Ole sellainen kuin oikeasti olet

Kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla vaan mistä repisi aikaa? Tämmöinen ongelma tällä kertaa.

Sunnuntaina oli spanielien kakkoserkkari, mihin olin ilmoittanut Lokin ja lisäksi oli paikalla sen pennut Xema ja Velmu. Oli myös kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa, erityisesti pentujen kasvattajaa Raijaa. Raija ja Marianne olivat pistäneet pystyyn kunnon seisovan pöydän kakkuineen päivineen pentujen 1-vuotis syntymäpäivän kunniaksi, kyllä kelpasi kehän jälkeen herkutella! :)

Oli kiva nähdä Velmuakin pitkästä aikaa, siitä on kasvanut kyllä komea nuori mies! Menin poikaa morjestamaan ja se tuli samantien antamaan pusuja ja tervehtimään iloisesti. Kuulemma se tekee niin ihan jokaiselle - vielä ei ole tullut vastaan ihmistä joka olisi sen mielestä epäilyttävä tai pelottava. Ihan superhienoa kuulla. Lisäksi se on ihan adhd ja häseltää joka suuntaan. Olin havaitsevinani siinä aika paljon Riamaisia piirteitä käyttäytymisessä tämän lyhyehkön tapaamisen perusteella. Kaiken kaikkiaan Velmu vaikuttaa todella kivan luonteiselta. Ulkonäöllisesti sillä on Lokilta saatu ainakin kroppaa ja luisua lantiota (jee :P).

Flamekin oli hengessä mukana, hänen omistajansa olivat lähettäneet Raijalle upean kirjan Flamen 8 ensimmäisestä kuukaudesta. Oli hienoa nähdä niin paljon kuvia pienen Flamen ensimmäisen vuoden varrelta.

Itse näyttelyyn olin pistänyt Lokille tavoitteeksi iloisen ja reippaan esiintymisen, tämä kun jäisi todennäköisesti Lokin viimeiseksi näyttelyksi. Valioluokassa oli kolme urosta, Lokin lisäksi Breco ja Orson. Hyvin erinäköisiä koiria kaikki kolme.

Meillä oli todella kivaa kehässä ja pöydällä, Loki ei tainnut edes huomata säkämittaa (mittaustulos 41cm). Tuomari tutki koirat tarkkaan pöydällä ja lopussa seisotti vain hetken maassa. Arvostelua hän saneli lähinnä pöydällä, mikä oli kiva niin kuuli koko ajan mitä hän kertoili. Lokin arvostelu oli hyvin Lokin näköinen, pienuudesta ja kapeudesta arvosanaksi tuli Erittäin Hyvä. Tuomari kysyi jo alussa kaikkien koirien iät, ja pöydällä kysyi vielä uudestaan aavistuksen epäuskoisesti, että "niin oliko tämä neljävuotias..?" :D

Kilpailuluokkaan mennessämme temputtelin Lokia kehässä paljonkin ja se oli ihan innoissaan touhusta :'). Sijoitus oli valioluokan viimeinen muiden koirien saadessa ERI:n. Arvostelussa mainittu "reipas esiintyjä" lämmitti kovasti omistajan mieltä ^_^. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja iloinen viimeinen esiintyminen mihin olin erittäin tyytyväinen! Eiköhän näillä näyttelyillä ole jo selvitetty millainen on the Loksutin, kapea ja kevyt, mustakarvainen, hyväpäinen ja niin ihana esiintyjäpoikanen. On se niin hieno tuo Loksutin, kaikista paras.

"Litteärunkoinen, kevyehköluustoinen uros, jolla saisi olla selvempi sukupuolileima. Eturinta saisi olla täyteläisempi. Hieman etuasentoiset lavat. Kevyt kallo, hyvät korvat ja korvakorut. Riittävä pigmentti, hyvät silmät. Hyvä purenta. Hyvälaatuinen niukahko turkki. Hyvä värijakauma. Laikut saisivat olla puhtaammat. Riittävä sivuliike. Reipas esiintyjä. Antaa turhan lyhytlinjaisen vaikutelman, EH VAK3"
- Markku Kipinä

Tämän merkinnän Lokin kuvista iso kiitos Ida Alexandersson!

Tässä vielä Lokin näyttelystä videopätkää, kiitos Mari Nummi kuvaamisesta!

Xema ja Velmu saivat molemmat ERInomaisen arvosanan ollen luokkansa voittajia. Kumpikin esiintyi hyvin, Xema tuttuun varmaan tapaansa kuin patsas ja Velmu, noh, kyllä se ajoittain seisoikin :D. Arvostelut olivat molemmilla oikein lupaavat. Superhieno saavutus pieniltä! Kumpikin on kuulemma juuri tiputtanut karvansa, karvan määrää ei ainakaan ole Lokilta peritty :P

Tuomari Markku Kipinä oli tiukka, käytti koko skaalaa ja SA:ta tuli lähinnä luokkavoittajille. Hän oli myös kovin mukava ja miellyttävä, voin suositella lämpimästi pennuillekin. Varmaan yksi kivoimmista tuomareista kenellä olen käynyt. Huvitti parit kommentit kuten "menkääpä nyt vaikka ympäri niin minä vähän kattelen" :). Antoi anteeksi käyttäytymisessä paljon, mielestäni liikaakin, esimerkiksi kaksi kertaa pöydällä murissut koira sai ERI:n ja useampikin koira väisti reippaasti pöydällä eikä tietääkseni näistä rokotettu juurikaan.

Kehien jälkeen lapset pääsivät leikkimään ja painimaan, pientä keskinäisten välien selvittämistäkin kuultiin. Todella kiva aurinkoinen päivä oli kaiken kaikkiaan!

Sinistä

Eilen käytiin treenaamassa erkkaria varten I-HAH:in mätsärissä Kivikossa. Mukaan lähti Suvi ja Miko. Päivä oli nätti mutta tuuli niin paljon että näpit oli ihan jäässä.

Loki tervehti Mikoa yhä iloisesti mikä oli kiva huomata ja pojat tulivatkin hyvin juttuun.

Kehiä oli yhtä aikaa vain kolme ja ensin oli pennut ja sen jälkeen vasta perään aikuiset. Pelkäsin etukäteen että miten ihmeen pitkään siellä tulisi menemään, vielä kun ilmoittautuminen meni kiinni silti ennen ensimmäisenkään kehän alkamista. Kolmessa tunnissa päästiin kuitenkin lähtemään, yllätyin miten vähän oli oikeastaan osallistujia.

Tähdättiin paikalle juuri ennen ilmoittautumisen sulkemista ja oltiinkin sitten viimeiset ilmoittautuneet. Kehään menikin yhtäaikaa Miko ja Loki ja kolmantena joku bortsu. Tällä kertaa Loki sai sinisen ja muille annettiin punainen. Värikehä oli molemmille koikkereille läpijuoksu, ei tainnut tuomari edes kahta katsetta antaa pienenpienelle Lokille isojen koirien viimeisenä häntäänsä heiluttamassa :). No ei aina voi voittaa, hyvää treeniä siitä silti tuli.

Yhden mätsärin vielä jos kävisi ennen näyttelyä.

Loki ja lokintyttönen kävi mätsärissä

HSKH:n match show 21.2.2015 

Loki pienten aikuisten PUN2 ja Xema pienten pentujen PUN1 :)

Lauantaina käytiin Lokin ja Marin ja Xeman kanssa mätsärissä pyörähtämässä, Xema hakemassa kopelointitreeniä ja Loki väsyttämässä itseään pitkästä aikaa. Päivä venyi pitkäksi, mutta saatiin kyllä molemmat rahalle vastinetta.

Ensin pieniin pentuihin Xema, joka antoi tutkia oikein kivasti ja seisoa tönötti paikoillaan kuin patsas. On se hieno tyttö! Xemalle mätsäriesiintymisestään punainen nauha.

Sitten pieniin aikuisiin Loki, joka esiintyi myös oikein kivasti ja sai punaisen nauhan. Se heilutti häntäänsä todella paljon kehässä ja antoi kopeloida hyvin. Tuomari sanoi tutkimuksen päätteeksi että "oletpas sinä iloinen kaveri" :). Ravaus meni ihan ok, vaikka nenä menikin ajoittain toki maahan. Parina oli narttu minkä perään Loki haisteli jonkin verran.

Värikehiä odotellessa käytiin lenkkeilemässä lähistöllä. Xema veteli hepuleitaan ja Loki haisteli. Loki lähti myös kerran juoksemaan Xeman kanssa (omg!). Molemmat täyttivät vatsaansa tehokkaasti jäniksen papanoilla.

Värikehissä ensin meni Loki. Se seisoi taas ihan kivasti ja heilutti paljon häntäänsä, käytännössä aina kun tuomari tai kehäsihteeri sattui katsomaan ;). Koiria ei tässä juoksutettu ollenkaan, vaan valittiin vaan osa jatkoon. Meidät valittiin ja siirryttiin keskelle odottelemaan.

Ikävä äksidentti kävi, kun loput koirakot kiitettiin ja pyydettiin poistumaan. Seisotin Lokia keskellä, mihin jatkoon päässeet asetettiin, kun ohi kulki kehästä poistumassa ollut göötti omistajineen. En rehellisestikään sanottuna oikeasti tiedä täysin mitä tapahtui, mutta göötti tuli käytännössä Lokiin lähes kiinni ohikulkiessaan ja siinä olikin kärhämä pystyssä ennenkuin ehdin muuta tajuta. Ääntä lähti, mutta kumpaankaan ei onneksi sattunut.

En yhtään osaa sanoa kumpi aloitti, mutta keskityin niin tehokkaasti Lokin seisottamiseen ja Loki keskittyi namiin, että jos veikkaisin niin veikkaisin, että göötti tuli päälle ja Loki vastasi. Samaa veikkasi myös Mari kehän laidalta, valitettavasti juuri tämä kohta ei tullut videolle (olisin mielelläni nähnyt tarkemmin mitä tapahtui). Tuomari taisi olla samaa mieltä, koska vaikka olin varma että meidät tuon jälkeen käteltäisiin samantien pois kehästä, ei niin tehty. Värikehän jälkeen melkein samantien vein Lokin pyörimään mätsäriruuhkaan varmistaakseni ettei sille jäänyt mitään tilanteesta päälle. Harmitti, koska Loki oli värikehään menoa odotellessa ollut niin nätisti todella ahtaassa koiramassassa, missä pelattiin ajan kuluksi "katso koiraa niin saat namia" -leikkiä, ja sitten kävi noin. Noh, shit happens ei voi mitään.

Tapahtuneen jälkeen olin jo aika luovuttanein fiiliksin ja yritin vain saada Lokin palautumaan ja sille jäämään kivoja fiiliksiä kaikesta huolimatta kehästä. Hetken se sen jälkeen vielä pöhisi taaksepäin ja häntä oli pystyssä, mutta todella nopeasti palautui kuitenkin ja ravaaminen sujui sentään jotenkin sinnepäin. Meidät käteltiinkin sitten kakkossijalle, mikä oli tosi kiva suoritus yhteensä 54 pienen aikuisen joukosta.

Lokin mätsäröinnistä videon kuvasi Mari ja koosti Ida, kiitos! Taustamusiikiksikin oli laitettu sopivasti ihana The Days, mikä onkin ollut syksyn ja talven lempibiisini kun on niin hitsin iloinen ^^

Seuraavana värikehään Xema, joka pönötti jälleen kuin patsas ja kyllä ihan ansaitusti pikkuinen käteltiin voittajaksi yli 40 pennun joukosta! Hienoa upeaa mahtavaa Xema! Pisti isäänsä paremmaksi, niin se polvi pojasta paranee :).

Erityisen kivalta kuulosti tuomarin sanat, joiden mukaan Xeman sijoituksen ratkaisi sen hyvä rakenne. Olin niin ylpeä pikkuisesta, vaikka tokikaan vain näin isän omistajana rooli mihinkään ei olekaan kovin päätähuimaava :D. Selvästi se on saanut jo hyvät treenit mätsäreistä aiemmin ja tottunut pyörimään noissa halliolosuhteissa.

Isoja kehiä ei tarvinnut odotella kuin hetki ja sen jälkeen koitti Xeman pyörähtämiset isossa kehässä ^_^. Todellakin tuli ainakin kopelointitreeniä, kun ainakin 4 vai 5 eri tuomaria kävi vielä kaikki koirat läpi. Xema ei pakittanut missään vaiheessa yhtään vaan antoi hienosti tutkia ja lopun aikaa pönötti paikoillaan kuin patsas. Lopuksi kun tuli lupa vapauttaa koirat, Xema leikki vielä ihmeellisen innokkaasti lelullakin. Loki ainakin olisi varmaan tuossa vaiheessa jo ollut sitä mieltä, että anna se nami ja lähdetäänkö jo täältä mäkeen.. Tällä kertaa ei isoissa kehissä tullut kuin lämmintä kättä, mutta sillä nyt ei ollut enää mitään väliä muutenkaan.

Oli pitkästä aikaa todella kiva käydä ihan vain huvikseen mätsärissä. Lokilla oli lähes koko ajan kivaa ja se oli kovin nätisti ja itse oli ihanan rentoa mennä sen kanssa kehään, kun luotin niin hyvin sen esiintymiseen. Mutta silti erityisen kivaa oli nähdä Xemaa näin paljon ja huomata miten kiva koikkerinuorukainen siitä on kasvanut. Xema oli muutenkin todella ihanasti koko ajan ja kovin suloinen ja ihan rentona vaikka päivä venyi pitkäksi.

Ehkäpä mekin mennään vielä tänä keväänä muihinkin mätsäreihin viettämään kivaa laatuaikaa Lokin kanssa.

Turisti

Eilen ajeltiin Lokin kanssa Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyyn Mustialaan. 1,5h ajelua, nelisen tuntia paikan päällä ja 1,5h ajelua takaisin eikä koira käynyt edes kehässä. Ihan kiva oli käydä pitkästä aikaa kehän laidalla, mutta olihan tuo sinällään vähän turhan pitkän matkan päässä pelkäksi turistireissuksi.

Lokille kuitenkin teki hyvää pitkästä aikaa jokin muu koiratapahtuma kuin agilitykilpailu. Se aluksi kävi vähän kuumana, mutta rauhoittui, kun totesi että jaa näitä koiria pyörii täällä enemmänkin.

Tuomarina oli hollantilainen kooikerhondjekasvattaja Astrid Straaijer (kennel Qunack's Favor), onkohan peräti ainoa tuomaroiva koikkerikasvattaja. Seisoin aina välillä tuomariteltan vieressä mihin kuuli kivasti saneltuja arvosteluja. Tuomarilla oli lappu missä selvästi luki sanoja muistilistassa, jonka mukaan hän kävi koiria lävitse. Arviointilaput olikin lähes täyteen kirjoitettu kaikilla, joten todella pitkät arvostelut kirjoitti.

Hän osoitti aika kivanlaisia tuomarointipiirteitä. Yhtä pentua ei arvosteltu loppuun, kun käyttäytyi huonosti ja laitettiin pihalle. Jos koiraa jänskätti, niin tuomari antoi nameja ja oli kovin kiltti, mutta käyttäytyminen näkyi kuitenkin usein arvosanassa. Hänellä oli vinkulelu jos halusi hakea koiralta ilmettä ja mittasi kaikki kooltaan epäselvät koirat. Luokkasijoituksissa yksi koira rähähti vieressäolijalle ja se tipautettiin kakkossijalta kolmoseksi "because of that behavior".

Kovin tarkkaa oli tuomarilinja, valioista molemmista sukupuolista vain joku alle 5 koiraa sai ERI:n. Linjasta en aina ihan samaa mieltä ollut, mutta ehkä olin kuitenkin vain puolueellinen. Rimpula, tyttömäinen ja ryhmässä ravatessa kierroksia saava Loksutin olisi varmaan kävellyt kehästä H:n tai huonomman kanssa pois :)

VSP-vetsku oli Rian emä Oona eli Lokinpoikasten mummi.

Varasin Lokille ajan lääkäriin. Ajan sai ortopedille Jan Räihälle vasta viikon päähän maanantaille, mutta halusin viedä juuri Räihälle, koska luin hänen olevan eräänlainen spesialisti näissä "kivi anturassa" tyyppisissä jutuissa. Lisäksi voi sitten samalla tietysti käydä läpi kaikki muutkin jalan kohdat ja etsiä missä vika voisi olla.

Loki lenkkeilee tossu jalassa tosi hyvin, kertaakaan ei ole ontunut tossu jalassa eikä muutenkaan taas useaan päivään. Mistä vetoa huomenna ontuu taas kun menin näin sanomaan. Ylihuomenna on uusintavisiitti osteopaatille. Sen jälkeen varmaan alan vähän pidentää lenkkejä ihan siksi, että näen tuleeko oireet takaisin rasituksen lisääntyessä niin osaa sitten Räihälle kertoa tarkat kuvaukset. Lainasin eilen porukoilta kolme erilaista suurennuslasia ja kyttäsin Lokin koipea taas illalla. Kohta, missä ajattelin että voisi olla tikku, alkoi jo vähän punoittaa kaikesta ronkkimisesta, joten nyt annan jalan olla suosiolla rauhassa lääkäriin asti. Suurennuslasitkaan eivät paljastaneet mitään uutta jalasta. Röntgenkatseesta olisi hyötyä.

Suville kiitos kuvista! Kohteilla ei vaan ollut ehkä paras päivä. Minä näytän Tytin sanoin känniseltä ja Lokilla on omassa kuvassaan kunnon "doh O_o" -ilme.

Facebookissa olen seurannut Cecilia havannankoiran taistelua mystistä sairautta vastaan viimeiset pari viikkoa. Eilen taistelu hävittiin.

"Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi,

aina sinussa."

Kyllä kannatti kerätä CACIBeja

Kuvat (c) Tytti Käyhkö

Koikkeripuskaradiosta kuului ikäviä uutisia, jotka omalla kohdallani konkretisoituivat Lokin tulevaan maailmanvalloitukseen ja viime keväisiin kv-näyttelyihin, joista Loki kävi hakemassa kolmet CACIBit.

FCI on ilmeisesti tehnyt jo vuonna 2012 päätöksen, jonka mukaan koirat, jotka ovat syntyneet 6.4.2010 jälkeen ja joilla on G0, G1 tai G2 -rekisteröityjä koiria sukutaulussaan 3. lähimmässä sukupolvessa eivät voi vastaanottaa CACIBeja eivätkä siten voi tulla kansainvälisiksi muotovalioiksi. Näillä merkinnöillä rekisteröidyt koirat polveutuvat liian läheltä rekisteröimättömiä, sekarotuisia tai rotuun otettuja koiria eivätkä siten ole "tarpeeksi puhdasrotuisia". G2-koirat ovat viimeisimpiä G-merkinnän saavia, ja niiden jälkeläiset rekisteröidään normaalisti.

Koikkeri on niin "uusi ja vähän jalostettu" rotu, että useilla on vielä näitä G-merkinnällä rekisteröityjä koiria takanaan sukutauluissa.

Lokilla on kolmannessa polvessa kaksi G2-merkinnällä rekisteröityä koiraa. Lokista ei siis voi koskaan tulla kansainvälistä muotovaliota eikä sen saamia CACIBeja tulla vahvistamaan. Yksi vahvistettu CACIB Lokilla on (se miksi tuo yksi on vahvistettu on hyvä kysymys), mutta ilmeisesti muita ei tulla nyt eikä koskaan vahvistamaan.

Tämän säännön takia nämä koirat eivät myöskään voi saada kansainvälisiä agilitysertejä, eli Lokista ei myöskään voi tulla kansainvälistä agilityvaliota. Kun se muuten olisi toki ollut niin todennäköinen, mutta periaate.

Voin sanoa, että pikkaisen kiehahti verenpaine ja vitutuskäyrät nousi kaakkoon tämän tajuttuani.

Asian tiedotus on ainakin omasta mielestäni ollut puutteellista, koska koikkeriporukalla ei ole ilmeisesti ollut hajuakaan tällaisesta säännöstä ennen kuin nyt yhden henkilön kysellessä asiasta. Vaikka sääntö on siis ollut voimassa jo ainakin kaksi vuotta. Tällainen uutinen aiheesta on tuolloin julkaistu: Sukutauluissa erikoisrekisterikoiria, kansainvälisiä valionarvoja ei vahvisteta. Kellään ei vain ollut tietoa siitä, että tämä G-rekisteri ei ole FCI:n hyväksymä rekisteri.

Ei ainakaan minulla ole tullut pieneen mieleenkään selvittää tällaista asiaa. Useat koikkerit ovat tyytyväisinä käyneet näyttelyissä ja juhlineet saatuja CACIBeja, näköjään turhaan. Jostain syystä X, Y tai Z rodun parissa ei olla tajuttu mitä tämä käytännössä tarkoittaa silloin, kun sääntömuutos tuli. Ehkä ei ollut silloin koiria, joita tämä koskisi, joten sääntömuutos on unohdettu ja nyt vasta havahduttiin. Mutta syvältä silti.

Koikkereilla uutena rotuna tämä on ikävää, koska nytkin on kasvamassa lukuisia lupaavia nuorukaisia aktiivisilla näyttelyihmisillä joista ei koskaan voi tulla kansainvälisiä muotovalioita. Kyllähän ainakin minulla se CIB on ollut se "the titteli", mikä olisi ollut superhienoa saada ja sitä tavoitella. Kovin kauaahan tämä ei varmaan tule ihmisiä ärsyttämään, mutta tämä nykyinen koirasukupolvi osuu juuri tähän ikävään väliin. Koska sääntö on tullut vasta pari vuotta sitten, vanhemmilla koirilla on jo enimmäkseen CIB-titteli jos omistaja on sen halunnut hakea ja nuoremmilla on koko ajan vähemmän ja vähemmän näitä G-merkittyjä koiria sukutauluissaan. Jonkinlainen vaikutus tällä toki saattaa olla myös (näyttely)jalostukseen...? Eipä ainakaan kannusta hakemaan ulkomailta tai käyttämään uutta verta. Kiitti hei.

Tulee mieleen mitä tämmöisestä sääntömuutoksesta kukaan on hyötynyt, ei harrastajat (paitsi ehkä lompakot) eikä rodun jalostustilanne ainakaan. Eikä lisää luottamusta FCI:hin, kun näin vain muuttelevat sääntöjä miten tykkäävät.

Rian ja Lokin ehkä-lapsiin tämä ei enää vaikuta eli niistä, kun tietysti ovat kaikki niin kauniita ja komeita, voi tulla kansainvälisiä valioita.

Kyllä on motivaatio huipussaan lähteä Liettuaan 3x kv näyttelyyn hakemaan näitä turhia CACIBeja. No ehkä käy tuuri, eikä oltaisi saatu niitä muutenkaan. Eihän joku inttivaliotitteli tietenkään mikään autuaaksi tekevä asia ole eikä ollut ja joistain saattaa tuntua että valitan tyhjästä. Mutta kyllähän tuo nyt vähän tylsistyttää kun on ensimmäistä kertaa lähdössä ulkomaille näyttelyyn ja valinnut näyttelyt cacibin kuvat silmissä ja nyt sai tietää, ettei koira voi kuitenkaan saada CIB titteliä. Meillekin olisi riittänyt sertin hakemiseen pelkät pienet ryhmikset ja rahaa olisi säästynyt melkoisesti.

Ja lisäksi koska periaate.

Ehkä me lähdetään hakemaan sitten silti sitä CACIBia jotta Lokista voisi tulla varjo-CIB.

HauHau tykkää meistä!

Tänään oli kevään ensimmäinen mätsäri, tapaan kuuluen vesisateessa ja kylmässä. Loki sijoittui punaisten isojen aikuisten kolmanneksi. Isoja aikuisia oli peräti 7 kappaletta. Tunnissa oli koko homma ohi ja päästiin kotimatkalle ja siinäkin välissä oli vähän turhaa odottelua. Fiona tutisi mukana, koska halusin että illalla on kotona kerrankin rauhallisia koiria. Suunnitelma on toistaiseksi onnistunut ihan hyvin.

Lokin parina oli joku vesikoira. Loki esiintyi ihan hyvin. Mentiin ensin juosten ympäri minkä jälkeen tuomari käski kävellä. Sanoi melkein kaikille että hitaammin meni paremmin. En ole ihan varma uskoisiko tuota. Tuomari sanoi myös värikehässä, että "älkää syöttäkö niitä koiria koko ajan". Hilkulla oli etten sanonut, että sitä varten me ainakin kyllä mätsäriin ollaan tultu. Joo ei ehkä ihan tuomari minun makuuni mutta räpläystreeni saatiin joten se siitä. Palkinnoksi saatiin ruusukkeen ja pokaalin lisäksi retkituoli ja semmoinen kevyt pentuputki.

Turun reissumme tuliaiset on jäänyt kokonaan esittelemättä, eli tässä kasa HauHau:n ruokaa, herkkuja ja ties mitä! Kiitos Suvi näistä, joiden ansiosta tuskin tarvitsee ihan heti lähteä namiostoksille :)

Kassia purkaessa kesti hetki tajuta, että ei, siellä ei ollut suklaapatukoita omistajalle ja ei, siellä ei ollut myöskään dödöä omistajalle. Kummatkin oli kyllä tarkoitettu ihan koirille. Nuo Training Stickit olivat erittäin mielenkintoisia, vielä on päättämättä missä testaan niitä hyödyntää. Veikkaan, että sopisivat hyvin seuraamisen imuttamiseen. Limpsimismaius, heh. Loki oli toki kovin kiinnostunut ja kyseli että saisko jo saisko jo. No ei saanut.

Hiljaista on ollut blogissa ja koiratkin vähän protestoi (mm. sohvalla kauan ollut koristetyyny on ensimmäistä kertaa ottanut vähän osumaa, syyllistä en tiedä mutta vieressä ollut punainen kala saattaa vihjaista oikeaan suuntaan), mutta vielä on hommia hoidettavana nettisivuprojektin parissa. Parin viikon sisällä tullee vielä viimeinen rutistus joka kestää tarvittavan ajan, ehkä kaksi viikkoa tms, ja sen jälkeen koittaa sitten julkistus. On ollut kyllä kivaa ja opettavaista värkkäämistä.

Suomen Turuus

Nita (Oorbellen Lisa), Viola, Freya, Lillan, Iita (ei järjestyksessä), Mindi (Estaika's Fable), 
Primo (Bullbenz Kooi Primo Ushi), Maggie (Oorbellen Maggie), Finski ja Loki

Vaikka navigaattori eksyikin Turun maaseudulle ohjaten meidät keskelle Auran kirkonkylän peltoja ja sanoen että tadaa, olet perillä mätsäripaikalla, ehdittiin me silti kännykän avulla vielä suunnistaa oikea Rautian pihalle siten että ehdittiin vielä kehäänkin.

Hyvin nopea kehään siirtyminen kuitenkin oli, kun kehät olivat jo käynnissä eikä sielläpäin ole semmoista massaryntäystä jokaiseen mätsäriin kuin täällä pk-seudulla. Loki oli 13 koira kehässä ja sen jälkeen ei ollut kuin muutama pari. Ilmoitin Lokin isoihin aikuisiin, kun siellä oli miestuomari. Parina oli hyvin esiintyvä dalmis ja ajattelin että taitaa tulla sininen. Tuomarin tutkiminen oli hieman omalaatuinen, hän tuli luokse, kysyi jotain ja nosti Lokin toista etujalkaa (?) minkä jälkeen Loki ihmetteli ja väisti hieman ja tutkiminen oli siinä. Seistiin, juostiin ympäri ja seistiin taas. Loki esiintyi kivasti nopeasta autosta kehään siirtymisestä huolimatta ja saatiin kuitenkin punainen. Kuvista kiitos Suvi Reini!

Paikalla oli kiva edustus punavalkoisia, joten taout meni jutellessa, moikatessa muita koiria ja yrittäessä pysyä kärryillä missä luokassa ja minkä koiran kanssa Suvi seuraavaksi menisi esiintymään :P... Tavoite "Loki ei pääse ärähtämään kenellekään" pysyi ja pidin sen rauhallisena enkä turhaan nostellut kierroksia vaan päinvastoin. Nyt opetellaan olemaan nätisti julkisilla paikoilla ja se sujui tänään oikein hyvin.

Ainoastaan pientä niskurointia aiheutti makkaran palan kanssa "ei ota" käsky, kun tiputin vahingossa makkaraa maahan ja Loki sen siitä nappasi kiellosta huolimatta. Sen jälkeen tehtiin sitten uusinta, laitoin makkaran palan maahan ja kielsin ottamasta. Loki totteli ja palkkasin sen kädestä toisella palalla maassa olevan palan sijaan, että oppisi ettei maassa olevaa saa syödä vapautuksen jälkeenkään. Mitään ajattelematta otin sitten maassa olleen makkaran palan käteen ja söin sen. Kyllä, söin makkaraa mikä oli ollut noin 30 sekuntia asfaltilla keskellä koiratapahtumaa. Sivumaku oli hieman kitkerä ja hetki meni ennenkuin tajusin, mitä oikein juuri tapahtui. Tagilla @wtfjusthappened. Toistaiseksi olen säilynyt ilman ruokamyrkytystä.

Punaisten kehässä Loki oli tietysti pienin koira isojen joukossa ja hetken seisomisen jälkeen juostiin ympyrä, mistä tuomari valitsi 3 koiraa jatkoon. Me loput seisoimme vielä hetken ja juoksimme uudestaan, mistä meidät Lokin kanssa valittiin neljäntenä ja viimeisenä jatkoon. Muut kiiteltiin ja me neljä jäljelle jäänyttä seisotimme hetken koiria ja meidät Lokin kanssa käskettiin aika pian neljännelle sijalle. Lopullinen tulos oli siis PUN4. Koirat sijoitettiin näköjään kokojärjestyksessä :)

(c) Lounais-Suomen Spanielikerho

Kivan mielen toi kehätoimitsija, joka tuli sijoituksen jälkeen kertomaan kuinka kivasti Loki esiintyi vapaana ja niin terhakkaana, oli kuulemma katsonut sitä heti kun tultiin mukaan kehään. Kyllähän se nykyään esiintyy tosi kivasti, tuo Loksutin.

Koikkereilla meni muutenkin eilen lujaa. Pennuissa Iita oli PUN3, Maggie SIN1 BIS7, pienissä aikuisissa Nita PUN3 ja parikilpailussa Mindi ja Primo BIS-2. Mätsärin jälkeen käytiin vielä hieman kävelemässä, osa juoksi vapaana mutta koska minulla oli sekä Fiona ja Loki mukana niin en halunnut päästää Lokia vapaaksi kun oli muutenkin vahdittava miten karvakaverini käyttäytyivät. Loki alkoi olla jo väsynyt eikä sitä kiinnostanut kukaan haistelemaan pyrkivä joten pysyteltiin sitten vähän sivummassa. Oli tosi kiva tavata turkulaisia koikkereita, kiitos vaan kaikille seurasta!

Kotona otin Lokista vielä kuvan palkintojen kanssa, kun oli kerrankin hienot palkinnot. Meidän sijoituksella eli PUN4 saatiin säkki Hauhaun peruna-lohiruokaa, vinkupatukan ja kaksi pussia nameja. Lisäksi sain Suvilta (jonka kaikki palkinnot eivät ilmeisesti mahtuneet autoon, kun piti jaella niitä pois :D, kiitos vaan!) toisen pussin samaa ruokaa, joten on ainakin tiedossa mitä Loki syö seuraavat pari kuukautta. Loki ei ilmeestä päätellen ihan arvostanut tällä kertaa poseeraamista.


Mätsärin jälkeen mentiin Turun reissun päätavoitteeseen, say hello to our dearest friend! Kekkereissä oli mukana sekarotuinen juuri juoksujaan lopetteleva alle vuoden ikäinen Lettu-koira, joka veteli Tessin kanssa rundeja, kunnes Fiona tuli paikalle. Iso ja pelottava Fiona sanoi kerran murr, minkä jälkeen Lettu-parka ei enää uskaltanut leikkiä. Fiona olikin enimmäkseen hihnassa. Muutenkin omat koirani nukkuivat melkein koko illan autossa, välillä pääsivät pihalle juoksemaan. Loki oli hieman kiinnostunut Letusta, mutta enemmän kiinnosti repiä Letun rikkoutunutta jalkapalloa ja tuoda sitä ihmisille. Nyt on kotona kaksi väsynyttä raatoa ja ensi viikko menee enimmäkseen lepäämisen merkeissä. Torstaina on viimeiset kesän agilitytreenit ja sen jälkeen onkin aika katsoa mitä tältä kesältä jäi käteen.

Kuvan napsas Saltsu

Extraordinarily nice

Harm v.d. Schoonheden ERI VAL1 SA PU1 CACIB ROP
28.7.2013 Helsinki INT Dog Show

Loki päätti kotimaan näyttelyturneensa oikein mainioon rodun parhaan tulokseen. Loki lisäksi paikalla oli yksi junnu ja yksi avoimen luokan uros, jotka molemmat saivat EH:n. Eli ei viety turhaan kenenkään nenän edestä cacibia. Tuomarina oli hollantilainen Hans V D Berg. Lisäksi tuomarin harjoittelijana oli Vesa Lehtonen. Koikkerit tutkittiin pöydällä ja astetta pitempään sai pönöttää kun Berg selitteli harjoittelijalle vaikka mitä. Kuvat tässä otti Suvi Tyynismaa, kiitos!

Ensimmäiseksi kun vein Lokin kehään, tuomari totesi vain että "this is ideal size". Meinasin sanoa että "NII-IN, sano se näille eräille suomalaisille tuomareille...". Makunsa kullakin, mutta rotumääritelmää ei käsittääkseni ole kuin yksi. Hetken maassa pönötettyämme nostin Lokin pöydälle ja se tutkittiin siinä. Tuomari mittasi kaikki koirat, Lokille pisti mitan 40cm korkeuteen ja käytti aika pikaisesti mittaa vain selän päällä. Mitta oli aika pieni ja huomaamaton, enkä tiedä huomasiko Loki edes että se mitattiin :). Päästä tuomari sanoi monta kertaa, että tosi kiva pää.

Sitten siirryttiin maahan, missä seisotin Lokia näköjään ihan kivasti. Vähän oli kuuma eikä häntä meinannut lähteä liikkeelle. Vähän sain sen kuitenkin vispaamaan ja tuomarin pöydän takana oli hauskaa, kun tuomari vain totesi että "trained well" ja väkeä alkoi hymyilyttää :). Me mitään tuommoista harjoitella oltu, luonnostaan se tietysti tulee, krhm. Sitten ravattiin, seistiin vähän lisää ja kuunneltiin tuomarin kommentteja mitä en enää yhtään muista. Sitten kuultiinkin tulokset ja kilpailuluokkaa ei ollut joten ruusukkeet käteen ja ulos kiitos. Tuomari oli tosi miellyttävä ja toivotti hyvät päivänjatkot ja onnitteli :). Arvostelu sanoi, että:

"Exc in type. Nice champion. Correct in size. Exl head shape. Good earset. Nice eye. Head markings could be slightly better. Good pigmentation. Good front and rear. Short back. Good tailset. Red should be slightly clearer. Good mover."
(Hans V D Berg, Netherlands)

Tähän on hyvä lopettaa näytelmät joksikin aikaa. Kolmen cacibin putki ei näytä yhtään hullummalta koiranetissä ;). Sitä ennen olikin melkein vuoden tauko mitä edelsi parit EH:t, kyllä se vaan taisi olla niin että Loksu on kuin parhaat viinit, hitaasti kypsyvä.

Ryhmäkehiin ei jääty, koska oli tärkeämpää kiiruhtaa kotikoneen ääreen seuraamaan agilityn European Open 2013 finaaliratoja. Kyllä on ollut hienoa fiilistellä näitä isoja skaboja tänä kesänä, ehkä jonain vuonna ja jollain koiralla itsekin pääsisi ihan osallistumaan.. Olisi se tosi mahtavaa. Lokin suhteen en tiedä, lieköhän sitä kuitenkaan pystyy itse tarpeeksi nopeasti kehittymään. Mutta pitää sitä olla haaveita :)

Sinisiä, punasia nauhannippuja kannan kädessäni

Loki PUN

17.7.2013 Match Show Helsinki

Eilen oltiin Suomen Ranskanbulldogit ry:n järjestämässä mätsärissä vanhalla tutulla paikalla Koneen kentällä. Mukana olivat päivää viettämässä Salla ja Tessi ja Anna ja Luna. Ja voin muuten sanoa, että oli viimeinen mätsäri kyllä nyt vähään aikaan. Niin hermoja raastavaksi kävi odottelu ja päivä venyi puoli kuudesta iltakymmeneen ennenkuin olin kotona, tuskin vähään aikaan jaksaa enää noissa käydä kohta kun ei ole enää virallisia näyttelyitä mihin treenata.

Isoilla aikuisilla oli tuomarina Ate Kolulahti, kennel Dagdahoff’s (kasvattaa Hovawartteja) ja mehän mentiin sitten Lokin kanssa ensimmäistä kertaa isoihin aikuisiin miestuomarin perässä. Lisäksi Loki on niin kotonaan pöydällä, että otettiin mieluummin maassatutkimistreeniä. Meidän parina oli joku kultainen noutaja (tai kultainennoutaja...), joka vetäisi maahan köllimään maha pystyssä tuomarin tullessa tutkimaan. Loki esiintyi oikein kivasti, antoi tutkia hyvin vaikkakin hieman väisti kropallaan tuomarin suunnasta. Ravaaminen meni kyllä aika pipariksi kun nenä oli KOKO AJAN maassa. Kuitenkin meille tuli punainen, parille tuomari vain totesi että "nyt ei valitettavasti kellahtaminenkaan auttanut" :).

Sieltä se tullee... Samanlainen paita oli muuten kun meidän iskän keikkapaita :D

Haampaaaaat

Paaaaalliiiiit

Isoja aikuisia oli joku 50 kappaletta, mutta tuomari oli kivan ripeä, vaikka silti katsoi ihan kivasti hampaat ja muutenkin tutki. Oikein miellyttävä ja hyvä mätsärituomari minusta. Lippa tosin olisi voinut olla toisinpäin tai vaihtoehtoisesti aurinkolasit/isompi hattu/sadeviitta/20kg enemmän mahaa tms. tuomassa lisätreeniä :)

Värikehät alkoivat aika pian ja sinne mentiin sitten afgaanien, aussien ja muiden jättiläisten sekaan pienen Loksuttimen kanssa. Tuomari juoksutti tosi paljon, välillä seisotti ja välillä tiputti väkeä pois ja juoksutti sitten vähän lisää. Meidän edessä oli joku kultsu joka hidasti meidän vauhtia, mikä oli aika outoa vaikka sillä on kokoa niin paljon enemmän. Ehkä Lokin liikkeet on vaan niin lennokkaat :). Nenä ei mennyt enää yhtä paljon maahan kuin aiemmin. Meidät tiputettiin viimeisenä pois jatkoon pääsevistä, varmaan tosin siksi että juostiin niin lujaa että tuomari joutui lopultakin juoksemaan meidät kiinni sanoakseen että "kiitos" :D. Sijoittuneisiin palkittiin kaksi aussieta, sileäkarvainen noutaja ja joku vesikoira. Kaikki pönöttivät paikoillaan kuin patsaat ja ravasivat (ei-metsästyskoiramaisesti) nenä hienosti ilmassa :P

Tassut suurinpiirtein ojennuksessa, häntä valmiina heilumaan tuomarille!

Sieltä se tullee, vispaa vispaa...

Ei auttanut iloinen esiintyminen tällä kertaa!

Olin niin iloinen, että saatiin tosi hyvää kopelointi- ja ennenkaikkea miljoona kierrosta juoksutreeniä, että olin ihan aidosti tyytyväinen Lokin menoon ja palkkasin sen oikein runsaasti kehästä poistuessamme. Tosi kivasti mennyt mätsäri meidän osaltamme, vaikkei menestystä tullutkaan.

Samaa ei ehkä voi sanoa pienten pentujen osalta. Pienet pennut tuomaroi Merja Mäntylä-Marjanen, kennel Valse Triste (ranskiskasvattaja), joka oli hitain mätsärituomari jonka olen koskaan nähnyt. Kiitin onneani ettei hän ollut meillä tuomaroimassa, nimittäin ei käsitellyt myöskään koiria kovin kivasti. Erityisesti pöydällä hän seisotti ja tutki PITKÄÄN, valehtelematta yhden koiran kohdalla meni varmaan melkein 10 minuuttia! Monta pientä pentua kävi pöydällä ihan kivasti tutkittavana, mutta se ei riittänyt vaan tuomari otti koiria kunnolla päästä kiinni tutkiakseen hampaat, nosteli niitä, tutki jokaisen tassun erikseen ja alkoi käytännössä esittää koiria siinä pöydällä. Ei ollut yksi eikä kaksi pentua joilla ei kärsivällisyys riittänyt vaan alkoi rimpuilu jolloin tuomari otti kovempaa kiinni ja jatkoi vain. Tietenkään ei pidä lopettaa rimpuiluun, mutta minusta olisi hyvin riittänyt yksi kivasti mennyt tutkiminen, pitääkö sitä räplätä nuoria pentuja minuuttikaupalla. Ei tuomari niin erityisen kovakourainen ollut, mutta ihan liian pitkään tutki vain.

Tytöt odottaa... ja odottaa... ja odottaa....

Tessi oli numerolla 25 ja me oltiin Lokin kanssa omassa kehässämme 28 (50 osallistujasta), joten jotain kertoo ihan se, että siinä vaiheessa kun Tessin vuoro tuli niin me olimme Lokin kanssa jo aikuisten punaisten värikehässä. Tessi esiintyi taas oikein nätisti, parina oli ehkä joku 5kk ikäinen merlesheltti, joka oli selvästi treenannut seisomista 2vk ikäisestä asti, niin upeasti pönötti paikoillaan paremmin kuin suurin osa aikuisista. Tessille tällä kertaa sininen.

Pieniä pentuja oli myös jotain 50 kappaletta, joten odotettiin tässä välissä varmaan puolitoista tuntia värikehien alkamista. Kyllä meinasi hermo mennä odotteluun. Värikehien vihdoin alkaessa oltiin tyytyväisiä Tessin siniseen, ei tarvinnut jäädä odottelemaan punaisia. Tessi pönötti paikoillaan tosi hyvin, häntä oli alhaalla ja ravaaminen siinä tungoksessa sujui myös ihan kivasti. Tällä kertaa tuli kuitenkin vain lämmintä kättä. Tuntui, että tällä tuomarilla oli jotkut aika epäloogiset perusteet sijoittuneiden valinnassa, aina ihmettelen jos sijoittuneisiin valitaan niitä koiria, joilla ei ole esiintymisestä tietoakaan. Fiona voisi pärjätäkin tällaisilla tuomareilla, kun on niin söpö ;)

Nätti Tepsukka 11kk

Lunakin esiintyi kuin vanha tekijä

Päivästä tuli pitkä ja saa kyllä riittää meidän mätsäritreeniksi tämä. Loki käyttäytyi muuten ihan mallikelpoisesti, mutta lopussa alkoi olemaan aika räjähdysherkkä. Otinkin sen sitten hengaamaan kehän laidalle odotteluaikana, että oppisi olemaan reagoimatta muihin koiriin. Sillä kun on ärsyttävä tapa lähteä mukaan haukkumaan vaikka joku haukkuisi vähän kauempana. Siinä sitten "anna olla" käskystä syöttelin nakkia siitä ettei se reagoinut muihin mitenkään.

Yksi kehäkierros vielä tehtävänä Helsingin kv näyttelyssä 28.7, sen jälkeen meidän kehäilyt on Suomen maassa aika pitkälti tehty. Koikkereita on tosiaan tuolla 3, ja Loki on näistä viimeinen. Onneksi ei olla enää cacib-jahdissa :D