Hemmottelua

Fionalla kävi eilen jälleen oma hovihieroja Nokinassujen Katriina Falhi nyt jo neljättä kertaa hieromassa jumittuneita lihaksia. Tällä kertaa Katriinalla oli mukanaan lisäapu Fionan rentouttamiseen, nimittäin mutatyyny. Tällä olikin vaikutusta, koska Fiona rentoutui selvästi paremmin ja oli jopa ihan lötkö osan ajasta, mitä ei ole aiemmin ollut. Aikaisempina hierontakertoina se on lähes koko hieronnan ollut varautunut ja jännittänyt kroppaansa enemmän tai vähemmän. Toki yhä tutummaksi käyvä hieroja saattaa vaikuttaa myös, mutta kyllä minä uskon lämmölläkin olleen suuri vaikutus, kun ei se minunkaan käsittelyssäni ole toistaiseksi kunnolla rentoutunut.

Oli pakko napsasta kuva toimenpiteestä kun oli niin kiva nähdä rento koira:

Ammattilaisen käsittelyssä. Tässä kuvassa tosin Fiona on uteliaana kurkkinut mitä puuhaan kun kävin hakemassa kameran joten siksi etujalat on heti hieman jännittyneinä.

Tässä se on lötkö ja silmätkin hieman jo lupsuvat, mitä tekivät vielä enemmänkin silloin kun en ottanut kuvaa.

Fionalla oli alakropassa yhä samoja jumiutumia mitä aiemminkin, mutta ilmeisesti hieman vähemmän kuitenkin. Lisäksi tällä kertaa löytyi niskasta kipeitä kohtia, joita hierottaessa Fiona pyrki nousemaan ylös. Niiden aiheuttajasta minulla ei olekaan epäilyksiä, nimittäin Fionalle on hieman hukkunut fleksin toimintaperiaate ja se monta kertaa lenkin aikana nykäisee itseään juoksemalla fleksin päähän asti.

Aiemmassa viestissä mainitun pentututkan lisäksi Fionalla on tosi hyvä matikkapää, sillä se on mestari laskemaan milloin ollaan puolimatkassa, eli pitääkö vetää eteen vai taakse päästäkseen äkkiä sisään lämpimään. Joka aamu- ja iltalenkki nyt kylmemmällä se yrittää ensin kovasti päästä pissaamisen jälkeen takaisin sisään ja nötköttää fleksin toisessa päässä itsepintaisesti eikä liikkuisi mihikään. Kun saan sen raahattua vähän eteenpäin niin se siirtyy vetämään toiseen päähän, eli äkkiä perille. Nyt lumen tultua se vielä spurttailee enemmän ja jopa ravaa täysiä läpi lumikasojen selvästi sohvan kuva mielessään. Katriina ehdottikin, että voisi harkita Fionalle valjaita niskaan käyvän rasituksen pienentämiseksi. Pitääkin katsella löytyisikö jostain kohtuuhintaisia pikkuvaljaita.

Katriina sanoi, että Fionan yleisilme ja liikkuminen näyttää paremmalta kuin pari kuukautta takaperin edellisen hieronnan aikoihin. Se oli kiva kuulla, kun itse olen sille niin sokea kun päivittäin näen. Päätin jättää viimeisen maksetun hierontakerran odottelemaan mahdollisesti pentua, tai sitten käytän sen Fionalle taas pari kuukauden päästä jos näyttää että sillä on jokin kohta jumissa. Tällä välin aion itse parhaani mukaan ylläpitää hierontatahtina vaikka kertaa viikkoon. Samoin yritän vähentää tuota fleksissä kiskomista, mikä tietysti tulee vaihtumaan hihnassa kiskomiseen paria viikkoa ennen pennun kotiutumista eli noin viiden viikon päästä.

Ostin Katriinalta Fionan kokoiselle koiralle sopivan kauratyynyn, mitä voidaan kotihieronnoissa ja venytyksissä käyttää lämmittämällä se ensin mikrossa lämpimäksi. Tänään heti päätin kokeilla tuon tyynyn toimivuutta ja kyllähän se veti Fionan ihan rennoksi.

Venyttelyt meni paljon paremmin kuin ilman tyynyä. Sen kummempaa hierontaa en nyt tehnyt kun vasta eilen hierottiin kunnolla. Tuosta tyynystä on sekin hyvä puoli, että Fiona malttaa olla aloillaan kun tietää että yhä on toiminta kesken kun tyyny on päällä. Ei siis yritä jatkuvasti nousta ylös mikä on sillä ollut ongelmana. Aloin myös pitämään hieronnan ja venyttelyjen aikana tuota vilttiä Fionan alla, jospa se yhdistäisi tuon viltin aina rentoutumiseen ja siten oppisi olemaan vielä rennompi käsittelyn aikana.

Hieronnan jälkeen pitää tottakai aina ensin vähän peuhata innoissaan ja rentona lelun kanssa, mutta aika pian tulee uni simmuun rentouttavan hoidon jälkeen.

Hain eilen Ikeasta tämän valkoisen turvaportin makuuhuoneen oveen ja asensin heti eilen paikoilleen. Hyvin toimii ja asentui paikalleen nätisti. Mietin pitkään ottaisinko tuon vai tämän puunvärisen portin, mutta päädyin tuohon valkoiseen koska en millään keksinyt miten tuo puunvärinen avataan enkä uskaltanut ottaa riskiä että siinä on joku epäkätevä avaussysteemi.

Suunnittelin pitkään ostavani tämän Carlson portin ja hyödyntäväni tuota pikkuovea Fionalle, mutta sitten en saanut päähäni oikein mitään tilannetta mistä haluaisin Fionan päästää pikkuovesta mutta pentua en, joten en sitten viitsinyt neljää kymppiä ylimääräistä sen takia maksaa. Ja koiran kasvaessa voin tarpeen tullen pistää portin sen verran ylös maasta, että Fiona mahtuu sen alta pujahtamaan mutta aikuinen koikkeri ei.

Huomenna lähdemme viikonlopun viettoon Espooseen. Tällä kertaa ohjelmassa ei ole (ainakaan pitäisi) mitään stressaavaa tai mihin liittyisi Fionan jääminen ilman huoltajaa asuntoon, joten sen suhteen varmaan ihan leppoinen viikonloppu sillekin tulossa.

---------------------------------------

Pikkupentuset ovat tänään 11 päivää nuoria. Kahden viikon iässä silmät ovat yleensä jo auki. Minusta on tosi kiva seurata niiden kehitystä ja lueskella mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, joten tässä katsaus pentujen hyvin kriittisiin kahteen ensimmäiseen viikkoon:

"Pentujen henkinen kehitys parin kolmen ensi viikon aikana on huimaa. Kun syntyessä ainoat hyvin toimivat aistit ovat hajuaisti ja lämmönvaihtelun tunteminen, alkaa pennun maailma hahmottua toisella tavalla silmien ja korvien pikkuhiljaa auetessa noin 10-14 vuorokauden iässä. Kasvattajan velvollisuus tällä neonataalisella kaudella (0-3 viikkoa) on myös totuttaa pennut "käsittelyyn". Emon haju ja kosketus ovat jo tuttuja, mutta kasvattajan ja hänen perheensä (myös lasten!) tulee kosketella pentuja, eivät ne rikki mene. Emo sallii hyvin pientenkin lasten koskea tämän ikäisiä pentuja. Samalla pennut oppivat kaikenlaisten, myös hieman hapuilevien ja kömpelöiden käsien hyväilyjä. Aikuisina tällaiset pennut ovat käsiteltävämpiä, koska niiden varhaiseen kokemuspiiriin kuuluu erilaiset ihmiskontaktit.

Kahden viikon iässä silmät ovat auki ja kolmannen viikon kuluessa käydään ensimmäiset hapuilevat painiottelut raajojen lihasten vahvistuessa ja pentujen ryhtyessä tosissaan harjoittelemaan liikkeitään ja ensiksi tietysti "vankilasta" poispääsyä. Se onnistuukin jo kohta kaikilta. Viikoittain täytyy pentulaatikon laitoja korottaa, kunnes viimeinenkin lankkukerta on paikoillaan.

Pariviikkoiset pennut ovat hereillä jo pidempään kerrallaan, vaikka uni onkin vielä tärkeintä elämässä. Pentulaatikossa alkaa olla vilskettä, emokin viipyy jo pitempiä aikoja pois pentujen luota, mutta tarpeen vaatiessa on heti paikalla korjaamassa pentujen jätöksiä ja myös imettämässä niitä. Pesä pysyy vielä emon avulla siistinä, mutta aluspaperit täytyyy vaihtaa usein. Pennut oppivat nopeasti tekemään tarpeensa yhteen nurkkaan ja muu alue pysyy kuivana.

Pentujen hampaat alkavat pariviikkoisilla tuntua, mutta kulma- ja poskihampaat ilmestyvät vasta hieman myöhemmin. Hampaiden puhjettua emo alkaa vieroittaa pentuja. Imetystilanteessa emo opettaa, joskus aika rajustikin, niitä olemaan pureksimatta nisiä ja pennut saattavat ulista kovasti. Emo ei kuitenkaan satuta niitä, ulina on alistumisen ele, ei kivun."
Lähde: http://www.saunalahti.fi/samans/jutut/pentuja3.html

Loppuun vielä loppuviikon piriste, LOL.