Sinistä

Eilen käytiin treenaamassa erkkaria varten I-HAH:in mätsärissä Kivikossa. Mukaan lähti Suvi ja Miko. Päivä oli nätti mutta tuuli niin paljon että näpit oli ihan jäässä.

Loki tervehti Mikoa yhä iloisesti mikä oli kiva huomata ja pojat tulivatkin hyvin juttuun.

Kehiä oli yhtä aikaa vain kolme ja ensin oli pennut ja sen jälkeen vasta perään aikuiset. Pelkäsin etukäteen että miten ihmeen pitkään siellä tulisi menemään, vielä kun ilmoittautuminen meni kiinni silti ennen ensimmäisenkään kehän alkamista. Kolmessa tunnissa päästiin kuitenkin lähtemään, yllätyin miten vähän oli oikeastaan osallistujia.

Tähdättiin paikalle juuri ennen ilmoittautumisen sulkemista ja oltiinkin sitten viimeiset ilmoittautuneet. Kehään menikin yhtäaikaa Miko ja Loki ja kolmantena joku bortsu. Tällä kertaa Loki sai sinisen ja muille annettiin punainen. Värikehä oli molemmille koikkereille läpijuoksu, ei tainnut tuomari edes kahta katsetta antaa pienenpienelle Lokille isojen koirien viimeisenä häntäänsä heiluttamassa :). No ei aina voi voittaa, hyvää treeniä siitä silti tuli.

Yhden mätsärin vielä jos kävisi ennen näyttelyä.

Weather forecast for tonight: dark.

Jos viime viikolla oli kivaa, tämä viikko on mennyt huomattavasti väsyneemmissä merkeissä. On tullut valvottua ja minulle poikkeuksellisesti torkutettua herätyskelloa, mikä on aina suora tie helvettiin. Maanantain etätyöpäivänä kun ei moneen tuntiin nähnyt ketään, tuli olo kuin olisi sosiaalisessa tyhjiössä - joten piti sitten täyttää viikko kaikella mahdollisella ohjelmalla.

Lähes kaikkiin ohjelmiin sai ympättyä - tietysti - myös kämppää ja remppaa edistäviä vaikutuksia. Tiistaina kaverin kanssa reissu Ikeaan, mistä josta lähti mukaan lipaston päällislevy ja samalla reissulla dumppasin vanhan television Gigantin elektroniikkakeräykseen. Yritin lahjoittaa sitä erinäisissä kirppariryhmissä, mutta sitten televisio päätti tehdä omat ratkaisunsa ja hyppäsi sängyltä suoraan (uudelle laminaatti-) lattialle ja seuraava paikka olikin sitten sillä selvä. Pieni ja liian mielikuvituksellinen osa minusta koki vähän surulliseksi jättää kauan palvellut televisio ulos sateeseen, mutta ei ainakaan joutunut olemaan yksin. Katsokaa nyt. Monta kaveria. Ketään ei hyljeksitä.

Keskiviikkona palautin lainassa olleet muuttolaatikot Mandin omistajalle ja käytiin samalla lenkillä. Pimeää oli, joten tämän merkinnän kuvat ovat luonnoksissa olleet viimeiset Mandin kuvat edelliseltä aikakaudelta. Mandi oli kovin liikuttavan innoissaan minut nähdessään ja pyöri kuin väkkyrä. Kokoa sille tuli loppujen lopuksi ehkä jotain 45cm. Ja voi luoja sitä energiaa ja sähläämistä, onni on oma rauhallinen laiska loksutin. Loki oli erittäin innostunut tytön nähdessään ja seurasi sen (peräpäässä) pitkän aikaa. Lopputulos väsynyt koira ja muuttolaatikoista kokonaan tyhjä asunto.

Samana iltana sainkin sitten soitella päivystykseen, kun keittiön aikansa närästänyt lavuaari päätti alkaa oksentaa. Lääkäri tuli puolen tunnin päästä ja suuremmilta vesivahingoilta, luojan kiitos, vältyttiin. Nyt tiedän myös, mitä sanonta "rassata putket" oikeasti tarkoittaa. Lavuaarin olo parani välittömästi ja nyt saadaan nauttia ihanan hiljaisesta, pulputtamattomasta, asunnosta.

Eilen oli viikottainen aksavuoro, tällä kertaa ostin vuoron pelkästään Tessille. Kouluttajana oli Shanti ja tehtiin omia pieniä harjoituksia. Hyppy-rengas ja putki-rengas pätkät sujui vaihtelevasti, rengastreeniä lisäälisää. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa persjättöä ihan niinkuin oikeasti ja hyvin sujui. En halunnut palkata lelulla kädestä, joten lelu tipahti matkalle. Lisäksi tehtiin Tessille oikein hyödyllisiä takaaleikkausharjoituksia, missä sen piti sukeltaa putkeen edelleni. Ilman putkea pelkkä palkalle juoksu sujui hyvin, putkea ei meinannut löytää. Kommenttia tuli, että esteiden hakemistreeniä lisäälisää ja kannattaisi käyttää kuollutta lelupalkkaa apupalkkaajan sijaan, jotta oppii bongailemaan lelua eikä apuohjaajia. Takaaleikkaustreeni sopii tähän oikein hyvin myös jatkossa. Working on it :)

Tessille tuli kovin kuuma treenin aikana ja itselle samoin, todellakin t-paita riittää treenatessa tuolla Niinun hallissa. Harmillisesti pienemmän puolen (missä meidän treenit on) kentän vieressä olevan alueen (mikä ei kuulu halliin, vaan on ulkopuolisen vuokraama) alue oli nyt jo peitetty verholla, eli sinne ei varmaan olisi saanut viedä häkkejäkään. Tuo kenttä on kyllä todellakin p-i-e-n-i eikä nykyään sitten ole edes häkeille paikkoja. Lisäksi pienellä puolella ei ole kaikkia esteitä vaan ne pitäisi lähteä roudaamaan toiselta puolelta mikä ei tunnu kovin kivalta kesken heidän treeninsä. Pussi vaihdettiinkin sitten renkaaseen ja putkia saatiin vain kaksi. Treeniryhmäläinen kiroaa lisäksi joka treenissä sitä, että kentän laidalla ei ole yhtään mitään mihin saisi koiran kiinni jos tulee julkisilla. Häkit olisivat suorastaan luksusta, mutta edes pieni jokin kiinnike hihnalle olisi oikeastaan tällaiselle välttämätön. Kirjaimellisesti pieni pettymys tuo pieni puoli Niinu Agility Sportista, vaikkakin meidän pienen Tepsukan pieniin treeneihin on toiminut kyllä ihan hyvin.

On Lokikin hengissä ja sunnuntaina pääsee sitten itsekin treenailemaan kun kummallekin on ostettu vuoro Lotan treeniin. Ensi viikko tulee olemaan kiva, viimeinen ennen parin viikon lomaa. Vuorossa joululahjojen shoppailua, kivoja tapaamisia uusien ihmisten kanssa ja yksi sellainen Hobitti. Ilman Keski-Maata ei tule Joulu!

Väriä elämään

Marraskuu oli keskivertoa pimeämpi, minkä huomasi kyllä ainakin feissarin seinältä. Kaamosmasennus on iskenyt moniin, toisiin enemmän toisiin vähemmän. Tiedän niin hyvin miltä se tuntuu, joten parempia fiiliksiä ja jaksamista kaikille siitä kärsiville. Muistakaa myös ottaa sitä omaa aikaa, te joilla tekemistä olisi enemmän kuin aikaa riittää!

Itseltä on kaamosmasennus toistaiseksi pysynyt poissa. Siitä voi kiittää sitten vaikka remppaa ja bänditreenejä, kun ei ole ehtinyt paljon tylsistymään. Hyvä resepti ensi syksyksikin. Paras ystäväni Rondo the kirkasvalolamppu on myös päässyt käyttöön noin kuukausi takaperin ja vaikka käytänkin sitä vain puolisen tuntia aamuisin, saattaa sen (ainakin placebo-)vaikutus olla silti ihan kiva.

Se on muuten jännä huomio aiheeseen liittyen, että kun on koko syksyn juossut kuin päätön kana milloin missäkin, niin sitä energiaa on jotenkin myös semmoisina päivinä kun ei olisi pakko juosta. Tulee sellainen olo, että no mitäs sitä tänään tehtäisiin? Näin ne taitaa väittää myös jossain "ole parempi ihminen tee asioita niin jaksat paremmin plaaplaa" -jutuissa, mutta toki välillä on kiva myös vain päättää sulloutua sohvalle katsomaan Fringeä.

Nyt voi alkaa jo ehkä pikkuhiljaa huokaisemaan, että pahin alkaa olla ohi. Joulukuu menee aina nopeasti, erityisesti tänä vuonna, kun jätin vahingossa viikon kesälomasta käyttämättä (joo, niinkin voi näköjään tapahtua) sillä seurauksella, että minulla on nyt sitten mahdollisesti kolmen viikon joululoma. Ei paha, vaikka kyllä sitä ehkä mielummin olisi lomaillut lämpimällä ja valoisalla.

Viikonloppu oli kivan rentouttava aivan äärimmäisen rankan viikon jälkeen. Vaikka tykkäänkin työstäni todella paljon ja on ihanaa miten on päässyt niin sutjakasti täsmälleen omaa koulutusta vastaavaan työhön, on tässäkin työssä elementtejä missä joudun pois omalta mukavuusalueelta ja se on aina aavistuksen raskasta.

Viime viikko oli tällainen, mutta samalla äärimmäisen opettavainen. On ihanaa huomata, miten viime keväänä samassa tilanteessa olin sormi suussa ja arka ottamaan vastuuta, mutta tällä kertaa menin itsevarmana hoitamaan homman kotiin hyvin tuloksin. Onni on myös erittäin kokeneet ja opettavat työkaverit, joilta saa aina vinkkejä uusiin tilanteisiin!

Sunnuntaina käytiin Virpin ja Ada-parsonin kanssa lenkillä ja kun kerran oli valoisaa, nappasin kameran mukaan. Kiva aina kun saa kuvattua muun rotuisia koiria kuin Lokia, ei jotenkin jaksa enää paljon ottaa niitä iänikuisia loki istuu, loki seisoo, loki kannolla, loki edestä, loki sivusta... -kuvagallerioita. Parsonista tuli tehtyä heti se huomio, että kameran tarkennus ei jostain syystä tykkää karkeakarvaisen hieman sojottavista viiksikarvoista.

Kotimatkalla nähtiin vielä kurre. Se tuijotteli meitä Lokin nenän korkeudella olevalta kannolta kun sen huomasin. Hiiiitaaasti liikkuen kamera esiin ja sanoi Lokille hiljaa kuiskaten että "paikka". Lokista kuiskaaminen oli vissiin hirveen kivaa, koska se kyllä kävi istumaan mutta säesti itseään sanomalla *hau*. Se siitä kivan lähellä olevasta oravasta sitten.

Espoon koirauimala Sippura

Tiistaina käytiin kokeilemassa pitkästä aikaa koirauimalaa, tällä kertaa Espoon koirauimala Sippuraa, joka sijaitsee Espoonlahdessa. Ajan sai varattua netistä, mikä oli äärimmäisen kätevää tällaiselle kiireiselle puhelimen soittoa välttävälle luuserille enkä usko olevani ainoa. Mukaan Lokin kanssa allasta jakamaan lähtivät vesikoirakaverukset Kiki ja Lili.

Koska tykkään nutista huonoista ajo-ohjeista niin nutistaan nyt tässäkin yhteydessä, että navigaattori väitti olevansa perillä keskellä tietä. Liekö uudet rakennukset ja muut rempat mitä alueella tehdään syö navigaattoreiden aivoja tai sitten en vain osaa. Onneksi Elisa taas pelasti puhelinsoitolla ja ilmoitti että menit muuten sitten ohi... Rakennus on aika piilossa ja voi viedä hetken että sen löytää ainakin pimeällä. Nesteen vieressä ollessaan huoltsikka on hyvä maamerkki. S-Marketille jos päätyy on menty liian pitkälle.

Ns. pukukoppeja oltaisiin toivottu ainakin yhtä lisää. Nyt niitä oli kaksi ja me valloitettiin ne molemmat sisään mennessämme (ei olisi mahtunut kolmea koiraa ja kahta ihmistä samaan koppiin) joten meidän jälkeen tulevat joutuivat viemään kamat meidän kanssa samaan koppiin. Suihkutila oli kolmelle koiralle ihan ok, neljä ei olisi mahtunut. Suihkuja oli kaksi. Paikan pitäjä olisi ehkä voinut ohjeistaa meidän jälkeen tulijoita siten, että he olisivat käyneet pesemässä koirat jo etukäteen, ja odottelemassa jo portin takana altaalle pääsyä, jotta vaihto olisi mennyt sujuvammin. Nyt heidät neuvottiin tulemaan paikalle vasta tasan kun heidän aikansa alkoi, mistä seurasi se että meitä oli pukukopeille ja suihkuun menossa yhtäaikaa sekä me että uudet tulijat. Me sitten odoteltiin altaan puolella että he saivat suihkuteltua ja heiltä meni tehokasta uintiaikaa siihen jonkin verran.

Loki taisi tajuta että ollaan uimalalla kloorin hajusta siirryttyämme uimalaan sisään. Suihku oli hyi yöööök, mutta allasalueelle mentyämme pieni koirapoika ei meinannut pysyä housuissaan. Ensin pientä epäröintiä ja paikkaan tutustumista että mistäs tonne veteen pääseekään, mutta kauaa ei mennyt ennenkuin jätkä tajusi homman nimen ja sen jälkeen sitä ei sitten vedestä pois saanutkaan vapaaehtoisesti koko puoleen tuntiin. Pari kertaa otin sen vähän tauolle, muun ajan se polski aivan onnessaan vedessä. Oma-aloitteisesti se meni kyllä rampille ajoittain hetkeksi hengailemaan ja voimia keräämään, koko leveä ramppi oli siis ehdoton plussa.

Tässä Loki tutustuu uimalan altaaseen. Näkyy myös altaan kokoa.

Vesikoirat noutivat lelua ja riehuivat niiden kanssa, Loki keskittyi vain lähinnä uimiseen. Lelun perässä se kyllä välillä lähti uimaan, mutta jätti matkalle ja harvoin kuskasi uudelleen heitettäväksi. Ainoastaan ihan lopussa siltä sai aika hienoja noutoliikkeitä, ehkä siihenkin saisi opetettua jos tarpeeksi usein kävisi. Lilin lelua Loki nouti pariin kertaan, Kikin lelua yritti, mutta sai semmoisen murinan että jäi ainoaksi kerraksi :). Myös hienot kilpauinnit nähtiin Kikin osalta kun se tajusi, että Loki lähti sen lelun perään :). Tyttöjen lelut kiinnostivat paljon enemmän kuin omat, pitää ottaa itsekin ensi kerralla niitä vinkuvia lateksileluja mukaan.

Suuri plussa tuli uimalalle siitä, että omistaja sai mennä koiran kanssa veteen rampille. Helpottaa varmasti paljon uimaan totuttelevien koirien harjoittelua. Ramppi oli koko altaan levyinen, joten koiran oli helppo tulla pois ja mennä taas veteen kun ei tarvinnut koiraa ohjata rampille tai sen itse siihen tähdätä.

Altaan koko oli oikeastaan juuri passeli kolmelle keskikokoiselle koiralle, ei yhtä suuri kuin Hyvinkäällä mutta vähän suurempi kuin Helsingin koirauimalassa. Itse ajattelin, että oikein sopivan kokoinen siihen, kun joutuu itse hyppäämään koiran perään altaaseen kun se uppoaa kun ei malta lopettaa uimista vaikkei jaksa... Vesi oli lämmintä mikä on varmasti kiva pikkukoirille.

Tosi kivaa oli, vaikkakin kotona sitten kärsittiin seurauksista. Loki oli oikeastaan koko jäähdyttelylenkin tosi perässävedettävä ja syykin selvisi kotona - taisi olla pojalla melkoisen maha täynnä vettä... Loki oli koko illan oikeastaan kovin levoton ja ulkona rampattiin varmaan viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla poikaa kovasti nolotti, kun piti ulos tehdä peräti TYTTÖPISSAT... Yhtä nolo ei ollut edes seuraavalla kerralla, kun ei meinaan ehtinyt sitten kuin eteiseen... Tämä oli vuosikausiin ensimmäinen kerta, kun Loki pissasi sisälle. Ei kun mattopyykille..

Paikka oli jälkiseuraamuksista huolimatta niin miellyttävä ja Lokilla oli niin kivaa, että otettiinkin sitten samalla 5 kerran kortti.  Turha sitä on ajella merta edemmäs kalaan.

Looking at you through the glass

Takana pitkästä aikaa Treemäinen viikonloppu, mihin kuului tuttuun Treemäiseen tapaan sekä urpo ja turpoilua, kavereiden näkemistä ja agilityä.

Ensin nähtiin Janaa, Hilaa ja Tyttiä. Sain uuden kamerani canon 7D:n, millä tulikin leikittyä loppu viikonloppu. Tietysti otettiin kuvia (minä otin, Tytti ei ole vielä saanut seuraavaa monsterikameraansa) Janasta ja Lokista. Osassa on käytetty Tytin 1.4 valovoimaista linssiä. Loki on kyllä hauska kuvattava, pönöttää paikallaan vaikka maailman tappiin asti. Jana taas, no kyllä se suurimman osan ajasta paikallaan pysyi, vaikka saattoikin vähän ajoittain "edistää" ;)

Tässä vielä herra Urpo ja neiti Turpo.

Lauantaina käytiin tervehtimässä kisoissa Egoa, joka kävi virallistamassa oman medisen olemuksensa. Komea poika!

Sunnuntaina kotimatkalla oli vuorossa ties kuinka moneen kuukauteen ensimmäiset oikeat ohjatut treenit Riihimäellä kouluttajana Lotta Vuorela. Lotta on kyllä ihan huippu, meidän suosikkikouluttaja tällä hetkellä! Arvoin etukäteen että mentäisiinkö möllien vai kisaavien rataa, mutta kisaavien rata näytti paljon hauskemmalta joten mentiin sitten se.

Etukäteen oli vähän sellainen blaah fiilis, ei ole niin pitkään aikaan treenattu että ajattelin että menee ihan penkin alle, on tylsää, tyhmää ja muuta vastaavaa. Mutta jo rataantutustuessa alkoi fiilikset nousta ja muistua mieleen miten kivaa tämä olikaan!

Videota ei ole, mutta mentiin aika kivasti eikä melkein yhtään väärin. Läkähdys meinasi tulla jo rataantutustumisessa, mutta yllättävän lujaa jalat pisti menoksi kun oli tosi kyseessä. Ja ai kun oli hauskaa.

A:lta pysyttiin kaukana juoksaritreenin takia ja kepit oli varmaan seinään mentäessä ja treenin puutteen takia aika hitaat. Puomi mentiin kerran ja sekin aika hidas. Mutta ne pätkät kun juostiin ja mentiin vauhdikkaasti niin oli vauhtia sekä koirassa että emännässä.

Perusongelmaa kaarrattamista katsottiin yhdessä kohtaa enemmän, muuten ei nyt siihen paneuduttu kun niin pitkä tauko takana. Kuitenkin sitä taas Lotta sanoi, että ennen hypyn 11 kaltaisia pyörityksiä kannattaa aina ensin tehdä pelkkää hyppyä pari kertaa ja palkata ihan tiiviisti ja sitten vasta vauhdin kanssa. Niinhän se on vaikka aina unohtuukin.

Oli hauska kun Lotta tunnisti Lokin, kun yksi sen pennuista, Velmu-poika, päätyi Rimaan. Vielä hauskempaa ja ihanampaa oli kuulla kun Lotta sanoi myös, että Loki vaikutti olevan oikein mainiossa fyysisessä kunnossa ja parin viikon kisakorkeuksien harjoittelun jälkeen olisi varmasti ihan kisavalmis. Ei me ihan niin nopeasti kisoihin kuitenkaan, ensin tarvitsisi ahkeraa juoksu-A treeniä. Tavoitteeksi voisi pistää vaikka koikkereiden agilitymestaruuskilpailut.

Kamalan surullista on ollut lukea ainakin neljän blogituttavan koirien menehtymisistä parin viime viikon sisällä. Kolme neljästä jäi auton alle. Näistä kaksi samalta ihmiseltä ja samalla kertaa. Ihan hirveää ja järkyttävää. Ei ole kyllä uskaltanut ihan tuttuun tapaan pitää Lokia vapaana ja heijastimet ja vilkkuvalot saa olla mukana lähes aina.

Ei sitä vaan mitenkään kaikkeen voi varautua.

Fionakin on ollut ajatuksissa.

No kato musta kuullaan vielä, mä lennän korkeella!

Ylpeä kakkosluokkalainen!

Nyt kun reissun tärkein juttu on spoilattu niin voi aloittaa alusta. Lähdettiin Elisan seurueen kyydillä kohti Joensuuta perjantaina aamutuimaan. Matkustin takapenkillä ihanan suuressa ilmastoidussa automobiilissa parin karvakaverin kanssa ja yhden pysähdyksen taktiikalla päädyttiin Joensuuhun jo hyvissä ajoin.

Heti pian Anniinalle saapumisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Adyan vauvojen kasvupaikkaa Hennan (kennel Mendikan) luo. Siellä palloteltiin kasaa tämmöisiä rockabilly kavereita ja painuimme isojen koirien kanssa lenkille, sama rutiini toistettiinkin sitten jokaisena Joensuun päivänämme :)

(c) Anniina Korjus

Seuraavana päivänä alkoi kisarupeama, mutta koska ykköset starttasi vasta iltapäivällä, saatiin nukkua pitkään ja ottaa vielä Lokin kanssa parit paikallaolotreenitkin kaupan ulkopuolella Anniinaa odottamassa. Kesto oli ensimmäistä kertaa 3 minuuttia mutta kerran taisin palkata välissä.

Lähdettiin kohti hallia joskus puolen päivän paremmalla puolella. Oli ihan superhieno sää ja ulkona oli lämmin kuin mikä. Pärnävaaran urheilukeskuksen upeat ulkoilumaastot oli ihanaa kierrettävää. Oltiin kuin satumetsässä :). Ja oli rentouttavaa keräillä voimia ja miettiä taktiikkaa ratoja varten.

Ensimmäinen rata oli ihan ok agirata, lähdettiin tunnustelemaan kivituhkapohjalla aika avoimin mielin. Kepeillä tein ties kuinka monetta kertaa saman virheen ja lähdin vedättämään liikaa ja Loki meni johonkin toiseen väliin. Uusinta putken kautta ja hyl. Treenaamalla loppuun siis. Loki ihmetteli hieman puomia ja jäi taas tönöttämään alastulolla liian ylös. Vielä kummallisemmaksi se meni A:lla, kun jäi ihmettelemään maailmaa A:n huipulle :). Liekö oli uusi halli, uudet esteet, hermostunut ohjaaja vai parin viikon aksatauko mikä aiheutti tällaista kivaa toimintaa. Puolijärkkäri valitettavasti taisi hajota kokonaan joten kuvaukset on kaikki Lumian laatukameralla.

Ensimmäisen radan jälkeen oli vähän kumma fiilis, mutta ei mennyt kuin hetki kootessa oma psyyke ja lähdettiin iloisin mielin päivän toiselle ja viimeiselle radalle. Rata oli jotenkin kumman vaikea muistaa keskikohdilta, kun kierrettiin samat hypyt ainakin kaksi kertaa. Vähän venähtelikin tässä joka välissä ohjaukset. Odottelin taas jotain lahnakontakteja, joten yllätys olikin suuri kun Loki tuli läpi puomilta ilman edes aikomusta pysähtyä. Huupsis! Ajattelin että superia että meni niin vauhdilla ensimmäisen radan jälkeen ja jatkoin rataa. A:lle olin suunnitellut nopeaa vapauttamista, koska arvoin vielä että alkaisinko tehdä sille juoksari A:n välivaiheena nopeita vapautuksia. Rata meni kuin menikin nollana loppuun ja saatiin 0-tulos, nollavoitto ja SERT! Ihan huippua!! Loki tuntui vähän hitaalta, mutta nopeus oli kuitenkin 4,41.

Seuraavana päivänä mentiin paikalle jo aamusta ja keräilin aggressioita kakkosten ratoja varten katsellen ykkösiä. Päivä alkoi viileänä, mutta lämpeni pian. Kisapaikalla soi ulkona musiikki ja fiilis oli vähän kuin olisi jossain festareilla tai vähintään Agirodussa ollut :). Pakko myös todeta miten mukavaa väkeä JOA:laiset ovat ja muutkin tuolla idässä kisaavat! Montaakaan en radan laidalta tuntenut mutta silti ei tylsää päässyt tulemaan hetkeksikään :). Ihan huippuja kisapäiviä oli ja sää suosi todellakin.

Ensimmäinen medi2 ratamme oli hypäri, mikä sisälsi muun muassa välistävedon, pakkovalssin ja ennakoivan valssin. Huomasi heti, että aika meinasi loppua kesken rataantutustumisessa, kun joutui ihan peräti miettimään miten missäkin ohjaisi. Tavoite oli hypärillä testata vähän ohjauksia ja yrittää pitää pakka kasassa. Mutta mitä tekeekään pari Taina ja Loksutin? Ottaa ensimmäisen kakkosten LUVAnsa! Vaikea oli maalissa uskoa että tehtiin nolla! Mahtavaa hyvä me!!! Melkein koko ajan tuntui siltä, että olin myöhässä ja tuli aivan järkky kiire joka välissä ja lopussa sain pinkoa niin että meinasi jalat lähteä alta, aika superia!

Nollia tuli vain medeissä ja sielläkin vain kaksi ja me voitettiin ajassa, joten luvahan sieltä tulla tupsahti. Loki tuntui lauantaita nopeammalta ja nopeus olikin kiva 4,69 m/s. On siinä vähän ollut eroa vauhdissa, kun ykkösten radalla meni hitaampaa kuin tällä kakkosten pyörityksellä.

Toinen päivän rata menikin sitten ihan treenailuksi, kosahti heti toiselle esteelle kun takaakierto jäi ohjaamatta (jälkeenpäin harmittaa etten tehnyt tähän pakkovalssia, sehän oli ihan suoraan sille tarkoitettu paikka mutten yhtään tajunnut, hmmh). Kiva oli kuitenkin rallatella loppuun ja kontaktit otettiin kunnolla ja Loki teki kisojensa parhaat kontaktit sekä puomille että A:lle. Muuten rata olikin sitten yhtä surkeata ohjausta ja Loki luki taas tuttuun tapaansa takaakiertopersjätöt takaaleikkaukseksi, näitä koitettiin treenata Lotan koulutuksessa mutta silti ne ei toimi yhtään.

Erittäin erittäin tyytyväinen olen kisojen antiin, nolla per päivä mentiin ja ensimmäinen kakkosten luva on nyt saatu. Hui kauhea. Alun kontaktisähläilyjen jälkeen hienot kontaktitkin pysyi kasassa. Ei oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan mieleen! Heti piti myös ilmoitella ensi lauantain Hausjärven järjestäjille, että kisataankin kakkosissa.

Ainoa mihin en ole tyytyväinen on Lokin käyttäytymiseen kisapaikalla, tarkemmin sanottuna kaiken maassa olevan imuroimiseen... Se söi ties mitä skeidaa sekä hallista että ulkoilumaastoilta ja tuli kyllä mieleen, että pitäisi varmaan pitää sitä lyhyehkössä hihnassa ja vahtia tarkemmin ettei pääse syömään mitään ja muina aikoina pitää tiukasti autossa. Yhtä paljon kai näissäkin koiria pyörii kuin näyttelypaikoilla ja ei sen tarvitsisi jokaista pöpöä suuhunsa ahtaa ja tuoda tulisina sitten kotiin.

Kisojen jälkeen käytiin hakemassa pennut kassiin ja suunnattiin niitä ulkoiluttamaan. Oli aluksi aika hasardi ajatus, mutta hyvinhän se sitten sujui! On ne kyllä ihanan reippaita ja tietysti söpöjä kavereita kaikki kolme neitiä. Otettiin niistä vielä lopuksi seisomiskuvia, Anniina niitä varmaan sitten aikanaan laittaa omaan blogiinsa joten tässä vain parit omat kännykkäräpsyt.

Toivon kovasti, että seuraavat vauvat mitä pallottelen on Rian ja Lokin omia.

Tänä aamuna jätettiin Joensuu taakse ja palattiin Elisan kyydillä kotiin. Suuren suuret kiitokset yhteiskyydistä! Oli todella kivaa kun sai matkustaa hyvässä seurassa :). Seuraava reissu sitten sertejä hakemaan kun ollaan mekin kolmosissa.

Ja Anniinalle kiitokset majoituksesta! Harmi kun asutaan niin kaukana, olisi kiva päästä useamminkin viettämään kunnon salkkarit- ja nymfit-maratoneja ja mässyttää palkintosuklaamunia (olikohan tässä jo liikaa informaatiota).

Kisalahjakortteja polttelee nyt parit taskussa, joten tiemme vienee Joensuuhun uudestaan viimeistään ensi pääsiäisenä.