Tänään käytiin Suvin ja Mikon kanssa vapaatreenaamassa ATD:n hallilla. Kyseessä oli ensimmäinen visiittini tuossa hallissa ja se oli oikeastaan tosi kivan oloinen halli. Kesällä varmaan vähän lämmin, mutta nyt juuri passeli. Ei kaikunut ja tilaa oli juuri sopivasti. Ainoa miinus oli alusta, sillä sitä hiekkaa olikin sitten kaikki lelut, vaatteet ja koira täynnä kotimatkalla. Tykkään käydä paljon eri halleilla, siinähän sitä totutusta uusiin paikkoihin ja esteisiin tulee sopivasti tulevaisuuden kisoja varten.
Loki pisti kehiin taas vakiot mikomikomiko-rallit kun käveltiin Suvia ja Mikoa vastaan ja siitä yhdessä hallille. Tehtiin ensin hyppysuoraa, sitten keinua, sitten keppejä ja lopuksi hyppy-muuri-putki suoraa että jäi kiva vauhdikas fiilis. Kolme ensimmäistä tuli videolle.
Videolle pistin ensin keinut. Tehtiin ensin yksi toisto normisti, hirmuinen himmailu puolen välin jälkeen. Sitten palkkasin itse pari toistoa, katsoin tulisiko enemmän vauhtia emännän perässä juostessa. No ei tullut juurikaan, joten sitten vielä yksi Suvin palkatessa, ennenkuin tajusin/muistin että ai niin piti tehdä sitä helpotettua versiota. Ei kun siiveke alle ja siitä sitten saatiin treenin ainoa oikeasti vauhdikas suoritus, jossa Loki juoksi pysähtymättä päähän asti. Siihen lopetettiin.
Kyllähän tuollainen puolen välin jälkeen hidastuva keinu riittäisi aika pitkälle, mutta epäilen että myöhemmin alkaisi harmittaa kun hävittäisiin tuossa sekunteja. Mehän ei sellaiseen hommaan aleta suinkaan, vaan tehdään nyt perinpohjin työtä tässä vaiheessa niin ei tarvitse (toivottavasti) juurikaan korjailla myöhemmin. Pitää varautua siihen, että myöhemmin harmittaisi (see, liitin otsikon tekstiin, wou). Alun perin muuten kun keinutreeni aloitettiin ja huomasin että sen kanssa tarvitsee tehdä paljon töitä, olisin hyvin tyytynyt tähän keinuun minkä Loki nyt suorittaa. Vaan kummasti se nälkä kasvaa syödessä, kun ehdin jo nähdä miten hyvin se meni viikko sitten ennen tuota maratontreeniä minkä aikana hidastui.
Tämä on kyllä jännä huomata, miten keinun kanssa on ihan samat periaatteet kuin minkä tahansa treenin kanssa. Kun tulee takapakkia, niin sitten palataan askeleen helpotettuun versioon, kunnes se sujuu taas hyvin, päätetyt kriteerit saavutetaan ja sitten vaikeutetaan uudestaan, päätetään uudet kriteerit. After all, temppuhan se oikeastaan on siinä missä muutkin. Nyt mennään siis ensi treeneissä ensin helpotettua versiota ja jos se sujuu, voidaan koittaa taas normikokoista keinua. Lopuksi ehkä pari helpotettua versiota, ainakin jos normikokoinen aiheuttaa yhtään himmailua. Ja otetaan hihnassa varmuuden vuoksi ettei pääse varastamaan, tänäänkin oli koko ajan vetämässä keinulle päin.
Hyppysuoralla 2 askelta ennen ensimmäistä hyppyä, 5 hyppyä 4 askeleen välein kolme toistoa. Ihan hyvin kai meni, Suvi vähän kommentoi että voisi olla pitemmätkin välit. Ehkä voisi kokeilla seuraavassa hyppistreenissä 5 askeleen välejä.
Keppejä tehtiin pitkästä aikaa, kolmisen toistoa ja aika peruskauraa, liikaa taakse jäädessä jätti kesken eli vähän liian vaikea tuli tehtyä. Tarkoitus oli tutkia miten ne kepit muistui mieleen ja ihan hyvin. Keppitreenissä pitäisi pitää huolta, että lähdön lähellä ei olisi muita esteitä häiriönä. Ei vielä bongaa keppejä hyvin, joten hetki menee ennenkuin Loki tajuaa että jaa tuossa on kepitkin tuon keinun, hypyn ja putken välissä. Tarvitsee ottaa kepit treeniin sitten kunnolla kun päästään taas kentälle. Etupalkka niin että persjätöt ennen/jälkeen keppien sekä takaaleikkaukset toimivat, etäisyyttä voi olla ohjaajaan ja että sekä kulmista että suorilta hakee itsenäisesti hyvin ilman ohjausta. Sitten esteitä vaan eteen ja jälkeen niin homma alkaa näyttää keppien suhteen hyvältä.
Lopuksi parit siivekkeen ympäri zip-kiepautukset, sitten zip+muuri+putki ja palkka. Hyvin meni. Repimislelukin kelpasi tänään, kiva yllätys.
Kaiken kaikkiaan oikein kivat pikku sunnuntaitreenit.
Ja ei, taustalla ei tapeta ketään, Miko se vain osoittaa mieltään odottamisesta ;)
Alkuun pakko onnitella tuoretta Jana-emää, Tyttiä ja kasvattaja Annea (Kennel Bullbenz) viiden maailman suloisimman pienen kooikerhondje prinssin syntymästä! Synnytys oli sujunut, kuten kaikki aina astutuksesta lähtien, helposti ja luonnollisesti. Jana on kuulemma ollut oikein huolehtivainen äiti ja kaikki lapset upeita, terhakkaita ja tasapainoisia pentuja. Väritykset on jokaisella oikein hienot ja piirrot kauniit kuin mitkä. Pennuista tulee toivottavasti vanhempiensa kaltaisia hienoja (agi)liitokoiria tai muita aktiivisia harrastajia. Vielä ehtii kysellä pennuista. Talk about pentukuume..
(c) Tytti Käyhkö
(c) Tytti Käyhkö
Sitten vaihteeksi agilityyn. Viime aikaisten hienojen keinuedistymisten innoittamana suuntasin torstaitreeneihin hieman etuajassa tarkoituksena pitää kunnon suunnitelmalliset keinutreenit ennen omia treenejä. Sisko lähti mukaan palkkaajaksi ja totuttamaan Tessiä jälleen halleihin.
Tehtiinhän me sitten keinua, ja paljon tehtiinkin. Liikaa, ihan liikaa. Voivoi. En tajunnut sitä treenatessa kun taukoja pidettiin kuitenkin paljon ja välissä tehtiin vähän muuta, mutta on 16 keinua yksissä treeneissä hirveä määrä, siinä on kuulemma noin 10 liikaa.. On minulla vaan hieno koira, harmi että sen omistaja on tämmöinen tampio.
Treenien tarkoitus oli vahvistaa loppusuorituksen päähänjuoksua ja oikeaa pysähtymispaikkaa, niin että paino pysyy keinulla ja siitä hakeutua nopeaan 2on2offiin. Järkeilin, että kun Loki keinun niin hyvin osaa niin kannattaisi tehdä paljon toistoja nyt että nämä asiat vahvistuisivat. Ja alun suoritukset oli oikeastaan omin silmin katsottuina täydellisiä, jos olisi yhtään älliä päässä olisi tajunnut lopettaa paljon aiemmin. Vaan ei, minusta on paljon kivempi väsyttää koira niin että vauhdi hidastuu, tarkkuus hidastuu mistä seurauksena pieni liukastuminen keinun puolen välin jälkeen ja loput toistot olikin sitten ihan himmailua. Ärsyttää!!!
Pistetään nyt tämä videokin, voi hyvin lopettaa katsomisen ennen puolta väliä. Siitä eteenpäin on vain alamäkeä. Onpa muuten imartelevan still-kuvan youtube valinnut.
Keinun lisäksi tehtiin tiukkaa siivekkeen kiertämistä mikä alkoi sujumaan jo vähän paremmin. Tehtiin sekä rimalla ja ilman, oiotaan nyt ihan kunnolla siitä Silvian menetelmästä kun ei jaksa niin tarkkaan alkaa hinkkaamaan. Tästä tuli vähän videota mutta niin tylsää katsottavaa etten jaksanut muokata.
Itse treenitreeneissä tehtiin jonkun ruotsalaisen tuomarin rataa, missä oli käytössä kaikki esteet. Me jätettiin kaikki kontaktit välistä, joten tehtiin kolme lyhyttä pätkää eri kohdista rataa. Loki oli vähän naatti jo treenin alussa ja itselläkin ajatukset vielä keinuissa, joten vähän puolivaloilla mentiin. Pari toistoa tehtiin kutakin kohtaa, eli ihan kivan vähän ja lopetettiin kun Loki vielä rallatteli pallon kanssa. Repimislelu ei kelvannut yyyhtään, kun oli päässyt munalelun ja namin makuun. Pallo sentään kelpasi. Taisi vähän vielä painaa putkirallit jaloissa.
Tässä melkein kaikki toistot treeneistä, kolmas pätkä tuolla radan takaosassa tuli videolle mutten pistänyt tähän, kun oltiin sen verran kaukana ettei menosta saanut oikein selvää. Ihan viimeisen toiston jälkeen Savioja kommentoi että "sehän meni melkein täydellisesti" mistä videon katsomisen perusteella en kyllä voi olla samaa mieltä, valssi täysin myöhässä ja muutenkin.. Mutta kiva että yritti kannustaa :D. Muutenkin huomaa ettei ollut ihan ajatus messissä, valovuoden myöhässä joka paikassa ja ohjaukset taas semmoisia rääpäisyjä johonkin sinnepäin että huhhuh. Mitä nuo jaakotuksetkin on olevinaan?? Esteiden "merkkaukset" milloin oikealla milloin vasemmalla kädellä ja muutenkin aika suoraan sanottuna päin peetä. Pistin videon kerrankin piilotetuksi ja harkitsin etten pistäisi ollenkaan, mutta menköön nyt taas kuuluisana varoittavana esimerkkinä.
Se on kyllä pakko mainita, että vaikka miten treenit menisi persiilleen jälkikäteen katsottuna niin Saviojan treeneistä lähtiessä on AINA hyvä fiilis! Ja se on ominaisuus mitä ei todellakaan voi sanoa kaikista kouluttajista, mutta mikä on itselleni ainakin tosi suuri plussa.
Nyt pari päivää kevyttä palauttavaa liikuntaa ja muuten lepoa. Sunnuntaina päästään tuuraamaan puolen tunnin vuorolle meille ihan uudessa hallissa Suvin ja Mikon kanssa. Pidän treenit kevyinä, uudella keinulla voisi ottaa yhden tai kaksi toistoa minipöydän päältä ja sitten yhden (toivottavasti) vauhdikkaan toiston täysikokoisena, hihnassa, ja toivottavasti huomata ettei näistä treeneistä syntynyt mitään sen suurempaa vahinkoa. Lisäksi (liian..) pitkästä aikaa hyppytekniikkaa. Lokin hyppytekniikkatreeneistä on pieni ikuisuus, joten piti ihan kaivaa lokakuun 2011 merkinnästä meidän hyppytekniikkasuoran kriittiset mitat:
Lähdöstä ensimmäiseen hyppyyn 2 askelta
Hyppyjä 5, väli 4 askelta kussakin
Rimojen korkeus matalin mahdollinen
Tarvetta olisi laajemmalle hyppytekniikkakoulutukselle, mutta rahapulan vuoksi ei ole muita vaihtoehtoja kuin odotella josko joskus jossain järjestetyllä viikonloppukurssilla olisi tilaa.
Tänään pääsen itse rentoutumaan toista kertaa issikan selässä. Miten sitä paremmin voisi lankalauantain viettää.
On se vaan ihana harrastus tuo agility, tällaiselle kilpailunhimoiselle.
Tiistaina käytiin Vuokkosilla Tehis Cupissa vetämässä pari putkirataa. Päivä meni muuten niin huonosti, että olin jo heittämässä pyyhettä kehään. Aamulla suuntasin suoraan autokorjaamolle asennuttamaan lauantaina hajonneen ohjaustehostimen nauhan tilalle uutta, mutta korjaamo olikin ostanut vääränkokoisen hihnan. Ei muuta kun töihin ja kolmelta takaisin, vain huomaamaan että hihna oli jälleen väärä. Tässä vaiheessa korjaaja ehdotti että itse ajelisin Motonetistä hakemaan oikean hihnan ja niin tein. Takaisin korjaamolle, ja TAAS väärä hihna. Suunta jälleen kohti Motonetiä, ja tällä kertaa porukka siellä tajusi, että heille oli tullut samalla numerolla eri pituisia hihnoja, joita oli pari laatikollista. Onneksi Motonet halusi panostaa asiakaspalveluun, sillä he suostuivat asentamaan hihnan tässä vaiheessa ilmaiseksi. Vielä kerran ajo takaisin korjaamolle maksamaan heille heidän alunperin ostamansa hihna, kolmesta konepellin avaamisesta ja hihnan paikoilleen sovittamisesta eivät pyytäneet mitään.. Vähän tuli huono omatunto, mutta eipä se toisaalta minun vikani ole, että meni tuommoiseksi säädöksi. Päätin sitten mennä samaan paikkaan myös katsastamaan myöhemmin keväällä hyvitykseksi.
Kello oli jo viisi tässä vaiheessa, joten nappasin siskon ja Tessin mukaan ja suunta kohti Suvia ja Mikoa. Omat koirat oli odotellut autossa koko parin tunnin säätörupeaman ajan. Koko konkkaronkka sitten suunnattiin Vuokkosille ja suoraan ilmopisteeseen.
Putkiluokka oli kiva ajatus, mutta parista asiasta en järjestelyissä tykännyt. Suurin harmaiden hiuksien aiheuttaja oli, että lähtöjä ei numeroitu, vaan jokaisen piti jonottaa omaa vuoroaan. Jono meni sitten läpi sen ainoan pienen pläntin koko hallissa, missä ei koiria ollut vieri vieressä. Tosi tungos oli ja häkki olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana. Loki karjui ja meinasi syödä kaikki urokset tai vaihtoehtoisesti astua kaikki nartut (ja Ellan, hups!). Haluan, että Loki on hullu kun vien sen halliin joten en oikein tykännyt tästä ettei ehtinyt hakea koiraa juuri ennen omaa vuoroa kun piti seistä jonossa.
Lisäksi paikalla oli joku rottweilereiden joukkokokoontuminen ja Loki ei yhtään tykkää rottweilereista. En yhtään ole ajatellut mistä tämä johtuu, mutta sisko muistutti, että rotikkahan se oli joka toissa uutena vuotena säikäytti Lokin ja aiheutti pojan yli kolmen tunnin seikkailun ympäri Leppävaaraa. Kellään satu olemaan jotain rauhallista tyttörotikkaa meille lenkkiseuraksi? :P
Toinen, vaikkakin pieni juttu mutta itselleni suuri :D, juttu oli että kaikki säkäluokat kisasivat samassa luokassa täsmälleen saman radan. En ole vielä nähnyt lopullisia tuloksia, mutta uskon että tuosta aiheutui sitten tietysti se, ettei varmaan minejä ollut top10 yhtään enkä ihmettelisi jos top5 koostuisi pelkistä makseista. Kyllähän ne sen verran lujempaa menevät, ettei pienemmillä ole toivoa ehtiä niiden aikoihin. Olisikin siis ollut mielestäni kivempaa, että kaikista säkäluokista olisi palkittu parhaat.
Rata oli ensisilmäykseltä kovin kiva, toiselta silmäykseltä kamala. Ehdottomasti vaikeinta oli muistaa missä järjestyksessä putkiin mentiin. Samaa kierrosta kun mentiin vähän erilailla ainakin kolme kertaa.
Välit olivat vähän isommat tuossa ryppäässä mitä piirsin, hyvin mahtui välistä kulkemaan. Ekoja suorituksia katsellessa kävi selväksi, ettei tässä pääsisi ohjauksellisia taidonnäytteitä antamaan, vaan oli oikeastaan vain yksi tapa ohjata koko rata. Vasen käsi ohjaa ja oikea ajoittain nykii että tännepäin.
Suunnittelin jo hienoa spektaakkelia siitä, miten ohjaisin suht keskeltä paljonkaan liikkumatta vain lähettelemällä putkiin hyvin irtoavaa Lokia, mutta se jäi todellakin pelkäksi suunnitelmaksi.
Teppo teki niin komeat huippunopeat nollat omilla vuoroillaan, että ajattelin jo että mennään vain sutimaan jotain, en uskonut että meillä olisi oikein mahdollisuuksia niin hyviin tuloksiin. Ensimmäiselle radalle lähtiessä fiilis oli hyvä vaikkakin aika hektinen, mutta heti kävi ilmi ettei Loki ollut yhtään irtoavalla päällä. Kieltoja ei radalta jaettu, ainoastaan hylkyjä. Ensimmäisen kiellon jälkeen jatkettiin vielä ihan oikein, mutta toisen kiellon jälkeen unohdin radan ja sitten mentiinkin omaa rataa pari putkea ja suunnattiin maaliin. Ärsytti etten muistanut rataa, olin etukäteen vähän niinkuin vähätellyt muiden kertomuksia pari viikkoa sitten olleesta putkikisasta ja siitä miten vaikeinta oli muistaa rata. Nyt kuitenkin ymmärsin hyvin että asia todellakin oli niin. Tuntui myös, että Loki oli vähän hämmentynyt siitä että radalla tosiaankin oli vain putkia ja ajatteli että ai taas putki, ai ihan oikeastiko.
Sitten oli taas vuorossa odottelua ja jonottamista, Loki alkoi olla jo aika näreissään kaikesta odottelusta ja rääkyi ja oli levoton. Lisäksi sekä edessämme että perässämme oli jonossa useampia rotikoita, joille Loki haukkui. Suurimman osan ajasta se silti haukkui oikeastaan ei-millekään, ja aina kun kuuli jonkun menevän putkesta piti huutaa. Osan ajasta se odottelikin autossa. En kieltänyt sitä haukkumisesta kuin muutaman kerran kun tuntui menevän överiksi tai silloin kun se selkeästi haukkui jollekin tietylle koiralle. Mutta selkeni kyllä se periaate, että tästä eteenpäin Loki odottaa omaa vuoroaan aina joko häkissä tai autossa.
Aloin nostaa Lokin virettä noin kolmea koiraa ennen meidän vuoroa, mutta tietysti tähän väliin piti tulla vielä rataantutustuminen (mitä oli puolen tunnin välein, minkä jälkeen jatkui jonotuslähdöt). Tässä vaiheessa olin jo aika kypsä ja kävikin mielessä onko järkeä lähteä uudelle radalle.
Vihdoin koitti uusi rata ja lähdin sille vähän sillä fiiliksellä että ei tästä tule nyt mitään. Päätin saattaa Lokia pitemmälle kun ensimmäisellä radalla näki ettei se irronnut mihinkään. Samalla mietin että mennään nyt sitten niin täysillä kun päästään ja huutelin putkiputkiputki varmaan sata kertaa radan aikana ja hoputin Lokia. Yllättäen saatiinkin sitten nolla, vaikka yhden putken edessä Loki pyörähti, mutta kieltojahan ei tässä jaettu. Koska saatoin sen niin pitkälle, olin koko ajan myöhässä ja piti juosta niin lujaa kuin jaloista irtosi. Ei ollut mitään mahdollisuutta yrittää keskittyä ohjauksiin, kun olin niin myöhässä, joten meni niin selviytymiseksi kuin vain voi. Loki oli nopea ja tuli putket nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella (monet koirat jumittivat samoissa putkissa, liekö sinne oli käyty pissimässä). Vaikka Loki tuntui nopealta, ajattelin ettei me niin erikoisen hyvin menty kun vielä pyörähdettiinkin, mutta ajan perusteella päästiinkin tuolla hetkellä neljänneksi. Edessä oli 1 muu koirakko ja 2 Tepon lähtöä :).
Tässä meidän radat. Kuvauksesta ja editoinnista sun muusta kiitokset Ellalle ja Annalle! Parempi rata on ensimmäisenä. Molemmissa Loki ei meinannut mennä tuonne samaan päässä olevaan putkeen, olisi pitänyt ohjata vielä selvemmin, nyt Loki kääntyi ohjaukseni mukana liian aikaisin pois putkelta. Harmittava tuo paremman radan putken edessä pyörähtäminen!
Lauantain Harrin treeneissä oli jonkun ohjauksen yhteydessä puhetta, miten pienetkin ohjausvalinnat hidastavat tai nopeuttavat koirakkoa. Nyt huomasi miten kyse on todellakin sekunnin osista. Rata-aikamme oli 32,13 sekuntia, eli suhteellisen pitkästä radasta oli kuitenkin kyse.
Tässä vaiheessa fiilikset olivat vielä katossa!
Koska vain parempi aika lasketaan, oltiin sijalla 3 tässä vaiheessa joten pitihän se jäädä katsomaan hetkeksi miten käy. Pian kuitenkin yksi koirakko tuli sijalle 2, joten lähdettiin sitten kotiin. Lopputuloksissa oltiin varmaan jossain 7-8 tienoilla. Vähän ärsyttää tuo pyörähdys kun kyse oli niin pienistä eroista, mutta silti olin tottakai tosi tyytyväinen tulokseen. Enemmän oikeastaan harmitti Ellan ja Tepon puolesta, jotka olivat vetäneet kaksi niin hienoa rataa ja sitten toisiksi viimeinen (seuran työntekijän huippunopea aussie) koira tiputti Tepon kuudenneksi, eli juuri pois palkinnoilta. Itseäni olisi kyrsinyt pahemman kerran, jos olisin odotellut tuohon asti ja sitten tippunut. Mutta semmoista se toki on. Mutta minusta henkinen voitto meni silti Tepolle ja Ellalle! Edessä olevat 5 olivat varmasti niitä makseja ;)
Se mihin en ollut tyytyväinen oli, että Loki varasti jälkimmäisellä lähdöllä... Meidän neljästä kisasta Loki on nyt varastanut kahdessa. Ei hyvä! En ymmärrä miksi en palauttanut sitä lähtöön?? Siinä vaiheessa on niin fokusoitunut rataan, että ei tajua palauttaa koiraa. Treeneissä jätän Lokin istumaan ja sanon kerran "paikka", tuolla kisoissa jätin sen niin epävarmasti kuin voi, näytin koko ajan käsimerkkiä stop ja hoen "paikkapaikkapaikkapaikka" kun en luota että se pysyy. Eipä ihme että se varastelee tuollaisella varmistelulla.
Meidän lähtöjen suhteen olen muutenkin ajatellut tehdä muutoksen. Tähän astihan Loki on tullut lähdössä sivulle, mutta nyt ollaan harjoiteltu kotona "väli" käskyä eli että koira tulee jalkojen väliin. Tämä on tarkoitus nyt ottaa treeniin myös aksatreeneissä. Pitää selkeästi harjoitella treeneissä myös noita maneerejani kun jätän koiran hermostuneena, eli hoen paikkapaikkaa ja pidän käsimerkkiä. Muiden häiriöharjoitusten lisäksi tietysti. Väli-käsky pääsee treeniin heti ja tämän käskyn periaatehan on että siitä ei varasteta KOSKAAN.
Lokin viimeisen sertin metsästys alkaa. Ensin on luvassa jo ilmotut koitokset Hyvinkää rn 27.4 ja Lahti kv 28.4, minkä jälkeen kolmas yritys todennäköisesti Toijala rn 9.5. Jos näistä kolmesta ei tule toivottua tulosta, jatkuu hunting kesäkuussa Hämeenlinnassa, Tuusulassa, heinäkuussa Hyvinkäällä ja Helsingissä (hollantilainen tuomari joten saatetaan mennä joka tapauksessa). Vaikka olisi kiva rahansäästömielessä jos tärppäisi aika nopeasti, ei varsinaisesti haittaa vaikka metsästys jatkuisi vähän pidempäänkin, näyttelyt on kuitenkin muutenkin erityisesti kesällä kivoja ajanviettopäiviä hyvässä seurassa (meniköhän läpi).
Edellisestä näyttelystä on aikaa, joten käydään muistuttelemassa mieleen juttuja mätsäreissä 7.4 ja 21.4.
Agilitykentät avautuvat, meidän seuran talkoot on 14.4. Ei ole enää kauaa!
Kentän myötä myös seuran tokotreenit pääsevät vauhtiin. Tokokisat täältä tullaan.
Naapuruston lapset alkavat leikkiä pihalla. Tänään viisi kappaletta jotain 4-6 vuotiaita temputti Lokia, oli poika vähän fiiliksissä kun lapsilla oli namia. Kun vielä olisivat malttaneet yksi kerrallaan eikä kuorossa huutaa "pyöripyöri". Fionaa ei lasten harmiksi vieläkään saanut nostaa syliin. Yksi sanoi, että Fionalla on hieno takki.
Päästään aamuisin metsään.
Kevät ei ole kiva, koska:
Kadut ovat täynnä teräviä hiekoituskiviä ja kipeästi tassuihin osuvia jääkökköjä. Ei ole kauhean suurta motivaatiota lähteä ulos vaikka olisi minkälainen nätti auringonpaiste, kun koirat on perässä vedettävää sorttia. Joka keväinen riesa siihen asti kunnes tiet puhdistetaan kivistä. Fionan lisäksi myös Loki on tällä hetkellä melko vastahakoinen lenkkeilijä ja se on jo paljon se.
Plussat voittavat miinukset. Spring is just around the corner!
Fionan mielipide ulkoilusta. Mene sinä edellä niin minä en tule perässä. On kuulemma sukuvika, äitikään ei tykkää kylmästä.
Eilen koitti kauan odotettu päivä. Suomen Kooikerhondje ry järjesti vuosikokouksen Tampereella ja olin järjestänyt samaan yhteyteen juuri ennen koulutusta Harri Huittisen agilitykoulutuksen.
Koska varmaankaan moni ei alla olevaa pitkää agilitysepustusta jaksa lukea, ensin lyhyesti vuosikokouksesta. Allekirjoittanut on nyt Suomen Kooikerhondje ry:n hallituksen jäsen, jäsensihteeri ja tokovastaava. Kyllä, tokovastaava. Tuli ainakin jokin konkreettinen syy hankkia se TK1 tämän kesän aikana, saisi tämä tokovastaava vähän lisää uskottavuutta :P. Jäsensihteerin homma onkin osaksi tuttua Tampereen Pikkukoirista, missä olin vuoden kyseisessä pestissä.
Suhtaudun saamiini tehtäviin vastuullisuudella, kunnialla ja innokkuudella, kiitos luottamuksesta!
Kokouksen jälkeen koirat pääsivät vähän ulkoilemaan, kuvattavaksi ja mitattavaksi. Lokin säkäkorkeudeksi mitattiin 40,5cm. Suvi napsi kuvia, joista tässä parit, kiitos!
Vasemmalla Loki, oikealla Lokin lapsuudenystävä Jana poksahtamaisillaan.
Sitten siitä agilitystä. Kaverini kehui Harria paljon joten toki piti päästä kokeilemaan itsekin Harrin opetusta. Samaan koulutukseen tuli kooikerit Rianna, Mindi, Huugo, Miko, Peter ja Veiko.
Aamulla heräsin jo ennen kuutta, Fionan vein siskolle hoitoon ja Lokin kanssa haettiin Suvi ja Miko. Ehdittiin juuri passeliksi hieman ennen rataantutustumista. Ratatoiveisiin olin pistänyt rytmittämistä ja irtoamista. Ratapiirrustus saatiin paria päivää etukäteen ja Harri oli hakenut siihen vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Rataan tutustuessa oli vähän vaikeuksia muistaa rataa, mutta pikkuhiljaa se piirtyi muistiin. Harjoittelin pätkät 1-12 eli lopetin ennen keppejä ja 14-23. Ensin ihasteltiin muiden treenejä ja tietysti lenkitettiin koirat.
Kun toin Lokin halliin se haukkui vähän liikaakin. Meidän vuoron alussa Loki ensin vähän haukkui isoa mustaa pelottavaa kouluttajaa. Koskaan ennen Loki ei ole agilitykouluttajaa haukkunut, joten tiedä sitten mikä siihen meni. Nakit tarjoiltiin kädestä ja sitten toimiin.
3 esteen jälkeen saksalainen, 7 hypylle jaakotus mutta silti Loki veti pitkäksi 2 hypylle. Tätä alkua hinkattiin ensin useita kertoja. Kun saatiin sujumaan 7 hypyn merkkaaminen niin että Loki tuli 8 hypylle niin loput 12 esteeseen meni ok. Harri sanoi, että merkkaukseni on vähintäänkin puutteellisia joka kerta, jos niitä on ollenkaan. Renkaan haki joka kerta oikein, mitä pidin pienenä ihmeenä kun ei olla sitä montaa kertaa treenattu. Osoittipa ainakin ettei sen vuoksi tarvitse saada päänsärkyä. Haki jopa takaakiertona kun pyysin, tosin alastullessa tuli vähän vinoon, osui metallitukeen ja veti lipat.
Tokapätkän vuoroa odotellessa Loki haukkui minulle entistä enemmän, hieno poika ;). 14 putken jälkeen hypylle 15 saatiin mennä putkesta putkeen kolme kertaa, kun äsken opittiin että putkesta mennään putkeen. Joten kesti hieman että sain Lokin tulemaan putkesta hypylle 14. Putkijarrua käytettiin. Kysyin Harrilta kannattaako putkijarrua käyttää kun ei olla sitä varsinaisesti koskaan "opettelemalla opeteltu" ja Harri sanoi että ehdottomasti, Loki kuulemma reagoi suhinaani hypyillä niin hyvin että miksi ei putkessa tietäisi sen merkitystä. Hypyt 17, 18 ja 19 antoivat pienen valaistumisen siitä, että minä voin todellakin tehdä ennakoivan valssin jo ainakin 3 metriä ennen hyppyä 17 ja Loki kääntyy vasta hypyn jälkeen, se kun tulee niin vauhdilla suoralta että reagointiaikaa menee ennenkuin se pääsee kääntymään. Vastoin veikkauksiani Loki ei kertaakaan mennyt putkeen 18 hypyn jälkeen. Tosin itse en ollut tajunnut jaakottaa tässäkin välissä vaan olisin ohjannut ihan normisti ilman jonkun jaakotusneuvoa. Jaakotus toimii selvästi meillä ihan hyvin, silloin kun merkkasin esteet kunnolla. 19 esteeltä loppu meni aika ok, ensin persjätin jo 19 hypyn jälkeen mutta parempi oli vasta seuraavan hypyn jälkeen. Muurin läpiveto toimi hyvin joka kerta, mutta miksipäs ei olisi toiminut.
Hinkattiin paljon tiukkoja kääntymisiä, mitkä kusi joka kohdassa. Käytiin siitä pieni ja ytimekäs keskustelu:
Harri: "Ette ole tainneet opetella tiukkoja kääntymisiä?" Minä: "Joo ei olla." Harri: "Pitäisi opetella." Minä: "Joo :)"
Päivän siwalletut videon muodossa, watch and learn :D. Aika tylsä video, samoja pätkiä monta kertaa, mutta pistinpä kuitenkin kaikki meidän toistot että voin katsoa ja analysoida. Lokin hollantilainen kasvattaja jakoi tämän videon fb:ssä, jolloin vähän harmitti että pistin tuon alun "hui pelottava mies keppeineen" pätkän tuohon, varmaan kaikki nyt luulee että Loki on joku arkajalka.
Tämän koulutuksen anti, kootut plussat ja miinukset:
+ Loki repi lelupalkkaa hirmuisella raivolla + rengas + reagoi jo suhinaan + ei tarvitse saattaa esteelle asti, pitää ennakoida enemmän + käsi ei heilu niin paljon kuin ennen, ohjaaja on oppinut jotain!!
- opetettava Lokille tiukat käännökset (tähän se zip-käsky) - opeteltava merkkaamaan esteet - opetettava Loki etenemään ettei koko ajan kysele minulta missä mennään - älä hoe "tässä, täällä" (voisiko tämän jo joskus oppia?) - hyppytekniikkakurssille pitäisi päästä jo
Harri oli tosi kiva ja juuri sopivan tyyppinen kouluttaja. Meitä oli 7 koirakkoa/3h ja kun rata oli rakennettu etukäteen valmiiksi eli siihen ei mennyt aikaa, jäi meille ylimääräistäkin aikaa kun kukaan ei enää halunnut treenata. Jatkossa pitää ottaa pari koirakkoa lisää, pääsee samalla halvemmalla. Ja mehän ehdottomasti halutaan uudestaan Harrin treeniin!
Tämän videon ja pohdinnan jälkeen tuntuu vähän nololta pistää meidän edellinen Annen treeni, nimittäin tässä treenissä vasta niitä jaakkopaikkoja, surkeita pakkovalsseja ja huonoja merkkauksia (tai olemattomia sellaisia) vasta viliseekin.. Videolle mahtuu myös eräs oikein mainio "wtf just tapahtu, mitä mun pitäis tehdä kun nyt kävi näin en yhtään ajatellut että voitaisiin epäonnistua" -ylpeyden hetki. Nyt on oikeastaan tavallaan aika kiva katsoa tätä videota ja miettiä mitä kaikkea tekisikään toisin. Sanoisin että melko opettavaa palata tähän treeniin nyt Harrin treenin jälkeen. Siltä varalta ettei joku jaksa katsoa koko videota, laitoin videon linkin tähän alkamaan kohdasta 4min 9sek, sillä tässä on meidän treenien onnistunein pätkä. Kuvauksesta kiitos Lotta!
Anne kysyi meidän treenien aikana että mikäs on meidän kontaktiesteiden kunto. Sanoin, että tarvitsee vielä hiomista. Anne päivitteli sitten että "koiran meno tuon näköistä ja kontaktit sitten vielä kesken...". Avauduin siinä hieman että perhana kun ei talvella pääse mihinkään treenaamaan estetekniikoita.. Lotan videokuvauspalvelu yllätti tällä kertaa, sillä meidän keinusulkeiset olivat saaneet oman videon lisäksi toisen videon, missä oli alastulot hidastettuina. Tässä videolla on meidän kolme keinusuoritusta, tehtiin muistaakseni pari vielä näiden lisäksi. Tässä kuuluu Annen ääni taustalla: "vau" ja "toihan on jo ihan valmis". Valmis, hahhaaa. Todellakin joo. Vai saakohan Annen tuomaroimiin kisoihin viedä namia ja hihnan?
Sitten sarjaa keinun analysointi. Muut kuin hifistelijät jättäköön lukematta :P
Tässä hidastetussa videossa näkyy kolmen keinusuorituksen hidastetut alastulot. Lotta analysoi nämä minulle niin hienosti sähköpostiviestissä, että en voi muuta kuin olla samaa mieltä. Tässä lyhyet kuvaukset kustakin suorituksesta ja perään video:
Ehdin palkkaamaan kädestä keinun päähän, joten Loki menee melkein maahan ja odottaa keinun laskeutumista maahan ennenkuin hakeutuu 2on2offiin.
En ehdi palkkaamaan keinun päähän, joten Loki pistää etujalat maahan ennenkuin keinu on laskeutunut ja sitten saa palkan. Hakeutuu siis suoraan 2on2offiin eikä odota että keinu ensin laskeutuu, koska ei ole palkkaa keinun päässä estämässä etenemistä.
Melkein samanlainen kuin edellinen suoritus, eli en ehdi ajoissa pysäyttämään joten menee suoraan 2on2offiin. Lisäksi keinu ponnahtaa Lokia mahaan, mikä on se keinun ikävä homma kun tekee 2on2offilla.
Ideaalisin suoritustapa tuon ponnahdusefektin välttämiseksi on tapa 1, eli koira odottaa (ideaalitilanteessa) makaamisasennossa kunnes keinu laskeutuu ja sen jälkeen hakeutuu välittömään 2on2offiin. Selvästikään Loki ei vielä tätä osaa ilman palkkaa keinun päässä, joten tällä päätöksellä ei nyt tehdä yhtään ainutta keinua ilman apukättä keinun päässä. Apukäden tehtävä toimia magneettina ja antaa palkka ihan keinun päästä alastulon aikana. Häivytys sitten aikanaan niin, että apukäsi nopeasti laittaa namin keinun päähän ja poistuu. Suuri kiitos Lotalle tästä keinun suorituksen syväanalyysista! Nyt tiedän taas paljon paremmin mikä meidän tilanne on ja miten pitää edetä.
Ensi viikko onkin taas aika agilityntäyteinen, kun omien treenien lisäksi menemme tiistaina Vuokkosille Tehis Cupiin putkiluokkaan. Torstaina vaihteeksi ei-koiramaista tekemistä, kun ystäväni poikakaverin bändi Mother Surussus ("Heavy nitro-hydrochloric acid rock") juhlii levyjulkkareitaan Bar Loosessa. Lauantaina olisi ollut Tuusulassa möllitoko, mutta onneksi ei tarvinnut alkaa pohtimaan ollaanko sinne valmiita koska lauantain buukkasin jo hevostallille.
Koska koiraharrastus ei vie tällä hetkellä tarpeeksi a) rahaani ja b) aikaani, olen uhkaavasti vaarassa lisätä harrastusrepertuaariini toisen eläinaiheisen harrastuksen, nimittäin ratsastuksen.
Hevosiin liittyvät kokemukseni ovat olemattomat, muutamia kertoja olen käynyt hevosen vedettävissä kärryissä istumassa. Pienenä kun sisarukset menivät hevosen selkään aikuisen taluttaessa heppaa, minä pelkäsin niin että minut istutettiin vedettäviin kärryihin. Tästä ylpeyden hetkestäni on valokuvakin todisteena.
Hevosta taluttavan henkilön katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Viime vuosina olen kuitenkin tietyin väliajoin miettinyt että olisi kiva kokeilla ratsastamista (erityisesti upeamaisemaisten ratsastuselokuvien katsomisen jälkeen), mutta tilaisuuksien puuttuessa ei ole tullut selvitettyä missä, milloin, miten ja mihin hintaan tuota huvia on mahdollista toteuttaa. Siispä kun selvisi, että työpaikkamme järjesti islanninhevosratsastuksen, olin minä ensimmäisenä ilmoittautumassa mukaan.
Keskiviikkona töiden jälkeen koirien ulkoilutus, vaatteiden vaihto ja auton nokka kohti Talli Fagerängia. Siellä olin ensimmäisenä paikalla ja hevoskokemuksistani (niiden puutteesta siis) kerrottuani opettaja sanoi, että sinä saat sitten tuon Iisun, se on suht laiska ja helppo, tulee edellisen perässä kiinni koko matkan. Siinä sitten tein hetken tuttavuutta Iisu the issikan kanssa muita odotellessani. Minulle oli sanottu, että hepat olisivat ponin kokoisia. Olin selkeästi unohtanut minkä kokoinen oli poni, koska tämä heppa oli mielestäni kovin iso, pelottava ja varmasti ajatteli heti että jaa tämmöinen ensikertalainen, heitänpä sen ensitöikseni selästä. Iisu oli jonkun yksityisen omistama hevonen. Näytti hyvin lupsakalta möllöttäjältä. En tiennyt mistä ja miten sitä olisi pitänyt silittää joten annoin sen vain lupsutella käsiäni. Sitä ei tuntunut paljon kiinnostavan.
Iisa, Iisak
Muiden saavuttua paikalle ja varustuuduttamme kypärillä ja heijastinliiveillä, tuupattiin meille kullekin suitset käteen ja sanottiin että vie tuo ulos. Hevosilla oli selässään huopa ja joku epämääräisen näköinen kahva, minkä nimen kuulin jälkeenpäin olevan kauhukahva. Osuva ilmaus. Mietin epäuskoisena, että miten tuon selässä olisi tarkoitus pysyä ilman satulaa. Meistä kolme oli aloittelijoita ja yksi enemmän ratsastanut. Johdin uskollisen ratsuni kopistaan (vai missä niitä hevosia säilytetään) ulos ja pysähdyin. Minulle hihkuttiin että mene vain eteenpäin, tuo seuraava ei tykkää erityisesti muista. Vein Iisan turvaan epäilyttävältä tuntuvan toisen hevosen edestä kiitellen samalla tuuriani, että olin saanut niin leppoisan hevosen. Iisa seurasi mukanani kiltisti, vaikka talutin sitä varmaan yhtä mekaanisesti kuin polkupyörää.
Sitten minut ohjattiin pienille portaille, minkä päältä hyppäsin Iisan selkään. Se oli jännä tunne. Otin suitset käsiini ja mietin että mitäs sitten. Maltoin mieleni kysyä ”missä tässä on kaasu” ja kysyin sen sijaan millä käskyllä hevosen saa liikkeelle. Kuulemma piti antaa pohkeilla pieni paine ja päästää suustaan se ”kdak kdak” ääni, mitä en ole koskaan oppinut tekemään. Maiskuttelin jotain epämääräistä, Iisa liikkui noin kolme metriä ja pysähdyttiin siihen. Mietin, että eihän tämä niin hankalaa olekaan.
Tässä välissä odoteltiin muita ja sen jälkeen, kun yksi hevonen oli kiskonut ratsastajansa tahtoa vasten suoraan heinäpaalille syömään ja toisen ratsastajan käskettiin pysyä kauempana muista, kiittelin jälleen onneani että olin saanut leppoisan hevosen. Oltiin Iisan kanssa jo hyviä kavereita. Se vain oli ja möllötti. Tässä vaiheessa joku kysyi miten nämä pysähtyvät ja miten näitä käännetään. Olin tyytyväinen, että joku muukin oli yhtä pihalla kuin minä. Suitsista olisin osannut vetää ilman ohjeitakin pysähtyäksemme, mutta ”prruu” ääntä en olisi osannut tehdä enkä tiennyt, että kääntyäkseen piti suitsista ohjaamisen lisäksi antaa painetta vastaisella pohkeella. Vastainen pohje tuntui epäloogiselta, kun koiran kanssa on tottunut että se kääntyy sinne mihin sitä vedetään. Tai että ei varsinaisesti pakoteta sitä työntämällä mihinkään vaan ennemmin houkutellaan.
Vaihdettiin työkavereiden kanssa hieman hermostuneita katseita ja sitten olikin aika lähteä eteenpäin. Oli vaikeaa olla vetämättä suitsista samalla kun kehotin heppaa etenemään, jotenkin olisi ollut turvallisen tuntuista pitää suitset koko ajan tiukalla. Kuten minulle oli kerrottu, Iisa seurasi orjallisesti edessä menevää opettajan hevosta ja ainoa mitä minun piti huolehtia oli ettei se saanut kakkaa naamalleen kun edessä oleva pysähtyi asioimaan. Pieni turvaväli piti myös pitää ettei oltu ihan persuksissa kiinni, tai muuten ”tämä saattaa potkaista”, kertoi opettaja. Sen jälkeen pysyttiinkin ainakin tarpeeksi kaukana.
Soturi ja uljas ratsunsa
Mentiin ensin pientä kävelytietä pitkin ja sen jälkeen suunnattiin metsään. Meno oli aika ihanan tuntuista. Alamäet ja ylämäet tuntui aluksi vaikeilta kun ei tiennyt mihin hevonen kallistuu ja miten pitäisi olla. Oli myös vaikea nauttia kauniista maisemista, kun melkein nonstoppina kiusasin kouluttajaa hyvillä kysymyksillä kuten ”kuinka vanhaksi hevoset elää”, ”nukkuuko nämä aina seisaallaan”, ”ymmärtääkö nämä kehuja”, "osaako nämä pakittaa" tai ”osaako tämä väistää eteen tulevaa estettä vai pitääkö se ohjata”. Kävikin aika nopeasti ilmi, että hevoset on rutkasti fiksumpia minä niitä pidin.
Mentiin enimmäkseen käyntiä, välillä ravia ja laukkaa. Hieman nousi adrenaliini kun kuulin että nyt mennään ravia, minä kun en ollut ehkä alun perinkään ihan tajunnut että tässä oikeasti mennään nyt itsenäisesti hevosella eikä mitenkään talutetusti. Olin ehkä odottanut jotain pientä teoriatuntia aiheesta "hevosen perusteet" ennen selkään nousemista. Ravi ja laukka menivät kuitenkin tosi kivan tuntuisesti eikä Iisaa tarvinnut yhtään patistaa kovempaan vauhtiin vaan se seurasi täsmälleen mitä edessä oleva hevonen teki. Helppo Iisa. Letkassa mentiin sitten melkein tunnin verran ja aika meni hurjan nopeasti. Viimeisessä laukkakohdassa käännyttiin risteyksestä vasemmalle ja siinä sitten meinasi käydä hassusti, kun kauhukahva ja huopani lähtivät luisumaan oikealle puolelle ja minä tietysti mukana. Hetken kävi mielessä, että nyt mennään yli ja lujaa, kunnes sain kun sainkin hevosen pysähtymään. Olo oli kuin voittajalla kun tajusin, että selvisin hengissä tästä äärimmäisen vaarallisesta koettelemuksesta. Sen verran löysälle hepan kuteet olivat kuitenkin syystä x menneet, että kouluttaja joutui nousemaan omansa selästä ja sitten käännyttiin ja mentiin käynnillä suoraan takaisin tallille.
Tallin pihassa otettiin hieman valokuvia ja sitten noustiin pois selästä. Taputtelin Iisaa kiitokseksi ettei heittänyt minua selästään ja vein sen talliin. Lopuksi ruokimme omat hevosemme ja vaihdettiin fiiliksiä. Yksi kerrallaan kun saimme hevosemme valmiiksi menimme kysymään opettajalta voiko ratsastamaan tulla jatkossakin, mitä maksaa ja niin edelleen. Opettaja nauroi ja sanoi, että kertoo kohta kaikille yhtäaikaa ja siinä sitten hetki meni rupatellessa ennen kotimatkaa.
Iisa varmaan luuli, että pakotan sen uudelleen kanssani maastoon ja katsoi parhaimmaksi kadota takavasemmalle kun menin ottamaan siitä kuvaa. Kiitos Iisa kivasta ensimmäisestä ratsastustunnistani!
Kotimatkallakin oli vielä hirmuisen hyvä fiilis. Kotiin päästyä Loki ei meinannut pysyä villahousuissaan kun haisteli minut läpikotaisin ja ihan hullu vispaus kävi takapäässä, liekö koskaan olen sitä vastaavan innoissaan nähnyt. Olin ylpeä että vihdoin pääsin ratsastamaan ja olihan se tosi kivaa. Pohdin, että olisin varmaan ollut nuorempana aktiivinen heppatyttö jos olisi ollut mahdollisuus.
Eilen aamulla tuntui vähän jaloissa, illalla tuntui myös takapuolessa. Taisi olla vähän vinksahtanut asento missä ratsastin.
Tänä aamuna varasin seuraavan maastotunnin pääsiäislauantaille.
Esa Krumin blogista haastoi meidät mukavaan alkuillan ajanvietteeseen. Kiitos! Haaste kuuluu:
– Kerro 11 asiaa itsestäsi – Vastaa haastajan 11 kysymykseen – Keksi uudet 11 kysymystä – Haasta 11 bloggaajaa – Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
Omat asiat
Ei jotenkin tullut mitään mieleen, joten katselin ympärilleni niin jo alkoi tulla mieleen asioita..
1. Asuntoni on oikeasti hyvin sotkuinen. 2. Keksin jatkuvasti tekosyitä sille etten voi sisustaa, kuten "asun tässä kuitenkin vain hetken". 3. Minulla on yleensä aina hakupäällä hyville blogiotsikoille. Mutta silti ei koskaan meinaa keksiä aiheeseen sopivaa. 4. Minusta on vaikea keksiä miljoonaa erilaista agilityaiheista otsikkoa. 5. Minulla on 4 tällä hetkellä kilpailevaa nimivaihtoehtoa seuraavalle koiralleni. Lista on kokonaisuudessaan tosi pitkä ja näistäkin on aina hakupäällä (kelläpä koiraihmisellä ei olisi). 6. Olen mestari sanonnassa "älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon". 7. Analysoin liikaa ja olen liian pessimisti. Asiat on aina huonosti tai jos ei ole niin käännän ne niin että ne ovat. 8. Yritän elää ajatuksella "kadu sitä mitä jätit tekemättä äläkä sitä mitä teit", mutta harvemmin toteutan sitä mitenkään. 9. Tavoitteeni tälle vuodelle oli pitää hauskaa. Tavoite on toteutunut jotenkuten, mutta ei tarpeeksi hyvin. 10. Aion tänä kesänä tehdä paljon ei-koiriin liittyviä juttuja. Mutta mistä sitä aikaa saisi kun koirajutut on nyt jo täyttänyt kalenterin? 11. Koiraihmiset ovat neljässä vuodessa täyttäneet ystävä- ja kaveripiiristäni kevyesti yli puolet. Pitempiaikaisia hyviä ystäviä ei silti ole kadonnut mihinkäään.
Esan kysymykset:
1. Missä olit tunti sitten? Tässä samalla sohvalla istumassa missä nytkin. Talk about depressing.
2. Milloin viimeksi onnistuit? Lomalla, en kaatunut kovinkaan montaa kertaa.
3. Milloin viimeksi koirasi onnistui (tai onnistuivat)? Fiona onnistui yllättämään avainten löytämistempulla, kun testasin osaako se etsiä niitä tikapuiden ensimmäiseltä tasolta. Fiksu koira meinasi pudottaa avaimet maahan jotta pääsisi niiden viereen maahan. Mutta olemattomilla hampailla ei pudotus onnistunut. Loki onnistui oppimaan seisomisen yllättävän hyvin. Lisäksi molemmat onnistuivat tänä aamuna rääkymään vastaantulevalle koiralle niin kovaa, että aamulenkki oli sitten siinä.
4. Saat 50 euroa. Mitä nyt? Kiitän henkilöä jolta rahat tulivat ja laitan ne lompakkoon. Päivä muuttui aavistuksen paremmaksi.
5. Mikä tässä maailmassa on kaikkein parasta? 42?
6. Tahdotko? Tahdon 2013.
7. Mikä on hauskinta, mitä 30 sekunnissa voi tehdä? Aksarata!
8. Miksi koirasi on (tai ovat) sen niminen (tai nimisiä) kuin on (tai ovat)? Kummankaan nimen taustalla ei ole mitään erikoista, ainoastaan kauan mielessä pyörinyt kiva nimi. Tykkään tarinoista. Fiona on prinsessa ja Loki on pahis.
9. Miksi koirasi on (tai ovat) sen rotuinen (tai rotuisia) kuin on (tai ovat)? Havannankoira koska se oli helppo ensikoirarotu mistä ei lähtenyt karvaa, koikkeri koska se oli luonteeltaan sopiva ja sopivan aktiivinen.
10. Nuuhki ilmaa. Miltä haisee? Punaviinin ja kloorin sekoitukselta
11. Kumpi voitti: kissa vai koikkeri? Koen pakottavaa sosiaalista painetta vastata että koikkeri.
Omat kysymykset
1. Miksi asut siellä missä asut? 2. Mistä koiraharrastuksesi alkoi ja miksi? 3. Saat 5000 euroa. Mitä nyt? 4. Milloin viimeksi teit jotain yllättävää? 5. Montako kertaa vuodessa teet matkoja yli 500 kilometrin päähän kotoa? 6. Mainitse 5 sinulle tärkeintä asunnossasi sijaitsevaa esinettä (tietokonetta ja puhelinta ei saa mainita, eikä eläimiä). 7. Mitä joululahjatoivelistallasi on tällä hetkellä? 8. Oletko yllytyshullu? 9. Kuinka suuri osa viikostasi kuluu koirien parissa? Tai kääntäen, kuinka paljon viikossa teet asioita mitkä eivät liity koiriin? 10. Mitä koirasi tekee juuri nyt? 11. Jos pitäisit treenihetken nyt koirasi kanssa, mitä treenaisitte?
Giardiainfektiosta kertoessani yleinen vastaus on ollut "mikä se on?", joten nyt kun urakka on takana, on sopiva aika kirjoittaa ylös tietopakettia giardiasta erityisesti koirilla. Netistä löytyy paljon tietoa, mutta osa on ristiriidassa keskenään ja siksi ajattelin hieman pistää muistiin juttuja ja lähteitä.
Plus monista pienemmistä lähteistä mitä en enää muista. Osa kuitenkin ylläolevien kaltaisia keskustelupalstoja, joten kukin suhtautukoon tähänkin tietoon haluamallaan varauksella. En halunnut pistää pelkkiä linkkejä vaan kopioida myös tekstit tähän siltä varalta, että tekstit katoavat palvelimilta.
Zonoosi eli alkueläin giardia lamblia on 12-15 um pitkä päärynänmuotoinen yksisoluinen alkueläin ja elintapansa mukaan loinen eli parasiitti.
Giardian elinkaari muodostuu parasiiteista ja kystamuodoista.
Elimistön sisällä elää ohutsuolessa liikkuvassa parasiittimuodossa. Giardia viihtyy ohutsuolen alkuosassa ilmeisesti koska se tarvitsee sappinesteessä olevia suoloja.
Elimistön ulkopuolella erittyy ulosteeseen kuivuutta, lämpöä ja kylmää kestävinä liikkumattomina kystina.
Muutama päivä kystien syömisen, juomisen, tai vaikka saastuneella vedellä hampaiden harjaamisen jälkeen kehittyvät giardiaparasiitit ilmaantuvat pohjukaissuoleen ja ohutsuoleen.
Suolen limakalvo saattaa olla kokonaan parasiittien peitossa, jolloin parasiittikerros muodostaa “mekaanisen esteen” ravinnon imeytymiselle.
Lisäksi suolen limakalvo vahingoittuu: koepaloissa voidaan havaitaan paljolti samanlainen suolinukan kuihtuminen kuin hoitamattomassa keliakiassa.
Osa suoliston parasiiteista muuttuu taas kystiksi, jotka poistuvat ulosteen mukana.
Kystat selviävät pakkasessa n. 2 viikkoa, vedessä yli 2 viikkoa, huoneenlämmössä jopa kaksi vuotta.
Leviää nimenomaan kystien välityksellä eläimestä toiseen.
Giardiaasi oireilee ja tarttuu herkemmin yksilöihin, joiden vastustuskyky on huonompi kuten pennut, lapset ja huonokuntoisemmat, kroonisesti sairaammat yksilöt.
Esiintyy eri tilastojen perusteella 10-40% kissoista ja koirista, myös ihminen käy isännäksi.
Nokialla joitain vuosia takaperin oli giardia tarttunut ihmisiin juomaveden kautta. Eli ihmisetkin tarkkailkaa oireitanne.
Huono hygieeninen taso ja lämpö edesauttavat Giardian leviämistä ja se on tavallinen kehitysmaissa: monissa maissa lähes jokaisella ihmisellä on Giardiaasi.
Joidenkin eläinlääkäreiden näkemyksen mukaan giardiasta on lähes mahdoton päästä eroon ja siksi hoito onkin ajoittain "turhaa", giardian voi ja todennäköisesti saa hyvinkin pian uudelleen. Kyseessä on joidenkin mukaan matoihin verrattava eliö, jota on aina ympäristössä jonkin verran ja mitä oireiden mukaan tarvittaessa häädetään.
Voi olla täysin oireeton, jatkuvasti oireileva tai satunnaisesti oireileva.
Myös täysin oireeton eläin levittää aktiivisesti tautia.
Eläimillä leviää ulosteen välityksellä - pidetään erityisesti isojen kissaloiden ja populaatioiden ongelmana.
On tiedossa tapauksia, joissa kauan suolistossa vellonut giardiaasi on saanut elimistön niin huonoon kuntoon, että koira on jouduttu lopettamaan.
Tuontipentujen yleinen ongelma.
Giardian vaikutukset eläimeen
Heikentää vastustuskykyä
Lisää pentujen kuolleisuutta
Lisää riskiä sairastua muihin infektiosairauksiin
Giardiaa itsessään ei pidetä suurena kuolemien aiheuttajana, lukuunottamatta pentuja
Giardian diagnosointi
Giardia tutkitaan ulostenäytteestä tai eläinlääkärin vastaanotolla suoraan peräaukosta.
Giardian tutkimiseen on pikatesti, jonka luotettavuudesta kiistellään, sekä ulostenäytteen testaaminen laboratoriossa.
Aina giardiaa ei saada kiinni kummassakaan testissä.
Yleisin tutkimustapa koirilla on kerätä 3 vuorokauden ajalta ulostenäytteet (1 näyte per päivä) ja toimittaa eläinlääkärille tai suoraan Eviraan.
Kystia ei erity jatkuvasti, joten mitä useampi näyte mitä pidemmältä ajalta teoriassa suurentaa mahdollisuuksia havaita kystia ulosteessa.
Joidenkin väitteiden mukaan löysemmässä ulosteessa olisi runsaammin kystia, joten näyte kannattaa ottaa ripulista tai kiinteän kakan viimeisistä hieman pehmeämmistä kohdista.
Joidenkin lähteiden mukaan myös itsediagnosointi on mahdollista.
Eräs kirjoittaja kirjoitti mm. näin: "Kirjoittaja Khii on 20.02.2012 at 11:39:58 Itse testasin juuri kissoiltani giardian ym. muut alkueliöt. Kannaattaa hakea formaaliinia eläinlääkäristä, ja runsaasti. Ei siis kannata luottaa pikatesteihin, jotka tehdään ns. tuoreesta ulosteesta ilman formaliinia. Saat luotettavamman tuloksen. Itse ulostetta tarvitaan n. lusikallinen (ei saa olla hiekkaa mukana), mahdollisimman tuoretta ja mielellään noista löysistä kakoista. Formaaliinia laitetaan sekaan 3 tl, ja sekoitetaan hyvin ulosteen kanssa. Siihen samaan purkkiin sitten jatkettiin 3pv ajan tuota. Jos googlaat sellaisen henkilön kuin Dr. Gookin, hänen sivuillaan on "owner's guide" tritrichomonas foetus -infektiosta kärsivien kissojen omistajille. Siellä on myös näytteenotto-ohjeet, jotka pätevät käsittääkseni siis myös giardianäytteeseen, kun samasta meiltä ainakin tutkittiin kaikki."
Tutkimus on suhteellisen halpa, kuten myös lääkitys (yleisin 10 päivän kuuri Axiluria).
Giardian häätölääkitys vaihtelee eläinlääkäreittäin.
Yleisin lääkitys on 10 päivän kuuri Axiluria, toiset määräävät vain 5 päivää, toiset sekä Axiluria että anbitioottia.
Antibiootti giardian häätöön on joko Trikozol tai Flagyl, jotka ovat käytännössä samat eri firmojen valmistamat antibiootit joita käytetään myös ihmisillä giardian häätöön. Vaikuttava aine näissä on metronidatsoli.
Matokuuri on normaalia pitempi, jotta häädettäisiin myös uudelleen kehittyneet parasiitit ja asunnosta saadut uudet tarttuneet kystat, jotka kehittyvät parasiiteiksi.
Pitkä matokuuri saattaa pistää koirat ripulille, joten voi olla hyvä antaa jotain maitohappobakteerivalmistetta yhtäaikaisesti. Meillä kellään ei ole onneksi mennyt vatsa sekaisin.
Kaikki talouden eläimet hoidetaan kerralla, etteivät tartuta uudelleen toinen toisiaan. Myös kaverikoirien omistajia kannattaa vähintään informoida giardian löytymisestä.
Koska kystat elävät elimistön ulkopuolella, oleellinen osa giardian hoitoa on asunnon tehokas desinfiointi.
Asuintilojen desinfiointi
Saunottamisessa mukana: Sohvatyynyt, rahi, petauspatja, petivaatteet, autohäkki pehmusteineen, valjaat, pannat, hihnat ja vaatteet, lelukori, mattoja ja matkalaukkuja.
Asunnossa olevista kystista tulee päästä eroon uusintatartuntan välttämiseksi.
Kodin puhdistus voi olla työlästä: giardiaan tehoaa hypokloriitti, saunottaminen, 60 asteessa peseminen tai höyrypesuri.
Suurimpia kystapesäkkeitä ovat lemmikkien pedit, kissojen kiipeilypuut, kosteat paikat kuten ruoka- ja vesikupit.
Kaikki mahdollinen (pedit, lakanat, omistajan vuodevaatteet, muut tekstiilit) tulee pestä pesukoneessa vähintään 60 asteessa.
Muut (kiipeilypuut, sohvan tyynyt, petauspatjat) voi saunottaa. Kystat kuolevat 60 asteessa, joten saunan tulisi olla vähintään sen lämpöinen. Saunottamisaikaa ei lue oikein missään, jossain sanottiin että vähintään tunnin verran tulisi olla että kystat kuolevat. Itse saunotin 2-3 tuntia.
Ainoa selvä giardian tappaja on kloriitti, joten lattiat tulee pestä kloriittiliuoksella.
Kloriitti valkaisee, joten kannattaa varoa mihin sitä pistää.
Pesuohjeet löytyvät netistä ja kyseisistä purkeista.
Monet käyttävät Virkon S nimistä valmistetta giardia kystien tappamiseen, mutta aineen tehosta on ristiriitaista tietoa.
Ylhäällä mainitussa lähteessä sanotaan näin: "Virkon S ei tehoa giardiaan, tästä ollaan kysytty valmistajalta (vai maahantuoja? ei ole purkki tässä), vastaus sieltä oli: Hei, Valitettavasti Virkonin teho rajoittuu bekteereihin, viruksiin ja sieniin, alkueläimet eivät Virkonista lannistu."
Itse pesin lattiat kloriitilla ja muun mitä ei voi saunottaa (nojatuolin ja sohvan rakenteet) Virkonilla.
Pakkanen ei auta, eikä kystien säilöminen ja itsestään häviämisen odottaminen. Kuuma ja Kloriitti ovat kaksi tärkeintä ohjetta giardian hävittämiseen.
Matokuurin alussa eläin tulee pestä Vetridermin Chlorhexidine koirashampoolla. Pesu kannattaa uusia kuurin puolivälissä asunnon siivoamisen yhteydessä minkä jälkeen koiran takapuoli tulisi pestä jokaisen ulostuskerran jälkeen kystien tuhoamiseksi.
Lääkekuurin aikana kannattaa vaihtaa ruoka- ja vesikuppi päivittäin uusiin. Muutenkin esimerkiksi petejä kannattaa pestä ja lakanoita vaihtaa useammin kuin kerran mikäli epäilyttää. Kuurin aikana kaikki paikat, mihin eläimen takapuoli koskee tulisi pitää erittäin puhtaana.
Yleisin syy hoidon epäonnistumiseen on uusintatartunta huonosti siivotusta asunnosta tai ulkoa.
Hoidon onnistumisen voi testata keräämällä ulostenäytteet viikon kuluttua lääkekuurin loppumisesta. Tätä myöhemmin todettu giardiaasi on todennäköisesti seurausta uusintatartunnasta.
Varmistusta ei joidenkin eläinlääkäreiden mukaan ole tarvetta tutkia, mikäli eläimet eivät oirehdi.
Giardiatartunnan ehkäisy
Kerää aina koirasi jätökset!!!!
Älä anna koiran syödä idioottien välinpitämättömien ihmisten keräämättä jättämiä ulosteita.
Huolehdi perushygieniasta.
Tässä vielä eläinlääkärin ohjeet, jotka halusin pitää erillisenä kun on ihan nimen kanssa mukana tässä kirjoituksessa. Alla eläinlääkäri Suvi Pohjola-Stenroosilta ELT, Dipl.ABVP (Feline) saadut hoito-ohjeet
* Giardia on ohut- ja toisinaan myös paksusuolen infektoiva alkueläin. Infektio on erittäin yleinen. Kirjallisuuden mukaan jopa joka toisella kissalla tavataan Giardiaa jossain elämänsä vaiheessa. * Giardia-tartunta saadaan syömällä infektiivisiä kystia sisältävää ulostetta, ruokaa tai vettä. Kissa levittää kystia ulosteissaan ja kystat ovat hyvin kestäviä ympäristössä. Siksi giardioosin hoidossa lääkinnällisen hoiodon lisäksi kissan takamuksen, sekä ympäristön huolellinen pesu ja desinfektio on hyvin tärkeää. * Giardia voi tarttua teoriassa myös ihmiseen, joten mikäli teillä esiintyy ruuansulatuskanavaoireilua, ottakaa yhteyttä lääkäriinne.
* Aloitetaan Axilur-kuuri giardioosin hoitoon oheisen ohjeen mukaan. 1 tabl./5kg 1*vrk 10 vrk ajan 250mg tabletti. Voi myös liottaa ja antaa ruiskulla, annostus mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän * Kaikki eläimet hoidetaan * Viidentenä hoitovuorokautena koti pestään ja desinfioidaan huolellisesti esim. Klorite-pesuaineella ( 1 dl 5 litraan vettä). Hiekkalaatikon hiekat vaihdetaan ja laatikko desinfioidaan. Koko hiekkalaatikko vaihdetaan, mikäli hiekkalaatikon pohjalla on naarmuja. Tekstiilit pestään 60 asteessa. Matot voidaan saunottaa ellei niitä voida pestä kemiallisesti. * Samanaikaisesti voidaan aloittaa metronidatsolilääkitys ( Trichozol/Flagyl) harkinnan mukaan * Hoidon aikana kissoille annetaan myös tukivalmisteena maitohappobakteerivalmistetta, esimerkiksi Probiocinia * Hoidon tulos kontrolloidaan kolmelta päivältä kerätyistä ulostenäytteistä viikon kuluttua lääkityksen päättymisestä. Tätä myöhemmin kerätty näyte voi kertoa jo uudesta infektiosta, jos ympäristön puhdistus ei ole onnistunut * Giardiainfektion aikana kissalle on hyvä antaa suolistoystävllisiä ruokia esim. I/D, Intestinal. Näiden ruokien sulavuus on optimaalinen, jolloin infektion ärsyttämän suolen pinnalle on paras mahdollisuus kuntoutua.
Minähän en shelteistä pahemmin mitään tiedä, mutta sen tiedän ainakin kuka on maailman nätein ja ihanin shetlantilainen!
Tessi 7kk, korkeutta oli puolivuotiaana 33,5cm
Jalat vähän sojottaa, mutta ei meillä olla tarkkoja!
Näin sievästi ne nätit tytöt istuu
Tessi on pitänyt lempinimen terroristi, minkä lisäksi se on saanut lukuisia muita väliaikaisia lempinimiä esimerkiksi hyvin yllättävästä kertaluontoisesta vanhempieni sänkyyn pissaamisesta, kaiken mahdollisen syömisestä, puikulanenästään ja ties mistä.
Se on toistaiseksi maailman helpoin koira, kuin kotonaan missä vaan ja rakastaa ihan kaikkia ihmisiä. Hirmuinen pusukone, pussailee sata kertaa enemmän kuin muut koskaan on pussailleet. Leikkii missä vaan ja millä vaan. Ei tarvitse vaatteita ulos, on aina lähdössä pihalle ja syö aina kuppinsa (ja välillä Fionankin kupin..) tyhjäksi. Sisäsiisti on ollut tuota yhtä äksidenttiä lukuunottamatta jo monen monta kuukautta.
Se on rohkea kuin mikä, ei pelkää oikein mitään ja on ainoa näistä joka on mm. hypännyt tuolin kautta ruokapöydältä hakemaan ruokaa. Lokille ja Fionalle laitetut esteet esimerkiksi tuolista tai korokkeista ovat Tessille vain hidasteita ja tuntuukin välillä että sille saa sanoa samasta asiasta miljoona kertaa ennen kuin se uskoo. Mutta ei se pahalla, on vain niin kovin mielenkiintoista toisella puolella! Viaton se on, ei aina tunnu olevan se terävin kynä penaalissa, mutta ei sille usein voi kuin nauraa. Tai pussailla ja halailla. Sen pehmoinen turkki on oiva hellyydenpurkukohde, olettaen että on valmis ottamaan pusuja myös vastaan.
Taskukokoinen tepsukka, jonka häntäkarvoja Lokikin katselee kateellisena
On käyty niin rinteessä, hiihtämässä kuin lenkilläkin. Koirahiihto on yhä ihan superhauskaa, on kiva olla joukon ensimmäinen ja pohtia että tulevatkohan ne loput jossain vaiheessa sieltä takaa. Ei uskoisi miten suuri apu tuollaisesta alle 10 kiloisestakin on, en tohdi ajatellakaan miten joku isompi koira vetäisi niin ettei itse tarvitsisi tehdä elettäkään. Ei ole oikeastaan edes kroppa mitenkään erityisen kipeä, kun taas porukat valittelee kipeitä lihaksiaan. Tainnut Loki tehdä kaiken työn ja ansainnut itselleen fyssarin kunhan kotiin päästään.
Löydettiin viimein kiva kävelypolku missä voi koiria juoksuttaa ja huomenna olisi tarkoitus lähteä sitä pitkin pitemmälle lenkille, laavulle paistamaan makkaraa ja suunnata samaa reittiä takaisin. Jos kolme tuntia saisi kulutettua niin olisin tyytyväinen. Harmiksi en ole muistanut laittaa sport trackeria päälle kummallekaan hiihtolenkille ja kävelylenkille kun vihdoin muistin, oli puhelin sammahtanut itsekseen ja kadottanut datan bittiavaruuteen. Nykyteknologiaa..
Rinteessä voi onneksi tehdä muutakin kuin laskea, kuten juoda olutta ja ihailla maisemia.
Koska pakkasta on ollut aamuisin yli -20 astetta ja päivälläkin -10-15 astetta, on sisällä tullut temputeltua pienessä tilassa päivittäin. On tylsää kun ei pääse tokoilemaan ulos, sisällä ei oikein enää onnistu seisomistreenit tai seuraamisen harjoittelut. Perusasentoa ollaan hinkattu taas, minimaalisella käsiavulla löytää kyllä paikan mutta pelkästä käskystä ei vielä tule ja edestä tullessa saattaa jäädä vinoon. Kaukoja ollaan treenailtu käsi+sanallisilla käskyillä, eipä niissä sen kummempaa, istumisesta seisominen ei ehkä vielä tule selkärangasta.
Ollaan opeteltu myös liutaa hyödyllisiä temppuja kuten avainten etsimistä (Fiona on tässä jo tosi hyvä ja Lokikin petraa joka treenikerta), "väli" käskyä eli jalkojen väliin istumaan menemistä (Lokin tuleva agilitylähtöasento) ja kaikista vähiten hyödyllistä (tai no täysin hyödytöntä oikeastaan) "kolo" temppua, missä koira menee jalkojen alle maahan kun ihminen istuu maassa jalat koukussa. Fiona ansaitsee tällä joka kerta huimasti söpöyspisteitä, pitäisi kuvata se meidän temppuvideo niin näkisitte tekin. Lisäksi Loki on opetellut jalkojen välistä pujottelua ja kierimistä molempiin suuntiin, kaikki nämä sujuvat jo ongelmitta. Alkaakin temppuideat olla vähän lopussa, viimeisimpänä ollaan aloiteltu harjoittelemaan kurkkaamista, eli koira istuu tassut ihmisen kättä vasten ja kurkkaa käden alta.
Tessin bravuuri on peruuttaminen, mitä se tarjoaa nykyään ihan joka välissä, paitsi välillä silloin kun siltä sitä pyytää.. Tepsu on saanut opetella myös että tiskikoneen tiskejä EI MENNÄ nuolemaan, ovesta EI MENNÄ ulos ilman lupaa, ihmisten nenille EI SAA hyppiä ja että EI SAA tunkea ihmisten jalkoihin hyörimään, kun silloin saattaa saada monosta tassuille. Onneksi ei ollut kyseessä laskettelumonot.. Tytöllä on ikää nyt 7kk eikä juoksuista ole vielä tietoa, Loki ei reagoi mitenkään. Tessi fanittaa yhä Lokia, ulkona seuraa sitä kuin hai laivaa. Loki ignooraa tytön enimmäkseen, välillä suostuu lähtemään vetämään lelua mutta ei muuten leiki Tessin kanssa. Tokoilukin onnistuu vaikka pieni sheltti miten pomppii ympärillä että "minäminäminäMINÄ!!!", Lokin kanssa ei kumpikaan reagoida siihen mitenkään.
Loki on myös saanut opetella sellaista käytöstapaa kuin nätisti namin ottamista kädestä, oli meinaan aika kädet kovilla kun treenasin sen kanssa poronkäristyspalkalla. Norminamejakin ottaessa se meinaa syödä sormet mukana saatikka kun oli kyse tämmöisestä herkusta. En jaksanut syödä ravintola-annosta kokonaan, joten loput lähti kakkapussissa koirille. Oli aikamoista herkkua, kun Fiona suorastaan tärisi odottaessaan omaa treenivuoroaan. Raukka ei tiennyt, että itse joutuisi tyytymään enimmäkseen perunamuussisiin osiin kun maksa ei tietenkään tykkää riistasta.
Mitä Loki edellä sitä Tessi perässä.
Kaikilla koirilla on menossa 10 päivän Axilur kuurit giardian häätämiseksi. Kuuri aloitettiin siten, että kotiin tullessamme olisi kuurin 5 päivä jolloin asunto siivotaan ja siten, että kuuri loppuu juuri sopivasti ennen torstain agilityä. Soittelin viime viikolla meidän omalle eläinlääkärille Univetin Laila Castrenille pitkän Axilur kuurin sopivuudesta Fionalle ja hän sanoi, että ei ole tarpeen testauttaa koiria kuurin jälkeen mikäli ne eivät oirehdi. Kuulemma giardia on vähän kuin mitkä vain madot ja nenäpunkit, niitä on yleensä huomattavalla osalla aikuisia koiria mutta ne oirehtivat vain pennuilla ja sairaammilla yksilöillä. Hän ei olisi välttämättä edes hoitanut näitä omia koiriani kun eivät selvästi oirehdi, mutta kyllä minä haluan näille tämän kuurin pamauttaa joka tapauksessa.
Muuten meno on ollut täällä aika leppoista. Huomenna vielä vaellus laavulle ja lauantaina otetaankin sitten suunta kohti etelää.
Iltaisin on ollut aikaa vaikka tehdä kännykkäkameravertailuja, alla olevat kuvat on otettu neljällä eri älypuhelimella samasta kohteesta. Asetukset on muuten ollut automaattisella, mutta salama on pois päältä.
Tänään oli tarkoitus viettää koko päivä rinteessä, mutta päivän aikana saatu sähköpostivahvistus siitä, että kaikille laduille saisi viedä koiran, sai aikaan intoa käydä testaamassa koirahiihtoa Lokin kanssa.
Käväistiinkin vielä rinnepäivän jälkeen minttukaakaon (tai parin) voimalla pieni hiihtämiseen totuttamislenkki, pituutta tuli reilut 3km suuntaansa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Loki pääsi suksien eteen, mutta poika tuumasi selvästi että vetohomma kuin vetohomma. Ei tarvinnut sitä kahta kertaa innostaa vetämään, ainoastaan hieman haasteita toi ladun reunassa hiihtäminen. Osa ajasta hiihdettiin vastaantulevien kaistalla, kun en halunnut että Loki vetää koko ajan samaan suuntaan vähän vinoon ladun reunassa.
Matkan päämäärä, Porolaavu missä Loki vinkui vinkumistaan. Ei oikein saatu selvää vinkuiko jotain riistaa vai oliko vain niin fiiliksissä.
Hiihtäminenkin sai aivan uuden fiiliksen koiran kanssa, minä joka en juurikaan ennen ole pitänyt hiihtämisestä suunnittelen jo pitempää hiihtolenkkiä tälle viikolle. Kotiin päästyä pitäisi kyllä vihdoin ostaa Lokille ne kunnon valjaat ja itselle kunnon vetovyö, vähän tuntui että varusteet haittasi suorituksen terävintä kärkeä. Tänään loppupäivän Loki on ollut tosi poikki, selvästikin tuo vetolenkki sai kulutettua sen energiat. Mentiin aika spurttailemalla ja ajattelinkin että pitempi lenkki pitää tehdä vähän enemmän voimia säästäen eikä sata lasissa. Huomenna kuitenkin koirilla on varmaan lepopäivä, sillä tarkoitus on olla koko päivä rinteessä.
Ruuhkaa sohvalla.
Minähän siis lautailen, enkä ole todellakaan mikään ammattilainen vielä. Kerran vain kaaduin tänään, mutta kyllä se vähän semmoista "selviytymistä" on, kun saa joka käännökseen valita hyvän kohdan ja keskittyä että pysyy pystyssä. Eikä ole semmoista lapsuuden ja nuoruuden hulluutta ehkä niin, vaan tekee mieli mennä varman päälle enkä tykkää yllättäen kaatumisesta. Tänään sitten siinä kääntyillessä pohdin, että minäkin tavallaan sheippailin omia lautailutaitojani parempaan ja parempaan, ja häivytin pois avustavia tiukkoja kääntymisiä tarkoituksena koko ajan saada toiminnasta sulavampaa ja lennokkaampaa ilman jatkuvaa joka kääntymisen yhteydessä pysähtymistä.
Sai siinäkin ajan ihan hyvin laskiessa kulumaan, kun pohti koiran koulutuksen periaatteita omaan lautailutaidon kehittämiseen.
Tänään oli ensimmäinen päivämme Pyhätunturilla. Osa kävi hiihtämässä, me vasta tutustuttiin lähiympäristöön. Oikeastaan monta tuntia päivästä meni päiväunilla, mutta kyllä koirat vähän pääsivät juoksemaan vapaanakin.
Menomatkan yli 12h autoilu sujui tosi hyvin, kaverukset enimmäkseen nukkuivat kerrossängyissään.
Yllättävän vaikeaa muuten löytää vapaana juoksutuspaikkaa laskettelukeskuksen tienoilta, kaikkialla vain latuja tai sitten sata metriä lunta. Sitten kun löytyy edes joku paikka mihin päästää vapaaksi niin Loki on niin täpinöissään ympäriämpäri kiertävistä jäniksen ja ties minkä sorkkaeläimen jäljistä ettei sitä kauaa uskaltanut pitää vapaana ilman että joko heitteli sille jotain tai kutsui jatkuvasti luokse.
Loki pääsi esittelemään kooikerhondje rotua eräälle pentua etsivälle, joka ei ollut ilmeisesti nähnyt tämän rotuista koskaan livenä. Kerroin, että tänä vuonna kyllä varmasti jokaiselle hyvälle kodille riittää pentu. Kertoilin paljon rodusta ja lopuksi nainen luuli Lokia tytöksi, as usual.
Tessi 7kk, tarkoitus olisi ottaa parempikin kuva jossain vaiheessa
Lokin kanssa on tokoiltu lähes joka ruoan yhteydessä. Perusasentoa hinkattu, paikoillaan kääntymistä ja parin askeleen seuraamista. Tilan puutteen vuoksi ei oikein seuraamista kunnolla voi sisällä treenata. Liikkeestä seisominen on edistynyt tosi hyvin, otan Lokin mukaani ja siitä se pysähtyy jo pelkästään pienellä kropan liikkeellä. Vähän kaukoja on treenattu vaikka eipä me niitä tulla koskaan "tarvitsemaan". Lisäksi temppukavalkaadissa on tällä hetkellä kieriminen toiseen suuntaan, alkoi epäilyttää että toispuoleinen kieriminen pistää pojan lötköttämään toisella kankullaan istuessaankin. Niin jotenkin aina kun sen kanssa mitään teki niin se tarjosi heti kierimistä toiselle kyljelle.
Tessin kanssa olen hieman epämääräisiä temppuja tehnyt, sisko on opettanut sille mm. pyörimisen, peruuttamisen ja vähän perusasentoakin. Meinaa vaan sheltti käydä niin kuumana aina kun sitä leikitän että haukku alkaa välittömästi ja sen kanssa on otettu nyt tiukka linja. Tessi ei kuulemma kotonaan hauku juurikaan, ei edes muiden koirien kanssa leikkiessään. Lokin kanssa se kuitenkin haukkuu tosi paljon ja silloin kun minä sitä leikitän. Ihanan raivokas se kyllä on, menee vaan vähän överiksi helposti. Tessi on saanut paljon turkkia ja alkaa näyttää jo tosi nätiltä shelttiseltä. Korvat on oikeastaan juuri täydelliset, pienesti lurpallaan muttei liikaa.
"Kiva" juttu, neljä ja puoli vuotta olen ollut koiranomistaja ja varmaan kaikki mahdolliset taudit onnistuttu jo jostain löytämään.
Tessillä on ollut mystisiä vatsavaivoja alkuvuoden aikana, parit tylosinkuurit sekin ehtinyt jo vedellä. Ihan niinkun meikäläiset. Viikko takaperin Tessin useahkosti näkemältä koirakaverilta löydettiin giardia, ja samantien lähti Tessin näytteet keräykseen. Tänään tuli näytteen tulokset positiivisena takaisin. Eläinlääkäri oli sanonut, että giardiaa on nyt paljon liikkeellä ja että se onkin runsaasti luultua yleisempi. Tessi saakin nyt sitten tietysti äkäiset lääkkeet ja se on sama tiedossa myös tähän talouteen. Nämähän näkee Tessiä niin usein ja siihen kun lisää Lokin paskansyömistavat niin löisin vaikka pääni pantiksi, että vähintään Lokilta tuo löytyy myös.
Se olisi mielenkiintoista tietää kuka tartutti ja kenet ja milloin, valitettavasti sitä ei koskaan saada tietää. Epäilyt tietysti heräsivät heti, että onko näillä omilla ollut giardia jo kauemmin, selittäisi ajoittaiset löysät vatsat kummallakin. Ja kun Fionan tapaamilta koirilta alkoi tupsahdella vatsavaivoja useammin kuin kerran.. Lokin pentuaikana kummaltakin tutkittiin ulosteet, mutta silloin ei löytynyt mitään. Netti tosin tiesi, että:
"Aikaisemmin tautia oli vaikea varmistaa lemmikeillä koska perinteisellä flotaatio eli ulostenäyte ja mikroskopitutkimuksella oli vaikea löytää Giardia kystoja ulosteesta. Nykyään on käytössa hyvä ja erittäin herkkä ELISA- pikatesti, jolla diagnoosia tehdään helposti."
Tiedä sitten oliko tuo ELISA testi käytössä jo pari vuotta sitten. Tessin suhteen löydös on helpotus, koska ehti jo huolestuttaa yhden jos toisenkin mahavaivoillaan (minä tosin olen jo niin turta näihin että odottelin lähinnä milloin se alkaa). Toki heti mietin josko näiden omienkin satunnaiset "normaalit???" löysät kasat olisikin seurasta giardiainfektiosta. Vaan ei jaksa toivoa liikoja. Toki tuli myös mieleen toinen kaukaa haettu skenaario siitä, että josko Lokin "rimpulamaisuus" olisikin joku parasiittien aiheuttama imeytymishäiriö ja se kuurin jälkeen pamauttaisi sellaiseen kuntoon ja sellaisen karvan ettei sitä enää omaksi tunnista. Jemima 2v sitten olisi ollut ihan haltioissaan tästä löydöksestä ja juhlinut, mutta Jemima nyt ajattelee lähinnä että no hoidetaan nyt tämä mutta tuskin se mihinkään vaikuttaa.
Omiani en ajatellut testauttaa nyt ennen kuuria, vaikka kieltämättä houkutus olisi suuri, mutta merkitys on suurempi kuitenkin vasta sitten kuurin jälkeen. Sittenhän se on tärkeää, että kakat on puhtaat. Nyt ennen hoitoa löytynyt tai ei löytynyt diagnoosi ei vaikuttaisi mitenkään, sillä kumpainenkin saa hoidon joka tapauksessa. Hoito tulee olemaan 10vrk Axiluria ja 5 vuorokauden kohdalla kämpän superhyperdesinfiointi (en malta odottaa sitä riemua). Kuurit aloitetaan ensi viikon aikana reissussa (jos uskalletaan, ei ole kiva reissata ripaskassa) ja sieltä palattua on sitten edessä sekä omien kämppien että porukoiden kämpän siivousurakka.
Sen vaan sanon, että jos yhtään epäilyttää niin testauttakaa ne mustit. Ei siinä mitään menetä.
Aksatauko siis pitenee meillä Lokin kanssa, ja voi että kun ärsyttää. Tätä tahtia ollaan varmaan tokovalioita ennen kesän alkua.
Kovin ärsyttävää on pitää aksataukoa vastoin tahtoa, mutta jokaisella pilvellä on näköjään hopeareunus. Kadonnut tokomotivaatio tuli vierailulle viime viikon loppupuolella ja teinkin kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa Lokille TK1 tunnus kesän aikana. Nyt voisi sanoa, että tavoitellaan jo vähintään puolikasta kuuta taivaalta, mutta pitäähän sitä jotain haastettakin olla elämässä. Nyt ennen meidän hurjaa tokotreenauskautta pidän pienen välitsekin meidän tokotilanteeseen. Edellisestä varsinaisesta tokoilusta on tosi kauan (edellisin toko-kirjoitus on tehty 1.4.2012), eikä me silloinkaan vielä kovin pitkälle päästy.
Meidän tokotavoite on siis tuo TK1 ja sen enempää tuskin tullaan tokoilemaan. Jostain vain sain päähäni että olisi kiva tavoitella tokosarallakin jotain. Lisäksi päätin, etten lähde rakentamaan liikkeitä mitenkään muita luokkia silmällä pitäen "oikeaoppisesti", vaan just niinkuin kivalta tuntuu. Videoiden perusteella alokasluokassa sallitaan niitä sinnepäin-suorituksia ja se on meille ihan tarpeeksi. Alokasluokan tokoliikkeet ja niiden tilanne lopputalvesta 2013:
Luoksepäästävyys Pitäisi päästä treenaamaan paljon. Tällä hetkellä Loki varmaan tulisi vastaan tai pakittaisi.
Paikallamakuu Ollaan tehty jotain minuutin paikallamakuita, mutta ei häiriössä. Tarvitaan paljon treeniä sekä ajassa että sitten porukassa.
Seuraaminen kytkettynä Seuraaminen on meillä ehkä eniten vaiheessa, tämän treenaaminen on tylsää! Väliä on liikaa koiran ja jalan välissä eikä kovin pitkiä matkoja vielä seurata, ehkä joku viisi askelta... Tylsää kun tätä pitäisi treenata ulkona, sisällä ei riitä tila. Käsky "seuraa".
Seuraaminen taluttimetta Sama.
Luoksetulo Helpoin liike, perusasentoa pitäisi vaan kyllä vielä paljon vahvistaa ihan kaikkien liikkeiden takia.
Liikkeestä maahanmeno Sujuu aika ok, pikkuisen pysähdyksen vielä teen mutta maahanmeno on täpäkkä ja kiva. Maahanmenoa on treenattu paljon kaikissa yhteyksissä.
Liikkeestä seisominen Ihan alkutekijöissään. Aloin opettamaan tätä ensimmäistä kertaa viime viikolla ja tajusin, että eihän tuo poika tunne edes käskyä "seiso paikoillasi". Joten nyt ollaan aloitettu "seis" treeni (ja yritetään välttää seiso-käskyä mm. näyttelyseisomisessa silloin kun sen aika tulee..). Paljonpaljon seis-treeniä ennenkuin alan yhdistää mihinkään liikkumiseen.
Estehyppy Aika helppo liike minusta, eihän tähän tarvita kuin pari toistoa namilätkän kanssa niin poitsu jo melkein sen hallitsee. Käsky on "yli".
Haaste on heitetty! Sehän on sitten puoliksi tehty jo.
Merkitkääpä kalentereihinne nASTa-cup 2013, Agility Sport Team ry:n järjestämät kolmet epäviralliset agilitykilpailut huhti-toukokuussa! Lisätietoa nASTa-cupista seuran sivuilla. Voit myös liittyä tapahtuman Facebook-sivulle.
Tänään piti julkaista meidän hieno voitokas agilitypäivitys Vuokkosten putkikisasta, mutta näköjään another one bites the dust mitä tulee meidän missattuihin agilitykertoihin. Olin tänään jo töissä, tosin ensimmäinen työkaveri jolle kähisin "moi" totesi vain että "ethän aio meitä tartuttaa..". Sen verran ääni pois koko päivän ja heräsi muutenkin semmoinen pieni aavistus että näinköhän vain. Ja sinnehän se mittari taas heilahti 37 huonommalle puolelle kun kotiin pääsin. Ensi viikolla olisi tarkoitus lautailla Pyhällä, joten pakko se on alistua kohtaloon ja jättää kisat välistä.
Kirjoitin teille tämän ilouutisen kunniaksi runon. Käytin siihen kaiken luovuuteni. Kaiken mitä oli jäljellä kun ensin askartelin tuon ylläolevan mainoksen epiksistä jaettavaksi.
En jaksais enää sairastaa, ei kestä hermot, ei koiratkaan. Missaan jutun jos toisenkin, ei oo kivaa, haistakaa.
Torstaina olisi ollut vielä yhdet aksatreenit ennen talvilomaa. Mutta eipä varmaan pääse sinnekään menemään.
