Toisenlaista tiedettä

Katsoin lauantaina netistä, että Veter olisi auki ja ajelin pihaan tarkoituksena hakea säkki trovetin nappuloita. Pulju oli kuitenkin kiinni ja tarkempi nettisivujen tarkastelu kännykällä näytti, että olin kokonaan jättänyt huomiotta pienen tekstin "ei kesälauantaisin" aukioloajoista. Siinä sitten selailin kaikki tampereen eläinlääkäriasemien nettisivujen aukioloajat ja ainoa mikä oli lauantaina auki, oli raholan eläinystäväsi lääkäri. Soitto sinne osoitti kuitenkin, ettei heillä ole myynnissä lainkaan trovetia. Eipä muuta kun takaisin kotiin.

Eilinen soittokierros eläinsairaalaan paljasti, että meidän lääkärimme on tämän viikon lomalla, mutta palaa ensi maanantaina. Minua kehoitettiin laittamaan sähköpostia ja sen tein. Se oli ihan hyvä idea, koska kirjoitin semmoisen romaanin että tuli ainakin kaikki sanottua. Puolet olisin varmaan puhelimessa unohtanut. Koska ei tässä nyt mitään akuuttia ole kuitenkaan, pistin loppuun että lomailee ihan rauhassa ja ottaa yhteyttä sitten kun palailee töihin.

Sen jälkeen siirryin suunnitelmaan B ja soitin edellisessä viestissä mainitsemalleni eläinnaturopaatti Kirsi Sjömanille. Minua hieman jännitti mitä tuleman pitää, mutta pian selvisi, että Sjöman tiesi tosiaankin mistä puhuu ja oli vielä kaiken lisäksi todella mukava. Paljon sain semmoista tietoa mitä eläinlääkärit eivät ole koskaan kertoneet ja Sjöman kertoi, että hänellä on kaapissaan se ainut ohut kirjanen minkä eläinlääketieteellisen opiskelijat joutuvat opiskeluaikoinaan lukemaan ruokinnasta. Ilman itsenäistä perehtymistä, on eläinlääkäreiden tietämys ruokinnasta tosiaankin siis hyvin vähäinen. Paitsi että muistan lukeneeni (eläinsairaalan sivuilta?), että eläinsairaalaan on tulossa ruokintaneuvojia, jotka ovat perehtyneet erityisesti ruokintaan.

Sjöman sanoi, että Fionan suolisto- ja maksaongelmat ruokkivat toinen toisiaan. Maksan puhdistamatta jättämät myrkyt ärsyttävät suolistoa ja vatsaa. Hän kyseli paljon ja minä selitin paljon. Hän sanoi, että sappihapossa näkyvät oikeastaan vain pahimmat maksan ongelmat. Syynkin sanoi, mutta sitä en muista. Ja että Fionan kaikkia sairauksia pitäisi hoitaa yhdessä keskittyen nimenomaan syihin eikä oireisiin. Hän kysyi olenko valmis ajelemaan parin tunnin matkan häntä tapaamaan ja toki minä olen. Huomenna ajelemme Fionan kanssa kuudeksi Sjömanin luo tarkoituksena kehittää Fionalle ruokavalio ja muu hoito, jotta pääsisimme vihdoin lääkekierteestä pois. Olen hieman epäileväinen sen suhteen, pystyykö Fiona olemaan ilman tylosinia ilman että ripuli palaa. Samoin zitacin poisjättäminen epäilyttää, mutta annan kuitenkin luontaishoidoille mahdollisuuden. Jos alkaa näyttää epätoivoiselta niin onpahan ainakin ruokavalio saatu (toivottavasti) kuntoon ja siihen rinnalle voidaan sitten ottaa tarpeen mukaan lääkkeitä.

Täältä saatte, arvoisat lukijani ja satunnaiset googlettelijat, siis kerrankin rehellistä vertailua länsimaisesta lääketieteestä ja toisenlaisista luontaishoidoista. "Case Fiona" on mielestäni melko optimaalinen "tutkimuskohde" sille, miten kroonisiin ja pitkäaikaisiin sairauksiin annetut pitkät antibiootti-, kortisoni- ja muut lääkekuurit voidaan (vai voidaanko niitä?) korvata luontaisemmilla hoitomenetelmillä. Itse menen huomenna paikalle avoimin mielin, mutta lääkkeiden poisjättämiseen olen hieman pessimistinen. Saapa nähdä mitä tuleman pitää. Tagaan Sjömaniin liittyvät merkinnät silti myös eläinlääkäreihin, jotta on helpompi löytää Fionaa hoitaneisiin ammattilaisiin liittyvät kaikki merkinnät.

Fionan äiti Fiina on astutettu kasvattajan luona uudelleen. Fiona lähettelee terveisiä pienenpienille tuleville puolisiskoilleen- ja veljilleen. Toivottavasti astutuksen tuloksena syntyy terveitä pieniä havapalleroita.