Mustan salaman ohjaksissa

Eilen oli agilitytreenit, mutta koska Lokilla on nyt vaelluksen jälkeen samalla vähän pitempi tauko, menin ensimmäistä kertaa koskaan treeneihin ilman omaa koiraa. Tai no olihan Fiona takapenkillä, mutta tällä kertaa sain vähän menevämmän ajopelin. Kouluttaja Tiia toi australianpaimenkoiransa Pitan minulle treenikoiraksi. Pita kisaa maksikolmosissa. Voisi siis sanoa, että melko erilainen koira kuin mihin olen tottunut ja todella paljon osaavampi!

Oli todella hauska kokeilla ohjata tuntematonta koiraa. Olen pari kertaa päässyt aiemmin toisia koiria ohjaamaan, mutta ne kerrat on päättynyt aika lailla katastrofeihin :P. Nyt oli kuitenkin käsissä niin hyvä pakkaus, että pääsin ihan kunnolla treenaamaan pakkovalssia, takaakiertoja sekä takaakiertopäällejuoksupersjättöä jota myös saksalaiseksi saatetaan kutsua.

Ensin tehtiin pakkovalssia parilla esteellä että sain tuntumaa koiraan. Siitä seuraavaa päällejuoksua ei jääty hinkkaamaan kun ei vain sujunut, vaan siirryttiin 6 esteen kieputukseen missä oli putki, kolme hyppyä joista kaksi takaakiertoina, saksalainen ja takaisin putkeen. Eli aika vaativa pätkä mennä ihan vaikka Lokinkin kanssa.

Pitan kanssa tämä meni kuitenkin tosi kivasti! Tämä koira selvästi osasi muutakin, kuin vain koohottaa täysillä eteenpäin. Kuvasin treenikaverille fiilistä kuminauha-efektillä, koira selvästi osasi jarruttaa ja kiihdyttää ja tuli rytmikkään tuntuisesti mukaan ohjauksiin. Ihan erilaista kuin Lokin kanssa menty töksähtelevä meno. Maksikoiran kanssa on oleellista olla koko ajan muutamaa askelta edellä koiraa, mistä on hyötyä myös Lokin kanssa. Suorilla huomasi että Pita meni lujempaa kuin Loki, mutta kieputtelussa pysyin mielestäni ihan kivasti mukana menossa. Tuntui jotenkin meno niin kovin helpolta ja vaivattomalta, tämmöistä agilityn pitäisi aina olla. Saksalainenkin onnistui molemmilla kerroilla! Minä kyllä nykyään tykkään saksalaisista.

Tässäpä Ellan kuvaamaa videota minun ja Pitan menosta.

Loki on nyt tosiaan vähän tauolla, kun treenitauon tarvetta on ollut ilmassa jonkun aikaa ja vaelluksen takia taukoiltiin kuitenkin viikko, niin ajattelin nyt pitää sitten vähän pitemmän tauon samalla. Koiralle siis, itse treenaisin mielelläni kyllä vaikka kenen kanssa :). En pidä yhtään mahdottomana, että joskus harrastaisin enemmänkin jonkun lainakoiran kanssa, jos omasta loppuu puhti tai kiinnostus tai muuta ongelmaa tulee eteen.

Agimotivaatio on taas siis huipussaan ja mieli tekisi kovasti treenaamaan Lokin tai kenen vain kanssa. On tuo vaan niin mukaansatempaava laji. Äitikin totesi vaelluskertomuksistani, että on se agility tainnut kuntoani nostaa kun ei vaellus tuntunut missään. On agility kyllä nykyään jo ihan liikuntaharrastuksesta menevä ja sehän vasta onkin loistavaa.

Sain viimeisimmästä Agry cupista kuvia jotka on ottanut Päivi Heino. Kiitos paljon kuvista!

Tänään alkaa loman viimeinen tapahtuma, kun lähdetään Lokin kanssa Tampereelle tapaamaan kavereita. Tällä kertaa ei ole tiedossa mitään koiramenoja, joten Loki lähtee mukaan ihan vain hengaamaan ja tottumaan taas erilaiseen yksinoloon ja tapahtumiin. Eipä muuta kun viikonloppuja!