Sometimes we need to be cruel to be kind

"UUOUOUUIUOUIUIUIUIUIUIUIOOOUU"

Loksulle koittaa taas astetta julmemmat ajat. Naapurista kuului, että meidän asunnosta on kuulunut erään punavalkoisen ääntä aivan liikaa viime aikoina. Kuulemma ulvonta on "joka päiväistä", sanoo yövuorossa työskentelevä alakerran naapuri, joka herää huutoon minun ollessa töissä. On tää vaan kumma, kun Fionan yksinolot on sujunut niin hyvin pitkän aikaa niin sitten se on tuo toinen mölyapina joka aiheuttaa harmaita hiuksia.

Sinänsä ongelma ei ole niin paha kuin voisi, koska pelkoa häädöstä tms. ei ole, koska olen muuttamassa tästä joka tapauksessa. Pitää sanoa se naapurille, niin hän voisi sietää meidän menoa vielä vähän pitempään. Ei se kuitenkaan hyvää lupaa tulevillekaan naapureille, joten ongelma lähtee samantien extratreeniin.

Epäilen ongelman (tämän kertaiseksi......) laukaisijaksi kämppistä, joka helmikuun majaili nurkissa ja nyt muutti omaan kämppäänsä. Hän teki vuorotyötä ja oli kotona epäsäännöllisesti. Olen myös antanut Lokin vahtia vähän liikaa, ne molemmat Fionan kanssa pitävät konserttiaan ajoittain esimerkiksi rappukäytävän äänille ja olen tämän sallinut kunhan hiljenevät käskystä. Kyllähän sen pitää saada vahtia on saattanut jotkut sanoa. Eihän vahtiminen ja eroahdistus suoraan toisiinsa liity, mutta mitä enemmän sen antaa ääntään käyttää vahtimiseen niin sitä enemmän luulisi sen käyttävän sitä myös muuten. Luulisi? Meillä alkaakin nyt nollatoleranssi äänen käytölle, hiljaa asioihin reagoimisesta (eli tarkemmin sanottuna täydestä reagoimattomuudesta) palkitaan ja mölyämisestä pistän makkariin. Itsenäisyyden vahvistamiseksi vessaan seuraamiset loppuu ja sängystä häädän sen taas lattialle nukkumaan (nyyh). Uskon rutiinien ja uusien talon sääntöjen auttavan ongelmaa ihan hyvin, toivottavasti. Päivisin Lokin epäilen vahtivan makuuhuoneen ikkunasta ulos katsellessaan, mutta jos se oikeasti ulvoo ulvoo eikä hauku, niin ei silloin kyse ole päivisin vahtimisesta.

Kaikki tämä vain Loksun omaksi parhaaksi. Ja minun. Nyt kun löytäisi vielä sen kämpän.

Auttaisi myös, jos pystyisi nauhoittamaan noiden menoa päivisin. Se valitettavasti vaatisi oman läppärin.

En kuitenkaan yöuniani ajatellut tämän vuoksi menettää, kokemus sanoo että näitä ajanjaksoja tulee ja menee. Vaikean toki tekee se, että lähtiessä ja kotiin tullessa Loki on ihan rauhallinen, siinä välillä vaan jotain innostuu mölisemään.

Entäs Fiona sitten? No se ärsyttää minua ihan toisilla tavoilla. Nimittäin olemalla äärimmäisen aktiivinen. Fionasta ja Lokista huomaa täysin mikä ero on koiralla, jonka kanssa on sisällä leikitty ihan pienestä pitäen ja koiralla, jonka kanssa on touhuttu ulkona ja sisällä enimmäkseen rauhoituttu. Ei olekaan kahta kysymystä siitä kumpaa tapaa tulevilla koirilla tullaan noudattamaan. Calm gets you everything.

Minua nimittäin ärsyttää suunnattomasti jos koirat tulevat vinkumaan tekemistä ja tuomaan lelua. Oikeastaan kotona ollessa ignooraan ne melko täydellisesti - paitsi kun tulevat viereen nukkumaan tai rapsutuksia haluamaan. Mutta leikitä meillä ei juuri koskaan, paitsi tietysti treenisessioissa.