Mustan salaman ohjaksissa

Eilen oli agilitytreenit, mutta koska Lokilla on nyt vaelluksen jälkeen samalla vähän pitempi tauko, menin ensimmäistä kertaa koskaan treeneihin ilman omaa koiraa. Tai no olihan Fiona takapenkillä, mutta tällä kertaa sain vähän menevämmän ajopelin. Kouluttaja Tiia toi australianpaimenkoiransa Pitan minulle treenikoiraksi. Pita kisaa maksikolmosissa. Voisi siis sanoa, että melko erilainen koira kuin mihin olen tottunut ja todella paljon osaavampi!

Oli todella hauska kokeilla ohjata tuntematonta koiraa. Olen pari kertaa päässyt aiemmin toisia koiria ohjaamaan, mutta ne kerrat on päättynyt aika lailla katastrofeihin :P. Nyt oli kuitenkin käsissä niin hyvä pakkaus, että pääsin ihan kunnolla treenaamaan pakkovalssia, takaakiertoja sekä takaakiertopäällejuoksupersjättöä jota myös saksalaiseksi saatetaan kutsua.

Ensin tehtiin pakkovalssia parilla esteellä että sain tuntumaa koiraan. Siitä seuraavaa päällejuoksua ei jääty hinkkaamaan kun ei vain sujunut, vaan siirryttiin 6 esteen kieputukseen missä oli putki, kolme hyppyä joista kaksi takaakiertoina, saksalainen ja takaisin putkeen. Eli aika vaativa pätkä mennä ihan vaikka Lokinkin kanssa.

Pitan kanssa tämä meni kuitenkin tosi kivasti! Tämä koira selvästi osasi muutakin, kuin vain koohottaa täysillä eteenpäin. Kuvasin treenikaverille fiilistä kuminauha-efektillä, koira selvästi osasi jarruttaa ja kiihdyttää ja tuli rytmikkään tuntuisesti mukaan ohjauksiin. Ihan erilaista kuin Lokin kanssa menty töksähtelevä meno. Maksikoiran kanssa on oleellista olla koko ajan muutamaa askelta edellä koiraa, mistä on hyötyä myös Lokin kanssa. Suorilla huomasi että Pita meni lujempaa kuin Loki, mutta kieputtelussa pysyin mielestäni ihan kivasti mukana menossa. Tuntui jotenkin meno niin kovin helpolta ja vaivattomalta, tämmöistä agilityn pitäisi aina olla. Saksalainenkin onnistui molemmilla kerroilla! Minä kyllä nykyään tykkään saksalaisista.

Tässäpä Ellan kuvaamaa videota minun ja Pitan menosta.

Loki on nyt tosiaan vähän tauolla, kun treenitauon tarvetta on ollut ilmassa jonkun aikaa ja vaelluksen takia taukoiltiin kuitenkin viikko, niin ajattelin nyt pitää sitten vähän pitemmän tauon samalla. Koiralle siis, itse treenaisin mielelläni kyllä vaikka kenen kanssa :). En pidä yhtään mahdottomana, että joskus harrastaisin enemmänkin jonkun lainakoiran kanssa, jos omasta loppuu puhti tai kiinnostus tai muuta ongelmaa tulee eteen.

Agimotivaatio on taas siis huipussaan ja mieli tekisi kovasti treenaamaan Lokin tai kenen vain kanssa. On tuo vaan niin mukaansatempaava laji. Äitikin totesi vaelluskertomuksistani, että on se agility tainnut kuntoani nostaa kun ei vaellus tuntunut missään. On agility kyllä nykyään jo ihan liikuntaharrastuksesta menevä ja sehän vasta onkin loistavaa.

Sain viimeisimmästä Agry cupista kuvia jotka on ottanut Päivi Heino. Kiitos paljon kuvista!

Tänään alkaa loman viimeinen tapahtuma, kun lähdetään Lokin kanssa Tampereelle tapaamaan kavereita. Tällä kertaa ei ole tiedossa mitään koiramenoja, joten Loki lähtee mukaan ihan vain hengaamaan ja tottumaan taas erilaiseen yksinoloon ja tapahtumiin. Eipä muuta kun viikonloppuja!

Siskot ja koirat erämailla: Hetta - Pallas 55 km

The Road goes ever on and on
Out from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
Let others follow it who can!
Let them a journey new begin,
But I at last with weary feet
Will turn towards the lighted inn,
My evening-rest and sleep to meet. 

- lotr -

Viime torstaina suunnattiin Venton nokka kohti Hettaa päämääränä vaeltaa 55km mittainen Hetta-Pallas reitti Enontekiössä kolmessa yössä ja neljässä päivässä. Fiona meni hoitoon porukoilleni ja viihtyikin hoidossa (taas) erittäin mainiosti. Nyt kotiutumisen jälkeen pitää heti kirjoitella vähän muistiin reissukuvausta, muuten aika kultaa muistot. Joten here we go, ensimmäisen vaellukseni reissukertomus. Pahoittelut, että kuvia on miljoona enemmän kuin laki sallii, mutta kun ei vaan voinut valita. Ja itse reissua suunnitellessa kahlasin läpi kaikki vastaavat joten ehkä joku muu löytää vuorostaan tänne.

Valmistautuminen

Reittikartta ja toteutuneet
yöpymispaikat (luontoon.fi)

En ihmisten pakkailusta tai muusta viitsi sen kummemmin kirjoitella, jokainen vaeltamaan lähtenyt tai lähdössä oleva varmasti tietää mitä pakata mukaan. Mukana reissussa oli kooikerhondje Loki 2v ja shetlanninlammaskoira Tessi 1v. Koirien tavarat sen sijaan ajattelin kirjata ylös tulevia reissuja varten. Lopussa käyn läpi parannellun listan ensi reissulle tämän reissun kokemuksen perusteella. Lokille mukaan tälle neljän päivän vaellukselle lähti:

• 1,5 kertaa normaali päivässä syöty nappulamäärä x4 päivää (+ ajopäiville vastaava setti eri pussissa)
• Solkipanta tunnistelaatalla
• Valjaat
• Joustava 3m pituinen hihna
• Sadepomppa
• Tavispomppa
• Ensiapulaukkuun
• Pawz tossut tassuhaavereita varten
• Fleecetossut tassuhaavereita varten
• Sidetarpeita
• Vetramil voidetta ötököiden pistoa varten
• Punkkipihdit
• Valkovaseliinia tassujen rasvausta varten
• Kyytabletteja
• Bayvanticin annoin ennaltaehkäisevästi paria päivää ennen reissua

Lisäksi noin neljä päivää ennen reissua Loki sai normaalia suurempaa lihamäärää ruokansa seassa. Lukemani perusteella näin lyhyt vaellus ei kummempia muutoksia vaadi koiran ruokavaliolta, mutta ajattelin kuitenkin ettei siitä haittaa olisi.

Ajomatka: Espoo - Hetta (1016 km)

Herääminen klo 4.30 ja ajamassa oltiin klo 6.00. Stoppeja tehtiin tasaisin väliajoin, syötiin niinkin hienossa paikassa kuin Kotipizza ja vaihdeltiin kuskia pari kertaa. Koirat nukkuivat omissa häkeissään takapenkillä käytännössä koko matkan.

Pientä ihmettelyä aiheutti Tornion kohdalla kyltti "Sverige" ja ruotsinkieliset tekstit. Oltiin huomaamattamme seurattu navigaattoria suoraan Ruotsin puolelle. Siellä sitten ajeltiin ruotsissa vajaa sata kilometriä Tornionjoen vierellä katsellen kateellisena Suomen puolella paistavaa aurinkoa ja Ruotsissa satavaa vesisadetta. Onneksi pääsimme seuraavan sillan yli takaisin Suomen puolelle ja ajeltiin siellä loppumatka. Voipahan sanoa, että käytiin kesälomamatkalla ulkomailla!

Matkalla soitettiin Tunturilapin luontokeskukseen ja kyseltiin majoitusmahdollisuuksista, auton siirtopalvelusta sekä venematkasta vaellusreitille. Meidät ohjattiin soittamaan Paavon taloon, mistä saimmekin näppärästi kaiken tarpeellisen palvelun vaelluksen alkua varten. Koko setti majoituksena kahden henkilön mökissä, autonsiirtopalvelu sekä venematkoineen maksoi lemmikkilisineen muistaakseni noin 130 euroa.

Perillä olimme illalla ja järjestelyjen hoitamisen Paavon talon kanssa jälkeen teimme vielä pienen iltalenkin koirien kanssa ja menimme aika pian nukkumaan.

Day 1: Hetta - Pyhäkero - Sioskuru (14,7 km)

Lähtö 10.00 Paavon Talolta Hetasta. Jätimme auton avaimet Paavon Talolle ja heiltä tuli mies ajamaan meidät moottoriveneellä Ounasjärven rannalle, mistä vaellusreitti alkoi. Tässä vaiheessa oli reissun ainoa sade ja oli aika kylmä, joten meillä oli takit päällä ja rannalla laitoimme myös sadeviitat. Ei niitä varmaan olisi tarvinnut tuon pienen sateen vuoksi, mutta tulipahan kerran reissun aikana koettua nekin :).

Pian sade loppui ja tuli lämmin joten takit lähti hyvin pian. Pidimme ensimmäisen kilometrin aikana varmaan kolme taukoa kun piti säätää yhtä sun toista. Näimme myös ensimmäisen poron hyvin pian ja kävi selväksi, että Loki tykkäsi erittäin paljon poroista. Pidin sitä ehkä minuutin vapaana, mutta sen verran levotonta oli meno, että se joutui hyvin pian hihnaan. Loki oli ihan kuin jäljestysmatkalla koko päivän, odotti että missä se alkumakaus on mistä lähdetään liikkeelle. Se kiskoi tosi paljon joka suuntaan ja oli hyvin rauhaton. Hajuja oli selvästi todella paljon joka paikassa. Tässä vaiheessa jo selvisi, että joustava hihna oli hyvin hyvin huono idea. Loki on tottunut vetämään sillä, joten sitähän se sitten teki. Tessillä oli fleksi ja meno huomattavasti helpompaa. Olisi Loki vetänyt tässä vaiheessa fleksilläkin, mutta myöhemmin menon vähän rauhoituttua olisi fleksi ollut helpompi. Normihihnakin olisi ollut parempi kuin joustohihna.

Maisemia | Siellä meni poro!!11!!

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Pyhäkeron tupa. Joimme tässä kahvit ja söimme parit leivät. Viitisen ihmistä oli lisäksemme pysähtynyt tähän. Tauolla oltaisiin kaivattu koirille makuualustoja, oli vähän märkä ja viileä maa. Makuualustat olisi ollut kätevät reissulla mukana muuallakin, olisi kertonut koirille että tässä on sinun paikkasi ja nyt on aika levätä. Note to self: Ensi kerralla koirille makuualustat mukaan (kevyet, vastaavat kuin ihmisten istuinalustat.

Matka jatkui kohti tunturia ja siellä alkoi olla viileämpi ja tuuli. Kaivettiin takit taas esiin. Päädyttiin nätille pienelle lammelle, missä täytettiin vesipullot ja koirat joivat. Rapsuttelin Lokia ja Tessiä siskon säätäessä rinkkaansa ja Loki ärähti Tessin kauemmas. Tällöin päätettiin pitää koirilla pientä henkirakoa reissun aikana, ja kotona sitten alkaisi kurinpalautus Lokille.

Toinen pysähdyspaikka ja ensimmäinen yöpymispaikka oli Sioskurun tupa. Kokeilimme molempia tuvan ovia ja toisen saimme auki joten veimme kamamme sinne. Ketään ei ollut vielä paikalla. Jonkun ajan päästä toiseen tupaan tuli kaksi tyttöä, kutsun heitä serkuiksi, koska tapasimme heitä myöhemminkin. Serkut olivat kaksi nuorta naista joiden kanssa höpöttelimme hieman. Lämmitimme tuvan ja jouduimmekin valvomaan puolen yön toiselle puolelle vahtiessamme tulen sammumista.

Vieraskirjaa lukiessamme iltamyöhään kävi selväksi, että olimme tulleet vahingossa varaustupaan autiotuvan sijasta. Varaustupahan pitää varata maksua vastaan etukäteen, autiotupa on avoinna aina kaikille (jos tupaan mahtuu). Varaustupien pitäisi olla lukossa, mutta jostain syystä tämä ei ollut. Varaustuvassa oli mukavuuksia mitä autiotuvassa ei ollut, kuten pehmeät patjat ja tyynyt. Emme enää lähteneet siirtymään toiselle puolelle kun kello oli niin paljon, vaan jäimme odottamaan jos ihmisiä tulisi varaustupaan jolloin olisimme tietysti siirtyneet toiselle puolelle. Yön aikana ketään ei kuitenkaan tullut joten vietimme yön yllättävän mukavissa oltavissa.

Tarkastimme koirien tassut päivän jäljiltä ja rasvasimme ne vaseliinilla. Tassujen kunto oli ihan normaali.

Yöllä puhelimeni soi ja olin tosi tosi pihalla, ei ensin siskon kanssa tajuttu että mistä ääni oikein tuli. Laatukeskustelua oli tuolloin mm:

Sisko: "Soiks täällä jonkun puhelin? Pitääks tähän vastata? Kenen tää on?"
Minä: "En mä tiedä. Ei se oo mun."
Sisko: "Ei täällä ole muita."
Minä: "Oho tää on mun puhelin."

Pari tuntia nukuttuamme Loki oli levoton ja olisi halunnut sänkyyn. Koirat nukkuivat kiinni hihnoissaan eri puolilla tupaa, että saataisiin kaikki nukkua rauhassa. Ulkona tuuli todella kovaa, mutta ei uskallettu mennä katsomaan oliko ulkona kenties jotain muutakin mitä Loki olisi pelännyt.

Day 2: Sioskuru - Pahakuru - Hannukuru (13,6 km)

Heräsimme aamulla klo 9 koirien (=Lokin) kertoessa, että perhana tuolla toisella puolella on joku. Serkut heräsivät ja tekivät lähtöä. Aamupuuroon kerättiin Lokin kanssa mustikoita mökin takaa. Mustikoita riitti koko reissun aikana lähes joka paikassa niin paljon kun jaksoi syödä (ja koirien kakat olivatkin jatkuvasti lähes pikimustaa). Parin tunnin aamuvalmistelujen kuten puuron syömisen, hampaiden pesemisen, vesipullojen täyttämisen ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen kello näytti 11 ja matka jatkui. Note to self: Ensi kerralla toinen kuppi kahvikupiksi, että saa puuron ja kahvin yhtä aikaa nenän eteen.

Lokilla jäljestys jatkui kun poroja oli taas ympäristössä. Ensin käveltiin tunturissa, mistä siirryttiin alaspäin autiomaiseen maisemaan. Kasvistossa oli havaittavissa jo pientä ruskaan. Sää oli todella loistava, aurinko paistoi koko päivän ja oli lämmin, pieni tuuli viilensi ihanasti. Tänä päivänä kohtasimme erittäin paljon vastaantulevia ihmisiä ja ohitimme serkut muutamaan kertaan toisten aina jäädessä pitämään taukoa ja toisten tullessa ohi. Vastaan tuli useita päiväretkeilijöitä ja ajoittain tuntuikin että ihmisiä tuli vastaan enemmän kuin normaalilla lenkillä kotona Espoossa. Myös poroja nähtiin runsaasti (eläviä ja vähemmän eläviä) ja Loki meinasi joka kerta seota sukkiinsa. Loki oli vetänyt edellisenä päivänä valjaillaan jonkun verran, joten tänään opeteltiin sitten "jonoon" käskyä pannan kanssa niin että Lokin piti kulkea takanani. Edessä se ei vetohihnalla suostunut menemään vetämättä lainkaan oli sitten valjaat tai panta, joten tämä oli helpompi vaihtoehto. Yhäkin kaipailin sitä fleksiä..

Tämä kakkospäivä oli suosikkipäiväni, osaksi aivan upean taukopaikan ansiosta missä pysähdyttiin syömään. Paikka oli suoraan kuin jostain fantasiakirjasta, pieni tuulensuojainen kielleke, soliseva puro ja kaunista maisemaa.

Päästettiin koirat hetkeksi hepuloimaan puroon, mutta aika pian Loki katosi hajun perässä kiellekkeen taakse ja verenpaine pääsi jo hieman nousemaan sen noin 15 sekunnin aikana kun sitä ei näkynyt. Takaisin se tuli onneksi kuitenkin, mutta vapaanapidot oli siltä erää sitten taas siinä. Myös Tessi oli suurimman osan ajasta reissulla kiinni, sillä venemies oli tullessa kertonut merikotkien vieneen pieniä koiria tuntureilta. Myös eräs vaeltaja kertoi, että lehdissä oli ollut juttua merikotkista jotka veivät jopa porojen vasoja ja vasikoita mukanaan, joten koirien ollessa hetkittäin vapaana tähyilimme porojen lisäksi hyvin aktiivisesti myös taivasta hyökkäilevien merikotkien varalta.

Söimme paratiisimaisella taukopaikalla ja yritin kuvata sen kauneutta, mutta valitettavasti sain ikuistettua siitä vain hyvin pieniä osasia ja valo tuli niissäkin väärästä paikasta (tai siis kuvaaja oli väärässä paikassa) :(. Tämä oli kuitenkin ehdottomasti kaunein paikka koko reissun aikana. Koirat saivat jämät ruoista ja keitimme vielä kahvit. Serkut menivät ohitsemme taukomme aikana ja sisko kuuli heidän vain toteavan että "upea taukopaikka". Se kyllä oli.
 

Matka jatkui kohti Pahakurua, johon meidän piti alunperin jäädä yöpymään. Paikka oli aika autio, hieman ehkä pahaenteinen, kolea, avara ja vesipaikkakin oli vähän kävelymatkan päässä. Ei ollut mitään muuta kuin pieni tupa ja nuotiopaikka. Itse olisin voinut yöpyä tässäkin, jotenkin nautin paikan aavemaisuudesta ja karuudesta. Auringonlasku olisi varmaan ollut hieno. Todella tyhjä ja upea maasto ympäröi tätä pientä keskellä ei mitään olevaa tupaa. Missään suunnassa ei näkynyt mitään. Kello oli kuitenkin aika vähän ja sisko ei tykännyt Pahakurun maastosta. Pahakurulla näimme flunssatytön, joka oli taukoilemassa ja lepuuttamassa jalkojaan. Jatkoimme flunssatytön perään aika pian kohti seuraavaa tupaa.

2km kävelimme aika jännässä tarumaisen oloisessa metsässä, kunnes saavuimme Hannukurulle klo 18.30. Tämän tuvan ympäristössä oli vaikka mitä: 2 autiotupaa, varaustupa (tai useampia), nuotiopaikka, kota, jätehuolto ja tietenkin Hannukurun kuuluisa sauna. Saunan löylyjä oltiin kehuttu paljon ja vaikka olisin tavallaan halunnut jäädä jo Pahakurulle, ei tässä vaiheessa harmittanut yhtään. Oltiin jälleen yksin tuvassa, tällä kertaa autiotuvassa. Toisella puolella yöpyivät serkukset.

Käytiin saunassa, missä oli lisäksemme serkukset, flunssatyttö sekä uusi tuttavuus kaiffari, yksin vaeltava nainen. Seuraa siis riitti. Myös muutamia miehiä oli Hannukurulla, mm. toisessa autiotuvassa serkuksien kanssa yöpynyt bokserimies. Bokserimies oli tullut Hetta-Pallas reitille "jäähdyttelemään" pitemmältä reissulta tullessaan (ja kroppa oli sen mukainen). Bokserimies vaelsi ilman paitaa ja käveli vessaan pelkillä boksereillaan. Yhä mietityttää kiinnittikö bokserimies huomiota autiotuvan puolelta tulevaan hänen perässään epäilyttävästi kääntyvään otsalampun valoon illan pimeydessä.

Saunan yhteydessä oli kaunis lampi, jossa kävimme virkistäytymässä. Vesi oli todella kylmää. Lokikin pääsi uimaan ja sen jälkeen tutisi niin että ei sen jälkeen enää uudestaan uimaan päässytkään. Hannukuru ja sen ympäristö, erityisesti sauna ja lampi, olivat reissun toisiksi kaunein paikka.

Day 3: Hannukuru - Suoskuru - Montellinmaja - Nammalakuru (13,7 km)

Tänä aamuna nukuttiin todella pitkään, koirat olivat niin poikki jo reissusta, että eivät herättäneet edes bokserimiehen ja serkkujen tehdessä lähtöä meidän vielä onnellisena vetäessä sikeitä. Herättiin joskus kymmenen jälkeen ja aika pikana tehtiin lähtö, ettei ihan iltaan asti matka venyisi.

Ensin maasto oli metsikköä ja syötiinkin ruoka Suoskurulla keskellä metsää. Tauolla oli myös kaiffari sekä nelisen jotain muuta toiseen suuntaan menevää tyyppiä. Kaiffari vahingossa heitti puolet ruoastaan maahan, joten Loki ja Tessi pääsivät nauttimaan pinaattipasta-annoksen osingoista. Tällä tauolla koirat jo kävivät heti selvästi lepäämään, tähän asti ainoastaan Loki oli tajunnut lepäillä taukojen aikana, Tessi aina touhusi jotain ihan omiaan.

Matka jatkui kiipeämisellä Lumikero-tunturin huipulle ja tämä oli reissun vaikein nousu. Kiivettiin pelkässä t-paidassa ja kannoin pienen matkaa myös Tessiä, se kun alkoi aika väsyneen oloisesti etsiä keppejä ja muuta oheistoimintaa mikä kertoi sen olevan vähän väsähtänyt ylämäessä tarpomiseen. Pakkojuotettiin koiria välillä kupista missä oli nappuloita, että saatiin ne juomaan kuumana päivänä. Erityisesti Tessi ei meinannut itse aina juoda tarpeeksi puroista. Loki veti osan matkasta ylös ja oli sen jälkeen aivan onnesta soikeana. Mikä ihme tuon pojan pistää nauttimaan vetämisestä ja ihan vain etenemisestä, en ota selvää. Tämä oli ainoa kohta, kun jouduttiin vähän säännöstelemään vettä kun sitä meni sekä ihmisille että koirille sen verran paljon ja ei oltu tajuttu keittää edelliseltä tuvalta ottamaamme vettä tarpeeksi. Lumikeron jälkeen mentiin tuntureita ylös-alas-ylös-alas pitkältä tuntuvan ajan. Näimme jälleen kauniita maisemia, ja vähemmän kauniin kiven alle piilotetun roskan. Hiipii mieleen miten ihmiset kehtaavat.

Kaiffarin kanssa mentiin aika samaan tahtiin Hannukurulta asti ja Montellinmajalle päästyämme pidimmekin siinä yhdessä tauon. Matkalla näimme poroja todella läheltä, jopa niin läheltä että mentiin siskon kanssa polulta hieman sivuun kun näytti, että porot tulivat pitkin polkua suoraan meidän luo. Lokilla oli ainakin kivaa. Montellinmaja oli vähän kuten Pahakuru, taukopaikka autiossa paikassa vain pienen matkaa seuraavaa paremmin varusteltua kurua ennen. Vetosi minuun taas tyhjyydellään ja olemalla niin keskellä ei mitään ilman minkäänlaisia hyödykkeitä.

Tällekään autiotuvalle ei jääty vaan jatkoimme kuitenkin matkaa Nammalakurulle. Poroja oli täällä todella lähellä tupia, kunnes Lokin läsnäolo ja vinkuminen sai ne ajautumaan vähän kauemmas. Serkut sekä kaiffari yöpyivät molemmat myös täällä ja jaoimme nyt autiotuvan serkkujen kanssa, kun heille oli ok että yövymme koirien kanssa siellä. Koirat oli tietenkin sisällä hihnassa koko ajan kuten joka yö etteivät hyppineet sänkyihin, alkaneet tappelemaan tai muuta mukavaa.

Täällä tuvalla tuuli aika paljon ja lisäksi oli ilmassa jotain öttiäisiä, niin että joutui ihan offia vähän suihkuttelemaan. Söimmekin aika pian ja menimme nukkumaan ilman sen kummempia iltahillujaisia. Oli vähän haikeaa yöpyä viimeistä kertaa tuntureilla.

Day 4: Nammalakuru - Rihmakuru - Pallas (13 km)

Viimeisenä vaellusaamuna oli herätyskello soimassa kahdeksalta. Lähtöön pääsimme pikaisesti ja sitten alkoikin kävely takaisin sivistyksen pariin. Ensin mentiin Rihmakurulle, missä pidettiin pieni tauko ja täytettiin vesipullot ja jatkettiin matkaa. Maasto oli tänä viimeisenä päivänä kaikista haastavinta, todella paljon isoja kiviä ja kivikkoja ja sai olla huolissaan koirien tassuista ja varoa miten ne pääsivät yli kivistä. Olimme joka ilta rasvanneet koirien tassuja, vaikka ei niissä mitään merkittäviä merkkejä kulumisesta näkynytkään. Hyvin ne nytkin tulivat kivikkojen yli ja hitaasti mutta varmasti etenimme kohti Pallasta. Tuuli paljon ja oli aika kylmä, ei mikään helpoin vaelluspäivä tämä.

Siskolla oli aikamoinen "nyt **ttu mennään sinne maaliin eikä mitään taukoja pidellä" -fiilis, mutta halusin pitää ruokatauon kun oli vielä paljon matkaa jäljellä. Jäimmekin sitten pienen nyppylän taakse tuulensuojaan, mutta kyllä siinä kylmä oli silti. Lämmitimme ruoan ja jatkoimme täysillä vatsoilla matkaa. Lisää kiipeämistä ja kivikkoja oli tiedossa, kunnes sitten näimmekin hiihtohissit ja kun Pallastunturin luontokeskus tuli näkyville, ei siinä enää mitään taukoja voinut pitää. Viimeisen päivän osuus vaellettiin todella nopeasti ja tehokkaasti ja Pallastunturilla oltiin perillä jo kolmen aikoihin.

Kävelimme suoraan Pallas hotellille kysymään huonetta ja saimmekin huoneen mihin päästiin koirien kanssa reiluun 120 euron hintaan. Samassa hotellissa yöpyivät myös serkut ja kaiffari. Haimme koirille autosta häkit että ne nukkuisivat paremmin ja lähdimme itse oluelle ja saunaan. Saunassa olimme jälleen tuttujen reissukaverien kanssa, ja kävikin ilmi että me, koiratytöt, ja toinen serkuista sekä kaiffari olivat kaikki kotoisin Espoosta :). Saunasta kävimme uimassa läheisessä lammikossa ja sen jälkeen suuntasimme syömään hotellin ravintolaan erittäin täyttävät ja monipuoliset illalliset, tietenkin myös tyyriit sellaiset. Söimme samassa pöydässä serkkujen ja kaiffarin kanssa ja juttua riitti, vaikka meinasi väki aikalailla sammuakin jo. Sen jälkeen hyvästeltiin reissukaverit ja suunnattiin nukkumaan.

Ajomatka: Pallas - Espoo (1028 km)

Seuraavana aamuna herätys puoli 7 ja suunta kohti hotellin erittäin monipuolista ja täyttävää aamupalapöytää. Väsytti, mutta ei auttanut vaan oli pakattava ja lähdettävä ajamaan kotia kohti. Paluumatkalta ei olekaan sen kummemmin mitään sanottavaa, paitsi että poroja nähtiin ensimmäisen 200 km aikana niin paljon, että piti tarkkana kytätä tien vierustoja.

Reissun jälkeen

Ensimmäiseltä vaellukselta jäi erittäin positiiviset fiilikset, nautin koko hommasta täysin siemauksin alusta loppuun. Lokilla oli kivaa, ötököitä ei ollut nimeksikään koko reissulla, vastoinkäymisiltä vältyttiin ja sää oli niin hyvä, että melkein olisi kaivannut vähän ilmastollista haastetta enemmän koko touhuun. Illan kruunasivat päivittäiset pienet paheet. Päivämatkat olivat noin 14 km ja olisi voinut kävellä vielä enemmänkin, eli seuraavalle reissulle voisi ottaa tavoitteeksi vaikkapa 20 km päivämatkat. Olisin voinut olla reissussa vielä useammankin päivän, eli päivämatkan pituuden lisäksi koko vaelluksen pituutta voisi kasvattaa parilla päivällä hyvin. Tämä reissu meni jotenkin niin helposti ja vaivattomasti, että vähän olisin kaivannut lisää haastetta. Minkään päivän jälkeen ei ollut sellainen olo, että "huhhuh vihdoin tuvalla mihin jäädään yöksi". Ei ehkä tullut sellaista koettelemusta, henkistä ja fyysistä, mitä odotin ja pelkäsin tulevan.

Muutettavia asioita matkatavaralistaan:

• Koirille makuualustat
• Pompat on ehkä ihan hyvä olla kuitenkin, vaikka ei niitä nytkään tarvittu
• Kahvikupiksi oma kuppi
• Teetä tai muuta lämmintä juotavaa
• 2 juustoviipaletta ja 2 metukkaviipaletta per leipä
• Ruokaa voisi tehdä itsekin vähän, alkoi hieman ehkä nuo valmiit hiilarimättöpussit tympiä.
• EI joustohihnaa, vaan fleksi tai tavallinen hihna riippuen siitä miten fleksi mahdollisesti takertuu kiinni maastoon.
• Oma kahdennukuttava teltta olisi jees poksuttimen kanssa, kaikkiin tupiin kun ei saa koiria viedä.

Jos ei kaipaa reissulta yksinäisyyttä niin Hetta-Pallas on varmasti oikein helppo ja kiva reitti vaeltaa. Mutta jos ruska-aikaan on vielä enemmän ruuhkaa kuin nyt, niin voi valmistautua siihen että väkeä kyllä tulee vastaan. Koirien kanssa viimeisen päivän kivikot eivät olleet kovin miellyttävää käveltävää, mutta muuten maasto oli oikein kivaa ja koirat pärjäsivät hyvin.

Iso kiitos äidille, Irmalle ja siskolle tavaroiden lainasta ja siskolle vielä tietysti matkaseurasta. Mulla oli ainakin erittäin kivaa! Reissun jälkeen mietinkin, että sain tästä paljon enemmän irti kuin olisin saanut esimerkiksi viikon jostain rantalomasta.

Ensimmäiseksi vaellukseksi tämä oli siis kaikin puolin loistava, kun asioita jäi hampaankoloon ja mieli tekisi jo heti taas matkaan. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. En pidä mahdottomana, että lähtisin vaikka Lokin kanssa kahdestaan joskus. I consider myself hooked.