloksista. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että shunttiarvot ovat normaalit!!!

Lisätutkimuksiin

Tällä kertaa päivittelenkin ihan koirattomasta paikasta. Olen meinaan espoossa vanhemmillani kylässä ja Fiona jäi kotiin totuttelemaan uuteen ruokaan. Jooh. Vaihteeksi.

Soitin eilen eläinlääkäriin ja kerroin kaikki edellisessä viestissä mainitsemani asiat. Kaikista tärkein kuulemani fakta oli se, että Fionalta on kuin onkin testattu sekä ruoka-aine allergiat että varastopunkit ja kaikki muu siltä väliltä. Ja kaikki oli negatiivisia. Eli jälleen, back to square one.. Vaikka voihan noita vääriä tulkintoja tulla noista kokeista, kun eivät sataprosenttisen varmoja ole. Luulisi kuitenkin, että niitä tulisi ennemmin silloin, kun on joukossa sekä positiivisia että negatiivisia. Nyt kun ihan kaikki olivat negatiivisia, kertoo se mielestäni hyvin siitä, ettei allergiataipumusta ole lainkaan. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi sille tuota hillsin purkkiruokaa koskaan aloittanutkaan, vaan siirtynyt suosiolla kotiruokaan. Että siinä mielessä ottaa päähän, etteivät minulle eläinlääkäriltä soittanut loppuja tuloksia. Minähän tosiaan sain vain sen siitepölylapun silloin, kun viimeksi tuloksia pyysin ja luulin, että ne olivat kaikki otetut siinä. Ihmetyttää myös, miksi eivät silloin kertoneet näitä tuloksia kun kävin heiltä ostamassa allergianappulaa, kun helsingissä olivat niin kehoittaneet. Olisivat voinut edes pienesti sivulauseessa mainita, että heidän testiensä mukaan allergiaa ei ollut.

Oman (välillä ontuvankin) logiikkani mukaan ruoka-aine allergioista ei siis olisi kyse. Saattaa kuitenkin olla, että kyseessä on yliherkkyyttä teollisille valmisteille, mitä purkit ja nappulat kaikki ovat. Tylosinin poisjättämisen jälkeen joka aamu on saanut antaa antepsinia. Koirakin on ollut hieman vaisumpi. Fionan eliminaatiodieetti jäikin sitten siihen ja se sai jo eilen illalla purkin seassa NEU:ta. Sitä aletaan syöttää nyt ainakin lääkäriin asti, joka on ensi keskiviikkona. Pyritään kotiruokaan ja vieläpä mahdollisuuksien mukaan raakaan sellaiseen, mikäli shunttikoe on negatiivinen.

Keskiviikkona tehdään kaikki mitä edellisessä viestissä suunnittelinkin, eli ultrataan virtsatiet, munuaiset ja virtsarakko, otetaan pissakoe, kaksiosainen shunttikoe, varataan aika sterilointiin/tähystykseen ja jutellaan jatkosta ja ruokavaliosta. Kaikista paskin isku vasten kasvoja olisi nyt positiivinen tulos shunttikokeesta, kun kerran sai jo vapautuksen siitä tuomiosta. Siinä vaiheessa soitan kyllä helsingin eläinsairaalaan hyvin vihaisen puhelun samalla kun varaan aikaan CT-tutkimukseen (vai mikä lie).

Eläinlääkäri pyysi tuomaan kaikki laput Fionan lääkärikäynneiltä helsingistä. Jospa perehtyisivät nyt ihan kunnolla niihin ja koiran tilaan niin päästäisiin vihdoin eteenpäin.

Voi miksi ei kyseessä voisi olla vaan tavallista ärhäkämpi suolistotulehdus..

Ei sittenkään shunttia

Koska olen ihan väsyksissä katsottuani vihdoin Englantilaisen potilaan eikä aivot toimi niin hyvin että pystyisin omin sanoin kertomaan lääkärikäynnistä, päätin vain kopioida osia lääkärin raportista mistä selviää missä mennään.

"Verinäytteessä toinen maksa-arvo, ALAT, oli hieman koholla. Toinen maksa-arvo, AFOS, ja kaikki maksan toimintaa kuvaavat arvot olivat kuitenkin normaalit. Myös sappihappotesti ja veren ammoniakki olivat normaalit.

Koska veriarvotulokset eivät viitanneet maksashunttiin, Fionalle tehtiin vatsan ultraäänitutkimus. Siinä ei todettu maksashunttiin viittaavia löydöksiä. Fionan ohutsuolen alkuosan seinämä oli selvästi paksuuntunut. Vatsaontelon etuosassa oli myös suurentuneita imusolmukkeita. Molemmat munuaiset olivat mineralisoituneet. Maksassa tai muissa elimissä ei todettu epänormaaleja löydöksiä.

Munuaisten mineralisoitumisen vuoksi Fionalta otettiin virtsanäyte, jossa todettiin kohonnut pH. Kohonnut pH voi viitata virtsatulehdukseen (joka selittäisi runsaan virtsaamisen), joten virtsa jätettiin vielä bakteeriviljelyyn. Virtsasta määritetään myös tarkempi proteiinipitoisuus, joka kertoo munuaisten toiminnasta. Soittakaa näiden kokeiden tuloksista keskiviikkona.

Veriarvo- ja ultraäänitutkimuslöydökset eivät viittaa maksashunttiin. Vaikuttaa todennäköisemmältä, että Fionan oksentelu johtuu mahalaukun ja suoliston sairaudesta. Ruoka-aineyliherkkyys kannattaa ehdottomasti poissulkea oireiden taustalta ennen tarkempia tutkimuksia.

Fionalle syötetään kahden kuukauden ajan hypoallergista koiranruokaa (Waltham z/d tai Royal Canin Hypoallergenic) ainoana ruokana. Eliminaatiodieettikokeilun lisäksi Fiona saa nyt mahahapposalpaajaa rauhoittamaan mahalaukun limakalvoa. Lisäksi Fionalle määrätään pahoinvoinninestolääkitystä. Tylosin-antibioottikuuria voitte jatkaa vielä kahden viikon ajan.

Mikäli Fionan oireet jatkuvat kahden kuukauden eliminaatiodieettikokeilusta huolimatta, suosittelemme tarkempia jatkotutkimuksia sisätautien sairaalaosastolla (ulostenäytteiden tutkiminen, mahdollisesti tähystyksessä otetut koepalat ohutsuolesta ja mahalaukusta). Verinäytteissä ei löytynyt syytä munuaisten mineralisoitumiseen. Munuaisarvojen tutkiminen ja munuaisten ultraäänitutkimus kannattaa uusia puolen vuoden kuluttua, jotta nähdään, eteneekö mineralisoituminen munuaisissa."

Ja lopussa sanottiin vielä: "Hyvää jatkoa kiltille Fionalle!"

-------------------

Eli suomeksi sanottuna ollaan back to square 1.

Itseäni mietityttää miten voi olla mahdollista, että Veterillä sappiarvot olivat 142 ja Helsingissä 1,6. Miten Veterin ultrassa todettiin pieni maksa ja pyörteinen laskeva suoni, jotka viittasivat shunttiin, mutta Helsingissä ei kumpiakaan. Miten Veterin perjantaina otettu virtsanäyte oli kaikin puolin normaali, mutta Helsingissä maanantaina otetussa oli ainakin kohonnut pH. Miten maksaruoalla Fionan olo on ollut niin paljon parempi, jos vika ei ole maksassa. Ja mitä tarkoittaa, että munuaiset ovat mineralisoituneet.

Onpa ainakin kysymyksiä kysyttäväksi samalla kun huomenna soittelen virtsanäytteiden tuloksista.

Yhteydenotto yliopistolliseen eläinsairaalaan

Koska tänäänkään ei vielä kuulunut Veterin lääkäriltä mitään, päätin soittaa heille ja kysyä. Ja kuinkas kävikään, he olivat saaneet vastauksen yliopistollisesta eläinsairaalasta, eivät vaan jostain syystä olleet ilmoittaneet minulle. Viestissä oli sähköpostiosoite, johon minun tulisi kirjoittaa ja sopia jatkotutkimusajasta.

Laitoin tuohon osoitteeseen viestiä, johon vastaus tulikin vajaan tunnin sisällä. Vastauksessa luki, että olin varmaan pistänyt viestin väärälle Outille. Tämä alkuperäinen Outi välitti lähettämäni viestin sille Outille, jolle oletti viestin olevan tarkoitettu. Ihmettelen kyllä, miten muka väärä osoite oli annettu Veterille jotka antoivat sen minulle. No, toivottavasti oli nyt sentään oikea viesti minkä Veter välitti minulle.

Kyllä me hoidetaan pikku koiramme kuntoon maksoi mitä maksoi. Niin kauan kuin lääkärit ovat sitä mieltä niin leikataan.

Ei tuota koiraa kuitenkaan voi rahan arvossa mitata.

Kirjanpitoa

Tein kunnon kirjanpidon Fionan eläinlääkärin kuluista koko siltä ajalta, kun se on meillä asunut. Enkä muuten ihmettele enää mihin kaikki rahat on kadonneet.

Purennan ja hampaiden takia lääkäriin ollaan kulutettu 451 euroa. Näistä vakuutus ei korvannut mitään. Mahaongelmien (=shuntin) takia ollaan käytetty lääkäriin 513 euroa. Tuossa on siis se mitä itse jäi maksettavaksi, vakuutus korvasi suurimmasta osasta maksuja 75 %.

Koska purentaprobleemat todennäköisesti epäsuorasti johtuvat shuntin aiheuttamasta kitukasvuisuudesta ja pienestä leuasta, ollaan shuntin takia maksettu yhteensä 964 euroa.

Erään lähteen mukaan maksashuntin alustavat tutkimukset maksavat yliopistollisessa eläinsairaalassa hieman päälle 500 euroa. Mikäli leikkaus on mahdollinen, on yksi saatu hinta-arvio siitä 1500 euroa.

JOS leikkaus onnistuisi täydellisesti ja koira olisi sen jälkeen terve, oltaisiin maksashuntin takia kulutettu rahaa yhteensä 2964 euroa.

Kyllä siitä pieni lovi tulee opiskelijan lompakkoon. Enpä osannut tällaista rahan menoa aavistaa vuosi takaperin. Mutta mitä sitä ei oman rakkaan perheenjäsenensä eteen tekisi.

Jos vielä laskettaisiin hintaa sille huolelle ja kärsimykselle, joiden takia omistajat ovat menettäneet yöunensa lukemattomina öinä, olisi summa tietysti moninkertainen. Eikä pidä unohtaa pienen koiran itsensä kipeitä päiviä.

Samalla kun tätä kirjanpitoa tein niin mainitaan nyt vielä, että rokotuksiin (pentuajan + 1v rokotus) on mennyt ekan vuoden aikana 221 euroa.

Fiona on parina viime päivinä pissannut sisälle monia kertoja. Pissa on tosi laimeeta, varmaankin kun olen pitänyt huolen, että se saa paljon nestettä. Eipä ole ollut sisäsiisteyden opettaminen ihan päällimmäisenä mielessä, kun nekin ongelmat todennäköisesti johtuvat shuntista. Miksi siis nähdä vaivaa kun ei koira sille mitään voi.

Maksaruoan aloittaminen ei ole sujunut kovin hyvin, kun ensimmäisenä päivänä tulivat ylös. Tänään olen antanut sitä tosi pienen määrän ja on onneksi pysynyt sisällä.

Yhä odotellaan puhelua lääkäriltä.

Voi itku

Tänään Fionalta diagnosoitiin ultrassa synnynnäinen maksan ulkopuolinen shuntti, eli maksan verenkierron häiriö. Maksan ohivirtaus on syypää kaikkiin moniin moniin ongelmiin, mitä meidän pikkuinen on joutunut kärsimään. Osa verestä kiertää kokonaan maksan sillä seurauksella, että veri ei puhdistu myrkyistä vaan koirassa kiertää koko ajan pahasti myrkyttynyttä verta.

Epäily oli jo viime viikolla, joten alkujärkytys on ehtinyt jo laantumaan. Melkoinen shokki kyllä oli, varsinkin sen jälkeen kun googletteli shuntista. Ei meinaan mitään kovin positiivisia lukuja ole siellä.

Ainoa hoitokeino tähän on leikkaus, joka on ilmeisesti hyvin riskialtis. Leikkauksessa maksan ohi menevään suoneen pistetään systeemi, minkä jälkeen siitä ei enää veri mene läpi. Näin kaikki veri kulkisi maksan läpi, niinkuin normaalilla koiralla kuuluu. Leikkaus itsessään ei ole juurikaan muita leikkauksia riskialttiimpi, mutta paraneminen on vaikeaa. Noin 29 % leikatuista menehtyy ensimmäisen kuukauden sisällä leikkauksesta.

Alunperin meidän piti mennä lääkäriin vasta huomenna, mutta tänä aamuna seitsemän aikaan Fiona aloitti niin pahan oksentamisen (mitä on nyt jatkunut yli 6 tuntia), että soitin Veterille josko sieltä saisi täksi päiväksi jo aikaa. Onneksi sai. Leikkauksia suorittaa vain muutama lääkäri, kaikki Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Veterin lääkäri viestii heidän kanssa ja ilmoittaa sitte minulle koska päästäisiin leikkaukseen ja minkä hintaista se on. Alustavat arviot sanovat 1000-2000 euroa. Leikkaukseen asti syödään nyt sitten antibiootteja, jotka osaksi estävät myrkkyjen imeytymisen. Ongelma vaan on, että Fiona on nyt niin huonossa kunnossa että ei syö mitään, kiertää ympäri asuntoa levottomana häntä jalkojen välissä ja puklailee vaan. Äsken pistin pipetillä antibioottia nassuun, nyt vaan toivotaan että pysyy sisällä ja olo paranee.

Yliopistollisessa eläinsairaalassa ensin tutkitaan montako verisuonta maksan kiertää ja missä ne sijaitsevat. Sen perusteella he sitten päättelevät kuinka vaativa leikkaus on.

Käy niin sääliksi tuota pikkuista. Ei tuota toivoisi kenellekään.

Edistystä tutkimuksissa

Nyt päästiin vihdoin etenemään näissä Fionan terveyden tutkimuksissa. Tänään käytiin Veterissä ja otettiin kunnolla kokeita. Kaiken maailman verikokeita mistä tulokset tulee huomenna ja sitten allergiatestit, mitkä kestää kolmisen viikkoa kun lähetettiin britteihin tutkittavaksi.

Lääkäri oli sitä mieltä, että jos ei näissä ekoissa testeissä mitään näy niin sitten tähystetään. Ja kun mainitsin, että aiotaan tuo myös steriloida niin hän oli sitä mieltä, että kannattaa tehdä samalla anestesialla. Huomenna soittelen seitsemän jälkeen tuloksista.

Sitten jos mitään kummallista ei näy, niin varataan aika tähystykseen, sterilointiin ja viimeisen sitkeän vauvahampaan poistoon.