Everything's just wonderful

Usein kirjoitukseni tirskuvat sarkasmia, mutta tällä kertaa otsikko on tarkoitettu ihan kirjaimellisesti otettavaksi. Kotiuduttiin mökiltä eilen ja tämä päivä meni nollatessa itseä, koiria ja kotia. Tepsutada matkusti kotiinsa ja minun mukanani omaan kotiin tuli sitten nämä omat rakit.

Kotiin ajeltiin Riihimäen kautta, missä käytiin oikein kivalla Daddy's Pub nimisellä terassilla mihin koiratkin olivat tervetulleita. Vesikuppi tuotiin, rapsutettiin, aurinko paistoi ja Sol oli hyvää. Suosittelen kaikille riksulaisille! :)

Tänään olisi ollut Salossa epikset mihin olisin halunnut mennä ja toisena vaihtoehtona oli HSKH:n viralliset, mihin oltaisiin voitu Lokin kanssa mennä treenaamaan lämppäalueelle keppejä ja keinua. Vaan kun heräsin puoli 12 niin oli aika selvää että ei sitä kykenisi kumpaankaan menemään kun oli sekä omistaja että koira niin naatti. Aamupäivällä olisi ollut hyvä treenisää kun lämpötila oli vain 20 pintaan ja tihkutti sadetta, mutta ei jaksettu edes omalle kentälle vaivautua.

Käytiin me sentään melkein tunnin lenkki, mikä kyllä sekin tuntui olevan jopa Lokille vähän liian väsyttävä kun se jaksoi juuri ja juuri nuuskutella ja menikin vapaana käytännössä koko lenkin. Siinä kävellessä klo 19 lauantaina jylhässä yksinäisyydessämme pitkin yleensä niin vilkkaita kävelykatuja, muistin taas miksi on ihan jees olla kesän suosituimpaan loma-aikaan kotona ja töissä. Aamulenkillä ei tule yleensä ketään vastaan, ruokakaupoissa on hiljaista, töissä on hiljaista ja ehtii tehdä paljon rästihommia pois, päivälläkin on rauhallista ja aksakentällekään ei ole niin kovaa tunkua töiden jälkeen kun osa ryhmistä on tauolla.

Maanantaina pitäisi siis taas sopeutua töihin puoleksitoista kuukaudeksi, minkä jälkeen on pitempi loma. Agirotu lähestyy, ensi sunnuntaina starttaamme koikkereiden alo-medi viestijoukkueessa Lokin kanssa toisena. Harkitsen vakavasti lähtemistä kohti Ylöjärveä Lokin kanssa jo perjantaina tai lauantaina, riippuu vielä hieman Fionan hoidosta. Tosi kiva nähdä taas tuttuja ja voi että kun tätä viikonloppua onkin odotettu! Tällä viikolla Lokilla on maanantaina osteopaatti ja sen lisäksi viikolla tiedossa parit treenit, missä pitää ottaa vähän rauhallisemmin ja sitten sunnuntaina toivottavasti the startissa täydessä terässä. Toivottavasti rata on kepitön, vauhdikas ja sopivan, mutta ei liian haasteellinen missä saa laittaa töppöstä toisen eteen.

Pieni koira iso kuppi | Tepsu pilkillä

Vaikka lomalla sai rentoutua ihanasti ja nauttia luonnon rauhasta, oli sieltä ihan kiva kotiutuakin. Eihän kukaan jaksa sellaista auringonottopakkoa minkä tuollaiset lomasäät joka päivä aiheuttavat ;)

When love and skill work together, expect a masterpiece.

Kuulin sanat joskus vuosia sitten ja heti pidin lausetta hienona kuvauksena koiran ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. Alunperin sanat lienee tulleet englantilaisen kirjailijan John Ruskinin suusta. Minulta kysyttiin edellisen blogikirjoituksen kommenteissa minun ja Lokin agilityn pitkän tähtäimen tavoitteita ja otsikon ihanan optimistinen, motivoiva ja lupaava lainaus sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin. Koska mökillä on oikein mainiota aikaa toteuttaa "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sanonnan ensimmäistä osiota ja koska rakastan muutenkin kaikenmaailman tavoitteiden asettamista niin erittäin mielelläni tämmöisen merkinnän kirjoitan (ja koska meidän tavoitteet on ollut päässä tiedossa jo ihan hyvän aikaa muutenkin).

Joten sen pitempiä viivyttelemättä, tässäpä meidän agilitytavoitteita tämän hetkisen suunnitelman mukaan. Ei nämä mihinkään kiveen ole tietenkään hakattu, mutta semmoisia mitä on tullut mietittyä että voisi olla hyvä aikataulu meidän harrastukselle.

 
2013 syksy: Seuran möllimestaruuskisoihin osallistutaan tänä vuonna toista ja viimeistä kertaa ja möllimestaruutta mennään tietenkin hakemaan. Epiksiä.

2014 talvi: Alkuvuodesta olisi suunnitelmissa aloittaa kisaaminen virallisissa agilitykilpailuissa. Nyt puuttuu oikeastaan enää erilaisten keppien ja keinun treenaaminen eri halleissa/kentillä, molempien treenaaminen enemmissä määrin radalla ja muitakin kontakteja olisi kiva vahvistaa. Seuran vuoden aksatulokas 2014 kilpailun voitto olisi kiva.

2014 kevät/kesä: Olisi kiva nousta nopeasti, mutta toisaalta ei ole mikään kiire jos tuntuu että jokin osa-alue tökkii. Lähinnä mennään niihin ykkösiin ja katsotaan miten alkaa sujumaan.

2014 kesä: Ehkäehkä-tavoite, SM-kisojen joukkuekilpailuun :D. Hyyyyvin suuri ehkä, mutta olisi superkivaa. Lähinnä tiivistettynä kuitenkin koko vuosi 2014 mennee kisaamisessa ja sen harjoittelussa. Vuoden päätteeksi kisataan joko ykkösissä, kakkosissa tai kolmosissa.

2015 kesä: SM-kisoihin!

20xx: Mitäpä sitä peittelemään, kyllä minä sinne MM-kisoihin himoitsen ennemmin tai myöhemmin :D. Jos ei jalat katkea, koira katkea, tai muuta suurta häiriötekijää ilmene niin Lokin kanssa, jos jotain sattuu niin sitten seuraavan tai sitä seuraavan jne koiran kanssa.

Jossain välissä sitten aksavalioksi, mutta se on lähinnä semmoinen sivussa tuleva tavoite. Jännä itsekin muuten huomata, että en juurikaan (enää) himoitse tuota aksavaliotitteliä vaan lähinnä noihin arvokisoihin pääsemistä. Ei se itsensä voittaminen vaan oman tason vertaaminen muihin ja muiden voittaminen... Ja se kisafiilis isoissa skaboissa, oioioi en malta odottaa.

Otankohan tämän vähän liian vakavasti? Pitäisiköhän harkita jotain psykologista apua?

Pääpiirteissään hommat on kuitenkin alusta asti pyritty tekemään siten, että pohjatyö tehdään kunnolla eikä pidetä mitään kiirettä tulosten kanssa. Tämähän ideaalitilanteessa johtaa sitten siihen, että kun kisaaminen aloitetaan niin ollaan niin "valmiita", että tuloksia alkaa syntyä suhteellisen nopeasti. Mutta en sanoisi niinkään, että haluan edetä hopeasti, vaan että haluan kehittyä nopeasti.

Koska jokaiseen projektisuunnitelmaan kuuluu myös riskienhallintaa, niin pistetääs vielä tähän meidän tavoitteiden suurimmat riskitekijät.

1. Ohjaajan kehittymättömyys.
Suurimpana riskinä pidän sitä, että en kehity tarpeeksi nopeasti ohjaamisessa. Esimerkiksi jos ensi kesän joukkue SM tavoitteeseen päästäisiin, niin se tarkoittaisi, että minulla on vain alle vuosi aikaa oppia kolmosluokan ohjaajaksi. Tämä on todella haastava tavoite, kun ottaa huomioon mikä on kehitystahti ollut vuoden tai sitä edellisen vuoden aikana. Toisaalta, Lokin kanssa harrastusta (ja siten myös omaa agilityhistoriaani) ei ole vielä edes kuin hätäisesti kaksi vuotta ja kuitenkin tähän asti ollaan päästy. Mutta pitkä ja kivinen tie on vielä itselläni edessä ja vaatii paljon töitä ja kouluttautumista.

2. Lokin vauhdin ylläpitäminen.
Eniten rakastan aksassa juosta täysiä yhdessä Lokin kanssa. Ohjaajan kehittyminen vaatii paljon tekniikka- ja hiomistreeniä, mikä ei saa viedä paikkaa motivaation ylläpitotreenistä vaan treenilistalla pitää yhä pitää suurta määrää hauskanpitotreeniä ja vauhtitreeniä.

3. Ohjaajan motivaation ylläpitäminen.
Jos jossain vaiheessa tajuan, että edistytään ihan tosi hitaasti tavoitteisiin nähden, niin saattaa olla että siitä iskee agilitymasennus ja sitten tulee taukoa sen takia ettei itseä nappaa. Lisäksi olen tosiaan parissa vuodessa niin kovasti innostunut tästä lajista, että aina on mahdollista että kyllästyminen tulee yhtä nopeasti. Mutta epäilen kyllä tuota, niin kivaa olisi päästä kisaamaan Lokin kanssa. Kerrankin urheilulaji mistä tykkään ja paljon!

4. Esteet harrastamiselle aina koiran loukkaantumisesta X määrään muita estetekijöitä.
Hyvät lihashuollot, lämpät ja jäähdyttelyt ja muu koiran fyysisestä kunnosta huolen pitäminen, muut mahdolliset esteet onkin lähinnä sitten herran hallussa. Onneksi on tuo hätävarasheltti minkä voin omia jos Lokin kanssa tulisi pitempää treenitaukoa :). Tähän kohtaan voisi ehkä laskea myös rahan puutteen, jos ei ole varaa panostaa rahallisesti lähinnä talvikaudella niin paljon laadukkaaseen koulutukseen kuin haluaisin ja mitä tarvittaisiin kehittymiseksi.

Ensi talven treeneistä sen verran, että tullaan omatoimitreenaamaan kahden muun koirakon kanssa Sporttikoirahallilla pienellä puolella perjantaisin klo 17-18. Ohjattuihin treeneihin pyrin pääsemään vähintään kerran viikoon, mieluiten toki yhdellä ja samalla valmentajalla koko kauden. Ideaali olisi semmoinen 2-3 hallikäyntiä per viikko mutta pakostikin tulee varmaan ainakin yksi pitempi tauko joulun aikoihin. Mutta myö halutaan kunnolla kehittyä talven aikana!

Tässäpä jotain meidän tavoitteista, jotka varmasti kyllä jonkin verran elävät sitä mukaan mitä edetään/ei edetä. Ja ei mikään takaa että päästään yhtään mihinkään Lokin kanssa, kaikkea voi sattua! Mutta treenaaminen ilman tavoitteita ei ole mielekästä treenaamista. Toivottavasti vastasi Anonyymin kysymykseen :). Kylläpä tuli muuten treenikuume tätä kirjoittaessa.

Viime päivinä on päästy ihailemaan Superkuuta. Eilen käytiin soutelemassa puolen yön aikoihin kamera kädessä. Tuli muuten myös kamerakuume taas kerran. Perhanan raha kun sitä ei kasva puissa.

Happy jussi

Meidän juhannus Mäntyharjulla mökillä jatkuu. Pari yötä mennyt ja koirat alkavat tottua vapauteen. Tänään on joukon kuopuskin jo malttanut asettua paikoilleen ja ymmärtänyt, että ei ne juurakot ja muut lopu kesken vaikka niitä miten kaivaisi ja jyrsisi. Tessi oli myös tosi taitava pallotyttö, kun pelatessa jotain rantapallopeliä nouti palloja tosi hienosti sen aina lentäessä liian kauas. Tessi on myös käynyt jo rintakarvoja myöten uimassa, niin pitkällä että seuraava askel olisi ollut jo uiminen. Kriittisen askeleen ottamiseen ei vielä halu riittänyt.

Loki on päässyt pariin otteeseen uimaan ja nauttinut taas ajoittaisia hetkiä myös parhaan ystävänsä Jalka Pallon seurasta. Se menee ihan sekaisin, kun saa jalkapallon. Pitää ihan järkyttävää rääkymistä ja siksi Lokin palloleikit onkin vain parin minuutin mittaisia. Ei sitä ääntä kestetä edes me naapureista puhumattakaan. Loki pääsi myös leikkimään pallopoikaa rantapelissä, mutta senkin se tekee niin täpinöissään että siinä kun Tessi kantaa pallon nätisti suussaan paikasta A paikkaan B niin Loki syöksyy sata lasissa pallon päälle yllätyshyökkäyksellä, mälvää sitä suussaan niin että pallo hajoaa ja tiputtaa kuolaisen ja hiekkaisen pallon ihmisen jalkoihin ja yrittäessä ottaa palloa se saattaa napata pallosta kiinni että "heitäheitäjomäotanjo HEITÄ!!!". Mutta minkäs teet kun toinen niin kovasti tykkää palloista!

Fiona on nauttinut omaan tapaansa mökkeilyn parhaista puolista eli maan nuuskimisesta, lehtien nutustamisesta mutta eniten meidän äidin perässä kulkemisesta ja syliin pyrkimisestä. Se nauttii yli kaiken äitini punaisten fleecehousujen päällä pilkkimisestä, oli äiti sitten riippukeinussa, terassilla istumassa, sohvalla sisällä tai vaikka aamukaffipöydässä auringon paisteessa. Missä äidin fleecet siellä Fiona. Ja kukas tuota kosteasilmäistä höpönassua voisi vastustaa..

Fiona on hieman reagoinut Bayvanticiin, rapsuttanut huomattavan paljon niskaansa kummaltakin puolelta ja lisäksi oikean puoleista etutassuaan. Harjasin sen läpikotaisin, jospa olisi litkut pistänyt jotain takkuja ja se tuntui vähän helpottavan. Fiona on pari kertaa innostunut juoksemaan Tessin kanssa mutta enimmäkseen nauttii rauhaisasta mökkielämästä.

Entäs minä sitten? Tänään nukuin puoli kymmeneen, eilen kävin saunassa ja heitin talviturkin. Ruoka on hyvää, seura on hyvää ja olen ollut enimmäkseen poissa koneelta koko päivän. Hieman olen kuvaillut, veneillyt, heittänyt tikkaa, treenannut Lokin kanssa, pelannut korttia ja muuta rentouttavaa. Eilen käytiin läheistä kokkoa katsomassa ja tarkoitus oli kuvata, mutta paikalla oli väkeä kuin pipoa ja mm. paljon koiria, joten tämä mökkeilyyn sopeutunut sai sosiaalisen shokin siitä ihmismäärästä ja yritin vain selvitä koirien kanssa ilman sen kummempia välikohtauksia. Loki oli ihmeen sosiaalinen, kävi haistelemassa paria uroskoiraakin ja olisi halunnut leikkiä.

Sellaista tällä kertaa, palaillaan taas!

Vauhtitreeni-haaste ja Juhannusloman alkua

Tänään alkoi kesäloma. Vaikkakin vain osa siitä, nimittäin palaan töihin viikon kuluttua ja loput lomat vietän vasta elokuussa. On kyllä itse asiassa oikein kivaa jakaa kesäloma kahtia, koska nyt saa lähteä töistä kesälomalle kaksi kertaa tämän kesän aikana. Kesälomalle lähteminen on kivaa. Tosin toki nyt myös kesäloma päättyy kahdesti, mutta kuka sitä jaksaa miettiä.

Kesäloma ei kuitenkaan tarkoittanut vielä arkea myöhäisempää herätystä, sillä pitäähän asiat pistää kuitenkin tärkeysjärjestykseen. Tänäaamuna olikin siis lähtö yhdeksäksi kentälle, missä pidettiin vauhtitreenit Ellan ja Tepon kanssa. Tarkoitus oli testata Jenna Caloanderin tituleeraamaa vauhtitreeni-haastetta. Vauhtitreeni-haasteessa oli tarkoitus pitkällä suoralla kerätyn radan jälkeen lähettää koira pitkältä takaakiertoon ja hirveällä etumatkalla yrittää ehtiä seuraavan suoran päässä olevan putken jälkeiseen persjättöön. Rakennettiin rata ja käytiin lämmittelemässä koirat ja tehtiin sotasuunnitelmat radalle.

Ensin tein Lokin kanssa keinua hypyn ja putken takaa. Kolme toistoa, joista ensimmäinen oli SAIRAAN upea hieno vauhdikas keinu. Toisella toistolla Loki valitettavasti liukastui kahdesti sateesta märällä keinulla ja keinu oli tosi hidas. Kolmas oli myös hieman luistava ja aika hidas myös. Tästä eteenpäin keinu aina radan osana ja siitä paljon treeniä. Keinutreenistä on video alla.

Fiona päätti omalla vuorollaan treenata myös keinua syöksyen sitä ylös täysiä (sen kanssa ei siis ole koskaan tehty keinua) luullen sitä puomiksi. Eihän siinä hyvin käynyt, vaan Fiona alastullessaan liukastui ja tipahti keinun ylempänä olevasta päästä, ei ihan korkeimmasta kohdasta mutta siitä hieman saranan yläpuolelta. Maahan tiputtuaan se vingahti ja nilkutti hetken vasenta etutassuaan. Sitä samaa, missä sillä on aiemmin todettu kalkkeumia. Hetken jo mietin että jaa no onneksi tuo Univet on lähellä, mutta onneksi Fiona kuitenkin hetken päästä käytti taas jalkaansa ja mentiin vielä yksi putki että jäi hyvä mieli. Mutta että ei kyllä parane tehdä tuota keinua märällä koska se tulee näköjään ikävän liukkaaksi. Onneksi kentällä on toinenkin keinu missä on parempi kitka märällä.

Tauon jälkeen oli vuorossa kepit ja avokulma. Ihan katastrofaalista oli Lokin kepittely, Ella palkkasi päässä ja Loki fokusoitui täysin namialustalle eikä malttanut tehdä yhtään mitään, juoksi vain suoraan sinne koko ajan. Ella pois ja sitten saatiin yksi onnistunut suoritus. Loki ei kestä yhtään että joku on keppien päässä palkkaamassa vaan palkan pitää näköjään yhä tulla minulta niin että Lokia ei houkuttele mikään valmiiksi keppien päässä. Tämä pitää pitää mielessä jatkossa keppitreenissä. Melkein voisi ottaa sisäänmenoja kuudella kepillä nyt kun on ollut pitemmän aikaa taukoa meidän keppitreenissä ja sisäänmenot selvästi hakusessa.

Sitten itse vauhtitreeniin. Radan onnistumisen vaatimuksena on pitkältä lähetetty takaakierto ja putkeen keilaus. Takaakiertoa treenattiin pariin otteeseen ja sen lisäksi muistuteltiin mieleen putkijarrua. Ai että voikaan olla vaikeaa tuo jarruttaminen, ei vaan kroppa osaa sitä liikettä mikä pitäisi tehdä jarruna. Parit jarrut saatiin kuitenkin toimimaan rataa varten. Tosin jos the persjättö olisi onnistunut niin ei jarrua edes tarvitsisi, mutta halusin testata samaa takaaleikkauksella ja siinä olisi ollut hyvä jarruttaa. Harjoittelin lisäksi tuota persjättökohtaa yksikseen ja se vähän ontui jo tässä vaiheessa, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa ja tulta päin. Oleellista olisi ehtiä persjättöön juosta niin suoraan putken eteen, että Loki putkessa näkisi jo selvästi minut ja tietäisi että jaa nyt vaihdetaan suuntaa.

Pian selveni että takaakiertoon pitäisi lähettää paaaaljon kauempaa, jotta olisi mahdollisuuksia ehtiä. Viimeisellä toistolla (kohdassa 1:40) lähetin hienon kaukaa takaakiertoon ja Loki haki sen upeasti! Hieno poika. Olisin ehtinyt persjättöön tässä toistossa, mutta ei ohjaus pelittänyt kunnolla ja Loki ei tullut mukaan ohjaukseen. Toki samasta putkesta oltiin menty suoraan jo niin monta kertaa, että tiedä seurasiko se edes mitään mitä teen vai kaahottiko vain suoraan eteenpäin oman pään mukaan.

Aika paljon tehtiin toistoja mutta sitten piti todeta että juu ei nyt onnistu, epäonnistuttiin siis vauhtitreeni-haasteessa tällä kertaa. Mutta me ei luovuteta vaan otetaan sama haaste uudelleen vaikka puolen vuoden kuluttua ja katsotaan että josko silloin onnistuisi. Video tästä vauhtitreenistä on alla. Kokeilkaapa muutkin tätä, ei ollut kovin helppoa!

Hauskaa oli yhtä kaikki, tosi kivaa mennä näin lujaa ja kirjaimellisesti juosta Lokin kanssa kilpaa. Vaikkakin masentavaa, miten videolla näyttää että olisin sunnuntaikävelyllä, vaikka juoksin niin lujaa kuin kintuista pääsi. Yhä olen sitä mieltä, että pitkillä ihmisillä on hurja etu agilityssa meihin tappeihin verrattuna.. :) Lokillakin tuntui olevan ihan älyttömän kivaa ja tähän väliin on hyvä pitää meidän reilun viikon mittainen treenitauko.

Illaksi sitten ajeltiin vanhempieni vuokraamalle mökille missä on tarkoitus viettää seuraava viikko. Ensimmäisen illan perusteella mökki vaikuttaa oikein kivalta ja piha ja maasto ihanalta koirien peuhausmaalta. Rantakin löytyy ja toistaiseksi ainoa jalkansa kastellut on seurueen shetlantilainen joka ei olekaan vielä kertaakaan uinut, saa nähdä jos tämän viikon aikana sekin päästäisiin näkemään. Loki ei päässyt uimaan, koska pistin vasta tänään Bayvantic punkkilitkut Lokille ja Fionalle niskaan ja niiden pitäisi antaa olla jonkin aikaa ennen kastelemista. Varmaan pitää huomenna päästää poika uimaan, mutta toivottavasti myrkyt sen verran edes kestäisivät että tämän viikon suojelisivat noilta inhottavilta verenimijöiltä.

Täällä on ympäröiviä puita oikein sopivasti ja tarkoitus onkin viikon aikana treenailla vähän puuagilityä ja esimerkiksi takaakiertoja vielä kauempaa. Minä olen jotenkin tosi huono tässä puuagilityssäkin kun pitää niin tarkasti ensin miettiä että mitä teen ja sitten yrittää vielä ohjata oikein. Ei vaan pysy pakka kasassa montaa ohjausta peräjälkeen. Myös ilman puita tehtävää jarrutus/kiihdytys treeniä ajattelin kokeilla agi.fi lehdessä olleiden ohjeiden mukaan. Vaikka kyllä Loki ihan hyvin vastaa jarrutukseen kun sen tekee oikein ja ilman esteitä, mutta lisätreeni tuskin on pahitteeksi. Lisäksi ajattelin ottaa viikon mittaiset seuraamissulkeiset kun kerran on näin hieno piha käytössä aamusta iltaan. Toivottavasti viikon päästä meidän seuraaminen olisi siis rutkasti parempaa. Eli ei meillä suinkaan lomailemaan tultu tänne vaan ahkerasti treenaamaan ;)

Jos ei tässä ennen tule enää päivitettyä niin oikein hauskaa juhannusta kaikille!

SM-kisoihin vuonna öö miljoona

Toinen poseeraa ylväästi ja toinen on ihan pönttö possu kielineen ja heinästä roikkuvine korvakarvoineen..
(c) Anniina Korjus

Viikonloppuna saimme mieluisia vieraita, kun Anniina ja Adya tulivat kyläilemään kolmeksi yöksi. Hieman pohdin miten Fiona tulisi vieraan kanssa toimeen, mutta ihan turhaan. Tytöt ignoorasivat toisensa melko täydellisesti koko viikonlopun, mitä nyt Fiona ensin mielenkiinnosta seurasi (Lokin kanssa) Adyaa kuin hai laivaa. Loppuajan Loki sai viihdyttää vierasta ja kun Adya oli ensimmäisen päivän jälkeen kotiutunut ja sen jälkeen pariin kertaan sanonut että painu kuuseen takapäästäni, löysivät koikkerit yhteisen sävelen ja leikkivät niin sisällä kuin ulkonakin. Kyllä Loki varmaan oppisi arvostamaan oman rotuistaan tyttökaveria jos sellainen joskus tähän talouteen astelisi. Kuvista kiitos taas Anniinalle!

Lauantaina näyttelyn jälkeen ajeltiin Kotkasta suoraan Kirkkonummelle katsomaan agilityn SM-kilpailuiden joukkuemestaruuksien viimeistä kierrosta. Vaikka nähtiin vain viimeiset kierrokset, pääsin silti kivasti tunnelmaan mukaan ja sai jännittää tosissaan miten kaikille käy. Kyllä olisi superhienoa olla joku vuosi mukana noissa karkeloissa. Radatkin näytti aika helpoilta (no niinhän ne kyllä aina näyttävät kun osaavat ohjaajat saavat ne näyttämään siltä) ja olisi ollut kiva kokeilla useita radoista Lokin kanssa.

Sunnuntaina herättiin yhdeksäksi ja ajeltiin jälleen Kirkkonummelle katsomaan tällä kertaa yksilökisoja. Fiilis oli kuin festareilla, sai juosta ohjelman kanssa kenttien väliä melkein nonstoppina kun halusin nähdä mahdollisimman monta tuttua ja tunnettua nimeä. On se vaan outoa, miten Suomen parhaat aksaajat ja kouluttajatkin tippuivat yksi kerrallaan pienenpienten virheiden takia pois pelistä. Oli oikeastaan ihan kiva nähdä että kyllä ne parhaatkin :D. Tosin haave maksiaksakoirasta kyllä ropisi aika tehokkaasti pois, kun katsoi noiden huippujen menoa. Ei siellä olisi tällaisella parin vuoden aksakokemuksella mitään tekemistä vielä vuosituhansiin. Maksiohjaaminen on niin oma lajinsa eikä siinä pärjää räpeltämällä yhtään mihinkään.

Puolen päivän jälkeen festari tunnelma jatkui auringon vaihtuessa kaatosateeseen mitä jatkuikin melkein iltaan asti. Jos lauantaina tuli hurja kisakuume, niin sunnuntaina ei ehkä niin, kun kaatosateessa värjötttely sai jopa miettimään että olisiko pitänyt siirtyä kotiin kisakatsomon ääreen. Koikkerit valitettavasti jäivät aika kauas kärjestä tällä kertaa, mutta tämän hetkinen kesän kouluttajamme sai makseissa ensimmäisellä kierroksella upean nollaradan ja starttasi finaaliin sijalta 21. Sitä sai ihan kunnolla sitten jännittää että miten käy finaalissa, mutta ei tullut toiselta radalta enää nollaa. Tosi hienoa meno oli silti! Osaisipa itsekin ohjata edes puoliksi niin hyvin.

(c) Anniina Korjus

Kisojen jälkeen oli hetken haave, että olisikohan mitenkään mahdollista päästä ensi kesäksi kolmosiin ja joukkueradalle... Yksilökisoihin ei tietenkään mitenkään ehtisi nollia keräämään, mutta jos vuoden alusta aloittaisi kisaamisen niin onnistuisikohan siinä hurjalla kirillä nousta kolmosiin ennen SM:iä :D.

Noh tänään käytiin sitten kentällä intoa puhkuen testaamassa medien finaaliradan tapaista keppikulmaa eli aika tiukkaa avokulmaa missä suuri osa koirista teki virheitä. Joo ei todellakaan päästä vielä ensi kesäksi kolmosiin, kun ei Lokilla ollut minkäänlainen helpotettukaan avokulma enää muistissa. Ihan meni suurilta osin räpeltämiseksi ja sitten mentiin kakkosväliin ja kolmosväliin ja hypättiin välejä ja mitä kaikkea muuta. Tuli niitä ok suorituksiakin mutta paljon huonommassa jamassa meidän avokulma oli mitä luulin. Tosin onnistuin tekemään persjättöjä keppien jälkeen mitä ei olla juurikaan tehty eli jotain edistystä ehkä sentään. Teinpä niin sutjakkaan puolen vaihdon että rämähdin päin vieressä ollutta siivekettä sen verran lujaa että takaisinkävely kentältä olikin astetta tuskaisempaa.

Keinua tehtiin alkuun ja se meni aika kivasti, otettiin renkaan takaa ja hyppy keinun jälkeen. Loppuun tehtiin hurjan kovavauhtista usean suoran hypyn - putki - usea suora hyppy pätkää minkä jälkeen tiukka käännös ja takaisin. Viimeiseen toistoon tuli hurjan hieno tiukka käännös, joten jäi kepeistä huolimatta tosi hyvä fiilis!

Mutta että on meillä vaan todella paljon treenattavaa ja vähän masentavaakin miten tuntuu ettei olla nyt keväällä ja kesällä edistytty oikein mihinkään. Kepit junnaa, keinu junnaa ja ohjaus todellakin junnaa. No okei, kaksi ensimmäistä lähinnä siksi ettei olla niitä treenattu yhtään vaikeampana. Aloitin selvittämisen talven treenimahdollisuuksista sieltä sun täältä, toivottavasti onnistuisi saada kivat treenipaikat ja kouluttaja ensi talveksi. Viime talven treenipaikkaan en halua mennä, kun siellä oli kontaktiesteet niin huonokitkaiset että kaikki koirat luisteli ne läpi ja lisäksi keppiväli oli liian suuri. Harmi, se oli kyllä kivan lähellä.

-----------------------------------------------

Loppuun vielä etsintäkuulutus, jos joku olisi kiinnostunut tilaamaan kauko-ohjattavaa namialustaa, nyt olisi oikea hetki huudella tänne suuntaan! Minun lisäkseni pari jos saisi tilaamaan, niin säästäisi 5e per kipale.

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! (c) Anniina Korjus

Loksu on komee!

Fiilikset lauantain Kotkan kv näyttelyn loppumainingeissa! :)

(c) Anniina Korjus

Harm v.d. Schoonheden ERI VAL1 SA PU1 CACIB ROP
15.6.2013 Kotka INT Dog Show

(c) Anniina Korjus

Loksu päätti etten koskaan pääse käyttämään suunnittelemaani "Loki loksutin ja kadonneen cacibin metsästys" otsikkoa blogissa saamalla toisen cacibinsa suomen maaperältä. Uroksista juuri Baltiasssa jonkun maan Voittajatittelin saanut Jope oli poissa, joten Lokilla oli vain yksi kilpakumppani Huvituksen Aatos eli "Timi". Kävin tervehtimässä Timiä ja ihanan iloisen vastaanoton sain, melkoinen ihmisrakas pusukone oli :). Timille tuli ERI ilman SA:ta. Sitten olikin jo Lokin vuoro. Kiitos Anniinalle ja hienolle uudelle kameralla tämän merkinnän kaikista kuvista!

Loki oli ennen omaa vuoroaan aivan tosi rasittava, räksytti kaikille ja kaikelle ja minulle sanoen että "tehdään jojo tehdään jotain hei tehdään!!111"!!!". Fiona oli mukana ja näyttelypaikalle kävellessä kaksikko perseili oikein urakalla Fionan jatkuvasti aloittaessa ja Lokin jatkaessa. Otin Lokin häkistä hieman ennen meidän vuoroa tarkoituksena innostaa sitä, mutta se oli niin kovassa vedossa että aika meni enemmänkin rauhoittelemiseen. Namilla se rauhoittui kyllä ravaamaan nätisti vierellä eikä räjähdellyt joka suuntaan vaan malttoi keskittyä. On ainakin onnistunut meidän tehdään-kehässä-olemisesta-mahdollisimman-kivaa-ja-vauhdikasta -treeni.

Timi arvosteltiin ensin maassa ja sitten pöydällä, joten vein Lokin ensin pöydän viereen ja katsoin tuomaria että missäs seisotan. Tuomari istui tuomarointipöydän takana eikä tehnyt elettäkään noustakseen, joten kysyäisin sitten että "on the table?" mihin hän nyökkäsi joten nappasin Lokin pöydälle (mihin se oli jo itsestäänkin kiipeämässä, on kyllä kiva että se niin tykkää pöydistä). Tuomari tuli katsomaan, kurkkasi suuhun, hieman räpelsi, mutta tosi pikaisesti. Loki heilutteli iloisesti häntäänsä. Se esiintyi koko ajan juuri täydellisesti, hirmu energisesti ja täpäkästi ja häntäänsä vispaten mutta silti ravasi lähes koko ajan ilman että nenä meni maahan. Aika tappiinsa hiottu esiintyminen meillä tällä hetkellä, vaikka sen itse sanonkin.

Loki ja Lokin "suora selkä" :P
(c) Anniina Korjus

Hampuuuut (c) Anniina Korjus

Tuomari vain Anniinaa tiiraili Lokin arvostelun aikana :D
(c) Anniina Korjus

Näin meillä juostaan. (c) Anniina Korjus

Häntä ylhäällä... (Näyttää muuten takajalat vähän pihtiltä, lieköhän jumissa) 
(c) Anniina Korjus 

...ja häntä alhaalla. (c) Anniina Korjus

Kyllä se on vaan näyttänyt saaneen lisää näyttelyläskiä massaa. (c) Anniina Korjus 

Loki sai ERInomaisen ja oli tuomarin mielestä vielä Sertin Arvoinen, joten se oli suoraan PU1 saaden vielä kaiken hyvän lisäksi CACIBin. Jee!! Meidän jälkeen kävi kehässä pyörimässä kolme narttua jotka kaikki saivat ERI:n ja SA:n, valioluokan meidän näyttelyseuralainen Adya sijoitettiin hienosti ykköseksi. Adyan kanssa sitten pyörähdettiin nopeasti ROP kehässä ja Loki sai kunnian olla rotunsa paras (mitä kyllä edelleen ihmettelen suuresti).

Näin meidän liikkeitä arvostellaan. (c) Anniina Korjus 

Tuomari oli ihan kiva, miellyttävä ja arvosteli helposti ja vaivattomasti ja koiraystävällisesti. Hieman jäi semmoinen kuva että olikohan koikkerit hänelle vähän turha rotu, kun arvostelut olivat aika lyhyitä ja ehkä vähän semmoisia yleispäteviä. Koko homma oli varmaan vartissa ohi ja kuva ROP uroksesta ja nartustakin unohtui siinä pyytää. Arvostelu kuului Lokilla näin:

"Excellent type. Good line on head. good expression. Straight back. Good angulations. Front feet turn out. Good balande in side movement. Good coat and temperament." (Selimovic Igor, Kroatia)

Etujalkojen ulospäin kääntymistä ei ole muistaakseni aiemmin mainittu, enkä sitä ehkä täysin allekirjoita. Mutta onhan tuolla kaponen eturinta ja voihan se olla että ne käpälät ulos kääntyvätkin. ROP-kehään ei tarvinnut jäädä joten suunnattiin kotiin. Anniinan kanssa napsittiin kuvia aika urakalla päivän aikana ja koska koskaan yksi kuva ei onnistu täydellisesti niin tässä sitten useampia vähemmän täydellisesti onnistuneita kuvia :)

Kaupungissa tuuuuleeeeeeee.......  (c) Anniina Korjus

Tessi oli myös mukana ja sai EH:n oikein kivalla arvostelulla. Harmittavasti kehät menivät täsmälleen päällekkäin koikkerien kanssa joten Tessin kehäsuorituksesta ei ole kuvia. Joitain kuvia tytöstä kuitenkin on ja myös aiemmasta näyttelystään, mutta ne ovat vielä käsittelemättä joten pistän ne sitten eri merkintään.

Adya on ennenkin ollut Lokin kanssa samassa loppukehässä, aiempi kerta oli vain pentunäyttelystä. Tuolloin sijoitukset menivät samoin päin eli Loki oli ROP-pentu ja Adya VSP-pentu. On muuten ainoita kertoja kun Adya on ollut VSP, jotain karmaa pakko olla! Erityisesti kun ottaa huomioon, että Adya on lähes jokaisessa näyttelyssään ollut ihan kärkikahinoissa mukana ja Lokilla taas on paljon niitä vähän huonompiakin sijoituksia. Tässä aika kiva vertailukuva kaksikosta parin vuoden aikavälillä :). Loki on melkein ihan samannäköinen, Adya sen sijaan kasvattanut melkoiset korvikset! Ja ilmeistä päätellen homma vakavoitunut huomattavasti. Kyllähän muuten Lokin etujalat näissä molemmissa kääntyy ulospäin eli ihan oikein taisi tuomari arvostella.

Nyt kun Loki on tarvittavansa (=haluamani) kerännyt kotimaan kehistä, alkaa herralle laihdutus takaisin aksakoiran mittoihin. Kuukauden päästä on vielä meidän viimeinen kotimaan näyttely tällä erää eli Hesan kv. Sinne mennään sitten astetta hoikempana vailla mitään tulostavoitteita, koska en halua pitää Lokia tässä näyttelykunnossa enää yhtään pitempään. Oli se vertaillessa selvästi Adyaakin tukevammassa kunnossa eikä kyllä näin pulskaksi sitä ollut tarkoitus aikoinaan päästää edes näyttelykuntoa tavoitellessa. Ei se läski ole, mutta jossain semmoisessa perus perhekoiran mitoissa. Nyt Loki painaa 10,3kg ja saa pudottaa mielestäni jopa kilon, vähintään puoli. Sitten mennään taas radalla ainakin miljoona sekunninsadasosaa lujempaa.

Kun kerran tänne tultiin niin loppuun asti ajetaan, eikä irti päästetä ainakaan!

Mistä tietää että on kesä nyt? Siitä ainakin, että fb on viikonlopun jälkeen täynnä näyttelyitä, aksakisoja, tokokisoja, mejää ja muita koiratapahtuma-aiheisia päivityksiä. Niin myös täällä! Tietokoneen ulkopuolella (joo-o välillä elän silläkin puolella) kesän tunnistaa hyttysenpuremista, palaneista hartioista, ihan juntturassa olevista lihaksista, aikaisista herätyksistä seuranneesta univajeesta, väsymyksestä ja ehkä ihan pienenpienestä olosta mikä vihjaa että tuli ehkä otettua viikonlopun aikana muutakin kuin vissyä.

Viikonloppuun mahtui sekä firman kesäjuhlat, viehejuoksukilpailut, "festarit", koiranäyttely ja ehdinpä jossain välissä vielä pystyttää isän bändille alustavasti nettisivutkin. Nyt vääääsyyyyttäääääää mutta silti toivon että kesän jokainen viikonloppu olisi juuri näin aktiivinen ;)

Muttamutta sitten itse aiheeseen, joka on tässä postauksessa lauantain viehejuoksukilpailut Hyvinkäällä, eli:

Roturace 2013

Mukaan lähti koikkerijoukkueeseen Lokin lisäksi Miko, Primo ja Terra. Primo tuli Turusta, muut ajeltiin ihanalla ilmastoimattomalla autollani täältä pk-seudulta. Päivä oli lämmin, mutta meidän joukkue starttasi jo kolmantena eli aika aikaisin aamulla. Poijjaat pääsivät polskimaan läheiseen lampeen ja saatiin häkit kivasti varjoon odottelemaan.

Kasa kurkkivia koikkereita... 

...ja Terra, joka joutui tyytymään tuoliin keskellä punkkiviidakkoa.
Nypin Terrasta irti kaksi, olin tottakai varustautunut punkkipihdeillä ;)

Loki juoksi ensimmäisenä, sitten Primo, Terra ja ankkurina Miko. Kaikki lähtivät hienosti vieheen perään ja nauttivat hommasta. Yksilöajat näytti tältä, juoksijoita oli yhteensä 128 midiluokassa:

sij. 7. Terra 7,16
sij. 28. Loki 7,67
sij. 42. Miko 7,85
sij. 64. Primo 8,15

Nopein ja hitain rankattiin pois ja keskimmäiset laskettiin yhteen ja siitä saatiin Kooikerraketten juokkueen ajaksi 15:52. Tällä päästiin sijalle 7/32. Midiluokassa kisasivat 40-53cm korkeat koirat joten koikkerit olivat pienimpinä mukana. Menomatkalla laskeskeltiin ilmoittautujien rotujen perusteella mahdollista sijoitusta ja arvelin meidän pääsevän sijalle 13, joten tämä oli kyllä hirmu hyvä saavutus! Yllättäen esim. bortsu ja pyrri juokkueet jäivät taakse. Ehkä vähän henkistä voittoa saatiin niistäkin faktoista, että vaikka vinttariroduille oli oma vinttikoirasarjansa, niin midien voittajajoukkue x-rotuiset vaikutti kovin vinttarimaisilta sekoituksilta joten onhan niillä nyt kroppa paremmin tuohon hommaan soveltuva :D. Lisäksi suuri osa midien koirista ei välttämättä olisi lähtenyt vieheen perään vaan juoksi lähinnä vain maaliviivalla olevan omistajansa luo.  Toisin kuin me, go koikkerit!

Midien tulokset 

Kuvattiin kaikkien suoritukset videolle ja halusin tehdä meistä fiilistelyvideon koska olen nykyään innostunut videoeditoinnista vähän enemmänkin. Harmi vaan, että oma kone ei suostu pyörittämään yhtään parempaa editointiohjelmaa kuin windows movie maker, joten sillä sitten jouduin taiteilemaan ja vähän harmitti ettei kaikkia suunnittelemiani juttuja voinut sillä tehdä. Ehdotuksia kevyistä mutta toiminnallisuuksiltaan paremmista videon editointiohjelmista otetaan vastaan! Mutta tässä kuitenkin Roturace 2013: Team Kooikerraketten video.

Kisan jälkeen käytiin myös paikalla järjestetyssä drive-in match showssa, mikä toimi periaatteella että joka tasatunti palkittiin kuluneen tunnin sinisten ja punaisten parhaat. Meidän ollessa niin aikaisessa, ei kisaajia vielä paljon ollut. Lokin parina oli ensimmäistä kertaa missään näyttelyhommassa ollut pikkuinen koira, joka esiintyi tosi reippaasti ensikertalaiseksi. Loki esiintyi kivasti, hinkusi pöydälle ja nenäkään ei mennyt juostessa juurikaan maahan. Kuuma oli ja häntä ei heilunut ihan niin viuhasti kuin yleensä. Loi sai punaisen, mutta meidän pari sijoittui sinisissä ensimmäiseksi :). Punaisissa Loki sijoittui toiseksi mustan havannankoiran viedessä voiton. Ei haitannut kun ei olisi kovin hotsittanut jäädä odottelemaan klo 15 alkavia BIS-kehiä. Terra oli SIN3 ja Primo PUN4.

(c) Kaisa Suominen

(c) Kaisa Suominen  

(c) Kaisa Suominen

Mätsärin jälkeen odoteltiin tuloksia vielä parisen tuntia ("enää 3 joukkuetta ne menee nopsaan, odotellaan nyt..!"). Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa ja kaikki jotka kuumuudelta pystyivät niin vetelivät sikeitä. Ensi vuonna sitten useammalla koikkerijoukkueella mukaan!