"Sä jäit TAAS ihastelemaan sitä koiraa!!"

(c) Lotta Franck

Tällä viikolla oli superhauska serpentiini-välistävetotreeni, mikä olisi vielä kesällä aiheuttanut suurta ärsytystä ja nousevaa verenpainetta. Olin hirmuinnoissani jo etukäteen radan nähtyäni, vaikka aavistelinkin taas ettei me hirvittävän pitkälle päästäisi.

Alun serpentiiniä hinkattiin sekä persjätöllä 2-3 väliin että 2 hypyn jälkeen vastaanottamassa vähän ihmisnuolityyppisesti. Kumpikaan ei aivan täysin toiminut, Loki kun ei osaa koota itseään parhaalla mahdollisella tavalla ja minä kun en osaa olla ajoissa edes semihyvällä tavalla....

Tiia huuteli niin hauskoja kommentteja, että piti ihan jättää ne videolle :D.

Paras oli minun ollessa (taas) myöhässä, sarkastinen "mä tietääkseni sanoin AJOISSA" ja "sä jäit TAAS ihastelemaan sitä koiraa ku se tulee, arggggh!". Ihanan hauskoja treenejä meillä, pakkohan se oli ihastella ku se tuli niin hienosti!

Toiseen suuntaan serpentiini meni toisesta kerrasta ihan ok (oho) persjätöllä joten loppuaika tehtiin välistävetoja. Heti ensimmäisellä kerralla sain kaikki kolme onnistumaan, tyylipisteitä ei tässä jaella koska oli vain niin hienoa saada ne kaikki oikein!

Sen jälkeen toki koetettiin saada parempaa suoritusta kehiin, mutta liian vaikeaa oli tällä kertaa juosta takaperin ja olla ajoissa ja pysyä vauhdissa. Oma vauhtini hidasti Lokia kovin aina viimeiselle hypylle.

Jäähkälenkillä treenikaveri sanoi, että näyttäisi siltä ettei Lokilla riitä kääntymiseen pelkkä tuo liike ja ajoissa oleminen, vaan sille pitäisi paremmin opettamalla opettaa merkkaukset. Ja se pitää varmasti ihan paikkansa, eihän me olla oikeastaan kokaan kunnolla treenattu ihan vain merkkauksia. Tai ei ainakaan tarpeeksi.

Tänään vapaatreeneissä tehdään ihmisnuolta ja merkkausta ihan vain parilla esteellä, niin että Loki kunnolla kokoaa itsensä ja ylipäänsä oppii mitä merkkaus tarkoittaa. Kun se on selvillä niin sitten voi alkaa edistää. Näitä pitäisi kyllä aina kerran pari muistuttaa mieleen aina treeneissä, kun tulee kohta missä pitäisi koota kunnolla.

Go ahead and jump, Loki hyppis projektikoiraksi!

Elokuussa 2013 (c) Päivi Heino,
kuten muutkiin kuvat tässä jos ei toisin mainita

Meillä on käynyt varsinainen onnenpotku, nimittäin Mari, joka on aloittanut opiskelun hyppytekniikkakouluttajaksi Vappu Alatalon opissa, otti Lokin yhdeksi projektikoirakseen koulutukseen! Tämä tietää kevään ajalle useita videoitavia hyppytekniikkatreenejä, jotka analysoi koko koulutuspoppoo kouluttajineen.

Loki on oikein oiva tapaus edustamaan koikkereita, kun on vielä niin söpö!! ^_______^

Moving to pk-seutu finally pays off!

Onneksi olen tämmöinen laiska ja köyhä tyyppi, joten en ole saanut ilmoittauduttua koskaan hyppytekniikakurssille, vaikka on ollut tarkoituksena siitä asti kun Loki täytti 1v.

Lienee sanomattakin selvää, että olen todellatodella innoissani ja kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan kaikki Lokin hyppytekniikasta ja tietysti pyrkiä parantamaan hyppimistä.

Raportoin blogissa hyppiskoulutuksen etenemisestä.

Mehän käytiin kaksi vuotta sitten talvitreeneissä, joissa kouluttaja osasi jonkun verran hyppytekniikkaa. Tehtiin tuolloin hyppysuoria, mutta niidenkin treenaaminen sitten jäi muiden asioiden jalkoihin.

Itse voisin analysoida, että Loki ei keskity hyppyihin tarpeeksi vaan roiskii johonkin sinnepäin ja koohottaa vain eteenpäin. Ei kokoa itseään hyppyihin, mutta liekö se enemmän tekniikka- vai koulutuskysymys? Vai onkohan niillä edes eroa? Kohta ehkäpä tulee jotain selkiyttä, en malta odottaa.

Keräsin tähän merkintään kuvia Lokin hyppäämisistä mitä löysin blogin syövereistä.

Aiai, joskus tullut treenattua rimat maassa. Kuvaaja on joku aiempi treenikaveri.

Vähän tiukempaa takaakiertoa. (c) Lotta Franck

By the way, tämä on 501 julkaistu merkintä tässä blogissa!

Juuri kun olin saanut kaikki vastaukset valmiiksi, kysymykset vaihtuivat

Kaiken piti olla hienosti suunniteltu valmiiksi, mutta niin sitten vain viikonlopun suunnitelmat heittivätkin häränpyllyä, koska eilen oli odottamattomia yllätyksiä täynnä oleva päivä. Tänään ei mentykään kisoihin, mutta onneksi Lokilla oli muuta kivaa tekemistä viikonloppuna.

Ensin aamupalalla meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, kun löysin täydellisen asunnon netistä. Niin täydellisen, että soittoa välittömästi välittäjälle ja puolilta päivin katsomaan. Toki kuvat vähän huijasivat ja asunnossa on omat vikansa, mutta parhaita asuntoja ehdottomasti mitä on vastaan tullut. Nyt sitten plot thickens, mutta yritän pitää itseni pessimistinä.

Päivälenkillä sain yllättävän puhelun, että Lokille olisi hommia. Miesten hommia. Ensisijainen uros ei ollut astunut ja varaurosta piti hälyttää paikalle. Minullahan ei ole ollut mitään hajua siitä, onko Lokista miesten hommiin tai onko se edes fyysisesti siihen kykenevä. Toivottavasti tässä ei ole kenellekään liikaa informaatiota, mutta en ole esimerkiksi koskaan nähnyt sen vehjettä ulkona niinkuin isoilla pojilla usein innostuessaan on. Muutenkaan se ei ehkä mikään miehisin mies koskaan ole ollut, toki tietyt pissat saa sen ihan hulluksi (kuten tuli viime kisoissakin niin kivasti todettua). Höpöteltyäni aikani puhelimessa (ja soitettuani yllättävän konsultointipuhelun kaverille, kiitos vaan!) sanoin että mikäpäs siinä ja Lokille tilattiin nainen ihan kotiovelle.

Kolmisen tuntia myöhemmin oltiin vastaanottamassa vieraita parkkipaikalla ja se oli Lokin suunnalta rakkautta ensi nuuskaisulla. Käveltiin pieni matka läheiselle pellolle, Loki nartun peräpäässä tai lutkuttamassa sen jättämiä pissamerkkejä. Nartun omistaja sanoi heti, että nyt on ihan eri meininki kuin aiemman uroksen kanssa. Koirat vapaaksi pellolle, mistä ei kuitenkaan tullut mitään, kun kävi ilmi että narttu tarvitsi enemmän aikaa ja olisi lähtenyt takaisin autolle ja Lokin korvat eivät oletettavastikaan toimineet joten kaksikko meinasi lähteä omille teilleen. Kun ei harmittavasti tiedetty täältäpäin mitään aidattua ulkoaluetta niin tultiin sitten meille sisälle.

Loki lämmitteli narttua pitkään ja hartaasti vaikka aluksi sai vastaukseksi murinaa. Keiteltiin siinä kahvit ja katseltiin hieman Putousta (tai lähinnä molemmat todettiin miten paska ohjelma se on ja vaihdettiin pian kanavaa). Pistettiin Loki hetkeksi makkariin portin taakse (vinkuvinkuvinku), että narttu saisi vähän tutkia paikkoja rauhassa. Parit tutkimus- ja kerjäämiskierrokset tehtyään narttu meni portin taakse katsomaan Lokia ja heiluttelemaan häntää. Katseli vuoroin Lokia ja vuoroin meitä ja päätettiin sitten release the kraken.

Tästä eteenpäin narttu teki homman Lokille mahdollisimman helpoksi ja yritys oli Lokinkin suunnalta kova, mutta suunta valitettavasti väärä. Ei niitä pentuja tule päähän tai kylkeen pökkimällä. Jos minä menin lähemmäs niin homma loppui siihen, nartun omistaja yritti avittaa oikeaan suuntaan mutta valitettavasti tuloksetta. Löytyi se peräpääkin kyllä, mutta ihan nappiin ei mennyt silti. Välillä taukoa ja loppujen lopuksi kolme kertaa oli tekemisen meininkiä, mutta näköjään enemmän olisi tarvinnut joko Loki aikaa oppia homma kunnolla tai vaihtoehtoisesti konkreettisempaa avitusta. Aikaa kului ja molemmat alkoivat väsyä ja kello olla paljon, joten ei auttanut kuin luovuttaa yhteensä reilun parin tunnin visiitin kuluttua. Pitkän välimatkan ja töiden takia uusintaa ei voi ottaa. Harmiteltiin, että eivät tulleet Lokin luo aikaisemmin toisen uroksen luota, mutta helppohan se on jälkikäteen miettiä.

"Mikä tuolla meni, oliks oliks se SE??"

Nyt kyllä kieltämättä harmittaa ettei siitä mitään tullut. Pennuista olisi ehkäpä todennäköisesti tullut hyvinkin vilkkaita, nättejä ja kevytrakenteisia. Se hyvä juttu kuitenkin tuosta selvisi Lokista, että valmius hommiin sillä tarvittaessa on. Pitemmän aikaa se olisi kyllä ainakin tällä kertaa vaatinut. Narttu oli kyllä ollut toisen uroksen luona useita päiviä, joten voihan se myös olla, että tärpit olivat jo mennyt ohi ja homma ei siksi toiminut.

Hommia hoidellessa meni yli kymmeneen illalla ja mietin kauan että mennäkö kisoihin vai ei, mutta päätin varmuuden vuoksi olla menemättä. Jos se viimeksi jo skitsosi pissan nuolemisesta, niin en halunnut mennä sinne hakkaamaan päätä seinään ja hakemaan huonoja kokemuksia, jos sillä olisi jäänyt seksin kaipuu tai vaihtoehtoisesti takapää jumiin siitä kaikesta pökkimisestä. Lisäksi kun tosiaan harjoittelijatuomarina oli se Karstunen eikä oltaisi päästy niille haluamillemme Saviojan radoille, oli päätös loppujen lopuksi aika helppo. Rahan meno eniten ärsyttää. Illalla Loki vinkui puolisen tuntia oven takana Elämänsä Rakkauden perään. Aamulenkin jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että varmaan olisi voinut mennäkin kisaamaan, ei tuossa pojassa oikein mitään erikoista ole näkynyt paitsi että nartun pissat ulkona kyllä olisi pitänyt päästä tarkoin nuolemaan.

Nyt ei ole kisoja tiedossa ainakaan kahteen-kolmeen viikkoon, harmi. No onneksi tämän ajan voi käyttää vaikka sellaiseen turhaan asiaan kuin treenaamiseen :)

Caaaaan you feeeeeel the looooove toniiiiight...
Huomatkaa kaihoisasti itkevä silmä.

Shelties are like potato chips, you can't just have one

Olen selvittänyt itselleni otsikon lausahduksen syvimmän olemuksen, eli miksi shelttejä jostain kumman syystä aina tuntuu lisääntyvän mystisesti perheisiin yhden jälkeen kaksi, ehkä kolmas, ja kohta niitä on jo vino pino. Syy on tietysti se, että ne ovat niin perhanan H-E-L-P-P-O-J-A. Ja ihmiset usein tuppaavat kaipaavan haastetta elämäänsä. Jos elämä tuntuu muuten rullaavan ongelmitta, niin ehkä tekeminen loppuu kesken ja yksi ratkaisu on ottaa toinen pentu (toinen tietyntyyppisten usein käyttämä vaihtoehto on kehittää ongelmia sellaisesta mikä ei ongelma olekaan, onneksi minulla ei ole tällaista taipumusta). Omistapa ensin yksi koikkeri, pyrri tai muu rotu joka saattaa suuremmalla todennäköisyydellä olla "with issues" ja kokeile sen jälkeen shelttiä - et voi uskoakaan miten helppoa sen kanssa on.

Eilen treeneissä juteltiin Lotan kanssa aiheesta sen jälkeen, kun olin ensin käynyt lämppälenkin Tessin ja Fionan kanssa. Tessi meni vapaana ja voi morjes mikä ero kuin yöllä ja päivällä jos vertaa Lokiin. Ihmettelin moneen otteeseen että mihin se nyt katosi, vain huomatakseni että se oli nilkoissani kiinni ja katsoi minua sen näköisenä että tässähän minä. Jos se jäi taaksepäin niin max 10 metriä ja pinkoi minkä pienistä kintuistaan pääsi että saisi kiinni. Jos sitä kutsui, niin ei silmää ehtinyt räpäyttää kun se oli jo vieressä. Nenä meni maahan ehkä kaksi kertaa koko lenkin aikana.

Treeneissä kävi kyllä ilmi ehkä shelttien suurin "ongelma", jos sitä niin voi nimittää. Eihän noin helpolla rodulla ole oikeasti mitään ongelmia. Mutta se haukkuminen, voi morjes. Toki fiksumpi olisi kouluttanut Tessiltä pois tuota jo aiemmin eikä sitten vasta kun se tulta täynnä seinässä kiljuu että "MUN VUORO!!&%¤!!". Naksuttelin sille hiljaa olemisesta ja kyllä se silloin ihan hiljaa jopa pysyi. Sanovat, että oppivat nopeasti, katsotaan. Ei vaan voi yhtään pitää sitä vielä seinässä toisen vuorolla, jos ei itse ole vieressä kouluttamassa olemaan hiljaa. Sama ongelma se tosin Lokilla on, mutta sekin on kovasti työstössä (no ainakin työstössä).

Lotan vuorolla Tessi murtautui kahden näköesteaidan välistä raapimalla ja siirtämällä aitoja paikoiltaan. Se myös onnistui kaatamaan vieressä olleen mustan tuolin - ja sen jälkeen kiipeämään tuolin päälle tarkastamaan josko siitä pääsisi helpommin radalle. Tessin luonnetestin/mh-kuvauksen tulokset kiinnostaisi, vielä enemmän kuin Lokin.

Tessi on täpäkkä, reagoi todella nopeasti ja (shelttimäiseen) tapaan seuraa liikkeen mukana nanosekunnissa perässäni jos en ohjaa kunnolla. Ja kun esteiden haku ei vielä ole kovin hyvää niin kärsivällinen pitää olla. Palkkaantuu repimislelusta, namialustasta, pallosta, repimisreikäpallosta. Repimisreikäpallon hyvä puoli selvisi kyllä treenien lopussa, kun mietin miten saisin sen fokuksen enemmän eteenpäin kuin tavallisella pehmolelulla. Reikäpallo lentää pisimmälle ja sitä voi repiä. Tästä eteenpäin pidän kyllä aina mukana tuota lelua Tessin treeneissä. Ehkä voisi jättää tuolla leikkimisen pois arjesta (Salla ja äiti, huom), vaikka en kyllä tiedä onko sillä Tessin leikki-intoon suurta vaikutusta. Mutta onhan eksklusiivinen treenilelu aina treenilelu ja superisti parempi :)

Ensin tehtiin muuria namilätkällä ja pituutta samoin. Kun tarpeeksi läheltä otti niin ei mitään ongelmaa. Tauon jälkeen nälkä kasvoi ja testasin hieman liian pitkää pätkää, se oli liian vaikea. Parit helpotetut pätkät ja onnistumisia. Vähän putkiin hakemista. Lopussa vielä muuri-pituus-putki-hyppy pätkää ja oi kun meni hienosti. Pysyin itse paikallani ja annoin Tessin hakea putkeen. Jos liikun mukana niin saa olla tosi tarkka ettei käänny ennen putken lukitsemista pois tai hiljennä vauhtia kun koira tulee niin herkästi mukana. Lukee putken (tietysti) vielä vain paljon lähempää kuin Loki mikä on itselle hieman hankala muistaa. Oletan että kyllähän se menee, mutta ei mene jos en ole tarkka. Muuri ja pituus näin yksillä palikoilla meni kyllä paremmin kuin oletin enkä usko että niissä tulee mitään ongelmia olemaankaan. Onnistuneet treenit, vaikka ei pussia mentykään.

Minulla on tapana omilla koirilla keskittyä monesti niiden negatiivisten puolien valittamiseen täällä blogissa, mutta kun näen Tessiä sen verran harvoin ja monesti vain treeneissä niin en voi olla kuin hehkuttamatta sitä. Helppo kuin mikä ja harrastuskoirana unelma. Arkihelppoudesta kertoo ehkä jotain se, että voi olla että saa joskus kaverin, rodusta ei liene epäselvyyttä.

Väittävät, että shelteillä on arkuutta ja luonneongelmia paljon, mutta itse lähinnä agilityä harrastavia tavanneena oma kokemus on kyllä erilainen. Toki on näitä haastavampia tapauksia en sitä mitenkään väheksy. Mutta kyllä se vain niin on, että jos haluat välttää turhia ongelmia, niin todennäköisyyksien valossa ota sheltti. Kun elämä on liian helppoa niin ota toinen, kolmas, neljäs... Ja tässä vaiheessa ehkä havahdut päässeesi samaan lopputulokseen kuin ottamalla yhden koikkerin.

Pipo kiristää pakkasella

Mökötän. Koti on täälläpäin.

Mittari alkaa lähennellä -20 astetta jopa täällä Espoossa ja kaikkihan tietää mitä se tarkoittaa. 5m fleksin päässä kiskovaa Fionaa, joka yrittää kaikilla voimillaan repiä kotiinpäin jokaisesta vastaantulevasta risteyksestä. Ja siinä sitten pysähdellään, odotetaan hihnan löystymistä, jäädytään ja menetetään kaikki hermot. Ulkoilu ei siis maistu tippaakaan ja lenkit on lyhentyneet, kuitenkin energiantarve on tuntunut kasvavan kummallakin ja ruoan määrä on hieman noussut. Koirat kiittää.

Sisällä sitten energiaa riittäisi ärsyttävyyteen asti ja koirat on leikkineet pieniä pätkiä lähes joka päivä. Tassukarvat on niin kovin kasvanut, että Loki viime treeneissäkin pariin kertaan liukasteli. Pitäisi siis leikata kynnet ja tassukarvat ennen sunnuntain kisoja. Loki kutiaa niin paljon tassuista, että taidan varustautua isoilla siivuilla juustoa tähän operaatioon..

Fiona on yksi takkukasa tällä hetkellä, pitäisi pestä ja harjata ja trimmatakin tekisi mieli, vaan ei viitsi näillä pakkasilla. Kuitenkaan tämänpituisella karvalla ei voi fleecehaalaria pitää, joten pitkässä karvassa on hyvät ja huonot puolensa. Ehkä vaan harjaan ja pesen sen viikonloppuna ja nyrhin vain sieltä mistä on pakko (en väitä, että lopputulos olisi kaunis). Pitäisi ommella Fionan takkiin paksumpi vuori, mutta mistäs repisi aikaa ja jaksamista (ja osaamista).

Loki ei tunnu jäätyvän ihan niin helpolla, mutta kyllä sekin on saanut pitää pomppaa päällänsä aina kun lämpötila on alle -10 astetta. Lähempänä kahtakymmentä jäätyy jo tassutkin. En tykkää koirien pukemisesta joten mielummin sitten jätetään jäätymislenkit välistä kuin alkaisin jotain tossuja sille metsästämään. Vielä paksummalle takille olisi kyllä tarvetta, BOT ei käy ulkokäyttöön kun siinä tulee pissat sisälle.

Koirulit saavat hieman muutosta arkeensa, kun ensi sunnuntaina kaveri tulee meille asumaan joiksikin viikoiksi. Hän muuttaa Tampereelta ja aloittaa samassa firmassa missä itse olen :). Kaikki tiet vievät pk-seudulle, ennemmin tai myöhemmin... Kiva saada lisää kavereita tänne pk-seudulle! Tällä kaverilla ei ole koiria, on minulla siis muitakin kuin koirakavereita uskokaa tai älkää ;)

Ihana viikonloppu tulossa, tänään Tessin kanssa laatuaika-agilityä, illalla Lokin tassuhuolto-operaatio ja lisäksi ajattelin hieroa sen läpi, huomenna kämpän siivoamista uutta kämppistä varten ja Fionan huolto, sunnuntaina sitten kisat ja sen jälkeen levytystä (mikäli olette jotain nimeltämainitsemattomia n00beja ettekä tiedä mitä on levyttäminen, niin tarkistakaa täältä). Jännityksellä odotan näkyisikö Koirakuvien livevideopalvelu Vuokkosilta tänä sunnuntaina, mikään ei ole kivempaa kuin omien kisojen jälkeen levyttää sohvalla katsomassa kavereiden suorituksia.

Enpä enää muista miksi pipo edes kiristi kirjoitusta aloittaessa, aika terapeuttista tämä kirjoittaminen todellakin!

Hyvää viikonloppua kaikille ihanille lukijoille!

Keppejä, putkijarrua ja suunnitelmia pikkumustan päänmenoksi

Tiistain Tiian treeneissä oli kivannäköinen rata, onneksi ostin kaverilta vuoron vaikkei ollut meidän treeniviikko. Olin toivonut aiemmin takaaleikkauksia kepeille joten nyt niitä sitten oli oikein olan takaa. Harmi, ettei taaskaan ehditty menemään koko rataa, tosin osaksi omasta päätöksestä kun halusin testata putkijarrukohtaan paria eri ohjausta.

Jätettiin alun hypyt pois ja putkelta kepeille, hyvin haki, ensimmäisellä kerralla keskeytti kun halliin tuli tosi kovaääninen koira ja otti häiriötä äänistä. Äänekkäät treenikaverit on mainiota häiriötreeniä!

Ensin putkijarrukohta kuvasta alhaalta ohjaten, sen jälkeen 5 putken jälkeen siirtyen yläpuolelle, mitä en tullut edes ajatelleeksi ennenkuin Tiia sanoi että niin näinkin voi. Tiian ehdotus toimi kieltämättä paremmin, sai tiukemman käännöksen sekä 7 putken jälkeen että 8 hypyn jälkeen, vaikka vähän valahti nämäkin muttei niin pahasti.

Putkijarrussa ongelma oli että rytmitys puuttui useasti kokonaan, pelkkä suhina ei auta mitään! Jonkun 4 toiston jälkeen Tiia kommentoi myös että alkoi jo mun oma keskittyminen herpaantumaan ja suoritus huononi koko ajan. On se vaikea keskittyä moneen peräkkäiseen toistoon ja yrittää saada vielä edellistä parempi suoritus.

Sitten 10-12 väli takaaleikkauksella kepeille, ensimmäiset kerrat jätti kesken kun ei olla tätä treenattu mutta sitten Tiia pallon kanssa keppien päässä palkkaamassa niin jo unohtui omistajat ja fokus oli eteen. Tätä lisää. Loppuun vielä 14-22 pätkä kertaalleen, ennakoiva valssi oli ehkä jopa suhteellisen ajoissa ja Tiia sanoi tämän jälkeen että "ensimmäistä kertaa mä näin sun taistelevan ennakoivan valssin, ei ollu Lokilla mitään ongelmaa tietää kootako vai ei" :D. Videolta katsoen olisi vieläkin voinut olla enemmän ajoissa, mutta oli tuo sitten varmaan jo parempaan suuntaan! Hitsin haastavaa pitää se jatkuva ennakoivuus koko radalla, puhumattakaan valsseista.

Videon sai näppärästi muurin palikalle (kiitos Tiialle parannetusta kohdistuksesta :)).

Sunnuntaina on kisat Vuokkosilla, mihin ilmoittauduin kun halusin Saviojan radoille. Pettymys olikin suuri, kun kisakirjeessä ilmeni, että paikalla on harjoittelijatuomarina Karstunen. Kokemukseni ja kuulemani mukaan Karstunen tekee vaikeita ratoja, lisäksi hieman mietityttää rimakorkeus, Karstusella on ollut tapana mölleissäkin pistää rimakorkeukseksi se keskimmäinen. Lisäksi olisin halunnut nimenomaan Saviojan radoille koska hän on meitä kouluttanut ja aiemmat ratapiirrustukset ja tyylit olisi lupaillut kivoja ratoja. Harmittaa, mutta no can do.

Ihanan kaverin psyykkauksesta menemme ottamaan sen kisatreeninä, lähtö rauhassa, kontaktit kunnolla, en jätä Lokia suorittamaan yksin vaikeita kohtia (kuten esimerkiksi Vuokkosten kisapuomia, mikä kuulemma heiluu ja ykkösten koirilla on siksi monesti himmailua siinä, voisi selittää meidänkin viime kisojen puomiepävarmuudet) vaan olen tuomassa tukea näissä kohdissa ja lähetän kaukaa siellä missä on siihen mahdollisuus. Kaksi rataa mennään siis harjoittelemaan näillä suunnitelmilla :). Mennään etsimään sitä kivaa menofiilistä ja yhdessä tekemisen tunnetta mikä ehkä viime kisoissa loisti poissaolollaan.

Kisojen vuoksi Loki jättää huomiset treenit välistä, mukaan lähtee Tessi ja Finski. Lokin aloittaessa nyt kisaamista ja todettuani että se on oikeastaan aika kivaa, alkoi tulla hinku aloittaa treenaaminen Tessin kanssa määrärietoisemmin ja suunnitelmallisemmin. Pohdin, josko saisi pikkumuusasta kesäksi möllikaverin. Ainakin jos ei ota niin tosissaan, vaan menisi harjoittelu mielessä. Sen kanssa on jotenkin niin ilo tehdä, kun se ei jänskätä toistaiseksi mitään ja tekee aina niin innolla. Lisäksi voi antaa sille kotiläksyjä, jolloin se kehittyy maagisesti ilman omaa efforttia aina viikkojen välissäkin ;)

(c) Lotta Franck

Tepsun treenilista nimeltä "kesällä mölleihin" vaatii ainakin seuraavaa:
- Muurin ja pituuden opettaminen, niitä ei ole vielä katsottu yhtään
- Rengas, ensin kotisheippauksena treenirenkaalla ja sitten hallilla
- Pussin treenaaminen valmiiksi
- Kontaktilaudan vahvistaminen kotitreenissä ja siirtäminen kontaktille
- Estehakutreenin jatkaminen, EI KOSKAAN PALKKAA KÄDESTÄ.

Lisäksi voisi harjoitella jos on aikaa/jaksaa:
- Keinun alkeita (en malta odottaa että pääsen treenaamaan tätä, on jo selvät sävelet millä taktiikalla etenen!)
- 2x2 keppien jatkoa

Tämän suuren ja suunnitelmallisen treenipläänin neljä seuraavaa treeniviikkoa näyttävät tältä:

VK1 (tämä viikko)
- Läksy: Hakeutuminen namilätkälle innokkaasti käskystä "mene"
- Hallilla: Muurin ja pituuden treenaaminen namilätkälle hakeutumista käyttäen, pari pussia, lopuksi joku kiva putkihakutreeni

VK2
- Läksy: Renkaan alkeet, pitääkin muistaa viedä siskolle meidän treenirengas
- Hallilla: Muuri ja pituus jatkuu, pari pussia, putkihakutreeni jatkuu

VK3
- Läksy: Renkaan lisäviikko kotona (toki voi olla että sisko yllättää jo viikon jälkeen tässä :P)
- Hallilla: Renkaan sheippaaminen, rengasta mahdollisesti myös lätkä- tai kuolleella lelupalkalla, muuri/pituus/pussi riippuen etenemisestä, putkihakutreeni

VK4
- Läksy: Kontaktialusta muuttaa siskolle tehotreeniin
- Hallilla: Rengas jatkuu, muuri/pituus/pussi riippuen etenemisestä, putkihakutreeni

Kuukauden päästä tsekataan sitten taas missä mennään. Saisi kyllä upean agikoiran kun jaksaisi nähdä Tepsulaisen kanssa vaivaa.

Tessin tämän vuoden tavoitteeksi lisään muuten luuston kuvauksen. Ennen sitä ei varmaan aleta hyppyjä nostamaan mihinkään tuosta alimmaisesta missä nyt ovat. Puolentoista vuoden iässä tms varmaan sitten sisko sen kuvauttaa.

Onnistu koirasi koulutuksessa: Tommyn kannustava koulutusopas

Ensimmäistä kertaa taas pitkään aikaan kirjastossa käydessäni mukaan lähti pari koirakirjaa joita olen ajatellut lukea, mutta jotka ei vaikuta niin hyviltä että viitsisi ostaa. Ensimmäinen on nyt luettu ja tämä on Tommy Wirenin ja Päivi Romppaisen kirjoittama "Onnistu koirasi koulutuksessa: Tommyn kannustava koulutusopas" mistä ajattelin kirjoittaa pikkuisen arvostelun. Yhtä pitkää ei tule kuin aiemmasta, mutta jos nyt jotain saisi raapusteltua tiedoksi niille, jotka mahdollisesti kirjan lukemista harkitsevat.

Sanoisin, että kirja on tarkoitettu ensimmäistä koiraansa kouluttavalle peruskoulutusoppaaksi. Kirjan ovat kirjoittaneet Wiren ja Romppainen yhdessä, mutta jutut perustuvat pitkälti Wirenin periaatteisiin. Positiivisesti kouluttamalla, runsaasti palkkaa käyttämällä, vastaehdollistamalla ja siedättämällä mennään enimmäkseen tässäkin kirjassa, eli ihan hyvät perusperiaatteet aloittelevalle koiran kouluttajalle. Käydään läpi koulutustuokion koostuminen, palkitseminen, koulutuksen eteneminen, rakenne, palaute, vahvistetiheys, kriteeri, apuvälineet, ympäristön vaikutus jne jne.

Mielestäni kirja koostui neljästä aihealueesta (ei mene suoraan sisällysluettelon mukaan kuitenkaan), joihin jaottelen tämän kirjoituksenkin. Raapustelen kuhunkin kohtaan muutamia itse kokemiani pääpointteja.

Koulutukseen liittyviä myyttejä (esim. johtajuudesta)

• Statukseltaan korkein koira ei pyri hallitsemaan toisia koiria, vaan saatavilla olevia resursseja.
• Opeta koirasi ansaitsemaan kaikki resurssit.
• Perustellaan miksi esim. jääkausi ei toimi.
• Kyseenalaistetaan luoksetulossa käytetty "piiloudu koiraltasi jos se ei tule kutsusta" -metodi
• Dominanssi tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että koira yrittää saada toisissa aikaan reaktion suuntaan tai toiseen.

Koulutuksen perusasioita (termit, palkitseminen, koiran oppimisen teoriaa)

• Klassinen ehdollistuminen: Ärsyke + reaktio = opittu refleksi (esim. ovikellon ääneen reagoimien, "baari auki - baari kiinni" -klassinen vastaehdollistamismenetelmä)
• Operantti ehdollistuminen: Reaktio + seuraus = opittu käyttäytyminen (esim. koira hyppii ovea vasten ja ovi aukeaa)
• Positiivinen vahviste: Lisätään jotain, mistä eläin pitää
• Positiivinen rankaisu: Lisätään jotain, mistä eläin ei pidä
• Negatiivinen rankaisu: Poistetaan jotain, mistä eläin pitää
• Negatiivinen vahviste: Poistetaan jotain, mistä eläin ei pidä
• Palkkion tulee olla niin hyvä, että sen saatuaan eläin pyrkii välittömästi ansaitsemaan sen uudelleen. Esim. jos luoksetulossa koira palkitaan nappulalla ja koira lähtee heti sen saatuaan jatkamaan omia teitään eikä yritä saada toista nappulaa, ei palkkio ole tarpeeksi hyvä. Tällöin on kyse enemmänkin koiran ruokkimisesta kuin kouluttamisesta.
• Ensisijainen eli primäärivahviste: Makupalat, leikkiminen, hajut...
• Toissijainen eli sekundäärivahviste: Kehu, naksutin, makupalapussin rapina...
• Käytöksen esiinsaamiseen voi käyttää seuraavia tapoja:
• Fyysinen manipulointi
• Mallioppiminen
• Houkutteleminen
• Käytöksen poimiminen
• Sheippaaminen
• Käytöksen aikaansaaminen kohteen avulla
• Tässä luvussa käydyt asiat oli itselleni ennestään tuttuja, tosin menen yhä sekaisin välillä kumpi on kumpi ehdollistuminen ja miten nuo positiiviset ja negatiiviset rankaisut ja vahvistamiset menee. Lukiessa päädyin kuitenkin useasti miettimään myös sitä, että mitä väliä sillä on käytännössä että osaako puhua oikeista termeistä.

Perustaitojen koulutus ja niiden soveltaminen

• 4 perustaitoa ovat
• Lähellä pysyminen ja kontakti
• Luopuminen
• Paikalle rauhoittuminen
• Kohteiden käyttö
• Pelkästään näiden opettaminen koiralle auttaa yleensä moniin ongelmiin, koska näiden avulla koiran ja omistajan suhde paranee merkittävästi.
• Itse en ehkä ihan ymmärtänyt kohteiden käytön hyötyjä, kirjassa sai lähinnä sen kuvan että ne ovat helppo tapa kouluttaa muita juttuja (esim. käsittelyharjoituksia) ja tehdä ns. helppoja tehtäviä (vaikka kosketuskepin koskemista) vaikeissa tilanteissa tarvittaessa, mutta itse en ymmärtänyt miksi Wiren nostaa kohdetyöskentelyn ihan näin tärkeäksi.
• Perustaitojen avulla Wiren kertoo miten opetaan koiralle käytöstapoja kuten luoksetulo, hihnassa kulkeminen, seuraaminen, keskeyttäminen ja irrottaminen, käsittelyyn kouluttaminen, rauhoittuminen, istuminen, maahanmeno... Eli aika perusjuttuja
• Itse skippasin tästä osiosta aika paljon tai selailin lähinnä sivut läpi, sen verran peruskauraa oli ainakin meikäläiselle.

Käytösongelmia ja miten niistä selvittiin

• Käyttäytyminen on koiralle luontaista, mutta jotkut luontaiset käyttäytymiset ovat ihmisten mielestä "ongelmakäyttäytymistä".
• Kun jalostetaan vietikkäitä harrastuskoiria, eivät ne ole parhaita mahdollisia kotikoiria.
• Viettejä on noin 10 erilaista, mutta on lähes mahdotonta sanoa, mikä vietti aiheuttaa pohditun käyttäytymisen.
• Hulluja koiria ei ole, mutta on sairaita koiria, jotka tulevat hulluiksi, jos eivät saa hoitoa. Tutki kipu.
• Ongelmakäyttäytymisen ratkaisun neljä tekijää:
• Mieti, mitä et halua
• Mieti, mitä haluat
• Ennakoi ja estä
• Opeta koiralle uusi käytös
• Rutiinit ovat tärkeitä, opeta koiralle uusi tapa käyttäytyä ongelmallisessa tilanteessa ja tee siitä koiralle rutiinia.
• Aggressiivisuusluokituksia
• Maternaalinen aggressiivisuus, leikkiaggressiivisuus, pelkoaggressiivisuus, kipuaggressiivisuus, reviiriaggressiivisuus, suojeluaggressiivisuus, vastustamisaggressiivisuus, omistusaggressiivisuus, salistusaggressiivisuus, dominanssiaggressiivisuus, idiopaattinen aggressiivisuus.
• Lopussa käsiteltiin esimerkkien kautta ongelmakäyttäytymisiä kuten remmirähinä, eroahdistus, resurssien omiminen, vahtiminen, ihmisaggressiivisuus, autopelko jne. Nämä oli aika perustapauksia ja vähän skippailemalla luin nämäkin.
• Ongelmakäyttäytymisen loppuminen vaatii lähes aina muutoksia ympäristöön, jos ympäristö ei tähän taivu voi joutua tosissaan miettimään koiran luovuttamista toiseen paikkaan.
• Haisteluun liittyen sanottiin, että (nuorille) uroksille pissojen jatkuva haistelu on tosi stressaavaa ja kiihdyttävää ja ei kannatakaan antaa koiran jatkuvasti haistella lenkillä. Vaikka nykyään toitotetaan miten tärkeää on, että koira saa olla koira ja haistella ja tutkia, niin silti lenkeillä voi olla hyvä pitää periaatetta että (pääsääntöisesti) ihmisen pysähtyessä pysähdellään, eikä mennä koiran tahtiin. Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja meidän lenkkihaistelut saattaakin nyt vähentyä, kun siihen saatiin "lupa" :)

Lopussa käytiin läpi hieman kodinvaihtajien tilannetta, koulutustapojen muuttamisesta aiheutuvia ongelmia sekä listattiin tärkeimpiä termejä englanninkielellä (mucho hyödyllinen!).

Kuten totesin alussa, mielestäni kirja on hyvä perusteos aloitteleville koirankouluttajille, mutta jos on yhtään enemmän kokemusta koirista niin ehkä en ainakaan rahojani tuhlaisi.  Kirjastosta voi toki hakea helpoksi iltalukemiseksi, teksti oli simppeliä ja nopeaa lukea. Paljon kuvia oli myös. Olisi ollut hyvä lukea vaikka sillon kun Fiona tuli, tai viimeistään Lokia hankkiessa. Toki varmasti hyödyllinen myös sellaisille ihmisille, jotka ovat "kouluttaneet koiria 20 vuotta" samoilla periaatteilla. Tiedon päivittäminen ehkä tuossa tapauksessa saattaa olla ihan paikallansa (eri asia sitten kokevatko tällaiset ihmiset itse tarvetta tietonsa päivittämiselle).

Nollaprosentti nolla

Lotta Franck

Päivän kisat, tuomarina Ritva Herrala.

A-agi hyl. Tosi vaikean oloinen agirata, useita (ennakoivia) valsseja piti tehdä ja täyskäännöksiä. Kolmessa kohtaa oli väärä putkenpää "tyrkyllä". Hankalaksi meni, kaksi ensimmäistä hämyputkea pelastin, mutta kolmanteen osui ja upposi. Olin niin fiiliksissä aiemmista onnistumisista, ettei vain aivot enää kyenneet fiksusti toimimaan. Keppien jälkeinen putki mentiin väärin päin tässä. Puomi himmaillen. Tällä radalla tuli medi1:ssä vain yksi nolla.

B-agi 10. Paljon helpompi, etukäteen ajattelin että mentävissä. Lopputulos "haamurata". Also known as "rata, mikä mennään ihan puolijärkisen pojan kanssa, koska se olisi sata kertaa mielummin nuolemassa radan ulkopuolella olevaa pissaa". Juuri ennen meidän vuoroa Loki bongasi lähtöalueen vierestä ihanan pissan ja huuli värähteli. Yritin pelastaa tilannetta nakilla muttei auttanut, liian kiire. Hermoilua. Lähdössä Lokia vapauttaessa paistoi aurinko silmiin pahasti. Lokilla aivot jonkun nartun peräpäässä, eka rima alas. Ketutus. Hiljainen vannominen, että seuraava koira on narttu. Puomilla pysähtyi kilometrin päähän alastuloa, siis Loki! Ikuisuuksiin ei ole noin tehnyt. Korjasi hetken päästä. Muurin palikka alas. Sijoitus kuudes. Suuuuuuri ketutus.

C-hypäri hyl. Alkusuora pelotti, mutta ei tullut edes kiire. Vaikeahko verrattuna toissaviikkoiseen mutta paljon helpompi kuin A ja B radat. Mentävissä, ajattelin. Suunnittelin juoksevani täysiä ja ehtiväni vaikeaan persjättöön. Kepeille asti meni hyvin, sitten vedätin Lokin jotenkin kakkosväliin ja sinnehän se sujahti. Uusiksi edeltävän hypyn kautta mistä hyl. Miksiköhän menin sörkkimään sinne kepeille? En ole tähän mennessäkään juurikaan ohjannut Lokia kepeille vaan antanut itse hakea aina. Keppien jälkeen hajosi pakka ja huomasin yhtäkkiä olevani väärällä puolella kuin suunnittelin. Loppu improvisoiden. Ei tullut persjättöä.

Videoista kiitos Laura!

Tiivistelmä:

+ Vaikeat radat, ja meno näinkin "ok"
+ Keinu hyvä
+ Valssit ei ehkä niin myöhässä
+ Kropalla kääntäminen toimi A radalla, vaikka pelkäsin että Loki syöksyisi hämyputkeen.

- Puomilla himmailua molemmilla radoilla, sekoittaako keinuun?
- Älä mene Taina sörkkimään sinne kepeille! Anna koiran hakea. Älä "vedä" kakkosväliin, odota AINA että hakee ja etene vasta sitten.
- Nartun pissat. Mitä te muut teette urostenne kanssa tällaisessa tilanteessa?
- Kaveri sanoi, että Loki vaikutti hitaammalta. Niin minustakin, ainakin B radalla. Kovin terävyys puuttui.

Fiilikseltään paras rata oli näin jälkikäteen tuo vaikea A-agi. B-radalla vaan vitutti ja C-radalle menin sillä fiiliksellä että mennään nyt kun on kerran maksettu. Virheen jälkeen loppui into.

Loki joutui odottelemaan häkissä sisällä hallissa ja ajoittain siellä haukuskeli. Autossa olisi ollut rennommin, mutta pakko se on näitäkin odotteluita treenata kun ei aina saa autoon.

Eilen treenattiin Sporttarilla yksinämme, tai no äiti oli mukana :). Tessin kanssa randomia esteympyrää samoin kuin Fionan kanssa. Loki teki hypyn kautta keinuja (mistä seurasi himmailut tänään puomilla?) ja kerran vauhtiympyrän, minkä lisäksi parit kepit, kun äiti halusi nähdä kun Loki menee 12 keppiä :). Vaikka ei paljon tehty sen kanssa, niin ehkä se silti vaikutti tämän päivän vauhtiin. Ainakin, kun piti pitää koirat hallissa ja käytännössä se tarkotti sitä, että Loki huusi kaikkien muidenkin vuoroilla.

Pitää se vaan ehkä alkaa pitää sääntöä, että vähintään yksi päivä ilman agia ennen kisoja.

Jäähkälenkillä päädyin vielä törmäämään ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan perinteiseen ärsyttävään irtokoiraan. Vastaan tuli kaksi keski-ikäistä naista vapaana olevan westien kanssa. Oltiin jossain 10m päässä kun tein uukkarin ja pakitin vähän, sanoen että älkää päästäkö tänne. Toinen naisista meinasi ottaa koiran kiinni, mutta toinen sanoi että "ei tarvii ottaa, se menee ohi vaan". Vein Lokin sivuun ja valmistauduin namittamaan. Westie lähti tulemaan suoraan kohti. Sen ollessa jossain metrin päässä potkaisin jalalla maahan, koiraparka vaan ehti tulla niin lähelle että osui mono kuonoon. Ei pahasti osunut, mutta helvetti pääsi irti. Naiset huusivat, minä huusin, naiset haukkuivat, minä haukuin. Ainoat jotka eivät haukkuneet olivat kummatkin koirat. Westie oli jo jatkamassa matkaa ja Loki istui vieressä hiljaa ja odotteli namiaan.

Aloitin kohteliaammin että "sanoin että älkää päästäkö tänne" mutta huutamiseksi se meni puolin ja toisin. Huudettiin aika suoraan naamat punaisena. Tuli perinteinen "tää on maailman sosiaalisin tapaus ja olisi mennyt vaan ohi" mihin vastasin, että "se tuli kyllä suoraan tänne kohti ja tää ei ole niin sosiaalinen". Perusvastaus "ton takia se ei tietenkään olekaan sosiaalinen". Sanoi myös tulevansa kohta potkimaan mun koiraa. Lopuksi mäkätettiin toisillemme jotain "hulluja riittää" mun-on-pakko-sanoa-viimeinen-sana tyyppistä ja lähdettiin menemään. Ehkä olin liian kärkäs, mutta tuommoisen ärsytysagin jälkeen ei ollut vaikeaa avata sanaista arkkua kun alettiin suoraan vittuilemaan. Kerrankin en jäänyt sanattomaksi.

Ärsytti niin, että kiukusta puhisten kävelin noin 10 min, kunnes tajusin olevani eksyksissä Ojangon metsissä. Lumian avulla löytyi oikea polku ja jäähkälenkki venähti 45 minuuttiin.

Ei ehkä ihan semmoinen kisapäivä, mitä olisi kiva muistella jälkikäteen. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen kisa, niin olisi voinut olla samantien kisatauko. Onneksi on kuitenkin jo ilmottu ensi viikonlopun sunnuntain kisoihin, niin pakko mennä hakemaan taas vähän kivempia agikisakokemuksia.

Fazerin sininen

Lumi toi talven kertalaakista, onneksi vielä ei ole kuin ihan pienet kivat kinokset. Mandin kanssa ollaan nähty muutamaan otteeseen ja haistelevat jo Lokin kanssa ihan nätisti samoja puskia. Mandi toki väistää Lokin pahaa katsetta jos Loki on sitä mieltä että mun puska. Mandi juoksee Lokin perässä, vieressä, edessä ja päällä ja Loki on kuin ei huomaisikaan. Leikkiin ei tietenkään sovi lähteä.

Fionakin on ollut toki mukana, tosin sen mielipide talvesta ja -12 asteen pakkasissa lenkkeilystä on harvinaisen selvä.

Mandi täytti tiistaina 6kk, joten kun sopivasti lenkillä oltiin niin otettiin tytöstä puolivuotiskuvat. Kriittiset mitat näyttää 9,5kg ja 45cm. Korville ei ole tarvinnut tehdä mitään, parilla sisaruksella on noussut pystyyn (eikä niillekään tarvitse tehdä yhtään mitään :). Sinisimmu joutuisi siis tulevaisuudessa kisatessaan pomppimaan aika isoja esteitä, onneksi se ei haittaa harrastamista.

Niin paljon ollut liikkeellä kennelyskää että ihan pelottaa. Kisoissa ei tervehditä kyllä ketään, harmi että häkit pitää roudata kuitenkin sisälle. Ylihuomenna!

Nyt ulos ja sohvalle.

Maanisia puomeja

Osuttiin heti ekoissa kisoissa Pätysen linssin eteen, nyt ollaan sitten virallisesti kisaavia :D

Eiliset Tiian treenit, rata vasemmalla, päästiin puomille asti.

Alku ok, tein ensin kolmoselle vastakäännöksen mutta oli hifistelyä eikä tarvittu. Kuulemma "turhat" vastakäännökset/varmaan myös jaakotukset vievät niiltä tehoa. Ja tässä vastakäännöksellä olisi pitänyt viedä putkeen, joten siinäkin mielessä väärä ohjaus. Toistolla sitten tavallinen takaakiertopyörähdys.

Luulin etten ehtisi 7-8 väliin persjättöön, mutta tarpeeksi kaukaa kun lähetti niin hyvinhän sinne ehti. Ei myöskään saanut mennä A:n jälkeen liian pitkälle että ehti liikkeestä lähettää putkeen.

Puomia tehtiin hetsaamalla, Tiia oli vastassa nakin kanssa. Kaksi toistoa Tiialla ja kolmas ilman, hyvin haki päähän asti. Näitä pitäisi tehdä lisää siten, että nakki on ensin valmiina ja sitten ei, että oppisi hakemaan päähän asti vaikka itse jäisin jälkeen. Tiia kommentoi, että oli aika pelottavan näköistä Lokin tullessa aika lujaa puomilta, tuijotus kuulemma yhtä maaninen kuin bortsuilla konsanaan. Oli luullut että tulee päin :D. Tuosta olisi voinut kellottaa puomeja, mutta en jaksanut.

Kivat treenit, mutta olisi ollut kiva ehtiä kepeille asti. No ei sitä paljon 11 minuutissa ehdi. Vähän harmitti kun pistäessäni Lokia lähtöviivalle takana löysässä hihnassa ollut koira pääsi tulemaan melkein sen perään kiinni. Nostin Lokin samantien syliin enkä usko että se edes huomasi mitään. Ei olisi kiva saada mitään äksidenttejä lähtöviivalle nyt kun meidän lähdöt on niin kivasti mennyt. Kyseisen koiran kanssa Loki oli mylvinyt kuorossa toisilleen aiemmin (kumpikaan ei oikein pystynyt hillitsemään itseään toisen mennessä radalla) joten vähän epäilyttikin pistää Loki siihen eteen istumaan. Odoteltiin sitten hetki että he pääsivät poistumaan kun olivat juuri lähdössä.

Ulkona oli se -15 astetta joten koirat piti tuoda sisälle. Fiona oli häkissään ja Loki seinässä. Ennen omaa vuoroa tein sen kanssa rauhoittumisharjoituksia ja LAT peliä kun muut menivät radalla. Muuten se pysyi ihan ok rauhallisena, paitsi sitten jos joku alkoi haukkua/riehua joko kentällä tai kentän sivussa niin sitten piti yhtyä mylvintään. Lots of work to do ennenkuin se voi hiljaa katsoa muiden menoa. Kuvattiin Tiia H:n kanssa toisemme ja Tiian vuorolla Loki unohti hienot käyttäytymisensä ja mylvi minkä ehti ja pyysin treenikaveria palkkailemaan sitä nakilla. Pysyi hiljaa :). Kiitosta vaan treenikavereille.

Olen jotenkin vieläkin viime talven aikatauluissa, kun viimeksi treenit alkoivat klo 17 ja tänä talvena vasta 18. Sillä seurauksella, että monesti olen meinannut lähteä jo viideksi ja eilen olinkin Veikkolassa 16:45. Ei muuta kuin Nesteelle ostamaan jotain naposteltavaa. On muuten tylsä miten vähän naposteltavaa löytyy kaupasta, jos on sokerittomalla ja vhh ruokavaliolla. Pussi pähkinöitä lähti sitten mukaan. Ja jos olette joskus miettineet, niin -15 lämpötilassa lämmin auto pysyy lämpöisenä noin 13 minuuttia, sen jälkeen on pakko siirtyä joko sisälle tai lähteä ajamaan.

Pystyn kuvittelemaan kuvaan semmoisen hienon sm-kisaliivin :D. Ja joo, olen myöhässä.

Kohtaamisista koostuu koiran elämä

Lokilla lienee jokin kahtia jakautunut persoona. Välillä se mököttää, ei ota kontaktia kehenkään ja ärähtää liian lähelle tulleen kaverin kauemmas. Välillä se taas touhuaa Fionankin kanssa alla olevaan malliin. Koska veikkaan että aika harva jaksaa katsoa Fionan ja Lokin keskinäistä touhuamista reilua kolmea minuuttia, niin tässä on pieni lyhennelmä.

Videolla on useita pätkiä, osassa Loki menee nuuskimaan ja pusssaamaan Fionan naama ja tunkee sen naamalle kun Fiona olisi jo ihan valmis menemään nukkumaan. Tuon jälkeen Loki oli tunkemassa Fionan luo petiin asti, piti pyytää pois, kun ei Fionallakaan ole menemistä Lokin pedille niin sama on myös toisinpäin. Toisessa pätkässä Loki laittaa tassua Fionan selän päälle, Fiona nousee Lokia vasten ja mörisee sille. Loki on ihan hiljaa koko videon ajan. Lopussa koirat pureskelevat samaa lelua. Siis Fiona ja Loki, joka yleensä aina omii lelut petiinsä. Videolla on aika mielenkiintoista katsoa koirien elekieltä - ja pohtia miten voikaan olla niin vaikea ymmärtää mitä ne siinä kertovat. Onko tuo pelkkää leikkiä? Kai se on. Ehkä vähän epävarmalta Loki siinä vaikuttaa. Raukka ei osaa leikkiä. Vaan aina se pitää olla "se" mielessä..

Nuo videot on kuvattu viime viikon ma-ti-ke välillä ja katselin ihastunein silmin koirieni touhuamista. Torstaina töistä tullessani näin heti Lokista, että nyt ei ole hyvä päivä ja ulkoa sisään tullessa se mulkoili Fionaa siihen malliin että älä luulekaan tulevasi tähän. Perjantaina oli taas hyvä päivä. Mahtaa olla rankkaa olla pieni koikkerimies kun mielialat heittelee noin

Toki mieleen tuli, että voisi olla hyvä käyttää Loki jälleen osteopaatilla, jos olisi vaikka kipuja. Lisäksi olen miettinyt, että pitäisikö käydä otattamassa siitä perusverenkuva ihan vain mielenkiinnosta, missä näkisi esimerkiksi sen niin kavalan munuaisten vajaatoiminnan. Ainakin kilpparin toimintahäiriöt tietääkseni voi aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä. Ehkä otan veriarvot samalla, kun joskus käy muista syistä lääkärillä. Nyt ei muuten ole mitään syitä eikä Loki muuten vaikuta mitenkään kipeältä tms, niin en taida viitsiä pelkästään sen takia. Mutta osteopaatille voisi kyllä suunnata taas varmuuden vuoksi. Silti enemmän epäilen kuitenkin että kun se on energinen niin touhuaminen kiinnostaa, kun väsyttää aktiivisen päivän jälkeen niin ei kiinnosta.

Viikonloppuna käytiin shelttikavereiden kanssa lenkillä. Sheltit veteli pää kolmantena jalkana, Tessikin innostui kunnolla juoksemaan. Loki keskittyi hajumerkkeihin ja saaliseläinten etsimiseen. Tessi on siskon kertoman mukaan ollut astetta vaisumpi kaveri viime aikoina, juoksujen loppumisesta on hetki, mutta ei tarpeeksi että voisi olla vielä varmaan kyse valeraskaudesta. Toki pitää seurailla sitä ettei mikään kohtutulehdus pääse yllättämään. Onhan se jo sen ikäinen, että voi olla ihan vain kasvamisen myötä tullutta rauhoittumista (jo oli aikakin, one might say :D). Tai sitten ne on noi hormonit, monista blogeista lukenut miten nartuilla ne voivat vaikuttaa käyttäytymiseen.

Kuvakulma vääristää hieman kokoa, mutta tässä mini ja maksisheltit :)

Eilen saatiin toisenrotuista seuraa, kun tavattiin Kiki ja Lili. Ensin Lili-vauveli tuli sisällä käymään Fionan kanssa hetken leikkimässä, Loki joutui tyytymään kohtaloonsa ja vinkui makkarissa että minä myös. Ei se olisi kuitenkaan pennusta tykännyt, luuli vain ;). Kisoissa ja eilenkin sylissä ollutta Liliä se kuitenkin kovasti olisi halunnut haistella ja tutkia, ihan ihmeen kiinnostunut oli! Lili oli vallan ihana tapaus, heti sisälle tultua porskutti ensimmäisenä hakemaan luun ja siitä jouduttuaan luopumaan juoksenteli milloin mikäkin lelu suussa Fionaa karkuun. Fiona juoksi perässä ja välillä ulvoi että mikä kumma liikkujainen sinä oikein olet. Melkoinen agilityliitäjä siitä vielä tulee.

Leikin jälkeen käytiin kävelyllä tuolla -11 asteen pakkasessa, melko lyhyellä etteivät pienemmät vallan jäätyneet. Loki oli kiinnostunut sekä Kikistä että Lilistä, mutta tällä kertaa oli vuorossa vain hihnalenkki. Ei olisi hassumpi tuollainen pieni espanjanvesitiainenkaan seuraavaksi aksakoiraksi...

Lilillä on lainassa Fionan pomppa ja nyt lähti matkaan hurtan fleecehaalari. Me saimme vuorostamme maistiaisen Flying Dog After Drink-juomasta, mitä alan antaa Lokille rankempien treenien ja kisojen jälkeen palautusjuomaksi, jos sille kelpaa. Ei siitä haittaa ainakaan ole.

Tänään Lokin aksa ja perjantaina varmaan pelkkä Tessi ja Fiona pääsee tekemään, ehkä Lokikin parit keinut taas kisavalmistautumiseksi jos ei tänään treeneissä ole. Lauantaina sitten seuraavat kisastartit. Loki starttaa seitsemäntenä medi1:ssä, yhteensä luokassa oli 25-28 koiraa. Ensimmäinen startti vähän kahdeksan jälkeen ja viimeinen kahdentoista maissa. Pääseepä ihanan aikaisin kotiin (todennäköisesti päikkäreille :). En  malta odottaa, onneksi ne on jo ylihuomisen ylihuomenna. Toivottavasti löytyy kisapaikalta joku tuttu, jolle voi kameran nakata ratojen ajaksi.

Itselle muistiin vielä, että Loki on nyt viikon verran syönyt päänappulanaan Hauhau Champion lohi-perunaa, mitä saatiin aikoinaan Turun mätsäristä palkinnoksi ja nyt on menossa jo neljäs pussi. Sopi sille niin hyvin, että vaihdoin siihen. Robur Maintenance tuntui kuitenkin liian tuhdilta ja tuli löysempänä pihalle. Lisäksi se saa lihaa joka aterialla ja tarkoitus olisi vielä suurentaa lihan määrää. Palkkanamina säilytän varmaan vieläkin Virbacin eläinlääkäripöperön mitä on saanut pennusta asti, siinä on niin ihanan pienet nappulat että naksuttelun yhteydessä se on ihan paras.

Totuuden väri on harmaa

Mitäs rustailisin kun koirarintamalla ei erikoisia tapahdu. Tuli lunta, mikä ehkä vähän auttaisi tähän masentavaan perusilmapiiriin. Maailma valaistui ainakin satatuhatta kertaiseksi. Tänään paistoi aurinko (!!!), olin etänä, mutta en siltikään meinannut jaksaa lähteä koirien kanssa ulos. On ollut takki vähän tyhjänä viime aikoina ja haastavaa saada mitään liikettä aikaiseksi mihinkään suuntaan. Hermot kireällä, väsyttänyt ja sitä rataa.

Päätin kuitenkin lähteä ulos piristymään aurinkoiseen ilmaan. Ehdin metsään, ajattelemaan itsekseni että voi kun oli kaunista, kun aurinko paistoi lumisten lehtien läpi. Otin kameran esiin, laitoin sen päälle ja ihastelin vuorostaan "Vaihda akku" tekstiä. Joten kivojen talvikuvien sijaan joudun tyytymään kännykkäkameran random anteihin.

Fiona tutisi kylmyydestä. Sillä oli eilen päällä vihreä Hurtan fleecehaalari ensimmäistä kertaa tänä talvena. Sillä seurauksella, että sen kaikki karvat mahan alusesta ranteisiin asti on huopapaakuilla. Pitäisi trimmata. Onnea vaan Fiona.

Loki rakastui lumeen ensi silmäyksellä, nuuskutteli ja veteli ralleja. Sen jälkeen se teki parit korvien kadottamistemput ihan pyytämättä. Se on nykyään ollut rasittava lenkkikaveri vapaanapitolenkeillä, kun ei meinaa totella luoksetulokäskyjä. Syyksi arvelen joko liian vähäisiä lenkkejä, liian vähäistä henkistä aktivointia, jotenkin nyt maan jäädyttyä liian ihania metsän hajuja, liian suurta ruoka-annosta (ruoka ei enää niin motivoi tulemaan), liian suurta määrää yhteislenkkejä (kun ei pysty ihan täysin keskittymään Lokiin ja sen luoksetulon ylläpitämiseen), jotain aivopieruikää tai sitten vain tähtien asentoa. Yhtä kaikki se joutuu monesti nykyään päättämään lenkkinsä hihnassa.

Läppäri hajosi, ei mene enää ollenkaan päälle. Auto vilkuttaa jäähdytysnesteen häiriövaloaan vaikka nestettä on ja sillä ei paranisi ajella ennen torstain huoltoa. Otan kuitenkin riskin ja lähden seikkailemaan sillä huomenna agilityyn.

Olkaa pk-seutulaiset varovaisia, kennelyskää on ilmeisesti paljon liikkeellä.

Tänään tulee ehkäpä vielä toinen merkintä, mutta teki mieli kirjoitella tällainen tylsistynyt "talvi on syvältä" postaus tähän väliin.

Treenilöt

(c) Lotta Franck

Tänään meidän sporttarivuorolla saatiin vierailevaksi tähdeksi Tytti ja Jana. Tytillä oli meille Harri Huittisen treenistä modattu rata kivoine kiemuroineen. Reilu kymmenisen minuuttia per koirakko ja ehdittiin Lokinkin kanssa käydä koko rata juuri ja juuri läpi, osissa. Ei nollana tietenkään, herranjestas.

Kepit oli syynissä siten, että ohjaaja irtosi kauas ja koira jäi suorittamaan keppejä. Toimi toiseen suuntaan. Tiukkoja valsseja yritettiin hioa, mutta eipä ne jostain syystä luonnistu sitten millään. En vaan hiffaa sitä rytmitystä. Olisi vissiin yksärin paikka - tai miks ei vaikka parinkin. Vaan mistäs saisi jonkun kertomaan miten se oikeasti pitäisi tehdä. Ja rahaa siihen.

Tässäpä kuitenkin illan menoa.

Tässä vielä treenikaverit iltahämyssä. Leikkiä ei nähty.

Control Unleashed: Creating a Focused and Confident Dog

Kuten mainitsin, sain kyseisen kirjan joululahjaksi ja ajattelin ensin kertoa hieman kirjan tarkoituksesta ja sen jälkeen omaa mielipidettäni kyseisestä opuksesta.

Taustaa

Agilitykursseilla on usein osallistujina koiria, jotka eivät pysty syystä tai toisesta keskittymään agilitykoulutukseen, vaan heidän aikansa menee johonkin muuhun tai he häiritsevät muiden koirien työskentelyä. Tällaiset koirat ovat hermostuneita, pelkäävät tilannetta tai ympäristötekijöitä, eivät keskity, haistelevat, juoksevat muualle tai jopa agressiivisesti lähtevät muiden ohjaajien tai koirien perään tai syöksyilevät päin. Agilitykouluttaja ja koirien käyttäytymistä opiskellut Leslie McDevitt kehitti kurssin Control Unleashed (CU), joka on tarkoitettu tämänkaltaisten koirien ongelmien poistamiseen, jotta heidän olisi mahdollista osallistua agilitykoulutuksiin ja kilpailuihin. Tämä kirja kuvaa CU kurssin sisällön harjoituksineen käyttämällä runsaasti kuvaavia esimerkkejä. Kuvia ei juurikaan ole ja ne vähätkin ovat pieniä mustavalkoisia. Kunnon oppikirjameininkiä ;)

Control Unleased kurssi on perustettu koirille, jotka:

• eivät kykene ajattelemaan tai hallitsemaan impulssejaan kiihtyessään
• eivät pysty rentoutumaan tai keskittymään ärsykkeiden läsnäollessa ilman reagointia
• eivät kykene työskentelemään ilman hihnaa kiihtymystä aiheuttavassa tilanteessa ilman häiriintymistä

Agilitykouluttajat eivät ole koirien käyttäytymisen asiantuntijoita. Siksi tämä kirja on tarkoitettu erityisesti agilitykouluttajille, jotta he voivat omissa koulutuksissaan neuvoa paremmin ongelmallisten koirien ohjaajia ja ymmärtää, että jotkut koirat tarvitsevat agilitykoulutuksen lisäksi muita harjoituksia tukemaan itse agilityn koulutusta. Tämän lisäksi kirja toimii oppaana hermostuneiden, hypervalppaiden tai keskittymiskyvyttömien koirien ohjaajille tai kaikille joita aihe kiinnostaa. Päätarkoitus on saada koira luottamaan omistajaansa tilanteessa kuin tilanteessa ja syventää koiran ja omistajan suhdetta. Kirjasta saa myös erittäin hyvän pohjan suhteen luomiselle uuden pennun kanssa.

Kirjassa esitetään selkeässä muodossa helposti ymmärrettävät harjoitukset koiran koulutukseen siedättämisen ja operantin ehdollistamisen tiedepohjaan nojaten. Harjoituksissa käytetään klikkeriä tai muuta markkeria ja positiivista vahvistamista sekä sheippausta. Myös vastaehdollistaminen tulee tutuksi. Koska sama käytös (esimerkiksi haisteleminen kesken harjoituksen) voi eri koirilla johtua lukuisista eri syistä, korostetaan kirjassa paljon koiran eleiden ja käyttäytymisen lukemista ja tulkitsemista.

Kirjan tärkeimpiä pointteja

Termejä tai asioita, mitä kirjassa korostetaan ja mihin harjoitukset perustuvat:

1. Rentoutuminen. Stressaantunut koira ei voi oppia, ensin koira pitää saada rentoutumaan ja olemaan sinut tilanteen kanssa. Nopeus ja innokkuus tulee mukaan vasta sitten, kun koira selviytyy tilanteesta ja on valmis antamaan kaiken huomionsa ohjaajalle.
2. Lue koiraa ja sen eleitä.
3. Tunne koiran kynnykset, mikä on koiralle liikaa eli mihin se reagoi. CU:ssa tarkoitus on toimia aina tällaisen kynnyksen alapuolella, jolloin reaktiota ei synny, ja pikkuhiljaa kasvattaa kynnystä jolloin koira kestää aina suurempia ja suurempia ärsykkeitä.
4. Koiran ideaalivire. Ala- tai ylävireinen ei saa parasta mahdollista tulosta. Virettä tulee oppia säätelemään ja hahmottamaan missä tilanteessa mikäkin vire on paras.
5. Palkkaa millä vain. Sitä mitä koira haluaa voidaan käyttää vahvistamaan sitä mitä sinä haluat. Eli palkkana voidaan käyttää miljoonaa asiaa, mitä koira milläkin hetkellä sattuu haluamaan. Koiran haluamat asiat tulevat sinun kauttasi. Ei tarvitse olla "koiralle aina kaikista muista asioista kiinnostavin asia". Poistaa konfliktin sinä vs. kaikki muu.
6. Vastaehdollistamista hyödyntämällä luodaan jostain tilanteesta täysin erilainen mitä se alunperin on. Esimerkiksi "koira juoksee kohti - woof woof!!" muutetaan tilanne "koira juoksee kohti - koira katsoo ohjaajaa leikin toivossa".

Twilight times: Hetket, jolloin treeneissä tai kisoissa ei ole oma vuoro. Tuolloin kannattaa rakentaa yhteyttä koiraan passiivisella tai aktiivisella aktivoinnilla tai hallinnalla. Näistä listattiin hyödyllisiä esimerkkejä.

Muita esille nousseita termejä: Oletuskäyttäytyminen, motivivoivat vihjeet, reorientoitumispisteet, biofeedback.

CU cornerstones

• Lue koiraa ja tunnista stressioireet
• Opeta rentoutuminen
• Löydä koiran optimaalinen kiihtymisaste
• Tunnista koiran ärsykkeet ja opeta niihin uusi käyttäytymistapa

Esimerkkejä harjoituksista/peleistä

Monissa harjoituksissa periaate on, että peli opetetaan koiralle helpossa ympäristössä ja siirretään aina haastavampiin. Näin koira oppii hillitsemään itsensä ja reagoimaan eri tavalla aina vain vaikeammissa tilanteissa. Tämän jälkeen pelejä voi soveltaa ja yhdistellä kuhunkin koiraan ja tilanteeseen sopivaksi.

Box work: Opetetaan kontaktia ohjaajaan, seuraamisharjoitus.
Whiplash turn: Välitön reagointi omaan nimeen.
Targeting: Koira opetetaan seuraamaan/koskemaan ohjaajan tiettyyn osaan. -Auttaa keskittymään tehtävään häiritsevässä ympäristössä.
Go to place: Koiralle opetetaan omalle pedille/matolle meneminen ja siinä rauhoittuminen (myös) häiriössä.
Look at that (LAT): Koira opetetaan katsomaan ärsykkeitä ja saamaan niistä palkkaa. -Vastaehdollistaa mahdollisiin ärsykkeisiin.
Parallel games: Harjoitukset joita voi tehdä useamman koiran kanssa. -Parantaa häiriössä työskentelytaitoja, parantaa perheen koirien välejä, kun oppivat että yhdessä voi tehdä kivoja tehtäviä.
Give me a break: Opetetaan leikin ja tauon välinen suhde -Parantaa koiran motivaatiota työskennellä ohjaajan kanssa.

Mielenkiintoisia nostoja

Kirjassa käytetään monesti sanaa "reaktiivinen", millä tarkoitetaan:

"Reactivity comes from anxiety, which comes from feeling uncertain about something. Reactivity is an information-seeking strategy. A reactive dog will rush toward something or someone that he is uncertain about, barking, lunging, growling and making a big display. People sometimes perceive reactive behavior as aggression, but a reactive dog is not rushing in to do damage, he is attempting to assess the threat level of a given situation. People also sometimes perceive reactive behavior as "dominance" because they view a dog that flies at his triggers as a dog that wants to take charge. This is absolutely not the case. Reactive dogs are anxious, and their response is intense because they are freaking out."

Kuulostaa kovin tutulta..

Koulutettavat: "Stand up for yourself and your dog." Jos tuntuu, että kouluttaja vaatii liikaa koiraltasi, älä anna harjoituksen jatkua. Sinun tehtäväsi on pitää koirasi puolta ja huolehtia, ettei se joudu epäreiluihin tilanteisiin.

"Desensitization is the opposite of the get-over-it school of dog training." 

"To me, a real connection with animals is a spiritual thing, not quantifiable by science. This type of connection can only be achieved when a person sheds all her beliefs and perceptions and just lets her dog show her who he is."

"The dog had been labeled aggressive for her reactive response to dogs coming near her, especially from behind. She whipped around and screamed bloody murder at them."

"The more you tell the dog to do what he wants, the less he wants to do it."

Kirjan lopussa käydään läpi kouluttajan oman reaktiivisen koiran kouluttaminen ja kerrotaan, miten esiteltyjä harjoituksia voidaan liittää osaksi agilitykoulutuksia ja miten niitä voidaan soveltaa arkielämään.

What did I like?

Positiiviset koulutustavat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, kun olen uumoillut ettei Lokin kanssa (tai kenenkään?) saa edistystä pakotteilla tai rankaisemalla. Lisäksi Lokin ollessa herkästi reagoiva ja "syöksyilevä" tietyissä tilanteissa, ajattelin saavani tästä kirjasta hyviä neuvoja siihen, mitä Lokin kanssa kannattaisi harjoitella jotta oppisin

A) parantamaan Lokin luottamusta itseeni
B) auttamaan sitä rentoutumaan
C) opettamaan sen käyttäytymään uudella (paremmalla) tavalla kiihdyttävissä ja reagointia laukaisevissa tilanteissa

Pidin kirjassa paljon siitä, että kaikki selitettiin maalaisjärkisesti ja runsailla esimerkkikeisseillä. Kirjassa käytettiin hauskaa kieltä, sai monesti hymyilemään. Kerrottiin kädestä pitäen miten mikäkin harjoitus etenee ja miten ne toteutetaan. Mitä tehdä kun jokin ei toimi, missä voi olla vika jne.

Monet harjoituksien takana olevista periaatteista olivat ennestään tuttuja ja niitä on tullut noudatettua jo aiemmin. Kuitenkin kirjassa oli paljon sellaista, mitä en ole tullut ajatelleeksi tai tajunneeksi. Erityisen kiinnostavia itselleni olivat passiivisen aktivoinnin harjoitukset, miten saada koira rentoutuneeksi uudessa tilanteessa ja miten opettaa koira hillitsemään reaktionsa LAT pelillä oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Mitä kannattaa tehdä esim. kisoissa taukojen aikana. Näitä tullaan varmasti harjoittelemaan lähiaikoina.

Vaikein osa kirjassa varmaan on se, mistä repii aikaa ja tilanteita kouluttaa omaa koiraa harjoitusten mukaisesti. Sama kuin monesti, tietää mitä pitäisi tehdä, vielä pitäisi saada aikaiseksi treenata. Taitaa olla aika siirtyä kauppaan ostamaan lisää naksuttimia.

Suosittelen kyllä kaikille, joiden koiralla on tapana ylireagoida tiettyihin ärsykkeisiin, olla epävarma tai motivointiongelmainen. Olisin myös mielelläni lukenut tämän kirjan jo Lokin ollessa pentu. Mainitsemiini asioihin ennestään perehtyneelle ei ehkä tule kirjassa niin kovin paljon uutta, mutta jos ei kuulostanut kovin tutuilta asioilta niin suosittelen lukemaan. Toki minulta saa myös lainaan, jos sattuu olemaan vapaana. Nyt on menossa eräälle kaverille.

Tämä mielestäni kiteytti kirjan perimmäisen tarkoituksen aika hyvin:

"Ultimately CU is about connecting with your dog. It’s not just about doing exercises."