Perjantaina jo oli havaittavissa merkkejä, kun iltalenkillä Fiona väänsi useammat kuin yhdet löysät luirukakat. Lauantaina ei kakkaa tullut ollenkaan siihen mennessä kun lähdin illalla kaupungille. Kun pääsin yöllä kotiin odotti eteisen lattialla mukavat yllätykset. Fiona oli pompannut sille asettamani esteen ylitse ja kakannut eteiseen ja pissannut eteiseen ja olohuoneeseen. Sunnuntaina se nukkui koko päivän (mihin saattoi vaikuttaa se että lievästi huonovointinen omistaja katsoi leffoja koko päivän).
Eilen illalla jo nukkumaan mennessä Fiona oli levoton ja läähätti. En muista olenko tänne maininnut, mutta se on saanut viime päivinä kuivempaa puuroa ja on pitkästä aikaa varmaan puoleen vuoteen juonut vettä. Eilen toinkin sille sitten vesikupin makuuhuoneeseen ja se joi jonkun verran vettä mikä selvästi auttoi kyllä. Useamman kerran se pyysi sänkyyn, pyysi alas, kävi juomassa, pyysi jälleen sänkyyn. Steppaili lattialla välillä levottomasti ja päästin sen ainakin kolme kertaa ulos. Ensimmäisellä kerralla tuli vain pissat, seuraavalla kakat ja kolmannella niin löysiä kakkaluiruja ja olin näkevinäni jotain punertavaakin kakan joukossa joten tämän pihareissun jälkeen annoin sille jälleen tylosinia. Sen jälkeen se nukkui taas kunnes kerran pyysi alas ja kävi juomassa ja pyysi takaisin sänkyyn. Herätys piti olla jo yhdeksältä mutta oli niin voimaton ja väsynyt olo yön jälkeen että noustiin vasta yhdeltätoista. Ruoka maistui onneksi hyvin.
Tässä takapakissa on x-factoreina maanantainen osteopaatin käynti, samoihin aikoihin tapahtunut ruokakertojen vähentäminen ja kuivempaan puuroon siirtyminen. Enkö minä ikinä opi ettei pidä tehdä kuin yksi muutos kerrallaan? Toki kyse voi olla myös jostain veriripuliepisodin jälkimainingeista joten ajattelin antaa sille uuden tylosinkuurin perään. Viljahaamu vaan taas kummittelee mielessä ja mietin voiko nämä ripuliepisodit olla merkki ruokavalion sopimattomuudesta. Nyt Fiona on ollut puurolla 10 päivää vajaa 2 kuukautta. Silti epäilyttää kun veriripuliin asti meni kuitenkin sen verran hyvin.
Näen tämänhetkiseen tilanteeseen kaksi vaihtoehtoa. Joko pidän Fionan kylmästi ilman tylosinia ja elämän rauhallisena ja katson alkaako kakka kiinteytyä itsestään. Vaikka kestäisi viikonkin tai yli. Toinen vaihtoehto on antaa sille nyt esimerkiksi kahden viikon - kuukauden tylosinkuuri ja sen jälkeen katsoa uudelleen. Todennäköisesti silloin oltaisiin jälleen tässä samassa tilanteessa. Taidan nyt pari päivää ainakin antaa ja sitten katsoa miltä näyttää.
Ärsyttää jotenkin kun elämä menee aina ihan sekaisin kun Fiona voi huonommin. Nytkin pitäisi lukea kahteen tenttiin mutta ei oikein kiinnosta. Pitäisi saada jotain muutakin sisältöä tähän elämään kuin Fiona ja sen sairastelut niin elämä ei ihan niin täysin pyörisi sairaan koiran ympärillä ja sitä vahtiessa haukan lailla 24/7. Sen voidessa huonommin seuraan sitä ihan jatkuvasti enkä halua lähteä pois kotoa. Välillä leikitän testatakseni lähteekö se leikkiin. Yleensä se kyllä tuo ihan itse leluja. Jos mitään ei tapahdu niin se menee nukkumaan. Tuntuu kuin minun pitäisi olla Fionan ohjelmatoimisto jotta se ei tylsistyisi ja nukkuisi ja vaikuttaisi kipeältä. Tyhmä olisin jos en tajuaisi että Fiona satavarmasti aistii mitä päässäni liikkuu ja tuskin se ainakaan tilannetta auttaa.
Hieman myös varjostaa mieltä se fakta, etten tämän vuoden puolella enää kovin hevillä tule viemään Fionaa eläinlääkäriin. Vakuutusyhtiö nimittäin muisti minua ilmoituksella, jonka mukaan Fionan eläinlääkärivakuutuksesta on käyttämättä vuosittaisesta korvaussummasta enää vajaa sata euroa. Maksimikorvaussumma on Tapiolassa reilu 1600 euroa. Tänä vuonna on nyt Tapiola korvannut tuosta vakuutuksesta enemmän kuin viime vuonna. Tosin vain siksi, että kolme (3!!!!!) 500 euron maitohampaiden poistokertaa eivät kuuluneet vakuutuksen piiriin. Hieman kyllä harmittaa etten pyytänyt Veteriä korvaamaan noita kahta jälkimmäistä, olisi hyvin voinut kuulua heille kun eivät suostuneet kaikkia hampaita ensimmäisellä kerralla poistamaan. Väärin toimittu maitohampaiden poisto, väärin neuvottu sterilointi lantiorakon tilanteessa, väärin neuvottu kun ei kevällä otettu samalla maksasta koepalaa. Fiksumpi voisi kysyä että mitä ihmettä teen yhä Veterin asiakkaana. Sen sijaan kenellekään ei varmaan tulisi mieleenkään kysyä minulta kysymystä "aiotko ottaa uudelle pennulle eläinlääkärikuluvakuutuksen?".
Tulee olemaan haastavaa tyhjentää pää kaikista pahoista ajatuksista ja huolehtimisista uuden pennun tullessa. Pystyyköhän siihen mitenkään suhtautumaan niin kuin Fionaan suhtauduin sen tullessa, niin kuin terveeseen pieneen koiranpentuun? Vaikka pakkohan se on. Pidän sitä todennäköisesti suurimpana henkilökohtaisena haasteenani pennun tullessa. Pitämään esimerkiksi tylosinpurkin kiinni heti ensimmäisen ripulin kohdalla. Fionan reagointi pentuun vaikuttaa myös paljon. Pystyisinpä ennustamaan stressaako se kuinka paljon pennusta. Siihen luotan kyllä ainakin, että Fiona tulee olemaan hyvin iloinen että saa ihan oikeasti oman ohjelmatoimiston eikä ainakaan tule ihan niin usein tylsää. Sitä odotan kaikista eniten, kun Fiona on hyväksynyt pennun kotiinsa ja ymmärtää miten kivaa on kun on kotona samanlainen leikkikaveri. Vain yksi asia on ihanampaa kuin kaksi leikkivää koiraa, nimittäin kaksi leikkivää omaa koiraa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti