Eteenpäin mennään, taakse ei koskaan

Ei ole ollut vaikeaa sopeutua takaisin ajatukseen elämästä ilman agilityä. Se tapahtui parissa päivässä. Ilmoittauduin lepääväksi jäseneksi agilityseuraan ja pakkasin aksakamppeet kaapin perälle. Helpottavaa oikeastaan, kun ei tarvitse arpoa. Vaikka yleensä tykkäänkin arpajaisista.

Viime viikot on täyttyneet pakkaamisesta ja purkamisesta. Luoksemme muutti Mr. A minun ja Lokin suureksi iloksi :). Lokia ei ole suuri tavaramäärä keskellä lattiaa haitannut, se on löytänyt omat polkunsa tiskikoneiden ja laatikoiden välistä oikein hyvin. Loppupeleissä minulta lähti varmaan tässä samassa yhteydessä tehdyssä kamojen tyhjennysoperaatiossa enemmän tavaraa kuin mitä tuli uutta, mutta se on vain positiivista. Kuka sitä tavaraa niin paljon tarvitsee nurkkiinsa pyörimään. Yksinkertainen on kaunista ja silloin lepää silmä ja sielu ja mieli. Kamavuoret ahdistaa ja tekee elämästä sekavaa. Sitä se on muutenkin jo niin paljon ettei yhtään enempää sekavuutta tarvita.

Jotenkin palikat on tuntuneet osuneen paikoilleen viime aikoina. Monellakin eri tavalla. Ei ole myöskään tarvinnut miettiä mihin tässä viime aikoina on aikansa käyttänyt. Lauantaina käytiin Virpin ja Adan kanssa lenkillä, kiitosta vaan taas seurasta! Muuten ei ollakaan tavattu oikein ketään tai mitään. Eletty hiljaiseloa mitä koiramaisiin tekemisiin tulee.

Lokin tytär Xema on ilahduttanut suuresti pärjäämällä hienosti agilityepiksissä ja tänään tyttö kävi debytoimassa jopa mejä-kisoissa. Täällä ollaan kovin ylpeitä!

AiaLokinpoikasia on ilmoittaunut pentunäyttelyyn useampiakin. Melkein tekisi mieli käydä katsomassa miten lapset pärjäävät. Kovasti lämmittää kyllä mieltä se, miten ihaniin koteihin kaikki niistä ovat päätyneet. Kummastakin pentueesta kuulen paljon asioita koko ajan, on tämä vaan kivaa tämä sosiaalisen median aikakausi.

Veikkaan, että blogi tulee pysymään hiljaisena myös jatkossa. Mutta eiköhän tänne aina silloin tällöin tule ajan kuluksi höpöteltyä milloin mitäkin elämää suuremmista ja pienemmistä asioista.

Tänään käytiin syksyisessä maisemassa Lokin kanssa puolentoista tunnin aamulenkki. Kamera oli pitkästä aikaa mukana. Tässä teille poseeraa Loki 4 vuotta ja 10 kuukautta.

Lokinpoikasista, ehkä-lokinpoikasista ja ei-lokinpoikasista

Lokin ja Rian pennut täyttivät joku aika sitten yhden vuoden. Tässäpä vähän kuvia Lokista ja lapsukaisista. Kyllä ne samaksi suvuksi tunnistaa :P. Kuvissa näkyy hyvin Brandolla ja Flamella Lokilta peritty harja selän päällä. Lokin kuvat napsi Ida, Brandon kuvista kiitos Liia ja Flamen kuvista kiitos Regula :)

Loki

Xema

Brando

Velmu

Flame

Aia voi nyt pari viikkoa ennen synnytystä melkoisen paksusti, joten jos kaikki menee hyvin, niin juhannuksen tienoilla syntynee lisää lokinpoikasia ^_^

Loki tapasi kolmatta morsianta kolmeen otteeseen viime viikon aikana, mutta tällä kertaa laihoin tuloksin. Meno oli aika samanlaista kuin viime keväänäkin tämän tytön kanssa. Ensin tytsy ei tykännyt kun Loki hyppäsi selkään ja sitten kun alkoi lämmetä, ei homma pelittänyt jostain muusta syystä. Yritys oli kova molemmin puolin, mutta tuntemattomat ovat rakkauden tiet.

Loki on ikävöinyt kovasti ihanaa naistansa ja vinkunut vinkumistaan pari viime päivää. Kastrointi osunee tuonne kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun. Sinne saa luvan jäädä haistelut, pissojen lutkuttamiset ja rasittavat vinkumiset.

Kaksi pentuetta on oikein passeli määrä tälle pojalle, joten Loki ei siis enää ole käytettävissä jalostukseen.

Viikko vielä pitäisi jaksaa tätä arkea ja perjantaina suunnataan pitkästä aikaa mökkeilemään. Can't wait!

Ole sellainen kuin oikeasti olet

Kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla vaan mistä repisi aikaa? Tämmöinen ongelma tällä kertaa.

Sunnuntaina oli spanielien kakkoserkkari, mihin olin ilmoittanut Lokin ja lisäksi oli paikalla sen pennut Xema ja Velmu. Oli myös kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa, erityisesti pentujen kasvattajaa Raijaa. Raija ja Marianne olivat pistäneet pystyyn kunnon seisovan pöydän kakkuineen päivineen pentujen 1-vuotis syntymäpäivän kunniaksi, kyllä kelpasi kehän jälkeen herkutella! :)

Oli kiva nähdä Velmuakin pitkästä aikaa, siitä on kasvanut kyllä komea nuori mies! Menin poikaa morjestamaan ja se tuli samantien antamaan pusuja ja tervehtimään iloisesti. Kuulemma se tekee niin ihan jokaiselle - vielä ei ole tullut vastaan ihmistä joka olisi sen mielestä epäilyttävä tai pelottava. Ihan superhienoa kuulla. Lisäksi se on ihan adhd ja häseltää joka suuntaan. Olin havaitsevinani siinä aika paljon Riamaisia piirteitä käyttäytymisessä tämän lyhyehkön tapaamisen perusteella. Kaiken kaikkiaan Velmu vaikuttaa todella kivan luonteiselta. Ulkonäöllisesti sillä on Lokilta saatu ainakin kroppaa ja luisua lantiota (jee :P).

Flamekin oli hengessä mukana, hänen omistajansa olivat lähettäneet Raijalle upean kirjan Flamen 8 ensimmäisestä kuukaudesta. Oli hienoa nähdä niin paljon kuvia pienen Flamen ensimmäisen vuoden varrelta.

Itse näyttelyyn olin pistänyt Lokille tavoitteeksi iloisen ja reippaan esiintymisen, tämä kun jäisi todennäköisesti Lokin viimeiseksi näyttelyksi. Valioluokassa oli kolme urosta, Lokin lisäksi Breco ja Orson. Hyvin erinäköisiä koiria kaikki kolme.

Meillä oli todella kivaa kehässä ja pöydällä, Loki ei tainnut edes huomata säkämittaa (mittaustulos 41cm). Tuomari tutki koirat tarkkaan pöydällä ja lopussa seisotti vain hetken maassa. Arvostelua hän saneli lähinnä pöydällä, mikä oli kiva niin kuuli koko ajan mitä hän kertoili. Lokin arvostelu oli hyvin Lokin näköinen, pienuudesta ja kapeudesta arvosanaksi tuli Erittäin Hyvä. Tuomari kysyi jo alussa kaikkien koirien iät, ja pöydällä kysyi vielä uudestaan aavistuksen epäuskoisesti, että "niin oliko tämä neljävuotias..?" :D

Kilpailuluokkaan mennessämme temputtelin Lokia kehässä paljonkin ja se oli ihan innoissaan touhusta :'). Sijoitus oli valioluokan viimeinen muiden koirien saadessa ERI:n. Arvostelussa mainittu "reipas esiintyjä" lämmitti kovasti omistajan mieltä ^_^. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja iloinen viimeinen esiintyminen mihin olin erittäin tyytyväinen! Eiköhän näillä näyttelyillä ole jo selvitetty millainen on the Loksutin, kapea ja kevyt, mustakarvainen, hyväpäinen ja niin ihana esiintyjäpoikanen. On se niin hieno tuo Loksutin, kaikista paras.

"Litteärunkoinen, kevyehköluustoinen uros, jolla saisi olla selvempi sukupuolileima. Eturinta saisi olla täyteläisempi. Hieman etuasentoiset lavat. Kevyt kallo, hyvät korvat ja korvakorut. Riittävä pigmentti, hyvät silmät. Hyvä purenta. Hyvälaatuinen niukahko turkki. Hyvä värijakauma. Laikut saisivat olla puhtaammat. Riittävä sivuliike. Reipas esiintyjä. Antaa turhan lyhytlinjaisen vaikutelman, EH VAK3"
- Markku Kipinä

Tämän merkinnän Lokin kuvista iso kiitos Ida Alexandersson!

Tässä vielä Lokin näyttelystä videopätkää, kiitos Mari Nummi kuvaamisesta!

Xema ja Velmu saivat molemmat ERInomaisen arvosanan ollen luokkansa voittajia. Kumpikin esiintyi hyvin, Xema tuttuun varmaan tapaansa kuin patsas ja Velmu, noh, kyllä se ajoittain seisoikin :D. Arvostelut olivat molemmilla oikein lupaavat. Superhieno saavutus pieniltä! Kumpikin on kuulemma juuri tiputtanut karvansa, karvan määrää ei ainakaan ole Lokilta peritty :P

Tuomari Markku Kipinä oli tiukka, käytti koko skaalaa ja SA:ta tuli lähinnä luokkavoittajille. Hän oli myös kovin mukava ja miellyttävä, voin suositella lämpimästi pennuillekin. Varmaan yksi kivoimmista tuomareista kenellä olen käynyt. Huvitti parit kommentit kuten "menkääpä nyt vaikka ympäri niin minä vähän kattelen" :). Antoi anteeksi käyttäytymisessä paljon, mielestäni liikaakin, esimerkiksi kaksi kertaa pöydällä murissut koira sai ERI:n ja useampikin koira väisti reippaasti pöydällä eikä tietääkseni näistä rokotettu juurikaan.

Kehien jälkeen lapset pääsivät leikkimään ja painimaan, pientä keskinäisten välien selvittämistäkin kuultiin. Todella kiva aurinkoinen päivä oli kaiken kaikkiaan!

Lokista ja lokinpoikasista

Pikku päivitys vain. Muuten blogitauko varmaan jatkunee kuin on jatkunut tähänkin asti viime kuukausina.

Loki kävi perjantaina silmätarkissa ja silmät olivat yhä terveet. Lisäksi siltä otettiin huviksi laaja verenkuva, kaikki arvot olivat normaalit. Vaa'alla Loki painoi 9,05 kg. Että se siitä hurjasta lihotuskuurista millä olen luullut sitä pitäväni :P. Ollaan käyty juoksemassa ja se on varmaan lisännyt kulutusta. Olenkin lisännyt lihan taas Lokin ruokavalioon ja nappulan määrää kasvattanut entisestään. Lisäksi Loki sai viime viikolla Axilur kuurin.

Lokinpoikasista:

• Velmu kävi ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään ollen upeasti ROP ja saaden ensimmäisen sertinsä! Upeaa ja onnea pienelle Velmulle! Arvostelukin oli oikein mainio.

• Xema puolestaan kävi mätsäröimässä ja sijoittui hienosti sinisten toiseksi, onnea Xemallekin loistavasta jatkosta mätsäriuralla.

• Brandon näyttelytreenit jatkunevat myös ja lisäksi se on käynyt ahkerana koirakoulussa.

Sunnuntaina olisi mätsäri mihin harkitsen Lokin kanssa menemistä, voisihan sitä vielä vähän treenata ennen toukokuun näyttelyä.

Toukokuun alussa alkaa meidän ohjatut agilityn kesätreenit. Tänä kesänä treenaamme Ville Liukan ja Anu Niemen ohjauksessa. Toivottavasti motivaatio sieltä löytyy.

Kevät on täällä ja sen huomaa pojan käytöksestä, nenä on maassa lähes koko ajan ja omistajan hermot koetuksella. On tämä kevät kivaa aikaa.

Loki ja lokintyttönen kävi mätsärissä

HSKH:n match show 21.2.2015 

Loki pienten aikuisten PUN2 ja Xema pienten pentujen PUN1 :)

Lauantaina käytiin Lokin ja Marin ja Xeman kanssa mätsärissä pyörähtämässä, Xema hakemassa kopelointitreeniä ja Loki väsyttämässä itseään pitkästä aikaa. Päivä venyi pitkäksi, mutta saatiin kyllä molemmat rahalle vastinetta.

Ensin pieniin pentuihin Xema, joka antoi tutkia oikein kivasti ja seisoa tönötti paikoillaan kuin patsas. On se hieno tyttö! Xemalle mätsäriesiintymisestään punainen nauha.

Sitten pieniin aikuisiin Loki, joka esiintyi myös oikein kivasti ja sai punaisen nauhan. Se heilutti häntäänsä todella paljon kehässä ja antoi kopeloida hyvin. Tuomari sanoi tutkimuksen päätteeksi että "oletpas sinä iloinen kaveri" :). Ravaus meni ihan ok, vaikka nenä menikin ajoittain toki maahan. Parina oli narttu minkä perään Loki haisteli jonkin verran.

Värikehiä odotellessa käytiin lenkkeilemässä lähistöllä. Xema veteli hepuleitaan ja Loki haisteli. Loki lähti myös kerran juoksemaan Xeman kanssa (omg!). Molemmat täyttivät vatsaansa tehokkaasti jäniksen papanoilla.

Värikehissä ensin meni Loki. Se seisoi taas ihan kivasti ja heilutti paljon häntäänsä, käytännössä aina kun tuomari tai kehäsihteeri sattui katsomaan ;). Koiria ei tässä juoksutettu ollenkaan, vaan valittiin vaan osa jatkoon. Meidät valittiin ja siirryttiin keskelle odottelemaan.

Ikävä äksidentti kävi, kun loput koirakot kiitettiin ja pyydettiin poistumaan. Seisotin Lokia keskellä, mihin jatkoon päässeet asetettiin, kun ohi kulki kehästä poistumassa ollut göötti omistajineen. En rehellisestikään sanottuna oikeasti tiedä täysin mitä tapahtui, mutta göötti tuli käytännössä Lokiin lähes kiinni ohikulkiessaan ja siinä olikin kärhämä pystyssä ennenkuin ehdin muuta tajuta. Ääntä lähti, mutta kumpaankaan ei onneksi sattunut.

En yhtään osaa sanoa kumpi aloitti, mutta keskityin niin tehokkaasti Lokin seisottamiseen ja Loki keskittyi namiin, että jos veikkaisin niin veikkaisin, että göötti tuli päälle ja Loki vastasi. Samaa veikkasi myös Mari kehän laidalta, valitettavasti juuri tämä kohta ei tullut videolle (olisin mielelläni nähnyt tarkemmin mitä tapahtui). Tuomari taisi olla samaa mieltä, koska vaikka olin varma että meidät tuon jälkeen käteltäisiin samantien pois kehästä, ei niin tehty. Värikehän jälkeen melkein samantien vein Lokin pyörimään mätsäriruuhkaan varmistaakseni ettei sille jäänyt mitään tilanteesta päälle. Harmitti, koska Loki oli värikehään menoa odotellessa ollut niin nätisti todella ahtaassa koiramassassa, missä pelattiin ajan kuluksi "katso koiraa niin saat namia" -leikkiä, ja sitten kävi noin. Noh, shit happens ei voi mitään.

Tapahtuneen jälkeen olin jo aika luovuttanein fiiliksin ja yritin vain saada Lokin palautumaan ja sille jäämään kivoja fiiliksiä kaikesta huolimatta kehästä. Hetken se sen jälkeen vielä pöhisi taaksepäin ja häntä oli pystyssä, mutta todella nopeasti palautui kuitenkin ja ravaaminen sujui sentään jotenkin sinnepäin. Meidät käteltiinkin sitten kakkossijalle, mikä oli tosi kiva suoritus yhteensä 54 pienen aikuisen joukosta.

Lokin mätsäröinnistä videon kuvasi Mari ja koosti Ida, kiitos! Taustamusiikiksikin oli laitettu sopivasti ihana The Days, mikä onkin ollut syksyn ja talven lempibiisini kun on niin hitsin iloinen ^^

Seuraavana värikehään Xema, joka pönötti jälleen kuin patsas ja kyllä ihan ansaitusti pikkuinen käteltiin voittajaksi yli 40 pennun joukosta! Hienoa upeaa mahtavaa Xema! Pisti isäänsä paremmaksi, niin se polvi pojasta paranee :).

Erityisen kivalta kuulosti tuomarin sanat, joiden mukaan Xeman sijoituksen ratkaisi sen hyvä rakenne. Olin niin ylpeä pikkuisesta, vaikka tokikaan vain näin isän omistajana rooli mihinkään ei olekaan kovin päätähuimaava :D. Selvästi se on saanut jo hyvät treenit mätsäreistä aiemmin ja tottunut pyörimään noissa halliolosuhteissa.

Isoja kehiä ei tarvinnut odotella kuin hetki ja sen jälkeen koitti Xeman pyörähtämiset isossa kehässä ^_^. Todellakin tuli ainakin kopelointitreeniä, kun ainakin 4 vai 5 eri tuomaria kävi vielä kaikki koirat läpi. Xema ei pakittanut missään vaiheessa yhtään vaan antoi hienosti tutkia ja lopun aikaa pönötti paikoillaan kuin patsas. Lopuksi kun tuli lupa vapauttaa koirat, Xema leikki vielä ihmeellisen innokkaasti lelullakin. Loki ainakin olisi varmaan tuossa vaiheessa jo ollut sitä mieltä, että anna se nami ja lähdetäänkö jo täältä mäkeen.. Tällä kertaa ei isoissa kehissä tullut kuin lämmintä kättä, mutta sillä nyt ei ollut enää mitään väliä muutenkaan.

Oli pitkästä aikaa todella kiva käydä ihan vain huvikseen mätsärissä. Lokilla oli lähes koko ajan kivaa ja se oli kovin nätisti ja itse oli ihanan rentoa mennä sen kanssa kehään, kun luotin niin hyvin sen esiintymiseen. Mutta silti erityisen kivaa oli nähdä Xemaa näin paljon ja huomata miten kiva koikkerinuorukainen siitä on kasvanut. Xema oli muutenkin todella ihanasti koko ajan ja kovin suloinen ja ihan rentona vaikka päivä venyi pitkäksi.

Ehkäpä mekin mennään vielä tänä keväänä muihinkin mätsäreihin viettämään kivaa laatuaikaa Lokin kanssa.

Not all those who wander are lost

Tuossa ennen aiempaa kirjoitusta oli pisin blogitauko evör. Olen ollut ihan liikuttunut muutamista saamistani kyselyistä "mitä teille kuuluu?" kun ei meistä ole kuulunut mitään. Nykyään spämmään myös feissarissa vähemmän, kiitos uuden leluni Instagramin.

Meille kuuluu oikein hyvää. Ollaan oltu ja möllötetty ja tehty sitä ja tätä ja tuota. Ja nautittu elämästä. Kaikki tuntuu jotenkin yhä olevan niin hyvin paikoillaan tällä hetkellä ettei tässä tee mieli muuta kuin nauttia siitä mitä eteen heitetään.

When it's easy, don't struggle, just enjoy. Problems will find you sooner or later anyway.

Tällä välin on blogin henkilöstölle tapahtunut muun muassa:

• superkiva Tallinnan reissu
• koirauimalareissu with maailman äänekkäin parson Ada
• useita pitkiä ihania kävelyreissuja kauniissa auringonpaisteessa
• kevään ensimmäinen canicross juoksu
• kämpän siivoamista ja uuden sohvan ostoyrityksiä
• kaksi säälittävää tipattoman yritystä ja nyt vahvasti menossa oleva kolmas
• epäsäännöllisesti mutta sitkeästi pinnalle puskeva flunssa
• Lokin vähäistenkin karvojen pudottamista
• juoksuisen Tessin tapaamisia sen selvittämiseksi tulevaisuutta varten, miten tytsyn juoksut etenevät. Lokilla meinasi ainakin olla vähän liian kivaa.

Lokin tekemiset on ollut vähissä ja sen alkaa huomata, rappukäytävän äänille vahtiminen on jälleen lisääntynyt. Tarkoitus onkin mennä lauantaina käyttämään Lokin energioita pitkästä aikaa mätsäriin just for fun, seurana Lokinlapsi Xema. Kolme Lokinpoikasta kävivät hetki sitten mätsärissä ja alkoi itsekin tehdä mieli mennä.

Aksa on ollut totaalitauolla, "oletko lopettelemassa aksaamista" minulta myös kysyttiin. En ole, palaan asiaan sitten kun ulos pääsee treenaamaan. Jotenkin se Niinun pikkuhalli ei houkuttele kuten ei myöskään kylmä Purina. Ja kisaamaan ei jaksa mennä hakkaamaan päätä seinään ennenkuin on löytynyt kunnon treenimoodi.

Sen sijaan tokosta, ja sen puoleen mejästä ja kaikista muistakin lajeista, voi sanoa että olen lopettanut tältä erää.

Kastrointi odottelee sitä että joko a) jaksan tehdä asialle jotain tai b) Lokin ontuminen palaa ja pitää alkaa sitä miettimään. Näillä näkymin voipi olla, että odotan asian kanssa kesään ja kastroin vasta sen jälkeen.

Loppuun iloisten 9kk ikäisten Lokinpoikasten fiiliksiä parin päivän takaa, kuvista kiitos Ida Alexandersson. Ylärivissä Xema ja Velmu, alempana Brando.

Vuokkoset ei tykkää meistä

Tänään kolme rataa Vuokkosilla, kahdella tuomaroi Anne Savioja ja yhdellä Sari Mikkilä.

Ensimmäinen hypäri oli kiva ja vauhdikas. Loki kävi tosi kuumana kisapaikalla ja mietin jo että mitäköhän tästä tulee. Ihan hyvä siitä tuli Lokin osalta. Minä mokasin radan loppupuolella olevan vauhdikkaan persjätön hukkaamalla koiran sen jälkeen ja sehän sujahti pussin jälkeen väärään päähän putkea. Päivän teema oli selkeästi myös vaikeat keppikulmat, hypärillä oli vaikein, tosi tiukka umpikulma, ehdottomasti meidän vaikein kisakeppikulma. Ei siinä muuta kuin rukoilla korkeampia voimia ja eihän se koira sinne sujahtanut. Hylky oli kuitenkin jo alla joten ei siinä sen kummempaa.

Toinen rata menikin sitten ihan sähläykseksi heti kakkoshypyltä alkaen. Loki taisi kääntyä liian tiukasti kun tein pakkovalssipersjätön(..tms..) kun olisi varmaan riittänyt vain pakkovalssi. Ihan kaameaa menoa oli koko rata ja koko ajan olin ihan hukassa. Kepeille lähdin kokeilemaan kepillä jäätä ja tekemään takaaleikkausta, ei mennyt putkeen, mikä ei yllättänyt kun eipä olla niitä treenattukaan. Hyvää oli kuitenkin A:n kontakti ja keinu, mikä oli hieno. Käytiin rataa ennen tekemässä harkkakeinu hallin toisessa päässä, edellisestä keinusta kun on hyvä ikuisuus. Mutta kokonaisuutena silti omalta osalta ihan sekoilua.

Kolmannelle radalle oli vähän vaikea kerätä motivaatiota ja keskittymistä. Mari tuli perheineen Xeman kanssa kannustamaan ja psyykkaamaan mikä oli kiva :). Loki kävi vielä yllättävän kuumana ja myös varasti lähdöstä... Tulipa myös läpi A:lta, puomin otinkin sitten varmalla pysäytyksellä. Parempi rata kuin kakkonen, mutta ei tämäkään mikään soljuvuuden tai menevyyden riemuvoitto ollut.

Hyvää kisoista jäi käteen kuitenkin Lokin suuri into ja energia, keinu, ja ainakin itse analysoituna videolta hyvin hypityt hypyt. Rimat oli taas kivasti 40cm. Sitä vähän mietittiin, että miksi oli laitettu enimmäkseen mustia putkia, viimeisellä radalla oli peräti kolme ihan pimeää putkea. Usea koira tuntuikin viipyvän putkissa, minkä mahdolliset ikävät seuraukset kaikki varmaan osaa aavistaa. Ihan niin hyvin Loki ei myöskään kääntynyt kuin oisin toivonut, mutta johtunee oman keskittymisen puuttumisesta, kuten myös muutamat väärään suuntaan luetut hyppyjen jälkeiset kääntymiset.

Tässä päivän kootut. Kiitos tuossa vieressä istuvalle Ellalle ratojen kuvaamisesta! :)

Viimeisen radan tulokset, meidän tämän päivän paras tulos.

Jotenkin meidän kaikki Vuokkosten kisat on seurannut samaa kaavaa, vähän sellaista menemistä vaan, ei sen kummempaa jännitystä tai vaativaa keskittymistä vaikka pitäisi. Onkohan siinä jotain, että kun on noin lähellä halli niin ei tule semmoista fiilistä että ollaan oikeasti kisoissa. Tai sitten on vain ihan ainoastaan jostain hassusta sattumuksesta kyse. Yhtään nollaa ei olla Vuokkosilta saatu. Kisakalenteria on taas selailtu, nyt pitäisi vaan ehkä välillä myös treenata, erityisesti ohjaukset kepeille mentäessä olisi tärkeä saada kuntoon, niihin kosahtaa näköjään monet meidän kolmosten radoista kun osaaminen ei ole tarpeeksi monipuolisella tasolla. Etsin kisoja missä kävisi smartumit, niitä kun saa töistä aina käytettäväksi, mutta harmittavan vähät seurat niitä vielä hyväksyvät.

Loki pääsi taas moikkaamaan Xemaa ja käytiin lopuksi yhdessä jäähdyttelylenkillä. Ulkona oli jo pimeää, joten yhteiskuva piti ottaa hallissa ja kuvien laatu oli sen mukainen. Loki oli aluksi kiinnostunut tyttärestään (joka oli vain piiiieni maan matonen), mutta kuvaa varten poseeratessa oli vähän että hyi onks pakko. Sen sijaan Loki ihastui perheen Inca-tolleriin, joka oli kolmesta nartusta ainoa leikattu.. Way to go Loki.

Kiitos että tulitte seuraksi ja Xemaa taas näyttämään! :)

Koikkerien agimestaruuspronssia ja ensimmäinen SM-nolla!

Vautsivau, ihmeitä sittenkin tapahtuu!

Kirkkiksen kisat oli enimmäkseen sellaista sähläystä kuin ajattelinkin, mutta keskimmäinen rata oli suht sujuva ja hieno ja niinpä sitten tehtiinkin siitä meidän kaikkien aikojen ensimmäinen sm-nolla! Sopivasti rata sattui olemaan vielä koikkerien agimestaruusrata, missä saatiin pronssia.

Alussa en tietenkään ajatellut, että siitä nolla tulisi, kun rata vaikutti niin vaikealta ja ikävältä. Hyvätkin koirakot hyllytti. Koikkereilla oli kuitenkin jo useita nollatuloksia plakkarissa joten ei mitään paineita senkään suhteen ollut - palkintopallille oli jo menijöitä.

Kolmanneksi viimeisellä esteellä, hypyllä ennen puomia, ajattelin vain että nyt kunnolla kontakti, ettei Loki pajauttaisi läpi kohti viimeistä suoraan edessä olevaa hyppyä. Vähän siinä varmisteltiin ja hienosti pysähdyttiin ja viimeisen hypyn jälkeen fiilis oli kyllä mahtava! Huippupalkat Lokille ja se tiesi olleensa mahtava ja miten tyytyväinen siihen olin, niin suoraan sydämestä sitä murua kehuin.

Kaverit ja tuttavat tulivat onnittelemaan nollasta ja sanoivat vielä, että sijoituttiin koikkerien mestaruuskisassa kolmanneksi. Minusta silti tuntui että oltiin vähintään voitettu :). Oikea rotumestaruusvoitto meni Jari Laitiselle ja Robille ihan hurjan nopealla radalla ja toiseksi sijoittuivat Sami Oksa ja Lex, jotka ehtivät hengailla kontakteilla sekuntikaupalla. Onnea hurjasti ja Lexille erityisonnittelut sertistä! Koko radan sijoituksissa oltiin 6/44, kolme perroa sinne änki väliin kärkisijoille :).

Robille hävittiin ajassa reilut 3 sekuntia, ei oltaisi sinne ehditty mitenkään vaikka olisin kontaktit läpi juoksuttanut. Rata meni muuten juuri niinkuin suunnittelin, mutta lopussa putken jälkeistä takaaleikkausta nopeampi olisi varmaan ollut valssi mitä mietin myös, mutta rataantutustumisessa luulin etten olisi ehtinyt sinne. Eikä harmittanut kyllä tasan yhtään kun oltiin kuitenkin saatu meidän ensimmäinen kolmosten nolla ja vielä ensimmäisistä kolmosten kisoista!

Mestaruusradan jälkeen oli palkintojenjako ja sinne me käveltiin ties kuinka paljon voittaneiden Jarin ja Samin viereen. Oli aika hienoa! Me pienenpienet aksaajat siellä kolmospallilla edustettiin ^_^.  Kyllä siinä sai ylpeä olla, medikoikkereita oli kuitenkin paikalla 13 kappaletta joista 7 sai tuloksen ja monia sm-tason koirakoita oli mukana. Kyllä tämä oli ehdottomasti meidän tähän astisista suurin saavutus ja vielä yli puolen vuoden kisatauon jälkeen. Kiitos Anne Tryggille kuvasta missä pönötetään kauniina as usual.

Kaikista parasta oli tehdä nolla, kun oli niin paljon ihania ihmisiä mukana kannustamassa ja kisaamassa. Kiitos Suville mukaan lähtemisestä ja kuvaamisesta! Kiitos myös Marille, Idalle ja Annalle kannustamaan tulemisesta ja lokinpoikasten Xeman ja Velmun tuomisesta iskää katsomaan :). Samoin muille kisaamassa tai katsomassa olleille joiden kanssa pääsi hölpöttämään ja tekemään sotasuunnitelmia radalle. Voi kun aina olisi näin paljon tuttuja samoissa kisoissa niin päivät olisivat paljon mukavampia.

Palkintokassissa oli runsaasti Hauhau:n herkkuja kuten luita, nameja ja märkäruokia sekä raatolelu. Kyllä olisi Loki ollut käärmeissään, jos olisin pussin unohtanut hallin laidalle mihin sen valokuvauksen ajaksi laskin ja sitten unohdin astetta pitemmäksi aikaa :)

Vielä paremmalta nolla tuntui, kun ensimmäinen rata oli niin kaamea että oikeasti hieman ihmettelen miten onnistuin petraamaan niin hyvin toiselle radalle. Juuri ennen meidän vuoroa sisäänheittäjä alkoi rupattelemaan että "onpas ihanat mustat korvakarvat, jaa että hännässäkin on mustaa, onpa se nätti" :). Vähän meni pasmat sekaisin, mutta tuskin se tulokseen vaikutti mitenkään sellaista sähellystä se oli. Ensimmäisen radan kakkoshypylle piti tehdä saksalainen missä jäin heti väärälle puolelle. Loki hyllytti 5 estettä myöhemmin hyppäämällä takaakiertohypyn väärinpäin kun en vain syystä x ohjannut ollenkaan. Keppien jälkeen piti tehdä persjättö mutta muistan ajatelleeni vain että "nyt pitäisi tehdä persjättö, ehtisinköhän enää, jättäisiköhän Loki kesken, ehdinköhän, no nyt en varmaan enää ehdi, joo en tee". Koko rata seurasi samallalailla eli aivan onnistunut veto ehdottomasti :). Oli siellä hyvääkin, Loki haki kepit hienosti ja radan takana tehtävä persjättö oli ihan onnistunut kuten myös loppusuoran posotukset. Vaikka rata menikin miten meni, silti olin niin iloinen ihan vain siitä että päästiin maaliin ettei edes harmittanut omat mokat :).

Viimeiselle radalle lähtiessä keskittyminen oli palkintojenjakojen ja kuvauksien jälkeen ihan tipotiessään enkä ehtinyt radan rakentamista seurata juurikaan. Rata vaikutti kuitenkin ihan mentävissä olevalta. Hain Lokin autosta ja se venytteli autuaasti ja ajattelin että sitäpä saattaa jo vähän väsyttää. Innostin sitä ennen meidän rataa ja se alkoikin kovasti haukkumaan. Virhe! Ottaessani sen pannan pois lähtöpaikalla se syöksähti suoraan morjestamaan kentän laidalla ollutta ratatyöntekijää. Palautin sen tietysti lähtöön, en edes tajunnut että siitä olisi pitänyt lähteä heti radalle. Hylkyhän siitä tuli kun Loki oli jo ohittanut ensimmäisen hypyn ja mentiin se sitten uudelleen. Tosi kiva kuitenkin, että saatiin mennä rata alusta eikä tuomari huudellut että kiitos riitti. Oltaisiin me hyllytetty rata muutenkin jo 3 esteellä kun Loki kiipesi A:lle kun olisi pitänyt putkeen mennä :). Lisäksi yksi hyppy myöhemminkin mentiin väärinpäin. Näistä huolimatta rata oli mielestäni ihan onnistunut, kun saatiin vaikein kohta eli saksalaisen kautta kepeille meno onnistumaan.

Keinua ei ollut millään radalla ja hypyt oli kaikilla 40cm, mikä oli ihan kiva kun KKK:n halli oli kuitenkin kylmä. Tuomareina oli kahdella ensimmäisellä Sari Mikkilä ja viimeisellä Heidi Viitaniemi. Kaikki radat oli ihan mentävissä olevia ja jäi fiilis, että kyllä nollatkin ihan mahdollisia on myös kolmosista.

Eniten kisapäivästä jäi tietysti mieleen meidän hieno pronssisuoritus. Isä tuli myöhemmin käymään ja sanoi vaan Lokille että "mitäs maailmanmestari" :D. Meinasin kommentoida että nooooh ei se ehkä ihan sitä tasoa sentään vielä, mutta onhan se eräänlainen mestari ainakin minulle.

Itse ratasuorituksia jos objektiivisesti katsoo, niin kuten eräs kaverikin kommentoi, on siellä nähtävissä sellaista vähän epäröivää ja varovaista menoa, mitä en ole ihan varma oliko keväällä. Varmasti jonkin verran meidän meno on aina toistaiseksi ollut sellaista vähän hakevaa, mutta nyt kyllä enemmän kuin aiemmin. Selittynee varmaan kisarutiinien puutteella ja ehkäpä se meno siitä varmemmaksi muuttuu kun taas muistaa että voi siihen koiraankin luottaa ja posottaa menemään astetta suuremmat lukemat lasissa.

Kotiin tultua tietysti melkein ensimmäisenä koneella avautui sagin kisakalenteri ja kyllä sieltä parit skabat tuli vielä tälle vuodelle bongattua mihin voisi harkita menemistä. Ensi viikonlopun Purinat jätetään vielä välistä, mutta sitten voisi tulla kahden viikon kisaputki vielä ennen joululomaa. Vaikka miten kisakuume nousi taas ja haave ensi kesän isoista kisoista herättelee päätään, niin kyllä minä osaan myös olla äärimmäisen kiitollinen että saatiin kisata nämä kilpailut Lokin kanssa ja nauttia joka hetkestä meni miten meni. Sen verran sitä koiran terveyttä nykyään ehdottomasti arvostaa.

Paikalle tuli tosiaan myös paria päivää vajaa puolivuotiaat lokinpoikaset Xema ja Velmu. Lapsosten lisäksi oli kolmaskin samanikäinen lapsonen paikalla eri pentueesta ja oli poikaset kyllä ihan samasta puusta veistettyjä tähän kolmanteen verrattuna, myös reippaasti pienempiä. Molemmat ovat ylittäneet medirajan, mutta saattanevat jäädä aika pieniksi medeiksi. Flame Sveitsissä kasvanee ehkä n. 40 senttiseksi ja Brando saattaa venyä ainakin lähes maksiksi asti.

Xema on ihan emänsä Rian näköinen, Velmusta en ole ihan varma :D. Lokin silmät sillä varmaan on, mutta muuten en ehkä Lokia niin paljon näe. Isot korvat ja iso tukka näyttäisi molemmille tulevan, ne on ainakin sitten emän puolelta, vaikkakin kyllähän Lokillakin oli paljon tukkaa vielä puolivuotiaana :)

Kumpainenkin oli kuin kotonaan hallilla ja hurjat painit lähes koko ajan päällä kun toisensa näkivät. Tämä toi myös Velmun osalta hieman haastetta yhteiskuvaan, joten tässä molemmista puolivuotiaista erikseen kuvat. Loki pääsi Xemaa moikkaamaan ja selvästi huomasi, että kyseessä on tyttö. Kovin nätisti siinä toisiaan haistelivat isä ja tytär. Velmu oli ihana oma "rakastan ihan kaikkia haluan moikata ihan kaikkia" itsensä ja epäilen että Loki ei olisi sitä niin arvostanut :P. Kumpikin vaikuttaa kyllä aivan ihanalta koikkeripennulta enkä malta odottaa millaisia niitä isompana kasvaa. Muutamia lisäkuvia vielä täällä.

Kiitos Suville vielä myös poikasten leikkien kuvaamisesta kun itse olin Lokia jäähdyttelemässä.

Se oli semmoinen päivä se, johan näitä on kaivattukin!