Olen silloin tällöin tuskaillut Lokin vahtihaukun kanssa, mutta talvikautena kun aktivointia on vähemmän kuin muulloin ja lisäksi viime aikoina, kun olemme yöpyneet enemmän muualla kuin kotona, tuo käyttäytyminen on tuntunut taas lisääntyneen. Loki haukkuu muutamia haukahduksia vieraiden tullessa, ovisummerin/ovikellon kuullessaan ja ajoittain myös muulloin rappukäytävän äänille. Nämä tilanteet on toki handlattavissa kun on itse kotona ja Loki kyllä hiljenee hyvin nopeasti. Joskus se kuitenkin haukkuu myös silloin, kun itse tulen vasta kotiin ja kävelen rappukäytävässä. Asumme ensimmäisessä kerroksessa kolmi- (vai -neljä..?) kerroksisesta talosta ja ylärappujen asukkaat kulkevat meidän oven ohi mennessään koteihinsa. Olenkin alkanut epäillä, että se haukkuu myös naapureiden äänet kuullessaan. Lisäksi se saattaa öisin haukkua oudoille äänille jos yövymme muualla kuin kotona.
Pantaa testatessa kävi ilmi, että oma luonnollinen haukkumisääneni oli oktaavia liian korkea, matalammalta haukkuessani sen sijaan olisin saanut suihkautuksen nenälleni. Onneksi testitilanteessa tajusin osoittaa laitteella mielummin siskoa päin. Pelkkä haju riitti saamaan Tessin epäluuloiseksi ja häipymään olohuoneesta makuuhuoneeseen.
Pannan alkuperäinen omistaja, eroahdistunut terrieri, oli haukkunut aina pannan säiliön tyhjäksi ja panta olikin sitten melko turha kyseisessä tapauksessa.
Lokilla panta näyttää ainakin toistaiseksi toimivan hyvin. Ensitestaaminen oli lauantaina, kun peli-iltaan lappasi väkeä summerin sekä ovikellon kautta. Muutaman ensimmäisen ihmisen kohdalla Loki haukahti kerran, sai suihkautuksen naamallensa ja oli loput kerrat hiljaa. Tarkkailin mahdollista ahdistumista pannasta, mutta sitruunaisen suihkautuksen aiheuttaman muutaman pärskähdyksen jälkeen Loki oli lähinnä ihmeissään, ei mitään ahdistumisen merkkejä mikä oli kiva. Hiljaa ollessaan se saa tietysti myös aina kehuja tai herkkuja kiitokseksi nätistä käyttäytymisestä.
Toinen testikerta oli, kun Loki sai pannan kaulaansa jäädessään yksin vähän tuntemattomampaan paikkaan. Takaisin mennessä rappukäytävässä ja hississä oli hiljaista koko ajan, mutta asuntoon mentyä nenään osuva mukava sitruunan tuoksu paljasti, että yritys pelastaa talo pelottavilta hississäkulkijoilta, meiltä tai joiltain muilta, oli käynyt pojan mielessä.Kolmas testikerta oli yöllä, kun Loki juoksi ilmoittamaan lehdenjakajalle että "täällä vahdin minä!", sai suihkautuksen naamallensa ensimmäisen haukun jälkeen ja kipitti nolona poikana takaisin sohvalle jatkamaan unia.
Neljäs testikerta oli välioven aiheuttama koirapoikaa epäilyttävä "omg joku tulee" ääni mille piti haukkua kerran, saada taas suihkautus ja parin aivastuksen jälkeen jättää vahtihommat ihmisille.
En tiedä alkaako Loki jossain välissä muistaa että haukkumisesta seuraa suihkautus, mutta ainakin panta näyttäisi jättävän haukut yhteen kertaan. Toivon, että Loki on sen verran pehmoinen pieni koirapoika, ettei totu sitruunan hajuun ja jatka haukkumista suihkeesta huolimatta. Toki pitäisi päästä palkitsemaan myös aina niitä kertoja kun on hiljaa, että vahvistuisi se oikea käyttäytymismalli. Lisäksi aktivointia pitää muutenkin lisätä, että on sitten myös väsytetty koira kotona.
Onneksi kevät ja nätit aurinkoiset päivät alkavat olla täällä! Tänäänkin käytiin taas reilu puolitoista tunti juoksemassa, kevätaurinkoiset canicrosslenkit on ehkä parhautta!
Mulla on Ässälle sellainen haukunestopanta, josta voi kaukosäätimellä säädellä suihkauksia. Ostin sitä varten, kun irtiollessaan saattoi vieraan koiran nähdessään singota rähisemään. Panta oli supertehokas, mutta aina jossain vaiheessa käytös tuli pikkuhiljaa takaisin, kun pannan oli ottanut pois. Lopulta vastaehdollistamisella mentiin (tosi käytös tuli silti herkästi takaisin, kun joku irtokoira juoksi iholle).
VastaaPoistaMeillä siis toimi ihan hyvin eikä Ässä näyttänyt ottavan siitä ylimääräistä stressiä. Parista koiran haukkumisyrityksestä uskoi taas pitkäksi aikaa. Lopetin sen käytön lopulta siksi, kun en halunnut yhtään mitään negatiivissävytteisiä kokemuksia muista koirista.
Yhden kaverin koira sai kramppeja ja tärisi ihan hillittömästi ja pitkään tuommoisen sitruunapannan vuoksi, siis sen öljyn mitä niissä käytetään. Oli mukana meidän kurssilla, ja siinä oli yksi ja toinenkin kokenut koiraihminen äimänä, että miksi, ja mitä nyt tehdään... Kannattaa olla varovainen kuitenkin, varsinkin, jos koira on yksin kotona sen pannan kanssa, ne aromaattiset öljyt ovat todella vahvoja. Sitä olen noissa kanssa ajatellut ihan koiran kannalta, että miten tuommoisen mötikän kanssa pystyy ollenkaan makaamaan, saati nukkumaan. En kyllä haluaisi kaulaani...Lisäksi usein noiden kanssa käy niin, että koira ei hauku pannan kanssa, mutta ilman kyllä edelleen, eli oppii nopeasti - sen, ettei sen pannan kanssa kannata haukkua, mutta ei juuri muuta.
VastaaPoista