Ventokin sairastaa

Fiona ei olekaan ainoa tämän perheen sairastelija. Viikonloppuna ilmeni, että Fionan jälkeen tärkein mussukkani rakas vuoden -97 vw vento ei päässytkään enää katsastuksesta läpi. Reppanalla prakaa jarrut kahdestakin kohdasta, joten eipä se auta kuin viedä huoltoon. Huollon jälkeinen katsastus pitää suorittaa myös espoossa tuolla samalla asemalla, joten ensi viikonloppuna lähdemme Fionan kanssa jälleen pääkaupunkiseudulle, tällä kertaa huollattamaan autoa koiran sijaan. Samalla pitää korjata pakoputki joka saattaa tipahtaa minä hetkenä hyvänsä sekä hoitaa vuosihuolto (isä oli yllättäen hyvin mielissään kun kävi ilmi, että edellinen "vuosi"huolto oli tehty vuonna 2006) ja 90k huolto. Olen ihan ihmeissäni näistä auton vaatimista toimenpiteistä, koska oletettavastikaan en ole niihin perehtynyt aiemmin juuri yhtään. Miesten hommaa olisi tuommoinen.. :p

En kyllä pistä yhtään pahakseni espooseen menoa, koska Fionalla on siellä selvästi niin kivaa kun leikkijöitä ja rapsuttelijoita riittää. Lisäksi saan apua ulkoilutukseen eli itsekin pääsen vähän siinä mielessä lomailemaan aina siellä ollessani. Aino miinus on se, että Fiona stressaa minun poistumista asunnosta siinä määrin, että käy stressipissalla melkein heti saman tien, matolla tietysti (tai sitten on ihan pirun ovela ja viilaa meitä kaikkia linssiin olemalla protestoiva eikä stressaantunut). Sisäsiisteysopetus muutenkin hankaloituu tuolla jonkun verran, kun ei kovin kauan viitsi yrittää venyttää pissavälejä kun ei ole kyse omista matoista. Kotona Fiona on päässyt "jo" kolmen tunnin pidätysväleihin, mikä on edistystä kun tuntui, että pari viikkoa mentiin ainoastaan kahden tunnin väleillä. Eilen työpäivän aikanakaan ei ollut lattialla kuin yksi jättiläismäinen (oikeastaan niin suuri etten ole varma oliko se sittenkin kaksi pienempää) pissaläikkä.

Fionan vointi on viime viikkona ollut ihan hyvä, energiaa riittää ja kävelylenkit sujuu leppoisasti. Vanha kunnon remmirähinä on palannut kuvioihin ja sen parissa olemmekin taistelleet viime viikot. Äitikin sanoi viime viikonloppuna, että häntä suorastaan hävettää kulkea Fionan kanssa kun se aina ärisee muille koirille. Ruoan voimalla sen saa nykyään ohi melkein mistä tahansa, mutta sekin vaatii sitä että on ruokaa mukana ja hallitsee tekniikan. Lisäksi olen ottanut käyttöön Victoria Stilwelliltä omaksutun tavan vaihtaa suuntaa aina heti kun ensimmäiset merkit ärinästä tulevat kuvioihin. Toimii yllättävän hyvin! Vaatii kylläkin sen, että vastaantuleva koira ei tule kovin nopeasti ja saa meitä kiinni siinä paikallamme junnatessa.

Eilen lenkillä törmäsimme ihan pieneen bokserinpentuun, jonka omistaja selvästi valitsi spotin ja asetti koiransa ja itsensä siihen tarkoituksena katsella meitä rauhassa kun mentiin ohi. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi ja kolmisen kertaa käännyimme takaisin kun pörinä alkoi. Hyvää esimerkkiä siis näytti Fiona pienelle koiran alulle.. Sitten tarpeeksi lähelle päästyä (kun ei enää kehdannut kääntyä takaisinpäin) namia nokan eteen eikä tullut kuin pieni pörinä ja päästiin ohi. Fiona on hoksannut hienosti, että kun pyöräilijä tai kävelijä tulee vastaan niin kontaktia tarjoamalla saa namin. Selvää edistystä siis! Nyt pitäisi vielä yhdistää sama myös koiriin.. Ihan kohtalaisesti toimii myös Milanin keino pistää panta mahdollisimman ylös ja osoittamalla ei-toivottu käytös fyysisesti heti kun koira jännittyy. En vaan oikein tiedä pidänkö tuosta tökkimisestä ja hihnasta nykimisestä. Pitäisi kuitenkin pitää homma loogisena ja johdonmukaisena eikä vaihdella tekniikkoja jatkuvasti.

Loppukevennykseksi joku puolen vuoden takainen video Fionan ensikosketuksesta kuivatettuun naudanmahaan. Tämäkin esineiden "metsästäminen" ennen syömistä jäi pois pentuajan mentyä. Sääli, tämä oli hauskaa katsottavaa.

http://www.youtube.com/v/OJ3hSauzv2U&hl=fi_FI

Levensin tätä palstaa hieman kun videot eivät tahtoneet näkyä kunnolla. Yläkuvaa pitäisi vielä suurentaa, mutta taidan jättää sen seuraavaan kertaan.