Stressinhallintaa

Fionalle olisi apua stressinhallintakurssista, jos sellaisia koirille järjestettäisiin. Sen kovaan stressaamiseen on monia mahdollisia alkuperäisiä syitä:

• Pienenä tehty sosialistaminen ei sittenkään ollut tarpeeksi onnistunut. 
• Sosialistaminen lopetettiin sairastelun takia juuri siellä tärkeimmässä aikuistumisiässä. 
• Se reagoi omaan mielialaani mikä on tässä vuoden aikana heitellyt voltteja.
• Se stressasi/stressaa yhä yhden laumanjäsenen poismenosta ja sitä seuranneesta Fionan oman lauman muutosta.
• Sillä on kaikesta huolimatta tai kaiken lisäksi liian heikko hermorakenne ylipäänsä.

Joka tapauksessa olisi pitänyt kiinnittää huomiota sen stressaamiseen jo aiemmin. Erityisen hyvin se näkyy aina kun menemme kylään tai jopa vanhemmilleni, missä Fiona on käynyt ihan pienestä saakka. Stressi aiheuttaa Fionalle selvästi hyperaktiivisuutta, vaikeuksia levätä, eroahdistusta, stressipissailua, oksentamista ja vaikuttaa myös suoliston toimintaan lisäten kakkakertoja ja löysentäen ulostetta. Se saattaa myös vaikuttaa hihnakäyttäytymiseen, jokaiselle ohimenevälle huutamiseen, vieraiden yli-innokkaaseen vastaanottoon ja piippaamiseen.

Viimeksi mainitut näkyvät kotioloissakin, mutta ensimmäiset yleensä vasta reissussa. Toisaalta onko tuo ihmekään jos miettii Fionan normipäiviä. Ainoa ihminen jonka se yleensä näkee on minä ja päivä koostuu ulkoiluista ja olohuoneen lattialla leikkimisestä. Elämä on rauhallista ja päivän jännittävin kohta on kun joku kävelee oman pihan vierestä. Kun sitten menemme esimerkiksi vanhemmilleni Espooseen, on tilanne täysin erilainen. Asunnossa on yleensä 4-5 ihmistä, jolloin leikkikaveri löytyy aina jostain. Millään ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan kun koko ajan joku on liikenteessä ja jatkuvasti pitää vahtia. Lisäksi lähes aina kun menemme tuonne, on menoomme jokin syy mikä yleensä aiheuttaa Fionan jäämisen asuntoon jonkun muun kuin minun kanssani. Tätä usein edeltää kauhea kiireinen ihmisten juokseminen huoneesta toiseen itsensä valmistelun ja muiden hommien lomassa. Väki keskittyy eteiseen. Kukaan ei huomaa pientä koiraa, joka kummissaan katselee että mihin kaikki ovat menossa ja kai minä pääsen mukaan. Sitten hälinä siirtyy oven ulkopuolelle ja ovi sulkeutuu, pieni koira yhä sisällä esimerkiksi isäni kanssa kahden, kuten viime kerralla. Sitten stressataan, pissataan, ollaan ruokahaluttomia ja oksennetaan, kuten viime viikonloppunakin.

Koiran stressinhallintaan liittyviä sivuja löytyy internetistä paljon ja muutamia hyviä neuvoja olen löytänyt, joita olen ajatellut soveltaa Fionan kanssa elämiseen:

• Tärkein pointti stressaavan koiran kanssa on ymmärtää, että koira pitää nimenomaan saada rauhoitettua, ei väsytettyä. Lenkkien pidentäminen siis ei todennäköisesti auta, vaan koiran kunnon kasvaessa se hepuloi pitkien lenkkien jälkeen ihan niin kuin ennenkin. Paljon parempaa tekemistä stressaavalle koiralle on nenätyöskentely ja muu rauhoittava aktiviteetti, missä se joutuu käyttämään aivojaan.
• Koirien kyky sietää stressaamatta esimerkiksi riehumisleikkejä vaihtelee paljon. Toiset menevät ihan ylikierroksille jo 15 minuutin pallonheittelystä ja näin pienestä määrästä stressistä palautumiseen menee useita tunteja.
• Joskus on parempi laittaa koira yhteen (tuttuun!) huoneeseen rauhoittumaan vieraiden vierailun ajaksi kuin antaa sen hepuloida vieraiden läsnäolosta.
• Piippaavaan huomiota hakevaan koiraan EI aina kannata reagoida. Jos siihen aina reagoi, se ei opi rauhoittumaan yksinään vaan aina hermostuneena/väsyneenä/tylsistyneenä/ahdistuneena/stressaantuneena menee hakemaan huomiota sen sijaan että rauhoittuisi ja lepäisi. Jos koiraan ei reagoi, se ennen pitkää tylsistyy ja menee todennäköisesti pötköttämään tylsistyneenä.
• Lenkille mennään rauhassa ja lenkiltä tullaan rauhassa. Jos lenkillä kierrokset nousevat liiaksi tai reagointi vastaantuleviin alkaa niin koira rauhoitetaan ennen etenemistä.
• Vieraiden ei tule reagoida koiraan ennen kuin se on rauhoittunut. Fionan kohdalla pätee myös, että sen tullessa kylään siihen EI TULE tästä eteenpäin reagoida ennen kuin se on rauhoittunut (pätee, *krhm*, sitten ihan kaikkiin :). Se mielentila millä se menee uuteen paikkaan säilyy pitkään, kuten todistimme T:n vierailullamme viimeksi.

Se paljonko stressi loppujen lopuksi vaikuttaa Fionan käytökseen selviää vasta sitten, kun se saadaan hallintaan. Näillä avuilla lähdemme uuteen stressittömään elämään! *mahtipontista rummutusta*

--------------------------------------------

"Tiineys 3-4 viikkoa: Voitte jo varata ajan pentujen ultraäänitutkimukseen koiran tiineyden varmistamiseksi. Ultraäänitutkimus ei vahingoita pentuja. Ultraäänitutkimuksessa emokoira usein asetetaan selälleen pöydälle tai kouruun. Omistaja useimmiten osallistuu tutkimukseen pitämällä kiinni koiran etu- tai takajaloista, jotta koira pysyisi paikallaan. Mahan alueelta yleensä ajetaan ylimääräiset karvat pois näkyvyyden parantamiseksi. Tutkimushuoneesta voidaan myös pimentää valaistus tutkimuksen ajaksi. Alueelle levitetään geeliä ja ultraäänianturia liikutellaan emon mahan päällä. Useimmat koirat suostuvat ultraäänitutkimukseen. Ultraäänitutkimus ei satuta koiraa. Jos koira on levoton, johtuu se todennäköisesti jännityksestä. Jotkut koirat eivät myöskään pidä selällään makaamisesta, jolloin omistajan tulee välillä pitää tiukastikin koirastaan kiinni. Ultraäänitutkimus ei kestä kauan aikaa. Mikäli emo ei ole lihava tai jännitä kovasti vatsalihaksia, voi eläinlääkäri löytää sikiöt myös tunnustelemalla käsin. Älä kuitenkaan yritä tätä itse, ettet vahingoita pentuja."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

-------------------------------------------

Pääsen ehkä tulevaisuudessa seuraamaan toisenkin (vai onko se sitten jo kolmannen) pienen pennun kasvua aikuiseksi koiraksi. Juuri eläkkeelle jäänyt tätini on ajatellut hankkia koiran ja minä *asiantuntijana* ;) tungin itseni mukaan prosessiin aina rodun valitsemisesta asti. Todennäköisesti tulevasta pennusta tulee oman koirani/omien koirieni tuttu leikkikaveri, joten on kiva jos pääsen olemaan pennun kanssa paljon tekemisissä heti pienestä asti. Kenties jos/kun jossain vaiheessa meidänkin lauma muuttaa pääkaupunkiseudulle niin ehkäpä tulemme jopa silloin tällöin olemaan yksi koiran hoitopaikoista aina tarvittaessa.

Mutta tosi kivaa päästä etsimään lisää söpöjä pentuja lähipiiriin!