Noniin. Äsken kävin hakemassa takaisin äiskän luo iloisen mutta kovin reikäisen Fionan, verikokeita tai muita tutkimuksia on otettu ainakin kahdesta etutassusta, takatassusta ja kaulalta. Nivusesta on lisäksi otettu joku parin millin koepala (pitääkin muistaa kysyä siitä lisää). Kovin energisenä se tuli ja kotiin päästyäkin piti päästä heti leikkimään. Varmaan kyllä simahtaa kohta.
Sitten niihin tuloksiin. Tämän tutkimuspäivän anti oli se mitä vähän ehkä odottelinkin, eli kaikki muu on täysin normaalia paitsi sappihappo (tällä kertaa 60). Lääkäri sanoi, että onhan Fiona vähän "pikkuinen ja hoikka", mutta muuten yleistutkimus oli ihan hyvä. Verikokeissa ja virtsakokeissa ei sappihappoa lukuun ottamatta mitään poikkeavaa. Ultrassa munuaiset ennallaan, maksasta taisi jotain sanoa mutta en siitä informaatiotulvasta enää muista ihan kaikkea (tässä vaiheessa simahti koira, eipä siinä kauaa mennyt).
Tärkein asia kuitenkin oli tuo sappihappo mitä aletaan nyt tutkimaan. Lääkäri sanoi heti, että ensimmäisenä kannattaa laskea pois shuntti. Joten huomenna tiemme viekin sinne minne oli tarkoitus mennä jo joulukuussa, eli tietokonetomografiaan. Jos sieltä ei mitään löydy niin ensi viikolla sitten maksan biopsiaan laskemaan pois "mikroshuntit", eli se hepatic microvascular dysplasia (MVD) mitä itse epäilin ja ehkä epäilen vieläkin. Shuntti-mörkö se sieltä kuitenkin sitten taas pompsahti esiin. Ammoniakki oli kuitenkin normaali, minkä pitäisi käsittääkseni shunteissa olla koholla. Sen kummemmin emme nyt puhelimessa jutelleet, vaan keskustelemme tarkemmin huomisten tulosten jälkeen.
Heti tuli mieleen se mitä varmaan täällä blogissakin jossain vaiheessa puhelin, että jos shunttileikkaus olisi edessä niin en siihen enää lähtisi. Yhtäkkiä leikkauskaan ei kuitenkaan kuulosta niin huonolta vaihtoehdolta, yllättäen.. Pitää kyllä vaan muistaa ajatella koiran parasta eikä omaa luopumisen tuskaa. Mikäli tie osoittaisi shunttileikkaukseen, kyselen eläinlääkäreiltä ja kasvattajalta ja puolelta maailmalta että kannattaako vaiko eikö. Mikä on liikaa. Ovatko riskit suuremmat kuin saatava hyöty. Esimerkiksi voiko IBD johtua shuntista ja jos ei, niin mikä olisi tulevaisuuden ennuste sekä riskialttiin shunttileikkauksen että IBD:n kanssa.
Toinen mikä heti tuli mieleen oli se mahdollisuus, että IBD on seurausta shuntista. Jotenkin kropan myrkyt aiheuttaneet tulehduksen. Jos näin olisi, olisi se periaatteessa hyvä uutinen, mutta toisaalta minua ottaisi aivan älyttömästi päähän ettei joulukuussa jo löydetty shunttia jos sellainen on. Se tarkoittaisi, että koko tämä vuosi oltaisiin hoidettu seurausta eikä syytä. Monen kuukauden raskas kortisonikuuri, tähystykset, kaikki tässä välissä syödyt lääkkeet, ylimääräiset eläinlääkärikäynnit, kaikki turhaan. Ja tietysti turhaan järkyttävät määrät rahaa mitä olen pistänyt erikoisruokiin, lääkkeisiin ja tutkimuksiin. Ja pieni koira olisikin kärsinyt kaiken ihan turhaan. Jotta ei jouduttaisi isoon leikkaukseen, olisi parempi vaihtoehto tässä vaiheessa tuo MVD, koska sitä ei voi leikata vaan se hoidetaan ruokavaliolla.
Mutta turhaanpa minä tässä spekuloin, huomenna olen taas paljon viisaampi. Tämän päivän lasku oli kuulemma vajaa 300 euroa, huomenna tomografian jälkeen se kasvaa 700 euroon (vai 700 eurolla, en ole ihan varma).
Mitä pissailuun tulee, eläinlääkäri oli sitä mieltä että Fiona kirjaimellisesti kusettaa minua sen suhteen 100-0. Koko tänä aikana kun oli ollut lääkärissä ei ollut pissannut kertaakaan sisälle. Fiona kuulemma on oppinut käskyttämään minua. Pissa oli täysin normaalia ja virtsatiet ihan kunnossa (en kyllä tiedä olivatko varjoainekuvausta tehneet). Minun on vain hyvin vaikea uskoa, että se olisi oikeasti näin. Miten kummassa pärjäisin yhtään vaativamman koiran kanssa kun kolmikiloinen havaneesikin oppii vetämään näin oikeista naruista?
Lääkäri sanoi kyllä, että voi olla että Fionan syömä märkäruoka on jotenkin erityisen kosteaa. Hän oli perehtynyt mukana viemääni terveyspäiväkirjaan (hienoa!) ja sanoi lopuksi, että meidän pitää muutenkin keskustella Fionan ruokavaliosta enemmän huomenna. Apuva, ihan varmasti saan kunnon läksytyksen siitä miten olen vaihtanut ruokaa liian usein tai miten olisi pitänyt heittää teolliset sapuskat kuuseen jo ajat sitten (tai toinen ääripää, miten pitäisi antaa jotain kuivaa erikoisnappulaa). Mutta on kyllä tosi hyvä jos saan sieltä kunnolliset ruokintaneuvot. Ja muutenkin lääkäri vaikutti tosi miellyttävältä ja puhui kovin määrätietoisesti, että nyt tehdään sitä ja nyt tehdään tätä. Tuntui ihan kuin joku olisi sanonut, että "nyt minä otan ohjat käsiini ja pidän huolen, että tämä asia selvitetään nyt eikä ensi vuonna".
Nyt on ihan hyvät fiilikset kun ei tunnu enää siltä, että on ihan yksin vastuussa siitä että päästään tutkimuksiin. Ja kiva tietää ettei Fionalla ole mikään elin räjähtämispisteessä. Jospa tämä tästä. Ja jos pissaileminenkin on jotain (prkln!) kusetusta niin meillähän alkaa sitten ihan uudet kujeet senkin suhteen jos tästä vielä ylös noustaan.
Niin ja kiitos paljon kaikille edellisen viestin kommentoijille, olen kyllä lukenut kaikki kommentit, mutta en ole ehtinyt vielä vastaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti