† FIN55271/08

Fionan kuolinsyyksi on nyt merkitty Koiranetissä kasvainsairaus, lymfooma ja tarkennuksiin laitoin koko litanian Epiteliotrooppinen lymfooma suun limakalvolla, vesipää, maksan ja vatsan pitkäkestoiset tulehdukset.

Pyysin lopettaneelta eläinlääkäriltä lausunnon lopetukseen johtaneista syistä ja lausunto olikin jo seuraavana päivänä sähköpostissa. Anident on kyllä vaikuttanut yhäkin erittäin ammattitaitoiselta ja fiksulta eläinlääkäriasemalta. Lausunnon saatuaan Tapiola lähetti takaisin hyväksytyn korvauspäätöksen Fionan henkivakuutuksesta. Eipä se koiraa terveenä takaisin tuo, mutta korvaa ainakin jonkin verran hoitoon menneitä kuluja.

Jumituin selailemaan havannankoirien kuolinsyitä. Harmittavan vähän niitä ilmoitettu koiranettiin.

Löysin kuitenkin tämän koiran, jonka tunnistin koska se oli yksi keneltä pohdin pentua Fionaa hankkiessani. Ensimmäinen pentue teetetty koiran ollessa 1v3kk ikäinen, siitä kaksi seuraavaa vuoden välein ja 3v 9kk ikäisenä koira kadonnut kotipihasta ja merkitty kuolleeksi... Voi parkaa.

Koiran kasvattajalla oli silloin kahdet pennut yhtäaikaa ja kummassakaan ei oltu tehty tuolloin virallisia terveystutkimuksia. Kyselin niiden perään ja vastaus oli, että ei niillä mitään ole, kun ei ole oireitakaan. Nyt koira(t) on näköjään tutkittu ja ikäviä ykkösen ja kakkosen polviahan siellä on kun noita yhdistelmiä selailee. Mm. koira joka oli tuossa kyseisessä pentueessa isänä on tehnyt 11 pentuetta ja polvet ovat 1/1. Osa on vielä nartuilla, joilla ei myöskään ole nollan polvia, kahdella peräti kakkosen..

Vaikka Fionan kanssa kävikin vähän kurjasti, olen silti äärimmäisen iloinen, että päädyin ottamaan pennun juuri sieltä mistä otin.

No matter how hard you try, you still know nothing.

Tässä on Fiona viimeisenä päivänään.

Eviran raportti Fionan ruumiinavauksesta tuli viime viikolla. Eilen sain vihdoin patologin kiinni lisäkysymyksistä. Paljastui sieltä vähän jotain, mutta silti kaiken takimmainen syy jäi epäselväksi. Ehkä mitään alkuperäistä syytä ei sitten koskaan oikeasti ollutkaan.

Näin sanottiin Eviralta tulleessa raportissa:

"Lausunto

Tutkimustulos:

1. Lopetettu eläin.
2. Vesipää eli hydrokefalus.
3. Maksakudoksen aikaisempi surkastuminen ja sitä seurannut uusiutuminen.
4. Imusolukasvain (epiteliotrooppinen lymfooma) suun limakalvolla.
5. Pitkäaikainen limakalvoa surkastuttava mahalaukun tulehdus.
6. Huulten iholla paikallinen demokidoosi ja siihen liittyvä karvatuppitulehdus.

Avauskertomus

Kuolemanjälkeiset muutokset ovat kohtalaisen lievät. Koira on lihaksistoltaan kohtalaisen hyvin kehittynyt ja rasvavarastot ovat kohtalaiset. Ikenissä todetaan akuutti tulehdus, johon liittyy voimakas verentungos ja pöhö ienrajassa. Suun limakalvo on paikoin epätasainen ja väriltään ruskehtava. Sydän on rakenteeltaan ja kooltaan nomaali. Keuhkoissa akuutti pöhö. Sisäeriterauhaset normaalit. Maksaan menevä verisuonisto normaalia, mutta maksa on pinnaltaan epätasainen ja paikoin todetaan maksalohkojen regeneraatiosta johtuvaa suurentumista. Munuaiset ovat pinnaltaan epätasaiset ja niissä todetaan pesäkkeisesti arpikudosta. Virtsarakko tyhjä. Mahalaukku on tyhjä. Suolen sisältö on niukkaa. Mahasuolikanavassa ei todeta makroskooppisia muutoksia. Haima on normaali. Luusto normaalin kovaa. Aivoissa lateraaliset aivokammiot ovat kohtalaisesti laajentuneet ja nesteen täyttämät. Pään muoto on pyöreä ja ulospäin pullistuva.

Makroskooppinen diagnoosi:

1. Lopetettu eläin.
2. Vesipää eli hydrokefalus.
3. Maksakudoksen regeneraatio.
4. Pitkäaikainen limakalvomuutos suussa.

Histologinen tutkimus:

1. Maksa (Rho-): Regeneraatio, aikaisempi atrofia, paikoin lievä lymfosyyteistä ja plasmasoluista koostuva tulehdusreaktio, kuparin kertymistä ei todeta.
2. Perna, aivot, keuhkot, sydän, lisämunuaiset, kilpirauhaset, haima, suoli, virtsarakko: Ei spesifisiä muutoksia.
3. Munuaiset: Paikoin arpikudosta.
4. Mahalaukku: Lymfosytäärinen atrifioiva gastriitti.
5. Huulen iho: Demodikoosi [sikaripunkki], furunkoloosi.
6. Suun limakalvo: Epiteliotrooppinen lymfooma, paikoin krooninen tulehdus."

----------------------------------------

Siinäpä se sitten. Käydäänpä vähän läpi.

Vesipää ei ollut tiedossa, joskaan ei täysin yllättävää. Kohtalainen vesipää tarkemmin sanottuna, kuulemma ei ole harvinaista, että yli 5v koiralla havaitaan vesipää ilman oireita. Fionalla vesipää saattoi selittää sen, ettei se koskaan tykännyt pään yli laitettavista pannoista tai vaatteista. Liekö sattui päähän. Vesipää on todennäköisesti ollut syntymästä asti, mutta voi ajan myötä pahentua ja oireet sen mukaisesti tulla vasta myöhemmin esiin. Ja onhan se totta, että Fiona oli aina, vähän, noh, erilainen.

Maksassa ei sitten kaikesta huolimatta ollut mikrovaskulaarista dysplasiaa eli shunttia. Jokin prosessi siellä on aikoinaan ollut, mikä on tavallaan parantunut ja solut uusiutunut. Siitä ei ole tietoa onko maksa palannut alkuperäiseen hyvään kuntoon vai jäikö vajavaiseksi, joten maksaruoan syöttäminen oli siitä huolimatta hyvä homma. Mikä prosessi sitten olikaan, kyllä sen myös näki että olo oli nelisen viimeistä vuotta parempi.

Munuaisissa oli niinikään joskus joku prosessi, sama homma kuin maksassa.

Mahalaukun tulehdus sama homma, jokin vain saanut tulehduksen aikaiseksi.

Suussa ollut epiteliotrooppinen lymfooma on sairaus, mikä pysyy usein vuosia samassa kohdassa. Mutta 4-5 vuoden päästä se useimmiten leviää muualle. Fionalla ei ollut levinnyt.

Huulissa ollut sikaripunkki ja furunkoloosi sitten voivat liittyä näihin tai olla liittymättä.

Tiivistelmänä patologi sanoi, että nämä mikään eivät varsinaisesti liity toisiinsa, mutta koska on harvinaista että näin nuorella koiralla on näin paljon vaivoja, on taustalla ollut todennäköisesti jotain synnynnäistä alttiutta. Sairaudet voi olla idiopaattisia eli sisäsyntyisiä, tai ne ovat voineet syntyä (osa tai kaikki) jostain ulkoisesta tekijästä, esim. ihmisille tarkoitetut lääkkeet saattavat aiheuttaa vastaavanlaisia muutoksia maksaan tai munuaisiin.

Sitä, onko aiheuttajana sisäsyntyiset jutut kuten joku autoimmuunihärpäke tai yleisesti paskat geenit, vai esimerkiksi rokotuksista, miljoonista Fionalle tehdyistä hampaidenpoistoista, tai mistä tahansa muusta asiasta X aiheutuneet vaivat, ei saada koskaan tietää. Vaikka miten Fionan eläessä tutkittiin ja ihmeteltiin, joitain asioita ei vain näköjään voi mitenkään diagnosoida sen tarkemmin. Nyt ei enää pystynyt senkään vertaa, kun olivat jo tulleet ja menneet. On se luonto jännä juttu. 

Nyt on Fionan keissi loppuunkäsitelty.

Nuku rauhassa pikkuinen ja kiitos, että tulit elämääni opettajaksi. Toivottavasti rakastin ja hoidin sinua niin hyvin kuin ansaitsit. Ja toivottavasti elämässäsi oli myös paljon hyvää kaiken paskan lisäksi.

Loppujen lopuksi Fiona aloitti sellaisen ihastuksen havannankoirien rotua kohtaan, etten yhtään ihmettelisi, jos joskus tulevaisuudessa pikkukoiran paikan ollessa vapaana sellainen tepastelisi uudelleen elämääni.

Raportti lisätietoineen lähtee Anidentiin, Havannankoirat ry:n jalostustoimikunnalle sekä vakuutusyhtiölle.

Mä en voi käärii sua kultaan, mutten myöskään unohtaa

Hyvä tahti, joka ilta vähän raapustaa. Tuntuu liian raskaalta kirjoittaa koko sepustusta kerralla, joten puran oloa ja tapahtunutta pienissä palasissa.

Kiitos taas kommenteista, luen ne kyllä, mutta en pysty vielä vastaamaan.

Tänään pystyin kuuntelemaan musiikkia, vaikkakin valikoivasti. Oikeaan Hyvään Musiikkiin en vielä mennyt, mutta lähdin liikkeelle kevyellä suomi hiphopilla.

----------------------

22.7.2014 Niina Luotonen, Anident

"Tulosyy: hammashoito.

Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
Vaikeita haavaumia ikenissä, kielissä ja poskien limakalvolla jäljellä olevien hampaiden plakkikontaktiaueella. Hengityksessä erittäin paha haju. Pitkälle edenneitä parodontiittimuutoksia erityisesti takaposkihampaissa.

Alaleuassa juuren jäänteitä poskihampaista/maitohampaista, joiden ympärillä oli havaittavissa tulehdusreaktio.

Limakalvohaamaumien taustalla on stomatiitti, elimistön yliherkkyysreaktio plakille, jonka tarkkaa patofysiologiaa ei tunneta. Stomatiitti on kipua aiheuttava, hoidollisesti turhauttava sairaus, jonka ainoa tehokas hoito on haavauma-alueella sijaitsevien hampaiden poisto.

Fionan muiden sairauksien takia päädyttiin eutanasiaan.

Lämmin osanottomme Fionan menetyksen takia."

----------------------

Pyysivät lähettämään tiedon obduktiotuloksesta. Lähettävät sitten tiedot myös Univetiin, missä Fionaa aiemmin hoidettiin.

"Eikö kukaan ole aiemmin kertonut, että Fionalla on stomatiitti?"

"Ei ollut. Mikä se on?"

Stomatiitti, kuten aiemmin diagnosoidut gastriitti ja enteriitti, on autoimmuunisairaus, jonka aiheuttajaa ei tunneta, mutta mikä voi olla esim. myrkytystila elimistössä. Vahva epäily on, että maksan mikrovaskulaarinen dysplasia on vuosien varrella aiheuttanut haittaa elimistössä. Luotosella on erittäin pitkä kokemus hammashoidoista ja hän oli silti kovin ihmeissään Fionan tilanteesta. Stomatiitti on yleisempi kissoilla, koirilla verrattain harvinainen ja siksi sitä on tutkittu vähän ja syntyperät tuntemattomat.

Anidentin kaksi hammasspesialistia tutkivat röntgenkuvien ja suun tilanteen ja antoivat arvion puhelimitse Fionan ollessa nukutettuna. Niina Luotonen sanoi, että suu on varmasti erittäin kipeä, mutta että Fiona on turtunut kipuun. Kaikkien etuhampaiden ienpussit olivat selvästi vetäytyneet ja yhden etuhampaan ikenessä oli uponneena jokin roska/muru.

Hoitosuunnitelmana olisi ollut nyt kolmen takaposkihampaan sekä kaikkien etuhampaiden poisto. Syksyllä aiemmista poistoista jääneiden juurien poisto sekä mahdollisesti kaikkien kulmahampaiden poisto ja alakulmahampaiden paikkojen tukeminen jollain osilla. Ennemmin tai myöhemmin kaikki Fionan hampaat olisi jouduttu poistamaan. Hinta-arvio tälle visiitille n. 1200 e ja syksyn käynnille 1000 - 1500 e. Kalliista hinnasta huolimatta raha ei ollut tässä kynnyskysymys.

Mikäli kyseessä olisi ollut muuten terve koira, olisin todennäköisesti päätynyt hampaiden poistoon. Poiston jälkeen koira voi elää mutustellen ruokansa pelkillä ikenillä. Koska kuitenkin kyseessä oli Fiona, oli mielestäni liian suuri riski sille, että seuraavaksi tulee jotain muuta (eniten pelkäsin jalkojen ja liikuntahaluttomuuden puolesta mutta lisää autoimmuunisairauksiakaan ei olisi ollut yllätys), joten päätin, että nyt ei enää kiusata pientä.

Äidin kanssa keskustelu puhelimitse ja lääkärille ilmoittaminen päätöksestä, että Fionaa ei enää herätetä.

Fionaa hakiessani Luotonen sanoi päätöksen olleen oikea.

Loppuun asti se söi kipeällä suullaan ja viimeisenäkin päivänä ulkoa tullessa haki Lokia leikkimään (joka ei tietenkään lähtenyt mukaan, sehän olisi ollut vallan epäsoveliasta).

Aiempien poistojen jättämät juuret (jotka nyt siis tulehtunut) ja se, ettei minulle ole (muistaakseni) aiemmin puhuttu stomatiitista, sai minut miettimään aiempien hoitopaikkojen tasoa. Muistan, että on puhuttu kyllä siitä, että Fionan suu reagoi herkemmin plakkiin, mutta että se on jokin autoimmuunisairaus mikä pahenee kunnes kaikki hampaat on poistettu, oli minulle uutta. Luotonen sanoi, että missään muualla Suomessa (edes Viikissä) ei ole vastaavia hammashoitoon tarkoitettuja välineitä kuin Anidentissä, mikä on mahdollisesti syy ainakin siihen, miksi hampaiden poistoissa on jäänyt juuria suuhun.

Sitä voi spekuloida (mistä tietenkään ei ole mitään hyötyä), mikä olisi tilanne, jos olisin vienyt Fionan aiemmin Anidentiin. Ehkä aiemmilla poistoilla olisi poistettu reippaasti enemmän hampaita, mahdollisesti jo vuosia sitten kaikki, jolloin suu ei olisi päässyt niin pahaksi ja Fiona olisi elellyt suunsa kanssa tyytyväisenä.

Jatkossa vaikeat/kummalliset hammasongelmaiset koirat tulen epäilemättä viemään Anidentiin.

Korvaamatonta terapiaa olen saanut perheeltä ja kavereilta sekä työkavereiltani, joista osasta on tullut niin hyviä ystäviä, että olen saanut joka päivä purkaa tapahtunutta. Eilen kävin töissä vain (pitkähköllä) kahvitunnilla, tänään olin koko päivän. Vain joillekin olen Fionasta sanonut, mutta kaikki arkeen liittyvä toiminta helpottaa olemista ja siitä olen kaikille kiitollinen.

The day after

Tämä on päivitys, jotta Fionan kuva ei näkyisi aina päällimmäisenä, kun tulen blogiin. Kuvia ja videoita olen toistaiseksi vältellyt parhaani mukaan.

Varoitan: Täten alkaa märisemispostausten sarja.

Vielä ei ole aika kirjoittaa tarkemmin, ei varmaan vielä moneen päivään. Kiitos osanotoista, ne lämmittävät paljon.

Vein Fionan eilen eläinlääkäriltä Eviralle Viikkiin 5min ennen sulkemisaikaa. Kiire tuli. Fiona sai matkustaa viimeisen automatkansa etupenkillä, missä suojelin sen pään mustia karvoja auringolta ja silittelin sitä. Radiota en uskaltanut avata koko päivänä, kun tarkoitus oli pitää tolkku matkassa, kunnes pääsisin ärrän kautta kotiin.

Tänään soittivat Eviralta kysyäkseen tuhkauksesta, että mille firmalle haluaisin lähetettävän. Sanoin, että ei väliä. Päätyi johonkin Mäntsälän firmaan, koska se hakisi Fionan jo huomenna. Piti soittaa perään, että niinjuu kai te vielä sen avaatte, jos jo huomenna lähtee. Vastasi, että joo toki. Fiona avattiin tänään.

Huomenna pieni lähtee tuhkattavaksi oman keltaisen fleecevilttinsä kanssa, mihin Loki on joskus syönyt reiän. Se on ollut Fionalla mukana eläinlääkärissä nukutettaessa tuomassa turvaa joka kerta - paitsi eilen. Se oli autossa takapenkillä, kun ajattelin, että njääh ei kai tuolla niin väliä miten nukahtaa.

Niin just.

Enimmäkseen eilinen meni siten, että kaduttavaa tai harmittavia asioita ei jäänyt mieleen, mutta muutamia pieniä asioita kadun. Yksi on viltin autoon jättäminen. Toinen se, ettei Fiona nukahtanut syliini vaan lähti lainaviltin sisällä morfiinipiikin jälkeen hoitajan sylissä toimenpidehuoneeseen saamaan lisää rauhoitetta. Antaessani sen hoitajalle se katsoi minua ja vinkui muutaman kerran surkeasti. Ehkä tiesi mitä tuleman pitäisi ja sanoi heihei. Tai ehkä yritti sanoa että "älä jätä, en ole valmis vielä"... Toivon, että oli jo niin morfiinihöyryissä ettei tajunnut mistään mitään. Kolmas se, että morfiinipiikin jälkeen se läähätti hulluna pahoinvoivana puoli tuntia sylissäni lääkärillä. Olisi pitänyt mennä ulos, missä se olisi voinut olla rauhallisempi.

Taktiikka on pitää itseni kiireisenä tulevina päivinä/viikkoina. Pakkaaminen tosin ei huvita. Pelottavasti tuntuu, että tulen jättämään Fionan kodin täältä lähtiessäni. Se ei tule koskaan pääsemään uuteen kotiin mukanani.

Kun tekemistä on muiden ihmisten seurassa niin aika menee hyvin, mutta kotona ollessa on raskaampaa.

Fionan siskon omistaja kirjoitti kauniisti:

Ihmisen ikävä tehtävä on ottaa kipu itselleen, kun sen haluaa ottaa pois pieneltä rakkaaltaan.

Nyt sitten maksetaan hintaa siitä rakkaudesta, mitä on vuosien aikana Fionalta saanut.

One sunny day we both lost the game

Fiona ♥

22.10.2008 - 22.07.2014

Tänään jouduin tekemään 10 minuutissa raskaan päätöksen, ettei pikkuista enää herätettäisi eläinlääkärin pöydältä. Anidentin hammasspesialistin arvio hampaiden ja suun tilanteesta ja jatkohoidosta oli viimeinen niitti. Toivottavasti päätös oli oikea.

Niin lähti Maailman Söpöin Koira, pieni suuri taistelija, 5 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä, vieden suuren osan minua mukanaan.

Hyvin pienet,

hyvin tärkeät asiat muistin hetteiköstä,

nousevat pintaan.

Hän on sinun, uskollinen ja aito, viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.

Lokinpoikaset ja tuplasti huoltoa

Keskiviikkona oli paljon ohjelmaa, aloitetaan siitä kun käytiin siskon ja äidin kanssa katsomassa pentuja. Tämän merkinnän kuvituksena toimiikin lapsoset. Tällä kertaa otin tosi vähän kuvia ja vasta kotona huomasin, ettei neiti D osunut mihinkään kuvaan, höh. Pentujen kodit on nyt tiedossa ja kaikilla on myöskin nimet. Olen tosi onnellinen siitä, että kaikille on tulossa niin mukavat ja ihanat kodit!

RiaLokinpoikaset ovat:

A-tytöstä tulee Xema (blogi), se muuttaa Helsinkiin
B-pojasta tulee Brando, sekin muuttaa Helsinkiin
C-pojasta tulee Velmu, se muuttaa Hyvinkään lähelle
D-tytöstä tulee Flame (omistajan kotisivut), siitä tulee maastamuuttaja ja lähtee Sveitsiin

Vauvat oli juuri aamulla käyneet pentutestissä, joten kasvattajalle päästessämme meitä vastassa oli vain eri paikoissa nukkuvia rötkäleitä, jotka eivät päätään nostaneet kun menimme paikalle. Paitsi Flame, joka siirtyi pedistään nukkumasta meidän syliin syömään sormia ja köllimään antaumuksellisesti. Muut nukkuivat kunnes Ria tuli lenkiltä ja sitten kaikki olivatkin jo pian touhuumassa ties mitä.

Erittäin mielenkiintoista oli kuulla pentutestin kuulumiset ja nähdä videot. Kuvauksia kerron sitten kun saan ne käsiini. Hyvin oli kuitenkin mennyt kaikilla, on ne vaan hienoja lapsia :)

Parisen tuntia hurahti taas pentuja pallotellessa. Nämä on selvästi tulevia Mensan jäseniä, kun älykkyysharjoitukset aloitetaan jo 6-viikkoisina. Viimeksi Xema oli leikkinyt Justiinaa ja ominut pelin kokonaan itselleen, mutta tällä kertaa palkkana oli vain juustoa, joten ei kokenut tarvetta lähteä muita häätämään pois vaan herkkuja etsittiin sulassa sovussa.

Seuraavan kerran käynkin katsomassa pentuja varmaan vasta ensi viikon perjantaina, päivää ennenkuin ensimmäiset muuttavat koteihinsa.

Fiona kävi eläinlääkärillä. Lääkärinä mukava viimeksikin laseria selkään antanut Karoliina Nyyssönen. Tässä tarinaa paperista:

"Fiona tuotiin maksa-arvo kontrolliin ja hampaiden tarkastukseen. Fionalla oli ollut viime aikoina runsasta yöllistä juomista ja tähän liittyen köhimistä. Suu oli alkanut haista. Fiona on myös haluton liikkumaan.

Ahdistaaaaa päästä mut pois!

Yleistutkimuksessa Fionan yleiskunto oli hyvä. Oikean olan ojennus on vähän rajoittunut, ei kipuaristusta. Etujalat voimakkaan kierteiset asennoltaan. Lannerangan alueen lihakset hieman kireät. Ei aristusta vatsaontelon tunnustelussa. Sydän- ja hengitysäänet normaalit.

Fionasta otettiin verinäyte, josta tutkittiin munuais- ja maksa-arvot, verensokeri ja proteiinit. Soitan teille tuloksista iltapäivällä.

Fiona sai laserhoitoa selkäkivun hoitoon.

Fionalle suositellaan jäljelläolevien poskihampaiden poistoa parodontiitti muutosten takia, jotta ienten ja kielen tulehdus saadaan rauhoittumaan. Voitte varata ajan ajanvarauksesta.

Närästysoireisiin voi kokeilla happosalpaajaa (Pepcid 10mg, apteekista ilman reseptiä). Fionan annos on 1/4 tabl 2 kertaa päivässä 1-2 viikon ajan. Lääke annetaan 1 tunti ennen ruokaa tyhjään mahaan. Lisäksi kannattaa antaa ennen nukkumaan menoa pieni ruoka-annos."

Veriarvoista lääkäri soitteli eilen. Toinen maksa-arvo oli vähän koholla, mutta kummatkin maksa-arvot olivat jopa paremmat kuin viimeksi. Kaikki muut veriarvot normaalit. Eli ei mitään kriittistä sielläpäin menossa.

Siispä hampaiden poistoaikaa varaamaan vaan. Köhimisen ja muun lääkäri epäili johtuvan suun tulehduksesta, joka näkyi nyt myös kielessä. Muutenkin Fionan kieli on vähän omalaatuisensa (mikäs osa tuosta ei olisi), kun hampaiden puutoksen takia pääsee leviämään vähän kummallisesti suuhun ja takavuosien kielen rikkominen jäätyneeseen pylvääseenkin on vielä näkyvillä. Mutta että näkyi myös semmoista vähän tulehduksenomaista mikä mätänevistä hampaista johtuu ja kokonaisuudessaan sitten aiheuttaa sitä pärskimistä ja muuta.

Loki puolestaan kävi osteopaatilla. Selkää saatiin tällä kertaa hyvin aukenemaan. Joissain kohdissa Loki nousi ylös ja mulkoili Caritaa, joten kipeä se varmasti oli. Carita oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt pitäisi alkaa helpottamaan kun jumit saatiin auki ja seuraava kerta otettiin vasta kuukauden päähän. Tässä välissä ilmoittelen sähköpostilla hänelle miten menee. Suositteli menemään metsään ja tietysti mahdollisimman paljon vapaana, ei saisi tehdä lenkkejä missä koira joutuu töpöttelemään omistajan tahtiin. Uiminenkin sallittiin paitsi kylmään veteen (Loki kiittää!!), kunhan tekee alkulämmittelyt ja loppujäähdyttelyt kunnolla. Eli saa alkaa "normielämään", kunhan nyt ei riekuta ja muistaa lämmitellä ja jäähdytellä.

Toistaiseksi kuitenkin pitäydytään lyhyemmissä lenkeissä, esim. aamuin ja illoin n. 30 minuuttia ja päivän pisin ei saa olla yli 40 minuuttia. Tuota pitemmät lenkit menevät Lokin kokoisella aina lihasten treenaamiseksi ja se ei tee vielä hyvää selälle, vaan sitä pitää vielä kuntouttaa jonkin verran nyt avaamisen jälkeen. Sähköpostilla sitten mietimme voiko lenkkejä pidentää ja mihin tahtiin. 40 minuuttia pitemmillä lenkeillä pitää aina muistaa lämmittely ja jäähdyttely (mikä tuntuu ehkä hieman tyhmältä, mutta onhan se varmaan niin). Niinkun eli että, jos menee tunnin ravilenkin niin pitää ensin kävellä ja siitä kirittää raviin ja lopussa toisinpäin.

BOT:sta kysyin mielipidettä ja kuulemma sillä on ihan paikkansa treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä ja jos joutuu odottelemaan välissä. Treenin jälkeen pitempään (tyyliin tunteja tai yli) pidettäväksi hän ei kuitenkaan sitä suositellut, koska Loki ei kuulu erityisryhmiin kuten vanhat tai tällä tavalla kuntoutettavat koirat. Lisäksi BOT saattaa pahentaa alkavaa tulehdusta, kun nostaa verenkierron niin pintaan.

Parin viikon päästä jos sähköpostikeskustelussa Carita on sitä mieltä (eli käytännössä jos ontumisia ei ole tapahtunut tai muuta mikä viestisi Lokin olevan kipeä), että lenkkejä voisi alkaa pidentää ja pikkuhiljaa raskauttaa, niin käytän Lokin vielä fyssarilla näytillä varmuuden vuoksi. Ei aksaa kuitenkaan vielä varmaan heinäkuun aikana eikä kyllä oikeastaan edes haittaa, muuttoon ja siihen valmistautumiseen menee kuitenkin niin paljon aikaa nyt.

Tässä teille vielä söpöilevät Xema ja Velmu.

Everyone needs a little help sometimes

Tänään tapahtuu koirilla asioita, mutta kirjoittelen niistä myöhemmin. Fionalla on eläinlääkärivisiitti, Lokilla osteopaatti ja sen lisäksi käymme äitini ja siskoni kanssa Salossa katsomassa pentuja. Onhan viime visiitistäni jo ainakin kaksi päivää :)

In the meantime.

Fionalla on tapana iltaisin ja öisin käydä juomassa vettä. Välillä se juo niin paljon, että jää köhimään juomisen jälkeen ja pärskii aikansa, välillä sen verran ikävän kuuloisesti että herään taputtelemaan sitä selkään. Nyt ollessa porukoiden mukana vaunulla se oli juonut ja sen jälkeen köhinyt ja köhinyt - niin kauan kunnes oli kaatunut seisovilta jaloiltaan kyljelleen, kun henki ei kulkenut. Äiti oli nostellut sitä ilmaan ja taputellut kunnes oli vironnut taas yskimään ja siitä tilanne helpottanut. Varmasti pelottava tilanne ollut :/.

Ollaan pohdittu onko tuo ihan normaalia, että juomisen jälkeen tuolla tavalla yskittää. Vai falskaako Fionalla mahan läppä siinä määrin, että vesi jotenkin tulee ylös juomisen jälkeen ja aiheuttaa yskimistä. Fiona myös syömisen jälkeen aina hetken nuolee itseään, sohvaa, mitä tahansa, ehkä jotenkin suuta puhdistaakseen, mutta aloin miettimään liittyisikö samaan.

Tekeekö muiden koirat tällaista? Mietin sitäkin, että olisiko hampaat/suu niin kipeät, että sen takia jotenkin juominen on vaikeaa ja sen jälkeen yskittää. En tiedä. Kuitenkin laittoi miettimään uskaltaako tuolla pitää vesikuppia, jos ei kukaan ole sitä vahtimassa...

Äidin kommentti lisääntyneestä juomisesta myös pisti miettimään maksa- ja munuaisarvojen tilannetta, joten kun hampaat myöskin kaipaavat jo kipeästi eläinlääkärin veistä, päätettiin viedä Fiona kontrolliin eläinlääkärille ja se on sitten vuorossa tänään. Kaipaan eläinlääkärin mielipidettä myös siitä, onko Fionan vaivat jo hänen mielestään miten pahoja, joten otan mukaan listan Fiona-raukan kaikenmaailman vaivoista ja käydään ne lääkärin kanssa läpi:

- Hampaat mätänevät mistä kipeä suu (helpottuu toki ehdottomasti jäljelläolevien takahampaiden poistolla)
- Liikuntahaluttomuus, onko jalat kipeät?
- Juo paljon, köhiminen juomisen jälkeen
- Maksan ja munuaisten (+ muiden epämääräisten sisäelinten) tilanne
- Tärisee päivittäin, usein ennen ruokaa tai kylmästä mutta myös muuten, pahoinvointia?
- Pidätyskyvyttömyys

Mikäli lääkäri on sitä mieltä (mitä veikkaan että on ilman epäilystä, koska jotenkin tuntuu etteivät ne koskaan tunnu näkevän kokonaisuutta, my humble opinion), niin varataan aika hampaiden poistoon ja sen jälkeen Fiona saa sitten hengailla juuri niin pitkään kuin lystää ilman hammasongelmia ja niistä seuraavia nukutuksia.

Pohdittiin porukalla Fionan jatkoa ja päädyttiin siihen, että kyllä se kotona hoidetaan loppuun saakka. Todettiin, että se on kuitenkin käytännössä saattohoidossa nyt ja ei ole sille reilua miettiä siirtoa johonkin ei-tuttuun ympäristöön. Jos siihen jouduttaisiin kääntymään, niin Fionalle parempi varmaan olisi sitten ihan jo lopetus. Se on kuitenkin aina ollut niin omaan väkeensä kiintyvä ja muita kohtaan monesti pitkään epäluuloinen. Vaunullakin ollessa se on huutanut äitini perään, vaikka isä on jäänyt sen kanssa vaunulle. Lisäksi hoitajan on hyvä tuntea Fionan monipuoliset vaivat.

Koska itselleni on välillä hieman raskasta Fionan hoitaminen, sovittiin että lopun aikaa Fiona pääsee entistä enemmän hoitoon porukoilleni tai siskolleni. Onni on näin upeat tukiverkostot ♥. Sen ansiosta minullakin on sitten helpompaa myös nauttia Fionan seurasta, kun se käy muualla hoidossa välillä.

Tässä vielä parit videot Lokinpoikasista viime visiitiltä. Tänään en varmaan niin kuvailekaan sitten, ei ne kai parissa päivässä ihan hirveästi ole voineet muuttua :). Se kyllä ihmetyttää, että kuka ihmeen hullu tuolla videolla noin järkyttävästi kimittää.

Please don't be angry, just understand that today I tried

Fiona lähti tänään porukoiden luo vaunulle. Toistaiseksi se on poissa puolitoista viikkoa.

Maanantai meni hyvin ja päivän jälkeen lattiat oli kuivat. Varmaan oli toinen niin väsynyt ettei jaksanut nousta edes pissalle. Eilen oli etäpäivä ja koirat pääsi ulos kesken päivän.

Mutta tänään jysähti. Nimittäin maailman kattavin vitutus kotiin tullessa, kun näin kuset taas lattialla. Samantien lähti viestiä äidille, että voiko Fionan hakea vaunulle jo tänään. En vain kestänyt. Pää ei kestänyt. Nykyään n. 3-5 kertaa viikossa kotiin tullessa huomaan pissat lattialla/paperilla. Ja joka kerta keittää kiinni niin, että loppupäivä menee miettiessä mitä ihmettä tuolle pitäisi tehdä ja koirat ärsyttää niin paljon, että tiuskin niille koko loppupäivän enkä halua nähdäkään niitä. Tämä on osasyynä siihen, miksi tällä hetkellä ei kiinnosta tehdä koirien kanssa tasan yhtään mitään. Loki-raukka joutuu sijaiskärsijäksi.

Käytännössä koko kevään sisälle pissaamistahti on ollut tämä. Lokin agilitytauon alkamisen jälkeen huomaan ongelman pahentuneen siinä mielessä, että en enää pääse purkamaan asioita koirien kanssa kivaan juttuun, vaan koiran omistaminen kultimoituu useita kertoja viikossa tuohon kusemiseen. Ehkä Fiona tuossa joutuu myös puolestaan aksatauon sijaiskärsijäksi, koska en kestä sen pissaamista enää yhtä hyvin kuin silloin, kun pääsi raivoamaan aksaradalla aggressiot pois. Ja muutenkin tietysti masentaa, jolloin pienetkin jutut saa ihan uusia mittasuhteita. Mutta toisaalta enhän minä voi vain agilityyn tukeutua, kun tosiaan tulee myös näitä aikoja, jolloin koirista pitäisi saada muutakin iloa. Ja tällä hetkellä en ole rehellisesti sanottuna varma, kumpi tunne seuraa suurempana koiran omistamisesta, ilo vai suru ja turhautuminen tuohon jatkuvaan pissojen siivoamiseen.

Tämä on tottakai aivan äärettömän syvältä ja poden asiasta aivan järkyttävän huonoa omaatuntoa. Rakastan tuota pientä koiraa paljon, mutta samalla tunnen, että näin ei voi jatkua ilman että joudun kohta hakemaan itselleni rauhoittavia tai vaihtoehtoisesti piristäviä.

En tiedä miten, mutta tunnen, että tämän kesän aikana pitää tehdä asian suhteen jotain. Tällä välin ehdin varmasti muuttaa mieltäni miljoona kertaan joka suuntaan, joka kerta kun tulen kusenhajuiseen kotiin ja toisaalta joka kerta kun tuo tulee nappisilmineen viereen istumaan ja tahtoo kainalorapsutuksia.

Niin surkeeta ja epäreilua elämä että en tiedä miten päin olisin. Pitkään mietin kirjoitanko edes tästä blogiin mitään, mutta halusin kuitenkin purkaa fiiliksiä ja osoittaa ettei se koiran omistaminen aina herkkua ole. Kun koiran ottaa niin siihen sitoutuu sen loppuelämäksi, mutta onhan siitä kuitenkin saatava enemmän iloa kuin surua. Fionan kanssa on eletty niin monet ilot ja erityisesti surut, että siihen on vaikea suhtautua kuin tavalliseen koiraan. Kaikki tuntuu jotenkin tuplasti niin hyvältä ja valitettavasti myös pahalta.

Noh, nyt on sitten vuorossa hermolomaa kahdestaan Lokin kanssa ja sen jälkeen ehkä jaksaa taas. Nyt vaan tuntui siltä, että kaikki tämä patoutui ja oli pakko saada hieman helpotusta tähän menoon.

Kivaahan Fionalla tasan varmasti tulee vaunulla olemaan joten siitä en ole surullinen, vaan siitä että miltä sen jälkeen tuntuu.

Olen pohtinut sekä Fionan häkittämistä päivän ajaksi, vesikupin poistamista niinikään päiväksi tai ruoan antamatta jättämistä aamulla. Kaksi ensimmäistä ei tunnu eläinsuojeluksellisesti sallitulta vaihtoehdolta ja kolmatta ei voi tehdä, kun muuten se oksentaa sappihapojaan.

Jos jollain olisi taianomaisia vinkkejä tai neuvoja tilanteeseen, niin enemmän kuin mielelläni kuulisin.

Tämän yksilön vanhuus on jo nyt

Lokin jalkaa valittaessa on kokonaan jäänyt kirjoittelematta miten toisella blogin tähdellä kulkee.

Äitini kirjoitti tänään otsikon lausahduksen Fionasta. Se miten päädyttiin aiheeseen johti juurensa siitä, kun Fionan vointi on mietityttänyt jo jonkun aikaa ja taas sitä on saanut pohtia. Sen voinnista on aika vaikea sanoa suuntaan tai toiseen, koska kaikki on tullut niin pikkuhiljaa. Se mitä ei kuitenkaan voi kieltää on, että Fionan vointi on mennyt jonkun verran takapakkia.

Sehän ei koskaan ole ulkona juurikaan mielellään kävellyt, mutta nyt se on viime aikoina ollut aiempaa selkeämpää. Sitä saa käytännössä aina vetää perässään ja kun pysähdytään, niin se pysähtyy ja jää katsomaan että mennään jo kotiin. Ei se aiemmin ole joka lenkillä käyttäytynyt näin, mutta nykyään sama on ihan joka lenkki. Pitempien lenkkien jälkeen kotiin tultua se on poikki. Se tykkää kyllä sisällä yhä leikkiä aikansa, mutta enimmäkseen se nauttii vain siitä, että saa nukkua, istua rapsutettavana tai syödä. Pätee kyllä ehkä aika moneen muuhunkin koiraan.

Fionan etujalkojen käyryyttä ei voi kiistää eikä sitä, että jo reilu pari vuotta sitten sillä todettiin kalkkeumaa toisessa ranteessa. Onkin ikävää, kun ei voi olla varma onko Fionan liikuntahaluttomuus ihan pelkkää henkistä haluttomuutta, vai onko sillä fyysisiä kipuja. Fiona on syönyt aikanaan kipulääkekuureja, mutta se on alkanut oksentaa kuurien alussa maksan vajaatoimintansa takia. Tramal on ainoa mistä se ei tähän mennessä ole oksentanut, mutta sitä ei ole kiva syöttää yhtään pitempää kuin on pakko, koska sen syöminen on yhtä tuskaa ja Fionan suu on ihan vaahdossa lääkkeen antamisen jälkeen. En tiedä siis miten testaisi onko se kipeä vai ei, koska kipulääkekuurille sitä ei voi testimielessä laittaa.

Fionan hampaiden tilanteesta ei liene tarvitse mainitakaan, sille pitäisi varmaan nyt jo varata aika hampaiden poistoon/puhdistukseen. Vaan jokainen nukutus on nukutus, joten yritän pärjätä nyt putsaamalla hampaita ja katsomalla milloin se alkaa niitä oireilemaan. Sen yksi etuhampaan juuri on varmaan paljastunut ikenen paetessa ylös, kulmahampaihin on kertynyt taas hammaskiveä ja jäljellä olevat takahampaat ovat pahassa kunnossa.

Epäilen maksaongelmankin pahentuneen tässä kevään aikana, koska se on oksennellut tyhjää mahaansa useammin kuin ennen. Sillä on lisäksi ripaskapäiviä enemmän kuin ennen. Saattavat kestää päivän pari ja sitten on taas kuin ei mitään.

Oma ongelmansa on sisälle pissailu. Fiona pidättää 6-8h ongelmitta, mutta näköjään kriittinen väli on tuon 8h jälkeen. Valitettavasti työpäivien pituutta ei voi tästä jatkuvasti lyhentää, vaan työmatkoineen päivä usein venyy. Viimeisen parin viikon aikana olen kotiin tultua ensimmäiseksi siivonnut pissat vähintään joka toinen päivä. Jos unohtaa sen faktan että se ei todellakaan ole herkkua omistajalle, ei se varmasti ole kivaa Fionallekaan, joka ei kuitenkaan sisälle tarpeitaan tee jos on vaihtoehtoja. Epäilen, että vanhemmiten tämä ongelma ei ainakaan tule helpottumaan.

Tänään kesäkuisena keskiviikkona päätinkin lopullisesti siirtää Fionan eläkkeelle 5 vuoden ja 8kk iässä. Mikähän ei varsinaisesti tarkoita yhtään mitään, mutta onpa päätetty.

Olen pohtinut ja miettinyt asioita eri kantilta ja yrittänyt päästä johonkin lopputulokseen ilman onnistumista. Olen miettinyt sitä tarjoanko minä Fionalle tällä hetkellä parhaat puitteet, vai missä sen olisi paras ja helpoin elellä. Sille paras paikka olisi joku, missä se pääsisi ulos vähintään kerran päivän aikana enemmän. Ideaalisesti joku, missä sen ei olisi pakko liikkua yhtään enempää kuin mikä siitä itsestä tuntuisi hyvältä. Olen miettinyt miten pystyisin muuttamaan nykyisiä olosuhteita sellaisiksi, että nämä olisivat mahdollisia. Jälkimmäinen on toki järjestettävissä, ensimmäinen ei niinkään.

Olen miettinyt pärjäisinkö ilman Fionaa, pystyisinkö elämään itseni kanssa jos tällainen taianomainen paikka löytyisi jostain oman kotini ulkopuolelta. Olen miettinyt mihin asti koiran elämässä, erityisesti tällaisen erikoistapauksen elämässä, on järkevää edes miettiä tällaisia asioita ja missä vaiheessa vain todeta, että koiran elämä on liian vaikeaa ja päättää se ennenkuin se menee mahdottomaksi. Tässä tilanteessa ei olla vielä, mutta toivon, että osaan tunnistaa hetken sitten kun sen aika on.

Päätökset on helpompia silloin, jos on mustaa valkoisella koiran voinnista. Fionan suhteen sellaista ei ole. Maksa-arvojen kontrolloimisessa ei mielestäni ole järkeä, ennenkuin oireet on selkeästi siihen viittaavat. Lantiorakko on ja pysyy, sille ei voi mitään. Jalkoihin liittyen pohdin pitäisikö Fiona käyttää osteopaatilla tai itse asiassa enemmänkin varmaan fyssarilla, josko hänellä olisi jotain fiksua sanottavaa Fionan kunnosta. Toinen vaihtoehto olisi kuvauttaa Fionan jalat taas, jotta näkisi onko kalkkeutumisen tilanne edennyt. Mutta en tiedä saisiko siitä tarpeeksi infoa, jotta se olisi kannattavaa. Ehkä hampaiden putsaamisen yhteydessä voisi pyytää kuvaamaan jalat.

Tuon koiraraukan ongelmathan on tiedossa, kysymys on vain siitä miten nopeasti ne pahenevat. Ja miten sen loppuelämä olisi mahdollisimman helppo, onnellinen ja kivuton.

Siinä on kysymys, johon minulla ei tällä hetkellä ole antaa itselleni vastausta.

Elämä vie, elämä tuo, ensin kädestä syö, sit sielusta juo

SM-kisaviikonlopun tullessa on taas ollut agility ajatuksissa (Tytille valitusvaroitus, voit lopettaa lukemisen nyt..).

Melkein puolitoista kuukautta viimeisimmistä agilitykilpailuista. On jotenkin kurjaa, että noustiin kolmosiin viimeisimmistä kisoistamme ennen sairaslomaa. Väkisinkin tulen hieman surulliseksi, kun ajattelen miten jumissa Loki on todennäköisesti ollut meidän varmaan kaikilla kakkosten radoilla koko sen parin viikon ajan. Lieköhän siksi juuri saatiin niitä sertejä, jos siltä oli suurin puhti pois. No, shit happens, ei voi mittää.

Aluksi oli vaikeaa sopeutua siihen, ettei pääse aksaamaan. Itse asiassa ei ole ollut edes ikävä treeneihin juuri yhtään, mutta kisoihin kyllä. Tykkäsin kisata. Se harmitti ehdottomasti eniten, että juuri kun ollaan pääsemässä asiaan, joudutaan jättämään homma kesken. Mutta se, ettei treeneihin ole ollut ikävä, kertoo ehkä siitä että tauko oli ihan paikallaankin. Kyllähän meillä aika aktiivinen kisakevät olikin. Saikun alussa jätin tarkoituksella katsomatta ihmisten aksavideoita ja monet agilityaiheiset blogit on jäänyt lukematta. Alkoi masentaa. Omia videoitamme en ole katsonut yhtään. Nyt ihan viime aikoina ei ole enää edes oikeastaan kiinnostanut katsella tai lukea aksa-aiheisia juttuja.

Ei olla jaksettu (lue: minä en ole jaksanut) tehdä käytännössä mitään koirien kanssa tänä aikana. Parit treenit Tessin kanssa oli kivat, mutta nyt senkään juoksut tässä välissä ei ole juuri harmittanut. Sainpahan syyn pitää ainakin oikeasti taukoa. Aksa ei kiinnosta, toko ei kiinnosta, mejääkään ei olla jaksettu edes miettiä, ei se täällä pk-seudulla oikein onnistu kivasti kun kaikki pienenpienet metsäpläntit alle puolen tunnin ajomatkan päässä on niin loppuun käytettyjä. Mätsärit ei kiinnosta kun näyttelyitä ei ole tiedossa kun nekään ei kiinnosta. Temppuja ei olla opeteltu, ei olla lenkkeilty eikä tehty oikeastaan yhtään mitään.

Minulla on siis lähes täydellinen breikki kaikesta koirahommasta. Enkä pode siitä tippaakaan huonoa omaatuntoa.

Jos ei Lokinpoikasia olisi, niin olisi blogissa varmaan aika hiljaista. Näitä valitusvirsiä lukuunottamatta. Koirat on sopeutunut ihan hyvin. Kyllä ne jotain pientä aina päivittäin vaatii ettei ole rasittavia, mutta siihen riittää sillä hetkellä niiden pieni kävelytys tai esimerkiksi siivoaminen, kun saavat seurailla että mitäs toi mamma duunaa. Loki tykkää lisäksi leikkiä naapurikyylää parvekkeella.

Alussa joutui vähän miettimään, että milläs sitä on aikansa täyttänyt ennen agilityä ja kaikkea muuta koiratoimintaa. Olenkin päässyt tekemään enemmän ei-koiramaisia juttuja ja se on ollut ihan kivaa. On alkanut palailla pikkuhiljaa mieleen minkälaista elämä oli ilman koiria. Ei sekään paskempaa. Vaikka en nyt osaisikaan olla ilman vähintään yhtä koiraa, niin on niistä rasitteitakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä etten lisää koiria halua moneen moneen vuoteen (sanoo hän, joka Lokin sairasloman alussa olisi ollut valmis ottamaan pennun vaikka samantien).

Tämmöisillä fiiliksillä kun on alunperinkin ja sitten tulee kotiin missä ovelle asti haisee taas vaihteeksi Fionan kuset, niin kyllä pysyy pentukuume kaukana. Tuosta koirasta ei sitten koskaan oikeastikaan tullut sisäsiistiä. Onneksi sisälle pissailu ei sentään päivittäistä ole, mutta sanoisin että työpäivien aikana viikottaista kyllä. Epäilen vahvasti, että fyysinen lantiorakon ongelma ja siksi ei siitä voi Fionaa (eikä minua itseäni) syyttää. Koiraa hankkiessa tuskin osaa valmistautua jatkuvaan sisälle kuseskeluun. Yritin opettaa sitä kissanlaatikolle, mutta se ei ollut oikeastaan edes lähellä onnistumista, joten siirryin takaisin sanomalehteen Fionan pienellä rajatulla alueella. Asian kanssa on oppinut elämään, mutta kyllä se joka kerta vituttaa. Yritän parhaani mukaan hyväksyä ja unohtaa sen ja olla iloinen siitä, että tuo pieni koira on vielä kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti seurassamme.

Kertarysäyksellä käytännössä tyhjentynyt kalenteri kesäkuukausille on alkanut taas täyttyä. On toisaalta kivaa kun aikaa on eikä tarvitse sanoa "en ehi, ku on kisat/näyttely/joku muu random koiratapahtuma". Reilun kuukauden päästä koittava muutto innostaa ja työllistää ja tavaroiden läpikäyminen on hyvässä vauhdissa. Omaan asuntoon ei sitten lähde yhtään mitään turhaa vaan nyt koittaa kunnon karsiminen. Ei jaksa montaakaan asiaa nyt säätää, kun odottaa vaan että pääsee muuttamaan. Ehkä se poistaa agilityintoakin, etten jaksa ajella Tessiä hakemaan nyt pitkää matkaa kun odotan vaan että pääsee muuttamaan siihen naapuriin.

Nyt aksan SM-kisojen alla on alkanut herätä lievä kiinnostus taas lajia kohtaan ja jopa pieni jännitys että mitenköhän tutuilla mahtaa mennä. Mehän ei oltaisi tänä vuonna oltu kisoissa kuitenkaan, joten se ei sinänsä masenna. Suunnataan Lokin kanssa viikonlopuksi Tampereelle Tytin luo visiitille ja lauantaina ja sunnuntaina sitten katsomaan ja jännittämään muiden puolesta.

Caritan kanssa tekstailtiin keskiviikkona ja Carita neuvoi malttamaan lenkkien pituuden lisäämisen kanssa. Tiistaina käytiin melkein tunnin lenkki jo, vaikea malttaa olla pidentämättä. Tänä aamuna Loki muutaman askeleen nosti takajalkaansa. Sydän jätti taas pari lyöntiä välistä ja kirosin jo mielessäni etten varmana lähde katsomaan mitään stnan sm-kisoja, mutta sitten putsasin tassusta kuusenneulasia ja roskia pois ja ajattelin, että ehkäpä kaikki ei aina liitykään the jalkaan vaan voi syy olla ihan noinkin yksinkertainen. Ontuminen jäi taas tällä kertaa siihen.

Nähdäänpä siis sm-skaboissa.

...live spelled backwards is evil...

Näissä tunnelmissa meni pitkälti viikonloppu, erittäin epäkoiramaisesti vaihteeksi. Hellekin teki sen, ettei kukaan meistä kolmesta jaksanut kuin löhötä paikoillaan ja läähättää. Minä ja Loki vilvoiteltiin ajoitellen sentään suihkussa, Fiona sai tyytyä viilennysmantteliin. Ei ole kyllä minua varten nämä 30 asteen helteet, ulkona ollessa ihan ok mutta hitto kun sisälläkin lämpötila nousee 28 asteen yli.

Fionalla oli joku epämääräinen mahapöpö ollessaan porukoilla hoidossa viime viikon lopussa. Kotona se on ilmeisesti helpottanut. Epäilen helteellä olleen osuutta asiaan. Fiona ei ole suostunut kävelemään ulkona yhtään. Sillä seurauksella, että eilen se kävi sitten parvekkeella paskalla. Kiitti Fiona, kiitti. Voitte kuvitella sellaisen helteessä muhineen läjän tuoksun siinä vaiheessa kun aloin ihmetellä, että miksi täällä haisee viemäri.

Eilen jääkiekkohuuma vei sen verran mukanaan, että käytiin katsomassa kaverin kanssa peliä keskustassa. Oli hyvä tunnelma, vaikkakin lähdettiin pois Venäjän viimeisen maalin jälkeen. Ei aina mene nallekarkit - tai tuomarit - tasan.

Tässä teille kesäselfie ja tunnelmia kisakatsomosta silloin, kun vielä luultiin että Suomella olisi ollut mitään mahdollisuuksia voittaa.

Lokin osteopaattivisiitistä lyhyesti ennenkuin kokonaan unohdan. Caritalla käytiin viime viikon keskiviikkona. Epäili, että jo jonkun aikaa on ollut vinoutta, mihin sitten tullut nyt lähempänä osuma ja saanut rangan huonoon kuntoon. Siinä missä lannenikamat vaihtuu johonkin (...) toisiin nikamiin oli kunnon mutka eli "torsio", ja siitä molempiin suuntiin lähti ranka kiertämään vinoon. Kuulemma tyypillisin aiheuttaja tuommoiselle on laskeutua maahan siten, että etupää pettää alat, missä lajissa lie tuommoista voinut tapahtua. Heti aluksi sanoi, että on paha jumi kyljessä siinä kohdassa, mistä hermot lähtee jalkaan. Lopuksi kysyi, onko loki kauan kävellyt jalat noin pökkelönä, enhän minä mitään ole huomannut... Kuulemma selän takia Lokin oli melko mahdotonta koukistaa kunnolla jalkoja.

Kipeämpää puolta ei meinannut antaa käsitellä vaan mulkoili, joten itse jalkaan ei vielä päästy. Selkä kuitenkin suoreni ja Carita sanoi, että varmaan tuo jo auttaa paljon. Pari päivää, ja helteiden takia oikeastaan pari päivää lisää, levättiin ja nyt pikkuhiljaa paluuta rauhalliseen normiliikuntaan, ei vielä riehumista kuitenkaan. Ensi viikon keskiviikkona uusi aika.

Ei mitään turvotusta tai aristusta itse jalassa joten ei epäilisi ristiside- tai jännevammaa. Eli ihan hyviä uutisia. Visiitin jälkeen ei ole ilmennyt ontumista.

Tessin viralliset lonkkatulokset tulivat takaisin B/B. Mikä tuntuu lottovoitolta, kun miettii sisarusten C/C ja D/D lonkkia. Jatkamme siis toistaiseksi iloisin mielin aksaamista!

Ei tosiaan oltu sitten Liettuassa. Matkailuautosta hajosi ensin ilmastointi ja paria päivää ennen lähtöä se jäi odottamaan huoltoa tien varteen. Kohtalo oli sen verran pistänyt merkkejä siitä, ettei kannata lähteä, joten ei huvittanut alkaa tekemään mitään plän B:tä.

Mitäs muuta. Pentuset kasvaa tasaisesti ja kehittyvät pikkuhiljaa pieniksi koiriksi. Kuvat (c) Raija Aaltonen.

Ikää niillä on nyt 1 viikko ja 1 päivä. Nilläkin on ollut kuuma, joten parempi levittäytyä tasaisesti ympäriämpäri kun lämmittää toisiaan. Näihin parin päivän takaisiin kuviin, näihin tunnelmiin, palaillaan.

"Things that matter are not easy. 

Feelings of happiness are easy. Happiness is not. 

Flirting is easy. Love is not. 

Saying you’re friends is easy. Being friends is not."

Caught in a landslide, no escape from reality

Tämän aamuinen kuva kertoo hienosti miten iloinen meininki meillä täällä tällä hetkellä on (Lokilla tosin oli kivaa ihan oikeastikin).

Neiti neuroottinen täällä hei. Loki nosti eilen noin kahden askeleen ajaksi jalan ylös ja tänään sama homma. Muuten ei mitään. Normipituisia lenkkejä ollaan tehty ja se on mennyt vapaana ja virtaa riittää, nämä nostot on tapahtuneet kummatkin alkulenkistä. Ja minä olen yrittänyt kytätä sen liikkeitä että onko normaalia, siinä onnistumatta. Haava yhä vähän punoittaa, mutta vaikea jotenkin uskoa että noin pienestä haavasta olisi noin suuri vaiva. Mutta outo sattuma olisi muuten haavan osuminen samaan jalkaan. Onneksi ei tullut startteja viikonloppuna kuin yksi.

Tänään tokossa tehtiin vain parit paikallamakuut ja luoksepäästävyydet, kun en halunnut sitä riekuttaa. Makasi hyvin ilman palkkaa 2 minuuttia, ihan alussa haisteli maata mistä huomautin. Meidän tokostakin olisi paljon kirjoitettavaa, mutta nyt ahdistaa tuo koipi eikä jaksa miettiä tokoa.

Nyt otetaan iisisti ilman aksaa tai muuta riekkumista vähintään viikko, ehkä ensi viikon viikonloppuun asti. Ja huomenna varaan vihdoin sen fyssarin. Hävettää, että olen käyttänyt Lokia huollossa viimeksi osteopaatilla viime vuoden heinäkuussa. Pahapaha minä. Onneksi on nyt useita eri vaihtoehtoja, voi soittaa moneen ja toivoa että jostain saisi ajan edes parin viikon sisään. Muutenkin olen viime aikoina pelännyt entistä enemmän koiran hajoamista. Niin moni oireillut sitä sun tätä. Vaarallinen laji tuo agility, se on vähän syönyt treenimotivaatiotakin. Kiva että noustiin nyt kolmosiin, voi rauhassa pitää kunnon pitempää taukoa ja miettiä asioita.

Loki lähtee keskiviikkona koikkerien tuomarikollegioon, missä uudet ulkomuototuomarit opettelevat koikkerin arvostelemista. Hyvää treeniä Liettuaa varten, mutta toivottavasti en vie näytille linkuttavaa koiraa. Hyvät liikkeet ja silleen.

Fiona vaikuttaa ihan terveeltä, joten sillä ainakin oli ohimenevää.

Tessi menee ensi viikon keskiviikkona Mevetiin, jossa siltä tutkitaan ihan koko setti. Tessin sisaruksilta on tutkittu C/C ja D/D lonkat. Että siltä pohjalta.

No winter lasts forever, no spring skips its turn.

Onneksi vappu on ohi, niin voidaan palata hienoon kevätsäähän. FB tiesi kertoa, että eilen oli tullut räntää, itselle tämä tieto riitti siihen että koko päivä meni enimmäkseen Harry Potter maratonin kanssa sohvalla. Tänään oli taas niin nätti ilma, että kyllä sitä voisi jo sanoa että kesä on aika lähellä.

Kaksi vappua ehti mennä pääkaupunkiseutulaisena ennenkuin tuli vietettyä työväenjuhlaa ensimmäistä kertaa keskustassa. Ensin firman tarjoamat skumpat toimistolla ja muutamat oikein antoisat Avalonit, sitten perusvappuhulinat keskustassa ja kun alkoi kylmä hiipiä niin painuttiin sisätiloihin jatkamaan. Yhdentoista jälkeen osan jatkaessa vielä matkaa yöelämään tämä tyttö hipsi kotiin. Tämän vuoden vappuun kuului hyvää seuraa, uusia tuttavuuksia ja eeerittäin houkuttelevia tarjouksia, joista kuitenkin piti harmittavasti kieltäytyä kun oli meno jo sen verran lennokasta. Eipä ollut toisaalta tarpeeksi mustat vaatteet päälläkään, jotta olisin kuulunut sakkiin sillä keikalla.

Koirat odotteli tietysti kotona ja eilinen sujui aika pitkälti samoissa uneliaissa tunnelmissa. Olen seurannut Lokin jalan haavan tilannetta neuroottisena kuten aina ja hain apteekista Vetramilia haavan hoitamiseksi. Ennen kuin ehdin kertaakaan sitä laittaa, olikin vappuaattona Lokin jalasta jo irronnut jossain välissä rupi ja sen jälkeen se ei ole enää ontunut jalkaansa. Varmuudeksi olen laittanut silti Vetramilia kun kerran tuli ostettua. Se ei enää jalkaa mielestäni varo vaikka on vapaana jo ulkoillut, mutta enpä ole varmaan koskaan myöskään sen liikkeitä näin intensiivisesti tutkinut. En vieläkään kuitenkaan uskalla valmistautua kisoihin, mennään tänään Lokin kanssa kahdestaan pitempi reippailulenkki ja pistän sen spurttailemaan kunnolla ja katson miltä sen liikkeet näyttää. Jos menee ok, niin huomenna tähdätään johonkin neljän aikoihin Kivikkoon. Jos lämppälenkin jälkeen tuntuu siltä niin sitten startataan.

Olisi kiva päästä kisaamaan, koska kerrankin meidän lähtönumero on ihan viimeisten joukossa. En tajunnut ajoissa, että piti itse merkitä luokkanousu sagin järjestelmään ja jouduin sitten lähettelemään jälkiposteja. Jotain hyötyä siitä ehkä kuitenkin oli, kun päästiin niin lopussa starttaamaan. Meidän nollista tosin 3/5 on tullut silloin, kun ollaan startattu ihan ensimmäisinä, joten kyllä sekin taitaa meille ihan ok sopia.

Mentiin kisaamaan tai ei, niin tämän viikonlopun jälkeen alkaa normiarki meillä ja koirien huoltoajat. Lokille pitää, tai olisi jo pitänyt ajat sitten, varata fyssari ja Fionalle pitäisi varata se saamarin hammaslääkäri. Se syö tosi varovasti ja pari viime päivää on ollut muutenkin hieman "outo". Sitä se toki on tasaisin väliajoin muutenkin, mutta ei se koskaan kivaa ole. Se parina yönä kakoi niin pitkään että oksensi muutamaan kertaan, vappuaattona oli oksentanut ja eilen kuolasi niin paljon, että ulkoillessa sen suusta valui kuolapallo maahan asti. Raukkaparka. Muutenkin sen hengitys vinkui samallatavalla kuin hampaiden poiston jälkeen kun sillä on suu kipeä. Kannoin loppumatkan ja mentiin suoraan pesulle ja trimmasin naamakarvat lyhyemmiksi. Sillä valuu nykyään niin paljon kuolaa muutenkin kun ei ole niitä hampaita, että pitäisi varmaan tehdä sille harjistrimmi ja vetää kaula ja naama suun alapuolelta vähintään ihan klaniksi. Olisi paljon helpompi pitää puhtaana.

Sillä ei mitään suussa näkynyt ja tänään aamulenkillä oli taas normaali, joten mitään akuuttia en usko tämän olevan joten katselen mihin kehittyy. Saattoi myös olla ihan vain reaktio stressiin kun on viime päivät ollut vapun takia arjesta poikkeavia ja niissä Fiona ei ole koskaan ollut hyvä.

Oli miten oli, koska itsekin kipeänä on kiva mennä sohvalle peiton kanssa, tuli hyvä mieli kun vein Fionallekin peiton niin se saa käpertyä kauneusunilleen sohvalle kunnon pehmusteille samalla kun omistaja etäilee tämän päivän.

Olen periaatteiden nainen

Harmi että ne periaatteet on välillä aika syvältä sieltä mihin aurinko ei paista.

Tänään piti olla kisapäivä. Vaan ei ole. Aamulla paistoi aurinko täydeltä terältä, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään kisaamaan, olisi varmasti ollut tosi tylsää. Oli kaikkea vastenmielistä ohjelmaa tiedossa Riksussa koko viikonloppuna. Kisat, paljon tuttuja, uusien ihmisten tapaamista, vaunuilua luonnon helmassa, yhdistyksen kokous.. Hyvä ettei tarvinnut mennä. Tämä on sitten sarkasmia.

Päätin sen sijaan mököttää koko päivän ja sitä olen onnistuneesti toteuttanut. Mökötystä periaatteesta, vain minä voin suunnitella ja vielä onnistua jossain noin idiootissa suunnitelmassa mistä ei seuraa mitään hyvää.

Fiona ennen, tai tarkemmin parikin kuukautta ennen

Fiona ei ainakaan vielä ole saanut mahatautia. Lääkärissä tsekattiin koirien yleisvoinnit ja saatiin pyynnöstäni kokonainen purkki tylosinia matkaan, on sitten Fionan säännöllisen epäsäännöllisiä ripaskoja varten.

Loki meni lääkärin rapsutettavaksi lattialla ja sai vielä nameja pöydällä ja eläinlääkäri kehui miten kiva koikkeri se on, kun ei ole jännityksestä kasassa pöydällä. Olin mitannut kuumeen jo kotona, ettei ennen näyttelykautta tulisi mitään epämiellyttäviä "pöytä = takapuoleen asioiden tunkeminen" assosioita. Oman vuoronsa jälkeen Loki siirtyi nuohoamaan lattiaa ja lääkäri totesi vain, ettei mikään ihme jos saa tarttuvia tauteja jos ulkona nuohoaminen on samaa luokkaa.

Fiona sen sijaan oli omaan tapaansa tutiseva katkarapu ja lääkäri kyseli sen voinnista ja erityisesti selästä. Fionahan jännittää kovasti selkäänsä. Lääkäri sanoi että sille tekisi todella hyvää joko osteopaatti, akupunktio, laser tai vähintään edes hieronta. Ehdotti, että testataan laseria samantien ja niin tehtiin. Mitään erikoista en ole huomannut Fionassa laseroinnin jälkeen.

Lokin paino tasan 10kg, Fionan 3,9kg. Läski!! Tyttö joutuu laihikselle, melkoisella haitarilla sen paino menee kun on ollut pienimmillään 3,2kg. Samat perustutkimukset molemmille koirille. Lokin laskusta jäi maksettavaksi vakuutuksen jälkeen reilu 80e. Fionan laskusta 60e. Päästiin yhdellä käyntimaksulla, mikä oli kiva. Huvittavaa kuitenkin oli, että Lokin "toimenpiteet" maksoi 99 euroa, kun Fionalla vastaava summa oli 56 e. Muuten sama tutkimus, mutta Fionalla lisäksi laseroitiin selkää. Ja minä kun luulin, että lääkiksissä pitäisi osata jotenkin matematiikkaa...? Ei ota selvää näistä logiikoista, enkä jaksanut alkaa kyselemään. Ehkä olisi pitänyt, varmaan siinä joku loogisuus kuitenkin on mitä en vain tajua ja valitan (taas) turhasta.

Loki on viime päivinä kerännyt hyvin voimiaan ja ollut niin rasittava mm. repimällä sukkia oikein urakalla, että onneksi peruin kisat jo päiviä etukäteen. Muuten olisin saattanut tänään retkahtaa ja ajella kisaamaan.

Ärsyttänyt aamusta asti ja pistin sitten pahan kiertämään. Sen jälkeen kun olin ensin heittänyt Lokia veitsellä päähän (obviously vahinko) joutui sijaiskärsijäksi Fiona. Lopputulos on tässä.

Trimmauspalkkioiden syömisen jälkeen suunta ulos, "leppoisalle lenkille". Jos joku tässä vuodenajassa vituttaa, niin se on liian lämmin keli yhdistettynä jäätävään tuuleen. On mahdotonta onnistua pukeutumaan oikein. Nyt oli liian paksu takki, mutta olisi saanut olla pipo ja hanskat. Seuraus tietysti se, että muuten järkyttävä tuskanhiki mutta näpit ja korvat ja pää jäässä. Fiona jäätyi myös ja jouduttiin pariinkin kertaa vaihtamaan suuntaa koti vähempituulisia seutuja.

Lenkin ainoa hyvä hetki oli matka koirapuiston ohi, kun siellä sattui olemaan Lokin nemesis Paavo-australianpaimenkoira. Tuttuun tapaan Paavo alkoi riekkua meidät nähdessään, yleensä vaihdan suuntaa mutta nyt en. Loki kontaktiin ja ohi puistosta niin läheltä kuin päästiin ilman että se oli jo vähän liian kummallista. Olisin tehnyt toisessa päässä uukkarin ja mennyt ohi uudestaan, jos ei juuri siinä olisi sattunut tuulemaan aivan hemmetisti. Loistava treenimahdollisuus kuitenkin!

Myöhemmin tuli vastaan labbis, jota noin paria metriä ennen tehtiin sukellus pusikkoon ja ohitettiin sieltä. Labbista, tällä kertaa vaaleaa, ulkoilutti hieman vaikean näköisesti kävelevä hieman vanhempi naishenkilö. Labbiksella oli kuonopanta, se oli fleksissä ja nainen yritti vähän saada sitä tien viereen, mutta se tuijotti meitä silti tiiviisti. Naisen yritykset olivat sen verran epäilyttäviä, että siinä vitutuksen tilassa en halunnut lähteä katsomaan miten käy kun Lokille rauhallisen käyttäytymisen esikuvana toimiminen olisi ristiriitatilanteessa ollut kaukana.

Loksu by Tytti Käyhkö

Kaiken kaikkiaan ärsyttävä tämmöinen päivä, kun oli suunniteltu ties mitä ja lopulta ei olekaan sitten yhtään mitään. Seurakaveri, jonka suostuttelin Riksun kisoihin starttaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa kilpailuissa, oli saanut kaksi LUVAa. Melekosta. Onneksi ei yhtään harmita ettei me päästy sinne. Pistää kyllä miettimään miksi kaikki muut saa luvia ensimmäisissä kilpailuissaan ja me tahkottiin kolmet katastrofikisat ennen ensimmäistäkään.

No ei, nää on vaan taas näitä päiviä. Tämä ilta vaatii selkeästi ruokaa ja juomaa ja erityisesti juomaa ja twilight-maratonia. Kruunaa tämän loistavan päivän.

Joulu peruttu

Loksu-laiheliini viime syksynä

Tai no Riihimäen kisat. Ei se ehkä vielä ihan joulu, mutta harmittaa.

Lokilla meni melkein koko eilinen ilman kakkimista ja illasta sitten nähtiin kiinteämpää olomuotoa, mutta viime yönä pyysi kaksi kertaa pihalle ripaskoimaan. Aloin taas miettimään ripaskan hoitamista, Fionan sairasteluajoilta muistan miljoona erilaista ohjetta ja nyt en noudattanut oikein mitään. Puoli päivää paastoa ja pieni määrä nappulaa nassuun vaan. En jotenkin malta paastottaa sitä päivää ja aloittaa pelkällä keitinliemellä. Ei pitäisi olla näin kärsimätön, niin ärhäkästi tauti alkoi, ettei se parissa päivässä mitenkään päin voi mennä kokonaan ohi. Note to self: Ensi kerralla noudata Katiskan ohjetta.

Olin eilen illalla ihan varma, että Fiona on saanut saman taudin, kun se epäluuloisesti tuijotteli peräpäätään, pakeni sohvan alle ja näytti siltä että nyt sattuu ja hetken päästä kävi pyörimässä hetken sanomalehden päällä. Salamana takki päälle ja koira ulos, normaalit kakat tuli. Ei tuo kuitenkaan tavallista käytöstä ollut (edes) Fionalta, joten tämän hetkinen epäilys taudin alkuperästä on viikonloppu ja Lokin tuomat tuliaiset. Damn you Turku.

Sen verran paljon epäilykset kohdistuvat tarttuvaan tautiin, että vaikka tämä Lokilla ennen lauantaita paranisikin, niin en haluaisi että muutkaan vastaavassa tilanteessa toisivat koiriaan tartuttamaan näin aikaisin, joten erittäin todennäköisesti päätän skipata kisat. Jos ei nyt sitten juuri tänään jotain megalomaanista paranemista satu tapahtumaan. Eikähän sitä itsekään kykenisi juoksemaan parin päivän sisällä jonkun noroviruksen sairastamisesta vaan kestää aikaa päästä täysiin voimiin. Kyllä se vähintään 4 päivää pitää mielestäni olla terveitä päiviä ennen kisoja, ja nimenomaan perheen kaikilla koirilla.

Käydään tänään varmaan lääkärillä hakemassa todistus rahojen palauttamista varten ja haluan tylosinit matkaan samalla Fionaa varten. Sillä en katsele ripaskaa perussairautensa takia edes paria päivää. Paitsi että olen kuullut huhua, että nykyään lääkärit eivät enää määrääkään tylosinia, vaan useammin jotain toista antibioottia. Saa nähdä mitä meille tarjoillaan.

Mädäntynyt, mädäntyneempi, Fionan hampaat

Finski ennen

Voihan sanonko mikä. Hajun lähdettä ei ole ollut vaikea paikantaa taas viime aikoina ja nyt läks Vinskiltä viikset, jotta voisi paremmin puhdistella sen suuta. Vielä en viitsi ihan klaniksi vetää, joten se on nyt aika kamalan näköinen takkuuntuvista ja kuolaantuvista kohdista lyhyenä ja muualta pitkänä. Nenäkarvat leikkasin myös lyhyemmiksi, jotta hampaiden pesu olisi helpompaa. Etutukkaa lähti huvin vuoksi. Fiona kuolaa kummallekin puolelle ja suupieliin kertyy moskaa. Tästä lähtien sillä on aina lyhyet parta- ja leukakarvat, niin on helpompi pitää puhtaana.

Hampaiden putsauksesta eläinlääkärillä on joku 3kk ja nyt jo hampaat näyttää ihan samalta kuin ennen puhdistusta. Viime aikoina Fiona on syönyt vähän varovaisesti ja epäilen että hampaat on taas kipeät. Olen niitä jonkun verran pessyt ja nykyään pienestäkin ienkosketuksesta alkaa vuotaa verta runsaastikin yhdestä hampaasta. Siltä puolelta ien punoittaa kovasti ja hammas on niin takana, että siihen on tosi vaikea päästä käsiksi. Toisen puolen hammas on "vain" hammaskiven peittämä ja siihen pääsee helpommin harjan kanssa. Etuhampaista reunimmainen oikealta näyttää siltä, kuin sen ien olisi vetäytynyt paljon, mutta hammas ei kuitenkaan heilu. Ja 5-vuotias koira..

Kuten arvata saattaa, Fiona ei edelleenkään tykkää pesutoimenpiteestä. Seuraavalla hammashoitokerralla se saa kyllä luvan herätä ainakin yhden hampaan köyhempänä.

Finski jälkeen

Kevät keikkuen tulevi

Valmiina uusiin kesän haasteisiin!

Kesäkausi korkattu kentällä tänä vuonna ennätyksellisen aikaisin, 27.2.2014. Tämä on ollut talvi minun makuuni, ainakin enemmän kuin nuo extrakylmät ja lumiset. Toki vähän pitemmän aikaa olisi saanut olla tuota pientä lumihankea ja siten valoisampaa, mutta nyt kun pimeät ajat alkaa olla takanapäin niin voi nauttia lämpimän talven eduista, kuten aikaisin aloitetusta kesäkaudesta :). Koirilla tämä tarkoitti neljän päivän Axilur-matolääkekuuria, mikä loppui eilen.

Keskiviikkona oli jostain kumman syystä aamulenkillä jo valoisaa ja kevät on tuoksunut jo useamman kerran omaan, ja vähän liiankin intensiivisesti Lokin, nenukkiin. Pajunkissoja on ollut lenkkipolkujen varrella jo niin kauan, että ihmettelen suuresti jos niitä on siellä vielä pääsiäisen aikoihin. Lupailevat, että kevät olisi jo alkanut pitemmälläkin tähtäimellä, mutta toki takatalvi voi vielä tulla pilaamaan kaikki hienot suunnitelmat. Voisin kuitenkin sanoa, että Espoossa kevät on jo vähintään ihan kulman takana.

Eilen tehtiin lenkki Puolarmetsän kentälle katsastamaan kentän tilanne. Optimistina taskussa oli lihapullaa ja Lokin oma pikkukala.

Kenttä oli muutamaa kohtaa lukuunottamatta sula ja kuiva. Ei mitään mikä estäisi pienten ulkotreenien aloittamista. Sehän tiesi heti tiistain läksyjen harjoittelua!

Ei muuta kuin pari vanhoja koko talven ulkona olleita siivekkeitä eteen, rima matalalle ja targettikuppi siivekkeen kulman taakse. Nuo vanhat siivekkeet ovat tosi suuria, joten tehtävä oli Lokille siksi ehkä helppo ja se kääntyili tosi nätisti. Omat (liian) talvivaatteet haittasivat hieman pitemmän kuin kolmen askeleen juoksemista. Otettiin myös kolmannen siivekkeen takaa kiertämällä jotta saatiin vauhtia. Kalapalkalla vauhtia oli, mutta homma pysyi silti mielestäni kasassa.

Lelu sen sijaan ei pysynyt, joten täten sanomme hyvästit Lokin rakkaalle pikkuiselle kalavinkulle, joka hajosi kahteen kappaleeseen suuren ja mahtavan Loksuttimen käsittelyssä ja jäi sille tielleen.

Isoin lenkin varrelta löydetty likainen lumikasa (oikealla).

Fear and loathing in Somero & Uusikaupunki

Honey, we're home.

Juhlat on lusittu ja vuorossa on (ihana) arki. Joulusta ei varmaan ole enää mitään erikoisempaa kerrottavaa, mutta jos nyt vähän rustaisin. Koirat saivat lahjaksi vihreän timosauruksen, mistä tuli heti ensi äännähdykseltä Lokin lempilelu ja se vinkui lelun perään sen ollessa vielä paketissa. Sille piti sitten hieman murista ja hurista ja jutella.

Fiona, Loki ja Tessi tulivat ihan ok toimeen, tehokkaalla "ignooraa sä mut niin mä ignooraan sut" -taktiikalla meni koko loma. Keittiöön tai pöydän alle ei ollut tulemista kuin max yhdellä koiralla kerrallaan ja muutenkin piti vähän vahtia ettei suurempia aamuhepuleita tms vietetty koko porukalla vaan koirat tervehdittiin yksi kerrallaan. Tai lähinnä Loki yksinänsä, sillä on nyt hieman special needs meneillään enkä halua että se alkaa ketään pois häätämään. Yksi äksidentti oli keittiössä ennen "huspois keittiöstä" sääntöä, kukaan ei oikein nähnyt mitä tapahtui mutta kurkun pala lienee aiheuttaja, epäilisin että se jotenkin lensi Fionan päälle ja Loki yritti sitä napata ja siinä oli sitten tilanne valmis.

Loki oli kova vahtimaan koko viikon, minkä tahansa pienen äänen (joko oikean tai vain Lokin päässä kuuluvan..) kuultuaan syöksyi ovelle haukkumaan. Yhtenä yönä tuuli paljon ja varmaan puut heiluivat hyyyyvin epäilyttävästi, kun Loki alkoi haukkua aamuyöllä varmaan viisi kertaa parin tunnin sisällä. Viimeisimmällä käskin sen vessaan ja nukahdin ja unohdin sen sinne. Siellä se oli häntää heiluttaen seissyt pari tuntia myöhemmin, kun iskä oli ollut menossa vessaan.. Viimeisenä päivänä Loki pääsi vahtimaan sitten ihan aiheesta, kun toiselle mökille menossa ollut nainen koputti pari kertaa oveen, avasi oven ja meinasi tupata samantien sisään ilman että kukaan meistä oli ehtinyt edes nousta sohvalta. Loki haukkui hurjasti enkä ole yhtään varma, että se olisi päästänyt naista ollenkaan sisään edes haistelemisen jälkeen. Ensimmäinen kerta, kun Loki "pääsee"(?) vahtimaan aiheesta.

Aattona käväistiin mummia tervehtimässä ja Loki kävi innokkaana tekemässä tuttavuutta vanhainkodin pariin työntekijään. Ihmekös tuo, tuoksuivat varmaan kinkulta.

Ulkoilut meni mökillä vaihtelevasti hihnassa tai vapaana, metsän hajut ajoittain veivät pientä koikkeria niin että fleksille oli käyttöä. Maasto oli aivan upeaa hakutreeneihin ja äiti halusikin vapaaehtoisesti tehdä sekä Lokille että Tessille parit hakutreenit. Loki teki hyvää hakuympyrää ja meinasi seota sukkiinsa kun oli Tessin vuoro. Treenin aikana ei muut hajut ja tekemiset käynyt sillä mielessäkään. Lisäksi treenailtiin hieman avokulmia 2x2 kepeillä Lokin kanssa, Tessin kanssa keppien alkeita ja kontaktilautaa.

Viikko oli tosi rentouttava, mutta olisi saanut jatkua vielä pitempään. Yhtenä päivänä jäin pariksi tunniksi ihan yksin koirien kanssa, enkä meinannut saada edes luettua, kun viiden minuutin välein piti nostaa katse, ihastella väsyneinä nukkuvia koiria ja ikkunasta tuulessa huojuvia puita.

Mutta all good things come to an end ja lauantaina huristeltiin kohti kotia. Maanantaina töihin ja iltapäivällä auton nokka vuorostaan kohti seuraavaa mökkiä. Kolme tuntia ajoa ja päästiin perille, tällä kertaa joukon sheltiksi vaihtui Mandi.

Onneksi kaikki koirat olivat enimmäkseen väsyneitä, joten sisällä ollessa ne lähinnä nukkuivat. Loki käyttäytyi Mandin kanssa täsmälleen niinkuin Tessin (ja oikeastaan Fionankin), ei haittaa Lokin elämää jos ei tunge naamalle. Mandi oli täsmälleen yhtä kiinnostunut Lokista kuin Tessi, eli ulkona seurasi Lokia melkein koko ajan ja oli hakemassa leikkiin. Loki oli kuin mokomaa sinistä sheltinpoikasta ei olisi olemassakaan. Vierekkäin söivät kuitenkin keppejä ulkona, sisällä sama välttelytaktiikka ja samat säännöt kuin edelliselläkin mökillä, eli keittiöön ei ollut lupa tungeksia.

Menopäivänä Loki kuitenkin "ilahdutti" runsaalla energiallaan. Sinne mentyämme skannasin lattiat kaiken syötävän varalta ja mitään ei näkynyt. En kuitenkaan tajunnut varoittaa ihmisiä laittamasta mitään kummempaa lattioille. Ainakaan sukkia. Niinpä sitten illalla kesken korttipelin kaveri kysyi, että mitäs tuo syö. Loki oli löytänyt mökkikaverin lattialle laittamat villasukat ja ehtinyt syödä niihin reiän. Hävetti... Eikä siinä kaikki, tietysti se oli valinnut kohteekseen Gantin villasukat, briteistä tuodut. Hävetti vähän lisää. Nyt on sitten tilauksessa nettikaupasta vastaavat sukat, mitkä pitää lähettää kyseiselle henkilölle. Pitäähän se korvata kun koira on ääliö. Korvaisikohan vastuuvakuutus.

Käydessämme lenkillä metsässä uuden vuoden aattona, pidin Lokia ensin hetken vapaana. Sehän kuitenkin päätti kadottaa korvansa aivan täysin ja lähti jonkun perään metsään. Hieman se kiersi ja kaarsi, sattumalta luojan kiitos se mitä se ikinä saalistikin, oli kulkenut takaisin tien yli ja sain sen kiinni sen juostessa tien yli. Loki ei koskaan ole noin kovasti lähtenyt hajun perään. Jos haju ei olisi mennyt tien yli, en epäile hetkeäkään etteikö olisi ollut jo toinen uusi vuosi kun etsisin kadonnutta Lokia. Tämän jälkeen kaikki lenkit tehtiin hihnassa ja Loki oli aivan hulluna vetämässä metsään monissa kohdissa. Noin vahvoja hajuja ja vaistoja vastaan ei emännällä ole mitään saumaa. Mökin pihassa Loki oli kuitenkin vapaana kun ulkona oltiin ja pysyi hyvin pihassa.

Mökin tienoilla ei paljon paukkunut, mutta aattona pidin koirat joka tapauksessa sisällä iltapäivästä yöhön asti. Ulkona kauempana kuuluvat paukut eivät saaneet ketään koirista korvaansa lotkauttamaan. Mandi seikkaili mökin pihassakin koko päivän ja vaikka paukkui selvästi niin ei se välittänyt mitään.

Kellon lähestyessä kahtatoista kokoonnuimme savusaunan kautta rannalla olevaan paljuun odottamaan vuoden vaihtumista. Tähtitaivas näkyi välillä aivan sanoinkuvaamattoman kauniina suoraan yläpuolella. Oli aika erikoinen tapa viettää uutta vuotta rannalla lämpimässä paljussa, tähtiä ja kaukana näkyviä raketteja ihastellen.

Odotimme vuoden vaihtumista siinä paljussa kännykän kellon kanssa shampanjalasit kädessä, kun juuri ennen kriittisiä hetkiä naapurimökissä alkoi paukkua. Mandi sai sätkyn (olisi pitänyt tajuta pistää sisälle omien koirieni kanssa aiemmin) ja otti hatkat metsään. Tässä vaiheessa mietin, että sisällekin varmaan kuuluu aika hyvin ja lähdin omien koirieni seuraksi. En päässyt mökin ovelle asti kun Mandi oli jo jaloissani näyttäen siltä että tulee erittäin mielellään sisälle myös. Viitisen minuuttia kesti lähimpien mökkien ilotulitukset ja se aika menikin sitten pyyhe päällä sisällä odotellessa kolme pelokasta koiraa jaloissani. Fionakin halusi syliin, vaikka ei yleensä paukuista välitä, sen verran kovaa kuului sisälle. Mandi ja Loki bondasivat olohuoneen pöydän alla piilossa. Paukkujen loputtua koiratkin rauhoittuivat ja päästiin jatkamaan juhlimista paljussa.

Heitin talviturkin meressä 1.1.2014 klo 00:32. Merivesi oli 4 asteista, onneksi paljussa mittari näytti peräti 42. Paljon kuumempaa vettä ei olisi kestänytkään.

Loppuyön kaikki koirat oli tosi väsyneitä ja nukkuivat meidän pelatessa neljään asti lautapelejä. Lokilla oli hermot kireällä ja se ärähtikin vuorotellen sekä Mandin että Fionan kauemmas käytyään nukkumaan keskelle huoneen oviaukkoa ja muut halusivat ohi. Käskin Lokin omaan petiinsä kulmaan missä sai olla rauhassa ja sen jälkeen palasi rauha maahan. Yöt nukuttiin samassa tilassa ongelmitta, kukin omalla pedillään.

Seuraavana aamuna siivottiin ja pakattiin kamat. En nähnyt mitä tapahtui, mutta joko Mandi tai Loki todennäköisesti säikähti ulkona ison maton ravistamista ja Loki ärähti Mandin kauemmas. Mandi lähti juoksemaan ja Loki perään. Hirmuinen ääni lähti Mandista sen juostessa pari kertaa mökki ympäri ja Loki veteli perässä. Pysähdyttyään Loki heilutti hirmuisesti häntää ja oli kierroksilla. Ihan kuin olisi saalisvietin ajamana pistellyt menemään Mandin perässä. Loppusiivouksen ajan koirat odottivat autossa pois jaloista ja lopuksi tehtiin vielä rauhallinen yhteislenkki ennen kotimatkalle lähtemistä.

Oli todella kiva uusi vuosi kerrankin poissa enimmistä paukkeista. Joutsenetkin olivat juhlimassa meidän kanssa. Tosi "perinteinen" uusi vuosi.

Koirat ovat aivan umpiväsyneitä näiden kahden reissun jälkeen. Fiona nukkui mökillä lähes koko ajan ja hieman jo mietin onko se kipeä. Sen vatsa on mennyt sekaisin todennäköisesti kaikista tapahtumista ja on ollut löysällä jo pari päivää. Lisäksi Fiona vaikuttaa vaisuilta. Nyt tuossa vieressä nukkuessa se heilutti äsken häntää unissaan. Voi pientä murulaista.

Nyt parin päivän täyslepo, perjantaina tosin käydään vapaatreeneissä sporttarilla ja ajattelin muistuttaa Lokille parit keinut lauantain kisoja varten. Aikataulut on tullut. Meidän lähtönumero on 40 ja medejä on kullakin radalla ~25 kpl. Aiemmin meitä kouluttanut Anne Savioja starttaa maksi 1 kaikilla kolmella radalla, hauskaa :). Lisäksi lähtölistassa on muutamia muitakin tuttuja. Meidän ensimmiäinen rata on klo 9:25 ja kolmas 14:30.