Perjantaina käytiin tosiaan osteopaatti Jerryn vastaanotolla. Jerry oli kovin mukava ja kyseli aluksi paljon Lokin jalkavaivasta. Minä sitten kertoilin sen minkä muistin.
Ensin Lokia vähän tutkailtiin sen seistessä maassa. Mitään selkeää eturauhaseen liittyvää juttua ei Jerry Lokista löytänyt, mutta sen oikean eli onnutun jalan sisäreisi oli selvästi jumissa. Siitä ei ollut varmuutta onko ollut keväästä asti vai tullut vasta viime hoidon jälkeen, mutta paljon toista reittä enemmän se oli jumissa. Jumeja oli myös jonkun verran selässä, mutta näissä ei mitään sen kummempaa ollut huomioitavaa. Reiden jumikin aukeni ja helpotti paljon. Osa hoidosta tehtiin pöydällä missä Loki alistui kohtaloonsa ja makoili kyljellään ihan kivasti. Pari kertaa sätki ylös siihen malliin että jalka oli varmasti kipeä. Lopuksi Jerry nosti Lokin pöydältä alas ja matkalla piti siinä hetken sylissään. Loki lötkötti rentona kuin plötkö ja minä vaan ihmettelin että onkohan Loki kaikkien tuntemattomien sylissä noin rentona.
Hoidon jälkeen pari päivää lepoa ja sitten paluu normiarkeen. Suositus oli viedä Loki uudelle käynnille joulukuun alussa tsekkauttamaan reiden tilanne. Sen jälkeen ns. ylläpitohoitoon Jerry suositteli Lokille 3-4 kk käyntiväliä. Lasku tuli sähköpostiin samantien, kätevää.
Jerry sanoi hoitaneensa paljon koikkereita ja Loki edusti kivoimman luonteista sakkia. Kiva kuulla, vaikka vähän skeptisesti suhtaudunkin nykyään näihin koikkerien luonnekuvauksiin hoitotahoilta ja muiltakin, en ole ihan varma miksi. Ehkä samasta syystä olen skeptinen kuin joidenkin yltiöpositiivisten aksakouluttajien "hei te ootte ihan superhyviä, mahtavaa, ihanaa, teistä tulee vähintään maailmanmestareita!!!" hehkutuksiin :D. Positiivinen saa ja pitääkin olla, mutta nykyään arvostan myös sellaista realistista järkevyyttä. Ehkä olen vähän tylsä tai jotain. Aksakouluttajien osalta varmaan liittyy siihenkin, ettei Loki enää tarvitse sellaista hullua kehumista ja muuta pitääkseen motivaatiota yllä vaikka toki se aina suoritusta vauhdittaa ja parantaa. Kuitenkin tarkat ohjeet ja muut on nykyään ehkä tärkeämpiä että itse kehittyisi (no nyt lähti tää Jerry juttu jo ihan lapasesta).
Viikonloppuna pidettiin lenkit lyhyinä ja olin havainnoivanani muutamaan otteeseen jalan nostelua. Toinen oli heti kakkaamisen jälkeen. Ehkäpä hoidolla oli siis vaikutusta tai ainakin jotain se teki, mutta eipä arkuus varmaan ole ihmekään kun kipeää jalkaa noin hierotaan. Jospa kireydet siitä aukesivat myös.
Liekö myös tämä märkyys ja/tai pimeys tehnyt sen, ettei Lokia välttämättä hirveästi huvita ulkoilut. Mikäli mennään treeneihin tai metsään sillä meiningillä, että nyt ollaan ulkona kastumassa oikeissa varusteissa, niin ei Loki välitä sateesta. Kuitenkaan tämä hihnassa pimeällä märällä asfaltilla kävely ei ole sen lempihommaa. Mutta kenes nyt olisi.
Lokin jälkimmäisestä tardakista on nyt sen verran aikaa, että varoajat kohta sopivasti loppuu ja katoava vaikutus alkaa ilmeisestikin häipymään. Haistelu on ihan kuin lisääntynyt. Muuta vaikutusta en oikeastaan tardakeilla huomannutkaan olleen, kuin haistelemisen väheneminen. Muutos oli kuitenkin sen verran miellyttävä normimenoon verraten, että mikäli mitään yhtään sen suuntaista muutosta tulee, että Lokista tulee vähänkään rasittava naistenmies, niin en epäröi varata aikaa kastrointiin. Mitään negatiivista vaikutusta en tardakista ole huomannut ja pentusia on nyt kuitenkin jo neljä maailmalla, joista ehkä joku sukua joskus jatkaa jos terveinä pysyvät. Toistuvat eturauhasvaivat kuitenkaan jalostuksellisestikaan mikään suositeltava juttu. Yksi tulehdus vielä saattaisi mennäkin (muuten hyvällä koiralla), ehkä, mutta jos nyt vielä uusii niin se tarkoittaa sitten hyvällä omallatunnolla että heihei palluraiset. Vaikkakin vaikkei jalostukseen enää käyttäisikään, niin eniten ehkä kiinnostaisi olla kastroimatta ihan jo siksi, että näkisi pysyisikö Loki vielä lisääntymiskykyisenä vanhana vai tuleeko steriiliksi, niinkuin tuntuu olevan ihan liian yleistä koikkereilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti