Olen periaatteiden nainen

Harmi että ne periaatteet on välillä aika syvältä sieltä mihin aurinko ei paista.

Tänään piti olla kisapäivä. Vaan ei ole. Aamulla paistoi aurinko täydeltä terältä, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään kisaamaan, olisi varmasti ollut tosi tylsää. Oli kaikkea vastenmielistä ohjelmaa tiedossa Riksussa koko viikonloppuna. Kisat, paljon tuttuja, uusien ihmisten tapaamista, vaunuilua luonnon helmassa, yhdistyksen kokous.. Hyvä ettei tarvinnut mennä. Tämä on sitten sarkasmia.

Päätin sen sijaan mököttää koko päivän ja sitä olen onnistuneesti toteuttanut. Mökötystä periaatteesta, vain minä voin suunnitella ja vielä onnistua jossain noin idiootissa suunnitelmassa mistä ei seuraa mitään hyvää.

Fiona ennen, tai tarkemmin parikin kuukautta ennen

Fiona ei ainakaan vielä ole saanut mahatautia. Lääkärissä tsekattiin koirien yleisvoinnit ja saatiin pyynnöstäni kokonainen purkki tylosinia matkaan, on sitten Fionan säännöllisen epäsäännöllisiä ripaskoja varten.

Loki meni lääkärin rapsutettavaksi lattialla ja sai vielä nameja pöydällä ja eläinlääkäri kehui miten kiva koikkeri se on, kun ei ole jännityksestä kasassa pöydällä. Olin mitannut kuumeen jo kotona, ettei ennen näyttelykautta tulisi mitään epämiellyttäviä "pöytä = takapuoleen asioiden tunkeminen" assosioita. Oman vuoronsa jälkeen Loki siirtyi nuohoamaan lattiaa ja lääkäri totesi vain, ettei mikään ihme jos saa tarttuvia tauteja jos ulkona nuohoaminen on samaa luokkaa.

Fiona sen sijaan oli omaan tapaansa tutiseva katkarapu ja lääkäri kyseli sen voinnista ja erityisesti selästä. Fionahan jännittää kovasti selkäänsä. Lääkäri sanoi että sille tekisi todella hyvää joko osteopaatti, akupunktio, laser tai vähintään edes hieronta. Ehdotti, että testataan laseria samantien ja niin tehtiin. Mitään erikoista en ole huomannut Fionassa laseroinnin jälkeen.

Lokin paino tasan 10kg, Fionan 3,9kg. Läski!! Tyttö joutuu laihikselle, melkoisella haitarilla sen paino menee kun on ollut pienimmillään 3,2kg. Samat perustutkimukset molemmille koirille. Lokin laskusta jäi maksettavaksi vakuutuksen jälkeen reilu 80e. Fionan laskusta 60e. Päästiin yhdellä käyntimaksulla, mikä oli kiva. Huvittavaa kuitenkin oli, että Lokin "toimenpiteet" maksoi 99 euroa, kun Fionalla vastaava summa oli 56 e. Muuten sama tutkimus, mutta Fionalla lisäksi laseroitiin selkää. Ja minä kun luulin, että lääkiksissä pitäisi osata jotenkin matematiikkaa...? Ei ota selvää näistä logiikoista, enkä jaksanut alkaa kyselemään. Ehkä olisi pitänyt, varmaan siinä joku loogisuus kuitenkin on mitä en vain tajua ja valitan (taas) turhasta.

Loki on viime päivinä kerännyt hyvin voimiaan ja ollut niin rasittava mm. repimällä sukkia oikein urakalla, että onneksi peruin kisat jo päiviä etukäteen. Muuten olisin saattanut tänään retkahtaa ja ajella kisaamaan.

Ärsyttänyt aamusta asti ja pistin sitten pahan kiertämään. Sen jälkeen kun olin ensin heittänyt Lokia veitsellä päähän (obviously vahinko) joutui sijaiskärsijäksi Fiona. Lopputulos on tässä.

Trimmauspalkkioiden syömisen jälkeen suunta ulos, "leppoisalle lenkille". Jos joku tässä vuodenajassa vituttaa, niin se on liian lämmin keli yhdistettynä jäätävään tuuleen. On mahdotonta onnistua pukeutumaan oikein. Nyt oli liian paksu takki, mutta olisi saanut olla pipo ja hanskat. Seuraus tietysti se, että muuten järkyttävä tuskanhiki mutta näpit ja korvat ja pää jäässä. Fiona jäätyi myös ja jouduttiin pariinkin kertaa vaihtamaan suuntaa koti vähempituulisia seutuja.

Lenkin ainoa hyvä hetki oli matka koirapuiston ohi, kun siellä sattui olemaan Lokin nemesis Paavo-australianpaimenkoira. Tuttuun tapaan Paavo alkoi riekkua meidät nähdessään, yleensä vaihdan suuntaa mutta nyt en. Loki kontaktiin ja ohi puistosta niin läheltä kuin päästiin ilman että se oli jo vähän liian kummallista. Olisin tehnyt toisessa päässä uukkarin ja mennyt ohi uudestaan, jos ei juuri siinä olisi sattunut tuulemaan aivan hemmetisti. Loistava treenimahdollisuus kuitenkin!

Myöhemmin tuli vastaan labbis, jota noin paria metriä ennen tehtiin sukellus pusikkoon ja ohitettiin sieltä. Labbista, tällä kertaa vaaleaa, ulkoilutti hieman vaikean näköisesti kävelevä hieman vanhempi naishenkilö. Labbiksella oli kuonopanta, se oli fleksissä ja nainen yritti vähän saada sitä tien viereen, mutta se tuijotti meitä silti tiiviisti. Naisen yritykset olivat sen verran epäilyttäviä, että siinä vitutuksen tilassa en halunnut lähteä katsomaan miten käy kun Lokille rauhallisen käyttäytymisen esikuvana toimiminen olisi ristiriitatilanteessa ollut kaukana.

Loksu by Tytti Käyhkö

Kaiken kaikkiaan ärsyttävä tämmöinen päivä, kun oli suunniteltu ties mitä ja lopulta ei olekaan sitten yhtään mitään. Seurakaveri, jonka suostuttelin Riksun kisoihin starttaamaan ensimmäistä kertaa virallisissa kilpailuissa, oli saanut kaksi LUVAa. Melekosta. Onneksi ei yhtään harmita ettei me päästy sinne. Pistää kyllä miettimään miksi kaikki muut saa luvia ensimmäisissä kilpailuissaan ja me tahkottiin kolmet katastrofikisat ennen ensimmäistäkään.

No ei, nää on vaan taas näitä päiviä. Tämä ilta vaatii selkeästi ruokaa ja juomaa ja erityisesti juomaa ja twilight-maratonia. Kruunaa tämän loistavan päivän.