Tässä on Fiona viimeisenä päivänään.
Eviran raportti Fionan ruumiinavauksesta tuli viime viikolla. Eilen sain vihdoin patologin kiinni lisäkysymyksistä. Paljastui sieltä vähän jotain, mutta silti kaiken takimmainen syy jäi epäselväksi. Ehkä mitään alkuperäistä syytä ei sitten koskaan oikeasti ollutkaan.
Näin sanottiin Eviralta tulleessa raportissa:
"Lausunto
Tutkimustulos:
- Lopetettu eläin.
- Vesipää eli hydrokefalus.
- Maksakudoksen aikaisempi surkastuminen ja sitä seurannut uusiutuminen.
- Imusolukasvain (epiteliotrooppinen lymfooma) suun limakalvolla.
- Pitkäaikainen limakalvoa surkastuttava mahalaukun tulehdus.
- Huulten iholla paikallinen demokidoosi ja siihen liittyvä karvatuppitulehdus.
Avauskertomus
Kuolemanjälkeiset muutokset ovat kohtalaisen lievät. Koira on lihaksistoltaan kohtalaisen hyvin kehittynyt ja rasvavarastot ovat kohtalaiset. Ikenissä todetaan akuutti tulehdus, johon liittyy voimakas verentungos ja pöhö ienrajassa. Suun limakalvo on paikoin epätasainen ja väriltään ruskehtava. Sydän on rakenteeltaan ja kooltaan nomaali. Keuhkoissa akuutti pöhö. Sisäeriterauhaset normaalit. Maksaan menevä verisuonisto normaalia, mutta maksa on pinnaltaan epätasainen ja paikoin todetaan maksalohkojen regeneraatiosta johtuvaa suurentumista. Munuaiset ovat pinnaltaan epätasaiset ja niissä todetaan pesäkkeisesti arpikudosta. Virtsarakko tyhjä. Mahalaukku on tyhjä. Suolen sisältö on niukkaa. Mahasuolikanavassa ei todeta makroskooppisia muutoksia. Haima on normaali. Luusto normaalin kovaa. Aivoissa lateraaliset aivokammiot ovat kohtalaisesti laajentuneet ja nesteen täyttämät. Pään muoto on pyöreä ja ulospäin pullistuva.
Makroskooppinen diagnoosi:
- Lopetettu eläin.
- Vesipää eli hydrokefalus.
- Maksakudoksen regeneraatio.
- Pitkäaikainen limakalvomuutos suussa.
Histologinen tutkimus:
- Maksa (Rho-): Regeneraatio, aikaisempi atrofia, paikoin lievä lymfosyyteistä ja plasmasoluista koostuva tulehdusreaktio, kuparin kertymistä ei todeta.
- Perna, aivot, keuhkot, sydän, lisämunuaiset, kilpirauhaset, haima, suoli, virtsarakko: Ei spesifisiä muutoksia.
- Munuaiset: Paikoin arpikudosta.
- Mahalaukku: Lymfosytäärinen atrifioiva gastriitti.
- Huulen iho: Demodikoosi [sikaripunkki], furunkoloosi.
- Suun limakalvo: Epiteliotrooppinen lymfooma, paikoin krooninen tulehdus."
----------------------------------------
Siinäpä se sitten. Käydäänpä vähän läpi.
Vesipää ei ollut tiedossa, joskaan ei täysin yllättävää. Kohtalainen vesipää tarkemmin sanottuna, kuulemma ei ole harvinaista, että yli 5v koiralla havaitaan vesipää ilman oireita. Fionalla vesipää saattoi selittää sen, ettei se koskaan tykännyt pään yli laitettavista pannoista tai vaatteista. Liekö sattui päähän. Vesipää on todennäköisesti ollut syntymästä asti, mutta voi ajan myötä pahentua ja oireet sen mukaisesti tulla vasta myöhemmin esiin. Ja onhan se totta, että Fiona oli aina, vähän, noh, erilainen.
Maksassa ei sitten kaikesta huolimatta ollut mikrovaskulaarista dysplasiaa eli shunttia. Jokin prosessi siellä on aikoinaan ollut, mikä on tavallaan parantunut ja solut uusiutunut. Siitä ei ole tietoa onko maksa palannut alkuperäiseen hyvään kuntoon vai jäikö vajavaiseksi, joten maksaruoan syöttäminen oli siitä huolimatta hyvä homma. Mikä prosessi sitten olikaan, kyllä sen myös näki että olo oli nelisen viimeistä vuotta parempi.
Munuaisissa oli niinikään joskus joku prosessi, sama homma kuin maksassa.
Mahalaukun tulehdus sama homma, jokin vain saanut tulehduksen aikaiseksi.
Suussa ollut epiteliotrooppinen lymfooma on sairaus, mikä pysyy usein vuosia samassa kohdassa. Mutta 4-5 vuoden päästä se useimmiten leviää muualle. Fionalla ei ollut levinnyt.
Huulissa ollut sikaripunkki ja furunkoloosi sitten voivat liittyä näihin tai olla liittymättä.
Tiivistelmänä patologi sanoi, että nämä mikään eivät varsinaisesti liity toisiinsa, mutta koska on harvinaista että näin nuorella koiralla on näin paljon vaivoja, on taustalla ollut todennäköisesti jotain synnynnäistä alttiutta. Sairaudet voi olla idiopaattisia eli sisäsyntyisiä, tai ne ovat voineet syntyä (osa tai kaikki) jostain ulkoisesta tekijästä, esim. ihmisille tarkoitetut lääkkeet saattavat aiheuttaa vastaavanlaisia muutoksia maksaan tai munuaisiin.
Sitä, onko aiheuttajana sisäsyntyiset jutut kuten joku autoimmuunihärpäke tai yleisesti paskat geenit, vai esimerkiksi rokotuksista, miljoonista Fionalle tehdyistä hampaidenpoistoista, tai mistä tahansa muusta asiasta X aiheutuneet vaivat, ei saada koskaan tietää. Vaikka miten Fionan eläessä tutkittiin ja ihmeteltiin, joitain asioita ei vain näköjään voi mitenkään diagnosoida sen tarkemmin. Nyt ei enää pystynyt senkään vertaa, kun olivat jo tulleet ja menneet. On se luonto jännä juttu.
Nyt on Fionan keissi loppuunkäsitelty.
Nuku rauhassa pikkuinen ja kiitos, että tulit elämääni opettajaksi. Toivottavasti rakastin ja hoidin sinua niin hyvin kuin ansaitsit. Ja toivottavasti elämässäsi oli myös paljon hyvää kaiken paskan lisäksi.
Loppujen lopuksi Fiona aloitti sellaisen ihastuksen havannankoirien rotua kohtaan, etten yhtään ihmettelisi, jos joskus tulevaisuudessa pikkukoiran paikan ollessa vapaana sellainen tepastelisi uudelleen elämääni.
Loppujen lopuksi Fiona aloitti sellaisen ihastuksen havannankoirien rotua kohtaan, etten yhtään ihmettelisi, jos joskus tulevaisuudessa pikkukoiran paikan ollessa vapaana sellainen tepastelisi uudelleen elämääni.
Raportti lisätietoineen lähtee Anidentiin, Havannankoirat ry:n jalostustoimikunnalle sekä vakuutusyhtiölle.
Musta tuntuu, että noita vesipäitä on hyvinkin yleisesti näillä pienillä roduilla. Liekkö kuinka mahoton niitä tulisi ilmi, jos niitä kuvattais..
VastaaPoistaTuo setti mikä Fionalla oli, niin jotenkin mutuna sen ajattelis autoimmuuniselta/yks trauma jossain päin kehoa, siirtyy/leviää muualle. Ikäänkuin ketjureaktio käynyt, mutta kaipa sellainen tarvisi jonkin asteisen ns. immuunihäiriön tai "huonot eväät" -geenit, mukaan.
Minin kans opin, että eläinlääketiede ei todellakaan ole siinä tasolla, että oikeasti jokaiseen testiin/tulokseen/diagnoosiin voidaan luottaa. Mitään asiaa ei voi varmaksi sanoa, ennen kuin ruumiinavaus on tehty. Harmittavaa, mutta todellista.
Onko Fionan emä/isä mitenkä tutkittuja, tai onko sen sisaruksilla ollut mitään oireita?
Finskillä oli varmasti tarkoitus käydä ilahduttamassa ja suruttamassa, onneksi sillä oli sellainen emäntä kuin sinä <3
Patologikin sanoi, että vesipään löytyminen vasta ruumiinavauksessa ei ole ollenkaan harvinaista.. Että voisi hyvinkin olla yllättävän paljon näitä näissä pienissä roduissa :/
PoistaMä niin aattelin, että Fionalla olisi ollut se maksashuntti kaiken aiheuttajana, mutta ei. Olisi ollut paljon kivempi, jos olisi ollut joku selkeä homma minkä tietäisi. Ja nyt ei oikein enää tiennyt mikä nuokaan on aiheuttanut, ei tiedetty eläessä eikä avauksen jälkeenkään, huoh. Joitain asioita ei vain ole tarkoitettu selvitettäviksi.
Fionan emä lopetettiin juuri keväällä ihan eri syistä ja Fionan isästä en ole kuullut että olisi mitään sairasteluja ollut. Kaikki sisarukset myös ihan terveitä.
Fionahan oli kaikkia muita reippaasti pienempi syntyessään, joten ehkä siellä oli vain sitten jokin elimistön puolustusmekanismi tms jäänyt jotenkin kunnolla kehittymättä.
Ja kiitos <3
Voi pientä Fionaa, monenlaista oli hällä vaivaa. Parempaa emäntää ei olisi voinut saada, siitä ei ole epäilystäkään. On ollut kova paikka saada ensimmäiseksi koirakseen kroonisesti sairas koira, niin sinulla kuin creekilläkin ja monella muulla. Hienosti olette molemmat osanneet hoitaa pikkuisianne ja hakeneet apua.
VastaaPoistaMinulla taas oli aivan päinvastoin, monien perusterveiden koirien jälkeen Vili, ja minä kun pidin perusterveyttä itsestäänselvänä asiana. En usko, että se oli mikään etu, että oli ollut jo monta koiraa. Yhtä tyrmistynyt siinä on nuori, ensikertalainen koiranomistaja kuin vanhempi, "kokenut". uusi, vaikea asia molemmille.
Nyt katse eteenpäin, sieltä pilvenreunalta Fiona häntä heiluen katselee sinun ja Lokin touhuja. ♥
Sairas koira koettelee omistajaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna se kyllä myös opettaa äärimmäisen paljon. Oli niitä koiria sitten ollut nolla tai sen seitsemän, niin vaikea paikka se varmasti aina on.
PoistaAinakin tässä on turtunut koiran hoitamiseen siinä määrin, että kun toiset vetistelevät sitä että koira nukutetaan jotain simppeliä tutkimusta tai toimenpidettä varten, niin itse on niin tottunut siihen ettei tunnu missään. Sitä en sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia.
Mukava oli kuitenkin saada varmuus ja olen iloinen että muistin lähettää Fionan avattavaksi. Sai Fionan hoidettua alusta loppuun ja selvitettyä parhaan mukaan mikä sillä oikeasti oli.
Pääsee siirtymään elämässä eteenpäin ja hymyillen ajattelemaan Fionasta vain niitä ihania muistoja <3