It's not the load that breaks you down - its the way you carry it

Enpä oikein tiedä pitäisikö tänne enää vuodattaa sen kummemmin, kun olen jo suurin piirtein päässyt asian yli. Ärsytys, katkeruus, suru ja viha olivat vahvoja, mutta elämä alkaa taas voittaa.

Blogi siirtyi toissa päivänä salaiseksi, mikä olisi näköjään pitänyt tehdä jo aiemmin, viimeistään silloin kun poistelin Fionan sairasteluun liittyviä juttuja. Kaikki vanhat lukijat ovat yhä tervetulleita lukemaan joten pistäkää vaan viestiä minulle joko sähköpostilla (dazed(at)jippii.fi), facebookissa, irkissä (nick jemima) tai missä vaan niin lisään teidät lukijoihin (ironista tietysti että ne jotka tämän voivat lukea on jo kutsuttu). Toivottavasti kuitenkin sen verran paljon olen netissä seikkaillut että jonkun yhteystiedon löytää jotain kautta jos lukeminen kiinnostaa.

Pentua ei siis tälläkään kertaa tullut ja syy siihen on myös sama miksi blogi meni piiloon. Kasvattajan mielestä sairas koira + yksinasuva koiranomistaja on huono yhdistelmä ja tarkoittaa sitä, ettei ihminen ole tarpeeksi kykenevä huolehtimaan vilkkaasta pennusta. Kun näin on päätetty ei ole väliä jos pari tehtyä lupausta rikkoo. Make a firm decision now... you can always change it later. Mitäpä väliä sillä vaikka olisi luvannut että toinen saa valita uroksista ensimmäisenä. Ainahan sitä mieltään voi muuttaa ja pennun odottajan karu rooli on vastata tähän viestiin että selvä peli.

Johtopäätöksen kasvattaja oli tehnyt blogin perusteella, mikä ärsyttää melkoisesti kun ei kai se ole ihme, että minä tänne vain Fionan sairastelusta kirjoitan kun ei koirarintamalle tällä hetkellä kuulu mitään muuta. Toivoin, että se olisi muuttunut pennun myötä ja elämään olisi tullut iloisempaa sisältöä mutta nyt kävi näin. Tämän takia blogi hiljeni suurelle yleisölle.

Runsaasti olen saanut tukea eri paikoista kun olen asiasta kertonut, kiitos vaan kaikille. Erityisesti kun syy pennun saamiseen ei vielä ollut selvä, en ollut läheskään ainoa joka oli erittäin järkyttynyt kasvattajan ilmoituksesta. Lyhykäisyydessään olen sitä mieltä että olisi syy mikä tahansa, tehtyä lupausta ei voi noin rikkoa. Tuollaiset asiat pitäisi pystyä pohtimaan etukäteen tai sitten ei saisi tehdä lupausta. Kasvattajalle ilmoitin olevani erittäin pettynyt mutta että toivon silti hyvää heille ja pennuille. Ei pidä polttaa siltoja takanaan, eihän sitä tiedä vaikka joskus vielä joutuisi johonkin tekemisiin kyseisen ihmisen kanssa. En myöskään alkanut puolustella tyyliin "hyvin me oltais pärjätty!!11!!", eipä siitä olisi ollut kenellekään hyötyä.

Mutta kuten sanottu elämä alkaa voittaa ja katseet on siirretty tulevaisuuteen. Lupaavia ja oikeastaan vielä kivempia yhdistelmiä on pari kappaletta tulossa hamassa tulevaisuudessa, joten pennun hankintaa en lainkaan luovuta. En aio antaa yksittäisen ihmisen blogin perusteella tehdyn mielipiteen vaikuttaa vaan luotan siihen, että itse tiedän miten asiat on.

Ja asiahan on niin, ettei yksikään koti anna lähellekään niin paljon rakkautta ja huolenpitoa pennulle kuin tämä

Kysykää vaikka tältä, nyt jo erehdyttävästi havannalaista muistuttavalta tupsupäältä.

Fiona vietti pari päivää lähinnä nukkuen, kun emäntä oli huonolla tuulella. Se on myös ollut lumesta sen verran innoissaan, että on syönyt sitä ulkona melkoisesti. Ilmeisesti tästä on seurannut, että maha on ollut sekaisin parina viime päivinä.

Eilen kävin juttelemassa barffi.netissä ja kyselemässä hieman neuvoja Fionan ruokavalioon. Mukaan lähti pötkö jauhettuja siipiä, joiden vaikutusta ruoansulatukseen pääsen testaamaan sunnuntaina. Tänään on vuorossa illalla uusi Potter elokuva ja huomenna pikkukoirien pikkujoulut, joten en ole vahtimassa mahdollisia siipien vaikutuksia kunnolla kuin vasta sunnuntaina.

Niin ja pennun odotusta -tägi kiittää ja kuittaa, jos joskus pennun saan niin vannon käsi sydämellä, etten tule siitä tänne hehkuttamaan tai edes kertomaan ennen kuin pentu on talossa.

Hemmottelua

Fionalla kävi eilen jälleen oma hovihieroja Nokinassujen Katriina Falhi nyt jo neljättä kertaa hieromassa jumittuneita lihaksia. Tällä kertaa Katriinalla oli mukanaan lisäapu Fionan rentouttamiseen, nimittäin mutatyyny. Tällä olikin vaikutusta, koska Fiona rentoutui selvästi paremmin ja oli jopa ihan lötkö osan ajasta, mitä ei ole aiemmin ollut. Aikaisempina hierontakertoina se on lähes koko hieronnan ollut varautunut ja jännittänyt kroppaansa enemmän tai vähemmän. Toki yhä tutummaksi käyvä hieroja saattaa vaikuttaa myös, mutta kyllä minä uskon lämmölläkin olleen suuri vaikutus, kun ei se minunkaan käsittelyssäni ole toistaiseksi kunnolla rentoutunut.

Oli pakko napsasta kuva toimenpiteestä kun oli niin kiva nähdä rento koira:

Ammattilaisen käsittelyssä. Tässä kuvassa tosin Fiona on uteliaana kurkkinut mitä puuhaan kun kävin hakemassa kameran joten siksi etujalat on heti hieman jännittyneinä.

Tässä se on lötkö ja silmätkin hieman jo lupsuvat, mitä tekivät vielä enemmänkin silloin kun en ottanut kuvaa.

Fionalla oli alakropassa yhä samoja jumiutumia mitä aiemminkin, mutta ilmeisesti hieman vähemmän kuitenkin. Lisäksi tällä kertaa löytyi niskasta kipeitä kohtia, joita hierottaessa Fiona pyrki nousemaan ylös. Niiden aiheuttajasta minulla ei olekaan epäilyksiä, nimittäin Fionalle on hieman hukkunut fleksin toimintaperiaate ja se monta kertaa lenkin aikana nykäisee itseään juoksemalla fleksin päähän asti.

Aiemmassa viestissä mainitun pentututkan lisäksi Fionalla on tosi hyvä matikkapää, sillä se on mestari laskemaan milloin ollaan puolimatkassa, eli pitääkö vetää eteen vai taakse päästäkseen äkkiä sisään lämpimään. Joka aamu- ja iltalenkki nyt kylmemmällä se yrittää ensin kovasti päästä pissaamisen jälkeen takaisin sisään ja nötköttää fleksin toisessa päässä itsepintaisesti eikä liikkuisi mihikään. Kun saan sen raahattua vähän eteenpäin niin se siirtyy vetämään toiseen päähän, eli äkkiä perille. Nyt lumen tultua se vielä spurttailee enemmän ja jopa ravaa täysiä läpi lumikasojen selvästi sohvan kuva mielessään. Katriina ehdottikin, että voisi harkita Fionalle valjaita niskaan käyvän rasituksen pienentämiseksi. Pitääkin katsella löytyisikö jostain kohtuuhintaisia pikkuvaljaita.

Katriina sanoi, että Fionan yleisilme ja liikkuminen näyttää paremmalta kuin pari kuukautta takaperin edellisen hieronnan aikoihin. Se oli kiva kuulla, kun itse olen sille niin sokea kun päivittäin näen. Päätin jättää viimeisen maksetun hierontakerran odottelemaan mahdollisesti pentua, tai sitten käytän sen Fionalle taas pari kuukauden päästä jos näyttää että sillä on jokin kohta jumissa. Tällä välin aion itse parhaani mukaan ylläpitää hierontatahtina vaikka kertaa viikkoon. Samoin yritän vähentää tuota fleksissä kiskomista, mikä tietysti tulee vaihtumaan hihnassa kiskomiseen paria viikkoa ennen pennun kotiutumista eli noin viiden viikon päästä.

Ostin Katriinalta Fionan kokoiselle koiralle sopivan kauratyynyn, mitä voidaan kotihieronnoissa ja venytyksissä käyttää lämmittämällä se ensin mikrossa lämpimäksi. Tänään heti päätin kokeilla tuon tyynyn toimivuutta ja kyllähän se veti Fionan ihan rennoksi.

Venyttelyt meni paljon paremmin kuin ilman tyynyä. Sen kummempaa hierontaa en nyt tehnyt kun vasta eilen hierottiin kunnolla. Tuosta tyynystä on sekin hyvä puoli, että Fiona malttaa olla aloillaan kun tietää että yhä on toiminta kesken kun tyyny on päällä. Ei siis yritä jatkuvasti nousta ylös mikä on sillä ollut ongelmana. Aloin myös pitämään hieronnan ja venyttelyjen aikana tuota vilttiä Fionan alla, jospa se yhdistäisi tuon viltin aina rentoutumiseen ja siten oppisi olemaan vielä rennompi käsittelyn aikana.

Hieronnan jälkeen pitää tottakai aina ensin vähän peuhata innoissaan ja rentona lelun kanssa, mutta aika pian tulee uni simmuun rentouttavan hoidon jälkeen.

Hain eilen Ikeasta tämän valkoisen turvaportin makuuhuoneen oveen ja asensin heti eilen paikoilleen. Hyvin toimii ja asentui paikalleen nätisti. Mietin pitkään ottaisinko tuon vai tämän puunvärisen portin, mutta päädyin tuohon valkoiseen koska en millään keksinyt miten tuo puunvärinen avataan enkä uskaltanut ottaa riskiä että siinä on joku epäkätevä avaussysteemi.

Suunnittelin pitkään ostavani tämän Carlson portin ja hyödyntäväni tuota pikkuovea Fionalle, mutta sitten en saanut päähäni oikein mitään tilannetta mistä haluaisin Fionan päästää pikkuovesta mutta pentua en, joten en sitten viitsinyt neljää kymppiä ylimääräistä sen takia maksaa. Ja koiran kasvaessa voin tarpeen tullen pistää portin sen verran ylös maasta, että Fiona mahtuu sen alta pujahtamaan mutta aikuinen koikkeri ei.

Huomenna lähdemme viikonlopun viettoon Espooseen. Tällä kertaa ohjelmassa ei ole (ainakaan pitäisi) mitään stressaavaa tai mihin liittyisi Fionan jääminen ilman huoltajaa asuntoon, joten sen suhteen varmaan ihan leppoinen viikonloppu sillekin tulossa.

---------------------------------------

Pikkupentuset ovat tänään 11 päivää nuoria. Kahden viikon iässä silmät ovat yleensä jo auki. Minusta on tosi kiva seurata niiden kehitystä ja lueskella mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, joten tässä katsaus pentujen hyvin kriittisiin kahteen ensimmäiseen viikkoon:

"Pentujen henkinen kehitys parin kolmen ensi viikon aikana on huimaa. Kun syntyessä ainoat hyvin toimivat aistit ovat hajuaisti ja lämmönvaihtelun tunteminen, alkaa pennun maailma hahmottua toisella tavalla silmien ja korvien pikkuhiljaa auetessa noin 10-14 vuorokauden iässä. Kasvattajan velvollisuus tällä neonataalisella kaudella (0-3 viikkoa) on myös totuttaa pennut "käsittelyyn". Emon haju ja kosketus ovat jo tuttuja, mutta kasvattajan ja hänen perheensä (myös lasten!) tulee kosketella pentuja, eivät ne rikki mene. Emo sallii hyvin pientenkin lasten koskea tämän ikäisiä pentuja. Samalla pennut oppivat kaikenlaisten, myös hieman hapuilevien ja kömpelöiden käsien hyväilyjä. Aikuisina tällaiset pennut ovat käsiteltävämpiä, koska niiden varhaiseen kokemuspiiriin kuuluu erilaiset ihmiskontaktit.

Kahden viikon iässä silmät ovat auki ja kolmannen viikon kuluessa käydään ensimmäiset hapuilevat painiottelut raajojen lihasten vahvistuessa ja pentujen ryhtyessä tosissaan harjoittelemaan liikkeitään ja ensiksi tietysti "vankilasta" poispääsyä. Se onnistuukin jo kohta kaikilta. Viikoittain täytyy pentulaatikon laitoja korottaa, kunnes viimeinenkin lankkukerta on paikoillaan.

Pariviikkoiset pennut ovat hereillä jo pidempään kerrallaan, vaikka uni onkin vielä tärkeintä elämässä. Pentulaatikossa alkaa olla vilskettä, emokin viipyy jo pitempiä aikoja pois pentujen luota, mutta tarpeen vaatiessa on heti paikalla korjaamassa pentujen jätöksiä ja myös imettämässä niitä. Pesä pysyy vielä emon avulla siistinä, mutta aluspaperit täytyyy vaihtaa usein. Pennut oppivat nopeasti tekemään tarpeensa yhteen nurkkaan ja muu alue pysyy kuivana.

Pentujen hampaat alkavat pariviikkoisilla tuntua, mutta kulma- ja poskihampaat ilmestyvät vasta hieman myöhemmin. Hampaiden puhjettua emo alkaa vieroittaa pentuja. Imetystilanteessa emo opettaa, joskus aika rajustikin, niitä olemaan pureksimatta nisiä ja pennut saattavat ulista kovasti. Emo ei kuitenkaan satuta niitä, ulina on alistumisen ele, ei kivun."
Lähde: http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/pentuja3.html

Loppuun vielä loppuviikon piriste, LOL.

Sohvavaras!

Jos olen joskus väittänyt Fionan olevan tyhmä kuin saapas joudun kyllä nyt perumaan sanani. Kuvaavampi termi olisi ehkä ovela kettu.

Siinä Fiona makaa sohvan parhaalla paikalla, kannettavan tietokoneen edessä ja tietysti tyynyn päällä. Tämä ei lainkaan ole Fionan paikka normaalisti, vaan se saa tyytyä sohvan toiseen päätyyn (mikä on käsittääkseni ihan yhtä hyvä). Kun lähden pois kotoa niin Fiona usein käy tähän minun paikalleni nukkumaan, mutta kotona ollessani tuo kulma on kyllä aina varattu minulle.

Miten Fiona sitten tällä kertaa parhaan paikan sai? Huijaamalla törkeästi! Ensin se kierteli terassin oven edessä ja pyysi ulos. Koska se pyytää terassille myös tylsyyttään, olen tehnyt niin että sen pyytäessä ulos puen vaatteet päälle ja käytän sen kunnolla ulkona. Että oppisi että ulos pyytämällä myös joutuu tosiaan ulos eikä pyytäisi turhaan. Näin tein tälläkin kertaa, mutta Fionalla oli muuta mielessä. Nousin sohvalta laittamaan toppavaatteet päälle ja kutsuin Fionaa ulko-ovelle. Mitään ei tapahtunut. Kun tulin katsomaan mihin Fiona jäi niin siinähän se köllötti sohvan parhaalla paikalla. Melko törkeää, huijata nyt noin minut pois sohvalta ja livahtaa itse parhaalle paikalle. Oikeasti Fiona tuskin näin pitkälle ajatteli, vaan sillä oli jälleen tylsää ja se olisi halunnut terassille. Kun huomasi että aion viedä sen ulos, ajatteli se varmasti "Ai en mä kyllä nyt ihan tuota tarkoittanut..".

Fionalla on omia issueitaan puhtaita petejä vastaan. Peräti kaksi tyynyä on jäänyt siltä pois käytöstä, koska ne eivät enää kelpaa pesun jälkeen. Epäilen ettei kyse ole hajusta, vaan siitä että tyynyt muhkeutuvat pesussa, täytteet eivät ole enää niin litussa. Pitäisikin ostaa Fionalle ja tietysti pennulle semmoiset pehmeät pedit mitkä pitävät muotonsa pesussakin. Aina vaan sen ostaminen on jäänyt kun Fionalle en pentuna ostanut rikkoutumisen pelossa.

Jos pitäydytään vielä Fionassa, niin sillä on kyllä pettämätön pentututka. Toissa päivänä kävelimme pienen puiston poikki ja puistossa oli 11 viikkoinen corgipentu. Fiona havaitsi tämän pennun jo kaukaa ja lähestyi sitä aivan eri tavalla kun yleensä lähestyy koiria. Päätimme antaa koirien hieman leikkiä ja ilman pörinää, haistelua tai edes minkäänlaista tutustumista koirat lähtivät samantien painimaan yhteisestä ymmärryksestä. Fiona oli aivan innoissaan kun pentu oli sitä hieman pienempi. Se ei kuitenkaan jyrännyt vaan leikki tosi nätisti. Olin tosi ylpeä pikku-leikkijästäni ja tuli tosi hyvä mieli tulevaa pentua ajatellen.

Ilmoitin Fionan joulukuussa olevaan joukkoterveystarkastukseen, siltä tarkistetaan virallisesti silmät ja polvet. Muuten en ehkä olisi viitsinyt sitä tällaiseen "vapaaehtoiseen" lääkärikäyntiin viedä, mutta on kiva kuulla mitä sen silmille kuuluu. Ei ole kerta tai kaksi kun olen epäillyt ja kuullut epäilyjä siitä näkeekö se ihan kunnolla. Niin epäluuloinen se on aina eikä luota silmiinsä. Eipä tieto tietenkään mitään muuta ja ihan hyvin se on pärjännyt tähänkin asti (silmien osalta siis), mutta on mielenkiintoista tietää onko sillä näössä vikaa vai eikö se vain luota näkemäänsä ennen kuin haistaa tai kuulee.

Pennut ovat tänään viikon ja 1 päivää, eli 8 päivää. Yhtä vanhoja kuin Fiona ja kumppanit alla olevassa videossa. Viikon ikäisten pentujen kuvia on täällä.

Vaikka vannoin etten ostaisi vielä pennulle mitään, en voinut vastustaa kiusausta käydessäni M&M:ssä. Mukaan tarttui 60% alennuksesta kevythäkki, missä pentu saa matkustaa autossa pentuaikansa. Korkeutta on vain 50cm joten en ole varma käykö se pennulle sen kasvaessa, mutta maksamani hinnan saan varmaan takaisin jos tuon joskus myyn. Toivottavasti tämä mahtuu autoon Fionan häkin kanssa ilman että kumpaakaan pitää laittaa etupenkille. Samoin mukaan tarttui parempi naksutin, Fionalle ostettu on surkea.

Lisäksi ostin Fionalle uuden kongin, edellistä isomman. Päädyin ostamaan senior-mallin, koska se on tarkoitettu heikkopuruvoimaisemmille koirille. Eli juuri passeli Fionalle.

Lisäksi toteutin uhkaukseni ja ostin Fionalle Serene UM rentouttavaa valmistetta. Fiona on saanut sitä nyt kolme päivää ja ehkä jotain rentouttavaa vaikutusta olenkin havaitsevinani. Tänä viikonloppuna Fiona ei oksentanut (*kopkop*), vaikka minulla olikin vieraita. Viikko sitten vaihdoin riisin hirssiin, mutta eilen vaihdoin takaisin riisiin. Hieman sen on ollut taas vatsa löysällä, mutta nyt se jatkuu myös riisillä. Kovasti mietin pitäisikö testata jauhettuja siipiä, jos se luumassa voisi kuitenkin kiinteyttää ulostetta.

Katselin youtubesta koiratanssivideoita ja heti tuli mieleen musiikki ensimmäiseen Jemima ja koikkeri koiratanssiesitykseen. Hihittelin täällä itsekseni kun mietin mahdollisia koreografisia kuvioita tähän biisiin. Siitä tulee varmasti niin mielen räjäyttävä koiratanssiesitys, että yleisökin toivoisi Dumbon lailla saavansa jotain miestä väkevämpää :D

http://www.youtube.com/v/nkm_y99774M?fs=1&hl=fi_FI

Tuulahdus menneisyyttä

Pennut ovat tänään 4 päivää vanhoja. Kennelin kotisivuille on päivitetty kuvia marsuista kahden päivän ikäisenä. Jokaisesta on oma kuva missä näkyy myös naama.

Tasan kaksi vuotta sitten olin tässä samassa tilanteessa, kun odottelin pikku-Fionaa joka on nyt 2 vuotta 12 päivää. Koska tykkään näköjään tehdä "final countdown" tyyppisiä listauksia kaikennäköisestä odottelusta, ajattelin, että nyt pikkukakkosta odoteltaessa voisin näiden 8 viikon aikana kertoilla myös siitä mitä tapahtui kaksi vuotta sitten. Jospa vaikka saisi ajan menemään näin nopeammin.

Kun Fiona ja kolme sisarustaan syntyivät 22.10.2008 oli yksi ensimmäisiä kuvia minkä sähköpostiini sain pennuista tämä (kuvan © Tanja Mäkipää, Kennel Nicolen):

Pennut syntyivät eläinlääkärissä keisarinleikkauksella. Fiona on helppo tunnistaa mustasta päästä ja pepustaan sekä tässä vaiheessa vielä näköjään karvattomasta kankustaan. Niin ja tietysti siitä, että se on puolet muita pienempi, painoa vain 106gr. Vielä ei ollut varmaa mikä pentu tulisi meille. Ensimmäisen blogikirjoituksen tein pentujen ollessa 4 päivää vanhoja.

Ihkaensimmäinen näky liikkuvasta Fionasta oli video niiden ollessa 8 päivän ikäisiä. © niin ikään Tanja Mäkipää, Kennel Nicolen. Voi tuota pientä ininää! Fiona 2v kiinnitti heti huomiota äänen tulosuuntaan kohti, enköhän minä siitä vielä kunnon isosiskon saa ;)

http://www.youtube.com/v/oQ6ayiZrTKY?fs=1&hl=fi_FI

Siitä alkoi pienen Fiona neidin matka läpi ylä- ja alamäkien. Ihan niin kuin on nyt kahta vuotta myöhemmin alkanut viiden muun pienen tällä kertaa valko-oranssin pennun. Ihmeellinen on elämä.

Se saapuu kuin pyörremyrsky..

"Se saapuu kuin pyörremyrsky,

se sydämen pullistaa,

se mielen mullistaa.

Se on hyvin outo pakkaus

ja nimenä sillä on rakkaus"

-Uppo-Nalle

Paljon ei veikkaamastani 29.10 päivästä jääty, sillä seuraavana aamuna eli pyhäinpäivän aattona syntyi Frisian Gem kenneliin viisi pientä maailman kauneinta koikkerinpentua. Ensin neljä urosta ja viimeisenä syntyi pentueen ainoa prinsessa. Elton-isä jatkoi Y-kromosomista linjaansa ja sen saldo onkin nyt 18 pentua joista 15 urosta ja 3 narttua.

Pennut ovat kaikki erittäin kauniin värisiä, kuvia voi nähdä Frisian Gem blogista. Paino oli suurin piirtein kaikilla sama, reilu 200gr. Ensimmäisessä kuvassa ihana äiti Antje hymyilee kuin sanoen "tässä ne nyt ovat ja olen niistä kovin ylpeä". Onnea emälle ja kasvattajalle ihastuttavasta pentukatraasta!

Itselläni on kovin helpottunut olo sillä usko on kova, että joku noista neljästä uroksesta muuttaa meidän uudeksi perheen jäseneksi. Miksipä ei muuttaisi, noin ihania pentuja kun ovat. Pikkuhiljaa alkaa iskostua päähän, että meille ihan oikeasti tulee joulun jälkeen pieni koiranpentu. Alkaa jännittää. Huijaijaa, miten sitä pärjätään?! Fiona on jouluna muutenkin kummissaan kaikesta tapahtumasta ja sitten vielä kotiin tulee pieni pyörremyrsky. Valaisemaan arkea keskellä vuoden pimeintä aikaa. Ei taida Fiona-parka arvata mitä tuleman pitää :). Rauhallinen (=tylsä) elämä loppuu sen siliän tien.

Nyt on kaamein odotus takanapäin ja edessä on vain ihanaa pentujen kasvun seuraamisen aikaa. Aivan uskomatonta on tämä aika, kun pennut pikkuhiljaa muuttuvat pienistä laikukkaista marsuista pieniksi kooikerhondjen kopioiksi. Ensin alkavat vaappua eteenpäin, sitten silmät aukeavat, sitten jo otetaan hataria askelia ja pienet hännät alkavat heilua.. Paljon leikkimistä, vinkumista, painimista ja äidin karvoissa roikkumista.

Onneksi ei montaa viikkoa tarvitse odotella, että pääsen ensimmäistä kertaa katsomaan pentuja. En millään malta odottaa. Sitten saatte kestää semmoista pentusaastetta ettei mitään määrää :)

Fiona-neidin ruoat

Vasemmalla Fionan tämänhetkinen ruoka-annos ja oikealla kasvismössöjä pakastettuina. Pitäähän jokaisen itseään kunnioittavan raakaruokkija bloggaajan osoittaa kuvin ruokansa tuoreus ja oikeanlainen pakastaminen.

Ruoka-annos "Kanaa ja riisiä kasvispedillä" a'la Jemima sisältää tällä hetkellä n. 40gr broilerin jauhelihaa, 5-10gr riisiä ja hyppysellisen hapankaalia, keitettyä porkkanaa ja keitettyä kesäkurpitsaa. Tämä sekoitetaan hyvin ja lämmitetään mikrossa n. 10 sekuntia tai vaihtoehtoisesti otetaan lämpiämään noin tunti ennen tarjoilua. Illalla joukkoon pistetään probiootteja, glutamiinia(?) ja kivennäisainevalmistetta. Tämän se saa kolme kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan jonkinlaisessa aktivointilelussa minkä se saa samalla sitten repiä.

Hieman kokoeroa verrattuna puuroannokseen, joka oli reilu 100gr annos ja juuri ja juuri mahtui tuohon kippoon. Ja kyllä tuoreus loistaa melkein kaikissa sateenkaaren väreissä! Vaikka onkin keitettyä kasvista.. Epäily hiivasta sai minut lisäämään jo tänään kesäkurpitsaa joukkoon ja ymmärtämäni mukaan se on "laimea" kasvis kuitenkin ettei siitä pitäisi ongelmia tulla. Kesäkurpitsalla on suolistoa avustava vaikutus joidenkin lähteiden mukaan, joten ihan hyvä lisä varmasti on Fionalle. Pohdinta porkkanan jättämiseksi hetkeksi kokonaan pois jatkuu.

Tein mössöä kahdesta keitetystä kesäkurpitsasta ja sitä tuli yksi kokonainen jääpalapussi ja sitten jäi tuohon toiseenkin vielä. Pitää muistaa, että ensi kerralla voisi tehdä kolme kesäkurpitsaa niin tulisi ehkä sopivasti kaksi jääpalapussia. Porkkana on tuosta säilöntämuodosta kohta lopussa, täytyypi tehdä kohta lisää. Porkkana oli sen verran paksumpaa etten ole varma saanko sitä survottua jääpalapussiin, täytyy kokeilla. Niin kätevä ja helppo muoto tuo olisi pakastaa ettei tosikaan. Tuosta toisesta en niin tykkää kun siinä ne ovat ilman kantta. Lisäksi pakastimessa odottelee viitisen pakastepussin pohjallista raakaa salaatti-kesäkurpitsamössöä, mutta se saa varmaan vielä odottaakin.

-------------------------------------

Ehkä-pennun syntymäksi veikkaamani ajankohta osui tällä kertaa väärään, yhä saamme siis jännittää.

Agilityn korkkaus

Tosin vain emännälle :). Kävin nimittäin eilen elämäni ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa, kun Tamsk järjesti kisan täällä Tampereella. Omilla kesärenkailla en uskaltanut lähteä reissuun, mutta pääsin onneksi taas Tytin kyydillä.

Kisaamassa kooikereita edustivat mm. Sole ja Tytin Janan (edustaa vasemmalla) äiti Sade. Näiltä nähtiin vain hyppyrata mistä molemmat saivat hienosti nollat. Outi ja Olli olivat aamupäivällä tottuneeseen tahtiinsa vieneet medit toisella radalla, en muista kummalla. Olli oli muuten ensimmäinen kooiker, jonka näin livenä kun Outi veti Fionan agilitypentukursseja. Sitä ennen olin vain internetissä rotua ihastellut, mutta Ollin myötä rotu alkoi tuntua vielä enemmän omalta.

Tytti valisti kivasti minua agilityn säännöistä ja muista hienouksista kisaa seuratessa, enpä minä niistä kummempia aiemmin vielä tiennyt. Fionan kanssa käytyjen kahden pentukurssin jälkeen alkanut sairastelu pisti agilitylle stopin enkä ole halunnut/viitsinyt sen paremmin lajiin tutustua kun ei ole ollut mahdollisuutta itse harrastaa. Nyt on kuitenkin ihan toinen ääni kellossa ja olen ihan innoissani ehkä-pennun tulevasta agilityurasta! Äärimmäisen kilpailunhaluisena ihmisenä uskon tykkääväni tuosta lajista kovasti. Ainoa miinus verrattuna näyttelyihin oli halli, missä oli KYLMÄ. Se ehkä kuitenkin muuttuu sitten kun itse saa jännittää, lämmitellä koiraa ja juosta hiki hatussa kentällä.

Hieman äksöniä kisan seuraamiseen toi hallin laidassa paikasta toiseen kipittävä hiiri, joka antoi muun muassa eräälle borderterrierille hyvinkin luonnonmukaista tekemistä. Valitettavasti luonnonmukainen ruokinta taisi jäädä tällä kertaa välistä sillä en ainakaan itse huomannut että vipeltäjä olisi jäänyt kiinni.

Sadeen omistaja ja Janan kasvattaja halusi tytöistä yhteiskuvia ja ainoana kamerallisena otin parivaljakosta kasan huonosti valottuneita ja tärähtäneitä kuvia, mutta yksi oli ihan onnistunut:

Äiti ja tytär

Olin poissa reilut kolmisen tuntia ja kivasti iltasella, oppii Fionakin olemaan iltaisin yksin kotona. Kotiin tullessani vastassa oli juuri unilta herännyt koira eikä pissalänttejä näkynyt missään. Ai että kun oli kiva tulla kotiin. Kisoja seuratessa oli pyryttänyt lunta maahan (mitä on muuten vieläkin) ja Fiona pääsi hepuloimaan ensimmäisen kerran tänä vuonna jopa hieman lumisessa maassa.

Mutta kyllä minulla vaan on suunnitelmia ehkä-pennun pään menoksi! Näyttelyihin mennään varmasti (jos ei käy niin huono tuuri, että pennulle osuu purenta- tai muita vakavia virheitä), tokoa olen halunnut harrastaa jo pitkään, koiratanssiin innostuin tänä kesänä ja tämä kisa kyllä toi agilitynkin ehdottomasti takaisin harrastuslistalle. Kyllä oli niin ihana nähdä kooikereiden nauttivan täysin siemauksin radalla juoksemisesta, sinne jos johonkin tämä rotu kyllä sopii.

Mitä minun korvani kuulivatkaan, mainitsiko joku ehkä-pennun?

"Tiineys 8-9 viikkoa: Pennut ovat valmiita syntymään! Voit nähdä pentujen liikkeen ja potkut. Älä kuitenkaan huolestu jos et heti tunne pentujen liikkeitä. Pidä huoli että sinulla on eläinlääkärin numero ja päivystävän eläinlääkärin numero ajan tasalla ja helposti saatavilla. Mikäli emon ruumiinlämpöä on seurattu, voi se laskea vuorokauden ennen synnytystä. Muista että ruumiinlämmön mittaaminen ei ole luotettava mittari synnytyksen alkamisen ennustamiseksi, mutta joskus siitä voi olla apua. Ruumiinlämpö tulee aina mitata samalla mittarilla ja samalla tavalla ja vähintään kahdesti päivässä. Ennen synnytystä narttu voi olla levoton ja tehdä pesää. Nartulla voi myös olla vähentynyt ruokahalu ennen synnytystä."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Ai että jännittääkö?!?!?!

Viikon sisällä todennäköisesti ja toivottavasti tähän maailmaan on onnellisesti saapunut pieniä valko-oransseja piiperöitä, joista vähintään yksi on nätisti värittynyt uros. Mielellään tietysti useampia. Voin kertoa, että sähköposti on lähes 24/7 päivystyksessä ja viikon kuluessa aivan varmasti vielä tiuhenevaan tahtiin. En tiedä jännittäisikö muuten näin paljon, mutta kun haluan käydä näyttelyissä niin värilläkin on väliä. Ja luonteella ja rakenteella, mutta niistä ei tietysti saada viitteitä kun vasta monen viikon päästä.

I'll keep you posted..

Nyt on lokakuu ja minä olen viljaa

Olen kaksi kertaa yrittänyt tavoittaa naturopaattia, mutta ensimmäisellä kerralla hän ei vastannut ja tänään toisella kerralla puhelin hälytti pari kertaa, minkä jälkeen alkoi kuulua tuuttuuttuut. En tietenkään voi päätellä ettei häntä lainkaan kiinnostaisi puhua kanssani tai että hän jotenkin välttelisi, mutta kaippa hän olisi takaisin soittanut jos yhtään olisi kiinnostunut mitä asiaa minulla oli. Päätinkin antaa naturopaatin olla ja kokeilla ajatella ihan omilla aivoillani.

Eilen kun juuri pääsin sanomasta että kakka on pysynyt kunnossa, oli se tänä aamuna lopusta taas yhtä liurua. Lisäksi viime yö oli tosi levoton, Fiona läähätteli ja joi paljon ja vaihteli paikkaa, ja aamulla pedin vierestä löytyi kaksi iiisoa pissalänttiä jo kahdeksalta, vaikka viime aamuina se on pidätellyt yhteentoistakin. En tiedä protestoiko se sitä ettei päässyt sänkyyn kuten viime aikoina on ollut tapana, mutta sitä nesteen määrää se ei kyllä olisi pystynyt pidättelemään missään tapauksessa mitä lattialla oli. Sänkyyn jos sen nosti niin viiden minuutin kuluttua alkoi läähätys ja paikan vaihtaminen. Liekö puuro nyt sitten niin kuivaa että öisin on pakko saada juotavaa? Vaiko kuivaa ja siksi närästää ja on paha olo? Mene ja tiedä.

Puurolla on menty nyt kaksi kuukautta, joten kai sen pitäisi pikkuhiljaa näkyä jos se Fionalle hyvin sopisi. Kyllä sen vointi on parantunut talveen verrattuna kun se ei oksentele, mutta maiskuttelua esiintyy vielä ja kakka ei ole kyllä kunnossa. Ja jotenkin se on viime aikoina nukkunutkin niin paljon. En oikein tiedä vieläkö pitäisi antaa tälle ruokavaliolle aikaa vai kokeilla sitä mitä olisi pitänyt kokeilla jo ajat sitten: nimittäin viljatonta.

Niin tai näin, käyn tänään kaupasta hakemassa kurkkua ja salaattia. Pistän ne mössöksi ja hyvin pieniksi annoksiksi pakastimeen. Nyt kun uskon tietäväni mikä tällä ruokavaliolla on vointi, voisin uskaltaa kokeilla vaihtaa viljoja kasviksiin ja katsoa mitä tapahtuu. Pistän pikkuhiljaa kasvismössöä puuron sekaan ja seurailen. Koska raa'an lihan sopimattomuudesta mahavaivaisille on enemmän tietoa kuin kasvisten ja koska viljoja vastaan paapatetaan joka paikasta, ajattelin pitää lihan kuitenkin nyt kypsänä. Yksi muutos kerrallaan ja niin edelleen.

Sitä mietin myös, pitäisikö tätä puuro -> kasvis vaihtoa mennä konsultoimaan johonkin siltä varalta että ruokavaliosta puuttuu nyt jotain oleellista, mutta päätin katsoa ensin miten se sopii. Jos näyttää siltä että kasvikset voisivat käydä ongelmitta niin sitten kyselen joltain asiantuntijalta tarkemmin. Ja jos pikkuhiljaa siirtää puuroa kasviksille niin luulisi siinä näkevän jos voinnissa tapahtuu jotain. Jos muutosta mihinkään suuntaan ei tule, niin sittenhän se on sama antaa niitä kasviksia.

Tämän postauksen kuvat on otettu eiliseltä kävelyltä kun aurinko paistoi nätisti ja kaulassa killui kamera jo valmiiksi.

--------------------------------

"Tiineys 7-8 viikkoa: Pennuilla on jo kuonot ja karva alkaa kasvaa. Nyt kannattaa hankkia synnytykseen tarpeellisia välineitä ja laittaa pentulaatikko valmiiksi. Synnytykseen voit tarvita seuraavia välineitä:
-kertakäyttöhanskoja 
-liukastetta apteekista 
-puhtaita pyyhkeitä 
-jodipitoista desinfiointiainetta apteekista (juuri ennen käyttöä desinfiointiaine laimennetaan keitettyyn veteen 1 osa jodipitoista desinfiointiainetta:10 osaa keitettyä haaleaa vettä) 
-desinfioidut sakset 
-lankaa 
-digitaalivaaka pentujen punnitsemista varten."

Lähde: Koiran tiineyskalenteri

^ Katsokaa nyt tuolta linkistä kun on niin söpö pentupotretti :)

Soutamista ja huopaamista

En osannut päättää olisinko tyhjentänyt blogin kokonaan vai en. Sitten päädyin siihen, että jätin uusimmista teksteistä ne, mitkä liittyvät käsitöihin tai uuteen pentuun ja muut poistin. Aion jossain vaiheessa tehdä Fionan sairastelun kulusta oman bloginsa mihin pistän vain siihen aiheeseen liittyvät pohdinnat. Näin saan pidettyä erillään tämän uuden positiivisemman blogin ja ne turhanpäiväiset valitukset Fionan voinnista ja siitä, kuinka elämä on niin kurjaa. Haluan kuitenkin pitää Fionan terveyteen liittyvät jutut tallessa itselleni ja niille, jotka samojen ongelmien kanssa pyörivät. Tulen varmaan aina silloin tällöin sinne kirjoittamaan jotain mutta pääasiallisesti käytän yhä tätä blogia ja toki uutiset Fionaankin liittyen löytyy täältä.

----------------------------------

Toteutin joskus mainitsemani uhkauksen, ja tein uuden version Fionan vauvapannasta uudelle pennulle. Materiaalina käytin niinkin arvokasta kangasta kuin vanhaa kulahtannutta fleecesukkaa ja koristeeksi pistin ohuen koristenauhan. Fleece loistaa nauhan takaa komeasti eikä tämä panta muutenkaan ulkonäöllään hurmaa, mutta onpahan ihanan pehmeä askel pienen pennun opetella käyttämään kaulapantaa ensimmäiset pari viikkoa. Kun pentu kasvaa voi tämän pannan sitten purkaa tai heittää tällä vaikka vesilintua.

Otin myös huvikseni kuvan kaikista ostamistani nauhoista.

Nyloneita ja heijastinnauhoja (eivät mahtuneet kuvaan) tulee melkein joka pantaan. Koristenauhoista tuon missä on punaisia tähtiä säästän pennulle siihen kun se on kasvanut. Samoin tuon paksun mustaruskean nauhan. Samanlaisesta kapeammasta mustavalkoisesta teen sitten Fionalle samanlaisen. Muille nauhoille en ole vielä päättänyt varsinaista tarkoitusta.

----------------------------------

"Tiineys 6-7 viikkoa: Pentujen luusto näkyy röntgenkuvassa n. 45 vrk hedelmöittymisestä. Kaikista nartuista ei suinkaan oteta röntgenkuvia, mutta joskus tämä voi olla tarpeen, mikäli halutaan etukäteen tietää sikiöiden lukumäärä. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi sellaisella rotukoiralla, jonka synnytys tiedetään hankalaksi."

Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Huijaijjaa. Joko saa alkaa vähän panikoimaan? Pari viikkoa niin sitten voi jo alkaa odottamaan että jotain tapahtuu. Nyt peukut pystyyn vaan viimeisille odotusviikoille että kaikki menee hyvin.

Levottomia öitä vol. 3454

Perjantaina jo oli havaittavissa merkkejä, kun iltalenkillä Fiona väänsi useammat kuin yhdet löysät luirukakat. Lauantaina ei kakkaa tullut ollenkaan siihen mennessä kun lähdin illalla kaupungille. Kun pääsin yöllä kotiin odotti eteisen lattialla mukavat yllätykset. Fiona oli pompannut sille asettamani esteen ylitse ja kakannut eteiseen ja pissannut eteiseen ja olohuoneeseen. Sunnuntaina se nukkui koko päivän (mihin saattoi vaikuttaa se että lievästi huonovointinen omistaja katsoi leffoja koko päivän).

Eilen illalla jo nukkumaan mennessä Fiona oli levoton ja läähätti. En muista olenko tänne maininnut, mutta se on saanut viime päivinä kuivempaa puuroa ja on pitkästä aikaa varmaan puoleen vuoteen juonut vettä. Eilen toinkin sille sitten vesikupin makuuhuoneeseen ja se joi jonkun verran vettä mikä selvästi auttoi kyllä. Useamman kerran se pyysi sänkyyn, pyysi alas, kävi juomassa, pyysi jälleen sänkyyn. Steppaili lattialla välillä levottomasti ja päästin sen ainakin kolme kertaa ulos. Ensimmäisellä kerralla tuli vain pissat, seuraavalla kakat ja kolmannella niin löysiä kakkaluiruja ja olin näkevinäni jotain punertavaakin kakan joukossa joten tämän pihareissun jälkeen annoin sille jälleen tylosinia. Sen jälkeen se nukkui taas kunnes kerran pyysi alas ja kävi juomassa ja pyysi takaisin sänkyyn. Herätys piti olla jo yhdeksältä mutta oli niin voimaton ja väsynyt olo yön jälkeen että noustiin vasta yhdeltätoista. Ruoka maistui onneksi hyvin.

Tässä takapakissa on x-factoreina maanantainen osteopaatin käynti, samoihin aikoihin tapahtunut ruokakertojen vähentäminen ja kuivempaan puuroon siirtyminen. Enkö minä ikinä opi ettei pidä tehdä kuin yksi muutos kerrallaan? Toki kyse voi olla myös jostain veriripuliepisodin jälkimainingeista joten ajattelin antaa sille uuden tylosinkuurin perään. Viljahaamu vaan taas kummittelee mielessä ja mietin voiko nämä ripuliepisodit olla merkki ruokavalion sopimattomuudesta. Nyt Fiona on ollut puurolla 10 päivää vajaa 2 kuukautta. Silti epäilyttää kun veriripuliin asti meni kuitenkin sen verran hyvin.

Näen tämänhetkiseen tilanteeseen kaksi vaihtoehtoa. Joko pidän Fionan kylmästi ilman tylosinia ja elämän rauhallisena ja katson alkaako kakka kiinteytyä itsestään. Vaikka kestäisi viikonkin tai yli. Toinen vaihtoehto on antaa sille nyt esimerkiksi kahden viikon - kuukauden tylosinkuuri ja sen jälkeen katsoa uudelleen. Todennäköisesti silloin oltaisiin jälleen tässä samassa tilanteessa. Taidan nyt pari päivää ainakin antaa ja sitten katsoa miltä näyttää.

Ärsyttää jotenkin kun elämä menee aina ihan sekaisin kun Fiona voi huonommin. Nytkin pitäisi lukea kahteen tenttiin mutta ei oikein kiinnosta. Pitäisi saada jotain muutakin sisältöä tähän elämään kuin Fiona ja sen sairastelut niin elämä ei ihan niin täysin pyörisi sairaan koiran ympärillä ja sitä vahtiessa haukan lailla 24/7. Sen voidessa huonommin seuraan sitä ihan jatkuvasti enkä halua lähteä pois kotoa. Välillä leikitän testatakseni lähteekö se leikkiin. Yleensä se kyllä tuo ihan itse leluja. Jos mitään ei tapahdu niin se menee nukkumaan. Tuntuu kuin minun pitäisi olla Fionan ohjelmatoimisto jotta se ei tylsistyisi ja nukkuisi ja vaikuttaisi kipeältä. Tyhmä olisin jos en tajuaisi että Fiona satavarmasti aistii mitä päässäni liikkuu ja tuskin se ainakaan tilannetta auttaa.

Hieman myös varjostaa mieltä se fakta, etten tämän vuoden puolella enää kovin hevillä tule viemään Fionaa eläinlääkäriin. Vakuutusyhtiö nimittäin muisti minua ilmoituksella, jonka mukaan Fionan eläinlääkärivakuutuksesta on käyttämättä vuosittaisesta korvaussummasta enää vajaa sata euroa. Maksimikorvaussumma on Tapiolassa reilu 1600 euroa. Tänä vuonna on nyt Tapiola korvannut tuosta vakuutuksesta enemmän kuin viime vuonna. Tosin vain siksi, että kolme (3!!!!!) 500 euron maitohampaiden poistokertaa eivät kuuluneet vakuutuksen piiriin. Hieman kyllä harmittaa etten pyytänyt Veteriä korvaamaan noita kahta jälkimmäistä, olisi hyvin voinut kuulua heille kun eivät suostuneet kaikkia hampaita ensimmäisellä kerralla poistamaan. Väärin toimittu maitohampaiden poisto, väärin neuvottu sterilointi lantiorakon tilanteessa, väärin neuvottu kun ei kevällä otettu samalla maksasta koepalaa. Fiksumpi voisi kysyä että mitä ihmettä teen yhä Veterin asiakkaana. Sen sijaan kenellekään ei varmaan tulisi mieleenkään kysyä minulta kysymystä "aiotko ottaa uudelle pennulle eläinlääkärikuluvakuutuksen?". 

Tulee olemaan haastavaa tyhjentää pää kaikista pahoista ajatuksista ja huolehtimisista uuden pennun tullessa. Pystyyköhän siihen mitenkään suhtautumaan niin kuin Fionaan suhtauduin sen tullessa, niin kuin terveeseen pieneen koiranpentuun? Vaikka pakkohan se on. Pidän sitä todennäköisesti suurimpana henkilökohtaisena haasteenani pennun tullessa. Pitämään esimerkiksi tylosinpurkin kiinni heti ensimmäisen ripulin kohdalla. Fionan reagointi pentuun vaikuttaa myös paljon. Pystyisinpä ennustamaan stressaako se kuinka paljon pennusta. Siihen luotan kyllä ainakin, että Fiona tulee olemaan hyvin iloinen että saa ihan oikeasti oman ohjelmatoimiston eikä ainakaan tule ihan niin usein tylsää. Sitä odotan kaikista eniten, kun Fiona on hyväksynyt pennun kotiinsa ja ymmärtää miten kivaa on kun on kotona samanlainen leikkikaveri. Vain yksi asia on ihanampaa kuin kaksi leikkivää koiraa, nimittäin kaksi leikkivää omaa koiraa :)

Kangaskaupassa

Ompeluinto jatkuu yhä ja tänään kävin ostamassa Eurokankaasta muutamia kankaita pantoja varten:

Mietin hieman heijastinpantojen suunnittelua. Koska Fionan turkki pikkuhiljaa taas kasvaa, on heijastinosan oltava keskellä jotta se näkyy turkin alta. Halusin kuitenkin pantoihin jotain vähän muutakin kun pelkkää heijastinta ja yksiväristä nahkaa, joten päädyin ostamaan kankaita. Vahvisteeksi pistän polyproteeninauhan, sen päälle kangasta ja kankaan päälle parin sentin heijastinraidan tai pari ohuempaa. Näin pääsen halvemmallakin, koska nahka on huomattavasti kalliimpaa kuin nylonnauhat tai esimerkiksi nämä kankaat. Ostin näitä viittä kangasta kaikkia n. 20cm x 120cm palat ja maksoivat yhteensä vain viisi euroa! Ja yhdestä kankaasta saa tulevaisuutta varten varmaan yli viisi pantaa. Onpahan varakankaita pilalle menneitä pantoja varten.

Violetista ainakin teen Fionalle takin kanssa sävy sävyyn sopivan pannan. Sitten ajattelin kysyä vanhemmiltani mistä kankaasta tykkäävät eniten niin teen siitä Fionalle Espooseen oman pikalukollisen heijastinpannan, ettei tarvitse aina montaa pantaa kuljettaa edestakaisin. Valitettavasti kaikki ostamani kankaat olivat aika tyttömäisiä että pitää ehkä ostaa muita kankaita sitten kakkosen pantoja varten. Kyllähän sitä hävettäisi kulkea noissa kuoseissa ja antaa heti ensi kättelyssä neitimäinen ensivaikutelma naapurin koirille.

------------------------------

"Tiineys 5-6 viikkoa: Nyt sikiöt muistuttavat jo aivan oikeita pieniä koiranpentuja! Sikiöiden sydämet sykkivät yli 200 kertaa minuutissa. Varpaat ja kynnet muotoutuvat. Emon paino alkaa nousta. Tiineyspäivänä 42 on aika antaa kantavalle emolle matohäätökuuri. Varmista apteekista matohäätölääkkeen soveltuvuus tiineelle koiralle."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Yli puolen välin jo! Hassua ajatella, että jos nyt näkisin mahan sisälle niin tietäisin onko sieltä tulossa oma vaavi vai ei. Siellä näkyisi vilistämässä tooosi pieniä koiranpentuja.

Nothing great was ever achieved without enthusiasm

"Tiineys 4-5 viikkoa: Pentujen päät alkavat muotoutua. Pennuille kehittyy silmät ja silmäluomet ja elimet alkavat muodostua. Viimeistään nyt tulisi emon alkaa syödä tiineelle ja pentukoiralle tarkoitettua ruokaa. Emon maitorauhaset alkavat kasvaa. Emon rasittamista ja etenkin hyppyjä tulisi välttää tässä vaiheessa. Oletteko jo käyneet varmistamassa tiineyden eläinlääkärillä? Ultraäänitutkimuksessa ei yleensä pystytä määrittämään pentujen tarkkaa lukumäärää, sillä luonnollisesti kaikki pennut eivät osu samaan kuvaan yhtä aikaa ja pystyvät myös vaihtamaan asentoaan tutkimuksen aikana. Pentujen vointia voidaan kyllä tarkkailla tällä tutkimusmenetelmällä."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Kärsivällisyys on hyve. Odottavan aika on pitkä. All you need is patience. Patience is the companion of wisdom. Patience is also a form of action. One moment of patience may ward off great disaster. One moment of impatience may ruin a whole life. All human wisdom is summed up in two words - wait and hope. He that can have Patience, can have what he will.

Vaikka olisikin niiiiin kauhean mukavaa vaan yhtäkkiä ilmoittaa blogiin uudesta pennusta, tai esimerkiksi vanhemmille kylään mennessä tuoda yhden koiran sijaan kaksi, mutta olen niin kärsimätön ja, suoraan sanottuna, helVETIN innoissani toisesta koirasta, etten yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäni ja pysyttelemään hiljaa.

Olen aktiivisesti etsinyt pentua jo melkein vuoden. Kriteerit on ollut kovat ja "ihan kivoja" pentueita skipattu. On odoteltu tiettyä pentuetta, jätetty siksi välistä hyviäkin, petytty, jälleen odotettu ja jälleen petytty. Nyt näyttääkin koko odotusrupeaman aikana kaikista positiivisimmalta ja todennäköisimmältä, että oikeasti voisin toisen pennun saada.

Yleisellä tasolla voisin kuitenkin jo uskaltaa sanoa ääneen ja vihdoin get it out of my system: SAAN KOHTA UUDEN PENNUN!!! "Kohta" ollessa kovin venyvä käsite tässä tapauksessa.

26.10.2008 eli kuukautta vajaa kaksi vuotta sitten aloitin blogin ja silloin Fiona-pentu oli 4 päivää vanha. Voi noita aikoja, vähänpä tiesin mistään tuolloin mitään. Ja nyt olen taas tuossa samassa jamassa, toivottavasti hieman viisaampana. Fiona on pennun tullessa ylittänyt maagisen kahden vuoden iän, mitä joskus pidetään minimi-ikänä vanhemmalle koiralle uuden tullessa. Fionan ollessa kyseessä olisi kyllä hyvin voinut ottaa uuden pennun jo vuosi sitten. Tilanne on tällä hetkellä erilainen parin vuoden takaiseen verrattuna myös siinä, että nyt odottelen pentua yksin. Onneksi minulla on paljon muita sijaiskärsijöitä joille voin tällä kertaa hehkuttaa kaikennäköistä :)

Uutta pentua varten ei tarvitse ostaa juuri mitään. Peteinä on nytkin vain epämääräisiä tyynyjä ja vilttejä. Ehkä jossain vaiheessa ostan molemmille koirille omat uudet hienot pedit, sitten kun on varmaa ettei kakkonenkaan tykkää petejä hajottaa. Pantoja Fionalta riittää pienelle pennulle, sitten kasvaessa pitää ostaa lisää. Hihnojakin Fionalta riittää. Oikeastaan ainoat mitä pennun myötä pitää ostaa on koiraportti makuuhuoneen oveen, matkustusboksi ja ruokakuppi. Yhteiseksi juomakupiksi voisi myös ostaa jonkun isomman. Mitään en kuitenkaan taida ostaa ennen kuin oma rotta on tiedossa.

Nimestä olen 95% varma. Jos ei mitään kummempaa tapahdu niin sen annan uutukaiselle. Pari vaihtoehtoa on kyllä siltä varalta että muutan mieleni.

Täällä alkaa olemaan kaikki valmista uudelle perheenjäsenelle. Valitettavasti uusi perheenjäsen vasta kehittelee silmiään ja elimiään. Ja kehitelköön vaan rauhassa, maksan kaikki suonet ja silleen. Viitisen viikkoa vielä pitäisi odotella ennen kuin pentujen pitäisi syntyä. Sen jälkeen odotus helpottuu kun tiedän tuleeko sieltä pentu vai ei. Tämä se on kaikista ärsyttävintä aikaa, vaikka nyt ultran jälkeen näyttääkin kyllä tosi hyvältä. Eipä sitä tiedä tuleeko sieltä vaikka kymmenen tyttöä tai sitten sama määrä värivirheellisiä poikia. Vaikka nyt kyllä tuntuu ettei muulla ole väliä kuin että olisi terve.

Onneksi tässä on paljon kouluhommia tehtävänä lokakuun aikana. Pitää keksiä paljon tekemistä ja pitää itsensä kiireisenä. Niin nämä ensimmäiset neljäkin viikkoa menivät suhteellisen nopeasti. Joku fiksu joskus sanoikin, että "The secret of patience is doing something else in the meanwhile". Noudatamme siis sitä ja lohduttaudumme sillä että joka ilta kun menen nukkumaan olen taas päivää lähempänä uutta hauvelia.

Stressinhallintaa

Fionalle olisi apua stressinhallintakurssista, jos sellaisia koirille järjestettäisiin. Sen kovaan stressaamiseen on monia mahdollisia alkuperäisiä syitä:

• Pienenä tehty sosialistaminen ei sittenkään ollut tarpeeksi onnistunut. 
• Sosialistaminen lopetettiin sairastelun takia juuri siellä tärkeimmässä aikuistumisiässä. 
• Se reagoi omaan mielialaani mikä on tässä vuoden aikana heitellyt voltteja.
• Se stressasi/stressaa yhä yhden laumanjäsenen poismenosta ja sitä seuranneesta Fionan oman lauman muutosta.
• Sillä on kaikesta huolimatta tai kaiken lisäksi liian heikko hermorakenne ylipäänsä.

Joka tapauksessa olisi pitänyt kiinnittää huomiota sen stressaamiseen jo aiemmin. Erityisen hyvin se näkyy aina kun menemme kylään tai jopa vanhemmilleni, missä Fiona on käynyt ihan pienestä saakka. Stressi aiheuttaa Fionalle selvästi hyperaktiivisuutta, vaikeuksia levätä, eroahdistusta, stressipissailua, oksentamista ja vaikuttaa myös suoliston toimintaan lisäten kakkakertoja ja löysentäen ulostetta. Se saattaa myös vaikuttaa hihnakäyttäytymiseen, jokaiselle ohimenevälle huutamiseen, vieraiden yli-innokkaaseen vastaanottoon ja piippaamiseen.

Viimeksi mainitut näkyvät kotioloissakin, mutta ensimmäiset yleensä vasta reissussa. Toisaalta onko tuo ihmekään jos miettii Fionan normipäiviä. Ainoa ihminen jonka se yleensä näkee on minä ja päivä koostuu ulkoiluista ja olohuoneen lattialla leikkimisestä. Elämä on rauhallista ja päivän jännittävin kohta on kun joku kävelee oman pihan vierestä. Kun sitten menemme esimerkiksi vanhemmilleni Espooseen, on tilanne täysin erilainen. Asunnossa on yleensä 4-5 ihmistä, jolloin leikkikaveri löytyy aina jostain. Millään ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan kun koko ajan joku on liikenteessä ja jatkuvasti pitää vahtia. Lisäksi lähes aina kun menemme tuonne, on menoomme jokin syy mikä yleensä aiheuttaa Fionan jäämisen asuntoon jonkun muun kuin minun kanssani. Tätä usein edeltää kauhea kiireinen ihmisten juokseminen huoneesta toiseen itsensä valmistelun ja muiden hommien lomassa. Väki keskittyy eteiseen. Kukaan ei huomaa pientä koiraa, joka kummissaan katselee että mihin kaikki ovat menossa ja kai minä pääsen mukaan. Sitten hälinä siirtyy oven ulkopuolelle ja ovi sulkeutuu, pieni koira yhä sisällä esimerkiksi isäni kanssa kahden, kuten viime kerralla. Sitten stressataan, pissataan, ollaan ruokahaluttomia ja oksennetaan, kuten viime viikonloppunakin.

Koiran stressinhallintaan liittyviä sivuja löytyy internetistä paljon ja muutamia hyviä neuvoja olen löytänyt, joita olen ajatellut soveltaa Fionan kanssa elämiseen:

• Tärkein pointti stressaavan koiran kanssa on ymmärtää, että koira pitää nimenomaan saada rauhoitettua, ei väsytettyä. Lenkkien pidentäminen siis ei todennäköisesti auta, vaan koiran kunnon kasvaessa se hepuloi pitkien lenkkien jälkeen ihan niin kuin ennenkin. Paljon parempaa tekemistä stressaavalle koiralle on nenätyöskentely ja muu rauhoittava aktiviteetti, missä se joutuu käyttämään aivojaan.
• Koirien kyky sietää stressaamatta esimerkiksi riehumisleikkejä vaihtelee paljon. Toiset menevät ihan ylikierroksille jo 15 minuutin pallonheittelystä ja näin pienestä määrästä stressistä palautumiseen menee useita tunteja.
• Joskus on parempi laittaa koira yhteen (tuttuun!) huoneeseen rauhoittumaan vieraiden vierailun ajaksi kuin antaa sen hepuloida vieraiden läsnäolosta.
• Piippaavaan huomiota hakevaan koiraan EI aina kannata reagoida. Jos siihen aina reagoi, se ei opi rauhoittumaan yksinään vaan aina hermostuneena/väsyneenä/tylsistyneenä/ahdistuneena/stressaantuneena menee hakemaan huomiota sen sijaan että rauhoittuisi ja lepäisi. Jos koiraan ei reagoi, se ennen pitkää tylsistyy ja menee todennäköisesti pötköttämään tylsistyneenä.
• Lenkille mennään rauhassa ja lenkiltä tullaan rauhassa. Jos lenkillä kierrokset nousevat liiaksi tai reagointi vastaantuleviin alkaa niin koira rauhoitetaan ennen etenemistä.
• Vieraiden ei tule reagoida koiraan ennen kuin se on rauhoittunut. Fionan kohdalla pätee myös, että sen tullessa kylään siihen EI TULE tästä eteenpäin reagoida ennen kuin se on rauhoittunut (pätee, *krhm*, sitten ihan kaikkiin :). Se mielentila millä se menee uuteen paikkaan säilyy pitkään, kuten todistimme T:n vierailullamme viimeksi.

Se paljonko stressi loppujen lopuksi vaikuttaa Fionan käytökseen selviää vasta sitten, kun se saadaan hallintaan. Näillä avuilla lähdemme uuteen stressittömään elämään! *mahtipontista rummutusta*

--------------------------------------------

"Tiineys 3-4 viikkoa: Voitte jo varata ajan pentujen ultraäänitutkimukseen koiran tiineyden varmistamiseksi. Ultraäänitutkimus ei vahingoita pentuja. Ultraäänitutkimuksessa emokoira usein asetetaan selälleen pöydälle tai kouruun. Omistaja useimmiten osallistuu tutkimukseen pitämällä kiinni koiran etu- tai takajaloista, jotta koira pysyisi paikallaan. Mahan alueelta yleensä ajetaan ylimääräiset karvat pois näkyvyyden parantamiseksi. Tutkimushuoneesta voidaan myös pimentää valaistus tutkimuksen ajaksi. Alueelle levitetään geeliä ja ultraäänianturia liikutellaan emon mahan päällä. Useimmat koirat suostuvat ultraäänitutkimukseen. Ultraäänitutkimus ei satuta koiraa. Jos koira on levoton, johtuu se todennäköisesti jännityksestä. Jotkut koirat eivät myöskään pidä selällään makaamisesta, jolloin omistajan tulee välillä pitää tiukastikin koirastaan kiinni. Ultraäänitutkimus ei kestä kauan aikaa. Mikäli emo ei ole lihava tai jännitä kovasti vatsalihaksia, voi eläinlääkäri löytää sikiöt myös tunnustelemalla käsin. Älä kuitenkaan yritä tätä itse, ettet vahingoita pentuja."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

-------------------------------------------

Pääsen ehkä tulevaisuudessa seuraamaan toisenkin (vai onko se sitten jo kolmannen) pienen pennun kasvua aikuiseksi koiraksi. Juuri eläkkeelle jäänyt tätini on ajatellut hankkia koiran ja minä *asiantuntijana* ;) tungin itseni mukaan prosessiin aina rodun valitsemisesta asti. Todennäköisesti tulevasta pennusta tulee oman koirani/omien koirieni tuttu leikkikaveri, joten on kiva jos pääsen olemaan pennun kanssa paljon tekemisissä heti pienestä asti. Kenties jos/kun jossain vaiheessa meidänkin lauma muuttaa pääkaupunkiseudulle niin ehkäpä tulemme jopa silloin tällöin olemaan yksi koiran hoitopaikoista aina tarvittaessa.

Mutta tosi kivaa päästä etsimään lisää söpöjä pentuja lähipiiriin!

Sitä on liikkeellä

Väärä hälytys, todennäköisesti nappula ei ollutkaan aiheuttaja vaan Fionalla on joku tavallinen äkäinen mahapöpö.

Toissayönä Fiona pyysi ainakin viisi kertaa päästä ulos ja joka kerta pepusta tuli veren sekaista ripulia. Soitin heti kahdeksalta naturopaatille, joka oli sitä mieltä ettei yksi nappula voi tuota aiheuttaa vaan luultavasti bakteerit (tai virukset) saatiin Leppävaaran koirapuistosta, missä käytiin Fionan kanssa perjantaina. Hänen mukaansa joka syksy foorumit täyttyvät mahatautiepidemiavaroituksista kun pöpöt liikkkuvat niin tehokkaasti ennen kuin maa jäätyy. Naturopaatin ohje oli pistää Fiona riisiliemidieetille ja katsoa se päivä miltä näyttää ja tarpeen mukaan seuraavana päivänä (eli tänään) viedä lääkärille jos vielä jatkuu. Kymmenen aikaan ruoka oli ilmeisesti loppunut suolistosta ja ulos tuli enää pelkkää verta. Näihin aikoihin Fiona myös oksensi mahahappoja. Epäilen kylläkin että siksi kun ei ollut syönyt, koska yleensä oksentelu pistää Fionan voinnin (ja hännän) alas ja eilen se oli yhä suhteellisen pirteä. Häntä pystyssä olisi halunnut leikkiä.

Varasin kuitenkin tällöin ajan Veterille ja saatiin viideksi aika. Joskus yhden maissa kun Fiona jälleen pääsi ulos sen takapuolesta suihkusi suorastaan kaaressa verta. Ja sitä tuli huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Soitin uudelleen Veterille ja ilmoitin että jos aiemmin tulee peruutusaikoja niin tultaisiin mielellämme jo aikaisemmin. Koska Fionan vointi oli kuitenkin yhä epäkummallisen hyvä päädyimme siihen, että mennään viideltä tai jos aiemmin vointi romahtaa niin sitten soitan että lähden samantien ajamaan.

Tuon runsaan veren kakkaamisen jälkeen tauti taisi kuitenkin helpottaa, koska sen jälkeen tuli enää kerran kirkasta verta. Vointi pysyi hyvänä ja noin tunti ennen lääkäriaikaa Fiona söikin hyvällä ruokahalulla sille aiemmin tarjoillun riisiliemen. Juuri ennen lääkäriä Fiona kakkasi tumman ruskeaa tosi löysää nestettä, minkä olettaisin olevan hyytynyttä verta.

Lääkärille kävin ensin ilmoittautumassa Fiona autossa ja sitten meidät ohjattiin tyhjään huoneeseen odottelemaan lääkäriä. Siellä Fionalta mitattiin lämpö (normaali), katsottiin ikenet sun muut (normaalit) ja sitten se sai nestettä niskaan, pahoinvointipiikin ja antibioottipiikin. Nesteytys ei ollut yhtään kivaa ja Fiona kirjaimellisesti yritti kiivetä pääni päälle turvaan. Päätettiin että se oli jo saanut tarpeeksi eikä enää kiusattu. Mukaan lähti canicur pro tahnaa sekä 10 päivän tylosinkuuri (taas). Odotustilassa laskua odotellessani (180e, mistä vakuutus maksoi n. 130e) tuli sisään ensin labbis, jonka omistaja hihkaisi jotain ripulista ja heidät ohjattiin suoraan toiseen huoneeseen. Sen jälkeen tuli pieni villakoira joka oksenteli rajusti. Eli tätä on tosiaankin liikkeellä, myös näköjään täällä Tampereella. Kunpa olisin tiennyt itsekin niin en olisi vienyt Fionaa koirapuistoon.

Lääkärin jälkeen Fionan vointi on parantunut jälleen, vaikka illalla ei riisiliemi enää maistunutkaan. Uloste on muuttunut pikkuhiljaa tummasta verestä normaalin kakan väriseksi ripuliksi, minkä oletan olevan edistystä. Viime yönä saatiinkin sitten pitkästä aikaa molemmat nukkua kunnolla. Vain kerran Fiona herätti nousemalla sänkyä vasten ja päästin sen ulos, mutta se vain kävi hyvin vastahakoisesti kurkkaamassa ovesta ulos ja kipitti takaisin makkariin. Kun pääsin itse sänkyyn niin Fiona tuli jälleen sängyn reunalle kurkkimaan ja sitten se nukkuikin tyytyväisenä jalkopäässäni kymmeneen asti kunnes itse nousin :)

Aamulla meni riisiliemet + tippa omaa puuroa + canicur pro hyvällä ruokahalulla alas. Tylosinia en antanut vielä koska muistelin että sen ja probioottien välillä pitäisi olla pari tuntia. Ajattelin kuitenkin tuon tylosinkuurin antaa vaikka todennäköisesti naturopaatti olisikin sitä vastaan. Mielestäni kuitenkaan näin äkäinen akuutti mahatauti tuskin paranisi pelkillä probiooteilla tai hyvällä tuurilla vaan tällöin tarvitaan myös kunnon tropit. Eläinlääkärikin sanoi, että tässä vaiheessa on jo verenmyrkytyksen vaara kun koira on kakannut näin paljon verta.

Eilisen tentin sijaan jäin kotiin hoitamaan Fionaa ja tänäänkään en jaksanut vielä aamun luennolle lähteä, mutta kahden jälkeen onkin jo pakko. Kai se pitää palata taas normaalirytmiin ja uskaltaa jättää Fiona kotiin, eipä sillä nyt enää mitään hätää näyttäisi olevan vaikka kovasti säikäyttikin. Tänään lääkäri soittelee eilisistä verikoetuloksista, Fionalta otettiin maksa-, munuais ja perustulehdusarvot vaikka se olikin hieman syönyt ennen verikokeiden ottamista. Kuulemma terveellä koiralla esimerkiksi maksa-arvot eivät nouse viiterajojen ulkopuolelle edes silloin kun se on syönyt, joten kyllä niistä jotain voi aina päätellä.

Olkaa kuitenkin ihmiset tosi varovaisia niiden koirapuistojen ja muiden isojen koiratapaamisten kanssa ennen kuin maat jäätyvät, me ainakin jätetään kaikki pannaan ainakin jouluun asti.

-----------------------------------------

Tiineys 2-3 viikkoa: Emokoiralla voi olla aamupahoinvointia eli koira voi kieltäytyä syömästä ja käytös voi muuttua apeammaksi. Tästä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, eikä koiralle tarvitse tuputtaa ruokaa. Koira rupeaa kyllä ajan kanssa syömään paremmin. Jos silti huolestuttaa, voitte tarvittaessa mitata kuumemittarilla koiran lämmön. Koiralla on lämpöä vasta kun kuumemittari näyttää yli 39°C.
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Trial and error and goodnight

Ziwipeak kokeilu ei ole ollut lainkaan onnistunut. Tässä lyhennys päiväkirjasta:

1.9 sai yhden ziwipeak palan.
3.9 viime päivinä löysää kakkaa.
...
välipäiviä
...
5.9 sai ziwipeak palan
6.9 löysää kakkaa. sai siitä huolimatta ziwipeak palan.
7.9 eli tänä aamuna oli sitten kakka ihan limaa ja yölläkin pyysi kerran päästä ripuloimaan.

Siihen taitaapi jäädä meidän ziwipeak kokeilu tältä erää. Toivon vaan, että nuo ripulit johtuvat ziwipeakista eivätkä jostain muusta. Hieman olen huomannut että glutamiinin lopettamisen jälkeen kakka olisi ollut löysempää, joten tänä iltana alan antaa sitä uudelleen.

Jos joku haluaa ostaa halvalla 1kg lammas ziwipeakia niin saa tulla hakemaan. En usko että kuukauden sisällä enää alan tuota antaa uudelleen.

Puuron koostumus on myös hieman muuttunut kuivempaan suuntaan 3.9. Olen paistamisen jälkeen kuivattanut sitä uunissa miedolla lämmöllä ovi auki useita tunteja. Olen tuon jälkeen ollut huomaavinani hieman helpotusta pissaamisessa. Kotiin tullessakin pissaläntti lattialla oli jopa väriltään tunnistettavissa keltaiseksi eikä läpinäkyväksi. Voi kunpa ripuli ei johtuisi tästä kuivemmasta puurosta.. Hieman on kuivemman puuron annostus vielä hakusessa, kun siinä ei tietystikään vesi paina niin paljon. Nyt olen antanut 120gr kolme kertaa päivässä.

Jotenkin tuntuu kuin Fionan sisuksissa oleva ongelmien aiheuttaja olisi kuin mato, joka liikkuu joko vatsaan tai suolistoon. Silloin kun vatsa voi paremmin eikä oksennuksia ole hetkeen nähty niin sitten suolisto pistää ulosteen löysälle. Kun taas kakka on kiinteää niin oksennuksia tulee tiheämpään. Oikeita matoja Fionalla ei kuitenkaan voi olla, kun madotuksen Fiona sai axilurilla toukokuussa. Kuulemma uutta kuuria ei kannata vielä antaa. Ja naturopaatti suositteli seuraavaksi jotain kevyempää matokuuria maksan takia, olisiko ollut flubenolia.

Pissailu on kuitenkin kivasti edistynyt öiden suhteen. Pahimpina aikoina ajattelin että pistän Fionan häkkiin öiksi ja häkin puutteessa värkkäsin sille kana-aidasta (tai mistä lie) pienen alueen mitä aloin pikkuhiljaa suurentaa. Fiona oppi hienosti pidättämään tuolla alueella ja tökkimään aitaa kun haluaa ulos yöllä, esimerkiksi jos on ripulia. Tilasin kuitenkin joku aika sitten metallihäkin öiseksi nukkumapaikaksi ja mahdollisesti kakkosen näyttelyhäkiksi. Mietin myös josko sinne voisi pistää sekä Fionan että kakkosen vaikka matkustuksien ajoiksi tai ottaa häkin kylään mukaan ja tarvittaessa pistää koirat sinne. Häkissä on ovet sekä sivussa että päädyssä ja välikappale, jolla voi jakaa tilan kahtia.

Häkki tuli joku viikko takaperin ja ei tarvinnut Fionaa paljon houkutella sisään. Sen kun pisti tutun tyynyn häkkiin niin pieni koira löysi paikkansa.

Harmaa viltti on pohjan ja muovikaukalon välissä eristämässä ääntä. Keltainen viltti on muuten Fionan kotikotoa mukanansa saama. Tuskin enää äidille kuitenkaan haisee kun on päässyt pesukoneeseen useamman kerran. Olen miettinyt siitä asti kun Fiona tuli että pitäisi ostaa sille joku nätti pehmeä peti. Niin tyytyväinen se on kuitenkin tuohon ikivanhaan littanaan tyynyynkin että mitäpä sitä rahojaan tuhlaamaan kalliiseen petiin. Eipähän kakkonenkaan sitten pääse hajottamaan kallista petiä. Häkki oli tarkoitus siirtää makuuhuoneeseen, mutta kokosin sen olohuoneessa. Taustalla näkyy Fionan olohuoneen peti, leopardikuvioinen tyyny. Olohuoneen pedeiksi ehkä voisikin ostaa Fionalle ja kakkoselle sitten jotkut nätit pedit. Sitten kun tietää ettei kakkonen hajota niitä ja että minkä kokoinen sille pitäisi ostaa.

Pedin koko on ehkä sittenkin hieman epäkäytännöllinen. Se on liian suuri Fionalle yksin jos kakkoselle pitäisi ostaa myös häkki, kaksi isoa tuskin mahtuu pieneen makkariin. Se on kakkoselle ehkä nukkumiseen liian pieni ja matkustamiseen liian suuri. Ja molempia en usko että saan tuonne mahtumaan kakkosen ollessa aikuinen. Onneksi voi aina myydä pois ja ostaa uutta tilalle kun tietää tarkemmin mikä on tarve.  

Makkarissa häkki kelpasi ihan yhtä hyvin.

Ovea pidän auki ja tuo kuvassa näkyvä verkkoaita rajaa aluetta. Tarkoitus oli suurentaa aluetta pikkuhiljaa ja lopulta pistää makkarin ovi kiinni jolloin Fionalla olisi tilaa koko makkari. Nyt olen kuitenkin miettinyt mahdollisen kakkosen ja Fionan nukkumista ja sitä olisiko parempi eristää noiden kahden sankarien nukkumatilat öisin. Eri nukkumisvaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista tein ihan listankin eräällä tylsällä luennolla:

1. Toisistaan eristetyt alueet, Fiona häkissä ja sen lähistöllä ja kakkonen pääsisi sängyn viereen ja muuhun makkariin.
• + Kakkonen ei ylety hakemaan Fionaa leikkimään nukkumisen sijaan jolloin Fiona ärsyyntyisi tai lähtisi mukaan jolloin nukkumisesta ei tulisi mitään ja molemmat leikin jälkeen pissailisivat makkariin. 
• + Kakkosen pissat ei välttämättä saa Fionaa pissaamaan kun pissaisi eri alueella.
• - Kakkonen ei voisi hakea turvaa Fionasta.
2.  Ei-rajattu alue tai yhteinen rajattu alue
• Ei-rajattu vaatii sen, että Fiona voi olla koko makkarissa silti pissaamatta. Muuten täytyy rajata molemmille yhteinen pienehkö alue. Tämä toisaalta auttaisi ehkä kakkostakin pidättelemään yöt nopeammin?
• + Kakkonen voisi saada turvaa Fionasta ja nukkua vieressä.
• - Kakkosen yöpissat saattaisivat pistää Fionankin pissaamaan yöllä.
• - Kakkonen pääsisi häiritsemään Fionaa mistä seuraisi leikkimistä ja pissailua tai ärsyyntynyt ja stressaantunut Fiona.
3. Sängyn jaloista luopuminen ja molempien päästäminen sänkyyn.
• Vaatisi sen, että Fiona pystyy olemaan makkarissa koko alueella pissaamatta.
• + Pääsen nukkumaan kummankin vieressä ja kakkonen voi hakea turvaa sekä minusta että Fionasta.
• - Lattialle siirtäminen halutessa voi olla vaikeaa.
• - Pissailu sänkyyn?

Se ei taida käydä päinsä että Fiona viettäisi yönsä rajatulla alueella ja kakkonen pääsisi sänkyyn. Luulisi että se jos mikä aiheuttaisi Fionassa protestointia, kyllä sekin aina sänkypaikan valitsee jos se on mahdollista. Tyytyy kyllä hyvin siihen mitä saa.

Miten muiden kaksi tai useampi koiraa nukkuvat? Ja onko niillä ihan omat pedit vai nukkuvatko pedeissä/lattialla/missä lie miten sattuu?

0 päivää / Fionan kotiutumispäivä

Tänään se sitten tulee. Omituista. On lisäksi ihan jouluinen olo, kun istun yksin tässsä sohvalla kynttelikköjen valossa. Kyllä sitä voi sitten muistella, että Fiona tuli jouluna 2008. Nyt ei olekaan muuta tekemistä varsinaisesti kuin istua tässä ja odotella että Tommi herää. Sitten voisi ruveta siivoilemaan.

1 päivää / Viimeistä viedään!

Huh mikä päivä. Kaupungilla tuli rampattua enemmän kun tarpeeksi ja kämppä koki muodonmuutoksen. Nippusiteillä, jousilukoilla ja talousnarulla kiinnittyi suojamuurit meidän johtokekojen ympärille. Koko systeemeissä ei ole kuin yksi heikko kohta, mihin Fiona takuulla pistää kyntensä jossain vaiheessa. Oven alta meneviä johtoja ei saanut mitenkään muuten piiloon kuin teipillä, mikä varmasti houkuttelee kokeilemaan saako niitä irti. Niin kivasti rapisee.

Kauniiksihan tätä taloa ei voi sanoa, mutta pentuvarmaksi kyllä. Ensinäkemältä luulisi, että muutettaisiin taas kun mattoja ei ole kunnolla ja tavarat piilossa. Apteekista hain tänään Fionan lääkelaukkuun hirveän kasan terveydenhoitovälineitä. Apteekkarikin nauro :D. Ainakin niin paljon kuin kehtasi päin naamaa. Fionalla on isompi lääkelaukku kun meillä Tommin kanssa vaikka ei ole vielä kotiutunutkaan :).

Huomenna vielä imuroidaan, laitetaan viimeiset matot ja siivotaan yleisesti kaikki epämääräinen tavara pois. Sitten levitetään sanomalehdet ja pentuaitaus ja pistetään sinne Fionan kevythäkki, pehmusteita ja muuta roinaa. Puoli neljän aikaan lähdetään hakemaan toivottavasti saapunut postilähetys peten koiratarvikkeesta. Samalla reissulla haetaan sitten Fiona.

Kasvattajan luona meneekin varmaan melko pitkään kun on paljon tekemistä ja touhuamista. Paperitöissä menee jonkin aikaa, sitten pestään yksi pennuista ja kasvattaja näyttää vähän pennun hoitamista kädestä pitäen. Sitten todennäköisesti ihmetellään ja katsellaan ennenkuin lähdetään kotimatkalle.

Fiona oli tänään käynyt pesulla. Urhea tyttö oli muuten käyttäytynyt kunnolla paitsi lopuksi oli alkanut vapisemaan kuin haavanlehti kun ei ymmärtänyt miksi yhtäkkiä kiedottiinkin pelottavaan pyyhkeeseen. Julmaa tolleen pelotella pikkuisia.

Nyt alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan pennun tulo. Ja se, että niille tusinoille ostetuille tavaroille tulee oikeasti käyttöä.

2 päivää / Koti uuteen uskoon

Eilinen oli tapahtumien suhteen niin yksinkertaisen tapahtumaton, että en jaksanut kirjoittaa. Koko päivä meni potiessa hieman huonoa oloa, mistä lienee johtui.

Tänään alkoi tapahtumarikas ja kiireinen viikko. Ylihuomenna haetaan pentu kotiin! Tänään haen mustista ja mirristä Fionalle turkinhoitoaineita ja sitten apteekista erilaisia tarvikkeita koiran ensiapulaukkuun. Sen jälkeen Tomppa tulee autolla hakemaan kaupungilta mut ja tavarat ja sitten mennään ostamaan pentuaitausta ja johtojen suojia biltemasta. Sitten kun jossain vaiheessa vihdoin päästään kotiin niin pestään pyykkiä, siivotaan ja jätetään mahdollisimman vähän tehtävää huomiseksi.

Tiistain aikataulu riippuu sitten siitä, mitä tänään saadaan tehtyä. Ainakin heitetään matot häkkikomeroon ja pistetään kakkoslaadun matot tilalle. Sitten viritellään johtojen suojat mahdollisimman hyvin ja heivataan kaikki ylimääräiset tavarat piiloon. Niin ja kaiuttimien johdot vedetään pois. Ja kun kaikki muu on valmista niin sitten imuroidaan.

Kyllä pentu kaiken kaikkiaan vaatii yllättävän paljon säätämistä tämmöisessä kodissa missä teknisiä vempeleitä on enemmän kun laki sallii. Varsinkin kun kaikki niiden johdot menevät keskellä lattiaa :)

4 päivää / Viimeinen vapaa lauantai

Viimeinen rauhallinen lauantai. Leivoin sen kunniaksi vadelma-juustokakun joka jopa lähes onnistui. Kohta lähden viettämään viimeistä rauhallista lauantaita kaverille, mahdollisesti ei niin rauhallisesti :). Punaviinipullo olis ainakin tavoitteena tuhota. Ilmeisesti lattialla istuen, en enää toiste ota riskiä vaalean sohvan ja punaviinin kanssa :)

Loppupäivien suunnitelma onkin sitten selkeä, huomenna todennäköisesti ainakin jonkinasteinen krapula ja maanantaina ja tiistaina töihin. Keskiviikkona touhuamista ja panikointia ja lopulta joskus viiden jälkeen Fionan hakeminen kotiin. Jossain välissä pitäisi vielä koti laittaa kuntoon, ehkäpä sitten alkuviikosta.

5 päivää / Tavaroiden tankkausta jälleen

Tänään kartutettiin taas Fionan tarvikevarastoa hieman. Postista saatiin terrieri.netin tilaus, eli leluja, heijastinjatkopala hihnaan ja batman ruoka-alusta. Tuo alusta vaikuttaa kyllä aika epätoimivalta. Kummaltakin puolelta niin liukas, että lattia, ruokakipot sekä varmasti tassut tulevat liukumaan melkolailla. Noh, kuvion takia se ostettiin että eiköhän sille jotain käyttöä löydy jos tuohon varsinaiseen tehtäväänsä on kykenemätön. Näiden lisäksi haettiin Stockmannilta ruokaa ja tassusakset. Ruoaksi ostettiin Royal Canin Mini Junioria, samaa mitä pennut kasvattajalla saavat. Nyt aletaan olemaan jo siinä vaiheessa, ettei tee edes mieli laskea paljonko tuohon tulevaan turriin on mennyt rahaa. Ja tuntuu ettei ostettavat tavarat milloinkaan lopu. Vieläkin puuttuu turkinhoitoaineet ja apteekkitarvikkeet. Ensi viikolla sitten ne.

Harmittaa, että löysin nettikaupaan www.koiratuote.fi liian myöhään, siellä olisi ollut parempia tavaroita mitä jo ehdittiin tilata. Lisäksi valikoima on niin valtava, että olisi varmaan riittänyt että pelkästään tuolta olisi tilannut. Ehdin ihastua jo täällä sivulla ensimmäisenä oleviin ruokakuppeihin, niihin läpinäkyviin missä on luita, mutta on kyllä niin kalliita, että en edes minä rupea koiralle noin kallista ruokakuppia tilaamaan. Joululahjaksi olisin voinut toivoa, mutta liian myöhään olin senkin kanssa liikkeellä. Lisäksi joululahjatoivelista tuntuu nyt jo olevan liian pitkä. Vielä olisi ollut listaan lisätä vaikka mitä, mutta pitää säästää muiden perheenjäsenten rahoja ja hermoja :). Tuon kupin voin ostaa vaikka sitten Fionalle syntymäpäivälahjaksi (tai puolisyntymäpäivälahjaksi jos tuntuu siltä). Nykyinen ruokakuppi on sen verran pieni, että joutuu varmaan joskus niillä paikkeilla ostamaan joka tapauksessa uuden kupin.

Pentueen isän LTUJV-08 Sanillan Lively'n Sweet eli Sulon kotikennelin Kennel Havannette´sin kotisivujen uutissivulla oli kuvia pennuista hienoissa seisotusasennoissa. Merkinnän päiväys on 5.12.2008. Fionakin niin ylväänä poseeraa, ihan kuin iso tyttö!

Nyt ollaan jo lähtölaskennankin puolessa välissä. Ja niin paljon vielä tehtävää.