Fiona tuli kotiin vielä hetkeksi

Suurinta rakkautta on kyky päästää irti. 
Lopettamispäätöstä harva tekee liian aikaisin, mutta moni turhan myöhään.

Hain perjantaina Fionan tuhkat postista.

Vielä en tiedä mitä tuhkille teen, toistaiseksi laatikko päätyi "koirat" nimikoituun muuttolaatikkoon muiden koiratavaroiden kanssa.

Pitäisi varmaan kirjoittaa laatikoihin vain "loki", mutta jotenkin "koirat" tulee automaattisesti. Tosin nyt laatikoissa on vielä paljon Fionan tavaroitakin, mitä en ole halunnut vielä käydä läpi.

Yksilötuhkaus, 151 euroa.

Lainaus ihan hyvästä artikkelista Lemmikille.com - Ikääntyvä lemmikki.

Tänään on ollut pienoista muutosähkyä ilmassa. Tyhjensin kännykästä kaikki kuvat koneelle ja siellä oli vaikka mitä kuvia Fionastakin. Vähän alkoi ahdistaa. Tämä kuva on kovin suloinen ja siksi halusin laittaa sen tähän, siinä Fiona nautiskelee aamuauringosta.

Teen huomenna kaupat uudesta omasta asunnostani ja saan sinne avaimet. Ihanaa, odotettua, mutta kaiken tämän keskellä samalla jotenkin äärimmäisen ahdistavaa, nyt kun sen aika on näin käsillä.

Tänään on pakkauspäivä ja vaikka laatikot täyttyvät, niin silti asunto näyttää yhä enemmän ja enemmän kaaokselta. Pelottavaa jotenkin pistää kaikki kamat vaan pakkauksiin ja laatikoihin. Oma elämä laatikoihin, niin se muutossa tuppaa menemään.

Loki on vähän ihmetellyt pakattuja laatikoita, kai se aavistaa, että jotain muutosta on tulossa. Muuttoon se ei tietenkään tule mukaan eikä uuteen kämppään ennen kuin siellä on kaikki paikallaan.

On tämä jotenkin silti yllättävän vaikeaa näiden kaikkien muutosten keskellä. Ei tiedä miten päin olisi ja ajatukset sinkoilee miten sattuu. Asuin tässä asunnossa 2,5 vuotta, se on eniten mitä olen asunut missään sen jälkeen, kun kotikotoa pois muutin.

Jotenkin yhä ahdistaa ajatus siitä, että Fiona ei enää tule uutta asuntoa kokemaan. Mutta parempi näin, sen ei tarvitse kokea ollenkaan muuttostressiä. Mutta tavallaan tuntuu, että jätän tämän Fionan kotialueen nyt kokonaan ja lähden muualle. Tästä syystä en myöskään halua haudata Fionan tuhkia tänne vaan haluan, että se tulee mukanani. Pysyy niinkuin lähellä.

Tyhmiä ajatuksiahan tämmöiset on. Mutta kun ei vaan voi mitään. Ottaa yllättävän koville nämä kaikki muutokset. Elämä on semmoista välillä.

"Life can only be understood backwards; but it must be lived forwards."

It's tough but we're gonna get by

Pikkuhiljaa totutaan Lokin kanssa elämään kahdestaan. Asiaa varmaan on auttanut se, että Fiona oli niin paljon hoidossa viimeisen kuukauden aikana. Sisko on iloinen, että sai viettää Fionan kanssa juhannuksena viikon, ja äiti sai nauttia Fionan seurasta puolentoista viikon ajan mukaanlukien Fionan viimeisen viikonlopun. Toisaalta hieman harmittaa, että tämä kesä on mennyt koirien huomioimisen kannalta omalta osaltani vähän huonosti, mutta toisaalta Fiona on saanut nauttia extrahuomiota hoitopaikoissa. Ja eipä se oikeastaan mitään harrastuksia tai muuta erikoista olisi tarvinnutkaan, se sai onnellisena nauttia leppoisasta elämästä.

Sisko kävi Tessin kanssa yökylässä viikonloppuna ja pakkailtiin vaatteita ja pohdittiin syntyjä syviä. Kurkkujonossakin oli taas kaksi koiraa. Alusta asti olen pystynyt puhumaan Fionasta lähes kokonaan itkemättä ja päivä päivältä se helpottuu, vaikka toki yhä tulee ajatuksia, hetkiä tai asioita mieleen mitkä nostavat kyyneleet silmiin. Kuristava puristava tunne alkaa kuitenkin jo helpottaa ja Fionan hassujen tapojen ajatteleminen usein jo hymyilyttää. Tavallaan ehkä tuntuu, että se n. 4 vuotta edeltänyt valmistautuminen Fionan lähtöön on helpottanut asiaa ja surun lisäksi tunnen myös tällä hetkellä tiettyä helpotusta. Toinen koira helpottaa varmasti paljon myös asiaa, koska arjen rutiinit jatkuvat lähes samanlaisina. Pidän kuitenkin itseni yhä suhteellisen kiireisenä, ettei ole turhaa aikaa märehtiä sohvalla ja ajatella, että Fiona ei ihan oikeastikaan ole missään hoidossa vaan että se ei tule koskaan enää takaisin.

Fionan lopetuksesta kertova merkintä teki blogin kävijäennätyksen. Meni ohi kaikista Lokin agilitypostauksista ja Lokinpoikasten merkinnöistä. Kyllä mieltä lämmittää huomata, miten Fiona kosketti niin monen ihmisen elämää. Kiitos jälleen kaikista kommenteista ja osanotoista, olette suuri tuki tässä hetkessä.

Tietysti piti siskon kanssa nostaa malja Fionan muistolle.

Kuoharilasit oli jo pakattu, mutta ei Fionallekaan olisi ollut väliä mille lasille se irvistää. Pieni hassu :). Toista yhtä söpöä koiraa ei kyllä tule koskaan tähän maailmaan.

Tällä viikolla tuli toinenkin surullinen uutinen, kun Retu koikkeri, vain Lokin ikäinen, jouduttiin yllättäen lopettamaan. Retun menetys pistää ikävästi sen takia, että Retu oli siitä pentueesta, mistä minun piti saada pentu Lokia hankkiessani, mutta kasvattaja perui kaupat pentujen ollessa joitain viikkoja alle luovutusikäisiä.

Retu lähti nyt siskonsa luokse, kertomaan Fionalle ja muille rakkaillemme terveisiä. Osanotot Paulalle perheineen.

Arvostetaan näitä koiriamme niin kauan kun ovat seuranamme, niin lyhyt ja arvaamaton on koirien elämä.

Mä en voi käärii sua kultaan, mutten myöskään unohtaa

Hyvä tahti, joka ilta vähän raapustaa. Tuntuu liian raskaalta kirjoittaa koko sepustusta kerralla, joten puran oloa ja tapahtunutta pienissä palasissa.

Kiitos taas kommenteista, luen ne kyllä, mutta en pysty vielä vastaamaan.

Tänään pystyin kuuntelemaan musiikkia, vaikkakin valikoivasti. Oikeaan Hyvään Musiikkiin en vielä mennyt, mutta lähdin liikkeelle kevyellä suomi hiphopilla.

----------------------

22.7.2014 Niina Luotonen, Anident

"Tulosyy: hammashoito.

Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
Vaikeita haavaumia ikenissä, kielissä ja poskien limakalvolla jäljellä olevien hampaiden plakkikontaktiaueella. Hengityksessä erittäin paha haju. Pitkälle edenneitä parodontiittimuutoksia erityisesti takaposkihampaissa.

Alaleuassa juuren jäänteitä poskihampaista/maitohampaista, joiden ympärillä oli havaittavissa tulehdusreaktio.

Limakalvohaamaumien taustalla on stomatiitti, elimistön yliherkkyysreaktio plakille, jonka tarkkaa patofysiologiaa ei tunneta. Stomatiitti on kipua aiheuttava, hoidollisesti turhauttava sairaus, jonka ainoa tehokas hoito on haavauma-alueella sijaitsevien hampaiden poisto.

Fionan muiden sairauksien takia päädyttiin eutanasiaan.

Lämmin osanottomme Fionan menetyksen takia."

----------------------

Pyysivät lähettämään tiedon obduktiotuloksesta. Lähettävät sitten tiedot myös Univetiin, missä Fionaa aiemmin hoidettiin.

"Eikö kukaan ole aiemmin kertonut, että Fionalla on stomatiitti?"

"Ei ollut. Mikä se on?"

Stomatiitti, kuten aiemmin diagnosoidut gastriitti ja enteriitti, on autoimmuunisairaus, jonka aiheuttajaa ei tunneta, mutta mikä voi olla esim. myrkytystila elimistössä. Vahva epäily on, että maksan mikrovaskulaarinen dysplasia on vuosien varrella aiheuttanut haittaa elimistössä. Luotosella on erittäin pitkä kokemus hammashoidoista ja hän oli silti kovin ihmeissään Fionan tilanteesta. Stomatiitti on yleisempi kissoilla, koirilla verrattain harvinainen ja siksi sitä on tutkittu vähän ja syntyperät tuntemattomat.

Anidentin kaksi hammasspesialistia tutkivat röntgenkuvien ja suun tilanteen ja antoivat arvion puhelimitse Fionan ollessa nukutettuna. Niina Luotonen sanoi, että suu on varmasti erittäin kipeä, mutta että Fiona on turtunut kipuun. Kaikkien etuhampaiden ienpussit olivat selvästi vetäytyneet ja yhden etuhampaan ikenessä oli uponneena jokin roska/muru.

Hoitosuunnitelmana olisi ollut nyt kolmen takaposkihampaan sekä kaikkien etuhampaiden poisto. Syksyllä aiemmista poistoista jääneiden juurien poisto sekä mahdollisesti kaikkien kulmahampaiden poisto ja alakulmahampaiden paikkojen tukeminen jollain osilla. Ennemmin tai myöhemmin kaikki Fionan hampaat olisi jouduttu poistamaan. Hinta-arvio tälle visiitille n. 1200 e ja syksyn käynnille 1000 - 1500 e. Kalliista hinnasta huolimatta raha ei ollut tässä kynnyskysymys.

Mikäli kyseessä olisi ollut muuten terve koira, olisin todennäköisesti päätynyt hampaiden poistoon. Poiston jälkeen koira voi elää mutustellen ruokansa pelkillä ikenillä. Koska kuitenkin kyseessä oli Fiona, oli mielestäni liian suuri riski sille, että seuraavaksi tulee jotain muuta (eniten pelkäsin jalkojen ja liikuntahaluttomuuden puolesta mutta lisää autoimmuunisairauksiakaan ei olisi ollut yllätys), joten päätin, että nyt ei enää kiusata pientä.

Äidin kanssa keskustelu puhelimitse ja lääkärille ilmoittaminen päätöksestä, että Fionaa ei enää herätetä.

Fionaa hakiessani Luotonen sanoi päätöksen olleen oikea.

Loppuun asti se söi kipeällä suullaan ja viimeisenäkin päivänä ulkoa tullessa haki Lokia leikkimään (joka ei tietenkään lähtenyt mukaan, sehän olisi ollut vallan epäsoveliasta).

Aiempien poistojen jättämät juuret (jotka nyt siis tulehtunut) ja se, ettei minulle ole (muistaakseni) aiemmin puhuttu stomatiitista, sai minut miettimään aiempien hoitopaikkojen tasoa. Muistan, että on puhuttu kyllä siitä, että Fionan suu reagoi herkemmin plakkiin, mutta että se on jokin autoimmuunisairaus mikä pahenee kunnes kaikki hampaat on poistettu, oli minulle uutta. Luotonen sanoi, että missään muualla Suomessa (edes Viikissä) ei ole vastaavia hammashoitoon tarkoitettuja välineitä kuin Anidentissä, mikä on mahdollisesti syy ainakin siihen, miksi hampaiden poistoissa on jäänyt juuria suuhun.

Sitä voi spekuloida (mistä tietenkään ei ole mitään hyötyä), mikä olisi tilanne, jos olisin vienyt Fionan aiemmin Anidentiin. Ehkä aiemmilla poistoilla olisi poistettu reippaasti enemmän hampaita, mahdollisesti jo vuosia sitten kaikki, jolloin suu ei olisi päässyt niin pahaksi ja Fiona olisi elellyt suunsa kanssa tyytyväisenä.

Jatkossa vaikeat/kummalliset hammasongelmaiset koirat tulen epäilemättä viemään Anidentiin.

Korvaamatonta terapiaa olen saanut perheeltä ja kavereilta sekä työkavereiltani, joista osasta on tullut niin hyviä ystäviä, että olen saanut joka päivä purkaa tapahtunutta. Eilen kävin töissä vain (pitkähköllä) kahvitunnilla, tänään olin koko päivän. Vain joillekin olen Fionasta sanonut, mutta kaikki arkeen liittyvä toiminta helpottaa olemista ja siitä olen kaikille kiitollinen.

The day after

Tämä on päivitys, jotta Fionan kuva ei näkyisi aina päällimmäisenä, kun tulen blogiin. Kuvia ja videoita olen toistaiseksi vältellyt parhaani mukaan.

Varoitan: Täten alkaa märisemispostausten sarja.

Vielä ei ole aika kirjoittaa tarkemmin, ei varmaan vielä moneen päivään. Kiitos osanotoista, ne lämmittävät paljon.

Vein Fionan eilen eläinlääkäriltä Eviralle Viikkiin 5min ennen sulkemisaikaa. Kiire tuli. Fiona sai matkustaa viimeisen automatkansa etupenkillä, missä suojelin sen pään mustia karvoja auringolta ja silittelin sitä. Radiota en uskaltanut avata koko päivänä, kun tarkoitus oli pitää tolkku matkassa, kunnes pääsisin ärrän kautta kotiin.

Tänään soittivat Eviralta kysyäkseen tuhkauksesta, että mille firmalle haluaisin lähetettävän. Sanoin, että ei väliä. Päätyi johonkin Mäntsälän firmaan, koska se hakisi Fionan jo huomenna. Piti soittaa perään, että niinjuu kai te vielä sen avaatte, jos jo huomenna lähtee. Vastasi, että joo toki. Fiona avattiin tänään.

Huomenna pieni lähtee tuhkattavaksi oman keltaisen fleecevilttinsä kanssa, mihin Loki on joskus syönyt reiän. Se on ollut Fionalla mukana eläinlääkärissä nukutettaessa tuomassa turvaa joka kerta - paitsi eilen. Se oli autossa takapenkillä, kun ajattelin, että njääh ei kai tuolla niin väliä miten nukahtaa.

Niin just.

Enimmäkseen eilinen meni siten, että kaduttavaa tai harmittavia asioita ei jäänyt mieleen, mutta muutamia pieniä asioita kadun. Yksi on viltin autoon jättäminen. Toinen se, ettei Fiona nukahtanut syliini vaan lähti lainaviltin sisällä morfiinipiikin jälkeen hoitajan sylissä toimenpidehuoneeseen saamaan lisää rauhoitetta. Antaessani sen hoitajalle se katsoi minua ja vinkui muutaman kerran surkeasti. Ehkä tiesi mitä tuleman pitäisi ja sanoi heihei. Tai ehkä yritti sanoa että "älä jätä, en ole valmis vielä"... Toivon, että oli jo niin morfiinihöyryissä ettei tajunnut mistään mitään. Kolmas se, että morfiinipiikin jälkeen se läähätti hulluna pahoinvoivana puoli tuntia sylissäni lääkärillä. Olisi pitänyt mennä ulos, missä se olisi voinut olla rauhallisempi.

Taktiikka on pitää itseni kiireisenä tulevina päivinä/viikkoina. Pakkaaminen tosin ei huvita. Pelottavasti tuntuu, että tulen jättämään Fionan kodin täältä lähtiessäni. Se ei tule koskaan pääsemään uuteen kotiin mukanani.

Kun tekemistä on muiden ihmisten seurassa niin aika menee hyvin, mutta kotona ollessa on raskaampaa.

Fionan siskon omistaja kirjoitti kauniisti:

Ihmisen ikävä tehtävä on ottaa kipu itselleen, kun sen haluaa ottaa pois pieneltä rakkaaltaan.

Nyt sitten maksetaan hintaa siitä rakkaudesta, mitä on vuosien aikana Fionalta saanut.