Eilen oltiin ensimmäistä kertaa treenaamassa Agilityakatemialla. Kuten aina, alku on aina hankalaa.
Tiedoksi kaikille ensimmäistä kertaa kyseiseen paikkaan meneville, navigaattori EI MENE osoitteella oikeaan paikkaan vaan, tietysti, ihan väärään. Kuitenkin sen verran lähelle, että hälytyskellot ei soi vaan reittiä katsoo tyytyväisenä, että juu tuolla se jossain on. Eikä muuten kotisivuillakaan neuvota mitään osoitetta parempaa ajo-ohjetta, mikä oikein lämmitti mieltä googlettaessa ajo-ohjeita jostain hevonkuusen parkkipaikalta. Onneksi olin olettanutkin jotain tämänsuuntaista ja olin vartin etuajassa. Puhelu Elisalle auttoi löytämään lopulta oikeaan paikkaan, kiitosta vaan :).
Paikalle päästyäni tajusin heti mitä olin unohtanut kotiin, nimittäin otsalampun ja Lokin heijastinliivin. Oli nimittäin pimeää. Hyyyyvin pimeää. Missään hallin ympäristössä ei ollut valaistua kävelytietä tms paikkaa lämppäilyyn, joten päädyttiin sitten ensin tarpomaan mudassa pilkkopimeässä ja kun hermot meni siihen, niin kävelemään hallin toista sivua edestakaisin, siinä oli valot. Ei ehkä miellyttävimmät lämppämaastot tähän aikaan vuodesta siellä.
Rata oli tosi vaikea, en ehtinyt tutustua puoleenkaan radasta ja en muistanut enää omalla vuorolla sitäkään vähää. Muut meni kuin ammattilaiset, jotain ihan vain himppasen kokeneempaa väkeä taisivat olla. Eksymisen takia en ehtinyt lämpätä Lokia etukäteen, mikä ei kuitenkaan haitannut yhtään. Kaikki muut kun oli makseja joten mentiin viimeisenä. Se oli toisaalta ihan hyväkin vaihtoehto, koska odottelevat koirat olivat niin lähellä lähtö- ja maalipaikkoja, että olin muutenkin suunnitellut jättäväni alun sen takia tekemättä. Meidän vuorolla muut ryhmäläiset olivat kuitenkin jo lähteneet. Sen sijaan tosin seuraavan ryhmän koiria oli jo tullut paikalle kun me päästiin loppuhypyille enkä tajunnut sitä ajoissa, sillä seurauksella, että kun Loki hyppäsi viimeisen hypyn niin se hyppäsi sen käytännössä suoraan vuoroaan odottelevan labbiksen syliin. Muutamat räyhräyh Loki labbikselle sanoi matkalla luokseni. Tilanne oli niin perin epäreilu Lokille, että palkkasin sen silti.
Keppien jälkeistä persjättöpakkovalssia (tms) hinkattiin useita kertoja kun ei vaan millään onnistunut. Juha oli kuitenkin ihan miellyttävä, oikein avulias ja kertoi tarkasti missä menee väärin. Ei olisi varmaan uskonut korviaan jos olisin sanonut, että juu mehän ollaan siis kolmosissa. Hypyillä taas oli vaihteeksi ongelmana kaarratus (joskus pitäisi varmaan oikeasti tehdä tälle jotain).
Juhan psyykkauksen ansiosta saatiin kuitenkin lopussa (...jo vähän yliajalla) menemään pätkä oikein ja siinä alkoi jo tuntua meno siltä kuin pitäisi. Loki alkoi hyytyä kepeillä, mutta vauhtia tuli hyvin kun vähän kehui ja patisti matkan varrella :). Jäähdyttelylenkillä Loki veti lähes jokaiselle ovelle hallin varrella, joten kivaa sillä taisi ainakin olla ja sehän on aina pääasia.
Vähän ehkä fiilistä vei se, ettei treenikaverit olleet tuttuja (paitsi keskenään) ja vähän oltiin omassa kuplassamme. Päätin kuitenkin että nyt keskitytään vain toisiimme että Lokilla olisi mahdollisimman kivaa. Kuitenkin kaipasin sitä yhdessä läpikäymistä ja muuta, joten ehkä jatkossa menemme Juhan koulutukseen vain vähän tutummassa porukassa. Kiva oli kuitenkin käydä tsekkaamassa tämäkin halli ja kouluttaja ja huomata, että eipä Lokille ole mitään väliä missä se treenaa. Enemmän se aina omaa energiaa ja keskittymistä syö, kun joutuu etsimään uutta paikkaa ja opettelemaan paikan tavoille. Voisi siis ehkä sanoa, että hyvää treeniä itselle.
Ensi viikolla on meillä aktiivisempaa kun peräti kahdet treenit viikossa, ensin torstaina seuran omat treenit Niinun uudessa hallissa Masalassa, missä kouluttajana on meidän oman seuran Shanti. Ostin vuoron n. 30 sekuntia sen jälkeen, kun se tuli myyntiin. Kokemus on, että nämä treenit menee yleensä nopeasti. Sitten sunnuntaina sekä Lokilla että Tessillä vuoro Lotalle Riihimäelle.
Nyt olisi siis oikein hyvin perinteinen paikka Jerryn sanoa perjantaina, että Loki pitäisikin jättää taas jostain syystä x treenitauolle.
Tässä vielä kuva vähän erilaisesta treenaamisesta, mikä on vienyt paljon aikaa viime aikoina. Ja juu en laula Cheekiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti