Hupsista epikset

Tiistaina käytiin HSKH:n järjestämissä epiksissä ihan täysin melkein extempore. Kaveri lähti mukaan putkirallittelemaan, me Lokin kanssa otettiin kaksi starttia minikisaavissa. Tuli sellainen yllättävä hinku kisaamaan ja päättelin, että epikset tähän väliin tekisivät hyvää. Siinä pääsee kisaamaan ja rallittelemaan ilman minkäänlaisia odotuksia, paineita tai suunnittelua siitä miten pitää viikkoja etukäteen tietää millon huvittaa mennä kisaamaan. Tiistaina huvitti joten mentiin.

Arvioitu alkamisaika kisaaville oli möllien lopetettua puoli seiskan jälkeen, minit oli ensimmäisinä joten mentiin niihin. Kuten aina, kisapäivä venyi runsaasti ja kisaavat aloittivat yhdeksän aikoihin. Se ei kuitenkaan haitannut, kun asiaan oli osannut valmistautua, ei väsyttänyt ja paikan päällä oli kivaa seuraa viihdyttämässä. Putkirallijono oli sopivasti pitkä ja keräsi paljon erilaisia koiria, joita minä sitten innoissani siinä kuvailin. Paikalla oli koikkeri Yego, muita koikkereita ei ollut. Ihan lämminkin oli ja fiilis mukava. Hieman ennen rataantutustumista alkoi vähän kivalla tavalla jännittääkin pitkästä aikaa radalle pääseminen. Viimeisimmistä treeneistähän on jo kuukausi.

Rata oli oikein kiva ja vauhdikas, ainoastaan kepit alun hyppyjen jälkeen mietitytti tai lähinnä se, että ne olivat päin seinää ja sen jälkeen oli täyskäännös takaisin. Loki keskeyttikin kepit varmaan sen seitsemän kertaa kahden startin aikana ennen kuin päästiin loppuun asti.

Ensimmäisessä startissa se kuumui kovasti, räksytti naapureille, varasti lähdöstä, tuli puomista ohi ja teki komean lentokeinun. Onnistuneen keinun toiston jälkeen poistuttiin radalta. Välissä tehtiin putkirallipaikalla kunnon lähtötreeniä ja toisessa startissa pysyi. Kepit oli murheenkryyni kuten todettu. Mutkaputkessa Loki taisi kaatua, kun kesti niin kauan. Puomi oli ihan ok ja keinu hyvä kuten myös A. Lopun rallisuorassa pääsi vetämään täysiä ja meillä molemmilla oli näistä porsasteluongelmista huolimatta aivan törkeän hauskaa! Mitään odotuksia ei ollut ja palkkasin lähdössä ja puomilla. Hukassa oltiin Lokin kanssa molemmat, mutta kivaa oli vaikkakin vähän säätämistä. Mutta minkäs teet kun koikkeri ei pysy lapasessa, ja voikos sitä siitä syyttää kun lapaset ei pysy ohjaajankaan kädessä.

Kotona oltiin yhdentoista aikoihin. Semmoset epikset tällä kertaa, kivaa oli ehkä tässä joskus uudestaan.

Loki ei ole ontunut vuoden alun kovien pakkasten jälkeen, lieköhän oli vain kylmästä. Kastrointisuunnitelmat odottelee semmoista viikkoa, kun on aikaa niitä edistää.

Vuokkoset ei tykkää meistä

Tänään kolme rataa Vuokkosilla, kahdella tuomaroi Anne Savioja ja yhdellä Sari Mikkilä.

Ensimmäinen hypäri oli kiva ja vauhdikas. Loki kävi tosi kuumana kisapaikalla ja mietin jo että mitäköhän tästä tulee. Ihan hyvä siitä tuli Lokin osalta. Minä mokasin radan loppupuolella olevan vauhdikkaan persjätön hukkaamalla koiran sen jälkeen ja sehän sujahti pussin jälkeen väärään päähän putkea. Päivän teema oli selkeästi myös vaikeat keppikulmat, hypärillä oli vaikein, tosi tiukka umpikulma, ehdottomasti meidän vaikein kisakeppikulma. Ei siinä muuta kuin rukoilla korkeampia voimia ja eihän se koira sinne sujahtanut. Hylky oli kuitenkin jo alla joten ei siinä sen kummempaa.

Toinen rata menikin sitten ihan sähläykseksi heti kakkoshypyltä alkaen. Loki taisi kääntyä liian tiukasti kun tein pakkovalssipersjätön(..tms..) kun olisi varmaan riittänyt vain pakkovalssi. Ihan kaameaa menoa oli koko rata ja koko ajan olin ihan hukassa. Kepeille lähdin kokeilemaan kepillä jäätä ja tekemään takaaleikkausta, ei mennyt putkeen, mikä ei yllättänyt kun eipä olla niitä treenattukaan. Hyvää oli kuitenkin A:n kontakti ja keinu, mikä oli hieno. Käytiin rataa ennen tekemässä harkkakeinu hallin toisessa päässä, edellisestä keinusta kun on hyvä ikuisuus. Mutta kokonaisuutena silti omalta osalta ihan sekoilua.

Kolmannelle radalle oli vähän vaikea kerätä motivaatiota ja keskittymistä. Mari tuli perheineen Xeman kanssa kannustamaan ja psyykkaamaan mikä oli kiva :). Loki kävi vielä yllättävän kuumana ja myös varasti lähdöstä... Tulipa myös läpi A:lta, puomin otinkin sitten varmalla pysäytyksellä. Parempi rata kuin kakkonen, mutta ei tämäkään mikään soljuvuuden tai menevyyden riemuvoitto ollut.

Hyvää kisoista jäi käteen kuitenkin Lokin suuri into ja energia, keinu, ja ainakin itse analysoituna videolta hyvin hypityt hypyt. Rimat oli taas kivasti 40cm. Sitä vähän mietittiin, että miksi oli laitettu enimmäkseen mustia putkia, viimeisellä radalla oli peräti kolme ihan pimeää putkea. Usea koira tuntuikin viipyvän putkissa, minkä mahdolliset ikävät seuraukset kaikki varmaan osaa aavistaa. Ihan niin hyvin Loki ei myöskään kääntynyt kuin oisin toivonut, mutta johtunee oman keskittymisen puuttumisesta, kuten myös muutamat väärään suuntaan luetut hyppyjen jälkeiset kääntymiset.

Tässä päivän kootut. Kiitos tuossa vieressä istuvalle Ellalle ratojen kuvaamisesta! :)

Viimeisen radan tulokset, meidän tämän päivän paras tulos.

Jotenkin meidän kaikki Vuokkosten kisat on seurannut samaa kaavaa, vähän sellaista menemistä vaan, ei sen kummempaa jännitystä tai vaativaa keskittymistä vaikka pitäisi. Onkohan siinä jotain, että kun on noin lähellä halli niin ei tule semmoista fiilistä että ollaan oikeasti kisoissa. Tai sitten on vain ihan ainoastaan jostain hassusta sattumuksesta kyse. Yhtään nollaa ei olla Vuokkosilta saatu. Kisakalenteria on taas selailtu, nyt pitäisi vaan ehkä välillä myös treenata, erityisesti ohjaukset kepeille mentäessä olisi tärkeä saada kuntoon, niihin kosahtaa näköjään monet meidän kolmosten radoista kun osaaminen ei ole tarpeeksi monipuolisella tasolla. Etsin kisoja missä kävisi smartumit, niitä kun saa töistä aina käytettäväksi, mutta harmittavan vähät seurat niitä vielä hyväksyvät.

Loki pääsi taas moikkaamaan Xemaa ja käytiin lopuksi yhdessä jäähdyttelylenkillä. Ulkona oli jo pimeää, joten yhteiskuva piti ottaa hallissa ja kuvien laatu oli sen mukainen. Loki oli aluksi kiinnostunut tyttärestään (joka oli vain piiiieni maan matonen), mutta kuvaa varten poseeratessa oli vähän että hyi onks pakko. Sen sijaan Loki ihastui perheen Inca-tolleriin, joka oli kolmesta nartusta ainoa leikattu.. Way to go Loki.

Kiitos että tulitte seuraksi ja Xemaa taas näyttämään! :)

Koikkerien agimestaruuspronssia ja ensimmäinen SM-nolla!

Vautsivau, ihmeitä sittenkin tapahtuu!

Kirkkiksen kisat oli enimmäkseen sellaista sähläystä kuin ajattelinkin, mutta keskimmäinen rata oli suht sujuva ja hieno ja niinpä sitten tehtiinkin siitä meidän kaikkien aikojen ensimmäinen sm-nolla! Sopivasti rata sattui olemaan vielä koikkerien agimestaruusrata, missä saatiin pronssia.

Alussa en tietenkään ajatellut, että siitä nolla tulisi, kun rata vaikutti niin vaikealta ja ikävältä. Hyvätkin koirakot hyllytti. Koikkereilla oli kuitenkin jo useita nollatuloksia plakkarissa joten ei mitään paineita senkään suhteen ollut - palkintopallille oli jo menijöitä.

Kolmanneksi viimeisellä esteellä, hypyllä ennen puomia, ajattelin vain että nyt kunnolla kontakti, ettei Loki pajauttaisi läpi kohti viimeistä suoraan edessä olevaa hyppyä. Vähän siinä varmisteltiin ja hienosti pysähdyttiin ja viimeisen hypyn jälkeen fiilis oli kyllä mahtava! Huippupalkat Lokille ja se tiesi olleensa mahtava ja miten tyytyväinen siihen olin, niin suoraan sydämestä sitä murua kehuin.

Kaverit ja tuttavat tulivat onnittelemaan nollasta ja sanoivat vielä, että sijoituttiin koikkerien mestaruuskisassa kolmanneksi. Minusta silti tuntui että oltiin vähintään voitettu :). Oikea rotumestaruusvoitto meni Jari Laitiselle ja Robille ihan hurjan nopealla radalla ja toiseksi sijoittuivat Sami Oksa ja Lex, jotka ehtivät hengailla kontakteilla sekuntikaupalla. Onnea hurjasti ja Lexille erityisonnittelut sertistä! Koko radan sijoituksissa oltiin 6/44, kolme perroa sinne änki väliin kärkisijoille :).

Robille hävittiin ajassa reilut 3 sekuntia, ei oltaisi sinne ehditty mitenkään vaikka olisin kontaktit läpi juoksuttanut. Rata meni muuten juuri niinkuin suunnittelin, mutta lopussa putken jälkeistä takaaleikkausta nopeampi olisi varmaan ollut valssi mitä mietin myös, mutta rataantutustumisessa luulin etten olisi ehtinyt sinne. Eikä harmittanut kyllä tasan yhtään kun oltiin kuitenkin saatu meidän ensimmäinen kolmosten nolla ja vielä ensimmäisistä kolmosten kisoista!

Mestaruusradan jälkeen oli palkintojenjako ja sinne me käveltiin ties kuinka paljon voittaneiden Jarin ja Samin viereen. Oli aika hienoa! Me pienenpienet aksaajat siellä kolmospallilla edustettiin ^_^.  Kyllä siinä sai ylpeä olla, medikoikkereita oli kuitenkin paikalla 13 kappaletta joista 7 sai tuloksen ja monia sm-tason koirakoita oli mukana. Kyllä tämä oli ehdottomasti meidän tähän astisista suurin saavutus ja vielä yli puolen vuoden kisatauon jälkeen. Kiitos Anne Tryggille kuvasta missä pönötetään kauniina as usual.

Kaikista parasta oli tehdä nolla, kun oli niin paljon ihania ihmisiä mukana kannustamassa ja kisaamassa. Kiitos Suville mukaan lähtemisestä ja kuvaamisesta! Kiitos myös Marille, Idalle ja Annalle kannustamaan tulemisesta ja lokinpoikasten Xeman ja Velmun tuomisesta iskää katsomaan :). Samoin muille kisaamassa tai katsomassa olleille joiden kanssa pääsi hölpöttämään ja tekemään sotasuunnitelmia radalle. Voi kun aina olisi näin paljon tuttuja samoissa kisoissa niin päivät olisivat paljon mukavampia.

Palkintokassissa oli runsaasti Hauhau:n herkkuja kuten luita, nameja ja märkäruokia sekä raatolelu. Kyllä olisi Loki ollut käärmeissään, jos olisin pussin unohtanut hallin laidalle mihin sen valokuvauksen ajaksi laskin ja sitten unohdin astetta pitemmäksi aikaa :)

Vielä paremmalta nolla tuntui, kun ensimmäinen rata oli niin kaamea että oikeasti hieman ihmettelen miten onnistuin petraamaan niin hyvin toiselle radalle. Juuri ennen meidän vuoroa sisäänheittäjä alkoi rupattelemaan että "onpas ihanat mustat korvakarvat, jaa että hännässäkin on mustaa, onpa se nätti" :). Vähän meni pasmat sekaisin, mutta tuskin se tulokseen vaikutti mitenkään sellaista sähellystä se oli. Ensimmäisen radan kakkoshypylle piti tehdä saksalainen missä jäin heti väärälle puolelle. Loki hyllytti 5 estettä myöhemmin hyppäämällä takaakiertohypyn väärinpäin kun en vain syystä x ohjannut ollenkaan. Keppien jälkeen piti tehdä persjättö mutta muistan ajatelleeni vain että "nyt pitäisi tehdä persjättö, ehtisinköhän enää, jättäisiköhän Loki kesken, ehdinköhän, no nyt en varmaan enää ehdi, joo en tee". Koko rata seurasi samallalailla eli aivan onnistunut veto ehdottomasti :). Oli siellä hyvääkin, Loki haki kepit hienosti ja radan takana tehtävä persjättö oli ihan onnistunut kuten myös loppusuoran posotukset. Vaikka rata menikin miten meni, silti olin niin iloinen ihan vain siitä että päästiin maaliin ettei edes harmittanut omat mokat :).

Viimeiselle radalle lähtiessä keskittyminen oli palkintojenjakojen ja kuvauksien jälkeen ihan tipotiessään enkä ehtinyt radan rakentamista seurata juurikaan. Rata vaikutti kuitenkin ihan mentävissä olevalta. Hain Lokin autosta ja se venytteli autuaasti ja ajattelin että sitäpä saattaa jo vähän väsyttää. Innostin sitä ennen meidän rataa ja se alkoikin kovasti haukkumaan. Virhe! Ottaessani sen pannan pois lähtöpaikalla se syöksähti suoraan morjestamaan kentän laidalla ollutta ratatyöntekijää. Palautin sen tietysti lähtöön, en edes tajunnut että siitä olisi pitänyt lähteä heti radalle. Hylkyhän siitä tuli kun Loki oli jo ohittanut ensimmäisen hypyn ja mentiin se sitten uudelleen. Tosi kiva kuitenkin, että saatiin mennä rata alusta eikä tuomari huudellut että kiitos riitti. Oltaisiin me hyllytetty rata muutenkin jo 3 esteellä kun Loki kiipesi A:lle kun olisi pitänyt putkeen mennä :). Lisäksi yksi hyppy myöhemminkin mentiin väärinpäin. Näistä huolimatta rata oli mielestäni ihan onnistunut, kun saatiin vaikein kohta eli saksalaisen kautta kepeille meno onnistumaan.

Keinua ei ollut millään radalla ja hypyt oli kaikilla 40cm, mikä oli ihan kiva kun KKK:n halli oli kuitenkin kylmä. Tuomareina oli kahdella ensimmäisellä Sari Mikkilä ja viimeisellä Heidi Viitaniemi. Kaikki radat oli ihan mentävissä olevia ja jäi fiilis, että kyllä nollatkin ihan mahdollisia on myös kolmosista.

Eniten kisapäivästä jäi tietysti mieleen meidän hieno pronssisuoritus. Isä tuli myöhemmin käymään ja sanoi vaan Lokille että "mitäs maailmanmestari" :D. Meinasin kommentoida että nooooh ei se ehkä ihan sitä tasoa sentään vielä, mutta onhan se eräänlainen mestari ainakin minulle.

Itse ratasuorituksia jos objektiivisesti katsoo, niin kuten eräs kaverikin kommentoi, on siellä nähtävissä sellaista vähän epäröivää ja varovaista menoa, mitä en ole ihan varma oliko keväällä. Varmasti jonkin verran meidän meno on aina toistaiseksi ollut sellaista vähän hakevaa, mutta nyt kyllä enemmän kuin aiemmin. Selittynee varmaan kisarutiinien puutteella ja ehkäpä se meno siitä varmemmaksi muuttuu kun taas muistaa että voi siihen koiraankin luottaa ja posottaa menemään astetta suuremmat lukemat lasissa.

Kotiin tultua tietysti melkein ensimmäisenä koneella avautui sagin kisakalenteri ja kyllä sieltä parit skabat tuli vielä tälle vuodelle bongattua mihin voisi harkita menemistä. Ensi viikonlopun Purinat jätetään vielä välistä, mutta sitten voisi tulla kahden viikon kisaputki vielä ennen joululomaa. Vaikka miten kisakuume nousi taas ja haave ensi kesän isoista kisoista herättelee päätään, niin kyllä minä osaan myös olla äärimmäisen kiitollinen että saatiin kisata nämä kilpailut Lokin kanssa ja nauttia joka hetkestä meni miten meni. Sen verran sitä koiran terveyttä nykyään ehdottomasti arvostaa.

Paikalle tuli tosiaan myös paria päivää vajaa puolivuotiaat lokinpoikaset Xema ja Velmu. Lapsosten lisäksi oli kolmaskin samanikäinen lapsonen paikalla eri pentueesta ja oli poikaset kyllä ihan samasta puusta veistettyjä tähän kolmanteen verrattuna, myös reippaasti pienempiä. Molemmat ovat ylittäneet medirajan, mutta saattanevat jäädä aika pieniksi medeiksi. Flame Sveitsissä kasvanee ehkä n. 40 senttiseksi ja Brando saattaa venyä ainakin lähes maksiksi asti.

Xema on ihan emänsä Rian näköinen, Velmusta en ole ihan varma :D. Lokin silmät sillä varmaan on, mutta muuten en ehkä Lokia niin paljon näe. Isot korvat ja iso tukka näyttäisi molemmille tulevan, ne on ainakin sitten emän puolelta, vaikkakin kyllähän Lokillakin oli paljon tukkaa vielä puolivuotiaana :)

Kumpainenkin oli kuin kotonaan hallilla ja hurjat painit lähes koko ajan päällä kun toisensa näkivät. Tämä toi myös Velmun osalta hieman haastetta yhteiskuvaan, joten tässä molemmista puolivuotiaista erikseen kuvat. Loki pääsi Xemaa moikkaamaan ja selvästi huomasi, että kyseessä on tyttö. Kovin nätisti siinä toisiaan haistelivat isä ja tytär. Velmu oli ihana oma "rakastan ihan kaikkia haluan moikata ihan kaikkia" itsensä ja epäilen että Loki ei olisi sitä niin arvostanut :P. Kumpikin vaikuttaa kyllä aivan ihanalta koikkeripennulta enkä malta odottaa millaisia niitä isompana kasvaa. Muutamia lisäkuvia vielä täällä.

Kiitos Suville vielä myös poikasten leikkien kuvaamisesta kun itse olin Lokia jäähdyttelemässä.

Se oli semmoinen päivä se, johan näitä on kaivattukin!

Ei uutta pilvien alla

Mitäs meille. Hiljainen syksy vaihtui nopeasti kiireiseen syksyyn ja nyt viikon vapaaillat alkaa olla luksusta. Eli niitä ei juurikaan ole. Viikonloputkin on täynnä kivaa ohjelmaa. Ehkä jopa lutviudun ilman syysmasennusta tämän vuoden, ei tässä ehdi mitään masentelemaan, pikkujoulukausikin alkamassa ja kaikkea.

Lokin kanssa toki touhustan taas aksaa hitaasti mutta varmasti, esimerkiksi huomiseksi ostin meidän historian ensimmäiset Oreniuksen treenit. 9.11 on sekä Lokilla että Tessillä vuoro Lotan treeniin. Erittäin kiinnostunut olen kuulemaan neuvoja tuon "roikun sun kädessä tai pers-" -sheltin menoon. Ei yhtään harmita, etten mihinkään talven vakkaritreeniryhmiin ilmoittautunut. Se mihin oltaisiin menty odottelee yhä Niinun hallin valmistumista ja muutenkin on onneksi ollut tarjolla kivasti kaikenmaaiman treenilöitä. Ja itsekseenkin käytäisiin enemmän jos olisi vaan aikaa.

Kerran käytiin Purinalla nauttimassa vapaakortistamme ja Loki pääsi hyppimään pitkästä aikaa 40cm hyppyjä. Ensin vei hetken ilmeisesti pohjaan totuttelu ja rimoja roiskui varmaan kolme, mutta parin toiston jälkeen alkoi pysyä. Ehkä joku 5 min treenattiin. Operaatio hyppykorkeudet kohti korkeuksia on siis käynnissä.

Suoraan sanottuna Lokin kanssa en nyt oikein tiedä mitä pitäisi tarkemmin treenata, kun ei olla kisattu niissä kolmosissa. Joo juoksu-A:ta ja kääntymistä, mutta ei huvittaisi pelkkiä noitakaan nyt vaan hinkata vaan kaipaan vähän laajempaa kuvaa meidän menosta ja osaamisesta. Siksi ehkä nyt vähän vaan ihmetellään ja odotellaan agimestaruuksia. Katsotaan miltä meno siellä tuntuu.

Tessillä on siskon kanssa menossa myös Purinalla HAU:n järjestämä agilitykurssi, missä opettelevat hakemaan esteitä. Erittäin hyvää treeniä Tepsukalle. Sisko on kuulemma hyvin pitänyt kiinni ohjeesta että "kädestä ei sitten palkata!" :). Keinua ollaan kai kaksi kertaa sen kanssa jossain pamauteltu ja 2on2off treenit yhä jatkuvat. Juoksari on totaalitauolla nyt, mutta ehkä koikkerimestaruuksien jälkeen sitten taas molemmille. Ensimmäistä 2x2 keppiparia Tessin kanssa on myös harjoiteltu jonkun verran. Tavoite olisi, että joululomalle mennessä Tessi menisi 4 keppiä suht suoraan, jotta pystyisi käyttämään hyväksi mökin pihaa erilaisiin kulma- ja kepeille hakemistreeneihin.

Arjessa rullataan normisti, mitä nyt viime viikolla Loki menetti aiemmin saamansa irtipidettävyyden tason perseillessään vapaana ollessaan. Tuommoista se juuri on, juuri kun alat luottaa yhä enemmän, niin koira ottaa hatkat tai tekee jotain muuta älyvapaata ja menettää saamansa vapaudet. Oranssit rukkaset oli enemmän kuin lähellä.

Perjantaiksi varasin ajan Jerry Ketolalle. Loki pääsee ensimmäistä kertaa hänen huollettavakseen ja tämä on ensimmäinen hoitokerta Tardakien jälkeen. Kotisivuillaan Jerry kirjoittaa, kuinka eturauhasvaivoihin on osteopatiasta monesti suuri apu, kun kalvot tai mitkä lie menee sieltä juntturaan ja ne pitää avata. Oli kiva, että oli oikein eturauhasvaivat mainittu sivuilla. Tämä on siis ensimmäinen kerta kun mennään hoitoon tietäen, että kyseessä on ollut eturauhasvaivat, joten mielenkiinnolla kuulen mitä Jerry sanoo. Mielenkiinnolla myös katson miten Loki ottaa mieshoitajan vastaan ronkkimaan arkoja paikkoja..

Muuten ei mitään uutta pilvien alla. Pimeetä on jo kun töistä pääsee. Tätä se on sitten seuraavat 3kk.

I don't know if I'll ever see you again

Hyvää syntymäpäivää Finskille siellä jossain ❤

Sekä tietysti Fionan sisaruksille Kukalle, Vapulle ja Ninolle :). 6 vuotta on iso ikä jo.

En tiedä sopiiko tämä pätkä aiheeseen erittäin hyvin vai erittäin huonosti, mutta Jakke puhuu taas kerran ihan asiaa, tällä kertaa koiran lopettamisesta.

Vapiskaa medikolmoset!!

14 päivää, 5 starttia, 3 luvaa (2 voitto), 1 menolippu kolmosiin.

Jos ykkösissä seilailtiin vähän pitempään, niin kakkoset mentiin sitten semmoisella läpijuoksulla että vähän hirvittää. On se semmoinen tuo Loksutin.

I-HAH:in kisoissa tänään oli uunituoreen Suomen Agilityliiton puheenjohtajan ja usean vuoden Suomen Kooikerhondje ry:n puheenjohtajan Petteri Kermisen ensimmäiset viralliset agilitytuomaroinnit. Tutulle tuomarille oli kiva mennä ja kaksi rataa olin ilmonnut, mutta toinen jäikin sitten menemättä.

Lämppälenkillä satoi, olin pukeutunut ihan väärin toppavaatteisiin kun olisi pitänyt olla sadevermeet ja oli muutenkin hieman aiempia huonommat olosuhteet meidän ensimmäisin ulkokisoihin. Onneksi oli Suvi mukana pitämässä seuraa ja kuvaamassa, kiitos! :)

Rata näytti kivalta, ennakoivien valssien paikkoja useita, mutta pari kinkkisempäänkin. Loppusuoraa katsoin kauhulla.

Lähtö ok, Loki keräsi kierroksia hyvin aiempien vuoroilla. Alun ennakoivasta valssista tuli Tiia-koutsilta palautetta, että olisi sen voinut vähän vähemmälläkin pyllistelyllä ja peruuttamisella tehdä ;). Kontakteilla odottelin ja ne oli oikein passelit, keinu erityisesti ihan super. Ennen puomia levähti käännös. Tässättelin jostain syystä taas ennakoivissa valsseissa, miksiköhän ei voi olla hiljaa? Päällejuoksu keppejä ennen oli myöhässä ja olin jo oikeastaan varma ettei hae oikein, mutta poika osoitti olevansa ehtaa kolmosluokkalaisen tasoa ja haki kepit hienosti vaikka jäin ties mihin mamoilemaan taakse. Kepeillä jäin vähän suunniteltua jälkeen lopussakin ja lähetys muurille olisi saanut olla vielä kauempaa. Hirmuinen loppuspurtti ja kolmannen hypyn kohdalla ajattelin jo että "vieläkö näitä tulee".. Nollana siis maaliin niin että humahti! Tulos 0, SERT, sij. 1/13 ja yksi ticket to ride kohti medi3 luokkaa.

Sanoisin, että fiilis oli melkoisen huipussaan ja oli upeaa nousta näissä kisoissa tällaisella tavalla.

Aika riitti voittoon, juuri ja juuri. Seuraava oli ihan Lokin häntäkarvoissa kiinni :). En heidän rataa nähnyt, mutta oli kuulemma kontakteilla tullut selvästi nopeammin. Makseissa saatiin yli 5 etenemä ja aika kivan suoraviivainen ja rytmikäs rata kyllä olikin.

Tämän kuvan otti Mari Nummi, muista kiitos Suville. Palkintojenjaossa oli kiva kavuta korkeimmalle pallille, Kivikossa on kyllä mukavan fiilistelevät nuo korokkeet. Siellä oli helppo loistaa kuin naantalin aurinko, kaikki kolme sijoittunutta nousivat kolmosluokkaan. Kromfohrländerin kanssa aloitettiin kisaaminen samoissa kisoissa vuoden alussa, he nousivat noissa kisoissa kakkosiin meillä meni hieman pitempään. Kolmosissa sitten otetaan taas miehestä mittaa :)

Semmoista tällä kertaa, siinä ne oli sitten ne alemmat luokat. Menikin sitten yllättävän nopeasti. Nyt tauolle ja ihmettelemään miten tästä eteenpäin. Vähän on takki tyhjä ja olenkin ajatellut, että kun ei kisaaminen jännitä tällä hetkellä tippaakaan niin ehkä sitä pitää mennä vähän treenailemaan välillä.

Kolmosissa nähdään, siellä se todellinen taso mitataan. En yhtään tiedä miten tullaan siellä pärjäämään ja odotankin jo aika innolla tulevia koitoksia. Mutta nyt on ihan jees jättää agility hetkeksi pienelle breikille.

Nimeni mä tahdon nähdä välkkyvissä valoissa

Yhtä LUVAa vaille kolmosluokkalainen!

Eilen Hausjärvellä jo toista kertaa. Ellalle kiitokset matkaseurasta ja kuvaamisesta! Ensimmäiselle radalle lähdettiin aika nopeasti ja kun startattiin ensimmäisenä, niin Ella kävi hakemassa kivasti Lokin autosta rataantutustumisen aikana.

A-rata vaikutti aika ikävältä ja aika vaikealla tasolla oli olleet radat koko päivän. Alussa ei kummempia, välissä kiva putkesta putkeen ralli mutta lopun hyppykiemurat epäilytti. Loki teki oikein hienot kontakti kaikille kontaktiesteille ja pidin sitä sekä A:lla että puomilla, vähän hidasteli kyllä jälleen puomilla. Keppejä ennen pieni kaarros ja muutenkin vähän levähteli taas joka paikassa, mutta lopun hypyt meni kuin menikin ihan nappiin ja tehtiinkin meidän ehkä kaikista hienoin rata ja saatiin sillä 0-rata, LUVA ja 2. sija! Turvauduin jostain syystä tässätässättelyyn lopussa vaikkei niitä videolla kuulu, ilmankin olisi varmaan pärjännyt mutta tuli turvallisempi olo kun yritti vähän varmistella..

B-radalle lähdin sitten ihan rennoin mielin, tavoitteet taas jo ylitetty ja ajattelin ettei kolmosiin ole mikään kiire. Rata menikin sitten harjoitteluksi, Loki haki toiseen keppiväliin ja ennenkuin ehdin korjata oli jo kiivennyt A:lle. A uusittiinkin sitten sinne päästessämme kahteen kertaan kun tuli törkeästi läpi peräti kaksi kertaa.. Oli pakko vain palauttaa alastulolle ja sen jälkeen tuomari sanoikin että suorinta tietä ulos. Rata oli ilmeisesti vielä vaikeampi, kun missään säkäluokassa ei saatu nollaa ja medeissä vain kaksi tulosta.

Lokilla on nyt pari kertaa oudommissa halleissa ollut tapana ensin himmailla kontakteilla ja toisella kerralla tulla läpi. Hausjärven kontaktiesteet ei ollut mitkään erityisen kivat, samanlaiset kuin Veikkolassa aiemmin eli normaalia liukkaammat muoviset mitkä lie.

Palkintopallille päästiin kuitenkin taas ja saatiin ruusuke ja pussi naudannahkaluita. Ei mitkään maailman parhaat palkinnot, kisalahjakorttia olisin arvostanut enemmän kun eipä Loki noita teollisia luita koskaan syö.

Tavattiin toivottavasti uusi koikkeriharrastaja ja Loki pääsi esittäytymään. Kiitos Annalle seurasta! :). Loki oli enimmäkseen ihan nätisti ja saatiin kiva näyttelytreenikin, kun ulkona pikkuinen tyttö halusi tulla silittämään. Ensin hän suuntasi Fionan luo, joka ärjyikarjui tuttuun (ärsyttävään) tapaansa. Sen jälkeen kysymys kuuluikin "saako tuota isompaa silittää" ja Loki kävi näyttelypönötystapaan seisomaan tytön viereen ja sai nakkia samalla, kun tyttö aika pitkälti jo roikkui Lokin kaulassa.. Pikkulapsilta saa kyllä hyvää totutusta haparoiviin ja hieman kummallisiin tuomareihin.

Tarkoitus oli aloittaa tästä kisatauko, mutta sitten mietin että olisihan se kivempi aloittaa tauko pääsemällä ensin kolmosiin kun ollaan näin lähellä... 2-luokan nollaprosentti kahden kisan jälkeen huikea 50%, saako sitä juhlia :D. Sitten yhdentoista jälkeen illalla heräsi ajatus ilmoamisesta ja kun Tytti käski että go with the flow kun flow on näin hyvä, pitää takoa kun rauta on kuumaa ja mitä näitä nyt on, niin ajattelin että katotaan nyt vielä tuo ensi viikonloppu josko sieltä saisi sen viimeisen LUVAn, kun on vielä niin lähellä kilpailuita. Ja kun toukokuussa ei ole tiedossa mitään kisoja, niin siinä välissä on sitten sopiva aika pitää kisatauko. Sitten ennenkuin ehdin asiaa tarkemmin miettiä niin olikin jo käynyt näin.

Tänään on ollut äärimmäisen väsynyttä sakkia. Fiona pyysi ulos kuudelta aamulla ja sen jälkeen koirat nukkuivatkin melkein kahteen (itse heräsin jo sentään kahdeltatoista) ennenkuin päätin viedä ne aamulenkille. Meno oli lenkillä hyvin väsynyttä ja kotiin tultua vaihdoin patterit pari viikkoa loppuneeseen lämpömittariin ja hämmästyin kun ulkona olikin 24 astetta lämmintä. Ei ihme että tuli vähän kuuma pipossa, kaulahuivissa ja tuulitakissa. Kauhea kun menee kesän tulokin ihan ohi kun ei voi todeta lämpötilaa mittarista, tätä se tekniikka teettää.. Loppupäivä mennee varmaan kotona nyhjätessä, siivotessa ja leffaa katsoessa. Rento sunnuntai.

No kato musta kuullaan vielä, mä lennän korkeella!

Ylpeä kakkosluokkalainen!

Nyt kun reissun tärkein juttu on spoilattu niin voi aloittaa alusta. Lähdettiin Elisan seurueen kyydillä kohti Joensuuta perjantaina aamutuimaan. Matkustin takapenkillä ihanan suuressa ilmastoidussa automobiilissa parin karvakaverin kanssa ja yhden pysähdyksen taktiikalla päädyttiin Joensuuhun jo hyvissä ajoin.

Heti pian Anniinalle saapumisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Adyan vauvojen kasvupaikkaa Hennan (kennel Mendikan) luo. Siellä palloteltiin kasaa tämmöisiä rockabilly kavereita ja painuimme isojen koirien kanssa lenkille, sama rutiini toistettiinkin sitten jokaisena Joensuun päivänämme :)

(c) Anniina Korjus

Seuraavana päivänä alkoi kisarupeama, mutta koska ykköset starttasi vasta iltapäivällä, saatiin nukkua pitkään ja ottaa vielä Lokin kanssa parit paikallaolotreenitkin kaupan ulkopuolella Anniinaa odottamassa. Kesto oli ensimmäistä kertaa 3 minuuttia mutta kerran taisin palkata välissä.

Lähdettiin kohti hallia joskus puolen päivän paremmalla puolella. Oli ihan superhieno sää ja ulkona oli lämmin kuin mikä. Pärnävaaran urheilukeskuksen upeat ulkoilumaastot oli ihanaa kierrettävää. Oltiin kuin satumetsässä :). Ja oli rentouttavaa keräillä voimia ja miettiä taktiikkaa ratoja varten.

Ensimmäinen rata oli ihan ok agirata, lähdettiin tunnustelemaan kivituhkapohjalla aika avoimin mielin. Kepeillä tein ties kuinka monetta kertaa saman virheen ja lähdin vedättämään liikaa ja Loki meni johonkin toiseen väliin. Uusinta putken kautta ja hyl. Treenaamalla loppuun siis. Loki ihmetteli hieman puomia ja jäi taas tönöttämään alastulolla liian ylös. Vielä kummallisemmaksi se meni A:lla, kun jäi ihmettelemään maailmaa A:n huipulle :). Liekö oli uusi halli, uudet esteet, hermostunut ohjaaja vai parin viikon aksatauko mikä aiheutti tällaista kivaa toimintaa. Puolijärkkäri valitettavasti taisi hajota kokonaan joten kuvaukset on kaikki Lumian laatukameralla.

Ensimmäisen radan jälkeen oli vähän kumma fiilis, mutta ei mennyt kuin hetki kootessa oma psyyke ja lähdettiin iloisin mielin päivän toiselle ja viimeiselle radalle. Rata oli jotenkin kumman vaikea muistaa keskikohdilta, kun kierrettiin samat hypyt ainakin kaksi kertaa. Vähän venähtelikin tässä joka välissä ohjaukset. Odottelin taas jotain lahnakontakteja, joten yllätys olikin suuri kun Loki tuli läpi puomilta ilman edes aikomusta pysähtyä. Huupsis! Ajattelin että superia että meni niin vauhdilla ensimmäisen radan jälkeen ja jatkoin rataa. A:lle olin suunnitellut nopeaa vapauttamista, koska arvoin vielä että alkaisinko tehdä sille juoksari A:n välivaiheena nopeita vapautuksia. Rata meni kuin menikin nollana loppuun ja saatiin 0-tulos, nollavoitto ja SERT! Ihan huippua!! Loki tuntui vähän hitaalta, mutta nopeus oli kuitenkin 4,41.

Seuraavana päivänä mentiin paikalle jo aamusta ja keräilin aggressioita kakkosten ratoja varten katsellen ykkösiä. Päivä alkoi viileänä, mutta lämpeni pian. Kisapaikalla soi ulkona musiikki ja fiilis oli vähän kuin olisi jossain festareilla tai vähintään Agirodussa ollut :). Pakko myös todeta miten mukavaa väkeä JOA:laiset ovat ja muutkin tuolla idässä kisaavat! Montaakaan en radan laidalta tuntenut mutta silti ei tylsää päässyt tulemaan hetkeksikään :). Ihan huippuja kisapäiviä oli ja sää suosi todellakin.

Ensimmäinen medi2 ratamme oli hypäri, mikä sisälsi muun muassa välistävedon, pakkovalssin ja ennakoivan valssin. Huomasi heti, että aika meinasi loppua kesken rataantutustumisessa, kun joutui ihan peräti miettimään miten missäkin ohjaisi. Tavoite oli hypärillä testata vähän ohjauksia ja yrittää pitää pakka kasassa. Mutta mitä tekeekään pari Taina ja Loksutin? Ottaa ensimmäisen kakkosten LUVAnsa! Vaikea oli maalissa uskoa että tehtiin nolla! Mahtavaa hyvä me!!! Melkein koko ajan tuntui siltä, että olin myöhässä ja tuli aivan järkky kiire joka välissä ja lopussa sain pinkoa niin että meinasi jalat lähteä alta, aika superia!

Nollia tuli vain medeissä ja sielläkin vain kaksi ja me voitettiin ajassa, joten luvahan sieltä tulla tupsahti. Loki tuntui lauantaita nopeammalta ja nopeus olikin kiva 4,69 m/s. On siinä vähän ollut eroa vauhdissa, kun ykkösten radalla meni hitaampaa kuin tällä kakkosten pyörityksellä.

Toinen päivän rata menikin sitten ihan treenailuksi, kosahti heti toiselle esteelle kun takaakierto jäi ohjaamatta (jälkeenpäin harmittaa etten tehnyt tähän pakkovalssia, sehän oli ihan suoraan sille tarkoitettu paikka mutten yhtään tajunnut, hmmh). Kiva oli kuitenkin rallatella loppuun ja kontaktit otettiin kunnolla ja Loki teki kisojensa parhaat kontaktit sekä puomille että A:lle. Muuten rata olikin sitten yhtä surkeata ohjausta ja Loki luki taas tuttuun tapaansa takaakiertopersjätöt takaaleikkaukseksi, näitä koitettiin treenata Lotan koulutuksessa mutta silti ne ei toimi yhtään.

Erittäin erittäin tyytyväinen olen kisojen antiin, nolla per päivä mentiin ja ensimmäinen kakkosten luva on nyt saatu. Hui kauhea. Alun kontaktisähläilyjen jälkeen hienot kontaktitkin pysyi kasassa. Ei oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan mieleen! Heti piti myös ilmoitella ensi lauantain Hausjärven järjestäjille, että kisataankin kakkosissa.

Ainoa mihin en ole tyytyväinen on Lokin käyttäytymiseen kisapaikalla, tarkemmin sanottuna kaiken maassa olevan imuroimiseen... Se söi ties mitä skeidaa sekä hallista että ulkoilumaastoilta ja tuli kyllä mieleen, että pitäisi varmaan pitää sitä lyhyehkössä hihnassa ja vahtia tarkemmin ettei pääse syömään mitään ja muina aikoina pitää tiukasti autossa. Yhtä paljon kai näissäkin koiria pyörii kuin näyttelypaikoilla ja ei sen tarvitsisi jokaista pöpöä suuhunsa ahtaa ja tuoda tulisina sitten kotiin.

Kisojen jälkeen käytiin hakemassa pennut kassiin ja suunnattiin niitä ulkoiluttamaan. Oli aluksi aika hasardi ajatus, mutta hyvinhän se sitten sujui! On ne kyllä ihanan reippaita ja tietysti söpöjä kavereita kaikki kolme neitiä. Otettiin niistä vielä lopuksi seisomiskuvia, Anniina niitä varmaan sitten aikanaan laittaa omaan blogiinsa joten tässä vain parit omat kännykkäräpsyt.

Toivon kovasti, että seuraavat vauvat mitä pallottelen on Rian ja Lokin omia.

Tänä aamuna jätettiin Joensuu taakse ja palattiin Elisan kyydillä kotiin. Suuren suuret kiitokset yhteiskyydistä! Oli todella kivaa kun sai matkustaa hyvässä seurassa :). Seuraava reissu sitten sertejä hakemaan kun ollaan mekin kolmosissa.

Ja Anniinalle kiitokset majoituksesta! Harmi kun asutaan niin kaukana, olisi kiva päästä useamminkin viettämään kunnon salkkarit- ja nymfit-maratoneja ja mässyttää palkintosuklaamunia (olikohan tässä jo liikaa informaatiota).

Kisalahjakortteja polttelee nyt parit taskussa, joten tiemme vienee Joensuuhun uudestaan viimeistään ensi pääsiäisenä.