Over my dead body

Tänään oli vuorossa käynti eläinlääkärillä.

Veterin harvinaisen ystävällinen, asiantunteva ja mukava lääkäri diagnosoi Fionalle lievän nielutulehduksen. Mitään muuta lääkettä ei saatu kuin määräys lepoon. Tuolla on välihampaissa vielä maitohampaita, joista yksi on puoliksi irti ja ilmeisesti aiheuttanut pienen ientulehduksen mikä voi olla koko homman alku ja juuri. Levinnyt siitä sitten bakteereita nieluun asti. Nielussa näkyi hieman punoitusta ja nyt pitää sitten tarkkailla että jos lähtee pahenemaan niin soitellaan uudestaan.

Korvien hilseilyäkin kysyin, sanoi että kannattaa vaihtaa korvanpuhdistusainetta. Korvien hilseily alkoi joku kuukausi sitten, sitten loppui yhtäkkisesti ja nyt päivä sen jälkeen kun puhdistin korvat niin se alkoi uudestaan. Tulehdusta ei onneksi ollut tällä kertaa. Ostin sitten jotain puhdistusainetta minkä pitäisi olla hyvää, jotain fysiologista korvanpuhdistajaa (ja meidän maxim korvanpuhdistusaine lentää roskiin). Jotta asia ei olisi liian helppoa, kuulemma silmät punoittaa vähän myös ja lääkäri kehoitti puhdistelemaan niitäkin. Hän myös sanoi, että tämmöinen yleinen silmien ja korvien pieni arkuus voi viestiä jostain allergiasta, mitkä kannattaa tutkia jos ongelmat pahenevat. Mutta ei vielä ainakaan kannata kuulemma.

Ensimmäinen silmien puhdistussessio ei mennyt liian hyvin. Tyydyin sitten vain sivelemään silmiä hellävaraisesti vanulla ja totuttaa pikku hiljaa siihen että puhdiste tulee ihan silmien lähelle. Tuohonkin olisi tietysti pitänyt totuttaa pienestä pitäen, mutta se jotenkin jäi kun ei tarvetta ollut. Uskon kuitenkin että ensi kerralla menee paljon paremmin.

Ajelin sitten barffi.netin kautta kotiin ja kävin hakemassa Fionalle ensimmäistä kertaa ikinä oikeita ydinluita tarkoituksena antaa hampaille kyytiä (ja kiitosta koiralle pelottavasta eläinlääkärikäynnistä, jonka ajan Fiona käytännössä tutisi kokonaan pöydällä). Myyjä muisti Fionan pentupaineista ja kun myyjä pisti naudan luun maahan niin saatiin yhdessä repeillä Fionan lähestymisyrityksille. Mukaan kaupasta lähti kaksi lampaan luuta, yksi naudan luu, kaksi sian saparoa ja purkki lohiöljyä.

Lampaan luun annoin kun päästiin kotiin ja herranjumala mitä herkkua oli! Fiona sai syödä sitä vain yhden pyyhkeen päällä ettei koko lattia olisi ihan möhnässä. Tarkoitus oli siirtää luu aina takaisin pyyhkeen päälle kun Fiona veti sen muualle. Pari kertaa antoi siirtää nätisti, mutta kolmannella kerralla murisi kun vein käden lähelle. Ihan kunnolla murisi. Meidän nössö arkajalka. Tuo ei ole koskaan ennen murissut tosissaan joten hämäännyin ja peräännyin miettimään strategiaa. Hetken päästä menin uudestaan siirtämään luuta ja murina alkoi taas. Sanoin tiukasti "ei" minkä jälkeen Fiona näykkäisi ilmaa käteni vieressä. Siinä vaiheessa nappasin niskasta kiinni ja toruin vihaisesti ja otin luun käteeni. Sitten käskin Fionan istumaan, laitoin luun taas pyyhkeen päälle ja annoin sitten vasta luvan ottaa. Jonkun viisi kertaa sain vielä nostella luuta pyyhkeen päälle ja melkein joka kerta alkoi murina, mutta loppui kun sanoin tiukasti ei. Ensi kerralla pitää varmaan pitää aluksi ainakin luun toisesta päästä kiinni, että tuo luottaa etten minä silti mitään vie. Nyt olen ihan tyytyväinen että meillä on tuommoinen sintti eikä mitään sakemannia, sen verran hämäännyin tuostakin säälittävästä pikkumurinasta kun oli ensimmäistä kertaa selvästi tosissaan ja yritti ajaa pois :P

Sitten kun avokki tuli kotiin ja Fiona meni katsomaan niin otin äkkiä luun talteen ettei mene maha sekaisin kun ei ole ennen luuta saanut. Hyvin pikaisen ja epänormaalin "jaa se oli toi" tarkistuksen jälkeen toinen oli kuin maansa myynyt kun ei löytynyt luuta mistään. Huomenna saa sitten takaisin jos maha on pysynyt normaalina. Eihän tuo paljon vielä luuta saanut irti, mutta kaiken maailman lihaa ja kalvoja ja muita siitä ympäriltä sai.

Kyllä tätä herkkupalaa kannattaakin puolustaa!