Eteenpäin mennään, taakse ei koskaan

Ei ole ollut vaikeaa sopeutua takaisin ajatukseen elämästä ilman agilityä. Se tapahtui parissa päivässä. Ilmoittauduin lepääväksi jäseneksi agilityseuraan ja pakkasin aksakamppeet kaapin perälle. Helpottavaa oikeastaan, kun ei tarvitse arpoa. Vaikka yleensä tykkäänkin arpajaisista.

Viime viikot on täyttyneet pakkaamisesta ja purkamisesta. Luoksemme muutti Mr. A minun ja Lokin suureksi iloksi :). Lokia ei ole suuri tavaramäärä keskellä lattiaa haitannut, se on löytänyt omat polkunsa tiskikoneiden ja laatikoiden välistä oikein hyvin. Loppupeleissä minulta lähti varmaan tässä samassa yhteydessä tehdyssä kamojen tyhjennysoperaatiossa enemmän tavaraa kuin mitä tuli uutta, mutta se on vain positiivista. Kuka sitä tavaraa niin paljon tarvitsee nurkkiinsa pyörimään. Yksinkertainen on kaunista ja silloin lepää silmä ja sielu ja mieli. Kamavuoret ahdistaa ja tekee elämästä sekavaa. Sitä se on muutenkin jo niin paljon ettei yhtään enempää sekavuutta tarvita.

Jotenkin palikat on tuntuneet osuneen paikoilleen viime aikoina. Monellakin eri tavalla. Ei ole myöskään tarvinnut miettiä mihin tässä viime aikoina on aikansa käyttänyt. Lauantaina käytiin Virpin ja Adan kanssa lenkillä, kiitosta vaan taas seurasta! Muuten ei ollakaan tavattu oikein ketään tai mitään. Eletty hiljaiseloa mitä koiramaisiin tekemisiin tulee.

Lokin tytär Xema on ilahduttanut suuresti pärjäämällä hienosti agilityepiksissä ja tänään tyttö kävi debytoimassa jopa mejä-kisoissa. Täällä ollaan kovin ylpeitä!

AiaLokinpoikasia on ilmoittaunut pentunäyttelyyn useampiakin. Melkein tekisi mieli käydä katsomassa miten lapset pärjäävät. Kovasti lämmittää kyllä mieltä se, miten ihaniin koteihin kaikki niistä ovat päätyneet. Kummastakin pentueesta kuulen paljon asioita koko ajan, on tämä vaan kivaa tämä sosiaalisen median aikakausi.

Veikkaan, että blogi tulee pysymään hiljaisena myös jatkossa. Mutta eiköhän tänne aina silloin tällöin tule ajan kuluksi höpöteltyä milloin mitäkin elämää suuremmista ja pienemmistä asioista.

Tänään käytiin syksyisessä maisemassa Lokin kanssa puolentoista tunnin aamulenkki. Kamera oli pitkästä aikaa mukana. Tässä teille poseeraa Loki 4 vuotta ja 10 kuukautta.

It was a good agility day, and on good agility days nothing else matters

Sunnuntaina osallistuttiin Helsingin seudun piirimestaruuskisojen joukkueradalle Agility Sport Team ry:n toisena starttaavana koirakkona. Treenejä oli takana hurjat kaksi viime viikolla, joista ainakin puolitoista treeniä muistutti enemmän paragilityä, kun omistaja ei vielä saanut kunnolla juosta ja hikoilla. Tarkoitus oli lähinnä varmistaa, että kaikki esteet sujuu ja hakea kivaa rallattelufiilistä.

Kisarata oli helpohko, ihan mentävissä, mutta oli siellä pari ikävääkin paikkaa. Tavoitteena oli lähinnä päästä hengissä maaliin ja se täyttyi hyvin, paljon siitä yli ei sitten mentykään :D. Loki hyllytti kolmannella esteellä ohittaessaan hypyn. Lisäksi alussa oli muutakin säätöä ja A:lta se luisui läpi, mutta muuten rata oli oikein kivaa menoa. Meitä ennen starttasi juoksuinen narttu matolta ja Loki haisteli lähdössä ja siihen oli vaikea saada kontaktia lähtöpaikalla. Pitäisi saada lisää treeniä noista tilanteista, en tiedä vaikuttaako se edes Lokiin vai lähinnä itseeni, kun ajattelen, että nonni nyt sen aivot meni ihan off-asentoon tää oli nyt tässä...

Joukkueesta toinenkin koirakko hyllytti, joten AST:n joukkue jäi medien joukkueradalla ilman tulosta. Tästä huolimatta oli aivan superkivaa kisata pitkästä aikaa ja se tuttu tutina ja sydämen sykkeen nouseminen rataan tutustumisen jälkeen omaa vuoroa odotellessa oli aivan sanoin kuvaamattoman ihana tunne!

Paikalla oli myös Sanna perheineen ja myös Lokin pieni pentu Muru. Murun tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valitettavasti aika heikolta :(. Mutta pitää ajatella niin, että ei se elämän pituus vaan laatu. Muru on ainakin ehtinyt kokea elämää ja tuntea rakkautta monen pienen pennun edestä ♥

Sen verran jäi kisakuume päälle, että ilmoitin meidät ensi sunnuntain BAT:n kisoihin kaikille kolmelle startille. Yhdet treenit ehti olla tällä viikolla, kouluttajana Ville.

Rata oli kiva ja oli sopivat pari kinkkistä paikkaa mitä treenattiin pitempään. 5-hypyn Loki hyppi jatkuvasti väärin päin ohjauksesta (kuulemma ihan oikeasta sellaisesta) huolimatta ja sitä hinkattiin. Toinen paha paikka oli saada koira 7-putkeen, ohjasin ensin putkien puolelta 6-hypyn ja ohjasin suoraan muurille. Enpä edes rataan tutuestuessa hokannut, että toinen puoli olisi parempi.

Ville kehui meidän menoa ja sanoi, että sekä koira että ohjaaja ovat osaavia ja meno näyttää hyvältä. Suurin "ongelma" hänestä oli se, ettei Loki aina kuuntele tai lue ohjausvihjeitäni. Villen mukaan Lokia ei saisi enää palkata ns. "varmuuden vuoksi" sellaisissa tilanteissa, joissa ohjaaja eksyy tai tulee virhe. Näillä kuulemma saatetaan vahvistaa sitä, ettei Loki tule ohjauksiin niinkuin pitäisi. Itse en tiedä olenko ihan samaa mieltä. Se on niin vaikea siinä tilanteessa tulkita oliko moka oma vai koiran, joten yleensä varmuuden vuoksi palkkaan. Jos nyt koira ylipäänsä agilityssä voi varsinaisesti "mokata".

Treenien jälkeen oli superhyvä fiilis ja jäin innolla odottamaan sunnuntaita. Silloin sitten testataan löytyykö kisafiilis parina viikonloppuna putkeen :)

Vain taivas rajana

Tämä ja merkinnän muut kuvat (c) Suvi Tyynismaa, jos ei toisin mainita.

Rio, Hippu, Into
Oiva, Totti, Muru

Aian ja Lokin  kuusikko on muuttanut uusiin koteihinsa jo muutama viikko sitten. Itse en ehtinyt enää käydä pentuja katsomassa ja tämäkin merkintä tulee hieman viiveellä. Tässä kuitenkin pikkuisten nimet, esittelyt ja kotipaikkakunnat.

Muru - Chirpy Hummingbird

Asuu kasvattajan luona Helsingissä. Murulla on kitalakihalkio. Mitä sinä tekisit Murulle?

Murun eli kasvattajan blogi löytyy täältä https://paistikkaa.wordpress.com/.

Hippu - Chirpy Mockingbird (Kaisla)

Asuu Oulussa.

Vasen kuva (c) Sanni Virtanen.


Rio - Chirpy Motmot (Puro)

Asuu Helsingissä. Rio meni Suville ja Markukselle, joilla on myös Miko-koikkeri.

Rion blogi löytyy täältä http://mikokooiker.blogspot.fi.

Oiva - Chirpy Road Runner

Asuu Tampereella.

Kuvien sijaan tässä teille Oivan ensimmäisten viikkojen touhuja Kaisan kuvaamana. Paljon on mahtunut pariin viikkoon tekemistä!




Into - Chirpy Ultramarina (Viikinki)

Asuu Järvenpäässä. Into meni Paulan perheeseen missä asustelee myös Tessa-kooikerhondje.

Inton blogi löytyy täältä http://tessajaretu.vuodatus.net/.

Totti - Chirpy Woodstock (Mopo-poika)

Asuu Keravalla.

Totin blogi löytyy täältä http://tottikoikker.blogspot.fi.

Onnea matkaan elämään kaikille pennuille, toivottavasti teistä kasvaa terveitä ja ihania kooikerhondjeja!

Toivottelee Loki-isukki ja omistajansa

You're special, you're like a rocket through me... AiaLokinpoikaset 3 viikkoa

Ei nukuta, vaikka pitäisi. Kello on yksi ja huomenna herätys töihin tuttuun tapaan kuudelta, mutta minkäs teet kun kuvien käsittelyn aikana univeijari lähti teille tietämättömille. Ja Dust in the windkin kuulostaa niin kovin kivalta tässä yössä pimeässä istuskellessa.

Lokin ollessa kastroinnin takia sairaslomalla, pidin viime viikolla aika kasan etäpäiviä. Etäpäivät on kivoja muuten, mutta siinä tulee helposti höperöksi. Saatoin höperöityä pahemman kerran. Vieläkin tuntuu semmoista jännää väsymystä jonka tulkitsen johtuvan osaksi etäilystä ja osaksi siitä, että eihän nyt ilman koiraa sovi lähteä esimerkiksi lenkille. Ilman ulkoilua tuppaa tämä ihmismieli höperöitymään entisestään.

Tänään kävin katsomassa kolmeviikkoisia pentuja. Paikalla oli myös yhdet pennunottajat, joita Lokikin pääsi tervehtimään lautasantenni päässään. Loki oli mielissään saamastaan huomiosta ja nautti tilanteesta, mitä nyt oli vähän samalla sitä mieltä, että viereisestä avonaisesta ikkunasta päin pläsiä tuijottava tanskandoggi oli ihan seuraavalla sekunnilla tulossa vähintään syömään pienen koikkeripojan.

Pennut oli söpöjä, tietysti. Kaikki kasvavat hyvin ja ovat reippaita touhottajia. Viikinki yhä jyrää koollaan ja Muru puolet pienempänä vipeltää joukon hännillä. Ei noistä vaan voisi vielä millään valita omaa suosikkia, onneksi ei tarvitsekaan.

Otettiin pennuista kolmiviikkoiskuvat, tässäpä teille poseeraavat siis:

Tytöt Muru ja Kaisla

Pojat Viikinki ja Puro

Sekä pojat Oiva ja Mopo

Lisää söpöjä vauvakuvia voi katsoa täällä.

Tämä tyyppi suuntaa nyt yrittämään nukkumista. Heti tämän kappaleen jälkeen.

Hankkikaa kokemuksia, nauttikaa elämästä ja eläkää hetkessä.

...and all your money won't another minute buy.. 

Now in dreams we run... AiaLokinpoikaset 12 päivää

Pentujen isän omistajana saa välillä kunnian nauttia tietyistä etuuksista, joista ehdottomasti yksi kivoimpia on mahdollisuus päästä katsomaan vauveleita tosi pienestä asti. Eilen kävin katsomassa ensimmäistä kertaa Aian ja Lokin kohta pariviikkoista kuusikkoa ja olivathan ne söpöjä kuin mitkä. Aia ja muut koirat ottivat vieraan avosylin vastaan, kunhan muisti että emokin tarvitsee hellää huomiota :).

Pienimmällä pennulla narttu-Murulla oli juuri ruokahetki alkamassa. Murulla on ollut alusta asti vaikeuksia imeä itse nisää, joten sen ruokinta on hoidettu pipetillä ja tuttipullolla. Muuten pentu vaikuttaa silmin nähden fyysisesti terveeltä, oikein pirteältä ja normaalilta pennulta, joten usko (ja toivo) on suuri, että siitä kasvaa ihan terve ja fiksu koikkeri. Ruokinta kuitenkin hoitunee maidon osalta vastikkeella aina kiinteään ruokaan siirtymiseen asti.

Murun ollessa syliruokinnassa Aia keskittyi ruokkimaan viittä muuta kaveria. Tässä teille pötköttelevät pentunimiltään vasemmalta oikealle Puro, Kaisla (n), Mopo, Viikinki ja Oiva. Murun ruokatauon jälkeen se pääsi siirtymään äidin pestäväksi ja muiden kanssa samaan kasaan.

Ehkä yksi suosikeistani on pienin poika Mopo, eikä vähiten hauskan nimen ansiosta :D. Jos itse pitäisin tuon pennun, jättäisin sen nimeksi kyllä ehdottomasti Mopo. Voisi aina sitten sanoa, että saamari kun lähti Mopo käsistä. Lisäksi Mopolla on oikeassa etutassussa aika pitkälle jalkaan menevä ruskea sukka. Sivun ylimmästäkin kuvasta Mopon tunnistaa sukasta. Just how cute is that?

Osalla pennuista on silmät jo hieman auki. Tässä teille kurkkiva Mopo ja haukotteleva Viikinki.

Kotona Loki haisteli häntä hirmuisesti vispaten että missä sitä on oikein taas oltu. Lisää kuvia pentulaatikolta voi katsella täällä. Semmoiset kuulumiset pentulaatikolta, adios!

AiaLokinpoikaset ovat saapuneet maailmaan ♥♥ + ♥♥♥♥

Aia pyöräytti maailmaan kaksi kaunista ja neljä komeaa koikkerinpentusta juhannuksen aattoaamuna 19.6.2015 kello 6.42 – 9.28. Pentujen painot, väritykset ja piirrot näkee Sannan blogista. Kiitos Sannalle myös ylläolevasta kuvasta.

Hurjasti onnea emälle ja kasvattajille! Täällä ollaan todella ylpeitä Lokin jälkikasvusta.

Toivottavasti kaikista näistä pienokaisista kasvaa terveitä ja onnellisia kooikerhondjeja tähän suureen maailmaan.

Viimeksi kuullun mukaisesti pari poikaa oli vielä vapaana, joten mikäli aialokinpoikanen kiinnostaa niin yhteydenotot voi suunnata suoraan Sannalle (0409639250, karjasanna@gmail.com).

Minä sain tiedon pentujen syntymästä kuvineen päivineen mökkihöperönä aamulla ennenkuin silmät olivat vielä edes auenneet. Kylläpäs heräsi siinä nopeasti :)

Lokinpoikasista, ehkä-lokinpoikasista ja ei-lokinpoikasista

Lokin ja Rian pennut täyttivät joku aika sitten yhden vuoden. Tässäpä vähän kuvia Lokista ja lapsukaisista. Kyllä ne samaksi suvuksi tunnistaa :P. Kuvissa näkyy hyvin Brandolla ja Flamella Lokilta peritty harja selän päällä. Lokin kuvat napsi Ida, Brandon kuvista kiitos Liia ja Flamen kuvista kiitos Regula :)

Loki

Xema

Brando

Velmu

Flame

Aia voi nyt pari viikkoa ennen synnytystä melkoisen paksusti, joten jos kaikki menee hyvin, niin juhannuksen tienoilla syntynee lisää lokinpoikasia ^_^

Loki tapasi kolmatta morsianta kolmeen otteeseen viime viikon aikana, mutta tällä kertaa laihoin tuloksin. Meno oli aika samanlaista kuin viime keväänäkin tämän tytön kanssa. Ensin tytsy ei tykännyt kun Loki hyppäsi selkään ja sitten kun alkoi lämmetä, ei homma pelittänyt jostain muusta syystä. Yritys oli kova molemmin puolin, mutta tuntemattomat ovat rakkauden tiet.

Loki on ikävöinyt kovasti ihanaa naistansa ja vinkunut vinkumistaan pari viime päivää. Kastrointi osunee tuonne kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun. Sinne saa luvan jäädä haistelut, pissojen lutkuttamiset ja rasittavat vinkumiset.

Kaksi pentuetta on oikein passeli määrä tälle pojalle, joten Loki ei siis enää ole käytettävissä jalostukseen.

Viikko vielä pitäisi jaksaa tätä arkea ja perjantaina suunnataan pitkästä aikaa mökkeilemään. Can't wait!