Tokoa ja agilityä

Tylsä otsikko mutta todenmukainen. Ollaan pitkästä aikaa vähän tokoiltu. Nyt kun on pari päivää satanut lähes nonstoppina siitä asti kun pääsen töistä siihen asti kun mennään nukkumaan niin pitää taas alkaa kehittää jotain fiksua tekemistä Lokille sisätiloissa. Pari päivää se jaksaa olla tekemättä sen kummempia, mutta sitten siitä näkee että sillä on tylsää.

Olen alkanut opettaa Lokille tokoa lelupalkalla, ihan siitä syystä että se saa siinä leikkiä mutta joutuu kuitenkin tekemään jotain palkkansa eteen. Me ei siis leikitä siksi että opetellaan tokoa vaan opetellaan tokoa siksi että saadaan leikkiä :). Loki osaa jo sivulletulon aika hyvin, käsiapuja se kyllä tarvitsee ja asento pitää melkein poikkeuksetta kerran ainakin korjata, mutta tosi hyvin se hakee siihen nähden miten vähän ollaan harjoiteltu. Seuraamista Loki on treenaillut lenkillä melkein pennusta asti, mutta se on ollut semmoista yleistä vierellä kulkua. Nyt olen alkanut opettaa sille seuraa-käskyä ja yhdistää sitä oikeassa paikassa seuraamiseen. Seuraamisesta sivulle pysähtyminen tuli siltä luonnostaan ja tänään aloin opettaa maahan menoa sivulta ja siitä istumaan nousemista. Löytyyhän tuo Tie Tottelevaisuuvalioksi kirjakin hyllystä (tai no itse asiassa muuttolaatikoista Riihimäeltä..), mutta taidetaan vielä ainakin mennä ihan mututuntumalla.

Minun mielikuvitukseni temppujen suhteen on vähän huono ja tykkään ajatuksesta, että jos joku ihme tulisi ja me kaikki liikkeet osattaisiin niin voisi jopa kokeissa käydä. Olen jotenkin ajatellut, että toko on kovin tylsää sekä ihmiselle että koiralle, mutta tämä tokon opettaminen siksi että päästään leikkimään on kivaa kummastakin, ei mitään turhaa hinkkaamista (ainakaan vielä). Oi näitä valaistumisia!

Viime perjantaina Tampereen Pikkukoirat järjesti viimeisen agilityn teemakerran minkä aiheena oli lähdöt. Kouluttajana oli Tiina Tamskilta. Me tungettiin Lokin kanssa tietysti mukaan niinkuin kaikkiin spesiaaliagilitykoulutuksiin kun ei omaa treenipaikkaa ole.

Teemaan sopiva kuva - Loki odottamassa lähtölupaa.  (c) Tytti Käyhkö

Radat olivat tosi lyhyitä hyppy-hyppy-putki yhdistelmiä, kun lähtöjä kerran treenattiin. Lopussa pääsin jopa parin esteen päähän heiluttelemaan käsiäni eikä Loki lähtenyt mihinkään. Tuo oli tosi kiva treeni, kun normaalisti yrittää päästä aina mahdollisimman nopeasti vain radalle eikä malta keskittyä lähdössä paikalla pysymiseen. Nyt vaan vielä enemmän häiriötä ja pitemmälle esteille niin että Loki malttaa odottaa paikoillaan. Treeniaika oli 2h ja oli mielenkiintoista huomata, miten tuo valppaana lähtölupaa odottaminen oli raskasta koiralle, ennen viimeistä Lokin vuoroa huomasin sen nukkuvan häkissään, mitä se ei koskaan agilitykentällä vuoroa odotellessa ole tehnyt (pikkupentuajan jälkeen). Ei sitten enää treenattu. Taas tuli kouluttajalta kommenttia, että Loki on lupaava ja ihanan innokas koira, kunhan ohjaaja vaan kehittäisi taitojaan yhtä nopeaan tahtiin.. Seuraavaan agilitytreeniin on harmiksi ärsyttävän pitkä aika, ei ole edes tiedossa milloin ensi kerran päästään :(

Suunnittelin että voisi viikonloppuna näyttelyn jälkeen iltasella käydä tekemässä Lokille jäljen ja sunnuntaina ajaa sen. Se olisi ensimmäinen omatekoinen jälki ilman opastuksia. Tarttis vaan se sorkka jostain hommata, tietäiskö joku mistä pk-seudulla voi ostaa sorkan? Voisinkin huomenna soitella barffikauppoja läpi jos jostain sattuisi löytymään. Sattuukohan kukaan blogin lukijoista metsästämään peuroja? :)

Esbo

Muutto on takana ja nyt ollaan lopullisestikin vain kasa Espoolaisia. Muutossa minulla oli apuna neiti Piru ja herra Enkeli, mutta siitä kirjoittelen joskus myöhemmin, jos jaksan. Viikonloppuun mahtui myös peltojälkeä ja agilityä, mutta nyt on semmoinen turnausväsymys että jätän kirjoittamisen johonkin tulevaisuuteen.

Loki on tiputtanut karvaa ihan urakalla, se on nyt niin karvaton että sen alakyljistä kuultaa ihon pilkut läpi. Selästä kasvava irokeesi ylettyy jo häntään ja kai siitä sitten laajenee pikkuhiljaa alaspäin. Irokeesia lukuunottamatta oikeastaan kaikki oranssien läikkien pitkät karvat ovat mustia. Aluskarva on oranssia. Irokeesin karva on jotain sekasikiön väristä :). Yritin ottaa kuvan jossa näkyisi Lokin karvattomuus, mutta kymmenen aikaan illalla sisävalaistuksessa en jaksanut alkaa säätämään vähiten huonoja valoituksia joten tässä räpsäisy:

Ehkä pitäisi päivän valossa ottaa uusi, eipä tuosta ylläolevasta juuri karvan tilanne näy.

Saa nähdä mitä tuomari ensi lauantaina tykkää meikäläisen pienestä kevyestä ja nyt myös karvattomasta pojasta. Tänään olisi ollut mätsäri jossa oli miestuomari, mutta ilmoittautuminen alkoi jo kymmeneltä ja edellisen päivän muuttorumban takia koko sakki nukkui kuin tukki yli tuon. Kyllä minä ihan luottavainen olen Lokin käyttäytymiseen vaikka onkin miestuomari, mutta en silti odota ihmeitä tuloksen suhteen. Jostain se kuitenkin on aloitettava :)

Anna jo sitä karkkia!

Back into the world I've known

Fiona on onnessaan. Tultiin tänään viimeistä kertaa Tampereen asuntoomme sillä viikonloppuna muutan kamat täältä pois ja sitten loppuu meidän perheen Tampereen tarina. Tarkoitus oli ensin tulla tänne yksin täysin ilman koiria, mutta sitten mietin miten tylsää minulla olisi olla pakkaamassa monta päivää jos ei yhtään tassuja tepsuta lattialla tai kukaan ei herättäisi kuudelta aamulla. Ei semmoisessa hiljaisessa ja liikkumattomassa tilassa varmaan osaisi enää olla yhtään. Sitten ajattelin ottaa Lokin mukaan kun perjantaina on sopivasti agilityakin (ja saa kotiväki vähän rauhaa pariksi päiväksi :). Noh, tänään kun tein lähtöä ja aloin ajattelemaan asiaa, niin kyllähän Fionankin pitää saada sanoa hyvästit kotikaupungilleen. Yhtä lailla tämä on Fionan koti ollut kuin minunkin.

Oikeastihan Fiona ei tätä olisi osannut kaivata ja olisi ollut tyytyväinen jäädessään Espooseen, mutta sitten kun nostin sen syliin sanoakseni sille heihei se käpertyi minuun ja kun istuin se sylissä sohvalle näytti se juuri siltä että miksi en minä pääse mukaan? ._. Eipä siinä muuta sitten ollut tehtävissä kuin heittää Finskinkin ruoat laukkuun ja ottaa kumpainenkin koira mukaan.

Fiona on hauska kun tullaan tänne, sillä on omat juttunsa mitä se heti tekee. Ihan ensin roudataan kuvassa näkyvästä lelulootasta lelut lattialle levälleen (Lokin avustuksella). Sitten tietyillä leluilla leikitään samalla lailla ja tiettyyn kohtaan tullaan kerjäämään huomiota tai leikkikaveria. Ja leluja pitää sille jatkuvasti heittää. Ne on semmoisia Fionan omia juttuja. Fiona pääsee näkemään pitkästä aikaa huomenna illalla hyvän kaverinsa Lukan naapurista, Loki jää silloin kotiin niin saavat pienemmät riehua paremmin. Sitten ajattelin, että olisi kiva nähdä Fionan entistä toista omistajaa jonka kanssa se kuitenkin yli vuoden päivät eleli. Sitten tietysti kävellään tutuissa maastoissa ja otetaan kuvia tutuista maisemista. Vähänkö haikeaa.

Lokille on ohjelmaa huomenna ja perjantaina. Huomenna mennään ehkä kattomaan Tappilaisten peltojälkeä, Lokille en tiedä teenkö mitään harjoitusta kun ei me olla peltojälkeä koskaan tehty. Tuon jälkeen mennään varmaan vähän lenkittämään koiria. Perjantaina on vuorossa Tappien teema-agility, aiheena tällä kertaa lähdöt.

Johonkin näiden kaiken ohjelman väliin pitäisi tunkea järkyttävä määrä pakkaamista ja siivoamista. Niin ja yliopistolla käymistä, koirien ruokien hakemista, Fionalle ruotsin tippojen metsästämistä ja kaverien näkemistä.

Fiona syö tuossa vieressä luuta ihan onnellisen näköisenä. Näyttää siltä kuin olisi tullut kotiin.

KOOHO:n kesäpäivät 2011

(c) Tytti Käyhkö

Viikonloppuna jälleen sattui ja tapahtui, sillä oli vihdoin kauan odottamieni Kooikerhondje ry:n kesäpäivien aika. Helsingistä mukaan napattiin Suvi ja Miko ja Tytti ja Jana tulivat mukaan Tampereelta. Perille Virroille päästyämme asetuttiin kodiksi ja palloiltiin muuten vaan, en tarkalleen muista mitä milloinkin puuhasimme, niin paljon ohjelmaa oli viikonlopun aikana. Illalla keräännyimme yhteen mökkiin ja pidettiin esittelykierros, oli tosi kiva nähdä näin paljon kooikereiden omistajia samassa paikassa. Paljon oli tuttuja mutta oli myös uusia ihmisiä joihin oli hauska tutustua.

Loki oli huippu, fanitti käytännössä jokaista tapaamaansa koiraa sukupuoleen ja ikään katsomatta. Parhaita kavereita oli Janan lisäksi Miko, joka sietää erittäin hienosti pientä muka-pentua ja sen ihanaa-ihanaa-Miko-ihanaa hyrrämäisyyttä. Miko on Lokille loistava isovelihahmo :). Muita Lokin idoleita oli ainakin Neppe (piti pusutella ihan kauheasti kun kumpikin olivat kiinni ja juuri ja juuri ylettivät toisiinsa), Indy, Tuffe, Olli ja Peter. Lokia luultiin jälleen tytöksi ja tästä syystä jotkut urosten omistajat melko surutta päästivät koiransa Lokiin tutustumaan :). Onneksi(?) isommat jätkät pitävät Lokia vielä pentuna eivätkä sille yleensä ala äristä. Usein tosin Lokin ja toisen uroksen tapaamiset menevät niin, että Loki mielistelee ja uros tykkää kovasti Lokista mutta liian lähelle päästyään alkaa pomppia Lokin selkään (mistä syystä Loki ei vähemmän tuttujen urosten kanssa pääsekään kuin pikkuisen tekemään tuttavuutta). Parempi tosin näin kuin jos ärisisivät. Tällä hetkellä oikeastaan enemmän arastelen Lokin päästämistä narttujen nenille, ne kun osaavat olla usein melko tulisia pakkauksia.

Lokin kaveri Tuffe

Lauantaina Loki vietti kovin pitkän ajan häkissään, kun itse tein sille jäljen seuraavaa päivää varten ja hengailin agilitykentällä muita katsellen. Kun vihdoin koitti Lokin vuoro käytiin ensin koko suuri poppoo ottamassa yhteiskuvat rannalla. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, niin monta koiraa samassa pienessä kasassa ja yksi juoksuinen Etta mukana aiheutti useamman kuin yhden uroksen päässä hieman epävakaita tunnelmia. Onneksi kuva oli pian ohi ja sitten kipitettiinkin hirmuista vauhtia agilitykentälle.

Koko konkkaronkka. (c) Suvi Tyynismaa

Radalla oli putkia, hyppyjä, pituus ja muuri. Muuri oli jännä ja sitä harjoiteltiin jonkun aikaa. Lopulta Loki vielä karkasi puomille, mutta yllätyksekseni teki täydelliset kontaktit alastullessa joten saikin siitä sitten nakkia. Jossain välissä lauantaina Loki kävi uimassakin ja sitten ilta meni grillaillessa ja hengaillessa.

(c) Tytti Käyhkö

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasin Lokin kanssa agilitykentälle, tänään rata koostui hypyistä, putkista ja muurista. Loki pääsi menemään ensimmäisenä kun oli rimat matalalla ja tänään muurikin sujui hyvin radan osana. Vauhtia riitti ja namialustan ja muutaman ohjausvirheen jälkeen radan pätkä meni hienosti. Päästiin kaksi kertaa radalle, ensin vähän pitemmäksi aikaa ja perään kaikki pääsivät tekemään vielä lyhyen uuden kierroksen. Loki varasteli pari kertaa lähtössä eikä malttanut pysyä paikallaan joten annoin sen lähteä vauhdista enkä vaatinut pysymään paikallaan kun ei maltti riittänyt. Pitää harjoitella lähtöjä ja paikalla pysymistä erikseen. Kyllä meistä vaan hyvä koirakko vielä tulee kun opin ohjaamaan kunnolla. Loki on toistaiseksi kovin vauhdikas mutta irtoamista ja esteille hakeutumista tulee harjoitella. Ihmeellisen taitava se kyllä silti on 9kk ikäiseksi pennuksi ja vielä minun ohjaamaksi sellaiseksi.

Loki juoksi namialustalle niin hirvittävää vauhtia että lihapullat vaan lentelivät. (c) Tytti Käyhkö

Agilityn jälkeen oli vuorossa jäljen ajo, joten heti kun oma vuoromme oli agilityssä ohitse lähdimme Lokin kanssa kävelemään jälkipaikalle. Vaihdoin Lokille valjaat ja jäljestyshihnan jo heti agilitykentän viereisellä parkkipaikalla koska ei ollut oikein mitään missä kantaa tavaroita jälkipaikalle. Palkkapurkki mahtui onneksi taskuun. Jatkossa ei kyllä kannata mennä suoraan agilitystä jäljestämään, sillä sekä omistaja että koira olivat ihan kierroksilla siinä vaiheessa kun päästiin jäljelle. Yritin hieman rauhoittua ja rauhoittaa Lokia ennen jälkeä, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Jälkipaikalle menevää polkua oli myös aiemmin käsittääkseni kävellyt juoksuinen Etta, mikä saattoi sekin sotkea Lokin päätä entisestään. Toki myös viikonlopun toiminta kokonaisuudessaan oli saattanut vaikuttaa nuoren pojan keskittymiskykyyn.

Alkumakausta haisteltiin ja siitä Loki lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta pian keskittymiskyky ei enää riittänyt ja Loki alkoi vähän pyöriä jäljen puolelta toiselle ja kävi pari kertaa minua vasten pomppimassa ja sain kehottaa sitä etenemään. Ajoittain 50m jäljellä oli ihan hyvää menoa, mutta kyllä Lokista näki ettei se jaksanut kunnolla keskittyä. Sorkkaa haisteli ja taisi nuolaistakin muttei niin paljon kiinnostanut että olisi suuhun ottanut. Palkka maistui hyvin purkista. Hieman jäi mietityttämään mikä tarkalleen keskittymiskyvyn vei ja ajattelinkin heti parin viikon päästä testata kotimaastoissa rauhallisemmalla koiralla että miten homma sujuu. Hyviä vinkkejä saatiin jatkoa ajatellen ja jos tässä tämän syksyn ja ensi kesän harjoittelisi rauhalliseen tahtiin niin ehkä ensi loppukesästä tai alkusyksystä voisi pistää tavoitteeksi kokeisiin osallistumisen.

Loksutin. (c) Suvi Tyynismaa

Sitten olikin melkein jo lounaan aika ja Loki pääsi autoon häkkiin lepäämään rankkojen suoritusten jälkeen. Lounaan jälkeen oli pienimuotoiset päättäjäiset joissa päästiin vielä hieman kilpailemaan pienryhmissä. Jakauduttiin neljän koirakon ryhmiin ja jokaisen koirakon tuli vuorollaan kiertää vähän matkan päässä oleva tötsä niin, että ohjaajan samassa kädessä oli koiran hihna, lusikka ja sen päällä kananmuna. Tehtävä kuulosti haastavalta, mutta Loki olikin itseasiassa tosi helppo seuruuttaa tuo matka ja palkata puolivälissä namilla toisella kädellä. Meidän joukkueen kohtalo oli kuitenkin jäädä viimeiseksi, kun viimeisen koirakon muu perhe oli toisella reunalla ja sinnehän koira olisi halunnut mennä niin että munat vain lentelivät :D. Kilpailu oli tosi hauska ja palkkioksi jokainen koira sai luun ja halukkaat pääsivät putsaamaan "tokokentän" maahan pudonneista kananmunista :).

Viikonlopun aikana Loki sai myös räpläysharjoitusta parilta pyytämältäni ihmiseltä joista yksi oli miespuolinen, seuraavassa näyttelyssä 3.9 kun on miestuomari.

Reissu oli tosi mukava ja seura oli aivan loistavaa, suuri kiitos kaikille järjestäjille, kouluttajille ja mukana olleille! Jos vaan sijainti ja ajankohta antavat myöten niin osallistutaan ensi vuonna ehdottomasti uudestaan.

Loki-junnu 9kk

Lauantaina 20.8 Loki the homppelipoika täytti 9 kuukautta eli pentuajan tägit jäävät taakse ja on aika korkata junnuikä. Poitsu on siis jo nuoren miehen ikäinen. Tälle ukolle ikä on tosin vain numero - henkisen kasvun aika olkoon joskus myöhemmin.

Säkää en ole viime aikoina päässyt mittaamaan, mutta todennäköisesti mitta lienee jotain vanhan tutun 39-40cm välillä (believe it or not). Vaaka näyttää tänään 10,2kg. Viime kuun lukema oli 10,7kg, mutta tämä mittaus oli eri vaa'alla joten luvut eivät ole ehkä ihan verrattavissa. On poika silti ehkä vähän hoikentunut, mistä lie johtuu. Ei se silti liian laiha ole, ehkäpä se on pudottanut 0,5kg edestä karvaa :P

Viikonloppuna Tytti napsi Lokista tosi hienoja junnuiän aloittamiskuvia. Ekassa Loki seisoo varsinkin tosi hienosti (seisotin täysin vapaasti, ehkä pitäisi harkita tätä myös näyttelyissä missä olen tähän asti hieman takajalkoja aina tökkinyt taaksepäin). Näistä näkee hyvin miten kevyt ja hoikka poika on. Ihan pentunen vielä! Kaippa se menee niin, että pentuikä kasvatetaan jalkoja ja junnuikä massaa ja rotevuutta. Jos vertaa näitä kuvia vaikka blogin yläreunan kuvaan, näkee myös miten tummaksi Lokin turkki on muuttunut. Mielenkiinnolla odotan miten tummaksi poika pelmahtaa kun turkki tuosta pääsee kunnolla kasvamaan. Pitää siis tahkota näyttelyitä nyt kun ei tiedä paljonko lisää haastetta tulee tuomareiden valintaan jatkossa ;)

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

Lovely head & expression <3

Kesän lopetus Joensuun KV:ssa

Tästä tulee niin maratonpäivitys, että yritän hieman tiivistää juttua ettei menisi koko iltaa tässä kirjoittaessa, sinkkuelämän alkamiseen on vain 45 minuuttia ;)

Viikonloppuna oli tiedossa runsaasti ajamista. Ensin ajelin 2h Tampereelle, missä tiedossa oli jälleen Tampereen Pikkukoirien teema-agility. Kouluttajana oli Tanja Malmberg ja harjoiteltiin erilaisia ohjauskuvioita. Loki oli tosi hyvä jälleen! Oma toiminta sen sijaan vaati taas runsaasti korjaamista. Oli tosi kiva päästä kokeilemaan haltuunottoa mitä ei ollakaan varmaan ennen tehty (Loki tuli tosi hienosti) ja takaaleikkauksia ja jotain muuta minkä nimiä en muista kun en vielä handlaa näitä ohjaamisia... Odotan innolla seuraavaa agikertaa, kyllä meidän touhu vaan kerta kerralta paranee!

Agsan jälkeen kyytiin tuli Tytti ja Jana ja ajomatkaa kesti 4h kunnes olimme kahden aikaan yöllä Sokos Hotelli Kimmelin huoneessamme valmiina lepäämään uuteen päivään. Loki ja Jana tulivat hienosti toimeen, mitä nyt pari kertaa tuli ruoan jakamisesta hieman erimielisyyksiä. Koirat pomppivat sängyltä toiselle ja touhottivat keskenään mitä oli ihana seurata.

Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Joensuun KV näyttelyä. Pennuissa oli Lokin lisäksi ainoastaan Adya eli Bonita Laika V.D. Kooiker Hoeve. Tytti kuvasi reissun aikana kameralla paljon ja kaikki tämän postauksen kuvat ovatkin Tytin käsialaa, kiitos mahtavalle kuvaajalle! :)

Loki esiintyi hienosti ja ravatakin malttoi. Ei pakittanut yhtään tutkimista pöydällä ja oli muutenkin tosi upeasti. Tuomari Saija Juutilainen oli Lokista tätä mieltä:

"8kk. Kaunis linjainen, hyvä runkoinen ja luustoinen uros, hyvin kaunis uroksen pää ja ilme, hyvä purenta ja pigmentti, hienot korvakorut, kauniit puhtaat värit, hyvä karvanlaatu, hieno hännän asento, kevyet sulavat liikkeet, todella hieno luonne"

Aivan ihana arvostelu oli kyllä, erityisesti luonteen kehuminen on aina tosi ihana kuulla. Loki ja Adya saivat kumpikin KP:n, joten molemmat pääsivät vielä ROP-pentu kehään pyörimään. Tuomari tykkäsi jostain syystä Lokista enemmän ja valitsikin poitsun ROP-pennuksi. Kotiin lähti siis pokaali ja hienot ruusukkeet! Onnittelut kaikille muillekin hienosti pärjänneille ja tuloksiinsa tyytyväisille!

Karitsan nostamista, miten lie tuo hihna pysyy noin..

Harm V.D Schoonheden PEK1 KP ROP-pentu

Kehän jälkeen vietiin koirat hotelliin ja käytiin Tytin kanssa syömässä. Sen jälkeen käytiin pitämässä koirille seuraa sängyllä ja otettiin kaikki päiväunet. Illalla lähdettiin vielä tapaamaan Joensuulaisia kooikereita viereisessä puistossa. Oli tosi kiva nähdä monia uusia koiria ja omistajia! Loki nautti eniten Adyan seurasta ja pentuset vetivätkin hetken jopa vapaana rallia - kunnes tajusin että vieressä oli hyvin lähellä joki ja otin Lokin nopsaan kiinni ennen kuin huomasi veden. Loki pääsi muutamaa urosta haistelemaan nenäkkäin ja vastaanotto oli hyvin vaihtelevaa, yksi taisi Lokille murahtaa ja yksi ihastui niin että veti koko illan Loksuttimen perään :)

Lenkin jälkeen kävimme aika pian nukkumaan, koirat alkoivat olla jo tosi väsyneitä ja pientä känkkäränkkää oli ilmassa.

Sunnuntaina herätys oli hieman myöhemmin, vaikkakin Jana tuli minut herättämään seitsemän aikoihin tunkemalla kainaloon ja pöhisemään aamutokkurassa <3. Lokikin ihmetteli että mitä tuo nyt noin läheiseksi käy :).

Aamulöhööjät

Hetki siinä pötköteltiin kunnes nukahdettiin uudestaan ja sitten olikin edessä lähtö toisen päivän kehään. Loki oli ihan väsynyt edellisen päivän touhuista ja rääkyi jokaiselle vastaantulijalle ja tulemattomalle koko matkan autolta kehälle, missä pääsi saman tien häkkiin rauhoittumaan. Ennen kehää vein koiran sivuun ja vähän rauhoittelin niin onneksi Loki malttoi keskittyäkin kehässä hieman. Tänään tuomari oli Gerda Halff-van Boven Alankomaista, joka antoi Lokille myös kivan arvostelun:

"Excellent type with lovely head & expression. Nice, dark eyes. Ears showing black earring. Well placed shoulders. Good body for age. Well angulated behind. Adequate bone. Good coat quality for age. Showing a black ring on the tail. Moves very well for age. Nice temperament. Showing a good tail action."

Kumpikin pennuista sai taas KP:n ja uudelleen pyörähtelemisen jälkeen Loki sijoitettiin jälleen ROP-pennuksi! Lokin liikkuminen oli tässä vaiheessa jo melko epätoivoista kun se oli selkeästi jo ihan poikki. Seistä se jaksoi kuitenkin hyvin (kai kun ei siinä tarvinnut tehdä mitään..). Rodun paras oli 46cm korkea komea uros Manusia's Axel-Lobke. Vaikka Loki hyvän arvostelun saikin niin ehkei tälle tuomarille kannata ylemmissä luokissa viedä kun on kuitenkin melko pieni tuohon verrattuna :)

Hyvä seisominen mutta joku jänskätti kun piti korvat vetää taakse :)

Oli niin kuuma päivä, että oli tarkoitus käydä uittamassa koirat ennen kotimatkalle lähtemistä. Kehä kuitenkin venyi niin paljon, että lähdettiin suoraan ajamaan koteja kohti. Koirat nukkuivat ihan koko matkan, oli melko raskas viikonloppu pienille.

Kiitos Tytille ja Janalle matkaseurasta ja kaikille Joensuulaisille myös! Oli kiva nähdä ja toivottavasti nähdään pian uudelleen!

Tässä vielä näytteyiden parhaat pennut hienoine pokaaleineen ja ruusukkeineen:

Hieman jäi muuten kaivelemaan kun kotiin tultua minulle huomautettiin, että lauantaina oli Lokin lisäksi vain yksi uros näyttelyssä ja se oli jo valio.. Jos Loki olisi ollut viikon vanhempi ja junnuluokassa niin olisikohan tuolla arvostelulla lähtenyt mukaan vielä toinenkin pokaali, olisi ollut mielenkiintoista nähdä..

Elämä on.

Syntynyt jäljestämään

Niin kauan kuin mahdollista haluan hyödyntää Tampereen Pikkukoirien järjestämiä tapahtumia. Tänä viikonloppuna oli tutustuminen verijälkeen. Tavoitteiksi taisin pistää että Loki liikkuisi rohkeammin ja itsevarmemmin kuin edellisellä eli ensimmäisellä kerralla. Nyt oli vuorossa siis Lokin toinen jälki. Eilen mentiin Tappiporukalla tekemään jäljet ja siinä jo oli kunnon erämetsän tuntua. Meitä oli tutustumassa kuusi koirakkoa ja pariuduttiin ja pareina tehtiin siis kahdet jäljet. Kukin oli pikku-Pennyn jälkeä lukuunottamatta suurin piirtein 50m pitkä ja tietysti ensikertalaisille mahdollisimman helppo.

Tappimaiseen tyyliin missä tappi siellä kamera, eli Tytti napsi todistusaineistoa tytöistä metsässä.

Ensin luetaan ohjeet ja sitten aletaan tositoimiin.

Ai teekkarien vappu pulloineen ja serpenttiineineen? No ei kun tappimejää!

Muutamaan jälkeen tuli hieman haasteellinen oja ja parissa poistuminen vaati akrobaattisia suorituksia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin verestys sujui tosi hienosti ja informaatiota tuli lajista Saaralta tosi paljon. Sitten ei muuta kun nukkumaan (tai minun tapauksessani pakkaamaan, pakkasin kokonaiset neljä laatikkoa, jee!) ja odottamaan jäljestystä!

Tänä aamuna kukonlaulun aikaan (no melkein, puoli 9) kello herätti ja ei muuta kun puuroa naamaan ja ajelemaan jälkipaikalle. Lokin jäljellä oli pieni oja ja poistumisreitillä sai hieman kuvitella olevansa tasohyppelypelissä, mutta muuten jälkimaasto oli tosi hyvää. Pituutta oli abouttiarallaa 50m eli samanmittainen kuin viimeksi. Kun Saara ja jäljen merkinnyt Tytti kävivät viemässä kaadolle sorkan ja palkkioboksin, Loki haukkui tosi paljon heistä lähteneille äänille ja mietin jo että onkohan se jäljelläkin niin epäluuloinen.

Pois kuitenkin kaikki epäilykset ja luulot, Loki oli ihan mahtava! Kauheasti en jäljestä muista mutta yritän jotain muistella, voi olla että iloiset jälkifiilikset hieman värittivät varsinaisesta jäljestä jäänyttä muistikuvaa :) Alkumakausta Loki haisteli ja siitä lähti varmasti etenemään. Kehuin sitä paljon rauhallisesti ja mielestäni kehut saivat siihen enemmän vauhtia ja se meni reippaammin. Jouduinkohan kerran palauttamaan Lokin jäljelle (en ole ihan varma), ennen kuin tuli oja, hyvin pieni tosin, olisiko joku 30cm ollut märempää välissä. Siinä tuli tenkkapoo, Loki haisteli ojan viertä ja palasi hieman takaisinpäin jälkeä ja sitten tuli eteeni istumaan että mitäs nyt. Kehotin sitä menemään ojan yli ja Loki pomppasikin heti pienen ojan yli ja sieltä löysi heti jäljen ja lähti sitä seuraamaan. Sitten mentiin taas suhteellisen vauhdilla ja ennen kaatoa Loki taisi jotenkin haistella vähän ilmaa, kun muistan osoittaneeni sille että tuossa on kaato. Loki kiinnostui sorkasta huomattavasti enemmän kuin viimeksi (kun istui sen päälle eikä huomannut mitään :) ja pian namiboksin sisältö katosikin pojan suuhun. Jälki tuntui tosi lyhyeltä ja meni kovin nopeasti, joten ehkä se kertoo siitä, että Loki jäljesti melko nopeaa tahtia.

Makauksella Loki tiesi jo heti mistä on kyse.

"Tänne suuntaan se meni!"

Ojan kohdalla poitsu ei tiennyt mitä pitäisi 

tehdä, mutta nopsaan ylitti joen kehoituksesta.

Ja lopussa suuri metsästäjä saa ansaitsemansa palkkion!

Huomatkaa uudet valjaat ja lainassa oleva jälkinauha, oma on tilauksessa.

Minulla oli Lokille mukana purkissa nakkia, naudan mahaa ja sen omaa ruokaa. Täydensin pakettia tuolla ruoalla kun ajattelin että on kiva jos koiralle jää muisto että tuossa hommassa tulee vatsa täyteen kun aamupala jäi välistä, siitä en tiedä oliko se sitten turhaa vai ei :). Loki kyllä haisteli sorkkaa, mutta ei muuten ollut siitä kiinnostunut. Toisin kuin esimerkiksi villakoira Rusina joka onnessaan kantoi sorkkaa ja meinasi haudata sen puun alle :D. Ilkeä ohjaaja otti vain sorkan pois tässä vaiheessa.

Ihan kuin oikeassa mejäkokeessa, jokainen koirakko sai kouluttajalta kirjallisen palautteen siitä miten jäljestys meni. Lokin palaute sanoi näin:

"Lokille jälki oli jo toinen ja meininki sen mukainen, Loki selvästi tiesi mitä tehdään. Vähän tartti apuja ojan kanssa, tuommoisia pähkinöitä voi jäljille alkaa lisätä vähän kerrallaan niin ei mene tylsäksi. Pituutta vähitellen ja kehumista kannattaa alkaa häivyttää myös, luottoa Lokille, kyllä se osaa."

Oli tosi kiva saada kirjallista palautetta! Nyt tietää miten lähteä Lokin kanssa tästä eteenpäin mejän suhteen harrastamaan (pitäisi varmaan hommata treenipäiväkirja kohta kun ei aivoihin varmaan enää kauaa mahdu missä lajissa ollaan missäkin tilanteessa). Oli ihan huippujuttu että mahduttiin mukaan tähän touhuun. Saara oli tosi ammattimainen kouluttaja ja muutenkin meininki oli erittäin hyvin suunniteltua ja mietittyä. Iso kiitos Saaralle meidän ja viiden muun innokkaan pikkukoirakoirakon opettamisesta mejän saloihin!

Seuraava mejäkerta on sopivasti kahden viikon päästä kooikerhondje ry:n kesäpäivillä. Odotan jo innolla miten Loki siellä jäljestää. Tuon jälkeen ilmat ovat varmasti jo viilentyneet sen verran, että voisi itsekin käydä tekemässä jälkiä. Muut tarvikkeet löytyy helposti kaupasta, mutta siitä en tiedä mistä sorkka pitäisi löytää. Luulisi että pk-seudulta jostain sorkan löytää, pitää varmaan soitella barffikaupat läpi että olisiko jossain. Tai sitten huudella netissä josko jollain miljoonista metsästäjäystävistäni sattuisi olemaan ylimääräistä sorkkaa.. Mutta eiköhän tuon jostain löydä niin pääsee treenaamaan lisää. Kyllä Loki vaan oli tänään niin innostunut ja huimasti parempi kuin viime kerralla että toivottavasti tästä tuli yksi pysyvä laji lisää harrastusrepertuaariimme.

Vesilahden ryhmänäyttely

Loki PEN1 ROP-pentu KP

"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pään malli. Ikäisekseen hyvät koristekarvat korvissa. Hyvä ylälinja ja häntä. Hieman niukat etu - hyvät takakulmaukset. Hyvä karvan laatu ja liikkeet."

Tänään Marja Talvitien tuomaroimassa Vesilahden ryhmänäyttelyssä Loki oli jälleen ROP-pentu, tällä kertaa muita pentuja ei ollutkaan yhtään. Loki esiintyi tosi hienosti, vaikkakin ensimmäistä kertaa tutkittaessa palleja pisti pepun maahan. Pallitreeniä siis. Kooikerhondjeja ennen oli joku iso rotu, joten pöytä oli siirretty sivuun ja tuomari kysyi voiko meidät arvostella maassa vai halutaanko pöytä. Sanoin että ihan sama - ja niin se näköjään olikin. Hampaita tuomari katsoi pitkään ja hartaasti ja Loki pysyi paikallaan kuin tatti eikä pakittanut yhtään. Hieno pikkupoju! Kuvia kehästä löytyy muuten täältä, kiitos Virpille ja Janinalle Lokin kuvaamisesta!

Loki oli jotenkin kovin energinen tänään (varmaan ilman viileys verrattuna aikaisempiin misseilyihin?) ja sitä piti jopa rauhoitella ennen kehää kun pomppi niinkun sähköjänis. Kehässäkin ensimmäistä kertaa koskaan pisti laukaksi. Kehästä poistumisen jälkeen sitten riehuttiin kunnolla niin jäi pojalle hyvä mieli <3

Tuomari oli tosi mukava! Tälle voisi viedä uudestaankin.

Näyttelyn toinen kooikerhondje oli Oorbellen Jake, joka sai sertin valioituen Suomen muotovalioksi! Onnea! Loki oli kovin kiinnostunut Jakesta (obviously) ja möyri ja nuoli Jaken huulia. Jake ei oikein ottanut Lokista selvää vaikka kovin intensiivisesti haistelikin. Pojat olisivat lähteneet painimaan jos ilkeät hihnat eivät olisi estäneet. Kiva nähdä että Loki sulattaa vielä kuitenkin jonkun uroksen sydämen :)

FIN MVA Oorbellen Jake

Jonka turkki on ihanan puhtaan värinen verrattuna Lokin oranssin ja mustan sekaiseen karvaan :)

Lokin seuraavat ja viimeiset pentunäyttelyt ovat viikon päästä Joensuussa. Silloin tulee jo kunnolla haastetta kun arvelen että pentuja on paikalla vähintään 4(?). Kiva nähdä miten Loki isommassa joukossa pärjää. Nyt se on kyllä pärjännyt näissä ekoissa niin hienosti ja saanut hyvät arvostelut että tulee tuolta mitä tahansa niin olen joka tapauksessa tosi tosi ylpeä omasta suuresta pienestä Loksuttimesta! :)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

 Kesä on nyt virallisesti loppu. Työssäkävijänä sen huomaa monista asioista, joista suuri osa on äärimmäisen ärsyttäviä. Työpaikalla väki palaa lomilta ja talo tulee täyteen hyörinää ja pyörinää, mikä on toisaalta ihan kivakin asia. Kehä I:n autojen määrä suureni paljon tällä viikolla ja ensi viikolla varmaan vielä reippaasti lisää. Minä saan onneksi kääntyä pois kehältä juuri viime tipassa ennen Lepuskin tietöitä, mitkä näyttävät pistävän kehän kummankin puolen tukkoon siitä eteenpäin.

Esimerkiksi toissapäivänä kun kävin ostamassa Lokille valjaat Rakkailta Haukuilta viiden aikaan sain seistä ruuhkassa Turunväylällä. Kai se on hyväksyttävä näin Espoolaisena, että liikenneruuhkat kuuluu arkeen. Ostin valjaat Lokille jäljestykseen, sillä ensi viikonloppuna on vuorossa Tampereen Pikkukoirien järjestämä verijälkeen tutustuminen, jonka pitää kukas muu kuin meitä jo kerran lajiin perehdyttänyt voittajaluokassa kooikerhondje Huugon kanssa kisaava Saara Oinonen :). Odotan innolla miten Loki tällä toisella kerralla jäljestää. Tämän huikean toisen jäljen tavoitteeksi pistettäköön vaikka että Loki olisi jonkun verran rohkeampi ja lähtisi hieman itsevarmemmin jäljelle eikä säikkyisi jokaista rapinaa. Totutteluahan tämä vielä kuitenkin on joten jos Loki on edes vähän kiinnostunut jäljestä niin olen tyytyväinen :D. Tosi mielenkiinnolla seuraan myös miten muut (ovat ymmärtääkseni kaikki ensimmäistä kertaa verijäljellä) homman hoitavat.

Liikenneruuhkien lisäksi koiraihmistä ärsyttää ainakin omassa tapauksessani ruuhkat myös koirien ulkoilutusalueilla. Kyllähän koiria aina pitää viedä ulos oli töissä tai lomalla, mutta aamun meidän ulkoilun aikana 6.30-7.00 on alkanut olla ruuhkaa meidän aamulenkin metsässä :(. Tosi kurjaa, kun oli niin ihanaa pitää koiria vapaana tuo pieni metsäpolku. Nyt on tällä viikolla joka päivä tullut joku vastaan ja toistaiseksi olen saanut koirat kiinni ennen kuin ne vastaantulijaa huomaavat, mutta onhan tämä pitkälti tulella leikkimistä. Erityisesti, kun yksi meidän suurin haastaja metsän kuninkuudessa on mies dobermannin ja toisen isohkon mustan koiran kanssa. Nuo ovat aina kiinni, mutta en luota omieni luoksetuloon jos joku tulee vastaan. Kai se pitää luovuttaa tässäkin asiassa ja alkaa tehdä tylsiä hihnalenkkejä taas. Aamulla itselläni on vaan aina niin väsy vielä tuossa vaiheessa, että ärsytyskynnys ylittyy tosi herkästi liiasta haistelusta tai muille haukkumisesta. Noh, elämä on.

Koska tekstiin liittyviä kuvia ei nyt ole saatavilla, tässä Miko! :)

Onneksi tänään on perjantai ja tiedossa on taas Tampere viikonloppu, mikä tietää ajomatkaa ja hyvin tavoitteellista pakkaamista Taatalan asunnossani. Asunnon luovutus on tämän kuun lopussa ja kun nyt näyttää siltä etten asuntoa saa Espoosta ennen sitä, viedään tavarat säilöön odottamaan omaa asuntoa.

Viikonlopuksi on (pakkaamisen lisäksi) ihan kivasti ohjelmaa tiedossa. Lauantaina on ensin Vesilahden näyttely, johon on ilmoitettu Lokin lisäksi yksi kooikerhondje. Mikäli toinen koira ei satu olemaan pentu, voisi Lokilla olla hyvät mahdollisuudet ROP:iin. Mutta eipä sitä koskaan tiedä mitä tuomari tykkää, se on ainakin suhteellisen varmaa että PEN1 sieltä tulee :). Lokilta on nyt turkki tosi tippunut ja uutta on vasta tulossa selän päälle, joten hieman kaljuna poika pääsee kehään lauantaina. Näyttelyn jälkeen on viideltä jäljen teko ja sunnuntaina kymmeneltä päästään ajamaan jälki.

Kyllä tällä pönötyksellä yhden KP:n ansaitsisi mun mielestä ;)

Tarkoitus oli ottaa Lokista kuvia uusilla varusteilla ja mahdollisesti näyttelytreeneistä jotka olivat eilen, mutta muistin kellonajan väärin ja puoli 7 huomasin, että ne olivatkin alkaneet jo kuudelta.. Ärsytti, kyllä sitä kaikissa kalliissa mätsäreissä tulee kierrettyä mutta sitten kun on yksi ilmainen näyttelytreeni niin siitä tietysti myöhästytään.

Ärsytystä kompensoivalle lenkille sisko tuli mukaan ja päädyttiin tekemään pari "haku" harjoitusta läheisellä pellolla. Sisko juoksi n. 1m korkeaa heinää täynnä olevalle pellolle vähän matkan päähän ja sitten vapautin Lokin hakemaan nakkia. Oli hauskannäköinen koira kun pomppi pitkässä pellossa niin että korvat vaan näkyi ja välillä näki vain heinän liikkeestä että missä poika menee. Into oli kova ja maalimieskin löytyi enimmäkseen ensimmäisellä yrittämällä. Kolme lyhyen matkan maalimiestä otettiin matkan varrella ja ensimmäisellä Loki jäi epäluuloisena tuijottamaan maalimiestä viiden metrin päähän ennen kuin meni lähemmäs. Muilla toistoilla se meni ongelmitta. Varmaan ihan hyvä harjoitus tämmöinen mikä tehtiin jossain muussa maastossa kuin metsässä.

Ylväänä.

Uusi hakuryhmä ja uudet kujeet

Tänään käytiin Kaisan ja Veikon mukana tutustumassa heidän hakuryhmäänsä ja ai että kun oli kiva löytää näin ihana uusi hakuporukka! Lokille tehtiin laajennettua makkararinkiä, kun oli uusi paikka ja uudet ihmiset, mutta ihan innoissaan ja hirveällä vauhdilla poitsu meni "maalimiehen" luota toiselle nakkia hakemaan. Veto alkoi jo parkkipaikoilta kun poika jostain mistä lie merkeistä ymmärsi heti mitä oltiin tekemässä. Olin niin ylpeä Lokista!

Pääsin myös tietysti leikkimään maalimiestä muille koirille, paikalla oli Veikon lisäksi kaksi ensimmäistä kertaa hakuilevaa rescuekoiraa, cockeri ja kaksi aussieta. Aussielle oli ensin hieman jännittävää olla maalimiehenä, koska niiden haukku syljen säestämänä siinä 10cm omasta naamasta kieltämättä vähän hirvitti kun on tottunut niihin pikkukoiriin :). Mutta kuulemma korvista (omista siis) saa pitää kiinni ja niin ajattelin ensi kerralla tehdä :D

Treenien lopuksi pidettiin vielä autoilla "pallirinki", eli halukkaat (mm. minä) ottivat koirat yksitellen esille ja väki räpläsi niiltä pallit ja muuta tarvittavaa. Lokilta katsottiin myös hampaat. Aussiet pitivät hieman metakkaa viereisessä autossa, joten Loki oli melko epäluuloinen tässä vaiheessa, mutta hienosti oli räpelöitävänä ja leikkikin kun ihan lopuksi hieman leikitin. Hyvää tekee tuommoinenkin häiriö kun näyttelyissä on kuitenkin jos minkäsorttista meteliä ympärillä.

Porukka oli tosi leppoista ja oli tosi kiva hakuilla tässä porukassa. Suurkiitos Kaisalle meidän ottamisesta mukaan!

Kotiin kun tultiin niin täällä olikin meno päällä, kun sisko juhlii kavereineen lomaviikkoaan. Nyt on hiljaista kun porukka on vastaanottamassa lisää porukkaa bussipysäkiltä, mutta kohta varmaan taas meno jatkuu. (Äiti: Lupaan pitää talon pystyssä.). Jotain hyvääkin sentään, täällä on hienot tortillat odottamassa nälkäistä pelastuskoiraharrastajaa ;). Pidän peukut pystyssä että väki katoaa jossain välissä kaupungin yöelämään, mutta kuulemma eivät välttämättä mene. Nooh, ehtii sitä nukkua huomennakin..