"Tiineys 4-5 viikkoa: Pentujen päät alkavat muotoutua. Pennuille kehittyy silmät ja silmäluomet ja elimet alkavat muodostua. Viimeistään nyt tulisi emon alkaa syödä tiineelle ja pentukoiralle tarkoitettua ruokaa. Emon maitorauhaset alkavat kasvaa. Emon rasittamista ja etenkin hyppyjä tulisi välttää tässä vaiheessa. Oletteko jo käyneet varmistamassa tiineyden eläinlääkärillä? Ultraäänitutkimuksessa ei yleensä pystytä määrittämään pentujen tarkkaa lukumäärää, sillä luonnollisesti kaikki pennut eivät osu samaan kuvaan yhtä aikaa ja pystyvät myös vaihtamaan asentoaan tutkimuksen aikana. Pentujen vointia voidaan kyllä tarkkailla tällä tutkimusmenetelmällä."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri
Kärsivällisyys on hyve. Odottavan aika on pitkä. All you need is patience. Patience is the companion of wisdom. Patience is also a form of action. One moment of patience may ward off great disaster. One moment of impatience may ruin a whole life. All human wisdom is summed up in two words - wait and hope. He that can have Patience, can have what he will.
Vaikka olisikin niiiiin kauhean mukavaa vaan yhtäkkiä ilmoittaa blogiin uudesta pennusta, tai esimerkiksi vanhemmille kylään mennessä tuoda yhden koiran sijaan kaksi, mutta olen niin kärsimätön ja, suoraan sanottuna, helVETIN innoissani toisesta koirasta, etten yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäni ja pysyttelemään hiljaa.
Olen aktiivisesti etsinyt pentua jo melkein vuoden. Kriteerit on ollut kovat ja "ihan kivoja" pentueita skipattu. On odoteltu tiettyä pentuetta, jätetty siksi välistä hyviäkin, petytty, jälleen odotettu ja jälleen petytty. Nyt näyttääkin koko odotusrupeaman aikana kaikista positiivisimmalta ja todennäköisimmältä, että oikeasti voisin toisen pennun saada.
Yleisellä tasolla voisin kuitenkin jo uskaltaa sanoa ääneen ja vihdoin get it out of my system: SAAN KOHTA UUDEN PENNUN!!! "Kohta" ollessa kovin venyvä käsite tässä tapauksessa.
26.10.2008 eli kuukautta vajaa kaksi vuotta sitten aloitin blogin ja silloin Fiona-pentu oli 4 päivää vanha. Voi noita aikoja, vähänpä tiesin mistään tuolloin mitään. Ja nyt olen taas tuossa samassa jamassa, toivottavasti hieman viisaampana. Fiona on pennun tullessa ylittänyt maagisen kahden vuoden iän, mitä joskus pidetään minimi-ikänä vanhemmalle koiralle uuden tullessa. Fionan ollessa kyseessä olisi kyllä hyvin voinut ottaa uuden pennun jo vuosi sitten. Tilanne on tällä hetkellä erilainen parin vuoden takaiseen verrattuna myös siinä, että nyt odottelen pentua yksin. Onneksi minulla on paljon muita sijaiskärsijöitä joille voin tällä kertaa hehkuttaa kaikennäköistä :)
Uutta pentua varten ei tarvitse ostaa juuri mitään. Peteinä on nytkin vain epämääräisiä tyynyjä ja vilttejä. Ehkä jossain vaiheessa ostan molemmille koirille omat uudet hienot pedit, sitten kun on varmaa ettei kakkonenkaan tykkää petejä hajottaa. Pantoja Fionalta riittää pienelle pennulle, sitten kasvaessa pitää ostaa lisää. Hihnojakin Fionalta riittää. Oikeastaan ainoat mitä pennun myötä pitää ostaa on koiraportti makuuhuoneen oveen, matkustusboksi ja ruokakuppi. Yhteiseksi juomakupiksi voisi myös ostaa jonkun isomman. Mitään en kuitenkaan taida ostaa ennen kuin oma rotta on tiedossa.
Nimestä olen 95% varma. Jos ei mitään kummempaa tapahdu niin sen annan uutukaiselle. Pari vaihtoehtoa on kyllä siltä varalta että muutan mieleni.
Täällä alkaa olemaan kaikki valmista uudelle perheenjäsenelle. Valitettavasti uusi perheenjäsen vasta kehittelee silmiään ja elimiään. Ja kehitelköön vaan rauhassa, maksan kaikki suonet ja silleen. Viitisen viikkoa vielä pitäisi odotella ennen kuin pentujen pitäisi syntyä. Sen jälkeen odotus helpottuu kun tiedän tuleeko sieltä pentu vai ei. Tämä se on kaikista ärsyttävintä aikaa, vaikka nyt ultran jälkeen näyttääkin kyllä tosi hyvältä. Eipä sitä tiedä tuleeko sieltä vaikka kymmenen tyttöä tai sitten sama määrä värivirheellisiä poikia. Vaikka nyt kyllä tuntuu ettei muulla ole väliä kuin että olisi terve.
Onneksi tässä on paljon kouluhommia tehtävänä lokakuun aikana. Pitää keksiä paljon tekemistä ja pitää itsensä kiireisenä. Niin nämä ensimmäiset neljäkin viikkoa menivät suhteellisen nopeasti. Joku fiksu joskus sanoikin, että "The secret of patience is doing something else in the meanwhile". Noudatamme siis sitä ja lohduttaudumme sillä että joka ilta kun menen nukkumaan olen taas päivää lähempänä uutta hauvelia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti