On tämä vaan hyvä, että voin tehdä kotoa töitä! Eilen ja tänään käväisin puolenpäivän aikoihin kotoa poissa, joten suunnitelmasta poiketen en olekaan mennyt aamulla töihin. Molempina päivinä käväisin reilun tunnin verran poissa, tänään 1h 45min, eikä kumpanakaan kertana ollut pissoja eteisen lattialla! Molempina kertoina kylläkin audacity paljastaa, että Fiona on huutanut hyvin tiuhaan tahtiin. Mutta pissaamattomuus on sentään edistystä.
Eilen hain tuttavalta lainaan DAP-haihduttimen ja kävin ostamassa siihen täyttöpullon. Siitä asti se on ollut seinässä kiinni erittämässä rauhoittavia feromoneja. Vielä ei ainakaan ole merkittävää eroa näkynyt Fionassa, vaikutuksen tosin pitäisikin vasta huomenna olla vahvimmillaan. Haihduttimen pistin Fionan olohuoneen petipaikan lähettyville. Siitä noin kolmen metrin korkeudella katonrajassa on kylläkin ilmanvaihtoventtiili, joten en tiedä pitäisikö sen paikkaa vaihtaa. Muutama asia mitä seuraavan muuton yhteydessä teen toisin on ainakin koiran pitäminen hoidossa muuttorumban ajan ja DAPin törkkääminen seinään jo paria päivää ennen muuttoa. Eipä tuota toisaalta voinut tietää aiheuttaako muutto Fionalle ongelmia vai ei. Maalaisjärjellä olisi kyllä voinut aika hyvin veikata..
Tänään kävin katsomassa kaverini Tytin uutta perheenjäsentä, 7 viikkoista kooikerhondjetyttöä Janaa. Ja voi hellanlettas mikä pikkuinen pomppija ja hiusten metsästäjä sieltä löytyikään :). Tosi rohkea koikkeripennuksi, minuakin tuli heti ulkona moikkaamaan nenää haukkaamalla kun kyykistyin Janan tasolle. Jana on Fionaa hieman pienempi, mikä tarkoittaa sitä että Fiona tuskin sen kokoista pentua pelkäisi. Kiva tietää näin tulevaisuuden kannalta ;). Mieli olisi kyllä tehnyt pistää Jana laukkuun, niin lutunen se oli pehmoisine pentukarvoineen, naskalihampaineen ja pennun ääntelyineen. Jospa jonain päivänä omankin vielä saisin.
Kotiin tultuani tein lisää sotasuunnitelmia Fionan eroahdistuksen hoitamiseksi. Pelkkä välioven taakse meneminenkin saa aikaan paniikkia, joten istuskelin läppärin kanssa yli puoli tuntia tuulikaapissa välillä sulkien välioven kokonaan ja välillä pitäen sitä enemmän auki. Fiona ei tykännyt jäädä oven toiselle puolelle vaan olisi mielellään tullut tuulikaappiin mukaan. Lopetin harjoituksen siihen, kun sain oven pistettyä kiinni ja odoteltua pari kymmentä sekuntia ilman raapimista tai inisemistä. Illalla varmaan jatkamme. Huomenna palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja menen töihin puoli seitsemältä tai kahdeksalta. Kotiin tulen sitten kun siltä tuntuu.
Hieman mietityttää, että teenkö tästä sopeutumisesta liian suurta numeroa. Olisiko oikea ratkaisu vain mennä töihin 8h ajaksi viitenä päivänä viikossa, kyllä Fiona siihen todennäköisesti sopeutuisi. Nyt tämmöinen ajoittainen kotona oleminen ja poissaolo ei ylläpidä mitään rutiinia mikä varmasti myös tuntuu koirasta kummalliselta. Jospa tämä tästä rauhoittuisi kun vaan saan itseni valumaan aamuisin yliopistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti