Hei taas täältäkin suunnalta. Meille kuuluu perushyvää, aika juoksee niin ettei ehdi tajutakaan. Viime viikon kesäloma hujahti mökillä, missä aika kului lähinnä leväten ja voimia keräten.
Agilityssä ei olla ehditty käydä nimeksikään, neljän viikon treenit jo mennyt ohi kun ei olla päästy tai ehditty paikalle. SM-viikonloppuna hieman kävi mielessä että olisihan se kisaaminen ihan kivaa, mutta enimmäkseen ei ole edes harmittanut. Ei sitä vaan samaa fiilistä ole saanut ja huonolta näyttää tästä eteenpäinkin. Heinäkuun alussa Loki kastroidaan ja heinäkuussa ei ole muutenkaan treenejä, joten katsotaan sitten miltä maailma näyttää elokuussa kentälle palatessa.
Odotan kyllä paljon Lokin kastrointia ja oletan sen rentouttavan myös Lokia. Mökillä sekin tuntui niin kovin ihanan huolettomalta, ei yhtä ainoaa kertaa jäänyt intohimoisesti haistelemaan mitään mikä ei olisi ollut ruokaa. Heti kuitenkin kotiin palatessa hajut vie taas mennessään. Toki pohdin miten Lokin luonne muuten saattaa muuttua kastroinnin myötä, mutta olen silti vakuuttunut, että kastrointi tulee joka tapauksessa enemmän rentouttamaan meidän elämää, kun ei ole sitä tyttöfactoria häiritsemässä.
SM-kisoja lukuunottamatta läppärillä tai sosiaalisessa mediassa käyntiä koski kielto loman alkuhetket, ja muutenkin tietotekniikan käyttö oli aika minimissä. Alkuun ei tullut edes musiikkia kuunneltua, oli vain halu nauttia siitä ihanasta hiljaisuudesta ja ei-mistään. Oli jännää ja myös aika huolestuttavaa tiedostaa ja tajuta miten järkyttävässä ärsyke- ja häiriöympäristössä sitä tulee elettyä suurin osa vuodesta. On ääntä, melua, visuaalista ja ties mitä ärsykettä ihan jatkuvasti havaintoalueella häiritsemässä ja keskeyttämässä.
Ainoa mihin olisin konetta ehkä kaivannut, oli blogittaminen ja näiden ajatusten kirjaaminen tuoreeltaan sieltä mökkiympäristöstä. En kuitenkaan edes sitä varten halunnut konetta käynnistää. Nyt ei pysty oikein enää eläytymään tuohon tunnelmaan kun tuntuu, että siitä olisi vähintään vuosi aikaa. Siinä useana iltana hiljaisuudessa nuotiota tuijotellessa tuli kyllä mieleen, että mitäköhän tämä jatkuva ärsykeympäristössä eläminen saa aikaan ihmisen aivoille ja mielenterveydelle. Silti kuitenkaan arjessa en juurikaan halua ilman tietotekniikkaakaan olla, vaan suurimman osan ajasta on aina joku kone pyörimässä ja siinä itse tulee käytyä enemmän kuin tarpeeksi. Sitten kun menee tuollaiseen tyhjään ja hiljaiseen ympäristöön on kontrasti ihan valtava ja hiljaisuuden voimaannuttava merkitys tuntuu suurelta. Vieroitusoireiden jälkeen alkaa miettiä, mihin sitä konetta niin paljon tarvitsee, kun kaikki mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja haluaa on ihan siinä lähellä oikeassa maailmassa.
Työ voi olla raskasta niin monella eri tavalla. Vaikka fyysisesti toimistotyö ei perinteisellä tavalla rankkaa olekaan, vaikka nykyään niin paljon puhutaankin myös istumatyön rasittavuudesta ja epäterveellisyydestä, niin henkinen kuorma rasittaa usein senkin edestä.
Tämän kaiken pölötyksen aiheen lisäksi arki on täyttynyt viime aikoina mitä kummallisimmista jutuista. Vaikka tuntuu jatkuvasti siltä, että "eihän ensi viikollakaan ole oikein mitään", niin silti joka päivälle tuntuu olevan jotain säätämistä tai tekemistä. Ei rauhallista päivää tunnu saavan tekemälläkään (olipa ilmaus). Ei sitä vaan osaa paikallaan olla selvästikään.
Mökkiloman yksi hienoimmista hetkistä oli ehdottomasti eräänä päivänä, kun päikkäreiltä kahdeksan aikaan noustessani ja ulos mennessäni taivaalla oli mahdollisesti kaunein koskaan näkemäni sateenkaari. Se oli todella voimakas, värikäs, lähellä ja tuntui kuin se halkaisisi koko taivaan. Välittömästi lähdin takaisin sisälle hakemaan kameraa - pitihän siitä tietysti kuva saada sen sijaan, että olisi livenä ihastellut... Takaisin ulos päästyäni sateenkaari oli jo lähes kadonnut ja sain siitä vain kämäsen pimeän kuvan, jota en edes jaksanut muokata. Valo ja taivas oli kuitenkin yhä kaunis ja jollain tavalla kovin avartava, harmi ettei näillä taidoilla ja vehkeillä valokuva koskaan voi esittää tunnelmaa niin aidosti kun haluaisin.
Kyllä me vain eletään kummallisessa maailmassa.
Ensi kerralla tietokone jää suosiolla kotiin.
