Kisaamassa kooikereita edustivat mm. Sole ja Tytin Janan (edustaa vasemmalla) äiti Sade. Näiltä nähtiin vain hyppyrata mistä molemmat saivat hienosti nollat. Outi ja Olli olivat aamupäivällä tottuneeseen tahtiinsa vieneet medit toisella radalla, en muista kummalla. Olli oli muuten ensimmäinen kooiker, jonka näin livenä kun Outi veti Fionan agilitypentukursseja. Sitä ennen olin vain internetissä rotua ihastellut, mutta Ollin myötä rotu alkoi tuntua vielä enemmän omalta.
Tytti valisti kivasti minua agilityn säännöistä ja muista hienouksista kisaa seuratessa, enpä minä niistä kummempia aiemmin vielä tiennyt. Fionan kanssa käytyjen kahden pentukurssin jälkeen alkanut sairastelu pisti agilitylle stopin enkä ole halunnut/viitsinyt sen paremmin lajiin tutustua kun ei ole ollut mahdollisuutta itse harrastaa. Nyt on kuitenkin ihan toinen ääni kellossa ja olen ihan innoissani ehkä-pennun tulevasta agilityurasta! Äärimmäisen kilpailunhaluisena ihmisenä uskon tykkääväni tuosta lajista kovasti. Ainoa miinus verrattuna näyttelyihin oli halli, missä oli KYLMÄ. Se ehkä kuitenkin muuttuu sitten kun itse saa jännittää, lämmitellä koiraa ja juosta hiki hatussa kentällä.
Hieman äksöniä kisan seuraamiseen toi hallin laidassa paikasta toiseen kipittävä hiiri, joka antoi muun muassa eräälle borderterrierille hyvinkin luonnonmukaista tekemistä. Valitettavasti luonnonmukainen ruokinta taisi jäädä tällä kertaa välistä sillä en ainakaan itse huomannut että vipeltäjä olisi jäänyt kiinni.
Sadeen omistaja ja Janan kasvattaja halusi tytöistä yhteiskuvia ja ainoana kamerallisena otin parivaljakosta kasan huonosti valottuneita ja tärähtäneitä kuvia, mutta yksi oli ihan onnistunut:
Äiti ja tytär
Olin poissa reilut kolmisen tuntia ja kivasti iltasella, oppii Fionakin olemaan iltaisin yksin kotona. Kotiin tullessani vastassa oli juuri unilta herännyt koira eikä pissalänttejä näkynyt missään. Ai että kun oli kiva tulla kotiin. Kisoja seuratessa oli pyryttänyt lunta maahan (mitä on muuten vieläkin) ja Fiona pääsi hepuloimaan ensimmäisen kerran tänä vuonna jopa hieman lumisessa maassa.
Mutta kyllä minulla vaan on suunnitelmia ehkä-pennun pään menoksi! Näyttelyihin mennään varmasti (jos ei käy niin huono tuuri, että pennulle osuu purenta- tai muita vakavia virheitä), tokoa olen halunnut harrastaa jo pitkään, koiratanssiin innostuin tänä kesänä ja tämä kisa kyllä toi agilitynkin ehdottomasti takaisin harrastuslistalle. Kyllä oli niin ihana nähdä kooikereiden nauttivan täysin siemauksin radalla juoksemisesta, sinne jos johonkin tämä rotu kyllä sopii.
Mitä minun korvani kuulivatkaan, mainitsiko joku ehkä-pennun?
"Tiineys 8-9 viikkoa: Pennut ovat valmiita syntymään! Voit nähdä pentujen liikkeen ja potkut. Älä kuitenkaan huolestu jos et heti tunne pentujen liikkeitä. Pidä huoli että sinulla on eläinlääkärin numero ja päivystävän eläinlääkärin numero ajan tasalla ja helposti saatavilla. Mikäli emon ruumiinlämpöä on seurattu, voi se laskea vuorokauden ennen synnytystä. Muista että ruumiinlämmön mittaaminen ei ole luotettava mittari synnytyksen alkamisen ennustamiseksi, mutta joskus siitä voi olla apua. Ruumiinlämpö tulee aina mitata samalla mittarilla ja samalla tavalla ja vähintään kahdesti päivässä. Ennen synnytystä narttu voi olla levoton ja tehdä pesää. Nartulla voi myös olla vähentynyt ruokahalu ennen synnytystä."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri
Ai että jännittääkö?!?!?!
Viikon sisällä todennäköisesti ja toivottavasti tähän maailmaan on onnellisesti saapunut pieniä valko-oransseja piiperöitä, joista vähintään yksi on nätisti värittynyt uros. Mielellään tietysti useampia. Voin kertoa, että sähköposti on lähes 24/7 päivystyksessä ja viikon kuluessa aivan varmasti vielä tiuhenevaan tahtiin. En tiedä jännittäisikö muuten näin paljon, mutta kun haluan käydä näyttelyissä niin värilläkin on väliä. Ja luonteella ja rakenteella, mutta niistä ei tietysti saada viitteitä kun vasta monen viikon päästä.
I'll keep you posted..
Tässä alkaa ihan itseäkin jännittää :)
VastaaPoistaNäyttelyissä on menestynyt niin monenlailla värittyneitä kooikereita (melkein kokonaan valkoisia, melkein kokonaan ruskeita), etten usko että värityksellä on kovin paljoa merkitystä. Jotkut tuomarit eivät tykkää, jos koirassa on kovin paljon valkoista, mutta en muista lukeneeni arvostelua, jossa olisi sanottu ruskeaa olevan liikaa. Ja suurin osa kooikereista on kuitenkin sopivasti värittyneitä eli oranssinpunainen on vallitseva väri :)
Meinasin kirjoittaa, että älä väriä jännitä, mutta voihan olla, että pentueen ainoa uros on vaikka piraatti :D
Niin piraatti tietysti vetää jo pahemman virheen puolelle :/
VastaaPoistaAinakin kyllä jos vanhempia, isovanhempia ja isoisovanhempia katsoo niin hyvät värit sieltä pitäisi olla tulossa, toivotaan näin! :)