Moni kakku päältä kaunis...

Sain maailman parhaalta äidiltäni <3 ihan uuden kauan toivotun ompelukoneen viime viikonloppuna! Edellisestä ompelukoneen käyttökerrasta on rehellisesti sanottuna niin monta vuotta etten edes tiedä, joten ensin harjoittelin käyttöä verkkareilla mistä lyhensin IHAN ITSE lahkeet. Niin paitsi, että olinhan jo porukoilla tehnyt mallitilkulle kaikki mahdolliset koneen ommeltyypit (mitä lie oikealta nimeltään) ja lisäksi ompelin talvitakkiini uuden vetoketjun. Näiden huimien käyttökokemusten jälkeen päätin olevani sen verran kokenut koneen käyttäjä, että voisin itse tehdä Fionalle uuden pannan. Viikon mietinnän aikana pääsin etsimään itsestäni ihan uusia taiteellisia puolia, mitä en tiennyt olevan vielä olemassakaan. Ja lopputulos on yllä, tadaa!

Koska sain koneen vanhemmiltani ja heidän puoleltaan on aika ajoin tullut hienovaraisia toiveita hankkia Fionalle jokin muu kuin puolikuristava panta päätin tehdä sellaisen ensimmäisenä. Fiona ei aina tykkää pujottaa päätään pannasta joten pannan laittaminen on välillä hieman haastavaa. Lisäksi jotkut ihmiset aina välillä pelkäävät, että Fiona saa pään pannasta läpi kun ne ovat puolikuristavien osien kanssa sen verran suuria. Ja koska jokainen hieno neiti tarvitsee yhden nätin pinkin strassipannan, valitsin koristeiksi pinkkiä nauhaa, pitsiä ja pinkkiä strasseja.

Valitettavasti ensikertalaisena tuli pannan kanssa tehtyä myös PALJON virheitä. Ensinnäkin ostin kaupasta liian vähän nauhaa joten oli pakko lähteä ajelemaan uudestaan ompelukauppaan. Sitten yritin ommella liian montaa kerrosta kerrallaan jolloin koristeet menivät ihan vinoon. Sitten yritin ommella liian pitkällä tikillä, liian läheltä reunaa, mitä lie ja päädyinkin yhteensä varmaan yli viisi kertaa ratkomaan ja ompelemaan. Seitsemältä aloitin ja puoli kahdelta yöllä olin valmis, huhhuh!

Loppujen lopuksikaan en ole lainkaan tyytyväinen tuohon pantaan :D. "Yksinkertainen on kaunista" pitää todellakin paikkansa myös pantojen kohdalla.

Tähän pantaan suunnittelin aivan liikaa kaikkea ja suunnitteluvaiheessa se näyttikin vielä hyvältä. Kuitenkin kun kaikki ommeltiin yhteen niin ompeleet tekivät pannasta ihan erilaisen, esimerkiksi pitsit ovat niin tiiviisti jumiin ommeltu ettei niistä enää edes pitsiä tunnista.

Panta on myös aivan liian paksu ja massiivinen Fionalle, vaikka onkin leveydeltään vain vajaa 4cm. Sen musta pistolukko (minkä piti sopia tyyliin kun oli musta) saa massiivisen pannan muistuttamaan jotain vuorikiipeilijän tukihärpäkettä. Jatkossa pidän mielessä, ettei lukon tarvitse olla leveydeltään sama tai edes lähellä samaa kuin panta, vaan pantaan voi pistää pienen kapeamman ekstrakankaan liittämään lukot pantaan.

Pannan vahvisteeksi en enää koskaan pistä polypropeenia vaan aina NAHKAA. Jos joskus silti jossain mielenhäiriössä päädyn vielä käyttämään polypropeenia, se ei TODELLAKAAN tarvitse vahvisteeksi enää mitään, ainakaan mustaa samettinauhaa mikä ei edes näy tässä pannassa pitsien alta.

Myös yksi mielenkiintoinen huomio oli, että polypropeeninauhaa ei koskaan kannata yrittää leikata saksilla kapeammaksi (fiksumpi olisi voinut tämän päätelläkin), jos ei halua, että koko panta joko purkautuu tai sitten se pitää ommella reunoiltaan niin tiiviisti yhteen että vaikutelma muuttuu yhä massiivisemmaksi.

Ihan lopuksi tein vielä niin alkeellisen virheen, etten laskenut lukon pituutta pannan ympärysmittaan sillä seurauksella, että panta on aavistuksen liian suuri. Kyllähän tämän voisi ratkoa toisesta päästä auki ja lyhentää, mutta sitten joutuisi ratkomaan strassit toisesta päästä irti ja ompelemaan käsin jälleen uudestaan. Eikä tuo nyt Fionan päästä tipahda, näyttää vaan vähän tyhmältä. Toisaalta on ihan hyväkin että panta on sen verran suurehko, ettei karvat jää aina väliin kun sitä pistää päähän.

Olkoon tämä panta harjoittelukappale, päässä on jo monia muita pantoja mitä pitää tehdä :). Fiona tarvitsee ainakin:

• Hyvin heijastavan pannan NAHKAvuorella ja jollain nätillä koristenauhalla mikä on kuitenkin sen verran kapea, että heijastin näkyy hyvin reunoilta. Tämä voisi olla puolikuristavalla nauhalla mihin pistäisin myös heijastinta.
• Sama mutta pistolukolla, voisi pitää päässä aina kun päästää Fionan vapaaksi mutta haluaa pitää sillä pannan päässä.
• Kapoinen nätti ohut ja yksinkertainen pinkki strassipanta solkilukolla, tämä tulisi sitten kunnon juhlapannaksi.

Pikkuveli saa ihan vauvapannakseen Fionan vauvapannan (mikä kyllä menisi Fionalle hyvin vieläkin :)), minkä ympärysmitta on säädettävä ja suurimmillaan 26cm. Pian tämä jää kuitenkin pieneksi, joten pikkuveljelle pitää tehdä ainakin:

• Väliaikapanta, ympärysmitta säädettävissä jostain 25cm ylöspäin. Tämä saisi jo olla puolikuristava niin tottuisi pienestä pitäen työntämään pään puolikurkkareihin. En sitten tiedä miten hyvin semmoinen liukas koikkerinpentu saa päänsä vedettyä yhtään löysemmästä pannasta ulos..
• Perus heijastinpannat kuin Fionallekin pistolukollisena ja puolikiristävänä.
• Nätti peruspanta valoisia lenkkejä varten.
• Fionan juhlapantaa vastaava tietenkin sinisenä versiona :)

Pitäisi tehdä kunnon tilaus nettikauppaan, ainakin mustaa ja valkoista nahkaa ja sitten jotain värikästä. D-lenkkejä ja O-lenkkejä eri kokoisina, pistolukkoja paria eri kokoa, metallista puolikuristavaa ketjua parissa eri koossa, ehkä sitä polypropeenia ja heijastinta. Koristenauhoja ostan varmaan ihan livenä kaupoista niin näkee vähän minkälaisia ovat.

Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa!