Settle down and stop wondering

Tänään Agry cupin 3 osakilpailu oli hyödyllinen monella tapaa. Vaikka tuloksilla ei juhlittu tällä(kään) kertaa, oli rata kiva ja fiilis mahtava ja seura sitäkin parempaa.

Kyytiin haettiin Elisa ja Kiki ja suunnattiin saunan nokka kohti Herttoniemeä. Ilmojono oli taas aivan järkyttävän pitkä, tosin vain kestoltaan eikä jonottajien määrältään, joten piti vähän sumplia Lokin lämmittely siinä jonotuksen "lomassa". Kannoin omani lisäksi kolmea eri videokameraa illan aikana, joten ainakin tuli kuvattua :D. Olin official camera man. Ja mikäs sen kivempaa, tykkään kuvata.

Rata oli oikein kiva, aika meidän näköinen ja semmoinen sopivan rytmikäs mutta missä sai luukuttaa aika lujaa ajoittain. Pari täyskäännöstä oli myös ja ne odotetusti meidän ratojen huonoimpia kohtia. Ratapiirroksen kopioin luvalla Vadelmatassut blogista.

Ensimmäisellä radalla videokamerasta loppui akku, joten siitä ei ole kuin ensimmäiset 8 estettä. Näkyy miten oli tarkoitus ohjata tuo 6-7 hypyt, samoin kuin varastettu ja palautettu A:n kontakti. Niin ja 4 hyppy mille en ohjannut tarpeeksi pitkälle ja Loki ohitti. Pelkäsin että se sujahtaa vastapäätä olevaan putkeen joten ajattelin törkätä vain pikaisesti sinne - bad idea.

Palkkasin sitten A:n sekä puomin, puomilta tuli täysin läpi. Tosin nyt näytti siltä, että se ihan oikeasti yritti jarruttaa, mutta liukas alastulonkontakti ei antanut tarpeeksi kitkaa. Tuomarikin naurahti vieressä :). Loki oli aika huvittava, äkkiä korjasi että sori mamma liu'uin yli. Ei auttanut, puomi uudestaan ja loppuun. Väärin kylläkin, nimittäin 14 hypyn jälkeen se suunnisti suoraan vastapäiseen putkeen. Nauratti.

Toinen rata sitten täysin treenimeiningillä, palkka alussa. 4-hypylle jaakotus, olisi pitänyt ehdottomasti tehdä jo ensimmäisellä kerralla. 6-7 välille suunnittelin samaa kuin ensimmäisellä radalla mutta tiukemmin, vaan niisto-osuus jäi sitten vajavaiseksi ja Loki kiersi 7 hypyn toiselta puolelta. Hyvin se kyllä meni ja haki hienosti A:n ja täpäkkä pysähtyminen. Siitä sitten halusin ohjata hypyt kauempaa ja vähän irrottauduin normaalisti mutta olisi vielä voinut ohjata kauempaa. Puomilla myös tosi hyvä kontakti, ensimmäisen palkan jälkeen meinasi sykähtää ilman lupaa mutta ei kuitenkaan, palkkasin uudestaan. Putken jälkeen 14 hypylle taas jaakko mikä tällä kertaa myöhässä ja Loki levähti miljoona laukka-askelta, mutta ei sentään tällä kertaa putkelle asti. Nollana läpi siis tämä toinen kierros. Kiitos Elisa kuvaamisesta!

Keskiviikkona olisi Ojangossa epikset, vähän alkoi houkutella, vaikka meidän kyllä piti nyt taukoilla... Vaikeita vaikeita päätöksiä. Loki oli nyt ihan superjätkä, selvästikin sopiva aika ottaa se lämmittelemään ennen omaa vuoroa on noin 9 koirakkoa aikaisemmin. Siinä ehti sopivasti pyöriä edestakaisin, pitää koiraa lämpimänä ja pohtia syntyjä syviä. Loki kävi kierroksilla kuin mikä, haukkui ja veti joka paikkaan. Toinen ratasuoritus oli kyllä ehkä vireeltään se optimimpi silti, ekalla saattoi käydä vähän liian lujalla.

(c) Ella Kaijärvi

Reissulla oli myös tosi kiva päästä vähän juttelemaan Lokista ja yleensäkin koirista ja niiden huonoista ominaisuuksista ja kuulla toista mielipidettä tähän Lokin uutena ilmenneeseen "ongelmaan". Vaikka miten kiva olisi omistaa täydellinen koira, harvalla sellainen on. Ja olisi kiva olla täydellinen koiranomistaja, harva on sitäkään. Kaikilla haasteet on erilaisia. Voi joko lähteä ratkomaan ongelmaa tai voi hyväksyä, että kaikki tilanteet nyt vain ei ole kaikkia koiria varten. Tai tehdä sen mitä itse suunnittelin, molempia. Lokin koira-epäsosiaalisuus ei tee siitä yhtään huonompaa koiraa minulle. Tai vähemmän rakkaampaa. Harvassa on ne koiralaumat, joissa ei koskaan olisi mitään kränää. Eikä ajoittainen mielensä ilmaiseminen tarkoita maailman loppua tai mielenvikaista yksilöä. Enemmänkin se kertoo, että jotain on mennyt jossain suhteessa pieleen ja pitäisi ottaa tilanteesta opiksi ja miettiä miten tilannetta voisi korjata. Aina voi vähintään yrittää oppia jotain.

Toki kun on aina tottunut, ettei mitään ongelmia lauman suhteen ole, niin olisi kiva jatkaa samalla tavalla. Mutta välillä laumassa on kitkaa ja sille ei vain voi mitään. Dynamiikka muuttuu koko ajan yksilöiden kasvaessa ja tilanteiden muuttuessa. Säännöt pitää olla selvillä lauman kanssa eläessä ja niiden mukaan mennään. Tässä tilanteessa voisi ehkä ajatella, että lauman säännöt on ne mitä lauman heikoin jäsen tarvitsee. Eipä kukaan ole koskaan tainnut väittää koiran omistamisen olevan helppoa. Kun nelijalkaisen ottaa niin aina on riski että ongelmia tulee ja niihin on vain sopeuduttava tavalla tai toisella.

Se mitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä, on lähteä mukaan herkkispojan herkistelyihin. Se on kuitenkin vain koira.