Back in business

Suuret kiitokset Lunan omistajalle, jolta sain vinkkiä purkkiruoan kuivattamisesta nameiksi! Nyt on meilläkin pellillinen purkkiruokanameja. Aloin tänään opettaa Fionalle taas sivulletuloa, tällä kertaa naksuttimen avulla. Viimeksi muistan, ettei se tajunnut mistä oli kyse, kun kokeilin ilman naksutinta. Nyt hoksasi nopeaan mitä tehdä. Huomenna treenataan sitä lisää! Pitää muistaa pienentää nuo namimäärät normaaliruoka-annoksista, että säilyisi tämä ihana ruoan rakastaminen ja innolla odottaminen mikä nyt on. Avokille Fiona suorastaan haukkuu ruokaa odottaessa, itselleni vain vinkuu.

Istumista ja maahanmenoa olen opettanut leikin varjolla ja ruokaa odottaessa ja kummatkin sujuvat melko hyvin jo harjoituksen määrään nähden. Saan kävellä toiseen huoneeseen ja/tai odotella pari kymmentä sekuntia ja hyvin pysyy paikallaan.

Kohta päästään testaamaan uudestaan mihin suuntaan vointi menee ilman antibiootteja. Pepcid samoin loppuu kohta. Jätän ensin pepcidin pois ja katson miten pärjätään pelkällä tylosinilla. Jos se menee ok, puolitan annoksen. Jos sekin menee ok, jätän kokonaan pois. Toinen vaihtoehto olisi jättää kertalaakista molemmat pois ja kestää jonkin aikaa maiskutusta ja katsoa meneekö se ohi. Saa nähdä mihin päädytään.

Pitäisi varata aika myös silmä-/polvitarkastukseen, mutta olen jo jonkin aikaa odotellut jos tulisi jotain joukkotarkastusta täällä Tampereen seudulla niin pääsisi halvemmalla. Jos joku tietää, että joku on sopimassa joukkotarkastusta Tampereella niin saa ilmoitella!

Jotta ei olisi niin tekstivoittoista niin tässä vielä nassukuvaa ennen trimmausta.

Pirkkalan mätsäri ja sin3

Kyllä se kolmas kerta toden sanoo, ainakin siinä milloin pääsee mätsärissä sijoittumaan :). Tästä on aikaa jo viikon verran joten toivottavasti muistan kaiken mikä piti kirjoittaa. On ollut niin kiireistä ettei ole ehtinyt päivittelemään.

Pari esiintyi sen verran paremmin että sai punaisen (oli lopuksi PUN3). Fionalla seisominen meni peräti yllättävän hienosti, mutta ravaaminen olikin sitten melkoista säntäilemistä. Meillä näköjään tuomaria lähestyminen menee paremmin, mutta poispäin meno menee laukkaamiseksi ja vetämiseksi. Pöydällä vähän pakitettiin kun tuomari katsoi korvia, mutta muuten antoi tutkia aika hyvin.

Lopulta pieniä sinisiä pentuja taisi olla 7 kpl ja päästiin kolmanneksi asti. Ihan hienosti vaikkei kilpailu ollutkaan mitään Hakametsän mätsäreihin verrattuna kun pentuja oli silloin samassa luokassa 67..

Kuva vielä todisteena meidän kunniakierroksestamme palkintokassi kädessä. Kyllä huomaa ettei olla paljon palkintokasseja kannettu kun Fiona pelkäsi sitä niin ettei kunniakierroksesta tullut mitään :D

Kuvan ottanut Sari Klemetti, kiitoksia kuvista!

Törmäsin muutamaan havaimmeiseen jotka tunnistivat Fionan Kukan sisarukseksi :). Heillä oli Nicolen kennelin Waltsun tytär. "Pikkaisen" vakuuttavammin meni näyttely Pipsalta ja Siiri havoilta sekä Siiri bichonilta!

Fionan veli Nino debytoi(?) virallisessa näyttelyssä ja sai Laukaan pentuluokassa KP:n :). Sisko onnittelee! Kukka-siskolla meneekin vähän lujempaa näytelmärintamalla ja Kukka olikin jo aikaisemmin näyttelyssä ROP-pentu. Kovia showmiehiä ja naisia jo näin pienellä iällä.

Nyt sunnuntaina jäikin Kaupin mätsäri väliin kun oli Fionalla pikkaisen maha sekaisin. Seuraava taitaakin olla elokuussa sitten.

Pörhistelyä ja eka punkki, eww

Aloitetaan vaikka tuosta mätsäristä. Kyllä huomasi ettei oltu pitkään aikaan harjoiteltu, kun meni paljon huonommin kun edellisen kerran. Ravaaminen meni kohtalaisesti (niin hyvin kun tuolla harjoittelulla voi odottaa), mutta seisominen olikin vähän toista. Jatkuvasti peppu maahan vaan, niin omistaja pysyy tyytyväisenä (or not).

Eipä tuokaan niin paljon haitannut, kun se että tuomaria piti pelätä ja sille piti pörhistellä. Ensimmäisen kerran kun tuomari tuli katsomaan niin Fiona alkoi omaan ihanaan tapaansa ulvoa niinkuin kaikille tuntemattomille lähestyville ihmisille nykyään. Häntä sillä heilui kovasti, mutta ei tainnut silti kovin hyvää ensivaikutelmaa antaa :). Lisäksi se ei antanut tuomarin juurikaan koskea itseensä. Pöytää harjoiteltiin ennen kehien alkua kerran ja siellä Fiona meni myös aika jumiin, jostain kehittänyt pöytäpelonkin näköjään. Noh, sillä kerralla sain sen kuivatun maksan voimalla reipastumaan ja laitoin taskuun tiettyyn paikkaan maksaa, että omalla pöytävuorolla autan Fionan sillä jännityksen yli. Tietysti se maksan pala sitten katosi taskun syövereihin, eikä nakki auttanut tarpeeksi kun tuomari tuli katsomaan Fionaa pöydällä. Syliin yritti ja muutenkin jännitti.

Sininenhän siinä tuli (meidän pari esiintyi kyllä niin erinomaisesti että hyvin vaikea olisi sille ollut pärjätä) ja toisina sinisten kehästä pihalle :).

Mietin kyllä, että oma jännitys saattoi laukaista tuota jännittämistä myös Fionalla. Tällä kertaa meillä oli ihan omaakin yleisöä kun pikkusisko tuli Helsingistä asti tarkoituksena kuvata meidän mätsäri esiintyminen uudella kalliilla kamerallani. Eikös vaan sitten kamerasta unohtunutkin muistikortti kotiin, joten se siitä kuvaamisesta! Pyysin Sallaa kuitenkin ottamaan kännykälläni kuvia ja koska halusin tuosta kuvia niin ne myös aion laittaa vaikka huonolaatuisempia ovatkin:

Tässä Fiona näyttää että kyllä se osaa kävellä kun vain haluaa.


Pöydällä seisominenkin sujui niin kauan kunnes tuomari saapui paikalle.


Ja sama homma maassa.


Joukossa oli myös iso pino kuvia missä korjailen Fionan asentoa ja nostan sitä pepusta, mutta jätettäköön ne näyttämättä ;)

Tuntuu että noissa näytelmissä on vieläkin asioita mitkä ei ole ihan selviä, esimerkiksi se, että tuleeko pikkukoiria seisotettaessa olla itse kyykyssä vai seistä. Taisin olla ainoa, joka oli kyykyssä vaikka kyllä siellä pieniä koiria oli muitakin. Ei kyllä ihan näin pieniä, mutta melkein. Lisäksi se, miten koiran tulisi reagoida tuomariin on hieman epäselvää. Ilmeisesti pitäisi reagoida mahdollisimman neutraalisti eli ei oikeastaan mitenkään. Niin meilläkin tehtiin ensimmäisessä mätsärissä, mutta nyt ei oltu ihan yhtä onnekkaita. Ei kai siinä muuta kuin treeniä ja treeniä vaan. Tämä oli kyllä siinä mielessä kivempi mätsäri, että vaikka ilma oli huonompi (ei ihan satanut mutta melkein) niin pentuja oli myöskin vain 20, kun niitä viimeksi aurinkoisena päivänä oli 73.

Mutta se siitä. Eilen tapahtui jotain melkoisen epämiellyttävää, kun nypin Fionan korvakarvoja. Korvan vieressä oli punkki. Hillitsin itseni kuitenkin melko hienosti vaikka yök hyi hyi reaktio olikin hilkulla. Fiona pysyi tosi nätisti ihan liikkumatta kun pyysin Tommia tuomaan punkkipihdit. Elämäni ensimmäinen punkin irrottaminen ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, en osannut käyttää pihtejä ja ote lipsahti niin, että punkki ei irronnut ekalla yrityksellä. Sitten annoinkin Tommin yrittää ja se sai onneksi punkin hyvin irti. Ärsyttää vaan tuo oma kämmääminen ja nyt olen ihan vainoharhaisena seurannut tuota kohtaa että tuleeko siihen jotain ihottumaa tai näppylää. No mutta osaapa ensi kerralla (mitä toivon totisesti ettei tulisi, ainakaan kovin piakkoin) paremmin. Päätin sitten kuitenkin koettaa Fionalle punkkikarkotetta. Kyselin kasvattajalta mitä ainetta Fionan siskolle ja muille koirille pisti ja vastaus oli Prac-tic merkkinen liuos. Sitä saa kuulemma vain eläinlääkäriltä, mutta sopii hyvin myös pienille koirille. Kohta pitääkin soitella eläinlääkärille kun kännykkä vaan hieman vielä latautuu.

Itse olen tällä hetkellä flunssassa ja pää on ihan tukossa ja särkee. Harmi sinänsä ettei voi tuosta kauniista ilmasta nauttia, mutta jospa tämä olo tästä paranisi.

Tänä keskiviikkona yritän vihdoin päästä Tamskin näyttelytreeneihin. On pitänyt mennä sinne jo monen monta kertaa, mutta on ollut niin kiireinen kesän alku ettei ole paljon ollut keskiviikkoja vapaana. Jospa tällä viikolla sitten vihdoin.

Toinen mätsäri edessä

Tänään olikin koiran pesupäivä. Sain ylipuhuttua pikkusiskon tänne huomenna hoitamaan valokuvaajan ja seuranpitäjän virkaa Hakametsän jäähallin mätsäriin. Saan siis Fionasta vihdoin melkein oikeita näytelmäkuvia :). Pitää vaan toivoa ettei huomenna sada, kai tapahtuma silti järjestettäisiin mutta sinne menisi hienot föönaukset ja kampaamiset jos myrskyää samallalailla kun nyt.

En myöskään kovasti rakasta näitä Hakametsän mätsäreitä, kun näköjään tässäkään ei ole erikseen isoja ja pieniä pentuja. Se tarkoittaa siis sitä, että pentuja on taas lähemmäs 70 ja odotettavaa on ihan jumalattomasti. Vaikkei odottelu olekaan kivaa, niin enemmän mua kyllä silti ärsyttää se, että lopussa on samassa kehässä Fionan kokoiset ja jättisuuret yhtäaikaa juoksemassa. Se onkin oikein nautinnollista. Jos samaa rataa jatketaan kun viimeksi, niin Fiona ei pysty yhtään keskittymään ravaamiseen kun koko ajan pitää säikkyä jotain ohimenevää isoa koiraa.

Ei olla myöskään pitkään aikaan harjoiteltu seisomista tai nättiä ravaamista, kun varauduin jo vähän siihen että meidän näyttelyt jää menemättä kokonaan pienen koon ja hampaiden takia. Mutta kyllähän sitä silti voi käydä match showssa katsomassa miltä näyttää.

Mitä huomisen tavoitteisiin tulee, eiköhän se ole taas se perus että Fiona seisoo pöydällä paikoillaan, antaa koskettaa ja ravaa suhteellisen hyvin. En oleta, että Fiona pitäisi jalat siellä mihin ne asettelen vaan todennäköisesti seisoo kohtisuoraan jalkojen päällä. En myöskään odota ihmeitä ravaamiselta, kun sitäkään ei tosiaan olla aikoihin treenattu.

Ylihuomenna lähdetään sitten taas mökille, missä ollaan perjantaihin. Saapa Fiona taas peuhata kunnolla.

Ilmoittelen huomenna sitten miten mätsärissä menee, tai jos mitään ei kuulu niin sitten ei vissiin ole mennyt kovin hyvin :)

Mökki- ja agilitykuulumisia

Mistäs sitä lähtisi purkamaan.

Mökillä oltiin torstaista maanantaihin ja koko tänä aikana Fiona pissasi sisälle mökkiin tasan yhden ainokaisen kerran. Hienoa! Toisaalta lähes koko ajan olimme kuitenkin ulkona, joten en tiedä onko tuo nyt sitten hieno saavutus vai ei. Itse huolehdin joka päivä punkeista ja yritin pitää Fionan puhtaana kaiken maailman moskasta. Pari kertaa harjasin kokonaan läpi kunnolla eikähän se edes niin kovasti takussa ollut. Pahin takkukasa oli tullut kaulan ympärille pannasta, jota se joutui valitettavasti pitämään koko reissun. Ekana päivänä pidin sitä vapaana kunnes kävi ilmi, että se ei pätkääkään totellut. Lähti jokaisen sille puhuvan matkaan eikä uskonut luoksetuloa kuin harvoin. Lisäksi sitä sai metsästää vaikka kuinka kauan että saisi nostettua mökkiin sisälle kun se ei päässyt portaita vielä kulkemaan. Toisena päivänä meni hermot ja päätin että saa sitten olla fleksissä koko reissun.

Yhtenä päivänä oli tehtävänä kävellä metsässä 5km matka ja olin epävarma jaksaako Fiona sitä kävellä. Yhteisön painostuksesta johtuen otin sen kuitenkin mukaan, minkä olisi ehkä voinut jättää tekemättä. Kyllähän se suurimman osan matkasta jaksoi kävellä, mutta ehkä jonkun kilometrin verran sai myös matkustaa jonkun onnellisen(?) sylissä. Tahti oli vaan sen verran reipas ettei se ehtinyt juurikaan nuuskutella tai muuten nauttia matkasta. Lisäksi kannoin sitä itse paljon ja kun itse on tässä kunnossa kun nyt sattuu olemaan niin olisi se 5km ollut muutenkin tarpeeksi tuskaista kävellä. Varsinkin kun oli edellisenä iltana mennyt hieman myöhään ja olo ei ollut mikään kovin vakuuttavin. Vihdoin päästiin laavulle ja kerättiin voimia. Jos pitkä metsälenkki tehdään yhdessä niin kyllä siinä kuuluu sitten makkara ja juustovoileipäkin jakaa. Lepäilyn jälkeen Fiona käveli takaisinkin jonkun kolmasosan matkasta. Ja olisi jaksanut vielä enemmänkin jos ei autokyyti olisi ollut allekirjoittaneelle miellyttävämpi vaihtoehto.

Yöt nukuttiin Fionan ja Tommin kanssa porukoiden retkeilyautossa. Yöt olivat sen 8-10h ja Fiona ei minään aamuna ollut herännyt ennen kuin joku tuli koputtelemaan auton oveen että saako koiran viedä ulos. Eli hyvin pystyi pidättelemään tuon ajan eikä edes yrittänyt päästä ulos.

Tähän väliin hiukan mökkikuvia:






Fionasta tuli ilmi hauska piirre, se nukkuin poikkeuksetta kaikki päiväunensa minun tai jonkun muun sylissä. Myös iltaisin se aina sammahti yleensä minun syliini kun jossain istuskeltiin. Sinällään mielenkiintoista kun kotona ei ikinä nuku sylissä, mutta vieraassa paikassa se syli näyttikin hyvin miellyttävältä nukkumispaikalta ja sinne piti aina päästä kun pientä väsytti.

Mökin jälkeen sisäsiisteys on kotona ollut vähän niin ja näin. Alussa meni suhteellisen hyvin, meni päiviä ettei tullut kuin öisin sisälle. Ilmeisesti kotona ei touhuta niin paljon että yöt menisivät kokonaan unessa vaan on aikaa steppailla ympäriinsä. Nyt on parina päivänä kuitenkin tullut sisälle enemmän, eilenkin taisi tulla kolme kertaa. Pissa on ollut laimeeta ja sitä on selvästi ollut enemmän, että ehkäpä se on vain juonut normaalia enemmän viime päivinä. Pitää hieman tarkkailla juoko vielä vai johtuiko kenties ilmasta tai muusta. Rupeaa pikkuhiljaa hieman kyrsimään tuo sisäsiisteyden jumittaminen ja olenkin yrittänyt vahtia koiraa kuin haukka. Monen monta kertaa huomaan kun se kyykistyy eteiseen ja silloin huudahdan niin että Fiona säikähtää ja siksi lopettaa pissaamisen, mutta ei kuitenkaan luule että sille ollaan vihaisia. Ja sitten heti ulos ja miljoona kehua. Joskus toimii, mutta muutaman kerran ei reagoi kuin katsomalla äänen suuntaan ja silti lirauttaa rakkonsa tyhjäksi. Nyt menee viikoilla yöt hyvin, kun Tommi herää joka aamu ennen seitsemää töihin niin vie samalla koiran ulos. Itse käyn töissä vaan maanantaina ja tiistaina, joten loput päivät olen sitten illalla viemässä ulos myöhään, 12 aikoihin tai jälkeen. Viime yönä ei tullutkaan mitään sisälle, jee!

Ulkona Fiona ei tunnu reagoivan kehuihin mitenkään pissan jälkeen. Kehun sen maasta taivaaseen ja rapsutan, mutta ihan kun se ei tajuaisi yhtään mistä on kyse. Kattoo vaan ja jatkaa matkaa. Vaikka kyllähän sen jo 7,5kk iässä luulisi tietävän tehneensä jotain oikein kun saa kehuja. Pitäisi varmaan ottaa taas namit kehiin.

Toissapäiväinen pesu ja föönaaminen meni helpommin kuin ennen, vähän erilaisella taktiikalla. Nyt nostin sen pesukoneen päälle, mistä se ei päässyt karkaamaan. Lisäksi syötin sille kaksi lihapullaa ja maksapaloja toimenpiteen aikana. Jospa saisi positiivisen kuvan föönaamisesta eikä tarvitsisi enää huutaa kuin syötävä.

Lopuksi vielä pentuagilitykurssista, joka loppui tänä maanantaina. Meillä oli molemmilla ihan tosi tosi hauskaa! :) Fiona nautti selvästi kun sai juosta täysiä esteillä. Esteistä käytiin putki, aita, a-este, puomi, kepit ja pussi. Näistä putki, aita ja puomi tulivat niin tutuiksi että viimeisellä kerralla ne menivät ihan ilman minkäänlaista epäröintiä. Puomikin, vaikka vasta edellisellä kerralla esiteltiin ja kaksi kertaa vain mentiin, molemmille enemmän tai vähemmän epäröiden. Mutta viime maanantaina Fionakin meni innosta puhkuen kiipeämään. Itse vain pelkäsin kauheasti että se tippuu! Mutta pitää vaan luottaa tuohon koiraan, jos saa vapaana juosta niin kyllä se osaa olla tippumatta. Fionalla oli niin kivaa kurssilla, ettei se paikan päälle menon jälkeen malttanut edes tarpeitaan tehdä lähimetsään. Heti olisi pitänyt päästä menemään.

Toisiksi viimeisellä kerralla palkitsin sitä lelulla, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Fionan kanssa on leikitty paljon sitä, että sillä on pallo suussa ja yritän ottaa sitä kiinni. Näin saatiin se pitämään palloa suussa mikä teki hyvää kulmahampaille. Tuosta jäi vaan se paha tapa, että kun se saa lelun niin se lähtee juoksemaan karkuun. Näin kävi sitten agilityssä molemmilla kerroilla ja kun ei ole edes hihnassa niin oli pieni työ ottaa se kiinni. Nyt viimeisellä kerralla ihan viimeisen radan jälkeen palkitsin ensin namilla, pistin hihnan kiinni ja sitten leikitin lelulla. Kyllä oli tytö(i)llä kivaa :). Pistin palautelappuun, että jatkamme mielellämme alkeiskurssille kun Fiona täyttää vuoden. Harmi vaan, että silloin on jo melkein marraskuu, joten taitaa mennä seuraavan kevään kurssille meidän jatko.

Viimeisellä kerralla meinasin myös tukehduttaa ohjaajan koikkerin. Kyllä hävetti! Juteltiin ohjaajan kanssa tunnin lopuksi ja kumarruin silittämään koiraa. Taskussani oli Fionan nahkainen namipussi, missä oli minigrip pussi ja siellä namit. Koikkerihan kävi hetkessä kiinni pussiin ja veti minigrip pussin ulos sekunnin sadasosassa taskustani ja alkoi syödä koko pussia. Vähän siinä säikähdettiin molemmat ennen kun saatiin onneksi revittyä pussi pois suusta. Sisältöhän toki lensi maahan ja siitä vetivät sitten Fiona ja koikkeri molemmat mukavat iltasapuskat :). Pienen koiran kanssa olen tottunut lähinnä siihen että sieltä pussista yritetään vähän nyplätä josko jotain irtoaisi mutta näköjään tuo koikkeri taisi olla vähän ronskimpi tapaus :D. Onni onnettomuudessa ettei kuitenkaan saanut minigrip pussia syötyä, siinä olisi ollut lääkärireissu edessä. Olisi voinut olla vaikea pyrkiä sen jälkeen ainakaan saman ohjaajan jatkokursseille :D

Kuvia ei valitettavasti meidän agilitytaipaleen aloituksesta ole, kun en ikinä saanut Tommia ylipuhuttua kuvaamaan :(. Olisi ollut kiva saada vaikka jotain videopätkää. Ainakin omasta mielestäni Fiona oli parhaiden joukossa kurssilla vaikka olikin pienin, vain puomia pelättiin aluksi ja lopussa sekin meni hienosti. Ja mikä parasta tunteella! Siinä ei paljon pakkia käytetty vaan täyttä häkää mentiin eteenpäin kun oli meidän vuoro! Muitakin kovasti nauratti Fionan meno, kun meni pieni hippulat vinkuen eteenpäin niin lujaa kuin töppöjaloistaan pääsi. Nyt vaan innolla odotetaan koska päästäisiin jatkamaan.

Nyt meillä onkin omituinen tilanne, kun ei ole mitään kurssia meneillään. 4kk iästä asti joku kurssi ollut kesken, mutta nyt ei mitään. Tottelevaisuuden jatkokurssille varmaan suunnataan seuraavaksi, mutta niitä ei ilmeisesti järjestetä enempää tänä kesänä. Syksyllä sitten katsotaan uudestaan.

Opetinpa Fionan antamaan molemmat tassut kerralla ja vilkuttamaan. Helppoja oli opettaa, mutta kun ollaan junnattu niin kauan kierimisen opettelussa niin teki molemmille hyvää saada myös onnistumisia.

Siinä taisikin olla kaikki mitä piti tällä kertaa satuilla, ensi kertaan taas!

Match show debyytti

Fiona debytoi puolivuotispäivänsä kunniaksi Tampereella Hakametsän jäähallin parkkipaikalla Match Showssa. Ihana lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä houkutteli paljon väkeä paikalle. Fiona sai punaisen nauhan mutta ei sijoittunut. Vaikka omistaja olikin ihan paniikissa niin TOSI hienosti pärjäsi! Meillä molemmilla oli ihan ensimmäinen kerta kehässä. Sinistä mentiin varsinaisesti hakemaan, joten yllätyin todella punaisesta. Sehän tarkoittaa sitä, että meidät kuitenkin otettiin ihan varteenotettavina kilpailijoina eikä sentään ihan pihalle naurettu :). Ehkä tässä jotain toivoa on vielä pärjätäkin kun vaan kasvetaan ja treenataan!

Fiona käyttäytyi ensimmäisessä kehässään hienosti, seisoi nätisti ja käveli suhteellisen hyvin. Hampaatkin antoi katsoa, mikä ehkä hieman yllättikin. Pentuja oli 67, joten välissä odotettiin 2,5 tuntia tekemättä mitään, mikä varmasti vei veronsa ja toisen kerran punaisten kehässä kävely olikin vähän siinä ja siinä. Kehässä oli lisäksi samaan aikaan myös isoja koiria, joita Fiona säikähti ainakin kolmisen kertaa kun menivät takaa ihan läheltä ohi. Tätä ongelmaa ei onneksi pelkkien havannalaisten kehässä ole. Hieno debyytti kerrassaan, tuostahan saa olla ihan ylpeä!

Kuvia ei valitettavasti ole, kun en saanut tuota Tommia ylipuhuttua mukaan :(. Muutenkin olisi paljon kivempi jos olisi seuraa näissä koirahommissa, kun ei kenelläkään kaverillakaan koiria ole. Noh, ei auta muuta kun hankkia aina kavereita noista tapahtumista. Onneksi noissa koiratapahtumissa käy muitakin yksin joten seuran hankkiminen ei varsinaisesti ole vaikeaa. Eilenkin juttelin monen mukavan ihmisen kanssa ja on kiva ettei puheenaiheetkaan pääse loppumaan kun koirista on kyse :). Tekee ihan hyvää mullekin näin suhteellisen antisosiaalisena tapauksena vähän tutustua tuntemattomiin. Avoin mieli vaan mukaan niin sillä mennään!

Fiona sai idolinkin tuolta mätsäristä kun schapendoes pennun kanssa samaan aikaan odoteltiin. Näyttivät siltä kuin Fiona olisi ollut isomman koira pentu, ihan samanlaisia karvakasoja molemmat :).

Fionan kotisivut ovat muuten osoitteessa www.fionas.tk.

Parin viikon kuulumiset

En olekaan ehtinyt päivittää pitkään aikaan, vaikka tapahtunut on vaikka mitä. Aloitetaanpa.

Espoossa meni viikonloppu hyvin, Fiona pääsi kaikkina päivinä juoksentelemaan vapaana läheiseen koirapuistoon. Ensimmäisenä päivänä paikalla oli hieman liian rajusti leikkivä toinen koira, joten reissu jäi lyhyeksi. Kahtena muuna kertana kyllä viivyttiin pitemmän aikaa ja Fiona sai haistella sydämensä kyllyydestä.

Pallo meillä oli mukana, mutta se ei Fionaa juurikaan kiinnostanut. Se kyllä juoksi pallon kiinni kun sen heitti, mutta siihen se sitten jäikin. Sama kävi puun oksille, ne juostiin kiinni mutta jätettiin sitten maahan ja jatkettiin muualle haistelemaan. Olisin harjoitellut luoksetuloa kun kerrankin sai olla vapaana, mutta minkäs teet kun toinen ei lähde jaloista paria metriä kauemmas! Siitä ei siis tullut juurikaan mitään :). Pitäisi useammin käydä niin Fiona uskaltaisi lähteä vähän kauemmas seikkailemaan.

Viikonloppu oli kyllä varmasti Fionalle raskas, kotiin päästyään se nukkuikin pari päivää paljon enemmän kuin normaalisti. Takaisin tullessa junassa oli myös aistittavissa LIEVÄÄ väsymystä ja ärtymystä Fionan puolelta. Samaan vaunuun tuli räksyttävä chihuahua, jolta Fiona otti valitettavasti mallia ja siinä ne sitten räksyttivät kilpaa aina jonkun tullessa vaunuun tai sieltä poistuessa. Oli kyllä tuskainen matka! Hiljeni se kyllä aina kun tosissaan kielsi, mutta hetken päästä sama jatkui uudestaan. Loppumatkasta Fiona oli niin poikki että suurimmaksi osaksi katseli ikkunasta ulos. Näin pääsin myös itse chihun ja Fionan väliin jotta ei ärsytys olisi niin suuri alkaa haukkumaan.. Näin nätisti sitä sitten istuttiin ja katseltiin ulos.

Lisäksi ollaan viime viikkoina käyty alkeiskurssilla sekä viime sunnuntaina aloitimme myös Havannalaiset ry:n tokokoulutuksen. Sitä tulee olemaan nyt kerran kuussa ja perusasioita sielläkin harjoitellaan.

Ruoaksi ostettiin pari viikkoa sitten nappuloiden lisäksi pentuNEUta. Ja kyllähän maistuu! Tällä hetkellä täällä syödään siis kaksi kertaa päivässä pentuNEUta ja kerran Royal Caninin Mini Junior Sensitiveä raejuustolla. Kohtahan sitä saakin siirtyä parin ruokakerran päiväannokseen. Tuo sensitive maistuu paremmin kuin tavallinen ja on mahaystävällisempää. Pysymme siis siinä toistaiseksi.

Näin hienon seisotuskuvan sain Fionasta viime viikonloppuna:

Paras pitkään aikaan, vaikka eipä noita seisomiskuvia olekaan paljon otettu.

Huhtikuun lopulla alkaa Pirkkalan piskien agilityyn tutustumiskurssi pennuille mihin aiomme Fionan kanssa mennä. Kiva päästä tutustumaan tuohon agilityyn näin aikaisin :)

Nyt pitää taas lopetella, jatketaan tästä myöhemmin!

Eläinlääkäriasiaa..

Ensi viikon alkeiskurssin tunnille pääsymme on hieman epävarmaa, koska varattiin tiistaiksi aika kulmahampaiden poistoon. Luulin tarkkailleeni hampaita hyvin, mutta eilen tajusin että ohoh, siellähän on jo 1/3 yläkulmahammasta näkyvissä! Tuli pienenä yllätyksenä, kun en ole huomannut että etuhampaat olisivat vaihtuneet missään vaiheessa. Tänään on toinenkin yläkulmuri puhjennut. Alhaalla ei ole vielä kuin kummut, vaikkakin ne varmaan viikonlopun aikana puhkeavat. Juttelin sitten kasvattajan kanssa, joka oli varannut Fionan siskolle ajan maanantaiksi ja oli sitä mieltä että meidän kannattaisi varata myös. Samassa tahdissa siis tytöt näyttävät kulkevan. Nyt vaan viikonlopun aikana ahkerasti vetoleikkejä ja luita ja muuta purtavaa niin saataisiin kulmureita vähän liikkumaan.

Ajoitus on ihan hyvä, koska meillä on muutakin eläinlääkäriltä kysyttävää. Fiona on todennäköisesti raapaissut alahuulensa johonkin, koska siinä on nyt vajaan viikon ollut pieni punainen patti. Näyttää joltain hyttysenpuremalta tai vastaavalta. Tämän takia tuskin oltaisiin lääkärille lähdetty mutta voidaan samalla kysyä.

Fionalla on myös ollut mahan kanssa hieman ongelmia viime aikoina. Eilen ja toissapäivänä se oli varmaankin stressaantunut, koska meillä oli yövieras. Ruokahalu oli eilen poissa ja illalla se oksensi omituisen pienen mustan möntin mahastaan. Näytti aivan mustalta pehmeältä kankaalta, mutta on tietysti voinut olla joku ötökkä tai muuta mukavaa mitä on sattunut pihalta suuhun.

Ruokaa Fiona söi illalla jonkun verran, mutta silti aamulla seitsemän aikaan saimme tutustua erääseen ihanaan koiranelämään liittyvään ilmiöön nimeltä tyhjän mahan oksennus (Google on kaveri). Heräsin siihen kun Fiona oksensi noin 4x4cm kokoisen vaalean vaahtokasan lattialle. Löysin vierestä kaksi kuivunutta vastaavaa läikkää. Kyseessä olevan vaahto-oksennuksen aiheuttaa koiran liian tyhjä maha, mikä saa koiran oksentamaan sappinesteitänsä. Annoin Fionalle pikkuisen hylaraejuustoa ja sen jälkeen loppuyö saatiin nukkua rauhassa.

Ja jotta elämä koiran kanssa ei olisi liian helppoa, on meillä ollut muitakin Fionan terveyteen liittyviä asioita mietittävänä. Viimeisen kuukauden aikana Fionalla on ollut muutama omituinen kohtaus, noin 20-30 sekuntia kestävä, jonka aikana kuulostaa kuin koira ei saisi henkeä lainkaan. Se haukkoo ilmaa, köhii, aivan kuin sillä olisi roska kurkussa tai se yrittäisi saada ilmaa. Muutama kohtaus tuli joku aika sitten, joiden arveltiin johtuvan pelkästään roskasta kurkussa tai mahataudista. Nämä kohtaukset menivät pois kun annoimme vatsalääkettä. Toissapäivänä tällainen kohtaus tuli jälleen, ja juuri äsken tätä kirjoittaessani sai koira taas tuollaisen kohtauksen. Googlella selvisi, että ilmiön nimi saattaa olla reverse sneezing. Täällä koirat.comin keskustelu aiheesta. Youtube paljasti kohtaukset hyvin samanlaisiksi kuin meillä tapahtuvat, katso esimerkiksi täältä tai täältä. Ilmiöstä löytyy yllättävän vähän tietoa netistä, mutta keskustelujen perusteella monella koiralla on elämänsä aikana näitä kohtauksia. Kohtaukset ovat vaarattomia (Fionakin usein haluaisi leikkiä kohtauksen aikana) ja menevät usein ohi kun koira saadaan hengittämään suun kautta tai nielaisemaan, sulkemalla koiran sieraimet tai sivelemällä kaulasta. Tätä pitää kyllä silti kysyä lääkäriltä, koska hengitysvaikeuksia ja vastaavantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös erilaiset tulehdukset, allergiat, sydänsairaudet tai ehkä kaikista todennäköisin vaihtoehto nenäpunkki.

Toivottavasti tiistain jälkeen ollaan viisaampia.

Ensimmäinen koulupäivä

Keskiviikon ensimmäisellä alkeiskurssin tunnilla Fiona suorastaan häikäisi! Olin kyllä niiin ylpeä tuosta sintistä :). Paikalla taisi olla kolme tai neljä muuta pentua ja loput olivat vanhempia. Yhden jackrussellin kanssa Fiona olisi kovasti halunnut päästä painimaan enemmän, mutta hihnassa ei niin vain peuhata.

Tunnilla käsiteltiin muun muassa ohitusta, häiriöitä sekä koiran vapauttamista käskystä. Ollaan harjoiteltu Fionan kanssa "viereen" -käskyä, milloin Fionan tulee seurata nätisti vasemmalla puolella. Tämä ei ole mitään tokotyyppistä seuraamista, vaan lähinnä juuri ohitustilanteissa tai ihmismassassa käytettävää kun haluaa vain, että koira pysyy lähellä. Ohittamisen Fiona hoiti erittäin hienosti harjoittelumme ansiosta! Voisin jopa uskaltaa sanoa, että parhaiten ;). Ainoastaan lopussa kurssikaveri rupesi haukkumaan niin kovasti, että Fiona kummasteli eikä hetkeen suostunut liikkumaan.

Seistiin suurin osa tunnista rivissä muiden kurssilaisten kanssa. Yhdessä vaiheessa Fiona istui niin nätisti vieressäni ja tapitti silmiin, että viereinen ihmisen sanoi koiralleen "ottaisit nyt vähän tuosta mallia". Mulla onkin kaikista paras koira! Huomasin myös, että olen palkinnut Fionan istumisesta hieman väärin. En ole edes huomannut, että annan namin sen verran väärään kohtaan, että Fiona nostaa pepun maasta saadakseen namin. Hyvä että selvisi tässä vaiheessa niin voi kiinnittää tuohon enemmän huomiota.

Loppuvaiheessa Fionaa taisi vähän ruveta väsyttämään kun alkoi mieletön peuhaaminen. Se alkoi riuhtoa hihnassa kun olisi pitänyt koko ajan päästä jonkun luo. Mutta annettaakoon anteeksi kun alku meni niin hienosti :)

Oppivelvollisuus alkaa

Fionalla alkaa koulu keskiviikkona, kun meidän ryhmä Koirakoulu Pikkuhukan perustottelevaisuuden alkeiskurssista alkaa. Kurssi kestää 8 viikkoa eli 8 kertaa ja maksaa 75 euroa. Kiva päästä "oikeastikin" opettelemaan ohjatusti ensimmäistä kertaa. Vähän kyllä hermostuttaa pärjätäänkö me tai osataanko me Fionan kanssa mitään, sinne kun kuitenkin varmaan tulee aikuisiakin koiria. Tähän mennessä ollaan treenattu vaan kotona ja leikkimäänkin Fiona on päässyt suurimmaksi osaksi vain pentujen kanssa. Noh, on meillä ikää jo viikkoa vajaa 5kk ja onhan siellä todennäköisesti suurin osa pentuja. Olisi kiva jos sattuisi joku vauvaryhmästä tai pentupaineista tuttu koirakkokin samaa ryhmään.

Lisäksi hieman mietityttää lämpötila, Fiona kun ei yhtään tykkää pitää takkiansa (mikä on muutenkin niin epäsopiva että epäilen sen myöskään lämmittävän yhtään). Onneksi on jo melkein kevät ja sää varmasti lämpenee viikko viikolta.

Kävin viikonloppuna elämäni ensimmäisessä näyttelyssä eli Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Oli kyllä kivaa! Fionan kasvattajan koira sai CACIBin ja oli VSP, onnea! Lauantai menikin havannalaisten kehää seuratessa ja sunnuntaina kiertelin yleisesti, vaikkakin jumituin kooikerhondje kehää seuraamaan suureksi osaksi päivää. Ihania koiria nekin.

Näyttelyssä ostin Fionalle näyttelytaluttimen ja kotona touhusta inspiroituneena harjoittelin koiran kanssa hetken uudessa taluttimessa ravaamista. Kovasti vielä pelotti pään läpi laitettava panta. Harjoiteltiin myös näyttelyseisomista, missä päästiin askel eteenpäin. Nyt Fiona seisoo jo hetken ennen kuin saa namin. Tähän asti se on vain hamunnut namit ja jos yrittää viedä niitä kauemmas niin koira seuraa perässä. Nyt sanoin tutulla tavalla "seiso" ja koiran tultua eteeni seisomaan otin takapäästä kiinni niin että koira seisoi ryhdikkäästi. Ennen kun Fiona ehti hamuta namia sanoin odota pitäen samalla etusormea pystyssä muun käden ollessa nyrkissä kuonon edessä. Siinä se sitten hetken tapitti hämillään välillä minua ja välillä nyrkkiä kunnes palkitsin. Hienosti meni! Näitä harjoituksia tehtiin varmaan viitisen kappaletta, jokaisen jälkeen hetken leikkien. Tuota "odota" -käskyä tulen varmaan käyttämään avuksi monissa paikallaan olemisen harjoitteluissa. Vaikka periaatteessa käsky ei ole ehdoton, eli koiran asennolla ei ole väliä kunhan se odottaa, niin silti se aina vihjaa Fionalle että nyt pitää olla hetki hiljaa kunnes jotain tapahtuu. Yritän seisomisessa yhdistää etusormen pystyssä pitämistä odota sanaan, jotta jatkossa se pelkästään toimisi käskynä että pitää seistä paikallaan.

Kyllä mekin vielä tullaan joku päivä pyörimään kehässä, oishan se pirun hienoa saada joskus koirasta MVA ;)

Heijaa

Nyt ehtii päivitellä vähän paremmin. Valmistautukaa siis romaaniin. Tänään olisi aika kolmannelle eli viimeiselle rokotukselle eli rabiekselle. Ikää on siis tänään tasan 19 viikkoa.

Näin ylpeältä Fiona muuten näytti kun pistettiin ponnari päähän ensimmäistä kertaa. Pysyi ehkä kaksi minuuttia :). Eipä tuolla kyllä vielä ole semmoista pehkoa, että siitä olisi juurikaan hyötyä.

Viime viikolla alkoivat matot haista niin pahalle (=pissalle) että päätettiin viedä ne pesulaan ja pistää toiset matot tilalle. Ratkaisu oli yllättävän hyvä, Fiona ei ole sen jälkeen juuri ollenkaan pissaillut matoille vaan osaa hyvin käydä eteisessä olevilla sanomalehdillä. Pissoja tulee siis sisään vieläkin päivittäin, n. 2-3 kertaa. Mutta näistä sentään varmaan 90% osuu paperille. Kakkoja tulee sisään lähinnä öisin ja jos päivällä ei huomaa, että Fiona pyytää pihalle.

Tänään tosin otin paremman eteisen maton jälleen pois lattialta, koska riiviö oli löytänyt kivan leikin maton purkamisesta.. Eipä se mikään erityinen matto ole, mutta ainoa järkevä mikä meillä on tuohon eteisen käytävälle.

Viime viikkoina ollaan käyty Raholan eläinlääkäriasemalla pentupiirissä lauantaisin sekä Barffi netin pentupainissa Lielahdessa tiistaisin. Pakko sanoa, että näistä on kyllä ollut paljon hyötyä sosialistamisen kannalta! Lauantain ryhmässä oli viime viikolla viimeinen kerta, mutta pentupaineissa saa käydä 6kk ikään asti.

Allaolevassa videossa on hauska pätkä, missä Fiona (tottuneesti) ärsyttää kahta pentua ja (jälleen tottuneesti) jää alakynteen toisten liittoutuessa sitä vastaan. Viime viikolla pentupaineissa Fiona pääsi pitemmän aikaa painimaan toisen näistä ranskanbulldogeista kanssa ja pääsi jopa muutaman kerran niskan päälle! Tekee hyvää tuolle välillä voittaakin. Lähinnä sen leikit ovat niitä, että ensin ärsytetään isompia ja sitten inistään kun toinen tulee leikkimään ja voittaa. Vierailevina tähtinä muistaakseni ainakin Aino ja Pedro :)

http://www.youtube.com/v/8NaXt57dj5Q&hl=en&fs=1

Pakko muuten mainita, että Fionan koira-arkuudesta ei ole oikeastaan enää juurikaan merkkejä. Tietysti isot koirat pelottavat, mutta samankokoisten kanssa tutustuminen yleensä luonnistuu hienosti. Varsinkin samassa rapussa asuvaa aikuista ruttunaamaa on aina pakko mennä hakemaan leikkiin ja nuolemaan naamasta kun vastaan tulevat käytävällä. Harmi vaan, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa :P. Hyvän näköistä, kun Fiona aina menee maahan ja pomppii innoissaan toisen naaman edessä ja toinen vain tuijottaa että mitäköhän tuokin tuossa tekee. Pentupaineissakin muuten meidän pentu meni aina ensimmäisenä haistelemaan uutta tulokasta :). Hyvä tyttö!

Fiona syö vieläkin melko huonosti, tavallisesti yksi ateria päivässä jää kokonaan koskematta ja kahdesta muusta syö ehkä noin puolet. Mutta nirsoilkoon minkä haluaa, niin kauan kun nälkäänsä syö edes kerran päivässä ja jaksaa touhuta niin saa pärjätä nappuloilla.

Olen myös vihdoin usean eri merkin ja namien jälkeen löytänyt sopivat koulutusnamit. Kuten allaolevasta kuvasta näkee, pusseja on vaikka minkälaista.

Parhaiksi varsinaiseen kotikoulutukseen on todettu Natural Menu koiranruoka sekä Frolicin koiranruoka (oikealla ylhäällä vihreä ja punainen pussi), molemmat pieniksi paloiksi pilkottuina. Ovat sen verran pehmeitä, että on helppo pilkkoa ja koiralle maistuu. Froliceilla on tosin hieman kyseenalainen maine siinä onko se terveellistä koiralle vai ei, joten pyrin välttämään kovin monen nappulan antamista päivässä. Vielä ainakaan ei ole kakka värjäytynyt punaiseksi. Natural Menun sen sijaan pitäisi olla hyvinkin terveellistä. Harmi vaan, että sitä saa Tampereelta tietääkseni vain yhdestä eläinkaupasta.

Lisäksi löytyy sataa ja yhtä sorttia puruluuta, purutikkua ja vastaavaa. Näitä meillä kalutaan yleensä hetki ja sitten jätetään lattialle lojumaan. Sian korvan suikaleet ja rouheluut ovat oikeastaan ainoat mitkä menevät kokonaan. Sitten kaapista löytyy tietysti muutamaa erilaista isompaa palkitsemisherkkua, mm. koirankeksit ja suklaa/maitonapit. Näitä Fiona saa aina hoitotoimenpiteiden jälkeen. Noudatin kasvattajan esimerkkiä ja aloin joku aika sitten antamaan sille aina "palkkion" kynsien leikkaamisen, silmien puhdistamisen jne jälkeen. Nykyään kyseisten toimenpiteiden jälkeen Fiona jää tapittamaan minua selvästi innoissaan ja sitten kun kuulee että saa palkkion niin juoksee sataatuhatta odottamaan kaapin eteen namia :). Jospa tämä ajan kanssa vähentäisi vastustelua. Kynsienleikkuu ei kyllä ole ikinä ollut haasteellista huolimatta siitä että kerran leikkasin jopa ytimeen, mutta rähmien poistaminen, kampaaminen ja korvakarvojen nyppiminen kyllä.

Sylikoira tuosta on viime aikoina myös hieman päässyt esille. Ainakin jos sitä ei hetkeen huomioi niin sitten tungetaan syliin nuolemaan naamaa. Ei Fiona vieläkään kauaa sylissä viihdy eikä siinä tykkää nukkua, mutta hetken aina välillä jaksaa siinä maata.

Sain vihdoin otettua kuvan Fionasta juuri heräämisen jälkeen. Jokainen voi itse miettiä miksi sille on annettu lempinimeksi mm. ohjus.

Tänään on edessä siis rokotus ja lauantaina Fiona pääseekin kasvattajalle koko päiväksi peuhaamaan koirien kanssa kun Tommin kanssa lähdetään Lahteen katsomaan maailmancupin kisoja. Go Harri Olli ja kumppanit! :)

Eskarissa

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa vauvaryhmässä. Vaikka meidän pentu on jo 15 vk, oli se parin muun poikkeuksen lisäksi ainut joka ei vielä antanut kenenkään haistella. Kovasti kyllä pomppi muiden suuntaan ja härnäsi, mutta iholle ei päästänyt.

Ryhmässä harjoiteltiin häiriöitä, luoksetuloa sekä mörköjen kohtaamista. Fiona suoriutui kaikesta lähes mallikelpoisesti, tottakai nyt kun oli nakkia tarjolla! Tuntui ettei se pystynyt keskittymään mihinkään kun oli niin hyvät namit mukana. Pitääkin miettiä, jos ottaisi ensi kerralla jotain vähemmän hyvää myös mukaan. Kouluttaja tuntui oikein mukavalta toistaiseksi. Saatiin lupa käydä vielä ensi viikon tunnilla, mutta sen jälkeen pitää jäädä odottelemaan alkeiskurssin alkamista maaliskuussa. Sillä aikaa pitää sitten vain kovasti itse harjoitella. Ainoa huono puoli tuolla oli se, että oli niin pirun kylmä. Itse olin aivan jäässä ja koira myös. Vaikuttaa kyllä siltä, ettei tuo Hurtan toppamanttelikaan pidä Fionaa lämpimänä. Enkä haluaisi nopeasti kasvavalle pennulle kyllä ostaa lisääkään vaatteita. Varmaan tuolla nyt sinnitellään kuitenkin tämä talvi vielä ainakin.

Illalla pihalla tuli vastaan omistajansa kanssa bichon frise, jonka Fiona antoi ihan itse haistella! Edistystä! Ehkäpä Fiona huomasi jotain lievää samankaltaisuutta koiran kanssa mikä sitten tuntui tutulta ja turvalliselta.

Tänään olisi mahdollisuus mennä Iidesjärven jäälle muiden koirien kanssa peuhaamaan, mutta en tiedä uskallanko tuota vielä viedä. Toisaalta se varmasti nauttisi leikkiseurasta ja sosialistaminen tekisisi sille hyvää, mutta toisaalta sillä ei ole vielä rokotuksia ja se todennäköisesti pelkäisi ja jäätyisi heti. Pitää miettiä.

Olen myös miettinyt mitä tekisi rabies rokotteen ja muiden kanssa, ottaako samalla kerralla vai erikseen. Tekisi suuresti mieli säästää hieman aikaa ja rahaa ja ottaa kerralla, mutta sitten kun miettii miten tuo on nyt jo ehtinyt sairastaa mahataudin ja korvatulehduksen niin ehkä olisi hyvä varmuuden vuoksi ottaa erikseen. Tänään pitäisi varata aika ensi keskiviikolle, sillon sitten viimeistään päättää mitä tehdään.

Ai niin, ostan uuden kameran :). Varasin jo Stockmannilta omani, enää pitää odotella tekstiviestiä että ne ovat vihdoin tulleet. Kamerassa on Full HD tason videokamera, hienoa. Tulisipa se jo tänään, haluan jo ottamaan hienoja kuvia!