Viime viikot on täyttyneet pakkaamisesta ja purkamisesta. Luoksemme muutti Mr. A minun ja Lokin suureksi iloksi :). Lokia ei ole suuri tavaramäärä keskellä lattiaa haitannut, se on löytänyt omat polkunsa tiskikoneiden ja laatikoiden välistä oikein hyvin. Loppupeleissä minulta lähti varmaan tässä samassa yhteydessä tehdyssä kamojen tyhjennysoperaatiossa enemmän tavaraa kuin mitä tuli uutta, mutta se on vain positiivista. Kuka sitä tavaraa niin paljon tarvitsee nurkkiinsa pyörimään. Yksinkertainen on kaunista ja silloin lepää silmä ja sielu ja mieli. Kamavuoret ahdistaa ja tekee elämästä sekavaa. Sitä se on muutenkin jo niin paljon ettei yhtään enempää sekavuutta tarvita.
Jotenkin palikat on tuntuneet osuneen paikoilleen viime aikoina. Monellakin eri tavalla. Ei ole myöskään tarvinnut miettiä mihin tässä viime aikoina on aikansa käyttänyt. Lauantaina käytiin Virpin ja Adan kanssa lenkillä, kiitosta vaan taas seurasta! Muuten ei ollakaan tavattu oikein ketään tai mitään. Eletty hiljaiseloa mitä koiramaisiin tekemisiin tulee.
Lokin tytär Xema on ilahduttanut suuresti pärjäämällä hienosti agilityepiksissä ja tänään tyttö kävi debytoimassa jopa mejä-kisoissa. Täällä ollaan kovin ylpeitä!
AiaLokinpoikasia on ilmoittaunut pentunäyttelyyn useampiakin. Melkein tekisi mieli käydä katsomassa miten lapset pärjäävät. Kovasti lämmittää kyllä mieltä se, miten ihaniin koteihin kaikki niistä ovat päätyneet. Kummastakin pentueesta kuulen paljon asioita koko ajan, on tämä vaan kivaa tämä sosiaalisen median aikakausi.
Veikkaan, että blogi tulee pysymään hiljaisena myös jatkossa. Mutta eiköhän tänne aina silloin tällöin tule ajan kuluksi höpöteltyä milloin mitäkin elämää suuremmista ja pienemmistä asioista.
Tänään käytiin syksyisessä maisemassa Lokin kanssa puolentoista tunnin aamulenkki. Kamera oli pitkästä aikaa mukana. Tässä teille poseeraa Loki 4 vuotta ja 10 kuukautta.
Ihania uutisia, elämässä on todella muutakin, kuin agility. Onnea yhteiseloon <3
VastaaPoista