Se saapuu kuin pyörremyrsky..

"Se saapuu kuin pyörremyrsky,

se sydämen pullistaa,

se mielen mullistaa.

Se on hyvin outo pakkaus

ja nimenä sillä on rakkaus"

-Uppo-Nalle

Paljon ei veikkaamastani 29.10 päivästä jääty, sillä seuraavana aamuna eli pyhäinpäivän aattona syntyi Frisian Gem kenneliin viisi pientä maailman kauneinta koikkerinpentua. Ensin neljä urosta ja viimeisenä syntyi pentueen ainoa prinsessa. Elton-isä jatkoi Y-kromosomista linjaansa ja sen saldo onkin nyt 18 pentua joista 15 urosta ja 3 narttua.

Pennut ovat kaikki erittäin kauniin värisiä, kuvia voi nähdä Frisian Gem blogista. Paino oli suurin piirtein kaikilla sama, reilu 200gr. Ensimmäisessä kuvassa ihana äiti Antje hymyilee kuin sanoen "tässä ne nyt ovat ja olen niistä kovin ylpeä". Onnea emälle ja kasvattajalle ihastuttavasta pentukatraasta!

Itselläni on kovin helpottunut olo sillä usko on kova, että joku noista neljästä uroksesta muuttaa meidän uudeksi perheen jäseneksi. Miksipä ei muuttaisi, noin ihania pentuja kun ovat. Pikkuhiljaa alkaa iskostua päähän, että meille ihan oikeasti tulee joulun jälkeen pieni koiranpentu. Alkaa jännittää. Huijaijaa, miten sitä pärjätään?! Fiona on jouluna muutenkin kummissaan kaikesta tapahtumasta ja sitten vielä kotiin tulee pieni pyörremyrsky. Valaisemaan arkea keskellä vuoden pimeintä aikaa. Ei taida Fiona-parka arvata mitä tuleman pitää :). Rauhallinen (=tylsä) elämä loppuu sen siliän tien.

Nyt on kaamein odotus takanapäin ja edessä on vain ihanaa pentujen kasvun seuraamisen aikaa. Aivan uskomatonta on tämä aika, kun pennut pikkuhiljaa muuttuvat pienistä laikukkaista marsuista pieniksi kooikerhondjen kopioiksi. Ensin alkavat vaappua eteenpäin, sitten silmät aukeavat, sitten jo otetaan hataria askelia ja pienet hännät alkavat heilua.. Paljon leikkimistä, vinkumista, painimista ja äidin karvoissa roikkumista.

Onneksi ei montaa viikkoa tarvitse odotella, että pääsen ensimmäistä kertaa katsomaan pentuja. En millään malta odottaa. Sitten saatte kestää semmoista pentusaastetta ettei mitään määrää :)

Fiona-neidin ruoat

Vasemmalla Fionan tämänhetkinen ruoka-annos ja oikealla kasvismössöjä pakastettuina. Pitäähän jokaisen itseään kunnioittavan raakaruokkija bloggaajan osoittaa kuvin ruokansa tuoreus ja oikeanlainen pakastaminen.

Ruoka-annos "Kanaa ja riisiä kasvispedillä" a'la Jemima sisältää tällä hetkellä n. 40gr broilerin jauhelihaa, 5-10gr riisiä ja hyppysellisen hapankaalia, keitettyä porkkanaa ja keitettyä kesäkurpitsaa. Tämä sekoitetaan hyvin ja lämmitetään mikrossa n. 10 sekuntia tai vaihtoehtoisesti otetaan lämpiämään noin tunti ennen tarjoilua. Illalla joukkoon pistetään probiootteja, glutamiinia(?) ja kivennäisainevalmistetta. Tämän se saa kolme kertaa päivässä ja mahdollisuuksien mukaan jonkinlaisessa aktivointilelussa minkä se saa samalla sitten repiä.

Hieman kokoeroa verrattuna puuroannokseen, joka oli reilu 100gr annos ja juuri ja juuri mahtui tuohon kippoon. Ja kyllä tuoreus loistaa melkein kaikissa sateenkaaren väreissä! Vaikka onkin keitettyä kasvista.. Epäily hiivasta sai minut lisäämään jo tänään kesäkurpitsaa joukkoon ja ymmärtämäni mukaan se on "laimea" kasvis kuitenkin ettei siitä pitäisi ongelmia tulla. Kesäkurpitsalla on suolistoa avustava vaikutus joidenkin lähteiden mukaan, joten ihan hyvä lisä varmasti on Fionalle. Pohdinta porkkanan jättämiseksi hetkeksi kokonaan pois jatkuu.

Tein mössöä kahdesta keitetystä kesäkurpitsasta ja sitä tuli yksi kokonainen jääpalapussi ja sitten jäi tuohon toiseenkin vielä. Pitää muistaa, että ensi kerralla voisi tehdä kolme kesäkurpitsaa niin tulisi ehkä sopivasti kaksi jääpalapussia. Porkkana on tuosta säilöntämuodosta kohta lopussa, täytyypi tehdä kohta lisää. Porkkana oli sen verran paksumpaa etten ole varma saanko sitä survottua jääpalapussiin, täytyy kokeilla. Niin kätevä ja helppo muoto tuo olisi pakastaa ettei tosikaan. Tuosta toisesta en niin tykkää kun siinä ne ovat ilman kantta. Lisäksi pakastimessa odottelee viitisen pakastepussin pohjallista raakaa salaatti-kesäkurpitsamössöä, mutta se saa varmaan vielä odottaakin.

-------------------------------------

Ehkä-pennun syntymäksi veikkaamani ajankohta osui tällä kertaa väärään, yhä saamme siis jännittää.

"Don't stress - just enjoy. The life span of a dog is never long enough anyway."

Nyt Fiona on ollut viikon raakaruokinnalla ja viikonloppuista stressi(?) oksentamista lukuun ottamatta vointi on ollut hyvä. Kakkaa tulee n. kerran päivässä ja se on kiinteää. Kakkaan korreloi riisin määrä suoraan sen määrään, koostumukseen ja väriin. Sitten ihan kuin Fionan vointi päivisin ja energisyys olisi jotenkin "tasoittunut", eli se ei enää mene sata lasissa tai sitten vedä sikeitä. Tänäänkin päästin sen pihalle ja se istui pitkän aikaa portailla ja vain katseli maailman menoa. Voi tietysti olla vaan kuvitelmaakin, että katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu.

Jos viikon päästä Fionan vointi on yhä hyvä niin voisin alkaa lisätä keitettyä kesäkurpitsamössöä sen ruokaan. Pikkuhiljaa mennään, pienin askelin. The early bird may get the worm but the second mouse gets the cheese! :)

Lisäsin Fionan kotisivuille linkit-osioon joitain parhaiksi toteamiani ruokintaan liittyviä sivustoja. Näitä lisätessäni muistin yhden kirjoituksen, minkä ensimmäinen kappale sytytti suorastaan hehkulampun pääni päälle, niin valaisevan DAA! elämyksen sain. Tässä vapaa suomennus yllä olevan linkin artikkelin ensimmäisestä kappaleesta:

"80 miljoonaa lajia maan päällä (joista noin 700,000 on eläimiä) syövät raakaa ruokaa. Itse asiassa ihmiset ovat ainoita, jotka kuumentavat syömänsä ruoan. Ihmiset kuolevat keskimäärin rotuna puolessa välissä tai alle mahdollista elinkaarta kroonisten sairauksien takia, jotka aiheutuvat suuresti ruokavaliosta ja elämäntyylistä. Kotieläiminä lemmikit myös syövät keitettyä, prosessoitua ja lämmöllä denaturoitua pakattua ruokaa. Tämän seurauksena lemmikit kärsivät ihmisten kaltaisista kroonisista sairauksista kuten syövistä, niveltulehduksista ja muista rappeuttavista sairauksista."

Melko silmiä avaavaa, että ihmiset ovat tosiaankin ainoa laji maan päällä mikä lämmittää ruokansa. Mikä todennäköisyys on sille, että koirille tämä ihmisten ruokavalio olisi jotenkin parempi kuin se mihin niiden ruoansulatusjärjestelmä on tarkoitettu?

Nykypäivän koirille varmasti oleellisinta on kuitenkin se, onko niiden kroppa jo viety niin kauas alkuperäisestä että ne eivät enää kestä tuota niille tarkoitettua ravintoa. Se lienee koirakohtaista, mutta uskon että kokeilemisen arvoinen seikka kaikille jotka vain kypsää ruokaa koirilleen antavat.

Fionan kaltaisia "poikkeustapauksia" tuskin voi mihinkään lokeroon pistää, mutta sen voin sanoa että jos tämä raakaruokintaviritelmä Fionan ongelmia ratkaisevasti parantaa niin eipä tarvitse kahdesti miettiä mitä suosittelen jokaiselle samankaltaisista ongelmista kärsiville. Täältä blogistahan (tai toistaiseksi toisaalta) sitä voi jokainen halutessaan lukea Fionan hoitokertomuksen alusta loppuun onnistuneine ja epäonnistuneine ruokintakokeiluineen.

Toinen mielenkiintoinen sivu mihin eksyin oli kansainvälisellä havanese forumilla keskustelu "Liver problems in Havs?". Aiemmin olin törmännyt keskusteluihin missä muun muassa oli linkkejä lähteisiin, joiden mukaan jopa 70-80% yorkshirenterriereistä ja melkein yhtä suuri luku maltankoirista kärsii jonkinasteisesta mikrovaskulaarisesta dysplasiasta, eli tästä Fionan oletetusta sairaudesta missä osa verestä ohittaa maksan pienenpieniä shuntteja pitkin (mainittujen rotujen kasvattajista suuri osa jenkeissä testauttaa pentujensa sappihappoarvon ennen luovuttamista, tästä syystä esimerkiksi maltankoirien eläinlääkärien toimesta suosittelema luovutusikä on siellä vasta 16-viikkoa, koska sappiarvo on suht luotettava vasta tällöin). Suurimmalla osalla tämä ei kuitenkaan oireile mitenkään vaan on jalostuksellisesti vähän verrattavissa lonkkadysplasiaan, eli että ei jalosteta vain ihan terveitä yksilöitä vaan niitä "terveimpiä" sappihapon suhteen, kun lähes kaikilla siinä on vähän heittoa.

Yritin mielenkiinnolla etsiä tästä tietoa suomen maltankoirien ja yorkkien yhdistyksistä ja keskustelupalstoista, mutta joko niitä ei ole tai sitten ne on niin hyvin piilotettu etten löytänyt kummallekaan edes keskustelupalstaa. Olisi mielenkiintoista tietää miten Suomessa suhtaudutaan maksaongelmien ehkäisemiseen ja paljonko niitä oikein on edes tutkittu. Yksi mielenkiintoinen fakta yllä olevasta keskustelusta oli myös se, että 80% koirista joilla on MVD ovat oireettomia. Eli käytännössä yhtä Fionaa kohden on neljä (menikö matikka oikein :P) oireetonta geneettisesti sairasta koiraa, jotka periyttävät ongelmaa eteenpäin sille onnettomalle joka sattuu saamaan pahemman version taudista.

Nyt eksyin ihan aiheesta. Eli siis tuolla havojen keskustelussa mietittiin sitä, kuinka suuri osa havapopulaatiosta kärsii maksaongelmista. Ilmeisesti lopputulos oli se, että tilanne on paljon parempi kuin esimerkiksi aiemmin mainituilla roduilla. Silti joukossa oli muutamia, jotka aikovat jokaisen ostamansa pennun testauttaa maksaongelmien varalta eli pyytää kasvattajaa testauttamaan kyseisen pennun sappihappoarvon. Jotenkin tuntuu kovin vaikealta uskoa, että muistaakseni Havannalaiset Ry tiesi ennen Fionaa vain kaksi maksashunttitapausta ja toinen näistäkin oli vain epäily. Liekö sitten samanlainen epäily kuin Fiona? Voiko yksi rotu olla eri puolilla maailmaa näin eri tilanteessa, että toisella puolella MVD:stä ei käytännössä tiedetä mitään ja sairastuneita yksilöitä on yksi tai kaksi, ja toisella puolella pohditaan onko ongelma niin suuri, että sen rajoittamiseksi pitäisi alkaa suunnittelemaan toimenpiteitä? Keskustelun perusteella usea jenkkiläinen kasvattaja testaa pentueen molemmat vanhemmat sappihapon osalta ennen pennuttamista.

Eräs ensimmäisen havansa maksaongelmien takia menettänyt kertoi testauttaneensa uuden täysin terveenoloisen pennun koska "I couldn't imagine a family going through that a second time.".

Enkä yhtään ihmettele.

Keskustelussa on myös eräs, jonka havalla on "mild", eli lievä MVD ja tuo hava painaa himpun päälle 2kg. Eli eipä Fiona sitten niitä pienimpiä edes ole, ainakaan tällä vähän pulskalla neljän kilon painollaan.

Olen kierrellyt ja kaarrellut ja nyt vasta pääsin siihen, mitä minun alun perin piti kirjoittaa. Mielenkiintoista oli että useampi ihminen kommentoi keskusteluun sanomalla, että heidän havallaan nimenomaan rokotukset aiheuttivat maksa-arvojen nousua. Koska en enää jaksa suomentaa :) pistän tähän suorat lainaukset yllä linkitetystä keskustelusta:

"I actually went through a trying 10 months with Ricky because of a liver problem. In his case, it was due to a toxic reaction to vaccines, but it took many months and mucho money and stress to finally get things where I'm not worried anymore."
- marjrc

"My Lulu, who is small, had one post BAT [Bile acid test = sappihappotesti] that was slightly elevated but 2 BAT's since then were normal. She is also assumed to have had a bad reaction to her puppy shots."
- mellowbo

"Marj, what went on with your Ricky and his reaction to vaccines? Tucker has had two awful reactions, and I'm thinking about dodging any further shots in the future, if I can figure out how to make that work."
- Sheri

"In a nutshell, in Nov. of last year, Ricky woke up 4 days after a first part of his shots (he was going to get the 2nd part 3 weeks later) shivering, panting excessively and not being able or willing to move. I brought him to the ER at 3 a.m. and his ALT was sky high. It was 1200 when normal is about 100, so they kept him overnight, fed him fluids and retested. The ALT (liver enzyme) shot up to 1800, but went down with some med'ns and fluids. I got him back the next day and from there....... well, it's been a long journey.

Basically, the vaccines caused acute toxicity in the liver and with much research on my part, great advice from all kinds of sources, change of diet (many times!), lots of moola, time and some invasive testing on Ricky, we are at the point where he will no longer get vaccinated - over my dead body! - and we will be testing in a couple of weeks to see how low the ALT has gone down. I'm praying for a normal rate! He never ever had symptoms except that one time when I brought him to the ER, so that's a huge blessing. It was only with the BAT and blood tests that we saw he had toxicity in his body."
- marjrc

"Dr. Center thinks there may be two genes involved in liver disease in Havanese - this is better than CD, which can have up to 30! BAT levels can vary depending upon the food you feed the dog, (42% protein of Innova vs. 21% protein in others), and other factors, including delayed gastric emptying [toim. huom. Fionallahan vatsa tyhjenee hitaasti, naturopaatin mukaan vatsahappojen puutteesta, hmm]. This gastric delay can cause elevated values, but it does NOT mean the liver has problems."
- avonleahavanese

Ja mitään en väitä, mutta blogin selaus taaksepäin paljasti, että Fiona sai ensimmäiset penturokotteensa 12 viikon ikäisenä 14.3 ja seuraavana viikonloppuna eli 17.3 kiidätin sen Espoon Aistin päivystykseen oksentelemisen ja heikon kunnon vuoksi. Että semmoista tällä kertaa. Pitääpä miettiä uudestaan kannattaako Fionaa rokottaa enää kertaakaan. Samoin punkkien torjunta-aineet taidan jättää Fionalta väliin. Tänä kesänä se ei saanut aineita yhtään enkä silti löytänyt siitä yhtään ainutta punkkia. Ja uskon että olisin kyllä sillä lyhyellä karvalla nähnyt melko heti jos sillä olisi punkki ollut. Ehkä-pentu toki saa rokotukset ja kaiken muunkin rutiinihoidon minkä kuka tahansa normaali terve pentu.

Tulipas avautuminen, mutta oli kiva saada nämä jutut ulos systeemistä kirjallisesti niin voin myöhemmin näihin palata. Lopputulos tällä hetkellä on se, ettei minulla ole harmainta aavistusta onko Fionalla maksaongelma, ruoansulatusongelma, molemmat vai ei kumpaakaan.

Fionan äidin saamat kaksi pentua voivat hyvin ja parin viikon päästä lähtevät maailmalle. Nyt kotikennelissä on astutusvuorossa ollut Fionan sisko Kukka. Kasvattaja on toiminut erittäin vastuullisesti ottaen huomioon Fionan terveyden ja nämä molemmat sukulaisnartut on testattu sappihapon osalta terveiksi. Fiona toivotteleekin kaikkea hyvää siskon tulevalle perheelle!

Kuvapiristeenä tässä postauksessa toimii Fionan toissapäiväiset tutustumiset lumeen. Voi sitä hepulin määrää!

Joku sanoi havakeskustelussa mielestäni erittäin hyvän neuvon kaikkien sairaiden (ja miksi ei terveidenkin) koirien omistajille: "Don't stress - just enjoy. The life span of a dog is never long enough anyway."

Siitä on hyvä aloittaa ja siihen on hyvä lopettaa.

-----------------------------------

Btw. Itse veikkaan että pennut syntyvät nimenomaan tuolloin 29.10. Koska tällöin ne olisivat luovutusikäisiä juuri sopivasti jouluaattona ;)

Agilityn korkkaus

Tosin vain emännälle :). Kävin nimittäin eilen elämäni ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa, kun Tamsk järjesti kisan täällä Tampereella. Omilla kesärenkailla en uskaltanut lähteä reissuun, mutta pääsin onneksi taas Tytin kyydillä.

Kisaamassa kooikereita edustivat mm. Sole ja Tytin Janan (edustaa vasemmalla) äiti Sade. Näiltä nähtiin vain hyppyrata mistä molemmat saivat hienosti nollat. Outi ja Olli olivat aamupäivällä tottuneeseen tahtiinsa vieneet medit toisella radalla, en muista kummalla. Olli oli muuten ensimmäinen kooiker, jonka näin livenä kun Outi veti Fionan agilitypentukursseja. Sitä ennen olin vain internetissä rotua ihastellut, mutta Ollin myötä rotu alkoi tuntua vielä enemmän omalta.

Tytti valisti kivasti minua agilityn säännöistä ja muista hienouksista kisaa seuratessa, enpä minä niistä kummempia aiemmin vielä tiennyt. Fionan kanssa käytyjen kahden pentukurssin jälkeen alkanut sairastelu pisti agilitylle stopin enkä ole halunnut/viitsinyt sen paremmin lajiin tutustua kun ei ole ollut mahdollisuutta itse harrastaa. Nyt on kuitenkin ihan toinen ääni kellossa ja olen ihan innoissani ehkä-pennun tulevasta agilityurasta! Äärimmäisen kilpailunhaluisena ihmisenä uskon tykkääväni tuosta lajista kovasti. Ainoa miinus verrattuna näyttelyihin oli halli, missä oli KYLMÄ. Se ehkä kuitenkin muuttuu sitten kun itse saa jännittää, lämmitellä koiraa ja juosta hiki hatussa kentällä.

Hieman äksöniä kisan seuraamiseen toi hallin laidassa paikasta toiseen kipittävä hiiri, joka antoi muun muassa eräälle borderterrierille hyvinkin luonnonmukaista tekemistä. Valitettavasti luonnonmukainen ruokinta taisi jäädä tällä kertaa välistä sillä en ainakaan itse huomannut että vipeltäjä olisi jäänyt kiinni.

Sadeen omistaja ja Janan kasvattaja halusi tytöistä yhteiskuvia ja ainoana kamerallisena otin parivaljakosta kasan huonosti valottuneita ja tärähtäneitä kuvia, mutta yksi oli ihan onnistunut:

Äiti ja tytär

Olin poissa reilut kolmisen tuntia ja kivasti iltasella, oppii Fionakin olemaan iltaisin yksin kotona. Kotiin tullessani vastassa oli juuri unilta herännyt koira eikä pissalänttejä näkynyt missään. Ai että kun oli kiva tulla kotiin. Kisoja seuratessa oli pyryttänyt lunta maahan (mitä on muuten vieläkin) ja Fiona pääsi hepuloimaan ensimmäisen kerran tänä vuonna jopa hieman lumisessa maassa.

Mutta kyllä minulla vaan on suunnitelmia ehkä-pennun pään menoksi! Näyttelyihin mennään varmasti (jos ei käy niin huono tuuri, että pennulle osuu purenta- tai muita vakavia virheitä), tokoa olen halunnut harrastaa jo pitkään, koiratanssiin innostuin tänä kesänä ja tämä kisa kyllä toi agilitynkin ehdottomasti takaisin harrastuslistalle. Kyllä oli niin ihana nähdä kooikereiden nauttivan täysin siemauksin radalla juoksemisesta, sinne jos johonkin tämä rotu kyllä sopii.

Mitä minun korvani kuulivatkaan, mainitsiko joku ehkä-pennun?

"Tiineys 8-9 viikkoa: Pennut ovat valmiita syntymään! Voit nähdä pentujen liikkeen ja potkut. Älä kuitenkaan huolestu jos et heti tunne pentujen liikkeitä. Pidä huoli että sinulla on eläinlääkärin numero ja päivystävän eläinlääkärin numero ajan tasalla ja helposti saatavilla. Mikäli emon ruumiinlämpöä on seurattu, voi se laskea vuorokauden ennen synnytystä. Muista että ruumiinlämmön mittaaminen ei ole luotettava mittari synnytyksen alkamisen ennustamiseksi, mutta joskus siitä voi olla apua. Ruumiinlämpö tulee aina mitata samalla mittarilla ja samalla tavalla ja vähintään kahdesti päivässä. Ennen synnytystä narttu voi olla levoton ja tehdä pesää. Nartulla voi myös olla vähentynyt ruokahalu ennen synnytystä."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Ai että jännittääkö?!?!?!

Viikon sisällä todennäköisesti ja toivottavasti tähän maailmaan on onnellisesti saapunut pieniä valko-oransseja piiperöitä, joista vähintään yksi on nätisti värittynyt uros. Mielellään tietysti useampia. Voin kertoa, että sähköposti on lähes 24/7 päivystyksessä ja viikon kuluessa aivan varmasti vielä tiuhenevaan tahtiin. En tiedä jännittäisikö muuten näin paljon, mutta kun haluan käydä näyttelyissä niin värilläkin on väliä. Ja luonteella ja rakenteella, mutta niistä ei tietysti saada viitteitä kun vasta monen viikon päästä.

I'll keep you posted..

Nahkaa ja rauhoittavia

Tänään tuli postissa paketti nahkoja, yhteensä 24 palasta poro- ja lammasnappaa. Kokoa näillä ei ole kuin semmoinen 17cm x 20cm, mutta pantojen tekemisessä ei ole niin väliä jos pantaan joutuu yhden ylimääräisen sauman tekemään keskelle. Nämä olivat kuulemma joitain kaapissa lojuneita jämäpaloja joita minulle tarjottiin, kun joku aika sitten kyselin että olisiko pieniä paloja saatavilla. Yhteensä nämä kaikki maksoivat hurjan 10e + postikulut. Melko halpaa siis ja jokaisesta palasta saa suurin piirtein varmaan yhden pannan. Tai sitten voin tehdä "tilkkutäkkipantoja" ja yhdistellä ihan miten haluan värejä :)

Fionan stressiherkkyys ilmeni taas, kun kävin eilen illalla kaupungilla. Heti kotiin tultuani Fiona oksensi parit mahahappo-oksennukset, minkä epäilen (ja toivon) johtuneen stressistä kun oli yksin kotona kummalliseen aikaan päivästä. Ehkä pitäisi käydä enemmän poissa kotoa erityisesti myöhään iltaisin niin Fiona tottuisi hieman olemaan siihenkin aikaan yksin. Mietin myös tosissani Serene UM valmisteen ostamista Fionalle, jos siitä olisi jotain apua. DAP haihduttimella en huomannut olevan mitään vaikutusta, joten tämä toinen luontainen rauhoittava valmiste voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Nettisivuilla ainakin lupaillaan että voisi auttaa:
"Serene-UM on luontainen ravintolisä ja tehokas apuväline korjaamaan käyttäytymisongelmia. Se sisältää ainesosia, jotka maksimoivat elimistön serotoniinintuotantoa. Serotoniini on keskushermostossa esiintyvä mieltä tasapainottava aine. Elimistö siis itse tuottaa serotoniinia ravinnon mukana saamistaan ainesosista. Juuri nämä ainesosat ovat Serene-UM valmisteen perusta. Serotoniini on mukana myös elimistön muiden mielihyvää tuottavien aineiden vapautumisessa.

Serene saattaa auttaa lemmikkiäsi myös esimerkiksi seuraavien ongelmien yhteydessä: eroahdistus, turha haukkuminen, sisäsiisteyden puute, aggressiivisuus, yliaktiivisuus, rauhattomuus yöllä, huono keskittymiskyky, pakkomieleinen käytös, merkkailu, suru, ilottomuus, matkapahoinvointi, sairauksista toipuminen. Myös erilaiset tapahtumat tai muuttuvat tilanteet aiheuttavat lemmikeille ongelmia, jolloin Serene voi olla suureksi hyödyksi. Tällaisia ovat esimerkiksi muutto, joulunaika tai lapsen syntyminen."

Seuraavan kerran kun lemmikkikaupassa käyn niin nappaan varmaan tuollaisen paketin mukaan. Hieman elättelen toiveita, että toisen koiran läsnäolo voisi rauhoittaa myös Fionan yksinoloa. Kunhan vaan ensin opetan sen ehkä-pennun olemaan rennosti kotona.. Ainahan sanotaan, että mitä vähemmän koiran täytyy olla yksin kotona niin sen parempi. Alan kuitenkin olla sitä mieltä, että säännöllinen päivittäinen kotoa pois oleminen on siitä hyvä, että koira ainakin oppii tosiaan olemaan yksin eikä ne satunnaiset pidemmät yksinolo ajatkaan sitten stressaa.

Raakaruokavalion sopivuudesta näiden neljän päivän perusteella ei oikein voi vielä sanoa juuta eikä jaata. Enkä taida uskaltaa sanoa paljon mitään, kun aina sen jälkeen kun ääneen sanon niin asiat menevät rytinällä alas.

Annostuksesta en oikein tiedä olenko yhtään oikeilla jäljillä. Fionan painosta 3% olisi 120gr, mikä on tosi vähän verrattuna puuron annostukseen mikä oli 300gr päivässä. Paitsi että tuolla Fiona vähän pääsi keräämään vararengasta joten sinänsä ei ole katastrofi jos tästä pikkuisen paino tippuisikin. Pelkään kuitenkin, että annan sille nyt aivan liian vähän ruokaa ja se laihtuu hirmuisesti. Olen antanut sille kolme kertaa päivässä 40gr broileria ja joka annokseen pikkuisen riisiä ja keitettyä porkkanamössöä. Epäilyttää vaan, kun kakkaaminen on harventunut entisestään ja nytkin se on viimeksi kakannut eilen päivällä eikä siis tänään kakannut kertaakaan. Että annankohan nyt niin vähän ruokaa ettei sitä riitä ulos enää yhtään. Puurolla Fiona kakkasi suurin piirtein kerran päivässä, välillä kaksi. Voiko se muka oikeasti saada tästä ruoasta nyt sitten tarpeeksi energiaa. Mutta kohtahan se kai selviää jos se alkaa laihtumaan.

Kauheaa vahtimista taas tämä ruoan vaihdos. Joka ilta jännittää miten yö menee. Koko ajan mietityttää teenkö oikein vai väärin. Kuitenkin alitajunnassa on tähän asti jyskyttänyt vahvasti se, että mitä luonnonmukaisempaa niin sen parempi. Ja nyt kun ollaan siellä ihan kaikista luonnonmukaisimmassa vaihtoehdossa, niin tästä tie ei ole enää kuin taaksepäin sinne mistä tultiinkin. Reittihän on mennyt nappula-purkkiruoka-kotiruoka-raakaruoka. Ja kaikki on tämän jälkeen koitettu, sitten vaan valitaan se mikä parhaiten toimi.

Kovin malttamaton olen myös enkä jaksaisi odottaa vaan haluan nyt heti tietää miten tämä Fionalle sopii. Se ei valitettavasti vaan oikein onnistu. Pakastimessa odottelee kypsää kesäkurpitsamössöä, raakaa salaatti+kesäkurpitsa mössöä ja runsaasti marjoja. Saa nähdä päästäänkö niitä antamaan jossain vaiheessa. Olen pistänyt säännöksi, että kaksi viikkoa täysin oireetonta aikaa on oltava ennen kuin tähän ruokavalioon teen yhtään mitään, edes pienintä muutosta.

Tämän postauksen kuvat ovat vielä puuroajalta. Tyhjään purkkiin puuroa niin syömisen jälkeen Fionan naama usein näytti tältä.

Fiona 2 suurta vuotta!

Fiona on jo iso tyttö, tänään on nimittäin sen 2-vuotis syntymäpäivä!

Tasan kaksi vuotta sitten putkahti maailmaan eläinlääkärin pöydälle neljä pientä havavauvaa, yksi selvästi pienempi kuin sisaruksensa. Näin kuitenkin tämä pieni pahnan pohjimmainen, mamman mussukka, sitkeä sissi päätti nähdä 2-vuotis syntymäpäivänsä, vaikka emännän usko onkin ajoittain ollut hieman koetuksella. Elämänhalua ei siis tältä sankarittarelta puutu! Fionan elämänasenteesta tulisi monen muun ottaa oppia. Tuli vastaan mitä vaan niin positiivisena mennään eteenpäin eikä huolehdita huomisesta, hyvä että joku tässä perheessä :).

Suuret onnittelut Fionan sisaruksille, Vapulle, Kukalle ja Ninolle!

 

Kun pari päivää syntymän jälkeen kuulin, että pennut olivat syntyneet 22.10 en olisi missään nimessä pystynyt sanomaan pennulle "ei". Nimittäin tänään on samalla oma syntymäpäiväni. Juhlanpäivän iloa lisää se, että eilen kävin viimein suorittamassa tentin kurssista, joka minulta vielä puuttui kandidaatin tutkinnosta. Onhan niitä kursseja suoritettu jo seuraavaankin vaiheeseen, mutta on kyllä kiva saada vihdoin nämä "puolivälin" paperit ulos. Juhlapäiväämme vietämme lenkkeillen, leikkien, syöden, (Fiona ainakin) nukkuen ja (emäntä ainakin) kakan (Fionan) laatua vahtien.

Mielenkiintoista tulee olemaan nähdä ehkä-pennun syntymäpäivä, nimittäin kuun vaihteessa pitäisi pennelöisten syntyä. Fiona on siis syntynyt minun syntymäpäivänäni, ja 29.10 on ex-avokin syntymäpäivä. Jos pennut siihen tähtäävät, niin melko kummallinen sattuma kyllä olisi :)

Raakaruokintasuunnitelmia

Fionan ruokinta on hieman muuttunut. Eilen se sai aamulla vielä puuroa mutta illalla n. 20gr raakaa broilerin jauhelihaa ja tipan kurkku-salaattimössöä. Muuten meni kaikki ok, mutta seuraava kakka oli hyvin limaista.

Emme kuitenkaan näin pian lannistuneet, vaan tänään Fiona on saanut aamulla 20gr broileria, päivällä ja illalla 30gr broileria + keitettyä porkkanamössöä + riisiä. Lisäsin riisin kuitenkin vielä joukkoon, jos se auttaisi sopeutumista. Lisäravinteet ovat pysyneet samana ja pysyvätkin varmaan nyt jonkun aikaa.

Pakkaseen tein tuota porkkanamössöä ja sitten aiemmin raakaa kesäkurpitsa+salaattimössöä. Tätä alan kuitenkin antamaan varmaan vasta kun vatsa on tottunut tähän lihaan eli kakka on kiinteytynyt, jos niin onnellisesti jossain vaiheessa sattuu käymään. Ulostetta lukuun ottamatta vointi on hyvä eikä maiskuttelua tai oksentelua ole esiintynyt. Kun/jos raaka broileri+porkkana+riisi -yhdistelmä toimii niin alan korvaamaan riisiä varovaisesti kasviksella. Ehkä tässä välissä voisi yhden uunipuuronkin pelkillä viljoilla tehdä niin saisi sitä annettua eikä tarvitsisi joka päivä keitellä, jotenkin tuntuu että tässä ainakin hetki rullaillaan nyt tällä ruokavaliolla. Nyt annan kyllä koiran kropalle aikaa enkä hermoile ja pistä tylosinia nassuun.

Jos itse saisin päättää ilman voinnin rajoitteita, aloittaisin Fionalle seuraavan raakaruokavalion:

- lihoina kala, broileri ja kalkkuna
- kasviksina kesäkurpitsa, salaatti ja keitetty porkkana
- lisäksi marjoja ja hapankaalia
- maitotuotteita voisin myös antaa jonkun verran korvaamaan lihoja

Jos ihan villiksi ruvetaan, niin tietysti toivoisin, että Fionalle voi antaa myös luita edes luujauheen muodossa. Tämä tasapainottaisi ruokavaliota ja lisäksi kovettaisi ulostetta, mikä liiallisten kasvisten vaikutuksesta on vaarassa löystyä. Mikäli luita ei pysty antamaan, en tiedä onnistuuko tämä ruokavalio Fionalla koska lihaa pitäisi varmaan antaa melko paljon jotta uloste pysyisi kiinteänä. Kasviksethan löystyttävät kakkaa. Mutta nämä ovat varmaan melkoista toiveajattelua ja olen jo tosi tyytyväinen jos päästään yksi liha + pari kasvista ruokavalioon onnistuneesti.

Tuota lihan määrää olen pohtinut runsaasti. Esteitähän sen suurelle määrälle on munuaiset ja maksa. Munuaisarvoissa ei kuitenkaan vielä ole mitään epänormaalia, vaan kyse on ennemminkin "ehkäisevästä" munuaisystävällisestä ruokavaliosta. Tulee vaan mieleen että ehdittäisiinkö tuosta hyödystä näillä näkymin hyötyä kuitenkaan. Kannattaako ehkäistä semmoista mikä ehkä 7 vuoden ikäisenä tulee ongelmaksi kun koira on kaksi ja tässä kunnossa. Maksan puolesta taas mikrovaskulaarista dysplasiaa ei ole vieläkään diagnosoitu, vaikka se lääkäreiden mielestä todennäköinen vaihtoehto onkin. Päätinkin sulkea silmäni hetkeksi näiltä ongelmilta ja antaa lihaa enemmän. Jos ongelmia tulee niin kyllä sen oireilusta sitten huomaa.

Jos Fionan vointi jossain vaiheessa kovasti huononee on edessä vielä yksi tutkimus. Nimittäin se totaalinen avaaminen ja maksan koepalan ottaminen. Sitten tietää ainakin 100% varmuudella painitaanko tässä jonkun konkreettisen ongelman kanssa vai sitten "vaan" sen epämääräisen suolistotulehduksen. Ja toki jos avatessa näyttää huonolta niin sitten ei koiraa herätetä ollenkaan. Tottakai toivon ettei tähän jouduta, mutta tämä on se plan Ö mikä on vielä jäljellä.

Mistäs juuri luin, että viljat voivat aiheuttaa ylivilkkautta. En yhtään ihmettelisi ettei tuon koiran kohdalla ole ollut "aktiivisuus" aina välillä hyperaktiivisuuttakin. Kun usein on tuntunut että se on vain on tai off eikä mitään siltä väliltä.

Mieltä hieman helpottaa tieto siitä, että tuolla märällä puurolla ja kypsällä lihalla vointi oli suhteellisen hyvä, pissailu ja säännöllisen löysä kakka vaan vaivasi. Mutta että sille voidaan kuitenkin palata jos tämä kokeilu epäonnistuu katastrofaalisesti.

Fiona haisee aivan järkyttävän pahalle. Haju tulee sen suusta/vatsasta, vaikka ei suussa mitään tulehdusta kuitenkaan ollut eikä eläinlääkärin mielestä ollut edes puhdistuksen tarpeessa. Tuo haju on seurannut Fionaa jo kauan ja olen miettinyt voiko se olla tuo järjestön määrä hiilareita mitä se sai päivässä. 300gr puuroa mistä n. 55gr oli kalkkunaa. Melkoinen määrä siis hiilareita. Mielenkiinnolla seurailen tuotakin tuleeko asiaan muutosta. Tuskin kyllä kovin nopeasti ainakaan.

Voi kumpa voitaisiin olla yksi niistä onnellisista joiden ongelmat ratkeaa raakaruokinnalla.

Nyt on lokakuu ja minä olen viljaa

Olen kaksi kertaa yrittänyt tavoittaa naturopaattia, mutta ensimmäisellä kerralla hän ei vastannut ja tänään toisella kerralla puhelin hälytti pari kertaa, minkä jälkeen alkoi kuulua tuuttuuttuut. En tietenkään voi päätellä ettei häntä lainkaan kiinnostaisi puhua kanssani tai että hän jotenkin välttelisi, mutta kaippa hän olisi takaisin soittanut jos yhtään olisi kiinnostunut mitä asiaa minulla oli. Päätinkin antaa naturopaatin olla ja kokeilla ajatella ihan omilla aivoillani.

Eilen kun juuri pääsin sanomasta että kakka on pysynyt kunnossa, oli se tänä aamuna lopusta taas yhtä liurua. Lisäksi viime yö oli tosi levoton, Fiona läähätteli ja joi paljon ja vaihteli paikkaa, ja aamulla pedin vierestä löytyi kaksi iiisoa pissalänttiä jo kahdeksalta, vaikka viime aamuina se on pidätellyt yhteentoistakin. En tiedä protestoiko se sitä ettei päässyt sänkyyn kuten viime aikoina on ollut tapana, mutta sitä nesteen määrää se ei kyllä olisi pystynyt pidättelemään missään tapauksessa mitä lattialla oli. Sänkyyn jos sen nosti niin viiden minuutin kuluttua alkoi läähätys ja paikan vaihtaminen. Liekö puuro nyt sitten niin kuivaa että öisin on pakko saada juotavaa? Vaiko kuivaa ja siksi närästää ja on paha olo? Mene ja tiedä.

Puurolla on menty nyt kaksi kuukautta, joten kai sen pitäisi pikkuhiljaa näkyä jos se Fionalle hyvin sopisi. Kyllä sen vointi on parantunut talveen verrattuna kun se ei oksentele, mutta maiskuttelua esiintyy vielä ja kakka ei ole kyllä kunnossa. Ja jotenkin se on viime aikoina nukkunutkin niin paljon. En oikein tiedä vieläkö pitäisi antaa tälle ruokavaliolle aikaa vai kokeilla sitä mitä olisi pitänyt kokeilla jo ajat sitten: nimittäin viljatonta.

Niin tai näin, käyn tänään kaupasta hakemassa kurkkua ja salaattia. Pistän ne mössöksi ja hyvin pieniksi annoksiksi pakastimeen. Nyt kun uskon tietäväni mikä tällä ruokavaliolla on vointi, voisin uskaltaa kokeilla vaihtaa viljoja kasviksiin ja katsoa mitä tapahtuu. Pistän pikkuhiljaa kasvismössöä puuron sekaan ja seurailen. Koska raa'an lihan sopimattomuudesta mahavaivaisille on enemmän tietoa kuin kasvisten ja koska viljoja vastaan paapatetaan joka paikasta, ajattelin pitää lihan kuitenkin nyt kypsänä. Yksi muutos kerrallaan ja niin edelleen.

Sitä mietin myös, pitäisikö tätä puuro -> kasvis vaihtoa mennä konsultoimaan johonkin siltä varalta että ruokavaliosta puuttuu nyt jotain oleellista, mutta päätin katsoa ensin miten se sopii. Jos näyttää siltä että kasvikset voisivat käydä ongelmitta niin sitten kyselen joltain asiantuntijalta tarkemmin. Ja jos pikkuhiljaa siirtää puuroa kasviksille niin luulisi siinä näkevän jos voinnissa tapahtuu jotain. Jos muutosta mihinkään suuntaan ei tule, niin sittenhän se on sama antaa niitä kasviksia.

Tämän postauksen kuvat on otettu eiliseltä kävelyltä kun aurinko paistoi nätisti ja kaulassa killui kamera jo valmiiksi.

--------------------------------

"Tiineys 7-8 viikkoa: Pennuilla on jo kuonot ja karva alkaa kasvaa. Nyt kannattaa hankkia synnytykseen tarpeellisia välineitä ja laittaa pentulaatikko valmiiksi. Synnytykseen voit tarvita seuraavia välineitä:
-kertakäyttöhanskoja 
-liukastetta apteekista 
-puhtaita pyyhkeitä 
-jodipitoista desinfiointiainetta apteekista (juuri ennen käyttöä desinfiointiaine laimennetaan keitettyyn veteen 1 osa jodipitoista desinfiointiainetta:10 osaa keitettyä haaleaa vettä) 
-desinfioidut sakset 
-lankaa 
-digitaalivaaka pentujen punnitsemista varten."

Lähde: Koiran tiineyskalenteri

^ Katsokaa nyt tuolta linkistä kun on niin söpö pentupotretti :)

Laavulla ja kooikertapaamisessa

Tänä viikonloppuna olikin itselläni kunnolla ulkoilua, kun ensin lauantaina retkeiltiin Pikkukoiraporukalla Kangasalle Kaarinanpolulle laavulle. Mietin kauan ottaisinko Fionan mukaan vai en. Toisaalta oli tosi sääli jättää se kotiin näinkin mielenkiintoiselta kerrankin luonnon keskelle vievältä reissulta, mutta toisaalta olin varma ettei se olisi a) jaksanut kävellä tuota matkaa ja b) pysynyt rentona näin monen koiran keskellä. Joten Fiona jäi tällä kertaa kotiin.

Monennäköistä koiraa ja ihmistä oli päässyt paikalle, vaikka paikan löytäminen olikin melkoinen haaste. Tyhjin käsin ei minunkaan kuitenkaan tarvinnut reissua tehdä, vaan lainakoira löytyi Tytiltä. Tästä voikin nähdä miten tottuneesti taluttelen Hilaa pitkin polkua. Olen tuo punatakkinen tuon massiivisen repun kanssa, piti sitä nyt eväät olla reissussa! Kuvasta kiitos Tanja Malmbergille.

Loput kuvat on ottanut Tytti Käyhkö. Tässä Jana poseeraa kauniisti.

Koska olen läski possu löysi minut hyvin nopeasti laavulle päästyämme makkaranpaistopaikalta. Hilankin teki mieli makkaraa.

Jottei pentukuume liian suureksi pääsisi paisumaan, tämmöinen ällötys löytyi myös seurueestamme.

Nelen poseeraus. Loppumatkasta olin jo ihan tyytyväinen, ettei Fiona ollut ollut mukana...

Tuon reissun jälkeen nukuinkin kolmen tunnin päikkärit, Fiona tietysti jalkopäässä. Tänään jaksoin sitten reippaana lähteä ihastelemaan kooikereita Tampereen kooikertapaamiseen. Jälleen pääsin Tytin kyydillä, kiitosta vaan! Paljon komeita kooikereita oli tullut paikalle ja paria räjähdysherkkää tilannetta lukuun ottamatta kaikki tulivat ihan hyvin toimeen keskenään. Saas nähdä josko jo seuraavassa tapaamisessa olisi omakin koira mukana..

Joitain lisäkuvia löytyy täältä. Tytin galtsuista löytyy varmaan kohtapuoleen parempia otoksia niin halukkaat seurailkaa kooikerhondje ry:n foorumia linkin varalta.

Kumpanakin päivänä Fiona oli kotona ollut pissaamatta, ensin 3,5h ja tänään 2h. Se on myös aloittanut selvästi jonkinmoisen talvihorroksen, kun nukkuu tosi paljon. Käytännössä aina kun ei leikitä tai olla ulkona. Liekö tuo sitten normaalia vai ei, enpä tiedä. Itse olisin ehkä levollisemmin mielin jos se tykkäisi nukkua vaikka sohvalla tai muualla näkyvillä, mutta aina se haluaa johonkin omaan paikkaansa mennä koisimaan, kuten sohvan alle tai makkarin petiinsä.

Viime yönä se kerran oksensi. Ulos ei kuitenkaan tullut mitään mikä oli ihan hyvä kun ottaa huomioon että se "oksensi" peiton päälle. Eilen illalla käytiin kaverillani iltaa istumassa ja sieltä Fiona kaikennäköisiä muruja lattialta löysi joten eipä tuota tiedä mistä johtuu. Vai oliko sitten se murunen raakaa lihaa minkä oli taas saanut tai sitten stressi tai tähtien asento.

Kakka on pysynyt suhteellisen kunnossa *kopkop* ja kyllä tuo leikkii ja lenkkeilee suht mielellään vaikka paljon nukkuukin. Kai se on tämä kaamos mikä itselläkin pistää unen maistumaan.

That's one small step for a man..

Tässä pimeässä kuvassa on tämän talven Tampereen ensilumi. Ilosta pomppien menin ulos hyppimään lumisateessa kun sen ikkunasta huomasin, Fiona seurasi perässä sen näköisenä että hullu et kai meinaa sinne kylmään mennä.. Päätin kuitenkin, että Fiona saa jakaa ensilumen ilon kanssani ja kannoin sen sylissä pihalle. Siinä sitten hetki ihmeteltiin, tuntuu ettei koira yhtään kyllä edes tajunnut mistä oli kyse.

Vaikea kuvitella, että pari päivää sitten oli vielä näin kaunista:

Eipä tuo lumi kestänyt kun varmaan viisitoista minuuttia, mutta tästä se sitten lähtee taas. Kylmä ja ankea talvi. Ja vielä pitäisi se lumikolakin ostaa!

Palatakseni otsikkoon, one giant leap for Fiona. Fiona söi tänään ja eilen pienet muruset raakaa kalkkunan jauhelihaa. Hui! Ensimmäistä kertaa raakaa lihaa varmaan vuoteen. Eilen se hetken päästä maiskutteli sen verran että luulin jo että kohta tulee ylös, mutta ei kuitenkaan tullut. Tänään sai kaksi murusta ja kummatkin pysyivät sisällä eikä tuo edes maiskutellut. Hiukan tämä raaka pelottaa, kun viime syksynä se sai kyllä silloin tällöin raakaa lihaa ja sai jopa raakaa naudan ja lampaan mahaakin (kun sen piti olla niiiiiiin vatsaystävällistä). Ja tulos oli sitten tässä. Toisaalta tuolloin Fiona sai myös nappuloita joten mistäpä sitä tietää mikä ongelmat aiheutti. Fionan kakka on taas löystynyt niin että tänään kakkasi omalle pihalle. Yleensä se välttelee omalle pihalle kakkaamista. Ei sillä kuitenkaan ripulia vielä ole, mutta kovasti tuntuu että sinne suuntaan ollaan taas menossa. Toisaalta lueskelin terveyspäiväkirjaa ja ennen veriripuliepisodia mutta tylosinin lopettamisen jälkeen siellä luki parissa kohtaa että ripulia, mutta itsekseen se oli mennyt parissa päivässä ohitse. Ehkäpä katsomme kävisikö niin nytkin. Veren tuloa en kyllä silti kovin montaa päivää suostu katselemaan.

Jotain säätöä ruokaan olisin kiinnostunut nyt tekemään. Tällä hetkellä Fiona syö suhteellisen kuivaa puuroa 120+50+120 grammojen annoksina päivässä. Tällä satsilla se ei juo, mutta pissailu on pysynyt ihan kivasti aisoissa. Tässä veden ja puuron suhteessa varmaan pysytään nyt jonkin aikaa. Ajattelin, että menisin viikon aina samalla annostuksella ja sitten pudottaisin päiväruokaa 10 grammalla ja suurentaisin muita. Sitten taas viikko ja sama homma. Toisaalta jos pissailu pysyy kurissa niin pitää miettiä kannattaako sitä edes yrittää tiputtaa kolmatta ateriaa pois, jos se kuitenkin voinnin kannalta olisi parempi.

Eniten minua kiinnostaisi Fionan puuroruokinnasta tiputtaa puuro kokonaan pois. Pistää tuo ihan viljattomalle. On kuitenkin vaikea tietää millä korvata puuro joten en yksinäni aio tuota muutosta ruveta tekemään. Pienempi muutos sen sijaan olisi vaihtaa kypsä liha raakaan. Vaikka en tiedä olisiko tuostakaan mitään apua muuta kuin saamaan emännälle parempi mieli. Olettaen siis, että Fiona ei raakaan lihaan reagoisi negatiivisesti. Ehkäpä yritän ensi puurosatsiin pistää lihan uuniin vasta viimeiseksi tunniksi, sitten kolmeksi vartiksi, sitten puoleksi tunniksi.. Näin pikkuhiljaa katsoa miten koiran vatsa reagoi. Harmittaa kyllä vähän, että juuri eilen tein kahden viikon ruoat pakastimeen.

Onkohan hyvä merkki, että Fiona pitkästä aikaa tyhjensi anaalirauhasensa itse. Ei tosin kakkaamisen yhteydessä, vaan frendien aikana suoraan syliini. Mutta oma vikani, mitäs rapsutteilin niin rentouttavasti. Ja hopeareunus on ainakin siinä että osui yöpaidalle minkä voi pestä, eikä esimerkiksi suoraan sohvatyynyille. Pitää kyllä muistaa kun sohvaa joskus ostan, että nahkasohvassa on sittenkin omat hyvät puolensa kangassohvaan verrattuna.

Soutamista ja huopaamista

En osannut päättää olisinko tyhjentänyt blogin kokonaan vai en. Sitten päädyin siihen, että jätin uusimmista teksteistä ne, mitkä liittyvät käsitöihin tai uuteen pentuun ja muut poistin. Aion jossain vaiheessa tehdä Fionan sairastelun kulusta oman bloginsa mihin pistän vain siihen aiheeseen liittyvät pohdinnat. Näin saan pidettyä erillään tämän uuden positiivisemman blogin ja ne turhanpäiväiset valitukset Fionan voinnista ja siitä, kuinka elämä on niin kurjaa. Haluan kuitenkin pitää Fionan terveyteen liittyvät jutut tallessa itselleni ja niille, jotka samojen ongelmien kanssa pyörivät. Tulen varmaan aina silloin tällöin sinne kirjoittamaan jotain mutta pääasiallisesti käytän yhä tätä blogia ja toki uutiset Fionaankin liittyen löytyy täältä.

----------------------------------

Toteutin joskus mainitsemani uhkauksen, ja tein uuden version Fionan vauvapannasta uudelle pennulle. Materiaalina käytin niinkin arvokasta kangasta kuin vanhaa kulahtannutta fleecesukkaa ja koristeeksi pistin ohuen koristenauhan. Fleece loistaa nauhan takaa komeasti eikä tämä panta muutenkaan ulkonäöllään hurmaa, mutta onpahan ihanan pehmeä askel pienen pennun opetella käyttämään kaulapantaa ensimmäiset pari viikkoa. Kun pentu kasvaa voi tämän pannan sitten purkaa tai heittää tällä vaikka vesilintua.

Otin myös huvikseni kuvan kaikista ostamistani nauhoista.

Nyloneita ja heijastinnauhoja (eivät mahtuneet kuvaan) tulee melkein joka pantaan. Koristenauhoista tuon missä on punaisia tähtiä säästän pennulle siihen kun se on kasvanut. Samoin tuon paksun mustaruskean nauhan. Samanlaisesta kapeammasta mustavalkoisesta teen sitten Fionalle samanlaisen. Muille nauhoille en ole vielä päättänyt varsinaista tarkoitusta.

----------------------------------

"Tiineys 6-7 viikkoa: Pentujen luusto näkyy röntgenkuvassa n. 45 vrk hedelmöittymisestä. Kaikista nartuista ei suinkaan oteta röntgenkuvia, mutta joskus tämä voi olla tarpeen, mikäli halutaan etukäteen tietää sikiöiden lukumäärä. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi sellaisella rotukoiralla, jonka synnytys tiedetään hankalaksi."

Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Huijaijjaa. Joko saa alkaa vähän panikoimaan? Pari viikkoa niin sitten voi jo alkaa odottamaan että jotain tapahtuu. Nyt peukut pystyyn vaan viimeisille odotusviikoille että kaikki menee hyvin.

Tyhjä taulu

Jokaisesta elämästä voi tulla blogi!

Yksityisyyteni ja mielenterveyteni takia oli tämän blogin jo aika uudistua ja ottaa hieman positiivisempi näkökulma tähän koiramaiseen elämää. Ja mikäs sen parempi ajankohta kun uuden pennun odottaminen!

Tekee ihan hyvää tavallaan erottaa itsensä blogista, kun ottaa huomioon senkin miten vaikealta tuntui poistaa kaikki aiemmat tekstit täältä. Kumma tunne kun päälle kaksi vuotta kirjoittanut elämänsä tärkeistä asioista ja sitten painaa deleteä. Jäikö näistä kahdesta vuodesta mitään jäljelle? Toki, mutta sitä ei kaikille kerrota. Aina voi kuitenkin yrittää ottaa selvää ;)

Levottomia öitä vol. 3454

Perjantaina jo oli havaittavissa merkkejä, kun iltalenkillä Fiona väänsi useammat kuin yhdet löysät luirukakat. Lauantaina ei kakkaa tullut ollenkaan siihen mennessä kun lähdin illalla kaupungille. Kun pääsin yöllä kotiin odotti eteisen lattialla mukavat yllätykset. Fiona oli pompannut sille asettamani esteen ylitse ja kakannut eteiseen ja pissannut eteiseen ja olohuoneeseen. Sunnuntaina se nukkui koko päivän (mihin saattoi vaikuttaa se että lievästi huonovointinen omistaja katsoi leffoja koko päivän).

Eilen illalla jo nukkumaan mennessä Fiona oli levoton ja läähätti. En muista olenko tänne maininnut, mutta se on saanut viime päivinä kuivempaa puuroa ja on pitkästä aikaa varmaan puoleen vuoteen juonut vettä. Eilen toinkin sille sitten vesikupin makuuhuoneeseen ja se joi jonkun verran vettä mikä selvästi auttoi kyllä. Useamman kerran se pyysi sänkyyn, pyysi alas, kävi juomassa, pyysi jälleen sänkyyn. Steppaili lattialla välillä levottomasti ja päästin sen ainakin kolme kertaa ulos. Ensimmäisellä kerralla tuli vain pissat, seuraavalla kakat ja kolmannella niin löysiä kakkaluiruja ja olin näkevinäni jotain punertavaakin kakan joukossa joten tämän pihareissun jälkeen annoin sille jälleen tylosinia. Sen jälkeen se nukkui taas kunnes kerran pyysi alas ja kävi juomassa ja pyysi takaisin sänkyyn. Herätys piti olla jo yhdeksältä mutta oli niin voimaton ja väsynyt olo yön jälkeen että noustiin vasta yhdeltätoista. Ruoka maistui onneksi hyvin.

Tässä takapakissa on x-factoreina maanantainen osteopaatin käynti, samoihin aikoihin tapahtunut ruokakertojen vähentäminen ja kuivempaan puuroon siirtyminen. Enkö minä ikinä opi ettei pidä tehdä kuin yksi muutos kerrallaan? Toki kyse voi olla myös jostain veriripuliepisodin jälkimainingeista joten ajattelin antaa sille uuden tylosinkuurin perään. Viljahaamu vaan taas kummittelee mielessä ja mietin voiko nämä ripuliepisodit olla merkki ruokavalion sopimattomuudesta. Nyt Fiona on ollut puurolla 10 päivää vajaa 2 kuukautta. Silti epäilyttää kun veriripuliin asti meni kuitenkin sen verran hyvin.

Näen tämänhetkiseen tilanteeseen kaksi vaihtoehtoa. Joko pidän Fionan kylmästi ilman tylosinia ja elämän rauhallisena ja katson alkaako kakka kiinteytyä itsestään. Vaikka kestäisi viikonkin tai yli. Toinen vaihtoehto on antaa sille nyt esimerkiksi kahden viikon - kuukauden tylosinkuuri ja sen jälkeen katsoa uudelleen. Todennäköisesti silloin oltaisiin jälleen tässä samassa tilanteessa. Taidan nyt pari päivää ainakin antaa ja sitten katsoa miltä näyttää.

Ärsyttää jotenkin kun elämä menee aina ihan sekaisin kun Fiona voi huonommin. Nytkin pitäisi lukea kahteen tenttiin mutta ei oikein kiinnosta. Pitäisi saada jotain muutakin sisältöä tähän elämään kuin Fiona ja sen sairastelut niin elämä ei ihan niin täysin pyörisi sairaan koiran ympärillä ja sitä vahtiessa haukan lailla 24/7. Sen voidessa huonommin seuraan sitä ihan jatkuvasti enkä halua lähteä pois kotoa. Välillä leikitän testatakseni lähteekö se leikkiin. Yleensä se kyllä tuo ihan itse leluja. Jos mitään ei tapahdu niin se menee nukkumaan. Tuntuu kuin minun pitäisi olla Fionan ohjelmatoimisto jotta se ei tylsistyisi ja nukkuisi ja vaikuttaisi kipeältä. Tyhmä olisin jos en tajuaisi että Fiona satavarmasti aistii mitä päässäni liikkuu ja tuskin se ainakaan tilannetta auttaa.

Hieman myös varjostaa mieltä se fakta, etten tämän vuoden puolella enää kovin hevillä tule viemään Fionaa eläinlääkäriin. Vakuutusyhtiö nimittäin muisti minua ilmoituksella, jonka mukaan Fionan eläinlääkärivakuutuksesta on käyttämättä vuosittaisesta korvaussummasta enää vajaa sata euroa. Maksimikorvaussumma on Tapiolassa reilu 1600 euroa. Tänä vuonna on nyt Tapiola korvannut tuosta vakuutuksesta enemmän kuin viime vuonna. Tosin vain siksi, että kolme (3!!!!!) 500 euron maitohampaiden poistokertaa eivät kuuluneet vakuutuksen piiriin. Hieman kyllä harmittaa etten pyytänyt Veteriä korvaamaan noita kahta jälkimmäistä, olisi hyvin voinut kuulua heille kun eivät suostuneet kaikkia hampaita ensimmäisellä kerralla poistamaan. Väärin toimittu maitohampaiden poisto, väärin neuvottu sterilointi lantiorakon tilanteessa, väärin neuvottu kun ei kevällä otettu samalla maksasta koepalaa. Fiksumpi voisi kysyä että mitä ihmettä teen yhä Veterin asiakkaana. Sen sijaan kenellekään ei varmaan tulisi mieleenkään kysyä minulta kysymystä "aiotko ottaa uudelle pennulle eläinlääkärikuluvakuutuksen?". 

Tulee olemaan haastavaa tyhjentää pää kaikista pahoista ajatuksista ja huolehtimisista uuden pennun tullessa. Pystyyköhän siihen mitenkään suhtautumaan niin kuin Fionaan suhtauduin sen tullessa, niin kuin terveeseen pieneen koiranpentuun? Vaikka pakkohan se on. Pidän sitä todennäköisesti suurimpana henkilökohtaisena haasteenani pennun tullessa. Pitämään esimerkiksi tylosinpurkin kiinni heti ensimmäisen ripulin kohdalla. Fionan reagointi pentuun vaikuttaa myös paljon. Pystyisinpä ennustamaan stressaako se kuinka paljon pennusta. Siihen luotan kyllä ainakin, että Fiona tulee olemaan hyvin iloinen että saa ihan oikeasti oman ohjelmatoimiston eikä ainakaan tule ihan niin usein tylsää. Sitä odotan kaikista eniten, kun Fiona on hyväksynyt pennun kotiinsa ja ymmärtää miten kivaa on kun on kotona samanlainen leikkikaveri. Vain yksi asia on ihanampaa kuin kaksi leikkivää koiraa, nimittäin kaksi leikkivää omaa koiraa :)

Pantaa pukkaa

Tällä kertaa vuorossa oli pennulle tehtävä säätövarallinen puolikuristava panta. Nyt homma sujui jo hieman enemmän rutiinilla, vaikka kone jostain syystä sotkikin kauheasti koko ajan. Ratkomista ja ompelemista siis riitti. Onneksi kun itselleen tekee ei sillä ole niin väliä miten langat pannassa hapsottavat :). Nylonnauhan värinä on sama khaki kuin edellisessäkin ja koristenauhaksi valitsin kettu-nauhan. Leveyttä on 2cm. Puolikuristavassa osassa on heijastin, pitäähän pennun turvallisuutta ajatella.

Olen hieman hukassa tuon ympärysmitan kanssa. Tästä pannasta tulikin vähän pienempi kuin suunnittelin ja sen ympärysmittaa voi säätää välillä 23cm - 36cm. Jos joku koikkerin omistaja tätä sattuu lukemaan, niin voisiko vinkata vähän minkä mittainen panta teillä on käytössä aikuiselle koikkerille? Tietäisin vähän että olenko ihan hakoteillä jos kuvittelen tämän pannan käyvän tulevalle pennulle jossain välissä.. Jos se semmoisena kolmen kilon pötkylänä kotiutuu niin on vähän Fionaa pienempi eli sen mukaan tämä panta voisi käydä sille käytännössä luovutusikäisestä eteenpäin.

Jos se luovutusikäisenä tätä pantaa aristaa tai tämä on muuten liian iso tai massiivinen niin ihan vauvapannaksi minulla on Fionan vanha vauvapanta:

Vaikka vähän kyllä tekisi mieli purkaa tuo ja ottaa pikalukko ja muut härpäkkeet ja tehdä vähän hienompi ihan vauvapanta.. Joo taidanpa tehdä niin.

Päivitys. Google löysi eräälle 6,5kk ikäiselle koikkeriurokselle kaulanympärykseksi 33cm, eli sen mukaan tuo panta menisi todennäköisesti hienosti suurimpaan kasvuvaiheeseen :)

Espoon panta

Ehkä kivaa vaihtelua noihin ainaisiin romaanipostauksiin voi tuoda nyt sitten tagilla käsityö olevat postaukset.

Tässä 4cm panta kankaalla, vihreällä (hieman oli epäselvyyttä onko tuo väri ruskea vai vihreä mutta nyt myönnän, on tuo ihan selvästi vihreää!) nylonnauhalla ja parin sentin valkoisella heijastinnauhalla. Tämän nimi on hyvin mielikuvituksellisesti "Espoon panta", koska se tulee menemään odottamaan Fionan vierailuja minnekäs muualle kuin Espooseen.

Tähän olen muuten oikein tyytyväinen (katsokaa nyt miten suorat ompeleet heijastinnauhassakin!), mutta pari seikkaa teen silti paremmin tulevaisuudessa. Kangasta en käännä tuonne takapuolelle noin miten kuvassakin näkyy vaikka se tuntuukin kovin helpolta ratkaisulta, vaan päät pitää pistää kankaan sisään niin etteivät ne jää törröttämään hieman ellei niihin ompelisi kovin rumia siksakkeja ympäriinsä. Lisäksi kuvassa näkymättömälle D-lenkille kun ompelin pienen oman "alueen" ettei se ole yhteydessä pikalukon kanssa, ompelin sen toisesta päästä hieman pitemmälle kuin toisesta kun koneella peruuttaessa en nähnyt tarkkaan kuinka pitkälle se tulee. Tämä vahingossa liian pitkälle mennyt puoli on itse asiassa parempi, koska tikit menevät koko nylonnauhan yli. Toiselta puolelta jos jaksaisi niin voisi ommella vielä millin pari että tulisi samanlainen, mutta se on niin pieni ongelma etten jaksa nähdä vaivaa.

Ympärimitta on täysin sopiva tässä, mutta yhtään milliä tuota leveämpää pantaa en kyllä Fionalle varmaan tule tekemään. Nylonnauha sisällä kun ei anna oikeastaan yhtään periksi niin tästä tulikin Fionan kaikista levein panta. Pitää miettiä olisiko kolmen sentin nylon sittenkin jatkossa parempi, vaikka tässä kyllä näkyykin tosi kivasti tuota kangasta vähän enemmän. Toisaalta tuo leveys on tosi hyvä myös siinä, että se pistää karvoja kasaan suuremmalta alueelta jolloin tuo heijastin näkyy tosi tehokkaasti. Sitä pitää myös miettiä, että olisiko parempi, että tuo kangas jatkuisi pikalukon "alle", jolloin noita ikäviä kulmia ei tulisi. Ans kattoo.

Fionasta mainittakoon sen verran, että liekö tämä kylmyys vai mikä aiheuttanut sen, että ulkoilu on sen mielestä vain epämiellyttävä tapa tehdä tarpeet. Aamulla olen herännyt koko viikon jo(?) kymmeneltä, vaikka yliopistoa tai töitä olisikin myöhemmin. Tällöin kympiltä Fiona kyllä innolla herää syömään ja käymään pihalla, mutta nopeasti se haluaa myös takaisin sisälle. Sama homma on alkanut olla myös päivemmällä, eli se ei jostain syystä jaksa/halua kovin pitkiä lenkkejä tehdä. Itse asiassa Laioksen käynnin jälkeen alkoi tämä haluttomuus, joten ehkä hoidon vaikutus sitten jatkuu vieläkin. Aamulla Fiona muuten menee lähes aina ulkoa suoraan nukkumaan. On ilmeisesti kymppi liian aikainen herätysaika pikku karvamadolle.

Uusi blogi

Lisäsin tuohon sivupalkkiin Moskun blogin. Mosku on aivan IHANA pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira, kattokaa nyt ja nyt <3

Ei olisi pitänyt ehkä törmätä tuohon blogiin nyt. Tuli holskukuume. Holsku oli ehdottomasti toisiksi suosikkini seuraavaksi koiraksi. Sen ja koikkerin välillä mietinkin pitkään. Mikä on toisaalta aika kummallista, kun eivät nuo rodut nyt kuitenkaan kovin lähellä toisiaan ole. Vaikka on niissä samojakin ominaisuuksia, etenkin koikkerissa ja pitkäkarvaisessa holskussa. Holskua pidin kuitenkin vielä liian haastavana itselle ja jätän sen "ehkä joskus tulevaisuudessa" -listalle. Tuolla listalla alkaa vaan tulla melko ahdasta kohta.

Joka tapauksessa olen ehkä sitä mieltä, etten toista Fionan kokoista koiraa enää ota paitsi ehkä joskus vanhana mummona. Tai joskus jos oikeasti helpon koiran haluan. Holskun ja Fionan kokoero olisi myös ollut ehkä vähän liian suuri. Mutta koikkerin myötä se on sitten helppo siitä pikkuhiljaa siirtyä isompaan ja isompaan ;). Siinä minulla olisikin sitten kunnon parivaljakko, kaksi lentävää hollantilaista. Kolmantena mietittävänä rotuna listallani oli muuten pitkään stabyhoun.. Lievää maa-rasismiako. Näistä kolmesta voiton vei koikkeri kokonsa ja kahteen muuhun verrattuna myös helppoutensa takia.

En ehkä vieläkään tunne itseäni ihan oikean koiran omistajaksi, varmaan osaksi Fionan sairastelujen takia (monet "normaalit" koirajutut on meiltä out) ja osaksi sen koon takia. Kissastahan tuo menisi ennemmin kuin koirasta :). Tuommoisen kunnon holskun kun saisi niin kyllä siinä kelpaisi pimeällä kujallakin käydä iltalenkillä!

Maksoin muuten tänään Club Registerin tilausmaksun. Marraskuun alussa ne vihdoin saapuvat Suomeen. Sitten se vasta alkaa kunnon sukuun perehtyminen.

Kangaskaupassa

Ompeluinto jatkuu yhä ja tänään kävin ostamassa Eurokankaasta muutamia kankaita pantoja varten:

Mietin hieman heijastinpantojen suunnittelua. Koska Fionan turkki pikkuhiljaa taas kasvaa, on heijastinosan oltava keskellä jotta se näkyy turkin alta. Halusin kuitenkin pantoihin jotain vähän muutakin kun pelkkää heijastinta ja yksiväristä nahkaa, joten päädyin ostamaan kankaita. Vahvisteeksi pistän polyproteeninauhan, sen päälle kangasta ja kankaan päälle parin sentin heijastinraidan tai pari ohuempaa. Näin pääsen halvemmallakin, koska nahka on huomattavasti kalliimpaa kuin nylonnauhat tai esimerkiksi nämä kankaat. Ostin näitä viittä kangasta kaikkia n. 20cm x 120cm palat ja maksoivat yhteensä vain viisi euroa! Ja yhdestä kankaasta saa tulevaisuutta varten varmaan yli viisi pantaa. Onpahan varakankaita pilalle menneitä pantoja varten.

Violetista ainakin teen Fionalle takin kanssa sävy sävyyn sopivan pannan. Sitten ajattelin kysyä vanhemmiltani mistä kankaasta tykkäävät eniten niin teen siitä Fionalle Espooseen oman pikalukollisen heijastinpannan, ettei tarvitse aina montaa pantaa kuljettaa edestakaisin. Valitettavasti kaikki ostamani kankaat olivat aika tyttömäisiä että pitää ehkä ostaa muita kankaita sitten kakkosen pantoja varten. Kyllähän sitä hävettäisi kulkea noissa kuoseissa ja antaa heti ensi kättelyssä neitimäinen ensivaikutelma naapurin koirille.

------------------------------

"Tiineys 5-6 viikkoa: Nyt sikiöt muistuttavat jo aivan oikeita pieniä koiranpentuja! Sikiöiden sydämet sykkivät yli 200 kertaa minuutissa. Varpaat ja kynnet muotoutuvat. Emon paino alkaa nousta. Tiineyspäivänä 42 on aika antaa kantavalle emolle matohäätökuuri. Varmista apteekista matohäätölääkkeen soveltuvuus tiineelle koiralle."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Yli puolen välin jo! Hassua ajatella, että jos nyt näkisin mahan sisälle niin tietäisin onko sieltä tulossa oma vaavi vai ei. Siellä näkyisi vilistämässä tooosi pieniä koiranpentuja.

Viunallinen tasapaino

Pari päivää sitten hoksasin unohtaneeni nimi-postauksesta yhden melkein alusta asti Fionaa seuranneen lempinimen: Viuna. Tästä on tietysti vedetty lukuisia variaatioita, kuten viunuttaja ja viunalainen, viunaliinia unohtamatta. Alussa hieman hämmensi sanan lievä samankaltaisuus erään hyvin alkoholipitoisen juoman kanssa, mutta toisaalta eipä tuolla Viunallakaan ole aina ihan kaikki kotona:

Nyt kun Fiona on parantunut mahataudista ja vointi pysynyt ihan hyvänä myös tylosinin lopettamisen jälkeen (*kopkop*), niin olen päässyt jatkamaan operaatiota jonka nimesin kaksi minuuttia sitten mahtipontisesti viunallisen tasapainon operaatioksi. Operaatio on ollut käynnissä reilun kuukauden verran ja sen tarkoitus on nimensä mukaisesti löytää tasapaino, eli aurea mediocritas eli kultainen keskitie, Fionan voinnin, pissailun ja ruoan suhteen.

Tarkemmin sanottuna minulla on Fionan ruokintaan tiettyjä tavoitteita, joiden tarkoitus on löytää sopiva ravinto niin, että pissailu olisi mahdollisimman vähäistä. Jos vielä kun pääsemme tähän pisteeseen Fiona pissailee häiritsevän useasti, pitää testata pistää se pidätysvaivaisten luontaisvalmistekuurille. Ruokavaliona on koko operaation ajan kyllä tämä sama puuro, mutta sen koostumus ja ruokakertojen määrä ja koko ovat nyt x-, y- ja z-muttujia. Järjestys on tämä:

1. Löytää mahdollisimman kuiva puuro ilman, että se vaikuttaa Fionan vointiin heikentävästi. Aiemmat satsit ovat aina olleet hyvin kosteita, mutta nyt vähennän veden määrää ja haihdutan sitä vielä uunissa jotta Fiona saisi vähemmän nestettä ruoasta.
2. Löytää sopivat annoskoot niin ettei Fiona laihdu eikä liho. Tämä varmaan on melko nopea vaihe, kun eipä sitä tiedä kun vasta vähän pitemmällä tähtäimellä että putoaako vai nouseeko paino ja sitten on helppo suurentaa tai pienentää annoksia.
3. Hyyyyvin hitaasti yrittää pienentää keskimmäistä ruoka-annosta ja samalla suurentaa kahta muuta. Tässä tavoitteena on pyrkiä testaamaan pärjääkö Fiona vain kahdella ruokakerralla päivässä vai alkaako se oireilla joko vatsallaan tai maksallaan (eli sappihapoillaan eli käytännössä närästämällä). Olen vakaasti sitä mieltä, että jos päästäisiin vain kahteen ruokakertaan niin pissaakaan ei erittyisi niin tasaisesti läpi vuorokauden kuin nyt mistä seuraisi parempi pidätyskyky ruokien välissä.

Yhä vetkuttelemme ykkösvaiheessa, koska operaatio edistyy hyvin hitaasti. Kun tein tämän edellisen satsin puuroa mitä Fiona yhä syö, tein sen kaksinkertaisena ja tuplasin myös veden määrän mistä seurasi se, että varmaan kuuden tunnin uunissa haihduttamisesta huolimatta annoksesta tuli tosi märkää. Tästä Fiona olisi normaalisti syönyt pari viikkoa, mutta väliin tuli sitten ikävä mahatautiepisodi jonka aikana Fiona söi viikon käytännössä riisiä ja hyvin vähän puuroa. Nyt mennään kuitenkin viimeisessä märässä annoksessa, joten ylihuomenna todennäköisesti Fiona alkaa saada eilen tekemääni kuivempaa versiota puurosta. Saapa nähdä miten käy. Kosteuden suhteen kyse on nimenomaan tasapainon löytämisestä, eli miten vähän vettä puuroon voi pistää ilman että se joko käpristyy täysin kuivaksi tai että Fiona saa siitä vatsaoireita kun on liian kovaa, täyteläistä, mitä lie. Kuitenkin tosiasia on, että jos se on kostempaa niin se on myös vatsalle todennäköisesti ystävällisempää kuin kovempi ja enemmän paistunut puuro. Saapa nähdä mitä tapahtuu, jännityksellä odotan.

Pari päivää sitten koin suuria ärsytyksen tunteita, kun luin Villakoirafoorumilta keskustelua lantiorakosta. Siellä pari ihmistä joiden koirilla on lantiorakko sanovat, että heille eläinlääkärit tekivät heti selväksi, että sterilisointia ei suositella koiralle jolla on lantiorakko. Ja että kirurgista korjaustoimenpidettä voi kokeilla mutta lopputulos "on mitä on". GO VETER GO!!! Meille ei mainittu mitenkään, että sterilointi voi lantiorakon tilanteessa olla erityisen kyseenalainen ja kun vielä KYSYIN että voiko sterilointi heikentää pidätyskykyä entisestään kun on lantiorakko, vastaus oli että näillä kahdella vaivalla ei ole tekemistä toistensa kanssa kun niissä pidätysongelmat aiheutuu eri asioista. Tämä on tietysti totta, mutta jos yksi pidätysongelma jo on niin kannattaako riskeerata että saa vielä toisen steriloinnin takia? Olisinpa tiennyt silloin mitä tiedän nyt. Olisi jäänyt koko sterilointi ja virtsarakon nosto tekemättä. Vaikka en voikaan varmaksi sanoa olisiko se mihinkään vaikuttanut, mutta olisinpa pelannut varman päälle nostamatta turhaan panoksia. En minä tietysti voi vaatia, että jokainen eläinlääkäri tietäisi tällaisistakin erikoistapauksista kaiken mahdollisen, mutta olisi ihan kiva jos näkisivät edes vaivan kysyä joltain joka tietää eivätkä heittelisi totuuksina omia luulojaan joiden seurauksilla saattaa olla suurikin vaikutus potilaan elämään.

Mutta turhat ******kset sikseen, nyt ollaan tässä eikä menneisyyttä voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Fiona jaksaa silti pitää minut hyvällä tuulella jatkuvalla iloisuudellaan ja onnellisuudellaan. Olisittepa olleet näkemässä pienen koiran onnea kun se kahtena peräkkäisenä päivänä pääsi naapurin Lukan kanssa lähipuistoon leikkimään! Fionalle sopii tuttu puisto + tuttu koiraseura, kun taas tuntematon paikka ja monta tuntematonta koiraa on sille selvästi enemmänkin hämmentävä ja ehkä jopa hieman epämiellyttävä kokemus.

Toivottavasti näistä kuvista (ja myös ylempänä olleista) näkyy edes osa siitä miten iloinen Fiona oli kun pääsi kaverin kanssa painimaan ja juoksemaan.

Huomenna onkin kolmas ja (toivottavasti) viimeinen käynti Laioksen luona. Ei muuten, mutta alkaa tuntua että avun pitäisi jo pikkuhiljaa näkyä jos on näkyäkseen. Ei tuonnekaan viitsisi kuitenkaan ihan turhaan ajaa ja pulittaa sitä reilua viittä kymppiä per kerta. En enää oikein jaksa uskoa, että tuohon jalan käyttämiseen mitkään ihmetemput auttaisivat, eiköhän tuo ole jo niin syvälle juurtunut liikerata ettei sitä korjata muuta kuin korkeintaan hyvin hitaasti, ajan kanssa ja hyvällä pitkäkestoisella voinnilla. Mutta mielenkiinnolla menen kuulemaan mitä osteopaatti on mieltä Fionan vatsasta ja muusta kropasta, onko se vielä jumissa vai onko edistystä parempaan päin yhä nähtävissä.

Tulipas tästäkin päivityksestä romaani. Välillä mietin miten yhdestä koirasta voi riittää asiaa näin moneen päivitykseen..

Moni kakku päältä kaunis...

Sain maailman parhaalta äidiltäni <3 ihan uuden kauan toivotun ompelukoneen viime viikonloppuna! Edellisestä ompelukoneen käyttökerrasta on rehellisesti sanottuna niin monta vuotta etten edes tiedä, joten ensin harjoittelin käyttöä verkkareilla mistä lyhensin IHAN ITSE lahkeet. Niin paitsi, että olinhan jo porukoilla tehnyt mallitilkulle kaikki mahdolliset koneen ommeltyypit (mitä lie oikealta nimeltään) ja lisäksi ompelin talvitakkiini uuden vetoketjun. Näiden huimien käyttökokemusten jälkeen päätin olevani sen verran kokenut koneen käyttäjä, että voisin itse tehdä Fionalle uuden pannan. Viikon mietinnän aikana pääsin etsimään itsestäni ihan uusia taiteellisia puolia, mitä en tiennyt olevan vielä olemassakaan. Ja lopputulos on yllä, tadaa!

Koska sain koneen vanhemmiltani ja heidän puoleltaan on aika ajoin tullut hienovaraisia toiveita hankkia Fionalle jokin muu kuin puolikuristava panta päätin tehdä sellaisen ensimmäisenä. Fiona ei aina tykkää pujottaa päätään pannasta joten pannan laittaminen on välillä hieman haastavaa. Lisäksi jotkut ihmiset aina välillä pelkäävät, että Fiona saa pään pannasta läpi kun ne ovat puolikuristavien osien kanssa sen verran suuria. Ja koska jokainen hieno neiti tarvitsee yhden nätin pinkin strassipannan, valitsin koristeiksi pinkkiä nauhaa, pitsiä ja pinkkiä strasseja.

Valitettavasti ensikertalaisena tuli pannan kanssa tehtyä myös PALJON virheitä. Ensinnäkin ostin kaupasta liian vähän nauhaa joten oli pakko lähteä ajelemaan uudestaan ompelukauppaan. Sitten yritin ommella liian montaa kerrosta kerrallaan jolloin koristeet menivät ihan vinoon. Sitten yritin ommella liian pitkällä tikillä, liian läheltä reunaa, mitä lie ja päädyinkin yhteensä varmaan yli viisi kertaa ratkomaan ja ompelemaan. Seitsemältä aloitin ja puoli kahdelta yöllä olin valmis, huhhuh!

Loppujen lopuksikaan en ole lainkaan tyytyväinen tuohon pantaan :D. "Yksinkertainen on kaunista" pitää todellakin paikkansa myös pantojen kohdalla.

Tähän pantaan suunnittelin aivan liikaa kaikkea ja suunnitteluvaiheessa se näyttikin vielä hyvältä. Kuitenkin kun kaikki ommeltiin yhteen niin ompeleet tekivät pannasta ihan erilaisen, esimerkiksi pitsit ovat niin tiiviisti jumiin ommeltu ettei niistä enää edes pitsiä tunnista.

Panta on myös aivan liian paksu ja massiivinen Fionalle, vaikka onkin leveydeltään vain vajaa 4cm. Sen musta pistolukko (minkä piti sopia tyyliin kun oli musta) saa massiivisen pannan muistuttamaan jotain vuorikiipeilijän tukihärpäkettä. Jatkossa pidän mielessä, ettei lukon tarvitse olla leveydeltään sama tai edes lähellä samaa kuin panta, vaan pantaan voi pistää pienen kapeamman ekstrakankaan liittämään lukot pantaan.

Pannan vahvisteeksi en enää koskaan pistä polypropeenia vaan aina NAHKAA. Jos joskus silti jossain mielenhäiriössä päädyn vielä käyttämään polypropeenia, se ei TODELLAKAAN tarvitse vahvisteeksi enää mitään, ainakaan mustaa samettinauhaa mikä ei edes näy tässä pannassa pitsien alta.

Myös yksi mielenkiintoinen huomio oli, että polypropeeninauhaa ei koskaan kannata yrittää leikata saksilla kapeammaksi (fiksumpi olisi voinut tämän päätelläkin), jos ei halua, että koko panta joko purkautuu tai sitten se pitää ommella reunoiltaan niin tiiviisti yhteen että vaikutelma muuttuu yhä massiivisemmaksi.

Ihan lopuksi tein vielä niin alkeellisen virheen, etten laskenut lukon pituutta pannan ympärysmittaan sillä seurauksella, että panta on aavistuksen liian suuri. Kyllähän tämän voisi ratkoa toisesta päästä auki ja lyhentää, mutta sitten joutuisi ratkomaan strassit toisesta päästä irti ja ompelemaan käsin jälleen uudestaan. Eikä tuo nyt Fionan päästä tipahda, näyttää vaan vähän tyhmältä. Toisaalta on ihan hyväkin että panta on sen verran suurehko, ettei karvat jää aina väliin kun sitä pistää päähän.

Olkoon tämä panta harjoittelukappale, päässä on jo monia muita pantoja mitä pitää tehdä :). Fiona tarvitsee ainakin:

• Hyvin heijastavan pannan NAHKAvuorella ja jollain nätillä koristenauhalla mikä on kuitenkin sen verran kapea, että heijastin näkyy hyvin reunoilta. Tämä voisi olla puolikuristavalla nauhalla mihin pistäisin myös heijastinta.
• Sama mutta pistolukolla, voisi pitää päässä aina kun päästää Fionan vapaaksi mutta haluaa pitää sillä pannan päässä.
• Kapoinen nätti ohut ja yksinkertainen pinkki strassipanta solkilukolla, tämä tulisi sitten kunnon juhlapannaksi.

Pikkuveli saa ihan vauvapannakseen Fionan vauvapannan (mikä kyllä menisi Fionalle hyvin vieläkin :)), minkä ympärysmitta on säädettävä ja suurimmillaan 26cm. Pian tämä jää kuitenkin pieneksi, joten pikkuveljelle pitää tehdä ainakin:

• Väliaikapanta, ympärysmitta säädettävissä jostain 25cm ylöspäin. Tämä saisi jo olla puolikuristava niin tottuisi pienestä pitäen työntämään pään puolikurkkareihin. En sitten tiedä miten hyvin semmoinen liukas koikkerinpentu saa päänsä vedettyä yhtään löysemmästä pannasta ulos..
• Perus heijastinpannat kuin Fionallekin pistolukollisena ja puolikiristävänä.
• Nätti peruspanta valoisia lenkkejä varten.
• Fionan juhlapantaa vastaava tietenkin sinisenä versiona :)

Pitäisi tehdä kunnon tilaus nettikauppaan, ainakin mustaa ja valkoista nahkaa ja sitten jotain värikästä. D-lenkkejä ja O-lenkkejä eri kokoisina, pistolukkoja paria eri kokoa, metallista puolikuristavaa ketjua parissa eri koossa, ehkä sitä polypropeenia ja heijastinta. Koristenauhoja ostan varmaan ihan livenä kaupoista niin näkee vähän minkälaisia ovat.

Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa!