Mökillä oltiin torstaista maanantaihin ja koko tänä aikana Fiona pissasi sisälle mökkiin tasan yhden ainokaisen kerran. Hienoa! Toisaalta lähes koko ajan olimme kuitenkin ulkona, joten en tiedä onko tuo nyt sitten hieno saavutus vai ei. Itse huolehdin joka päivä punkeista ja yritin pitää Fionan puhtaana kaiken maailman moskasta. Pari kertaa harjasin kokonaan läpi kunnolla eikähän se edes niin kovasti takussa ollut. Pahin takkukasa oli tullut kaulan ympärille pannasta, jota se joutui valitettavasti pitämään koko reissun. Ekana päivänä pidin sitä vapaana kunnes kävi ilmi, että se ei pätkääkään totellut. Lähti jokaisen sille puhuvan matkaan eikä uskonut luoksetuloa kuin harvoin. Lisäksi sitä sai metsästää vaikka kuinka kauan että saisi nostettua mökkiin sisälle kun se ei päässyt portaita vielä kulkemaan. Toisena päivänä meni hermot ja päätin että saa sitten olla fleksissä koko reissun.
Yhtenä päivänä oli tehtävänä kävellä metsässä 5km matka ja olin epävarma jaksaako Fiona sitä kävellä. Yhteisön painostuksesta johtuen otin sen kuitenkin mukaan, minkä olisi ehkä voinut jättää tekemättä. Kyllähän se suurimman osan matkasta jaksoi kävellä, mutta ehkä jonkun kilometrin verran sai myös matkustaa jonkun onnellisen(?) sylissä. Tahti oli vaan sen verran reipas ettei se ehtinyt juurikaan nuuskutella tai muuten nauttia matkasta. Lisäksi kannoin sitä itse paljon ja kun itse on tässä kunnossa kun nyt sattuu olemaan niin olisi se 5km ollut muutenkin tarpeeksi tuskaista kävellä. Varsinkin kun oli edellisenä iltana mennyt hieman myöhään ja olo ei ollut mikään kovin vakuuttavin. Vihdoin päästiin laavulle ja kerättiin voimia. Jos pitkä metsälenkki tehdään yhdessä niin kyllä siinä kuuluu sitten makkara ja juustovoileipäkin jakaa. Lepäilyn jälkeen Fiona käveli takaisinkin jonkun kolmasosan matkasta. Ja olisi jaksanut vielä enemmänkin jos ei autokyyti olisi ollut allekirjoittaneelle miellyttävämpi vaihtoehto.
Yöt nukuttiin Fionan ja Tommin kanssa porukoiden retkeilyautossa. Yöt olivat sen 8-10h ja Fiona ei minään aamuna ollut herännyt ennen kuin joku tuli koputtelemaan auton oveen että saako koiran viedä ulos. Eli hyvin pystyi pidättelemään tuon ajan eikä edes yrittänyt päästä ulos.
Tähän väliin hiukan mökkikuvia:
Fionasta tuli ilmi hauska piirre, se nukkuin poikkeuksetta kaikki päiväunensa minun tai jonkun muun sylissä. Myös iltaisin se aina sammahti yleensä minun syliini kun jossain istuskeltiin. Sinällään mielenkiintoista kun kotona ei ikinä nuku sylissä, mutta vieraassa paikassa se syli näyttikin hyvin miellyttävältä nukkumispaikalta ja sinne piti aina päästä kun pientä väsytti.
Mökin jälkeen sisäsiisteys on kotona ollut vähän niin ja näin. Alussa meni suhteellisen hyvin, meni päiviä ettei tullut kuin öisin sisälle. Ilmeisesti kotona ei touhuta niin paljon että yöt menisivät kokonaan unessa vaan on aikaa steppailla ympäriinsä. Nyt on parina päivänä kuitenkin tullut sisälle enemmän, eilenkin taisi tulla kolme kertaa. Pissa on ollut laimeeta ja sitä on selvästi ollut enemmän, että ehkäpä se on vain juonut normaalia enemmän viime päivinä. Pitää hieman tarkkailla juoko vielä vai johtuiko kenties ilmasta tai muusta. Rupeaa pikkuhiljaa hieman kyrsimään tuo sisäsiisteyden jumittaminen ja olenkin yrittänyt vahtia koiraa kuin haukka. Monen monta kertaa huomaan kun se kyykistyy eteiseen ja silloin huudahdan niin että Fiona säikähtää ja siksi lopettaa pissaamisen, mutta ei kuitenkaan luule että sille ollaan vihaisia. Ja sitten heti ulos ja miljoona kehua. Joskus toimii, mutta muutaman kerran ei reagoi kuin katsomalla äänen suuntaan ja silti lirauttaa rakkonsa tyhjäksi. Nyt menee viikoilla yöt hyvin, kun Tommi herää joka aamu ennen seitsemää töihin niin vie samalla koiran ulos. Itse käyn töissä vaan maanantaina ja tiistaina, joten loput päivät olen sitten illalla viemässä ulos myöhään, 12 aikoihin tai jälkeen. Viime yönä ei tullutkaan mitään sisälle, jee!
Ulkona Fiona ei tunnu reagoivan kehuihin mitenkään pissan jälkeen. Kehun sen maasta taivaaseen ja rapsutan, mutta ihan kun se ei tajuaisi yhtään mistä on kyse. Kattoo vaan ja jatkaa matkaa. Vaikka kyllähän sen jo 7,5kk iässä luulisi tietävän tehneensä jotain oikein kun saa kehuja. Pitäisi varmaan ottaa taas namit kehiin.
Toissapäiväinen pesu ja föönaaminen meni helpommin kuin ennen, vähän erilaisella taktiikalla. Nyt nostin sen pesukoneen päälle, mistä se ei päässyt karkaamaan. Lisäksi syötin sille kaksi lihapullaa ja maksapaloja toimenpiteen aikana. Jospa saisi positiivisen kuvan föönaamisesta eikä tarvitsisi enää huutaa kuin syötävä.
Lopuksi vielä pentuagilitykurssista, joka loppui tänä maanantaina. Meillä oli molemmilla ihan tosi tosi hauskaa! :) Fiona nautti selvästi kun sai juosta täysiä esteillä. Esteistä käytiin putki, aita, a-este, puomi, kepit ja pussi. Näistä putki, aita ja puomi tulivat niin tutuiksi että viimeisellä kerralla ne menivät ihan ilman minkäänlaista epäröintiä. Puomikin, vaikka vasta edellisellä kerralla esiteltiin ja kaksi kertaa vain mentiin, molemmille enemmän tai vähemmän epäröiden. Mutta viime maanantaina Fionakin meni innosta puhkuen kiipeämään. Itse vain pelkäsin kauheasti että se tippuu! Mutta pitää vaan luottaa tuohon koiraan, jos saa vapaana juosta niin kyllä se osaa olla tippumatta. Fionalla oli niin kivaa kurssilla, ettei se paikan päälle menon jälkeen malttanut edes tarpeitaan tehdä lähimetsään. Heti olisi pitänyt päästä menemään.
Toisiksi viimeisellä kerralla palkitsin sitä lelulla, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Fionan kanssa on leikitty paljon sitä, että sillä on pallo suussa ja yritän ottaa sitä kiinni. Näin saatiin se pitämään palloa suussa mikä teki hyvää kulmahampaille. Tuosta jäi vaan se paha tapa, että kun se saa lelun niin se lähtee juoksemaan karkuun. Näin kävi sitten agilityssä molemmilla kerroilla ja kun ei ole edes hihnassa niin oli pieni työ ottaa se kiinni. Nyt viimeisellä kerralla ihan viimeisen radan jälkeen palkitsin ensin namilla, pistin hihnan kiinni ja sitten leikitin lelulla. Kyllä oli tytö(i)llä kivaa :). Pistin palautelappuun, että jatkamme mielellämme alkeiskurssille kun Fiona täyttää vuoden. Harmi vaan, että silloin on jo melkein marraskuu, joten taitaa mennä seuraavan kevään kurssille meidän jatko.
Viimeisellä kerralla meinasin myös tukehduttaa ohjaajan koikkerin. Kyllä hävetti! Juteltiin ohjaajan kanssa tunnin lopuksi ja kumarruin silittämään koiraa. Taskussani oli Fionan nahkainen namipussi, missä oli minigrip pussi ja siellä namit. Koikkerihan kävi hetkessä kiinni pussiin ja veti minigrip pussin ulos sekunnin sadasosassa taskustani ja alkoi syödä koko pussia. Vähän siinä säikähdettiin molemmat ennen kun saatiin onneksi revittyä pussi pois suusta. Sisältöhän toki lensi maahan ja siitä vetivät sitten Fiona ja koikkeri molemmat mukavat iltasapuskat :). Pienen koiran kanssa olen tottunut lähinnä siihen että sieltä pussista yritetään vähän nyplätä josko jotain irtoaisi mutta näköjään tuo koikkeri taisi olla vähän ronskimpi tapaus :D. Onni onnettomuudessa ettei kuitenkaan saanut minigrip pussia syötyä, siinä olisi ollut lääkärireissu edessä. Olisi voinut olla vaikea pyrkiä sen jälkeen ainakaan saman ohjaajan jatkokursseille :D
Kuvia ei valitettavasti meidän agilitytaipaleen aloituksesta ole, kun en ikinä saanut Tommia ylipuhuttua kuvaamaan :(. Olisi ollut kiva saada vaikka jotain videopätkää. Ainakin omasta mielestäni Fiona oli parhaiden joukossa kurssilla vaikka olikin pienin, vain puomia pelättiin aluksi ja lopussa sekin meni hienosti. Ja mikä parasta tunteella! Siinä ei paljon pakkia käytetty vaan täyttä häkää mentiin eteenpäin kun oli meidän vuoro! Muitakin kovasti nauratti Fionan meno, kun meni pieni hippulat vinkuen eteenpäin niin lujaa kuin töppöjaloistaan pääsi. Nyt vaan innolla odotetaan koska päästäisiin jatkamaan.
Nyt meillä onkin omituinen tilanne, kun ei ole mitään kurssia meneillään. 4kk iästä asti joku kurssi ollut kesken, mutta nyt ei mitään. Tottelevaisuuden jatkokurssille varmaan suunnataan seuraavaksi, mutta niitä ei ilmeisesti järjestetä enempää tänä kesänä. Syksyllä sitten katsotaan uudestaan.
Opetinpa Fionan antamaan molemmat tassut kerralla ja vilkuttamaan. Helppoja oli opettaa, mutta kun ollaan junnattu niin kauan kierimisen opettelussa niin teki molemmille hyvää saada myös onnistumisia.
Siinä taisikin olla kaikki mitä piti tällä kertaa satuilla, ensi kertaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti