Fionan syndrooma

 

Mistäs sitä taas aloittaisi purkamisen.

Fiona kävi tänään Hakametsässä Anna Chronsilla hammaslääkärissä. Ja onneksi kävi, olisi pitänyt viedä paljon aiemminkin. Tässä ote Fionan kotiutusohjeista:

"Fionalta poistettiin hammaskivi ja neljä maitohammasta, joiden juuret olivat jo lähes sulaneet. Fionalta puuttuu useita pysyviä hampaita. Osan tilalla on vielä maitohammas. Niitä maitohampaita, joiden juuret eivät ole lähteneet sulamaan, ei tarvitse poistaa, jos ne eivät ahtauta purentaa. Fionalle jäi suuhun muutama tällainen maitohammas.

Molempien ala-M1-hampaiden alueella todettiin voimakas ientulehdus, minkä vuoksi hampaat röntgenkuvattiin. Kuvissa nähtiin selvät tulehdusreaktiot juurien kärkien alueella. Lisäksi nähtiin laajat ydinkanavat, mistä voidaan päätellä, että nämä hampaat ovat kuolleet jo jokin aika sitten [puhelimessa Anna sanoi että ehkä peräti jo vuosi sitten, mikä on tosi kummallista sillä tällaisia löytöjä tehdään yleensä huomattavasti vanhemmilla koirilla]. Tulehdusmuutosten takia hampaat tulee poistaa. Myös virheasentoisen vas ylä-l3-hampaan poistoa harkitaan.

Nielurisat olivat ärtyneet. Tämän taustalla voi olla suun tulehdustila.

Varattiin aika hampaiden poistoon: to 30.12. Antibiootti Synolyx hammashoitoon asti."

Siinä virallista tietoa. Sovimme, että haen Fionan luennon jälkeen neljältä, mutta Anna soitti minulle jo aiemmin koska halusi puhua puhelimessa löydöistä. Hän ei uskonut, että olisi osannut niitä tarpeeksi kuvaavasti paperille kirjoittaa. Puhelimessa hän sanoi, että nuo kuolleet takahampaat ovat jo pitkään olleet aikapommi, sillä niiden juuriin on kerääntynyt mätäpaiseet mitkä voivat pahimmassa tapauksessa poksahtaa koiran leuan läpi. Siksi niiden poistaminen on lähes pakollista. Maksan takia hän ei kuitenkaan halunnut heti perään nukuttaa koiraa uudestaan, joten sovimme uuden ajan tuonne kolmen viikon päähän. Sinne asti Fiona syö antibioottia tulehdustilaa helpottamaan. Lopuksi hän totesi, ettei ole varmaan koskaan nähnyt niin kummallista suuta kuin Fionalla, ja se on jo aika paljon sanottu Tampereen ehkä tunnetuimmalta hammaseläinlääkäriltä.

Niin vain se maiskuttelun ja nieleskelyn syy melko varmaksi löytyi sieltä mistä se todennäköisimmin löytyy mutta mistä sitä viimeisenä etsittiin, eli suusta. Saa nähdä alkaako maiskuttelu helpottaa nyt.

Fionalle jää loppujen lopuksi melko vähän hampaita suuhun. Onneksi etu- ja kulmahampaat ovat terveitä (sitä yhtä vinoa etuhammasta lukuunottamatta). Näiden lisäksi Fionalle jää vain muutamat takahampaat. Hieman taas kyseenalaistin että miten on, kannattaako lähteä enää niitä toisia hampaita poistamaan vai taistellaanko tässä vain aikaa vastaan. Anna sanoi, että näiden hampaiden poistamisen jälkeen suun tila on taas ihan hyvä eikä tässä pitäisi olla kyse mistään etenevästä ongelmasta, niin kauan kun jäljelle jääviä hampaita harjataan ja ne pidetään hyvässä kunnossa. Ja hän sanoi, että vähilläkin hampailla koirat tulevat hyvin toimeen joten hän ei nähnyt mitään syytä miksi luovutettaisiin tässä vaiheessa, erityisesti kun vointi on muuten mennyt koko ajan parempaan.

Hammasell ja sisätautiell jolla viime viikolla kävimme olivat jutelleet ja miettineet tätä Fionan juttua. Keskustelusta sai sen kuvan, että ei ihme ettei ole löytynyt mitään diagnoosia Fionalle. He epäilivät, että kyse voisi olla peräti jostain ennalta tuntemattomasta geenivirheestä, joka aiheuttaa kaikki Fionan ongelmat ja koira kärsisi pahemman laatuisesta kehityshäiriöstä. Nyt Fionan taudille on sitten vihdoin saatu diagnoosi, nimittäin Fionan syndrooma :) (epävirallisesti tosin).

Niin ja sanottakoon myös, että kuukauden vähintään 90% lihapainotteinen ruokavalio ei nostanut sappihappoja kuin vähän, puurolla se oli 37 ja nyt 41. Eli ei edes kovin huolestuttavasti koholla kun viitearvo oli nyt 20. Päädyimme kuitenkin maksasairaan ruokavalioon, koska jatkuvasti koholla olevat sappihapot selkeästi kertovat että maksa ei toimi niin kuin pitää. Nyt menee riisipuuro+raejuusto+kananmuna+öljy ja jossain välissä annan vanhat RC hepatic purkit pois ja sitten olisi tarkoitus etsiä joku maksasairaan nappula mitä antaisi osan ruoasta tämän pissailun helpottamiseksi.

Ei jotenkin yllättänyt tämän käynnin löydöt, rutiinilla kuuntelen näitä huonoja uutisia. Eteenpäin mennään niin kuin mummmo lumessa ja katsotaan mitä tapahtuu. Niin kauan kuin Fiona porskuttaa mukana mielellään niin minä porskutan perässä.

Nyt tosin vieressä makaa lääketokkurainen koira, mutta huomenna pitäisi olla taas oma itsensä. Tämän postauksen kuvat on otettu jo aiemmin, kipeää koiraa en ole viitsinyt salamavalolla kiusata. Lauantaina olisi edessä vielä silmä- ja polvitarkastukset, joita en olisi tähän ottanut jos olisin tiennyt että joudun Fionaa viemään muista syistä eläinlääkärille. Ilmoittauduin mukaan kuitenkin jo aiemmin joten en viitsi enää perua, kun ei nuo tutkimukset kuitenkaan niin raskaat ole, ainoastaan stressin kannalta ikävät.