Tänään oli vähän liian lämmin päivä pitkälle lenkille, joten päädyimme Fionan kanssa vain lähipuiston penkille tunniksi istuskelemaan. Kyllä Fiona hetken kirmaili vapaana onnensa kukkuloilla, mutta nopeasti alkoi läähätys ja sitten mentiinkin pikapikaa varjoon. En oikein tiedä saisiko tuossa lähipuistossa pitää koiraa vapaana, mutta kun on näin läheisriippuvainen koira eikä ketään näköpiirissä niin kyllä minä silloin pidän. Itse asiassa ainoastaan kerran olen edes nähnyt toisen koiran tuolla puistossa, ei taida olla kauhean suosittu lenkkeilypaikka. Vaikka ihan normivuorokauden aikoina käydään.
Vaikka kovasti tekisi mieli vielä angstata Fionan eroahdistuksen kehittymättömyydestä, pakko on myöntää että olemme edenneet sen suhteen viime aikoina. Hitaasti mutta varmasti. Voin käydä ulkona ulko-ovesta ja viipyä siellä yli puolikin tuntia näin iltapäivällä/illalla ilman huutoa. Äskenkin kävin kaupassa ja Fiona oli ollut (muutamaa pientä vingahdusta lukuun ottamatta) nätisti. En ole tällä(kään) viikolla pystynyt menemään joka päivä töihin, vaan olen parina päivänä tehnyt kotoa, joten rutiini aamun suhteen on jäänyt muodostumatta. Pari tuntia menee yleensä nippanappa aamuisin ihan ok. En tiedä onko Fiona nyt vaan sopeutumassa tähän asuntoon, mutta yhden olosuhdemuutoksen olen myös viime päivinä tehnyt. Huomasin, että jos televisio on päällä niin Fiona ilmeisesti kuvittelee etten voi jättää sitä pitkäksi aikaa (fiksu koira, kuka nyt haluaisi koko päivän tuhlata televisioon sähköä). Viime päivinä Fionalla onkin ollut täällä näkymätön ystävä juttelemassa yksin ollessa, mikä on tietysti radio. Ylen puheohjelmat ajavat vissiin hieman samaa asiaa kuin televisio, huomattavasti vähemmällä sähköllä vaan. Jospa se radion kanssa tottuisi ensin olemaan niin sitten voisi pikkuhiljaa hiljentää volyymia ja lopulta pistää kokonaan pois päältä.
Nyt pyhitän lopun iltaa maksalaatikolle ja puolukkahillolle, irtokarkkipussille ja muutamalle oluttölkille. "Viihdytyksestä" vastaa ensin elokuva Lilja-4-ever ja sen jälkeen frendit ja lopuksi varmaan kuninkaallinen gaalakonsertti. Olen seurannut ruotsin häitä yllättävän paljon, varmaan niin vähän muuta tekemistä. Ja huomenna samoin aion katsoa koko lähetyksen. Pitää varmaan varata kunnolla nenäliinoja jos ne meinaavat kirkostakin näyttää..
Tänään on mennyt 5000 lukijan raja rikki laskurissani! Kiitoskiitos kaikille ihanille lukijoille! Pakko kyllä myöntää, että itse olen käynyt varmaan 1000 käynnin verran kun monta kertaa päivässä käyn katsomassa tuosta blogilistalta että ketkä muut ovat päivittäneet. Mutta eipä se niin tarkkaa ole. Viikonloppuja rakkahat lukijani, minulta ja taas ihan suhteellisen hyvin voivalta Fionalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti