Stressinhallintaa

Fionalle olisi apua stressinhallintakurssista, jos sellaisia koirille järjestettäisiin. Sen kovaan stressaamiseen on monia mahdollisia alkuperäisiä syitä:

• Pienenä tehty sosialistaminen ei sittenkään ollut tarpeeksi onnistunut. 
• Sosialistaminen lopetettiin sairastelun takia juuri siellä tärkeimmässä aikuistumisiässä. 
• Se reagoi omaan mielialaani mikä on tässä vuoden aikana heitellyt voltteja.
• Se stressasi/stressaa yhä yhden laumanjäsenen poismenosta ja sitä seuranneesta Fionan oman lauman muutosta.
• Sillä on kaikesta huolimatta tai kaiken lisäksi liian heikko hermorakenne ylipäänsä.

Joka tapauksessa olisi pitänyt kiinnittää huomiota sen stressaamiseen jo aiemmin. Erityisen hyvin se näkyy aina kun menemme kylään tai jopa vanhemmilleni, missä Fiona on käynyt ihan pienestä saakka. Stressi aiheuttaa Fionalle selvästi hyperaktiivisuutta, vaikeuksia levätä, eroahdistusta, stressipissailua, oksentamista ja vaikuttaa myös suoliston toimintaan lisäten kakkakertoja ja löysentäen ulostetta. Se saattaa myös vaikuttaa hihnakäyttäytymiseen, jokaiselle ohimenevälle huutamiseen, vieraiden yli-innokkaaseen vastaanottoon ja piippaamiseen.

Viimeksi mainitut näkyvät kotioloissakin, mutta ensimmäiset yleensä vasta reissussa. Toisaalta onko tuo ihmekään jos miettii Fionan normipäiviä. Ainoa ihminen jonka se yleensä näkee on minä ja päivä koostuu ulkoiluista ja olohuoneen lattialla leikkimisestä. Elämä on rauhallista ja päivän jännittävin kohta on kun joku kävelee oman pihan vierestä. Kun sitten menemme esimerkiksi vanhemmilleni Espooseen, on tilanne täysin erilainen. Asunnossa on yleensä 4-5 ihmistä, jolloin leikkikaveri löytyy aina jostain. Millään ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan kun koko ajan joku on liikenteessä ja jatkuvasti pitää vahtia. Lisäksi lähes aina kun menemme tuonne, on menoomme jokin syy mikä yleensä aiheuttaa Fionan jäämisen asuntoon jonkun muun kuin minun kanssani. Tätä usein edeltää kauhea kiireinen ihmisten juokseminen huoneesta toiseen itsensä valmistelun ja muiden hommien lomassa. Väki keskittyy eteiseen. Kukaan ei huomaa pientä koiraa, joka kummissaan katselee että mihin kaikki ovat menossa ja kai minä pääsen mukaan. Sitten hälinä siirtyy oven ulkopuolelle ja ovi sulkeutuu, pieni koira yhä sisällä esimerkiksi isäni kanssa kahden, kuten viime kerralla. Sitten stressataan, pissataan, ollaan ruokahaluttomia ja oksennetaan, kuten viime viikonloppunakin.

Koiran stressinhallintaan liittyviä sivuja löytyy internetistä paljon ja muutamia hyviä neuvoja olen löytänyt, joita olen ajatellut soveltaa Fionan kanssa elämiseen:

• Tärkein pointti stressaavan koiran kanssa on ymmärtää, että koira pitää nimenomaan saada rauhoitettua, ei väsytettyä. Lenkkien pidentäminen siis ei todennäköisesti auta, vaan koiran kunnon kasvaessa se hepuloi pitkien lenkkien jälkeen ihan niin kuin ennenkin. Paljon parempaa tekemistä stressaavalle koiralle on nenätyöskentely ja muu rauhoittava aktiviteetti, missä se joutuu käyttämään aivojaan.
• Koirien kyky sietää stressaamatta esimerkiksi riehumisleikkejä vaihtelee paljon. Toiset menevät ihan ylikierroksille jo 15 minuutin pallonheittelystä ja näin pienestä määrästä stressistä palautumiseen menee useita tunteja.
• Joskus on parempi laittaa koira yhteen (tuttuun!) huoneeseen rauhoittumaan vieraiden vierailun ajaksi kuin antaa sen hepuloida vieraiden läsnäolosta.
• Piippaavaan huomiota hakevaan koiraan EI aina kannata reagoida. Jos siihen aina reagoi, se ei opi rauhoittumaan yksinään vaan aina hermostuneena/väsyneenä/tylsistyneenä/ahdistuneena/stressaantuneena menee hakemaan huomiota sen sijaan että rauhoittuisi ja lepäisi. Jos koiraan ei reagoi, se ennen pitkää tylsistyy ja menee todennäköisesti pötköttämään tylsistyneenä.
• Lenkille mennään rauhassa ja lenkiltä tullaan rauhassa. Jos lenkillä kierrokset nousevat liiaksi tai reagointi vastaantuleviin alkaa niin koira rauhoitetaan ennen etenemistä.
• Vieraiden ei tule reagoida koiraan ennen kuin se on rauhoittunut. Fionan kohdalla pätee myös, että sen tullessa kylään siihen EI TULE tästä eteenpäin reagoida ennen kuin se on rauhoittunut (pätee, *krhm*, sitten ihan kaikkiin :). Se mielentila millä se menee uuteen paikkaan säilyy pitkään, kuten todistimme T:n vierailullamme viimeksi.

Se paljonko stressi loppujen lopuksi vaikuttaa Fionan käytökseen selviää vasta sitten, kun se saadaan hallintaan. Näillä avuilla lähdemme uuteen stressittömään elämään! *mahtipontista rummutusta*

--------------------------------------------

"Tiineys 3-4 viikkoa: Voitte jo varata ajan pentujen ultraäänitutkimukseen koiran tiineyden varmistamiseksi. Ultraäänitutkimus ei vahingoita pentuja. Ultraäänitutkimuksessa emokoira usein asetetaan selälleen pöydälle tai kouruun. Omistaja useimmiten osallistuu tutkimukseen pitämällä kiinni koiran etu- tai takajaloista, jotta koira pysyisi paikallaan. Mahan alueelta yleensä ajetaan ylimääräiset karvat pois näkyvyyden parantamiseksi. Tutkimushuoneesta voidaan myös pimentää valaistus tutkimuksen ajaksi. Alueelle levitetään geeliä ja ultraäänianturia liikutellaan emon mahan päällä. Useimmat koirat suostuvat ultraäänitutkimukseen. Ultraäänitutkimus ei satuta koiraa. Jos koira on levoton, johtuu se todennäköisesti jännityksestä. Jotkut koirat eivät myöskään pidä selällään makaamisesta, jolloin omistajan tulee välillä pitää tiukastikin koirastaan kiinni. Ultraäänitutkimus ei kestä kauan aikaa. Mikäli emo ei ole lihava tai jännitä kovasti vatsalihaksia, voi eläinlääkäri löytää sikiöt myös tunnustelemalla käsin. Älä kuitenkaan yritä tätä itse, ettet vahingoita pentuja."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

-------------------------------------------

Pääsen ehkä tulevaisuudessa seuraamaan toisenkin (vai onko se sitten jo kolmannen) pienen pennun kasvua aikuiseksi koiraksi. Juuri eläkkeelle jäänyt tätini on ajatellut hankkia koiran ja minä *asiantuntijana* ;) tungin itseni mukaan prosessiin aina rodun valitsemisesta asti. Todennäköisesti tulevasta pennusta tulee oman koirani/omien koirieni tuttu leikkikaveri, joten on kiva jos pääsen olemaan pennun kanssa paljon tekemisissä heti pienestä asti. Kenties jos/kun jossain vaiheessa meidänkin lauma muuttaa pääkaupunkiseudulle niin ehkäpä tulemme jopa silloin tällöin olemaan yksi koiran hoitopaikoista aina tarvittaessa.

Mutta tosi kivaa päästä etsimään lisää söpöjä pentuja lähipiiriin!

Tuumasta toimeen

On tämä vaan hyvä, että voin tehdä kotoa töitä! Eilen ja tänään käväisin puolenpäivän aikoihin kotoa poissa, joten suunnitelmasta poiketen en olekaan mennyt aamulla töihin. Molempina päivinä käväisin reilun tunnin verran poissa, tänään 1h 45min, eikä kumpanakaan kertana ollut pissoja eteisen lattialla! Molempina kertoina kylläkin audacity paljastaa, että Fiona on huutanut hyvin tiuhaan tahtiin. Mutta pissaamattomuus on sentään edistystä.

Eilen hain tuttavalta lainaan DAP-haihduttimen ja kävin ostamassa siihen täyttöpullon. Siitä asti se on ollut seinässä kiinni erittämässä rauhoittavia feromoneja. Vielä ei ainakaan ole merkittävää eroa näkynyt Fionassa, vaikutuksen tosin pitäisikin vasta huomenna olla vahvimmillaan. Haihduttimen pistin Fionan olohuoneen petipaikan lähettyville. Siitä noin kolmen metrin korkeudella katonrajassa on kylläkin ilmanvaihtoventtiili, joten en tiedä pitäisikö sen paikkaa vaihtaa. Muutama asia mitä seuraavan muuton yhteydessä teen toisin on ainakin koiran pitäminen hoidossa muuttorumban ajan ja DAPin törkkääminen seinään jo paria päivää ennen muuttoa. Eipä tuota toisaalta voinut tietää aiheuttaako muutto Fionalle ongelmia vai ei. Maalaisjärjellä olisi kyllä voinut aika hyvin veikata..

Tänään kävin katsomassa kaverini Tytin uutta perheenjäsentä, 7 viikkoista kooikerhondjetyttöä Janaa. Ja voi hellanlettas mikä pikkuinen pomppija ja hiusten metsästäjä sieltä löytyikään :). Tosi rohkea koikkeripennuksi, minuakin tuli heti ulkona moikkaamaan nenää haukkaamalla kun kyykistyin Janan tasolle. Jana on Fionaa hieman pienempi, mikä tarkoittaa sitä että Fiona tuskin sen kokoista pentua pelkäisi. Kiva tietää näin tulevaisuuden kannalta ;). Mieli olisi kyllä tehnyt pistää Jana laukkuun, niin lutunen se oli pehmoisine pentukarvoineen, naskalihampaineen ja pennun ääntelyineen. Jospa jonain päivänä omankin vielä saisin.

Kotiin tultuani tein lisää sotasuunnitelmia Fionan eroahdistuksen hoitamiseksi. Pelkkä välioven taakse meneminenkin saa aikaan paniikkia, joten istuskelin läppärin kanssa yli puoli tuntia tuulikaapissa välillä sulkien välioven kokonaan ja välillä pitäen sitä enemmän auki. Fiona ei tykännyt jäädä oven toiselle puolelle vaan olisi mielellään tullut tuulikaappiin mukaan. Lopetin harjoituksen siihen, kun sain oven pistettyä kiinni ja odoteltua pari kymmentä sekuntia ilman raapimista tai inisemistä. Illalla varmaan jatkamme. Huomenna palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja menen töihin puoli seitsemältä tai kahdeksalta. Kotiin tulen sitten kun siltä tuntuu.

Hieman mietityttää, että teenkö tästä sopeutumisesta liian suurta numeroa. Olisiko oikea ratkaisu vain mennä töihin 8h ajaksi viitenä päivänä viikossa, kyllä Fiona siihen todennäköisesti sopeutuisi. Nyt tämmöinen ajoittainen kotona oleminen ja poissaolo ei ylläpidä mitään rutiinia mikä varmasti myös tuntuu koirasta kummalliselta. Jospa tämä tästä rauhoittuisi kun vaan saan itseni valumaan aamuisin yliopistolle.

Ongelmana eroahdistus

Ollaan asuttu reilu viikko tässä asunnossa ja Fiona kärsii selvästi muuton aiheuttamasta eroahdistuksesta. Muutaman kerran olen ollut 3-4h poissa ja nauhalta kuunneltuna ensimmäiset 30-40 minuuttia on hiljaista, mutta sen jälkeen alkaa jatkuva huuto mikä ajoittaisia hiljaisia kymmenehkön minuutin pätkiä lukuun ottamatta jatkuu siihen asti kun olen tullut kotiin. Yli tunnin pituisen poissaolon jälkeen on lähes poikkeuksetta pissat eteisen lattialla.  En huomioi sitä mitenkään ennen lähtöä enkä tietysti tullessakaan. Noin puolisen tuntia ennen lähtöä käytän sen puolen tunnin lenkillä ja sen jälkeen rauhoitutaan.

Missään muualla kuin entisessä asunnossamme Fiona ei ole oppinut olemaan yksin. Porukoilla Espoossa se huutaa, samoin autoon yksin jäädessään. Se on sinällään sääli, koska se oppi edelliseen asuntoon niin hyvin. Nyt en toisaalta yhtään muista huusiko se ihan aluksi, mutta tosi nopeasti se kuitenkin oppi jäämään yksin. Eipä tuo tietysti ole ihmekään, että pientä koiraa ahdistaa, kun ensin yksi henkilö laumasta lähti pois ja pian sen jälkeen vaihtui vielä pesäkin.

Viime viikolla on ollut vähän sitä ongelmaa, että poissaoloni ovat olleet hyvin epäsäännöllisiä ja koska olen tehnyt töitä kotoa, ovat yksin jäämiset keskittyneet lähinnä iltoihin. Aikaa rauhoittumiseen yksin jäädessä varmasti tulee menemään enemmän tai vähemmän, mutta nyt ajattelin tehdä kirjallisen suunnitelman mitä noudatan edistääkseni ongelman ratkeamista.

Fionan eroahdistuksen hoitamisen suunnitelma

Viikko 1:

• Joka päivä muutaman tunnin yksinolo, mielellään aamuisin. Tällöin Fiona on vielä väsynyt, joten todennäköisimmin menee takaisin nukkumaan. Teen siis niin, että herään seitsemältä, menen töihin pariksi tunniksi (sopivasti niin voi jättää vielä autonkin yliopiston 2h kiekkopaikoille) ja sitten tulen takaisin kotiin. Mikäli ääninauhalta kuulostaa siltä, että tämäkin aika on liian pitkä niin sitten alan käydä vain tunnin poissa. Iltaisin muutamien minuuttien poissaoloja, esimerkiksi roskien viemistä ja niin edelleen. Myös viikonloppuna pitäisi pyrkiä käymään jossain mielellään aamupäivällä.

Viikot 2 - ?:

• Mikäli parin tunnin poissaolot sujuvat rauhassa ilman huutoa ja ulvontaa, pidennetään aikaa pikkuhiljaa. Esimerkiksi muutama päivä 2,5h ja sen sujuessa ok 3h ja niin edelleen.
  

Mahdollisia kokeilemisen arvoisia asioita jos näyttää epätoivoiselta:

• Kongin tai luun jättäminen yksin jäädessä. Todennäköisesti Fiona kuitenkin järsisi sitä hetken ja sen jälkeen alkaisi huutaminen. Tarkoitus kuitenkin on rauhoittua yksin jäädessä, joten tekeminen pitäisi pitää mahdollisimman minimissä.
• Tilan rajaaminen. Tällä hetkellä Fiona saa kulkea koko asunnossa vessaa lukuun ottamatta, ihan kuin sai edellisessäkin. En usko, että tilan rajaaminen tässä tilanteessa auttaisi, koska se on tottunut vaihtamaan nukkumispaikkaa makuuhuoneen ja olohuoneen välillä ja makaamaan niin, että se näkee ovelle. Epäilen, että sen eristäminen esimerkiksi makuuhuoneeseen ahdistaisi sitä vielä enemmän. Pissat on onneksi tullut koko ajan eteiseen missä ei ole mattoja. Edellisessäkin asunnossa se huusi kuin syötävä jätettäessä yhteen huoneeseen, koska ei ollut siihen tottunut.
• Radion jättäminen päälle. Edellisessäkään asunnossa ei pidetty radiota päällä Fionan ollessa yksin kotona, joten en usko että tällä olisi suurta vaikutusta. Lisäksi en halua opettaa sitä siihen, että on aina ääniä vaan sen pitää oppia olemaan myös rauhassa kun on hiljaista.
• DAP-haihdutin. Onko kellään jolta voisin lainata? Täyttöaineet ostaisin tietysti itse, mutta en tuota vehjettä haluaisi ostaa kun on kuitenkin niin kallis eikä takeita ongelman helpottamisesta ole.
• Yöksi eristäminen pois makuuhuoneesta. Niinhän sitä sanotaan, että jos koira nukkuu eri tilassa kuin omistajansa se ei voi kärsiä eroahdistuksesta. Mutta voikohan tämä auttaa enää tässä vaiheessa kun ahdistus jo on? Voikohan tästä olla haittaa jos kokeilen, voiko se tässä tilanteessa myös pahentaa eroahdistusta? Silloin voisin alkaa sulkea makuuhuonetta pois Fionan käytöstä myös päivisin. Onkohan tässä väliä näkeekö Fiona makuuhuoneeseen, eli pitäisikö pistää ihan ovi kiinni vai riittääkö jos on vain joku este välissä?
• Odottaa, että aika kuluu. Ei ole mitään, mihin aika ei olisi Fionaa totuttanut. Esimerkiksi pään yli laitettavaa pantaa se pelkäsi aluksi kauankin, mutta tottui lopulta. Koska on kuitenkin olemassa pelko siitä, että se ei loppujen lopuksikaan totu tarpeeksi hyvin tähän asuntoon tai että tottuminen vie esimerkiksi vuosia, on parempi yrittää tehdä asialle jotain ettei siitä tule liian pinttynyt tapa.
• Viimeisenä keinona jos häätö uhkaa: sitruunapanta. Tätä haluan kyllä välttää niin kauan kuin mahdollista. Kuitenkin jos varoituksia alkaa satelemaan niin ei ole enää paljon vaihtoehtoja.

Samantien alan miettimään vakavasti ainakin DAP-haihdutinta sekä eristämistä pois makuuhuoneesta yöksi. Koetan ehkä eristystä heti ensi yöksi. Raportoin tänne ongelman etenemisestä, jos siitä jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle olisi vaikka apua joskus vielä.

Kuulisin myös mielelläni teidän (mahdollisten) lukijoiden kokemuksia eroahdistuksesta (tai sen puutteesta) muuton yhteydessä? Teittekö jotain "turvatoimia" ongelman minimoimiseksi vai sujuiko ongelma itsestään? Vai eikö ongelmaa koskaan tullutkaan?

What would Victoria Stillwell do?

"Täällä vartioin MINÄ!"

Fiona pääsee omalla pihalla toteuttamaan koiran "vaistojaan", nimittäin vahtimaan. Se tuntuu olevan silläkin kovasti veressä. Tänään sain pihan aidattua (jee!) ja nurmikon ajettua (jee!) mitkä tarkoittavat sitä, että Fionan voi huoletta päästää tepastelemaan pihalle (JEE!). Eikä tarvitse pelätä, että käy niin kuin äsken kun katselin ikkunasta hihnasta irti päässeen kissan kiinniottamisoperaatiota.. Aidan reiät ovat ehkä hieman liian suuret, nimittäin Fiona saa kevyesti päänsä tungettua niiden väliin. Toisaalta se menee niin helposti, että saa myös helposti pään sieltä pois. Kokonaan se ei millään voi tunkea itseään noista raoista enkä usko, että tuommoisena mamman mussukkana ja äidin tyttönä edes yrittää. Ei se päätäkään ole vielä kertaakaan kunnolla aidan läpi työntänyt. Jos näin alkaa tekemään niin pitää pistää toinen kerros aitaa, sitä meinaan riittää kun ostin sitä peräti 25 metriä.

Fionalle on löytynyt pihalta kerrassaan paljon kivaa tekemistä. Ensin se metsästi kaikki pihalaatoilta löytyneet kuivat ja käppyrät kuolleet kastemadot (yök) ja veteli niitä ihan seitsemännessä taivaassa. Matojen loputtua löytyikin vielä kivempi juttu, nimittäin koirakaveri heti aidan takaa. Tämä päivä onkin mennyt pitkälti sille aidan takaa uhotessa ja huutaessa. Fionalla on selvästikin vähän lyhyt muisti, kun kymmenen kertaa saman päivän aikana se tajuaa että perskuta, tuolla ON joku!! Ja ulvomisellaan se saa sitten ei vain naapurin vaan vähintään kahden muun pihan koirat huutokonserttiin. Ihanaa.. Heti ensitöiksemme opettelemmekin katsomaan nätisti omalta pihalta muita koiria ja olemaan huutamatta niille. Kerran saa mörähtää tai haukahtaa, mutta sen jälkeen kaikki äännähdykset johtavat sisälle joutumiseen. Meidän piha on kyllä loistavalla paikalla siinä mielessä, että tästä menee vähintään 20 kertaa päivän aikana koiria ja ihmisiä ohi.

Tässä pari kuvaa Fionasta vahtihommissa tässä illalla:

Työn uuvuttama vahtikoira

Jonkinmoinen eroahdistus nostaa päätään, nimittäin Fiona tänään ulisi ainakin 12 minuuttia (nauhoitus loppui tässä vaiheessa) kun lähdin reiluksi tunniksi pois. Naapurin tänne muuttaessa he olivat saaneet koiran haukkumisen takia viikon sisällä ensimmäisen varoituksen, että sellaista odotellessa sitten vaan. Mutta kysynpä vaan kenen koira tottuu uuteen asuntoon viikossa niin hyvin, että osaa olla 8h päivässä yksin?! Ne joiden koira tällaiseen mahdottomuuteen kykenee älkööt vaivautuko vastaamaan.....

Ventokin sairastaa

Fiona ei olekaan ainoa tämän perheen sairastelija. Viikonloppuna ilmeni, että Fionan jälkeen tärkein mussukkani rakas vuoden -97 vw vento ei päässytkään enää katsastuksesta läpi. Reppanalla prakaa jarrut kahdestakin kohdasta, joten eipä se auta kuin viedä huoltoon. Huollon jälkeinen katsastus pitää suorittaa myös espoossa tuolla samalla asemalla, joten ensi viikonloppuna lähdemme Fionan kanssa jälleen pääkaupunkiseudulle, tällä kertaa huollattamaan autoa koiran sijaan. Samalla pitää korjata pakoputki joka saattaa tipahtaa minä hetkenä hyvänsä sekä hoitaa vuosihuolto (isä oli yllättäen hyvin mielissään kun kävi ilmi, että edellinen "vuosi"huolto oli tehty vuonna 2006) ja 90k huolto. Olen ihan ihmeissäni näistä auton vaatimista toimenpiteistä, koska oletettavastikaan en ole niihin perehtynyt aiemmin juuri yhtään. Miesten hommaa olisi tuommoinen.. :p

En kyllä pistä yhtään pahakseni espooseen menoa, koska Fionalla on siellä selvästi niin kivaa kun leikkijöitä ja rapsuttelijoita riittää. Lisäksi saan apua ulkoilutukseen eli itsekin pääsen vähän siinä mielessä lomailemaan aina siellä ollessani. Aino miinus on se, että Fiona stressaa minun poistumista asunnosta siinä määrin, että käy stressipissalla melkein heti saman tien, matolla tietysti (tai sitten on ihan pirun ovela ja viilaa meitä kaikkia linssiin olemalla protestoiva eikä stressaantunut). Sisäsiisteysopetus muutenkin hankaloituu tuolla jonkun verran, kun ei kovin kauan viitsi yrittää venyttää pissavälejä kun ei ole kyse omista matoista. Kotona Fiona on päässyt "jo" kolmen tunnin pidätysväleihin, mikä on edistystä kun tuntui, että pari viikkoa mentiin ainoastaan kahden tunnin väleillä. Eilen työpäivän aikanakaan ei ollut lattialla kuin yksi jättiläismäinen (oikeastaan niin suuri etten ole varma oliko se sittenkin kaksi pienempää) pissaläikkä.

Fionan vointi on viime viikkona ollut ihan hyvä, energiaa riittää ja kävelylenkit sujuu leppoisasti. Vanha kunnon remmirähinä on palannut kuvioihin ja sen parissa olemmekin taistelleet viime viikot. Äitikin sanoi viime viikonloppuna, että häntä suorastaan hävettää kulkea Fionan kanssa kun se aina ärisee muille koirille. Ruoan voimalla sen saa nykyään ohi melkein mistä tahansa, mutta sekin vaatii sitä että on ruokaa mukana ja hallitsee tekniikan. Lisäksi olen ottanut käyttöön Victoria Stilwelliltä omaksutun tavan vaihtaa suuntaa aina heti kun ensimmäiset merkit ärinästä tulevat kuvioihin. Toimii yllättävän hyvin! Vaatii kylläkin sen, että vastaantuleva koira ei tule kovin nopeasti ja saa meitä kiinni siinä paikallamme junnatessa.

Eilen lenkillä törmäsimme ihan pieneen bokserinpentuun, jonka omistaja selvästi valitsi spotin ja asetti koiransa ja itsensä siihen tarkoituksena katsella meitä rauhassa kun mentiin ohi. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi ja kolmisen kertaa käännyimme takaisin kun pörinä alkoi. Hyvää esimerkkiä siis näytti Fiona pienelle koiran alulle.. Sitten tarpeeksi lähelle päästyä (kun ei enää kehdannut kääntyä takaisinpäin) namia nokan eteen eikä tullut kuin pieni pörinä ja päästiin ohi. Fiona on hoksannut hienosti, että kun pyöräilijä tai kävelijä tulee vastaan niin kontaktia tarjoamalla saa namin. Selvää edistystä siis! Nyt pitäisi vielä yhdistää sama myös koiriin.. Ihan kohtalaisesti toimii myös Milanin keino pistää panta mahdollisimman ylös ja osoittamalla ei-toivottu käytös fyysisesti heti kun koira jännittyy. En vaan oikein tiedä pidänkö tuosta tökkimisestä ja hihnasta nykimisestä. Pitäisi kuitenkin pitää homma loogisena ja johdonmukaisena eikä vaihdella tekniikkoja jatkuvasti.

Loppukevennykseksi joku puolen vuoden takainen video Fionan ensikosketuksesta kuivatettuun naudanmahaan. Tämäkin esineiden "metsästäminen" ennen syömistä jäi pois pentuajan mentyä. Sääli, tämä oli hauskaa katsottavaa.

http://www.youtube.com/v/OJ3hSauzv2U&hl=fi_FI

Levensin tätä palstaa hieman kun videot eivät tahtoneet näkyä kunnolla. Yläkuvaa pitäisi vielä suurentaa, mutta taidan jättää sen seuraavaan kertaan.

Fiksusti fleksissä

Tämän postauksen aihe on hyvä esimerkki siitä, ettei kannata suoraan uskoa kaikkea mitä kuulet (tai luet esimerkiksi blogeista) vaan soveltaa asioita juuri omalle koirallesi. Fiona ei nimittäin lainkaan osaa kulkea hienosti hihnassa, mutta sen sijaan se kävelee erittäin fiksusti fleksissä.

Fionan kanssa päätimmekin koota koulutusohjeet siitä, miten saat koirasi kulkemaan fiksusti fleksissä:

1. Pennun ollessa pieni noudata normaaleja koulutusohjeita joiden tarkoitus on lisätä koiran riippuvaisuutta omistajasta, muun muassa mene piiloon koiraltasi usein, jotta se oppii vahtimaan haukkana ettet vain katoa mihinkään.
2. Älä käytä lainkaan fleksiä, vaan yritä epätoivoisesti opettaa koiraasi kulkemaan metrisessä hihnassa säntäilemättä ja vetämättä.
3. Mikäli noudatit ykköskohtaa hyvin ja jos sattuu käymään vielä niin mukavasti, että pentusi on luonnostaan arka yksilö, hihnan tarkoitus ei olekaan estää koiraa karkaamasta luotasi, vaan estää sinua karkaamaan koirasi luota. Koira riuhtoo silti, kun tietää ettet pääse kuin korkeintaan hihnan mitan päähän.
4. Jos hyvin käy, koirasi ei lukuisista eri taktiikoista huolimatta opi kävelemään hienosti hihnassa.
5. Kun lopulta menetät hermosi ja vaihdat mieltä lepuuttaaksesi hihnan hetkeksi fleksiin voi käydäkin niin, että koirasi kävelee fiksummin fleksissä kuin on ikinä kävellyt hihnassa. Tällöin voit kirota kaikki "fleksi on pahaksi koiralle" -jeesustelut ja riemuita koirasi fiksusta fleksikäytöksestä.

Lisähuomautus: Mikäli jostain syystä koira ei osaa vieläkään kulkea fleksissä, voit pumpata koiran niin täyteen lääkkeitä ettei se tokkuransa takia jaksa kävellä juuri mihinkään. Näin fiksu fleksikäytös on paljon helpompaa opettaa (tähän vastuuvapauslauseke).

Fionan kohdalla olen keksinyt kaksi syytä mistä hyvä fleksikäyttäytyminen voi johtua:

• Fleksi on tarkoitettu enintään 10kg koiralle, eli siitä syntyvä paine saattaa olla kuitenkin sen verran epämukavan tuntuinen siihen tottumattomalle 3kg koiralle, että se pysyy ihan lähellä välttääkseen vetävää painetta fleksistä.
• Koira on niin riippuvainen minusta, että ei yhtäkkiä voikaan olla varma miten kauas minä pääsen kun talutushihna venyy ja venyy.

Tai sitten vaihtoehto ö: Fiona on yhä sen verran tokkurassa ja huonossa lihaskunnossa ettei liikkuminen yksinkertaisesti maistu.

Joka tapauksessa olen nyt siirtynyt (taas) fleksiin, koska Fiona yksinkertaisesti kulkee siinä paljon paremmin kuin hihnassa. Mikä ei tietysti varsinaisesti haittaa, onhan fleksi omistajalle paljon helpompi käyttää.

Viikonloppuna Fiona kulki sen verran mielellään ulkona vanhempieni luona, että päätin pidentää sen lenkkejä hieman myös kotona. Nyt kun tiet on aurattu hiekasta kulkee pikkuiset koiratkin mieluummin kun ei kivet satu tassuihin. Tänään päästin Fionan vapaaksi hetkeksi ja voi kun oli kiva katsella muutamia juoksupyrähdyksiäkin! Sen jälkeen sisälle tullessa se veti hieman rallia parvekkeen ja keittiönkin välillä. Jospa lihaskunto alkaisi pikkuhiljaa sallia enemmän liikuntaa.

Ensi viikolla soittelen lääkärille ja kyselen josko voisi laskea taas kortisonin annostusta. En oikein osaa sanoa onko kortisonista ollut varsinaisesti mitään hyötyä. Toivottavasti on. Varmaankin pitää jatkaa zitacia vielä kortisonin jälkeenkin jonkun aikaa, että näkee kumpi vaikuttaa mahdollisiin oireiden palaamisiin.

Eilen hain lisää sapuskaa eläinlääkäriltä ja mittasin Fionan painon. Nyt mussukka painoi jo 3,55kg :). Normaalisti varmaan laskisin jo ruoan määrää, nythän Fiona syö yli viisikiloisen ruokamäärän. En taida kuitenkaan vielä viitsiä, kun kerran liikunnan määrää lisään. Ei kuitenkaan paljon enää saisi antaa painon nousta ettei mene ylipainon puolelle. Lihaksien puutteen vuoksi Fiona muistuttaa hyvin paljon makkaraa, mihin on tökätty neljä oksan pätkää raajoiksi. Toivotaan, että lihaksetkin sieltä pikkuhiljaa palaisivat kun päästään kortisonia vähentämään.

Tässä pari kuvaa eiliseltä, kun Fiona nostettiin sohvan selkänojalle. Arkana ja rauhallisena koirana se ei ole sinne koskaan päässyt (tai oikeastaan edes halunnut yrittää) nostamatta, joten nyt kävi oikein pitkäkseen ihastelemaan maisemia.

On me vähän temppuiltukin

Pari purkkia z/d:tä oli vielä jäljellä, joista toisesta kuivattelin kokonaan nameja niin pitihän niitä heti päästä käyttämään. Vähän liian iso karkki vaan pienelle koiralle kun silmät hukkuu taakse :)

Uusia vuosia

Voisin melkein veikata, että Fionalla on juoksujen parhaat päivät meneillään. Ulkona pitää pissata vaikka kuinka monesti ja mennä nenä maassa IHAN koko lenkki. Pakkasta oli eilenkin yli 19 astetta ja silti Fiona haluaisi mennä pitemmälle lenkille. Alkaa valitettavasti vaan nilkuttamaan jotenkin tosi kummallisesti ennen kuin korttelin ehtii kiertää, varmaan tassut jäätyy. Ensimmäisellä kerralla säikähdin ihan, että satuttiko se jalkansa johonkin, mutta sisälle kun tultiin niin kävely oli taas normaalia.

Raketteja sisälle ei kuulunut yhtään, kun on junaradan takia äänieristykset huippuluokkaa. Ulkonakaan ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota raketteihin.

Fionalta evättiin pari päivää sitten kokonaan pääsy parvekkeelle, koska se otti tavaksi mennä sinne ja pissailla reunoihin. Yksi pissaläikkä jäätyi komeaksi keltaiseksi läntiksi ja katoaa varmaan vasta kun ilmat lämpenevät. Ihanaa.

Meillä ei menneelle vuodelle tainnut olla asetettuna mitään kummempia tavoitteita, mutta nyt kun kaikki muutkin niin minäkin pistän semmoisia tulevalle vuodelle:

• ehdoton tavoite nro 1: saada ruokinta ja mahaongelmat kuntoon
• 99% SISÄSIISTEYS
• peruskäytöstavat kuntoon
  
  • ei vedetä hihnassa
  • ohitetaan nätisti
  • otetaan vieraat nätisti vastaan
• sterilointi ja viralliset silmä- ja polvitutkimukset

Sen kummempia en halua toivoa, tärkein olisi saada koira kuntoon että voidaan keskittyä olennaiseen :). Itselleni asetan semmoisia tavoitteita, että joka päivä kävisimme vähintään puolen tunnin hölkkälenkin. Nousisi ehkä kuntokin tämänhetkisen löntystelyn sijasta.

Näillä pakkasilla ei valitettavasti pysty lenkkeilemään yhtään ennen kuin saadaan ostettua tossut ja takki. Tossut piti hakea tänään, mutta saa nähdä ehdinkö lähtemään kauppoihin. Pitäisi samalla matkalla palauttaa kasa kirjastonkirjoja, mutta ajattelin ottaa valokopiot barffi kirjasta ennen kuin palautan sen. Hmm, ehkä pitäisikin mennä tekemään vaikka sitä tämän kirjoitelun sijasta..? Takin olen suunnitellut tilata HelsiTarilta, mutta sitäkään en ole saanut vielä aikaiseksi. Pentuna ostettu jokketakki on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Fionan ihana äiti Fiina tuli myös Petsieen, tyttäreltä terkkuja!

Fionan turkki on muuttanut hieman väriä jännästi. Selästä kasvaa mustia karvoja jakauksen kohdalta. Hauska seurata jäävätkö pysyvästi.

Pakkaustunnelmia

Rooman reissua edelsi pakkauspäivä, jonka aikana sai katsella muun muassa tällaisia syyllistäviä katseita.

Välillä piristyttiin.

Mutta kyllä koko ajan oltiin kovin varuillaan, ettei vaan mihinkään kadota ilman perheen pienimpää.


Sitten vielä todiste siitä, miten hienosti meillä sujuu jo luoksetulo jopa ääriolosuhteissa (Fionan mittakaavallla)!

http://www.youtube.com/v/eySmhe1153o&hl=en

Over my dead body

Tänään oli vuorossa käynti eläinlääkärillä.

Veterin harvinaisen ystävällinen, asiantunteva ja mukava lääkäri diagnosoi Fionalle lievän nielutulehduksen. Mitään muuta lääkettä ei saatu kuin määräys lepoon. Tuolla on välihampaissa vielä maitohampaita, joista yksi on puoliksi irti ja ilmeisesti aiheuttanut pienen ientulehduksen mikä voi olla koko homman alku ja juuri. Levinnyt siitä sitten bakteereita nieluun asti. Nielussa näkyi hieman punoitusta ja nyt pitää sitten tarkkailla että jos lähtee pahenemaan niin soitellaan uudestaan.

Korvien hilseilyäkin kysyin, sanoi että kannattaa vaihtaa korvanpuhdistusainetta. Korvien hilseily alkoi joku kuukausi sitten, sitten loppui yhtäkkisesti ja nyt päivä sen jälkeen kun puhdistin korvat niin se alkoi uudestaan. Tulehdusta ei onneksi ollut tällä kertaa. Ostin sitten jotain puhdistusainetta minkä pitäisi olla hyvää, jotain fysiologista korvanpuhdistajaa (ja meidän maxim korvanpuhdistusaine lentää roskiin). Jotta asia ei olisi liian helppoa, kuulemma silmät punoittaa vähän myös ja lääkäri kehoitti puhdistelemaan niitäkin. Hän myös sanoi, että tämmöinen yleinen silmien ja korvien pieni arkuus voi viestiä jostain allergiasta, mitkä kannattaa tutkia jos ongelmat pahenevat. Mutta ei vielä ainakaan kannata kuulemma.

Ensimmäinen silmien puhdistussessio ei mennyt liian hyvin. Tyydyin sitten vain sivelemään silmiä hellävaraisesti vanulla ja totuttaa pikku hiljaa siihen että puhdiste tulee ihan silmien lähelle. Tuohonkin olisi tietysti pitänyt totuttaa pienestä pitäen, mutta se jotenkin jäi kun ei tarvetta ollut. Uskon kuitenkin että ensi kerralla menee paljon paremmin.

Ajelin sitten barffi.netin kautta kotiin ja kävin hakemassa Fionalle ensimmäistä kertaa ikinä oikeita ydinluita tarkoituksena antaa hampaille kyytiä (ja kiitosta koiralle pelottavasta eläinlääkärikäynnistä, jonka ajan Fiona käytännössä tutisi kokonaan pöydällä). Myyjä muisti Fionan pentupaineista ja kun myyjä pisti naudan luun maahan niin saatiin yhdessä repeillä Fionan lähestymisyrityksille. Mukaan kaupasta lähti kaksi lampaan luuta, yksi naudan luu, kaksi sian saparoa ja purkki lohiöljyä.

Lampaan luun annoin kun päästiin kotiin ja herranjumala mitä herkkua oli! Fiona sai syödä sitä vain yhden pyyhkeen päällä ettei koko lattia olisi ihan möhnässä. Tarkoitus oli siirtää luu aina takaisin pyyhkeen päälle kun Fiona veti sen muualle. Pari kertaa antoi siirtää nätisti, mutta kolmannella kerralla murisi kun vein käden lähelle. Ihan kunnolla murisi. Meidän nössö arkajalka. Tuo ei ole koskaan ennen murissut tosissaan joten hämäännyin ja peräännyin miettimään strategiaa. Hetken päästä menin uudestaan siirtämään luuta ja murina alkoi taas. Sanoin tiukasti "ei" minkä jälkeen Fiona näykkäisi ilmaa käteni vieressä. Siinä vaiheessa nappasin niskasta kiinni ja toruin vihaisesti ja otin luun käteeni. Sitten käskin Fionan istumaan, laitoin luun taas pyyhkeen päälle ja annoin sitten vasta luvan ottaa. Jonkun viisi kertaa sain vielä nostella luuta pyyhkeen päälle ja melkein joka kerta alkoi murina, mutta loppui kun sanoin tiukasti ei. Ensi kerralla pitää varmaan pitää aluksi ainakin luun toisesta päästä kiinni, että tuo luottaa etten minä silti mitään vie. Nyt olen ihan tyytyväinen että meillä on tuommoinen sintti eikä mitään sakemannia, sen verran hämäännyin tuostakin säälittävästä pikkumurinasta kun oli ensimmäistä kertaa selvästi tosissaan ja yritti ajaa pois :P

Sitten kun avokki tuli kotiin ja Fiona meni katsomaan niin otin äkkiä luun talteen ettei mene maha sekaisin kun ei ole ennen luuta saanut. Hyvin pikaisen ja epänormaalin "jaa se oli toi" tarkistuksen jälkeen toinen oli kuin maansa myynyt kun ei löytynyt luuta mistään. Huomenna saa sitten takaisin jos maha on pysynyt normaalina. Eihän tuo paljon vielä luuta saanut irti, mutta kaiken maailman lihaa ja kalvoja ja muita siitä ympäriltä sai.

Kyllä tätä herkkupalaa kannattaakin puolustaa!

Kakkajuttuja

Ei mutta kyllä sitä välillä tuntuu ettei tiedä tästä koiran kouluttamisesta mitään. Vaikka tietyistä asioista on lukenut ja luulee tietävänsä paljon, mutta sitten kun pitäisi keksiä vaikka että millä hiton käskyllä koiran saa pois piilosta sohvan alta kun pitäisi antaa sille mahalääkettä niin ei kyllä aavistustakaan. Puhumattakaan siitä miten sen sille opettaa. Eipä siinä auta muu kuin roudata sohva pois paikoiltaan niin että saa koiran esille ja tungettua sille lääkkeen kurkusta alas.

Tommia oli tänään vastassa iloinen näky kun tuli töistä. Lattiaan hierottu koko olohuoneen mitalta ripulikakkaa ja pissaa joka paikkaan. Fiona sai eilen pitkästä aikaan sellaisen vihreän denties small luun, josta se nielaisi kokonaisena loput, kun sitä oli jäljellä joku 1cmx2cm pala. Viime yönä oli sitten ilmeisesti tullut pala myöskin kokonaisena ulos kun makkarin lattialla oli pitkästä aikaa kakat ja ulkona meni heti kakkaamaan. Siellähän se luun pala oli sitten tukkeena karvojen joukossa koko aamun tuotoksille ja päästiin heti suihkuun peppupesulle kun ulkoa tultiin. Mukava haju oli asunnossa kun etsiskelin rätin kanssa lattialta mihin kaikkialle se oli yön aikana peppuansa hinkannut yrittäen saada tuota palaa irti karvoista.

Noh ilmeisesti luusta meni maha muutenkin sekaisin kun oli tänään kämppä kaaoksessa. Kun itse pääsin töistä ja tulin käytävään niin siinä jo haisi kakka, mutta enpä aavistanut että se tulee meiltä. Oli kuulemma ollut lattia ripulikakassa ja pissassa ja todennäköisesti jäänyt kaikki ulosteet vielä karvoihin kiinni ja sitten se on yrittänyt hinkata niitä irti lattiaan koko päivän. Ulkona ei ollut tullut mitään ja heti sisälle päästyä pissat. On varmaan ollut aika rankka päivä toisella. Pesin lattiat Pissi pois-pesuaineella (mikä on muuten loistava keksintö!) ja pesin koiran pepun ja pienen hepuloinnin jälkeen tulikin toiselle uni.

Ei ole helppo yö/päivä ollut toisellakaan kun on varmaan ollut maha kipeänä.

Eipä tässä voi muuta tehdä kun laittaa jalat pöydälle ja avata bissen. Jospa ei yhtä pitkäkestoinen ripuli tulisi nyt kun viimeksi.

Mökki- ja agilitykuulumisia

Mistäs sitä lähtisi purkamaan.

Mökillä oltiin torstaista maanantaihin ja koko tänä aikana Fiona pissasi sisälle mökkiin tasan yhden ainokaisen kerran. Hienoa! Toisaalta lähes koko ajan olimme kuitenkin ulkona, joten en tiedä onko tuo nyt sitten hieno saavutus vai ei. Itse huolehdin joka päivä punkeista ja yritin pitää Fionan puhtaana kaiken maailman moskasta. Pari kertaa harjasin kokonaan läpi kunnolla eikähän se edes niin kovasti takussa ollut. Pahin takkukasa oli tullut kaulan ympärille pannasta, jota se joutui valitettavasti pitämään koko reissun. Ekana päivänä pidin sitä vapaana kunnes kävi ilmi, että se ei pätkääkään totellut. Lähti jokaisen sille puhuvan matkaan eikä uskonut luoksetuloa kuin harvoin. Lisäksi sitä sai metsästää vaikka kuinka kauan että saisi nostettua mökkiin sisälle kun se ei päässyt portaita vielä kulkemaan. Toisena päivänä meni hermot ja päätin että saa sitten olla fleksissä koko reissun.

Yhtenä päivänä oli tehtävänä kävellä metsässä 5km matka ja olin epävarma jaksaako Fiona sitä kävellä. Yhteisön painostuksesta johtuen otin sen kuitenkin mukaan, minkä olisi ehkä voinut jättää tekemättä. Kyllähän se suurimman osan matkasta jaksoi kävellä, mutta ehkä jonkun kilometrin verran sai myös matkustaa jonkun onnellisen(?) sylissä. Tahti oli vaan sen verran reipas ettei se ehtinyt juurikaan nuuskutella tai muuten nauttia matkasta. Lisäksi kannoin sitä itse paljon ja kun itse on tässä kunnossa kun nyt sattuu olemaan niin olisi se 5km ollut muutenkin tarpeeksi tuskaista kävellä. Varsinkin kun oli edellisenä iltana mennyt hieman myöhään ja olo ei ollut mikään kovin vakuuttavin. Vihdoin päästiin laavulle ja kerättiin voimia. Jos pitkä metsälenkki tehdään yhdessä niin kyllä siinä kuuluu sitten makkara ja juustovoileipäkin jakaa. Lepäilyn jälkeen Fiona käveli takaisinkin jonkun kolmasosan matkasta. Ja olisi jaksanut vielä enemmänkin jos ei autokyyti olisi ollut allekirjoittaneelle miellyttävämpi vaihtoehto.

Yöt nukuttiin Fionan ja Tommin kanssa porukoiden retkeilyautossa. Yöt olivat sen 8-10h ja Fiona ei minään aamuna ollut herännyt ennen kuin joku tuli koputtelemaan auton oveen että saako koiran viedä ulos. Eli hyvin pystyi pidättelemään tuon ajan eikä edes yrittänyt päästä ulos.

Tähän väliin hiukan mökkikuvia:






Fionasta tuli ilmi hauska piirre, se nukkuin poikkeuksetta kaikki päiväunensa minun tai jonkun muun sylissä. Myös iltaisin se aina sammahti yleensä minun syliini kun jossain istuskeltiin. Sinällään mielenkiintoista kun kotona ei ikinä nuku sylissä, mutta vieraassa paikassa se syli näyttikin hyvin miellyttävältä nukkumispaikalta ja sinne piti aina päästä kun pientä väsytti.

Mökin jälkeen sisäsiisteys on kotona ollut vähän niin ja näin. Alussa meni suhteellisen hyvin, meni päiviä ettei tullut kuin öisin sisälle. Ilmeisesti kotona ei touhuta niin paljon että yöt menisivät kokonaan unessa vaan on aikaa steppailla ympäriinsä. Nyt on parina päivänä kuitenkin tullut sisälle enemmän, eilenkin taisi tulla kolme kertaa. Pissa on ollut laimeeta ja sitä on selvästi ollut enemmän, että ehkäpä se on vain juonut normaalia enemmän viime päivinä. Pitää hieman tarkkailla juoko vielä vai johtuiko kenties ilmasta tai muusta. Rupeaa pikkuhiljaa hieman kyrsimään tuo sisäsiisteyden jumittaminen ja olenkin yrittänyt vahtia koiraa kuin haukka. Monen monta kertaa huomaan kun se kyykistyy eteiseen ja silloin huudahdan niin että Fiona säikähtää ja siksi lopettaa pissaamisen, mutta ei kuitenkaan luule että sille ollaan vihaisia. Ja sitten heti ulos ja miljoona kehua. Joskus toimii, mutta muutaman kerran ei reagoi kuin katsomalla äänen suuntaan ja silti lirauttaa rakkonsa tyhjäksi. Nyt menee viikoilla yöt hyvin, kun Tommi herää joka aamu ennen seitsemää töihin niin vie samalla koiran ulos. Itse käyn töissä vaan maanantaina ja tiistaina, joten loput päivät olen sitten illalla viemässä ulos myöhään, 12 aikoihin tai jälkeen. Viime yönä ei tullutkaan mitään sisälle, jee!

Ulkona Fiona ei tunnu reagoivan kehuihin mitenkään pissan jälkeen. Kehun sen maasta taivaaseen ja rapsutan, mutta ihan kun se ei tajuaisi yhtään mistä on kyse. Kattoo vaan ja jatkaa matkaa. Vaikka kyllähän sen jo 7,5kk iässä luulisi tietävän tehneensä jotain oikein kun saa kehuja. Pitäisi varmaan ottaa taas namit kehiin.

Toissapäiväinen pesu ja föönaaminen meni helpommin kuin ennen, vähän erilaisella taktiikalla. Nyt nostin sen pesukoneen päälle, mistä se ei päässyt karkaamaan. Lisäksi syötin sille kaksi lihapullaa ja maksapaloja toimenpiteen aikana. Jospa saisi positiivisen kuvan föönaamisesta eikä tarvitsisi enää huutaa kuin syötävä.

Lopuksi vielä pentuagilitykurssista, joka loppui tänä maanantaina. Meillä oli molemmilla ihan tosi tosi hauskaa! :) Fiona nautti selvästi kun sai juosta täysiä esteillä. Esteistä käytiin putki, aita, a-este, puomi, kepit ja pussi. Näistä putki, aita ja puomi tulivat niin tutuiksi että viimeisellä kerralla ne menivät ihan ilman minkäänlaista epäröintiä. Puomikin, vaikka vasta edellisellä kerralla esiteltiin ja kaksi kertaa vain mentiin, molemmille enemmän tai vähemmän epäröiden. Mutta viime maanantaina Fionakin meni innosta puhkuen kiipeämään. Itse vain pelkäsin kauheasti että se tippuu! Mutta pitää vaan luottaa tuohon koiraan, jos saa vapaana juosta niin kyllä se osaa olla tippumatta. Fionalla oli niin kivaa kurssilla, ettei se paikan päälle menon jälkeen malttanut edes tarpeitaan tehdä lähimetsään. Heti olisi pitänyt päästä menemään.

Toisiksi viimeisellä kerralla palkitsin sitä lelulla, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Fionan kanssa on leikitty paljon sitä, että sillä on pallo suussa ja yritän ottaa sitä kiinni. Näin saatiin se pitämään palloa suussa mikä teki hyvää kulmahampaille. Tuosta jäi vaan se paha tapa, että kun se saa lelun niin se lähtee juoksemaan karkuun. Näin kävi sitten agilityssä molemmilla kerroilla ja kun ei ole edes hihnassa niin oli pieni työ ottaa se kiinni. Nyt viimeisellä kerralla ihan viimeisen radan jälkeen palkitsin ensin namilla, pistin hihnan kiinni ja sitten leikitin lelulla. Kyllä oli tytö(i)llä kivaa :). Pistin palautelappuun, että jatkamme mielellämme alkeiskurssille kun Fiona täyttää vuoden. Harmi vaan, että silloin on jo melkein marraskuu, joten taitaa mennä seuraavan kevään kurssille meidän jatko.

Viimeisellä kerralla meinasin myös tukehduttaa ohjaajan koikkerin. Kyllä hävetti! Juteltiin ohjaajan kanssa tunnin lopuksi ja kumarruin silittämään koiraa. Taskussani oli Fionan nahkainen namipussi, missä oli minigrip pussi ja siellä namit. Koikkerihan kävi hetkessä kiinni pussiin ja veti minigrip pussin ulos sekunnin sadasosassa taskustani ja alkoi syödä koko pussia. Vähän siinä säikähdettiin molemmat ennen kun saatiin onneksi revittyä pussi pois suusta. Sisältöhän toki lensi maahan ja siitä vetivät sitten Fiona ja koikkeri molemmat mukavat iltasapuskat :). Pienen koiran kanssa olen tottunut lähinnä siihen että sieltä pussista yritetään vähän nyplätä josko jotain irtoaisi mutta näköjään tuo koikkeri taisi olla vähän ronskimpi tapaus :D. Onni onnettomuudessa ettei kuitenkaan saanut minigrip pussia syötyä, siinä olisi ollut lääkärireissu edessä. Olisi voinut olla vaikea pyrkiä sen jälkeen ainakaan saman ohjaajan jatkokursseille :D

Kuvia ei valitettavasti meidän agilitytaipaleen aloituksesta ole, kun en ikinä saanut Tommia ylipuhuttua kuvaamaan :(. Olisi ollut kiva saada vaikka jotain videopätkää. Ainakin omasta mielestäni Fiona oli parhaiden joukossa kurssilla vaikka olikin pienin, vain puomia pelättiin aluksi ja lopussa sekin meni hienosti. Ja mikä parasta tunteella! Siinä ei paljon pakkia käytetty vaan täyttä häkää mentiin eteenpäin kun oli meidän vuoro! Muitakin kovasti nauratti Fionan meno, kun meni pieni hippulat vinkuen eteenpäin niin lujaa kuin töppöjaloistaan pääsi. Nyt vaan innolla odotetaan koska päästäisiin jatkamaan.

Nyt meillä onkin omituinen tilanne, kun ei ole mitään kurssia meneillään. 4kk iästä asti joku kurssi ollut kesken, mutta nyt ei mitään. Tottelevaisuuden jatkokurssille varmaan suunnataan seuraavaksi, mutta niitä ei ilmeisesti järjestetä enempää tänä kesänä. Syksyllä sitten katsotaan uudestaan.

Opetinpa Fionan antamaan molemmat tassut kerralla ja vilkuttamaan. Helppoja oli opettaa, mutta kun ollaan junnattu niin kauan kierimisen opettelussa niin teki molemmille hyvää saada myös onnistumisia.

Siinä taisikin olla kaikki mitä piti tällä kertaa satuilla, ensi kertaan taas!

Yleisiä kuulumisia

Ajattelin kirjoitella vähän yleisemmin mitä meille nykyään kuuluu, ilman erityistä ärsyyntymisen tai iloitsemisen aihetta :)

Fiona on aika lailla nyt 6,5kk ja sisäsiisteys on vieläkin kesken. Mielestäni pissojen osalta on kuitenkin melko lailla edistytty viime viikkoina, nykyään tulee ehkä n. 2-3 pissat sisälle päivittäin. Viime päivinä on Fionalla ollut hieman maha sekaisin ja ripulia, joten löllöjä pikkupötköjä/kasoja onkin saanut keräillä enemmän. Suurin osa osuu kuitenkin paperille (tai viereen, mistä on helppo nostaa paperille). Öisin tulee lähes poikkeuksetta yhdet pissat (ja mahdollisesti kakat samalla kertaa) makuuhuoneen paperille josta nousen ne heti keräämään pois ennen kuin alkavat haista.

Muu koulutus on aika lailla ollut paikallaan viime viikot kun on ollut kaikkea muuta häslättävää. Ohittaminen sujuu hieman paremmin sen jälkeen kun lopetettiin hihnassa muiden moikkailu lähes kokonaan, vaikka nykyäänkin kyllä pompitaan muutaman kerran koirien perään. Ihmisistä päästään ohi aika hienosti jo.

Temppuja ollaan opeteltu muutamia, tällä hetkellä Fiona osaa istua, mennä maahan, antaa tassua, nuolaista nenäänsä, peruuttaa ja pyöriä ympäri. Pyörimisen oppi kunnolla eilen. Ollaan opeteltu myös takajaloilla seisomista, mikä alkaa hieman sujua jo.

Arki sujuu siis pistäen hiivaan korvatippoja 2x vuorokaudessa, hampaita väännellen 3x 10-15 minuuttia vuorokaudessa ja ulkona käyttäen 3x plus aina kun tajuaa että nyt olisi hätä.

Lopuksi vielä muutama vappukuva:

Parin viikon kuulumiset

En olekaan ehtinyt päivittää pitkään aikaan, vaikka tapahtunut on vaikka mitä. Aloitetaanpa.

Espoossa meni viikonloppu hyvin, Fiona pääsi kaikkina päivinä juoksentelemaan vapaana läheiseen koirapuistoon. Ensimmäisenä päivänä paikalla oli hieman liian rajusti leikkivä toinen koira, joten reissu jäi lyhyeksi. Kahtena muuna kertana kyllä viivyttiin pitemmän aikaa ja Fiona sai haistella sydämensä kyllyydestä.

Pallo meillä oli mukana, mutta se ei Fionaa juurikaan kiinnostanut. Se kyllä juoksi pallon kiinni kun sen heitti, mutta siihen se sitten jäikin. Sama kävi puun oksille, ne juostiin kiinni mutta jätettiin sitten maahan ja jatkettiin muualle haistelemaan. Olisin harjoitellut luoksetuloa kun kerrankin sai olla vapaana, mutta minkäs teet kun toinen ei lähde jaloista paria metriä kauemmas! Siitä ei siis tullut juurikaan mitään :). Pitäisi useammin käydä niin Fiona uskaltaisi lähteä vähän kauemmas seikkailemaan.

Viikonloppu oli kyllä varmasti Fionalle raskas, kotiin päästyään se nukkuikin pari päivää paljon enemmän kuin normaalisti. Takaisin tullessa junassa oli myös aistittavissa LIEVÄÄ väsymystä ja ärtymystä Fionan puolelta. Samaan vaunuun tuli räksyttävä chihuahua, jolta Fiona otti valitettavasti mallia ja siinä ne sitten räksyttivät kilpaa aina jonkun tullessa vaunuun tai sieltä poistuessa. Oli kyllä tuskainen matka! Hiljeni se kyllä aina kun tosissaan kielsi, mutta hetken päästä sama jatkui uudestaan. Loppumatkasta Fiona oli niin poikki että suurimmaksi osaksi katseli ikkunasta ulos. Näin pääsin myös itse chihun ja Fionan väliin jotta ei ärsytys olisi niin suuri alkaa haukkumaan.. Näin nätisti sitä sitten istuttiin ja katseltiin ulos.

Lisäksi ollaan viime viikkoina käyty alkeiskurssilla sekä viime sunnuntaina aloitimme myös Havannalaiset ry:n tokokoulutuksen. Sitä tulee olemaan nyt kerran kuussa ja perusasioita sielläkin harjoitellaan.

Ruoaksi ostettiin pari viikkoa sitten nappuloiden lisäksi pentuNEUta. Ja kyllähän maistuu! Tällä hetkellä täällä syödään siis kaksi kertaa päivässä pentuNEUta ja kerran Royal Caninin Mini Junior Sensitiveä raejuustolla. Kohtahan sitä saakin siirtyä parin ruokakerran päiväannokseen. Tuo sensitive maistuu paremmin kuin tavallinen ja on mahaystävällisempää. Pysymme siis siinä toistaiseksi.

Näin hienon seisotuskuvan sain Fionasta viime viikonloppuna:

Paras pitkään aikaan, vaikka eipä noita seisomiskuvia olekaan paljon otettu.

Huhtikuun lopulla alkaa Pirkkalan piskien agilityyn tutustumiskurssi pennuille mihin aiomme Fionan kanssa mennä. Kiva päästä tutustumaan tuohon agilityyn näin aikaisin :)

Nyt pitää taas lopetella, jatketaan tästä myöhemmin!

Ensimmäinen koulupäivä

Keskiviikon ensimmäisellä alkeiskurssin tunnilla Fiona suorastaan häikäisi! Olin kyllä niiin ylpeä tuosta sintistä :). Paikalla taisi olla kolme tai neljä muuta pentua ja loput olivat vanhempia. Yhden jackrussellin kanssa Fiona olisi kovasti halunnut päästä painimaan enemmän, mutta hihnassa ei niin vain peuhata.

Tunnilla käsiteltiin muun muassa ohitusta, häiriöitä sekä koiran vapauttamista käskystä. Ollaan harjoiteltu Fionan kanssa "viereen" -käskyä, milloin Fionan tulee seurata nätisti vasemmalla puolella. Tämä ei ole mitään tokotyyppistä seuraamista, vaan lähinnä juuri ohitustilanteissa tai ihmismassassa käytettävää kun haluaa vain, että koira pysyy lähellä. Ohittamisen Fiona hoiti erittäin hienosti harjoittelumme ansiosta! Voisin jopa uskaltaa sanoa, että parhaiten ;). Ainoastaan lopussa kurssikaveri rupesi haukkumaan niin kovasti, että Fiona kummasteli eikä hetkeen suostunut liikkumaan.

Seistiin suurin osa tunnista rivissä muiden kurssilaisten kanssa. Yhdessä vaiheessa Fiona istui niin nätisti vieressäni ja tapitti silmiin, että viereinen ihmisen sanoi koiralleen "ottaisit nyt vähän tuosta mallia". Mulla onkin kaikista paras koira! Huomasin myös, että olen palkinnut Fionan istumisesta hieman väärin. En ole edes huomannut, että annan namin sen verran väärään kohtaan, että Fiona nostaa pepun maasta saadakseen namin. Hyvä että selvisi tässä vaiheessa niin voi kiinnittää tuohon enemmän huomiota.

Loppuvaiheessa Fionaa taisi vähän ruveta väsyttämään kun alkoi mieletön peuhaaminen. Se alkoi riuhtoa hihnassa kun olisi pitänyt koko ajan päästä jonkun luo. Mutta annettaakoon anteeksi kun alku meni niin hienosti :)

Oppivelvollisuus alkaa

Fionalla alkaa koulu keskiviikkona, kun meidän ryhmä Koirakoulu Pikkuhukan perustottelevaisuuden alkeiskurssista alkaa. Kurssi kestää 8 viikkoa eli 8 kertaa ja maksaa 75 euroa. Kiva päästä "oikeastikin" opettelemaan ohjatusti ensimmäistä kertaa. Vähän kyllä hermostuttaa pärjätäänkö me tai osataanko me Fionan kanssa mitään, sinne kun kuitenkin varmaan tulee aikuisiakin koiria. Tähän mennessä ollaan treenattu vaan kotona ja leikkimäänkin Fiona on päässyt suurimmaksi osaksi vain pentujen kanssa. Noh, on meillä ikää jo viikkoa vajaa 5kk ja onhan siellä todennäköisesti suurin osa pentuja. Olisi kiva jos sattuisi joku vauvaryhmästä tai pentupaineista tuttu koirakkokin samaa ryhmään.

Lisäksi hieman mietityttää lämpötila, Fiona kun ei yhtään tykkää pitää takkiansa (mikä on muutenkin niin epäsopiva että epäilen sen myöskään lämmittävän yhtään). Onneksi on jo melkein kevät ja sää varmasti lämpenee viikko viikolta.

Kävin viikonloppuna elämäni ensimmäisessä näyttelyssä eli Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Oli kyllä kivaa! Fionan kasvattajan koira sai CACIBin ja oli VSP, onnea! Lauantai menikin havannalaisten kehää seuratessa ja sunnuntaina kiertelin yleisesti, vaikkakin jumituin kooikerhondje kehää seuraamaan suureksi osaksi päivää. Ihania koiria nekin.

Näyttelyssä ostin Fionalle näyttelytaluttimen ja kotona touhusta inspiroituneena harjoittelin koiran kanssa hetken uudessa taluttimessa ravaamista. Kovasti vielä pelotti pään läpi laitettava panta. Harjoiteltiin myös näyttelyseisomista, missä päästiin askel eteenpäin. Nyt Fiona seisoo jo hetken ennen kuin saa namin. Tähän asti se on vain hamunnut namit ja jos yrittää viedä niitä kauemmas niin koira seuraa perässä. Nyt sanoin tutulla tavalla "seiso" ja koiran tultua eteeni seisomaan otin takapäästä kiinni niin että koira seisoi ryhdikkäästi. Ennen kun Fiona ehti hamuta namia sanoin odota pitäen samalla etusormea pystyssä muun käden ollessa nyrkissä kuonon edessä. Siinä se sitten hetken tapitti hämillään välillä minua ja välillä nyrkkiä kunnes palkitsin. Hienosti meni! Näitä harjoituksia tehtiin varmaan viitisen kappaletta, jokaisen jälkeen hetken leikkien. Tuota "odota" -käskyä tulen varmaan käyttämään avuksi monissa paikallaan olemisen harjoitteluissa. Vaikka periaatteessa käsky ei ole ehdoton, eli koiran asennolla ei ole väliä kunhan se odottaa, niin silti se aina vihjaa Fionalle että nyt pitää olla hetki hiljaa kunnes jotain tapahtuu. Yritän seisomisessa yhdistää etusormen pystyssä pitämistä odota sanaan, jotta jatkossa se pelkästään toimisi käskynä että pitää seistä paikallaan.

Kyllä mekin vielä tullaan joku päivä pyörimään kehässä, oishan se pirun hienoa saada joskus koirasta MVA ;)

Niin ne virheet kostautuu

Ihmisten kanssa Fiona pärjää jo hyvin. Kaikki halukkaat vastaantulijat saa hännän heilutuksia ja iloista pomppimista ja nuuskimista, ihan niinkuin pitääkin. Koirien kanssa onkin sitten eri asia.

Kuten edellisessä tekstissä mainitsin, Fiona ei eskarissa päästänyt juuri ketään iholle haistelemaan, haisteli kyllä itse aina kun selän takaa pääsi turvallisesti haistelemaan. Tämän jälkeen tapahtui valitettava tapaus eräässä pikkukoirien tapaamisessa mihin uskaltauduttiin menemään. Fiona joutui kärsimään yhden koiran mustasukkaisuudesta omistajaansa kohden siten, että toinen koira sähähti ja kaatoi Fionan maahan. Siinä vaiheessa päästiin väliin, mutta olihan se vahinko jo tapahtunut. En vielä tiedä mitä siitä seuraa vai seuraako mitään. Toivon todella, että Fiona ei säikähtänyt kovasti ja saanut pahempia traumoja. Lisäksi harmittaa, että itse ei pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuommoisiin tilanteisiin. Kaikki tapahtuu niin sekunnin murto-osissa. Paikalla oli kyllä runsaasti nätisti haistelevia koiria, toivottavasti niistä tuli sitten positiivista koirakokemusta.

Tänään käytiin Raholan eläinlääkäriaseman pentupiirissä, jossa oli paikalla kymmenisen muuta pentua. Alussa Fiona haisteli, varovaisesti tosin, muita pentuja mutta ei uskaltanut leikkiin mennä mukaan. Pientä haistelua jatkui niin kauan, että itse turhauduin ja koira varmasti aisti sen. Loppuvaiheessa Fiona hieman haastoi toista pentua, mielestäni kyse ei ollut pelkästä leikkimisestä. En tiedä oliko kyse mustasukkaisuudesta jommankumman puolelta (istuimme toisen koiran omistajan kanssa vierekkäin, ja kummankin koirat olivat välillä molempien sylissä mikä olisi saattanut laukaista mustasukkaisuuden), pelkästä leikistä, Fionan arkuudesta vai mistä. Fiona myös näytteli hampaitaan pennuille, jotka tulivat haistelemaan sen ollessa sylissäni. Loppuvaiheessa Fiona alkoi haukkailla ilmaa ja läpsiä tassulla jos joku tuli liian lähelle. Nyt yritän kovasti miettiä onko Fiona vain vielä arka vai yrittikö se jotenkin puolustaa minua. Ja että miten tuohon pitäisi suhtautua.

Olen miettinyt mitä olen saattanut tehdä pennun kanssa väärin, mikä olisi vahvistanut tai laukaissut tätä arkuutta. Keksin heti ainakin yhden mahdollisen syyn: Olen voinut yrittää sosialistaa pentua liian "väkisin", eli pakottanut Fionaa liikaa tilanteisiin muiden koirien kanssa mistä se olisi itse saattanut paeta. En ole tarpeeksi suojellut sitä, jos se tulee luokseni toista koiraa piiloon. Olen myös saattanut vahvistaa pelkoa yrittämällä rohkaista Fionaa väärin, esimerkiksi lepertelemällä silloin kun olisi itse pitänyt olla vahva ja rauhallinen. Mietin myös voisiko kyse olla siitä, että se haluaa suojella minua. Se on voinut arvioida että en pysty suojelemaan sitä muilta koirilta, joten sen täytyy hoitaa suojelu. En kyllä jotenkin usko, että kyse olisi siitä.

Mikäli saisin aloittaa uudelleen kahdeksanviikkoisen pennun kanssa, veisin sen heti alusta lähtien tuonne pentupiiriin ja Pikkuhukan vauvaryhmään. Silloin kun se on kaikista herkin sosialistumaan. Antaisin pennun myös paremmin tutustua muihin omilla ehdoillaan, enkä yrittäisi rohkaista sitä tai todistella sille, että ei tilanteessa ole mitään pelottavaa. Suojelisin sitä paremmin muilta koirilta, mikäli näyttää siltä että se ei uskalla niitä kohdata. Ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta aion näitä myös jatkossa toteuttaa. Uskon vahvasti, että tähän mennessä tapahtuneiden vastoinkäymisten seuraukset on mahdollista korjata, jos vain antaa koiran edetä itse ja sitä mukaa kun se uskaltaa.

Ensi viikolla saatiin vielä mennä pentupiiriin, aion kyllä suhtautua siellä pentuun eri lailla mitä nyt. Ja hillitä itseni paremmin jos alkaa tuntua siltä, ettei siitä vieläkään mitään tule.

Mutta kuuluu meille jotain positiivistakin. Fiona taisi pyytää tänään ensimmäistä kertaa ulos! Se rapsutti ulko-ovea, milloin syöksähdin salamana sohvalta ja vein sen pihalle mihin tulikin sitten pissat. Hienoa! Opetin pennun myös viidessä minuutissa seisomaan, mitä olin epäonnistuneesti yrittänyt jo monta kertaa. Tällä kertaa tein niin, että pidin namia nyrkissäni ja kun koira meni seisomaan eteeni pää oikeaan nyrkkiini niin avasin nyrkin ja annoin namin. Tämä meni nopeasti perille ja nyt kuullessaan sanan "seiso" Fiona menee eteeni seisomaan pää oikealle päin. On tuo kyllä vaan nopea oppimaan.

Loppuun vielä hieman kuvia 15 viikkoisesta Fionasta.

Eskarissa

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa vauvaryhmässä. Vaikka meidän pentu on jo 15 vk, oli se parin muun poikkeuksen lisäksi ainut joka ei vielä antanut kenenkään haistella. Kovasti kyllä pomppi muiden suuntaan ja härnäsi, mutta iholle ei päästänyt.

Ryhmässä harjoiteltiin häiriöitä, luoksetuloa sekä mörköjen kohtaamista. Fiona suoriutui kaikesta lähes mallikelpoisesti, tottakai nyt kun oli nakkia tarjolla! Tuntui ettei se pystynyt keskittymään mihinkään kun oli niin hyvät namit mukana. Pitääkin miettiä, jos ottaisi ensi kerralla jotain vähemmän hyvää myös mukaan. Kouluttaja tuntui oikein mukavalta toistaiseksi. Saatiin lupa käydä vielä ensi viikon tunnilla, mutta sen jälkeen pitää jäädä odottelemaan alkeiskurssin alkamista maaliskuussa. Sillä aikaa pitää sitten vain kovasti itse harjoitella. Ainoa huono puoli tuolla oli se, että oli niin pirun kylmä. Itse olin aivan jäässä ja koira myös. Vaikuttaa kyllä siltä, ettei tuo Hurtan toppamanttelikaan pidä Fionaa lämpimänä. Enkä haluaisi nopeasti kasvavalle pennulle kyllä ostaa lisääkään vaatteita. Varmaan tuolla nyt sinnitellään kuitenkin tämä talvi vielä ainakin.

Illalla pihalla tuli vastaan omistajansa kanssa bichon frise, jonka Fiona antoi ihan itse haistella! Edistystä! Ehkäpä Fiona huomasi jotain lievää samankaltaisuutta koiran kanssa mikä sitten tuntui tutulta ja turvalliselta.

Tänään olisi mahdollisuus mennä Iidesjärven jäälle muiden koirien kanssa peuhaamaan, mutta en tiedä uskallanko tuota vielä viedä. Toisaalta se varmasti nauttisi leikkiseurasta ja sosialistaminen tekisisi sille hyvää, mutta toisaalta sillä ei ole vielä rokotuksia ja se todennäköisesti pelkäisi ja jäätyisi heti. Pitää miettiä.

Olen myös miettinyt mitä tekisi rabies rokotteen ja muiden kanssa, ottaako samalla kerralla vai erikseen. Tekisi suuresti mieli säästää hieman aikaa ja rahaa ja ottaa kerralla, mutta sitten kun miettii miten tuo on nyt jo ehtinyt sairastaa mahataudin ja korvatulehduksen niin ehkä olisi hyvä varmuuden vuoksi ottaa erikseen. Tänään pitäisi varata aika ensi keskiviikolle, sillon sitten viimeistään päättää mitä tehdään.

Ai niin, ostan uuden kameran :). Varasin jo Stockmannilta omani, enää pitää odotella tekstiviestiä että ne ovat vihdoin tulleet. Kamerassa on Full HD tason videokamera, hienoa. Tulisipa se jo tänään, haluan jo ottamaan hienoja kuvia!

11 viikon ikäisen Fiona kuulumisia

Mainittakoon heti alkuun, että kirjoitan tätä tekstiä klo 1:58 lauantaiyönä muutaman oluen ottaneena, joten pahoittelen mahdollisia virheitä.

Fiona on ollut meillä nyt 3,5 viikkoa, melkein kuukauden. Tuntuu, että vastahan se eilen tuli. Toisaalta ei muista sitä aikaa kun ei meidän lattioilla ollut omaa liikkuvaa moppia.

Koulutuksen suhteen seistään vähän paikoillamme. Kuvainnollisesti. Viimeisen viikon ajan ollaan treenattu lähinnä seisomista, mikä vaikuttaa olevan aika vaikea Fionan sisäistää. Ihan oikeassa ovat ne, jotka sanovat että näyttelykoiralle pitäisi ensin opettaa seisominen ja sitten vasta istuminen. Välillä iskee semmoinen ensimmäisen koiranomistajan epävarmuus, tekeekö tässä nyt yhtään oikein? Tuntuu, että olen aivan liian hätäilevä ja kärsimätön. Kaikki pitäisi oppia päivässä, enintään viikossa. Nytkin tuntuu, että seisomista on treenattu jo ikuisuus, vaikka tosiasiassa päivässä tehdään vain muutama harjoitussessio. Ja näitä samoja asioita saa todennäköisesti opetella vielä monta kuukautta.

Hieman itsevarmuutta koulutukseen ajattelin mennä hakemaan Pikkuhukan vauvaryhmästä. Siellä Fiona saa myös vihdoin seuraa omanikäisistään, tai ylipäänsä muista koirista. Harmittaa, ettei meillä ole kaveripiirissä oikeastaan yhtään sellaista rauhallista, pentuystävällistä koiraa jonka kanssa meidän kakara pääsisi leikkimään. Myös siksi ajattelin, että tuo vauvaryhmä voisi olla hyvä paikka meille, vaikka vaan ihan muutaman kerran. Tosin tietysti ensimmäinen tapaaminen osui juuri ensi keskiviikolle, samalle päivälle kun meillä on ensimmäiset rokotukset varattu. Pitää sitten mennä vasta seuraavan viikon tunnille.

Muutama päivä takaperin Fiona sai todellista sosialistamisharjoitusta, kun käytiin Tampereen keskustassa nopeasti bussilla piipahtamassa. Bussissa vinguttiin menomatkalla, tulomatkalla ei niinkään enää. Pää vain piiloon niin poissa silmistä, poissa mielestä :). Kaupungilla sitten olisikin ollut kauheasti haisteltavaa, katseltavaa ja kuunneltavaa. Omituista, miten tämä uhkaava tappaja saa osakseen lähinnä säälittäviä katseita ja "voooi kun söpö" ja "oih kun ihana pikkunen" lausahduksia. Erään oven edesta kulkiessamme sentään yksi mies totesi että "hyvä kun uskalsin tulla ulos kun oli noin pelottava vahtikoira oven takana seisomassa". Totesin sitten vain, että kyllä tätä otusta kannattaakin pelätä.

Mitattiin paino jälleen viime keskiviikkona, ja vaaka näytti tällä kertaa 900 gr. Edellisellä kerralla siis tosiaan näytti 1040 gr. Luotto vaa'an oikeellisuuteen katosi siis siinä. Kyllähän me kovasti epäilimmekin, ettei lautanen vaa'an päällä, ja sen päällä vielä kiemurteleva havannalainen ole välttämättä se kaikista luotettavin vaihtoehto :). Sitten kokeilimme ihmisille tarkoitettua vaakaa ja saimme tulokseksi 1600 gr (Tommin sylissä) ja 1800 gr (minun sylissä). Joten päätettiin siis, että 11 viikkoisena Fiona painoi 1700 grammaa. Selvästi oikeamman tuntuinen paino kuin edellinen 1040 grammaa. Ensi keskiviikkona näkee sitten oikean painon eläinlääkärillä.

Ollaan käyty viime päivinä talon takana olevassa pienessä metsässä kävelyllä. Omituiseen aikaan liikkeellä ollessamme ollaan pidetty Fionaa myös vapaana (lakien vastaisesti, tiedetään). Hienosti on seurannut perässä! Olen kyllä iloinen huomatessani, miten hyvin tuo seuraa vapaana. Ainakin heti, kun pihasta pääsee n. 20 metrin päähän. Suurin ongelma tällä hetkellä vaikuttaisi olevan se, että Fiona ei yhtään viihdy pihalla. Tai ainakaan ei ikinä sinne haluaisi lähteä. Yleensä teemme niin, että toinen ottaa koiran syliin ja toinen laittaa sillä välin takin päälle. Jos takki päällä menee pentua hakemaan niin saa maanitella pitkän aikaa sitä pois sohvan takaa. Lisäksi hihnassa ollessaan Fiona ei tykkää tulla lähelle. Kai se pelkää joutuvansa syliin ja siten pois pihalta. Mikä on melko ristiriidassa sen kanssa, ettei ikinä halua lähteä pihalle. Hmmh.. Niin ja heti kun hihnassa tullaan rappukäytävään tai sisälle asuntoon niin on pakko ruveta leikkimään vetoleikkejä hihnan kanssa.

Lopuksi vielä aivan ensimmäinen Fionan seisomiskuva, ei ihan oikeanlainen mutta kovasti jo sinnepäin :D. Myös kameran laadusta voi tehdä päätelmiä kuvan perusteella... Turkki on kyllä kasvanut jo kovasti. Sen huomaa jo siitä, että harjaaminen ei ole enää ihan niin yksinkertaista. Pikkuisen saa varoa ettei kovin huolimattomasti vedä kampaa turkin läpi, muuten saa suuremmalla todennäköisyydellä hampaista :)

Edistystä hihnassa!

Fiona käveli hihnassa niin hienosti, että oli pakko tulla hehkuttamaan! Käytiin etupihalta vähän sivummalla tulevassa pissapaikassa ja käveltiin takaisin ja melkein koko matkan kakara käveli vierellä. Välillä pysähdeltiin haistelemaan, mutta jatkettiin matkaa heti kun pyydettiin. Hienoa!

Ainoa miinus oli, että heti ulko-ovella tuli vastaan chihuahua flexissä joka pääsi hivuttautumaan vähän liian iholle ennen kuin molemmat jatkettiin omia matkojamme. Tietääpä jatkossa, ettei tuon yksilön kanssa kannata pysähdellä tekemään tuttavuutta.