Viikonlopun huumoriagilityä, hakua ja jalostusneuvottelua

Agility ei ole tosikoille, juu ei todellakaan. Mitä pitemmälle lajissa pääsee, sitä enemmän vaaditaan huumorintajua ettei hajoa pää kun kisat menee niinkuin meillä meni lauantaina. Montaa kertaa ei ole tehnyt mieli oikeasti vajota maan rakoon oman osaamattomuuden takia, mutta lauantaina kyllä teki. Medikisaavia oli joku 10 ja meidän lisäksi vain yksi toinen kisasi ykkösissä, muut oli kakkosia tai kolmosia. Rata oli meille niin paljon liian vaikea, että oma säätäminen sai kerrankin naaman melkein punastumaan häpeästä viimeistään siinä vaiheessa kun katsoin räpellystä videolta... Huhhuh. Olisi pitänyt vetää rata vielä enemmän treeniksi ja jättää suosiolla useita kohtia välistä sen sijaan, että yritin kuitenkin vetää koko radan läpi.

Tuomarina oli Nina Mesiranta ja paikkana agi.fi halli Ylöjärvellä. Halli oli pienempi mitä odotin, esteet ihan kivat ja hyvässä kunnossa. Kisaavien rata näytti tällä kertaa kaikessa kauheudessaan tältä. Ei missään vaiheessa tullut mitään rytmiä, pelkkää "pari estettä räpellystä ja sitten uukkari" läpi radan.

Radasta tekee minulle vaikean yleensä se, että en yhtään tiedä miten jossakin kohdassa pitäisi ohjata. On eri asia miettiä että "tossa pitäisi tehdä persjättö, mutta ehdinköhän.." kun esimerkiksi alun päätä vaivannut pohdinta "tossa pitäisi ohjata tolta puolelta mutta me ei osata sitä, toiselta puolelta voisi ohjata mutta ei osata sitäkään". Ja yleensäkin se että vaikeista ohjausvaihtoehdoista pitää valita se mikä on vähiten mahdottoman kuuloinen ei lupaa ihan hyvää radalle.

• Alussa olisi tarvinnut osata takaaleikkaus kepeille, mutta me ei olla treenattu sitä. Päätin noukkia kakkoshypyn yli, mitä me ei myöskään osata. 
• Neloselle olisi pitänyt joko valssata (epäilin Loki päätyvän putkeen) tai kieputtaa (ei olla treenattu), päädyin kieputus-persjättöyritykseen mikä kutistui rumaksi kaartavaksi kieputukseksi ja takaaleikkaukseksi putkeen. Toisella Loki lähti A:lta ilman lupaa.
• Erotteluista tiesin että menisi päin peetä, ei olla todellakaan treenattu näin vaikeita. Olisi pitänyt skipata tämä kohta molemmilla radoilla.
• 11 olisi ehkä tarvinnut jenkkikäännöksen mitä me ei osata, tein jaakotuksen mikä oli ihan ok, toisella kerralla venähti pahasti ja ei ollut jaakkoa nähnytkään.
• 13 yritin tehdä ennakoivan valssin mikä venähti metrikaupalla joka suuntaan.
• 16 hypylle en oikeastaan tiennyt mitä pitäisi tehdä, mietin että ehkä jotain päällejuoksua tai saksalaista, ensimmäisellä kerralla epäonnistui ja toisella kerralla päätin suosiolla jättää nämä hypyt tekemättä.
• Keinun Loki teki ensin lentokeinuna, luuli puomiksi. Toisto aika himmaileva. Toisella radalla varasti ensin keinulta ja toisto ihan ok tilanteeseen nähden.
• Viimeinen hyppy ensimmäisellä kerralla ohitettiin (ei ohjaajalla ollut enää mitään motivaatiota) ja toisella lensi rima.

Sellaiset epikset tällä kertaa, saisiko talvitauon tänne kiitos. Katsokaa vaikka itse. Saa nauraa tai itkeä.

Ei vaineskaan, en minä ihan näin negatiivisesti näihin kisoihin suhtautunut, vaan pakkohan sieltä on repiä niitä positiivisiakin juttuja vaikka ne jäivätkin mielessä pahasti epäonnistumisten jalkoihin.

• Lokilla oli intoa, ääntä ja ajoittain jopa vauhtia. Se molempien ratojen jälkeen jaksoi repiä leluaan. Ensimmäisen radan jälkeen kun karu totuus siitä ettei tämä todellakaan mennyt hyvin iski päin näköä päätin, että toisen radan jälkeen palkkaan kuin olisi maailman paras suoritus ja niin tein. En usko että Loki toisen radan jälkeen huomasi että olin pettynyt.
• Puomi löytyi molemmilla toistoilla JO toisella kerralla.
• Keinu meni kivasti tuntemattomassa paikassa myös lentokeinun jälkeen, ei siis mitään kammoa.
• Kepit meni kivasti, vaikkakaan ei löytynyt alun räpellyksen takia heti. Mutta kulman en olisi uskonut sinällään olevan ongelma jos ohjaus ennen sitä olisi toiminut.
• Taas uusi halli ja uusi tilanne ja poitsu oli silti ihan superhieno.

Eli summa summarum, tämä kisa kosahti täysin ohjaajan osaamattomuuteen. Vähän harmittaa, että pyysin Lokilta noita erotteluita vaikka tiesin ettei olla treenattu. Epäreilua sille.

Nonniin nyt on kirjoitettu, nyt voi unohtaa nämä epikset.

(c) Tytti Käyhkö

Sunnuntaina aamulla käytiin Tampereen koikkereiden hakutreeneissä, edellisistä hakutreeneistä olikin vierähtänyt varmaan puolitoista vuotta jos ei enemmän. Mukana oli myös Olli, Ego, Dina sekä pentuset Dave ja Leo tekemässä makkararingin tapaista.

Lokille tehtiin kolme maalimiestä, aika helppoja (tai niin oli tarkoitus). Ensimmäisen se jaksoi etsiä tosi innokkaasti, sitten oli vähän liian vaikea toinen mutta löytyi lopulta. Puhti alkoi olla vähän pois jo. Kuulemma Loki tekee kivaa hakuympyrää, mutta sen lisäksi hakee todella paljon apuja minulta. Ei ole kovin itsenäinen hakija eikä mene kauas yksinään. Mietin että tähän varmaan vaikuttaa sekin, että lenkillä metsässä en anna sen lähteä kovin kauas vaan kutsun aina lähelle. Mutta mielummin näin kun että tekisi omia katoamistemppujaan.

Kolmannelle maalimiehelle lähetettyäni treenikaveri huusi parkkipaikan suunnalta että "täältä tulee koira, ota Loki kiinni". Ja niin saatiin todistaa taas maailman idiooteimpien koiranomistajien touhuja, jälleen kerran. Kaksi naista oli tullut parkkipaikalle ja treenikaveri oli kysynyt voisitteko odottaa hetken, tuolla on hakutreeni kesken ja pari minuuttia menisi vielä että koira otetaan kiinni ja tullaan pois niin he pääsisivät sitten rauhassa menemään. Toinen nainen oli vastannut että ok, mutta toinen maailmanomistaja oli alkanut avautua että "meillä on oikeus mennä ulkoilemaan, millä oikeudella te pidätte koiria irti" jne jne. Niin he pyynnöstä huolimatta lähtivät tulemaan suoraan meidän hakutreenien keskelle. Loki sitten fiksuna hakukoirana "löysi" tämän parkkipaikalta varoittamaan tulleen treenikaverin ja palkattiin se sitten siitä ja lopetettiin treenit. Toivon vaan etteivät nämä kyseiset ihmiset koskaan joudu pulaan missä tarvittaisiin esimerkiksi hakukoiran apua. Loki ei ainakaan tällaisia mulkvisteja menisi auttamaan.

Jäin vielä hetkeksi maalimieheksi lagottojen hakutreeneihin, mitkä olivat alunperin sovittu samaan aikaan samaan paikkaan kuin me, mutta he ystävällisesti siirtyivät vähän matkan päähän. Lokin liian iso BOT-takki löysi sattumalta uuden omistajan.

Siitä matka jatkui kohti Hämeenlinnaa ja kooikerhondje ry:n jalostusneuvottelua. Paikalle pääsi minun lisäkseni vain viisi ihmistä, valitettavan vähän ja olisi ollut kiva saada enemmän erityisesti kasvattajia mukaan. Minä edustin ainoana ei-kasvattajaporukkaa. Käytiin läpi jalostuksen tavoiteohjelman onnistumista ja toimintakertomusta. Keskustelu oli vähäisestä osanottajamäärästä huolimatta mielestäni antoisaa, tosin minulla ei ole kokemusta aiemmista jalostusneuvotteluista. Oli kiehtovaa kuulla ihmisten mielipiteitä ja pariin kohtaan minullakin oli jotain sanottavaa. Yksi ehdotuksistani pääsee vuosikokoukselle esitettäväksi asti, olen aika viisas. En tiedä mitä viitsisin tämän enempää kirjoittaa, toki toisista asioista olin enemmän samaa mieltä ja toisista vähemmän. Ihan kiva kokous kaiken kaikkiaan.

Kooikermainen viikonloppu

Viikonloppu meni kooikerhondjemaisissa merkeissä.

Lauantaina oli Suomen Kooikerhondje ry:n pentupäivä, mihin menin kouluttamaan näyttelykäyttäytymistä ja kopeloitavana olemista. Kun kyseessä oli pentuja, oli kouluttaminen lähinnä seisomaan neuvomista, ravaamista ja pöydällä ja maassa tutkimista. Myös säkämitta oltiin saatu paikalle, joten tuli sitä sitten mitattuakin 31 pentusta. Pennut oli jaettu isoihin (yli 5,5kk) ja pieniin (alle 5,5kk) pentuihin ja neljän pennun ryhmissä he kiersivät näyttelykoulutuksen lisäksi yhdessä toko- ja kahdessa agilitypisteessä. Lisäksi välissä oli tunti varattu lepäämiseen ja/tai leikkimiseen tai muuhun vapaamuotoiseen seurustelemiseen. Suvi tuli kyydillä kameramieheksi ja hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä.

Pieniä näyttelykoululaisia

Muutama pentu piti säkämittaa hieman epäilyttävänä, mutta muuten kaikki olivat oikein reippaita eivätkä välittäneet mittauksesta juuri mitään. Ihan pienimmiltä ei edes yritetty todellista mittaa ottaa vaan lähinnä totutin pentuja säkämitan läsnäoloon niskan takana. Kertasin ennen lähtöä handlerikurssin muistiinpanot, mutta lähinnä tämä koulutus meni ihan vain perusjuttujen kertomiseen ja pentujen totuttamiseen pöytään, moni oli ensimmäistä kertaa pöydällä rokotuksella käymisen jälkeen. Pääsin itsekin vähän esittämään pientä Ruudolfia, joka oli ihan kuin pieni Janapampula matalan hännänvispauksensa ja muun touhottamisensa kanssa. Erityisen hienot pentuset (eli kaikki) saivat kivalta tuomarilta naudan mahatikun ja kunkin ryhmän reippain tai hienoin esiintyjä sai Kooikerhondje kuvioidun tiskirätin. Minusta tulisi hyvä mätsärituomari! :D

Osa ryhmistä koostui pelkästään saman pentueen pennuista ja olikin todella mielenkiintoista päästä näkemään pentueita keskenään, niin kovin erilaisia koiria olivat monesti verrattuna muihin. Niin ulkonäöltään kuin käyttäytymiseltään. Olisi todella mielenkiintoista päästä näkemään vastaavasti aikuisia koiria pentueittain jossain vastaavassa tapahtumassa! Muutama pentu valloitti erityisesti luonteellaan ja erittäin mielenkiinnolla jään seuraamaan minkälaisia tyttöjä ja poikia kaikista kasvaa.

Sivutoimena kävin vähän videokuvailemassa pentusten touhuja tarkoituksena treenata uuden videon editointiohjelman käyttöä. Valitettavasti kone vielä temppuilee ja ohjelma ei ole käytettävissä, mutta tein sitten vanhalla movie makerilla pienen pätkän päivän menosta.

Eilen oli vuorossa koikkerilenkki Helsingin Roihuvuoressa. Koska koko viime viikko meni ihan kauheassa kiireessä joka päivä niin töissä kuin "vapaa-ajallakin", ajattelin ensin etten jaksaisi lähteä. Koirilla ei kuitenkaan ole paljon ollut tekemistä ja ne alkoivat olla vähän levottomia, joten nappasin sitten Lokin mukaan ja lähdettiin kuitenkin lenkille.

Muut ottivat jälleen kuvia joten itse en jaksanut vaivautua omalla huonommalla kameralla. Suvin ottamia kuvia löytyy täältä. Loki alkoi vinkua jo autossa kun kuuli, että ulkona oli koiria. Se olikin melko innoissaan kun vein sen paikalle, missä oli silloin vielä pelkkiä tyttöjä peräti kuusin kappalein. Mikon tullessa paikalle sitäkin piti intotervehtiä ja yritys oli kova myös Huugon luokse. Hieman myöhemmin paikalle tullut Milo-pentu, iältään vasta 4kk mutta painoltaan jo Lokia suurempi sai Lokin nostelemaan häntäänsä.

Propelikorva by Joonas Tulonen | (c) Suvi Tyynismaa

Käveltiin jonkun aikaa ja otettiin tietysti ryhmäkuva. Lisäksi vähän treenailin Lokin kanssa tokoa sivussa. Olin iloinen ettei Loki rähjännyt kertaakaan kenellekään. En kylläkään juurikaan silitellyt muita koiria, kun Lokilla on nykyään tapana olla mustasukkainen huomiostani enkä halua tätä treenata muiden kuin tuttujen koirien kanssa kontrolloiduissa tilanteissa.

Ensi viikko onkin onneksi hieman vapaampi sekä työrintamalla että sen jälkeen. Loppuviikosta tosin agilitymaratooni, keskiviikkona seuramestaruuskisat, torstaina treenit ja perjantaina taas tehis cup. Voi tosin olla että tehis cup jätetään suosiolla välistä.

Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous ja tuplasti agilityä

Eilen koitti kauan odotettu päivä. Suomen Kooikerhondje ry järjesti vuosikokouksen Tampereella ja olin järjestänyt samaan yhteyteen juuri ennen koulutusta Harri Huittisen agilitykoulutuksen.

Koska varmaankaan moni ei alla olevaa pitkää agilitysepustusta jaksa lukea, ensin lyhyesti vuosikokouksesta. Allekirjoittanut on nyt Suomen Kooikerhondje ry:n hallituksen jäsen, jäsensihteeri ja tokovastaava. Kyllä, tokovastaava. Tuli ainakin jokin konkreettinen syy hankkia se TK1 tämän kesän aikana, saisi tämä tokovastaava vähän lisää uskottavuutta :P. Jäsensihteerin homma onkin osaksi tuttua Tampereen Pikkukoirista, missä olin vuoden kyseisessä pestissä.

Suhtaudun saamiini tehtäviin vastuullisuudella, kunnialla ja innokkuudella, kiitos luottamuksesta!

Kokouksen jälkeen koirat pääsivät vähän ulkoilemaan, kuvattavaksi ja mitattavaksi. Lokin säkäkorkeudeksi mitattiin 40,5cm. Suvi napsi kuvia, joista tässä parit, kiitos!

Vasemmalla Loki, oikealla Lokin lapsuudenystävä Jana poksahtamaisillaan.

Sitten siitä agilitystä. Kaverini kehui Harria paljon joten toki piti päästä kokeilemaan itsekin Harrin opetusta. Samaan koulutukseen tuli kooikerit Rianna, Mindi, Huugo, Miko, Peter ja Veiko.

Aamulla heräsin jo ennen kuutta, Fionan vein siskolle hoitoon ja Lokin kanssa haettiin Suvi ja Miko. Ehdittiin juuri passeliksi hieman ennen rataantutustumista. Ratatoiveisiin olin pistänyt rytmittämistä ja irtoamista. Ratapiirrustus saatiin paria päivää etukäteen ja Harri oli hakenut siihen vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Rataan tutustuessa oli vähän vaikeuksia muistaa rataa, mutta pikkuhiljaa se piirtyi muistiin. Harjoittelin pätkät 1-12 eli lopetin ennen keppejä ja 14-23. Ensin ihasteltiin muiden treenejä ja tietysti lenkitettiin koirat.

Kun toin Lokin halliin se haukkui vähän liikaakin. Meidän vuoron alussa Loki ensin vähän haukkui isoa mustaa pelottavaa kouluttajaa. Koskaan ennen Loki ei ole agilitykouluttajaa haukkunut, joten tiedä sitten mikä siihen meni. Nakit tarjoiltiin kädestä ja sitten toimiin.

3 esteen jälkeen saksalainen, 7 hypylle jaakotus mutta silti Loki veti pitkäksi 2 hypylle. Tätä alkua hinkattiin ensin useita kertoja. Kun saatiin sujumaan 7 hypyn merkkaaminen niin että Loki tuli 8 hypylle niin loput 12 esteeseen meni ok. Harri sanoi, että merkkaukseni on vähintäänkin puutteellisia joka kerta, jos niitä on ollenkaan. Renkaan haki joka kerta oikein, mitä pidin pienenä ihmeenä kun ei olla sitä montaa kertaa treenattu. Osoittipa ainakin ettei sen vuoksi tarvitse saada päänsärkyä. Haki jopa takaakiertona kun pyysin, tosin alastullessa tuli vähän vinoon, osui metallitukeen ja veti lipat.

Tokapätkän vuoroa odotellessa Loki haukkui minulle entistä enemmän, hieno poika ;). 14 putken jälkeen hypylle 15 saatiin mennä putkesta putkeen kolme kertaa, kun äsken opittiin että putkesta mennään putkeen. Joten kesti hieman että sain Lokin tulemaan putkesta hypylle 14. Putkijarrua käytettiin. Kysyin Harrilta kannattaako putkijarrua käyttää kun ei olla sitä varsinaisesti koskaan "opettelemalla opeteltu" ja Harri sanoi että ehdottomasti, Loki kuulemma reagoi suhinaani hypyillä niin hyvin että miksi ei putkessa tietäisi sen merkitystä. Hypyt 17, 18 ja 19 antoivat pienen valaistumisen siitä, että minä voin todellakin tehdä ennakoivan valssin jo ainakin 3 metriä ennen hyppyä 17 ja Loki kääntyy vasta hypyn jälkeen, se kun tulee niin vauhdilla suoralta että reagointiaikaa menee ennenkuin se pääsee kääntymään. Vastoin veikkauksiani Loki ei kertaakaan mennyt putkeen 18 hypyn jälkeen. Tosin itse en ollut tajunnut jaakottaa tässäkin välissä vaan olisin ohjannut ihan normisti ilman jonkun jaakotusneuvoa. Jaakotus toimii selvästi meillä ihan hyvin, silloin kun merkkasin esteet kunnolla. 19 esteeltä loppu meni aika ok, ensin persjätin jo 19 hypyn jälkeen mutta parempi oli vasta seuraavan hypyn jälkeen. Muurin läpiveto toimi hyvin joka kerta, mutta miksipäs ei olisi toiminut.

Hinkattiin paljon tiukkoja kääntymisiä, mitkä kusi joka kohdassa. Käytiin siitä pieni ja ytimekäs keskustelu:

Harri: "Ette ole tainneet opetella tiukkoja kääntymisiä?"
Minä: "Joo ei olla."
Harri: "Pitäisi opetella."
Minä: "Joo :)"

Päivän siwalletut videon muodossa, watch and learn :D. Aika tylsä video, samoja pätkiä monta kertaa, mutta pistinpä kuitenkin kaikki meidän toistot että voin katsoa ja analysoida. Lokin hollantilainen kasvattaja jakoi tämän videon fb:ssä, jolloin vähän harmitti että pistin tuon alun "hui pelottava mies keppeineen" pätkän tuohon, varmaan kaikki nyt luulee että Loki on joku arkajalka.

Tämän koulutuksen anti, kootut plussat ja miinukset:

+ Loki repi lelupalkkaa hirmuisella raivolla
+ rengas
+ reagoi jo suhinaan
+ ei tarvitse saattaa esteelle asti, pitää ennakoida enemmän
+ käsi ei heilu niin paljon kuin ennen, ohjaaja on oppinut jotain!!

- opetettava Lokille tiukat käännökset (tähän se zip-käsky)
- opeteltava merkkaamaan esteet
- opetettava Loki etenemään ettei koko ajan kysele minulta missä mennään
- älä hoe "tässä, täällä" (voisiko tämän jo joskus oppia?)
- hyppytekniikkakurssille pitäisi päästä jo

Harri oli tosi kiva ja juuri sopivan tyyppinen kouluttaja. Meitä oli 7 koirakkoa/3h ja kun rata oli rakennettu etukäteen valmiiksi eli siihen ei mennyt aikaa, jäi meille ylimääräistäkin aikaa kun kukaan ei enää halunnut treenata. Jatkossa pitää ottaa pari koirakkoa lisää, pääsee samalla halvemmalla. Ja mehän ehdottomasti halutaan uudestaan Harrin treeniin!

-------------------------------------------------------

Tämän videon ja pohdinnan jälkeen tuntuu vähän nololta pistää meidän edellinen Annen treeni, nimittäin tässä treenissä vasta niitä jaakkopaikkoja, surkeita pakkovalsseja ja huonoja merkkauksia (tai olemattomia sellaisia) vasta viliseekin.. Videolle mahtuu myös eräs oikein mainio "wtf just tapahtu, mitä mun pitäis tehdä kun nyt kävi näin en yhtään ajatellut että voitaisiin epäonnistua" -ylpeyden hetki. Nyt on oikeastaan tavallaan aika kiva katsoa tätä videota ja miettiä mitä kaikkea tekisikään toisin. Sanoisin että melko opettavaa palata tähän treeniin nyt Harrin treenin jälkeen. Siltä varalta ettei joku jaksa katsoa koko videota, laitoin videon linkin tähän alkamaan kohdasta 4min 9sek, sillä tässä on meidän treenien onnistunein pätkä. Kuvauksesta kiitos Lotta!

Anne kysyi meidän treenien aikana että mikäs on meidän kontaktiesteiden kunto. Sanoin, että tarvitsee vielä hiomista. Anne päivitteli sitten että "koiran meno tuon näköistä ja kontaktit sitten vielä kesken...". Avauduin siinä hieman että perhana kun ei talvella pääse mihinkään treenaamaan estetekniikoita.. Lotan videokuvauspalvelu yllätti tällä kertaa, sillä meidän keinusulkeiset olivat saaneet oman videon lisäksi toisen videon, missä oli alastulot hidastettuina. Tässä videolla on meidän kolme keinusuoritusta, tehtiin muistaakseni pari vielä näiden lisäksi. Tässä kuuluu Annen ääni taustalla: "vau" ja "toihan on jo ihan valmis". Valmis, hahhaaa. Todellakin joo. Vai saakohan Annen tuomaroimiin kisoihin viedä namia ja hihnan?

Sitten sarjaa keinun analysointi. Muut kuin hifistelijät jättäköön lukematta :P

Tässä hidastetussa videossa näkyy kolmen keinusuorituksen hidastetut alastulot. Lotta analysoi nämä minulle niin hienosti sähköpostiviestissä, että en voi muuta kuin olla samaa mieltä. Tässä lyhyet kuvaukset kustakin suorituksesta ja perään video:

1. Ehdin palkkaamaan kädestä keinun päähän, joten Loki menee melkein maahan ja odottaa keinun laskeutumista maahan ennenkuin hakeutuu 2on2offiin.
2. En ehdi palkkaamaan keinun päähän, joten Loki pistää etujalat maahan ennenkuin keinu on laskeutunut ja sitten saa palkan. Hakeutuu siis suoraan 2on2offiin eikä odota että keinu ensin laskeutuu, koska ei ole palkkaa keinun päässä estämässä etenemistä.
3. Melkein samanlainen kuin edellinen suoritus, eli en ehdi ajoissa pysäyttämään joten menee suoraan 2on2offiin. Lisäksi keinu ponnahtaa Lokia mahaan, mikä on se keinun ikävä homma kun tekee 2on2offilla.

Ideaalisin suoritustapa tuon ponnahdusefektin välttämiseksi on tapa 1, eli koira odottaa (ideaalitilanteessa) makaamisasennossa kunnes keinu laskeutuu ja sen jälkeen hakeutuu välittömään 2on2offiin. Selvästikään Loki ei vielä tätä osaa ilman palkkaa keinun päässä, joten tällä päätöksellä ei nyt tehdä yhtään ainutta keinua ilman apukättä keinun päässä. Apukäden tehtävä toimia magneettina ja antaa palkka ihan keinun päästä alastulon aikana. Häivytys sitten aikanaan niin, että apukäsi nopeasti laittaa namin keinun päähän ja poistuu. Suuri kiitos Lotalle tästä keinun suorituksen syväanalyysista! Nyt tiedän taas paljon paremmin mikä meidän tilanne on ja miten pitää edetä.

-------------------------------------------------------

Ensi viikko onkin taas aika agilityntäyteinen, kun omien treenien lisäksi menemme tiistaina Vuokkosille Tehis Cupiin putkiluokkaan. Torstaina vaihteeksi ei-koiramaista tekemistä, kun ystäväni poikakaverin bändi Mother Surussus ("Heavy nitro-hydrochloric acid rock") juhlii levyjulkkareitaan Bar Loosessa.  Lauantaina olisi ollut Tuusulassa möllitoko, mutta onneksi ei tarvinnut alkaa pohtimaan ollaanko sinne valmiita koska lauantain buukkasin jo hevostallille.

Hyvää hiljaista viikkoa kaikille!